Tässä blogitekstissäni kerron joukkueeni Mantovan alkuviikkojen treenaamisesta sekä tietenkin siitä, millaisella ryhmällä työskentelemme. Esittelen niin ikään tulevan Italian korkeimman sarjatason haasteemme Serie A:n, joka pyörähtää meidän osaltamme käyntiin ylihuomenna lauantaina 21.9. kotiottelulla Came Dossonia vastaan. Ensimmäisen virallisen ottelumme pelasimme tiistaina 17.9., kun voitimme Coppa Divisionen eli cupin ottelussa vieraissa Serie B -sarjatason Cornedon selvin lukemin 3-10.
Mutta palatkaamme vielä lähtöpisteeseen. Aloitimme kauteen valmistautumisemme maanantaina 19.8., joten takanamme meillä on nyt kuukausi töitä yhdessä. Keskimäärin meillä on toistaiseksi ollut 8-10 tapahtumaa viikossa. Valmentajat ovat pysyneet viime kauteen verrattuna samoina, joten tältä osin tyyli ei ole kovin paljon muuttunut. Aamupäivisin treenaamme kuntosalilla, crossfit-salilla, uimahallilla tai teemme parketilla erityyppisiä kuminauhatreenejä, putkirullailuja sekä venyttelyitä. Näiden harjoitusten avulla pyrimme muun muassa parantamaan lihaskestävyyttä ja palautumista, lisäämään elastisuutta sekä saamaan vartalon liikkeet toimimaan nopeasti ja räjähtävästi. Usein 1-2 aamupäivänä viikossa pelaamme erilaisia pienpelejä ja höyniä rajatulla kenttäalueella keskittyen näin teknisten ja kognitiivisten kykyjen kohentamiseen. Iltatreeneissä sen sijaan käymme paljon läpi joukkuetaktisia asioita niin hyökkäysrotaation, prässinpurkujen, erikoistilanteiden kuin erilaisten kollektiivisten puolustustapojen näkökulmasta. Tähän sisältyy melko paljon koko kentän peliä erisuuruisilla pelaajamiehityksillä.
Iloiset uima-allasjumppaajat palauttavan treenin jälkeen.
Valmistavalla jaksolla olemme pelanneet viisi harjoitusottelua, joista olemme voittaneet kaikki. Vastustajat ovat tosin olleet Serie A2-, B- ja C1-joukkueita ja kotiotteluita näistä on ollut neljä, joten oletus olikin, että nämä ottelut hoidetaan tuloksellisesti puhtain paperein. C1-sarjan "paikallisvastus" Verona - johon siirtyi meidän viime kauden joukkueesta pivot René ja nuori laitapelaaja Bogdan - kaatui kotona 9-1. A2-tasolle tulevaksi kaudeksi nousseen Saints Pagnanon voitimme 7-2 (kooste) ja Serie B:n Pro Patrian vieraissa 2-8. Viime viikonlopun kotiturnaus tarjosi yllättävän tiukan haasteen, mutta löimme silti lyhennetyllä peliajalla 2x12 minuuttia pelatuissa otteluissa A2:n Reggio Emilian 4-2 ja finaalissa Pro Patrian 3-2. Itse olin näistä kahdesta viimeisestä ottelusta - kuten myös cupin ottelusta - varotoimenpiteenä sivussa pienen reisivaivan takia. Muutoinkin tiukka harjoitusjakso on sisältänyt itselläni erilaisia pikkuvaivoja. Otteluissa olemme kierrättäneet melko paljon pelaajia siten, että kaikki ovat päässeet pelaamaan suhteellisen tasaisesti. Muun muassa näiden syiden takia itsestäni tuntuu, että oma kone vielä niin sanotusti odottaa hieman käynnistymistään.
Valmennusryhmämme koostuu viime kauden tavoin päävalmentaja Pinosta, fysiikkavalmentaja Elenasta, lajivalmentaja Alessandrosta - joka on vastuussa 1-2 viikottaisesta aamupäivätreenistä, maalivahtivalmentaja Marcosta sekä apuvalmentaja Giovannista, joka huolehtii venyttelyistä ja otteluiden alkulämmittelyistä. Joukkue sen sijaan on muuttunut suurelta osin. Viime kauden pelaajista vain kaksi maalivahtia ja kolme kenttäpelaajaa ovat samoja. Joukkueeseen on liittynyt uusina yksi maalivahti ja kahdeksan kenttäpelaajaa. Kolmosmaalivahtia lukuun ottamatta olemme kaikki 13 pelaajaa ammattilaisia: yhdeksän brassia, kaksi italialaista, yksi paraguaylainen ja yksi suomalainen. Yleisin "pukukoppikieli" pelaajien kesken on siis portugali, vaikka toki kaikki italiaa osaavat. Esittelen tarkemmin pelaajaprofiilejamme tulevissa päivityksissäni.
Voitetun kotiturnauksen jälkeen hymy on joukkueella herkässä.
Koska 67 % joukkueesta on vaihtunut, tulee yhteispelin löytäminen ja pelikaverien tuntemaan oppiminen viemään varmasti oman aikansa. Joukkueessa on edelliskautta enemmän sekä määrää että laatua: kaikki 11 kenttäpelaajaa saanevat tilaisuutensa näyttää osaamisensa kentällä myös liigaotteluissa. Pelaajien taitotaso vaikuttaisi olevan Serie A:n mittapuulla jopa kohtalaisen hyvä, mutta kompastuskiveksemme voi muodostua kokemuksen puute. Vain kahdella pelaajallamme on paljon ja kolmella hieman kokemusta kovatasoisesta Serie A:sta. Niinpä sarjan rytmiin totuttautuminen on varmasti haaste, johon meidän pitäisi pystyä vastaamaan nopeasti. Iän voidaan sanoa olevan toinen kokemuksen mittari. Meidän 13:sta pelaajasta vain viisi on vähintään 30-vuotiaita, jonka voi usein mieltää kypsän ja peliälykkään pelaajan tietynlaiseksi rajapyykiksi. Tästäkin näkökulmasta joukkueemme voidaan siis sanoa olevan suhteellisen kokematon.
Käyn vielä lopuksi läpi perustiedot sarjastamme Serie A:sta ja sen arvioiduista voimasuhteista. Tällä kaudella Serie A pelataan 16 joukkueen kaksinkertaisena sarjana, joka alkaa 20.9. ja päättyy 2.5.. Tämän jälkeen kahdeksan parasta joukkuetta pääsevät pudotuspeleihin ja sijoille 9-11 sijoittuneiden kausi päättyy sarjassa säilymiseen. 12. ja 13. pelaavat puolestaan keskenään kaksiosaisen putoamiskarsinnan, jonka häviäjä putoaa A2:een. Sijoille 14-16 joutuneet joukkueet putoavat suoraan A2:een. 15 pelatun kierroksen jälkeen eli runkosarjan puolivälissä kahdeksan kärjessä olevaa joukkuetta pääsevät maaliskuussa pelattavaan Coppa Italiaan, joka on suurta mainetta nauttiva Serie A:n parhaiden joukkueiden cup-lopputurnaus. Siinä pelataan neljän päivän aikana yksiosaiset puolivälierät, välierät ja finaali. Kaiken kaikkiaan Serie A on valtakunnallinen sarja, jossa käytännössä koko Italia on edustettuna luoteisosaa lukuun ottamatta. Pelimatkat tulevat siis olemaan enimmäkseen varsin pitkiä ja 30 ottelun pelimäärä on kohtalaisen suuri moniin muihin sarjoihin verrattuna.
Serie A:n maantiede Italian kartalla näyttää tältä.
Ennakkokaavailuissa Mantovaa ei ole nostettu kovin korkealle sarjataulukossa, vaan meidät lasketaan yhdeksi vahvimmista putoajaehdokkaista. Tämän haluamme tietenkin osoittaa vääräksi. Tärkein tavoitteemme ainakin tässä vaiheessa on säilyä sarjassa ja kaikki sen päälle tuleva on plussaa. Sarjan lähtökohdista on syytä huomioida se seikka, että seitsemän joukkuetta 16:sta on nousijajoukkueita, joilla ei ole seurana aikaisempaa kokemusta Serie A:sta. Toki näillä joukkueilla on paljon pelaajia, jotka ovat aiemmin pelanneet korkeimmalla sarjatasolla, mutta nousijajoukkueiden tilanne ei kuitenkaan ole sama kuin jo paikkansa korkeimmalla sarjatasolla vakiinnuttaneilla seuroilla. Voidaankin ajatella, että nämä seitsemän seuraa ovat tietyllä tavoin samalla lähtöviivalla. Meidän vahvuuksiksi pitkässä sarjassa voivat viime kauden tapaan muodostua laaja pelaajarinki ja laadukas jokapäiväinen treenaaminen. Unohtamatta tietenkään kotietua, sillä treenaamme ja pelaamme edelleen vaatimattomalla ja mitoiltaan täysimittaista kenttää pienemmällä Neolù-hallilla, joka voi olla suuriin areenoihin tottuneille vastustajille pienimuotoinen shokki. Mantova on myös seurana Italian mittapuulla suhteellisen vakaa, mikä voi muodostua eduksi kauden edetessä. 16 seuran joukkoon mahtuu melko varmasti paniikkinappulaa, sekasortoa, riitoja, rahojen loppumista tai muita vastaavia hankaluuksia.
Alkukierrosten otteluohjelmaamme voisi arvioida kohtalaisen vaikeaksi. Kohtaamme ensimmäisellä kierroksella kotona Came Dossonin, jolla on ollut viime vuosina hyvä jatkuvuus pelaaja- ja valmennuspuolella. Viime kaudella Came eteni puolivälieriin ja toissa kaudella aina välieriin asti. Viikko tämän jälkeen 28.9. haaste on kovin mahdollinen, kun matkustamme hallitsevan mestarin ja tuoreen Supercupin voittajan Pesaron vieraaksi. Näiden pelien välissä urakoin vielä itse kaksi harjoitusmaaottelua Ranskaa vastaan. 1.10. pelaamme arkikierroksen kotiottelun Signor Prestitoa vastaan, joka on yksi nousijajoukkueista. 5.10. edessä on vierasottelu Rietiä vastaan. Heidät on sijoitettu ennakoissa kolmen kärkeen yhdessä Pesaron ja Acqua&Saponen kanssa. Sarjan tiiviihkön alkusysäyksen päättää kotiottelu nousijajoukkuetta Todis Lido di Ostiaa vastaan 12.10. ennen kolmen viikon maajoukkuetaukoa. Näillä ennakkotiedoilla voi melko yksinkertaisesti päätellä, että ainakin kotiotteluista pitäisi napsia mieluusti täysiä pistepotteja, jottemme löytäisi heti itseämme sarjataulukon häntäpäästä. Edessä on siis tiivis, haastava ja mielenkiintoinen alkusyksy.
Serie A:n otteluohjelma kokonaisuudessaan on nähtävissä täältä melko yksinkertaisessa muodossa. Kaikki pelit yhtä viikoittaista Rai Sportin televisioimaa ottelua lukuun ottamatta lähetetään livelähetyksinä PMGSport Futsalin Facebook-sivustolla. Sinne ilmestyvät otteluiden jälkeisinä päivinä myös maalikoosteet, joten kannattaa laittaa viimeistään nyt tämä sivusto seurantaan. Sarja-avauksemme Mantova-Came käydään lauantaina 21.9. klo 21 Suomen aikaa. Joukkueen FB-sivusto löytyy puolestaan täältä ja siitäkin saa halutessaan tykätä. Forza Mantova!
Kirjoitin juuri ennen kauden päätösottelua pivotin roolista futsalissa pitkälti pallollisen pelin näkökulmasta. Haastattelin juttua varten lyhyesti kahta Mantovan joukkuekaveriani René Ortegaa ja Valerio Luttaa, mutta nämä haastattelut eivät valitettavasti ehtineet kyseiseen päivitykseen. Niinpä päätin jakaa jutun kahteen osaan ja julkaista haastattelut tässä jälkimmäisessä. Tarkoituksenani oli saada juttu ulos jo kesäkuun aikana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tässä tekstissä aion siis syventyä siihen, mitä menneen kauden joukkuekavereillani Renéllä ja Valeriolla on sanottavaa pallon pelaamisesta ahtaassa tilassa. Brasilialaistaustaisen 28-vuotiaan Renén tapasin ensimmäisen kerran noin kuusi vuotta sitten, kun hän oli kanssani samassa joukkueessa ensimmäisellä Italian keikallani ASD Futsal Tridentinassa kaudella 2013-14. Roomasta kotoisin oleva niin ikään 28-vuotias Valerio on sen sijaan itselleni uusi tuttavuus Mantovan ajalta.
Renén kausi Mantovassa ei ollut henkilökohtaisella tasolla helppo. Hän kärsi hieman loukkaantumisista eikä päässyt syksyllä oikein vielä pelirytmiin. Hän jäi hieman ykköspivotimme Arrepiun varjoon, mutta kevättä kohti tultaessa myös René nosti profiiliaan. Runkosarjassa hän teki yhdeksän maalia, mutta varsinaisen "elämänsä pelin" René pelasi käytännössä tiukimmassa mahdollisessa paikassa toisessa playoff-ottelussa. Olimme kotiottelussa selkä seinää vasten kolmen maalin takaa-ajoasemassa Sestua vastaan ja vielä 33 minuutin kohdalla johdimme ottelua vain 3-2. Sitten alkoi René-show. Kaksi maalia lyhyen ajan sisään varsinaisella peliajalla ja voittomaali jatkoajan kolmannella minuutilla. Kaikki maalinsa hän viimeisteli taitavasti eri tavoin: yksi kantapäällä, yksi nopealla toisen kosketuksen kärkkärillä ja yksi omasta kuljetuksesta kahden harhautuksen jälkeen. Tätä "triplettaa" voit ihailla oheiselta videolta. Tiivistin vähäsanaisen Renén haastattelun alle yhteen kommenttiin.
René, olet vahvana pivotina hyvä pallon suojaamisessa. Kerro hieman tästä taidostasi. Mitä vinkkejä antaisit pivoteille tai pivoteiksi pyrkiville pelaajille?
Opin suojaamisen taidon varmaankin jalkapallon puolelta, jota pelasin 23. ikävuoteen saakka ennen futsalin aloittamista. Palloa pitäessäni osaan mielestäni liikuttaa sitä hyvin jalkapohjani avulla pienissäkin tiloissa vastustajan ulottumattomissa. On tärkeää suojata palloa hyvin ja pitää siihen tuntuma koko ajan. Tällöin voi samanaikaisesti katsoa, miten joukkuekaverit liikkuvat pallottomina, ja tämän perusteella päättää, syöttääkö vai laukoako itse.
Renén futsalseurat Italiassa Trento/ Tridentina 2012-14 (Serie B ja A2) Gruppo Fassina 2014-15 (A2) Montesilvano 2015-16 (A) Maritime 2016-17 (B alkukausi) Petrarca Padova 2017 (C1 loppukausi) ja 2017-18 (B) Mantova 2018-19 (A2) Hellas Verona 2019-20 (C1)
René elementissään ahtaassa tilassa kauden viimeisessä ottelussa Atletico Cassanoa vastaan. Tilanteesta seurasi vapaapotku maalintekoetäisyydeltä.
Valerion kausi oli Renén tavoin pelillisesti varsin haasteellinen, sillä hänen peliminuuttinsa jäivät melko pieniksi eikä rooli ollut aivan odotetunlainen. Hän kuitenkin hoiti osansa ammattimaisesti ja kohtuullisen hyvällä rutiinilla tehden siinä sivussa kolme maalia. Annetaan hänen kertoa kaudestaan ja ylipäätään pallollisista taidoistaan.
Valerio, pallonkäsittelysi pienissä tiloissa on jotain poikkeuksellista. Miten pystyt selviämään pallon kanssa 2-3 vastustajan ahdisteluista huolimatta?
Jo lapsena tykkäsin harhautella ja käyttää molempia jalkoja samalla tavoin. Voin sanoa eläneeni pallo jalassa 24 tuntia vuorokaudessa; tällöin vaistoni kehittyivät hyviksi. 18-vuotiaaksi asti pelasin jalkapalloa hyökkäävänä laitapelaajana - pelipaikalla, jossa korostui hyvä pallokontrolli, kuljetus- sekä harhauttelutaidot. 19-vuotiaana futsaliin siirtyessäni aloin ymmärtää, että ei tarvitse harhautella niin usein muuta kuin tietyillä kentän alueilla.
Menneellä kaudella pelasit paljon pohjapelaajan roolissa minun vaihtoparinani. Mikä on luontaisin pelipaikkasi, jossa pystyisit hyödyntämään parhaiten pallollisia taitojasi?
Totta, menneellä kaudella pelasin käytännössä pakon edestä pohjalla, koska meillä ei Jukan lisäksi ollut oikeita pohjapelaajia. Ehkä päävalmentaja Pino näki minussa fyysisistä ja taktisista syistä ainoan vaihtoehdon toiseksi pohjapelaajaksi. En ollut aikaisemmin tottunut pelaamaan siinä roolissa, enkä rehellisesti sanottuna pitänyt siitä kovin paljon, sillä siinä en pääse hyödyntämään hyviä ominaisuuksiani.
Luontaisesti olen hyökkäävä laitapelaaja, joka haluaa tehdä kombinaatioita pivotin kanssa. Olen myös pelannut usein pivotia, sillä olen mielestäni hyvä antamaan viimeisiä ratkaisevia syöttöjä selkä maaliin päin pelaten.
Kuulut maalivahtimme Enricon ja laitapelaajamme Lorisin ohella niihin pelaajiin, jotka käyttävät pelatessaan lentopallokenkiä. Miksi tämä valinta?
Lentopallokengät ovat minulle käytännöllinen ja mukava valinta. Eräs kaverini sai minut kokeilemaan "Asicseja", kun etsin kantapäästä korkeita ja nimenomaan kangasmateriaalista tehtyjä kenkiä. Futsalkengät on lähes aina tehty nahkasta tai muovista. Kerran kokeiltuani lentiskenkiä en ole niitä enää vaihtanut.
Valerion futsalseurat Finplanet Fiumicino 2010-12 (Serie A2 ja A) Lodigiani 2012-13 (C1) Futsal Isola 2013-16 (B, A2 kaksi kautta ja A puolikas kausi) Lido di Ostia 2016-17 (B loppukausi) Ciampino Anni Nuovi 2017-18 (A2) Mantova 2018-19 (A2) Lido di Ostia 2019-20 (A)
Valerio pelasi tärkeät minuutit viimeisessä playoff-ottelussa Atletico Cassanoa vastaan minun ollessa sivussa. Takana harvinaisesti täysi katsomo Neolùlla.
Kiitos haastatteluista, grazie!
Kuten monet lukijat jo varmasti tietävätkin, kausi Mantovan kanssa päättyi upeaan nousuun Serie A:han, kun voitimme Sportitalian tv-kameroiden edessä kotikentällämme Atletico Cassanon viimeisessä playoff-ottelussa selvästi 6-2. Yhyeismaalit menivät meille 8-3. Itse seurasin tämän ottelun katsomosta käsin pelikiellon takia, mutta heti ensi minuuteista oli selvää, ettei mikään uhkaisi ensimmäisessä osaottelussa saavuttamaamme maalin johtoasemaa. Arrepiu johti maalikarkeloita kolmella osumallaan, Enrico torjui maalilla käytännössä kaiken ja ylipäätään koko joukkue pelasi tehokkaasti, tarkasti ja uhrautuvaisesti. Pieni halli oli revetä liitoksistaan: istumapaikat olivat aivan täynnä ja lisäksi kolmella sivustalla seisoi runsaasti katsojia. Upea kokemus kaiken kaikkiaan, kuten alla olevasta koosteesta voi jotain aistia.
Itselleni Serie A:n pelaamisen houkutus oli suuri, ja kun seura niin ikään halusi pitää minut riveissään, sorvasimme melko nopeasti ja vaivattomasti yksivuotisen jatkosopimuksen. Tämän huomioivat Suomessakin esimerkiksi Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Keskisuomalainen. Syksyllä itseäni odottaa siis tuttu ympäristö, mutta uusi ja mielenkiintoinen haaste korkeimmalla sarjatasolla yhdessä Euroopan kovimmista liigoista. Minun lisäkseni menneen kauden avainpelaajista jatkavat seurassa vain maalivahti Enrico sekä laitapelaajat Loris ja Leleco, jotka olivat kaikki niin sanotusti aloitusnelikon pelaajia.
Tässä jutussa haastatellut René ja Valerio eivät jatka uraansa tulevalla kaudella Mantovassa, sillä molemmat luultavasti halusivat asumaan itselleen tutumpaan ympäristöön ja ehkäpä pelaamaan hieman isompaan tai itselleen sopivampaan rooliin. Renén ensi kauden seura on Serie C1:n Hellas Verona, kun taas Valerio siirtyi kilpailevaan seuraan toiseen Serie A -nousijajoukkueeseen Todis Lido di Ostiaan Roomaan. Maaliruisku Arrepiu sen sijaan päätti siirtyä Serie C1:n Cavezzoon, kuten myös loppukaudeksi kuntoutunut Nicola Palermo. Makedonian maajoukkuepelaaja Ziba siirtyi Serie A2 -seura Italpoliin, kun taas nuori brassi Willy palasi vuoden lainasopimuksensa jälkeen Serie A:n hopeajoukkueeseen Acqua&Saponeen. Maagi Hosion ura jatkuu niin ikään jossain muualla kuin Mantovassa, vaikka seura olisi ymmärtääkseni halunnut pitää hänet riveissään. A presto, amico mio!
Joukkueemme rakentuu siis ensi kaudelle melko pitkälti uusiksi, mikä tuo todennäköisesti omat vaikeutensa futsalin kaltaisessa yhteispeliä korostavassa lajissa. Mantovassa halutaan kuitenkin kerätä myös Serie A:han riittävän kilpailukykyinen joukkue, jolla ei tarvitsisi taistella pelkästään putoamista vastaan. Vahvistuneet taustat ovat toistaiseksi hankkineet uusiksi pelaajiksi muun muassa brasilialaisen maalivahdin Lucasin, vasenjalkaisen hallitsevan Italian mestarin Mateusin Pesarosta sekä paraguaylaisen Vander Salasin - Italiassa hyvää mainetta niittäneen veljessarjan kuopuksen. On selvää, että vastustajat ja pelin taso tulevat kovenemaan melko huomattavasti ensi kaudelle Serie A2:een verrattuna. Serie A tullaan kuitenkin pelaamaan 16 joukkueen sarjana, jolloin se ei ole aivan niin laadukas kuin esimerkiksi viime kauden 12 joukkueen sarja. Meilläkin on tällöin oma sanamme varmasti sanottavana, näin ajattelen.
Pre-season käynnistyy Mantovassa 19.8., joten käytän jäljellä olevat viikot Jyväskylässä laadukkaan perheajan lisäksi hyvään treenaamiseen, futsalvalmennushommiin sekä Suomen kesästä nauttimiseen.
Palataan asiaan, kunhan on aihetta. Arrivederci!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mitä uusi kausi Serie A:ssa tuo tullessaan, se selviää myöhemmin.
Kohdepelaaja. Target. Hyökkääjä. Nimiä on olemassa useita. Futsalkielessä puhutaan yleisimmin kuitenkin pivotista. Sillä tarkoitetaan organisoidussa kenttäryhmityksessä pallollisen joukkueen ylintä kenttäpelaajaa, joka pelaa usein lähimpänä vastustajan maalia ja selkä maaliin päin. Tässä postauksessa kerron hieman pivotpelaajien tyypillisistä ominaisuuksista sekä tehtävistä hyökkäysvaiheessa - ennen kaikkea pallollisena pelaajana. Esittelen videoklippien avulla pivotien pelaamista, joka tapahtuu usein pienessä tilassa palloa suojaten. Haastatteluhaaviini joukkuekavereistani tarttuivat tällä kertaa René ja Valerio, jotka taitavat pallon lähikontrollin sekä ahtaista tiloista selviämisen ehkäpä parhaiten joukkueestamme "bomber" Arrepiun ohella. Nämä haastattelut julkaistaan toisessa osassa erillisenä blogipäivityksenä kahden viikon sisällä.
Millaisia ominaisuuksia pivotpelaajalta vaaditaan pallollisena pelaajana? Iso koko on yleensä eduksi, mutta tärkeämpää on koko kropan käyttö palloa suojatessa: pallo pitää osata pitää riittävän kaukana selässä olevan puolustajan (jatkossa puhun myös pohjapelaajasta) ulottumattomissa. Vahvojen reisilihasten, takapuolen, keskivartalon ja sopivasti levitettyjen käsien avulla pivot pystyy tunnustelemaan pohjapelaajan sijaintia ja liikkumista. Pivotin on myös yritettävä pitää painopisteensä riittävän alhaalla, jotteivät pienet tönimiset horjuttaisi häntä. Esimerkin suojaamisesta tarjoaa tässä pätkässä tunnettu vasenjalkainen brassi Betao. Eräs toimiva ja yksinkertainen pivotin ominaisuuksien treenaamisen muoto on harjoitella pareittain pallon suojaamista hyvin pienellä, esimerkiksi noin 4x4 metrin alueella siten, että yksi suojaa ja toinen yrittää riistää palloa. Tähän harjoitteeseen voi halutessaan sallia puolustajan häirinnän vain ison jumppapallon avulla työntäen ja/tai rakentaa kartioista pienen maaliportin, jolloin suojaamiselle ja kääntymiselle luodaan suunta.
Betao lempipuuhassaan Espanjaa vastaan. Kuva: Betao Twitter
Hyvät pivotit osaavat hyödyntää taitavasti sekä tunto-, liike- että tasapainoaistiaan ottaessaan kontaktia pohjapelaajaa ja joskus myös useampaa vastustajaa vastaan. Sen lisäksi pivotilta vaaditaan myös kehittynyttä näköhavainnointia. Riittävän vahvojen ja taitavien pallon suojaajien ei tarvitse katsoa jatkuvasti palloa, vaan he pystyvät nostamaan päätään ja täten etsimään vaihtoehtoja seuraavaan pelitekoonsa pallon kanssa. Näin he ovat valmiita reagoimaan riittävän ajoissa myös mahdolliseen puolustajien tuplaukseen, jolloin he liikkuvat itse pallon kanssa pois ahtaasta tilasta tai syöttävät (kaksi peräkkäistä esimerkkiä) pallon joukkuekaverilleen.
Mainittakoon lyhyesti muutama sananen myös pivotin havainnoinnista ja liikkumisesta pallottomana. Pääsääntönä on, että pivotin olisi hyökkäyksen kannalta hyödyllisintä saada pallo haltuunsa mahdollisimman lähellä vastustajan maalia. Hyvät pohjapelaajat pyrkivät kuitenkin puolustamaan pivotia etupuolelta syöttöä ennakoiden, jolloin pivotin tehtävänä on ilmestyä oikea-aikaisesti pohjapelaajan eteen, sivulle tai etuviistoon ylöspäin suuntautuvan syötön lähtöhetkellä. Pivotin ei tarvitse liikkua määrällisesti paljon, vaan pikemminkin tilaa "tunnustellen" ja oikea-aikaisesti valmistaen hyvän peliasennon puolustajan läheltä. Vielä ovelampi pivot pyrkii kadottamaan itsensä pohjapelaajalta tämän selän takana tekemällä oikea-aikaisia valeliikkeitä sekä tämän jälkeen liikkeen poispäin pohjapelaajasta. Nämä kaikki suoritukset vaativat tietenkin erinomaisesti koordinoitua yhteistyötä syöttäjän ja pivotin välillä. Mallisuorituksia voi katsoa tältä videolta viimeisen kahden minuutin pätkästä.
Mitkä ovat sitten pivotin ydintehtävät pallollisena? Hänen tulee tietenkin pystyä luomaan itselleen tilaa pallon suojaamiseen ylimpänä kenttäpelaajana. Tämä mahdollistaa myös muiden kanssapelaajien siirtymisen ylemmäksi kenttäryhmityksessä sekä täten hyökkäyksen etenemisen tai pallonhallinnan säilyttämisen. Pallon pitäminen itsellä koostuu yleensä useista nopeista peräkkäisistä jalkapohjakosketuksista. Pallon voi myös välillä jättää hieman kauemmaksi itsestään, jolloin pivot saa pieneksi hetkeksi tarpeellisia "taukoja" pallokosketuksista. Itse pallon suojaamiseen vain harvat pivotit käyttävät säännönmukaisesti heikompaa jalkaansa, vaan palloa kontrolloidaan usein sijainnista riippumatta paremmalla jalalla. Tämä ei ole yleensä pivotille rajoittava tekijä, kunhan hän suojatessa muistaa pitää pallon riittävän kaukana vastustajasta sekä pystyy näkemään, mitä kentän muilla alueilla tapahtuu. Esimerkiksi maailman parhaisiin kuuluneella brasilialais-espanjalaisella pivotilla Fernandaolla oli oikeajalkaisena usein tapana hakeutua oikeaan laitaan - kuten alta olevalta videolta voi havaita - vaikka lähtökohtaisesti oikeajalkaisten on helpompi suojata palloa ja havainnoida peliä vasemmalta laidalta.
Laadukkaat pivotpelaajat eivät pelkästään suojaa kropallaan palloa, vaan he pystyvät pallon kanssa kääntyessään myös pitämään tai "siirtämään" puolustajan pois itsensä ja maalin välistä. Olennaista on osata kääntyä pallon kanssa sekä heikomman että vahvemman laukaisujalan puolelle, kuten tämän pätkän ensimmäisten 45 sekunnin esimerkeissä. Voidaan puhua myös pivotin harhautuksista: pallo siirretään kroppaa hyväksi käyttäen vapaaseen laukaisupaikkaan. Tätä voi edeltää valeliike pallon kanssa vastakkaiseen suuntaan, kuten brasilialais-venäläinen Eder Lima tekee tämän videon ensimmäisessä maalissaan. Hyvät pivotit pystyvät ensimmäisen siirtonsa jälkeen tekemään valelaukauksen, jolla he saavat pohjapelaajan yrittämään vedon blokkaamista. Seurauksena on usein se, että pivot saa hieman lisää tilaa, pohjapelaaja on menossa väärään suuntaan ja parhaassa tapauksessa hän jopa kääntää päänsä pois pallosta. Tämä helpottaa merkittävästi pivotin työtä maalipaikkaan pääsemiseksi. Toisaalta pivotit saattavat suojatessaan, kääntyessään ja harhauttaessaan kerryttää vastustajan kumulatiivisten rikkeiden tiliä ja hankkia vapareita hyviltä etäisyyksiltä, jos heitä ei muutoin saada pysäytettyä - tärkeä taito sekin.
Edellä mainittu Fernandao totesi joitakin vuosia sitten, että pivoteja on olemassa kahdenlaisia: killereitä ja tarjoilijoita. On siis niitä, jotka tekevät itse paljon maaleja ja sitten niitä, jotka syöttävät kanssapelaajilleen sopivia palloja, joista laittaa peliväline verkon porukoille. Jakolinja on varmastikin osittain keinotekoinen, sillä hyvät pivotit hallitsevat molemmat taidot. He pystyvät lukemaan, milloin on tilaa ja aikaa kääntyä itse vapaaseen laukaisusektoriin, ja milloin puolestaan kannattaa hyödyntää kanssapelaajan liike esimerkiksi palloa kohti tai vapaaseen diagonaaliin tyhjään tilaan.
Brasilialainen, Barcelonaa seuratasolla edustava Ferrao on ehkäpä maailman paras pivot tällä hetkellä, ainakin hyökkäysvaiheessa. Hän osaa suojata, kääntyä, laukoa, syöttää ja hankkia rikkeitä vastustajalle erinomaisesti.
Teknisiä taitoja ajateltaessa pivotin tulee pystyä laukomaan molemmilla jaloilla, nopealla latauksella, erilaisista asennoista ja eri jalan osilla. Riittää katsoa tästä videosta vaikkapa ensimmäiset 40 sekuntia yläkuvassa olevan Ferraon viime vuoden maaleista, niin näkee hänen viimeistelytaitonsa. Perinteinen vetotreeni, jossa lauotaan vastapalloon, ei siis ehkä ole kaikista sopivin pivoteille. Niin ikään pivotin syöttäminen maalipaikkoja tarjoiltaessa ei ole useinkaan vertailtavissa muiden kenttäpelaajien perussyöttöpelaamiseen, jossa palloa syötetään melko kovaa ja karkeasti sanottuna 5-15 metrin matkoja. Pivotin yleisimpiin syöttövalikoimiin kuuluvat sen sijaan noin 1-8 metrin jalkapohjajätöt etuviistoon tai takakierrolle, pienet tsipit sekä lyhyehköt poikittais- tai diagonaalisyötöt. Näiden syöttöjen voimakkuus tulee usein harkita siten, että kanssapelaaja pystyy laukomaan syötöstä helposti yhdellä kosketuksella.
Edellä olen puhunut hyvän pivotpelaajan ominaisuuksista ja taidoista. Lopuksi haluan vielä nostaa esille ensimmäisen kosketuksen merkityksen, joka ehkäpä tekee eron hyvän ja huippuhyvän pivotpelaajan välille. Maailman parhaat pivotit pystyvät sopivassa tilanteessa säännönmukaisesti luomaan itselleen ratkaisupaikan, viimeistelemään tai syöttämään heti ensimmäisellä pallokosketuksellaan ilman ylimääräistä pallon suojaamista. Tällöin puolustavan joukkueen pelaajat eivät ehdi kovin hyvin järjestäytymään ja auttamaan pohjapelaajaa, minkä seurauksena maaliuhkasta tulee välitön.
Sain pelata jo yllä mainitsemaani Eder Limaa - yhtä maailman parhaista pivoteista - vastaan MM-karsintaturnauksessa Turkissa 2015.
Palataan vielä lopuksi pivotin jalkaisuuteen hieman laajemmasta näkökulmasta. Monet huippupivoteista ja ihan tavallisista "peruspivoteista" ovat ainakin Etelä-Euroopassa ja Brasiliassa vasenjalkaisia. En sano, että enemmistö, mutta uskallan sanoa, että suhteellisesti suurempi osa verrattuna muihin kenttäpelaajiin. Esimerkiksi kolmessa Espanjan pääsarjan joukkueessa voisi olla vaikka kahdeksan pivotia, joista kolme on vasenjalkaisia. Muita pelaajia näissä joukkueissa olisi yhteensä 34, joista arviolta noin kahdeksan olisi luontaisia vasureita. Prosentuaalisiksi osuuksiksi saadaan pivotien ryhmässä 37,5 ja muiden pelaajien ryhmässä 23,5. Tämä arvio on hypoteettinen, mutta uskon sen olevan suuntaa-antava. Miksi vasenjalkaisista pelaajista tehdään näinkin paljon pivoteja? Itse keksin tähän oikeastaan vain sen syyn, että koska pivotin kanssapelaajat ovat lähtökohtaisesti useammin oikea- kuin vasenjalkaisia, pivotin oikealta laidalta - jossa siis vasuri yleisimmin viihtyy - lähtevistä syötöistä pääsevät nämä oikeajalkaiset pelaajat laukomaan helpommin paremmalla jalallaan.
Olen kirjoittanut tässä tekstissäni pivotin ominaisuuksista, tehtävistä, taidoista, jalkaisuuksista sekä ylipäätään erityisestä roolista pallollisena pelaajana. On syytä kuitenkin muistaa, että pivotin keskeiset pallolliset ja pallottomat taidot ovat hyödyllisiä muidenkin eri pelipaikkojen pelaajille. Kenellä vain pitäisi olla valmius toimia pelin sisällä yksittäisissä tilanteissa pivotina - ottaa positio, suojata palloa, kääntyä ja laukoa, tai syöttää maalipaikka kanssapelaajalleen. Olen itse esimerkiksi pelannut kahden edellisen vuoden ajan useita kertoja veljeni Mikon, Jani Korpelan ja Sergei Korsunovin muodostamassa nelikossa sekä KaDyssa että maajoukkueessa. Kukaan meistä ei ole luontainen pivotpelaaja, mutta kaikki pystyvät tarvittaessa ottamaan pivotin pallollisen roolin harteilleen lyhyiksi hetkiksi.
Jani "Bimbo" Korpela pivotin tehtävissä Uefa Futsal Champions Leaguen ottelussa elokuusa 2018 norjalaista Sandefjordia vastaan. Taustalla "Sege" Korsunov. Kuva: KaDy Futsal FB
Suomen Futsal-liigassa luontaisia vahvoja futsalmaisia pivotpelaajia ei ole kovin monta, mutta Italian Serie A:ssa ja omassa sarjassani A2:ssa heitä on vastassa joka pelissä. Minulla on ollut kunnia pelata tällä kaudella sellaisia maailmanluokan tähtiä kuin Cristian Borrutoa - lyhyt ja nopea argentiinalaisväkkärä - tai Rodolfo Fortinoa - isokokoinen ja urheilullinen italo-brassi, joka pelasi vielä viime kaudella portugalilaisessa Sportingissa muun muassa Uefa Futsal Cupin finaalissa - vastaan. Useimmiten kyseessä on kuitenkin ollut vahva iskokoinen järkäle, joka suojaa palloa hyvin, yrittää kääntyä itse ja laukoa tai vaihtoehtoisesti etsii syöttövaihtoehdon. Näiltä pelaajilta on erittäin vaikea onnistua tökkäämään palloa pois heidän hallustaan tai yrittää horjuttaa heitä - myös siksi koska Italiassa niistä vihelletään helposti rikkeitä. Joskus onnistun katkomaan heille tulevat syötöt etupuolelta, mutta jos tämä ei onnistu, niin yritän vain pitää heidät kontrollissani pienen matkan päästä. Niin nopeita ja vahvoja kääntymään he eivät nimittäin usein ole, etten pysyisi heidän perässään.
Käynnissä olevissa Serie A2:n pudotuspeleissä pelasin ensimmäisessä Sestu-otteluparissa kahta eri pivotia, Alexander Dall'Onderia ja Andrea Ganzettia, vastaan. Ensimmäisestä vierasottelusta selviydyin joukkueen tavoin vain tyydyttävästi, sillä Ganzetti pääsi kääntymään minulta kerran ja iski heti 2-0 -osuman. Hävisimme puutteellisen keskittymisen ja tehottoman hyökkäyspelin takia ensimmäisen osan ma 6.5. vieraissa 4-1 (tilannekooste alla), mutta nousimme la 11.5. toisessa osassa 40 minuutin aikana 5-2 -voittoon, mikä tarkoitti yhteismaaleissa tasatilannetta ja 2x5 minuutin jatkoaikaa. Meidän oma pivot René iski suojauksen jälkeisellä lyhyellä kuljetuksellaan noin 44 minuutin kohdalla 6-2 -maalin, ja melko huonosta lentävän maalivahdin puolustamisesta huolimatta pääsimme iskemään lopussa kaksi maalia tyhjiin. Näistä ensimmäinen tuli pian sen jälkeen, kun avausosaottelun sankari Ganzetti otti toisen keltaisen kortin ja ulosajon. Oma iltapuhteeni pivotien päällystakkina sujui jo selvästi ensimmäistä osaa paremmin. Ottelutapahtuma runsaine tilanteineen, käänteineen, mukana elävine yleisöineen ja upeine toisen jakson kirineen - tauolla tilanne oli vielä 2-2 - oli ainutlaatuinen.
Etenimme siis Atletico Cassanoa vastaan playoffien toiseen finaalipariin, jonka voittaja nousee Serie A:han eli korkeimmalle sarjatasolle kaudeksi 2019-20. Ensimmäinen osa 800 kilometrin ajomatkan takana Cassanossa metsän keskellä paikallisessa kylmähkössä betonimörskässä likaisella muovialustalla oli jo sinänsä erikoinen kokemus - etenkin kun katsomot olivat käytännössä jo täynnä ennen alkulämmittelyn alkua. Meteli hallissa oli korvia huumaava ja kotijoukkue painoi päälle jatkuvalla sykkeellä. Me otimme poikkeuksellisesti taktiikaksemme puolustaa alhaalta omalta puoliskoltamme ja keskittyä nopeisiin vastaiskuihin. Tämä toimikin lähes täydellisesti, sillä iskimme 1-2 -vierasvoiton molemmat maalit juuri nopeista vastahyökkäyksistä, kuten alla olevasta koosteesta voi nähdä.
Oma pelini oli sen sijaan lähes katastrofaalinen, sillä ehdin ensimmäisellä jaksolla tehdä yhden selvän merkkausvirheen, ottaa keltaisen kortin sekä lopulta vähän ennen ensimmäisen jakson loppua saada suoran punaisen kortin torjuttuani maaliin menossa olevan pallon erehdyksessä kädelläni. Näin jälkikäteen ajateltuna omaa pelaamista ehkä hieman sotki blogitekstin aihe eli Cassanon pivotpelaaminen - tai tarkemmin sanottuna sen puute. Heillä oli vain yksi aito pivot, joka ei edes pelannut kovin isoja minuutteja. Niinpä heidän pelatessaan suurimman osan ajasta 4-0 -systeemillä jouduin pois omalta luontaiselta alueeltani vartioimaan käytännössä vuorotellen eri pelaajia. Tähän haasteeseen minun olisi pitänyt ehdottomasti keskittyä ja sopeutua paremmin.
Henkilökohtaisesti futsalkauteni päättyi siis la 18.5. ulosajoon ja sitä seuranneeseen yhden ottelun pelikieltoon, jonka kärsin finaalin toisessa osassa. Kauden päätös oli näin itseltäni varsin epäonnistunut, mutta onneksi futsal on joukkuepeli ja joukkueena olemme valmiita finaalin toiseen osaotteluun. Se pelataan Mantovassa tänään eli pe 24.5. klo 20.30 iltavalaistuksessa ja TV-kameroiden loisteessa, sillä Sportitalia-kanava näyttää ottelun suorana lähetyksenä. Tasapelikin riittäisi Mantovalle uskomattomaan viidenteen peräkkäiseen sarjanousuun - upeaan saavutukseen, jota oli ehkä vielä ennen kauden alkua vaikea kuvitella todeksi. Viimeinen ponnistus, forza ragazzi!
Playoffien ensimmäinen kierros päättyi näihin tunnelmiin. Juhlitaanko Neolùlla myös tänään?
Minulla on Mantovan aikana herännyt kiinnostus syventyä tarkemmin italialaiseen tyyliin ymmärtää ja jäsentää puolustuspelaamista futsalissa. Alustukseksi suotakoon lyhyt syrjähyppy italialaisen jalkapallon puolelle. Perinteisesti siihen liitetään vahva mielikuva tarkan kurinalaisesta ja kovaotteisestakin puolustamisesta sekä pragmaattisen tehokkaasta hyökkäyspelaamisesta, jossa pallo pyritään toimittamaan nopeasti kohti vastustajan maalia. Italiassa hyödynnettiin jo 1950-luvulla catenaccio-pelityyliä, jossa korostuivat puolustajille asetetut pelaajavartiointitehtävät sekä sananmukaisesti vapaan libero-pelaajan rooli alakerran viimeisenä lukkona puolustuslinjan takana. Catenaccio tarkoittaakin italiaksi salpaa: tällä pelityylillä pyrittiin pitämään vastustajan maalipaikat minimissä. Vuosien saatossa pelaamisen vaatimukset ovat luonnollisesti kasvaneet: nykyajan hyvän puolustajan tulee olla teknisesti taitava, taktisesti muuntautumiskykyinen, kognitiivisesti nopea käsittelemään tietoa sekä kokonaisvaltainen pelaaja myös hyökkäyssuuntaan. Modernissa jalkapallossa catenaccio-pelityyliä ei sellaisenaan enää käytetäkään, mutta elämään on jäänyt italialaisten valmentajien hyvä maine etenkin puolustuspelaamisen taktiikan organisoijina.
Tein tämän lyhyen ja varmastikin yksinkertaistetun - jalkapalloasiantuntija kun en ole - katsauksen historiaan siksi, että minua kiinnostaa, miten tämä puolustuspelaamisen taktinen osaaminen näkyy futsalissa. Juttelin nimittäin viime joulukuussa PM-turnauksen alla Ruotsin päävalmentajan Matija Dulvatin kanssa alkukaudestani Mantovassa. Kerroin silloin, että emme prässää vastustajiamme ylhäältä kovin usein ainakaan ensimmäisen 20-minuuttisen aikana, ja että pyrimme omalla kenttäpuoliskollamme puolustamaan mies miestä vastaan ilman pelaajavaihtoja. Tähän hän tokaisi Italiassa aikaisemmin pelanneena: "tyypillistä italialaista tyyliä siis". Marraskuun loppuun asti puolustustaktiikkamme valikoitui Mantovassa tällaiseksi, koska pelaajat eivät olleet päävalmentaja Pinon näkökulmasta vielä riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa prässätäkseen ylhäältä koko ottelun ajan. Lisäksi meillä oli erinäisten loukkaantumisten takia kapeahko pelaajarotaatio, eivätkä kaikki kynnelle kykenevätkään olleet aina edes sen hetkisessä täydessä kunnossa.
Taktiikkamme kuitenkin muuttui joulukuusta alkaen, kun pelaajat pääsivät vähitellen parempaan kuntoon, Maagi ja Loris liittyivät ryhmään sekä yhteinen joukkuepelaamisemme kehittyi entisestään. Yhdeksän kenttäpelaajan rotaatio lähes jokaisessa ottelussa on mahdollistanut loppukauden ajan korkean prässin ja intensiivisen puolustamisen, jossa vastustajilta pyritään ottamaan tila ja aika pois heti heidän oman maalinsa läheltä. Ajatus pelaajavartioinnista on kuitenkin säilynyt. Pivotimme Arrepiu ja René pyrkivät seuraamaan vastustajan pohjapelaajaa, jotka eivät monestikaan ole kovin mobiileja hyökkäyssuuntaan. Päästä ja jaloista riittävän nopeat laitapelaajamme sekä hyvät 1v1-puolustajamme Loris, Maagi ja Ziba saavat usein tehtäväkseen vartioida vastustajien vaarallisimpia laitapelaajia, jotta he eivät pääsisi testaamaan taitojaan lähellä meidän maalia. Minulle ja Valeriolle jää tehtäväksi yrittää huolehtia vastustajien yleensä isokokoisista pivotpelaajista, siten ettei heille edes tulisi paljon syöttöjä vaara-alueille, tai etteivät he ainakaan pääsisi kääntymään vapaiksi maalintekopaikkaan.
Prässääminen ylhäältä ja läheltä pallollista pelaajaa ilman pelaajavaihtoja ei ole yksinkertaista varsinkaan silloin, jos vastustajat osaavat liikuttaa palloa nopeasti ja liikkua pallottomina tyhjiin tiloihin. Prässätessä pallollista pelaajaa häneltä pitää yrittää saada tila ja aika pois jo ennen kuin pallo saapuu hänelle. Tällöin on syytä muistaa kuitenkin niin sanottu turvaetäisyys: puolustaja tarvitsee omista ja vartioitavan pelaajan ominaisuuksista - muun muassa tekninen taitotaso, lähtönopeus, peliasento - sekä muiden kentällä olijoiden sijoittumisesta riippuen tietyn välimatkan hyökkääjään, jotta hän ei pääse karkaamaan selän taakse pallollisena tai oman syötön jälkeen pallottomana. Myös pallottomien puolustajien antama tuki on tärkeää: jos pallollinen hyökkääjä ohittaa häntä vartioivan puolustajan, tulisi läheisimmän pallottoman puolustajan olla riittävän lähellä "karkaavaa" hyökkääjää. Tällöin tapahtuu - Mantovan pelityylin tapauksessa pakon edessä - vartioitavien pelaajien vaihto. Palloa kauimmaisena olevan painottoman puolen puolustajan tulisi lisäksi olla valmiudessa kontrolloimaan tyhjää tilaa sekä siirtyä vartioimaan uutta vaarallisinta pallotonta pelaajaa, jos toisella puolella puolustus "vuotaa".
Omalta osaltani voin sanoa, että vahvuuteni ei ole prässääminen ylhäältä ja läheltä vastustajaa, vaikka osaan kyllä kohtalaisesti liikkua lähelle vastustajaa syötön aikana. En kuitenkaan ole lähikontaktissa niin aggressiivinen tai luota nopeuteeni niin paljon, että yrittäisin mennä aivan iholle, kuten monilla brasseilla ja espanjalaisilla on tapana tehdä. Tämä ei kuitenkaan usein ole järkevääkään, sillä hyvän prässin tehtävänä ei ole riistää palloa jalasta, vaan pikemminkin pakottaa vastustaja tekemään pallollisena vaikeita ratkaisuja menemällä riittävän lähelle. Olennaista on myös pyrkimys peittää ylöspäin suuntautuvaa syöttöä venyttämällä toinen jalka syöttölinjan eteen. Lopulta puolustava joukkue saa pallon haltuunsa muuta kautta, kuten alla olevan ideaalisen mallivideon tilanteessa. 1v1 -haastotilanteissa lähempänä omaa maalia on erityisen tärkeää yrittää kopioida pallollisen hyökkääjän liikkeitä. Jotkut katsovat tällöin puolustettaessa hyökkääjää silmiin tai rintaan lukeakseen paremmin hänen liikkeitään, mutta itse olen tottunut seuraamaan enemmän palloa ja hyökkääjän jalkoja. Molemmat tyylit voivat olla toimivia, kukin löytäköön oman parhaan tapansa. Oman maalin ja vartioitavan pelaajan välissä pysyminen on ylipäätään puolustamisen peruslähtökohta tiettyyn pisteeseen asti prässin tasosta riippumatta.
Palataan näiden pelaajavartioinnin ja präässäämisen peruslähtökohtien jälkeen vielä hetkeksi vertailemaan futsalia ja jalkapalloa. Näitä lajeja ei tietystikään voida pitää samanlaisina puolustamisen näkökulmasta. Jalkapallossa alimpien puolustuslinjojen pelaajilla on usein omalla toiminta-alueellaan ylimiehitys hyökkääjäpelaajiin nähden. Toki futsalissakin puhutaan puolustuksen vahvasta puolesta. Tällöin kaikkien neljän kenttäpelaajan painopiste on kussakin pelitilanteessa enemmän pallon puoleisella laidalla, jolla puolestaan kaikki hyökkäjät eivät ole. Jatkuvaa alueellista ylivoimaa on kuitenkin vaikea säilyttää futsalkentällä puolustuksen näkökulmasta. Muut merkittävät erot lajien välillä syntyvät kentän koosta ja paitsiosäännöstä, jota futsalissa ei tunneta. Hyökkääjät voivat siis liikkua puolustajien selän takana vapaasti ja maalintekosektorille pääsy on futsalissa selvästi helpompaa kuin jalkapallossa. Rikkoakaan ei futsalissa voi jalkapallon tavoin rajattomasti ilman seurauksia. Lisäksi lentävän maalivahdin käyttö otteluiden lopussa on omiaan lisäämään maalimääriä futsalissa. Tästä kaikesta päästään luonnollisesti siihen johtopäätökseen, että futsalottelussa tulee keskimäärin enemmän maaleja kuin jalkapallo-ottelussa. Esimerkiksi Italian Serie A:n runkosarjan futsalotteluissa tehtiin tällä kaudella keskimäärin 6,86 maalia, kun taas Serie A:n jalkapallosarjan vastaava lukema kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä on 2,66 maalia. Tämä vertailu ei kuitenkaan kerro vielä mitään italialaisen futsalin puolustuspelaamisesta, vaan maalimäärää on syytä verrata muiden maiden miesten pääsarjojen maalimääriin.
Seuraavassa listauksessa on esitetty pienimmästä suurimpaan joidenkin eri maiden äskettäin päättyneiden kauden 2018-19 runkosarjojen maali- ja ottelumääriä sekä niiden pohjalta laskettuja keskiarvoja. Lähteenä olen käyttänyt Livetulosten futsalosiota. Italiasta olen lisännyt mielenkiinnon ja laajemman perspektiivin vuoksi mukaan Serie A2:n eri lohkojen vastaavat tiedot.
Kansallisten pääsarjojen katsannossa Italian puolustuspelaaminen ei näyttäydy kovinkaan tarkkana, sillä Serie A:n ottelukohtaiset maalimäärät ovat vertailuryhmässä keskitasoa ja A2:n eri lohkojen maalimäärät ylempää keskitasoa. Halusin kuitenkin ulottaa vertailun myös maajoukkueisiin. Ohessa on listaus eräiden vähintään yli 10 kisaottelua pelanneiden maiden päästetyistä maaleista kaikissa kahdeksassa MM-kisoissa, jotka on pelattu vuosina 1989-2016.
MM-kisojen päästettyjen maalien keskiarvo puolestaan tukee käsitystä kurinalaisesta italialaisesta puolustuspelaamisesta, sillä käytännössä ainoastaan Brasilian ja Espanjan voidaan päätellä varjelleen omaa maaliaan merkittävästi Italiaa paremmin. Alla olevalta videolta voi nähdä muutaman esimerkin Italian maajoukkueen tarkkaan ja kärsivälliseen miesvartiointiin perustuvasta puolustustavasta. Jos tarkastelun kohteeksi otetaan vielä kaikki Italian miesten futsalmaajoukkueen ottelut vuodesta 1984 tähän päivään asti, saadaan tulokseksi 746 päästettyä maalia 410 ottelussa (lähde: divisionecalcioa5.it eri alasivut). Tämä tekee ottelukohtaiseksi keskiarvoksi 1,82. Espanjan maajoukkueella vastaavat kaikkien maaotteluiden luvut ovat 697 / 453 = 1,54. Suomen maajoukkueen saldo Mico Marticin alaisuudessa tammikuusta 2013 alkaen on 159 / 74 = 2,15.
Mistä kansallisten pääsarjojen ja MM-kisaotteluiden välinen ero Italian päästettyjen maalien "ranking-sijoituksessa" voi johtua? Yksi mahdollinen selitys maajoukkueen hyvyydelle on, että sen taso on ollut läpi vuosien todella kova. Kokonaisuus on ollut taitava, kokenut ja yhteen hiileen puhaltava sekoitus syntyperäisiä italialaisia sekä pitkään Italiassa asuneita brasilialaisia. Voidaanhan yllä olevien numeroiden mukaan päätellä, että maailman parhaat puolustuspelaajat tulevat Brasiliasta, sillä sen liigassa pelaa yksinomaan brasilialaisia. Maaotteluissa ja varsinkin MM-kisoissa keskittyminen tarkkaan puolustamiseen on eittämättä myös korkeammalla tasolla kuin seurajoukkueen otteluissa.
Entä mikä voi toisaalta selittää kansallisten sarjojen epätarkempaa puolustamista? Italian kahta korkeinta sarjatasoa voidaan pitää melko kansainvälisinä sarjoina, sillä joukkueisiin tulee pelaajia Brasilian lisäksi muista lähialueen maista, kuten Espanjasta ja Balkanin alueelta. Lisäksi italialaiset joukkueet kokevat yleisesti ottaen melko paljon pelaaja- ja valmentajamuutoksia kausien välillä ja jopa saman kauden sisällä. Uskon näiden seikkojen vaikuttavan puolustuspelaamisen koheesioon heikentävästi, sillä pelkät tekniset puolustustaidot - kuten peliasento, syöttölinjojen peittäminen, havainnointi - eivät takaa yhteistä taktista ymmärrystä ja jatkuvuutta puolustamisesta. Kärjistetysti uskallan myös sanoa, että italialaiset, brasilialaiset tai Balkanin alueen ihmiset eivät myöskään ole ensisijaisesti tunnettuja lujasta työmoraalistaan, joka taasen on olennainen osa hyvää futsalin puolustuspelaamista. Brasilialaispelaajat toki oppivat pienestä pitäen olemaan aggressiivisia, liukumaan laukausten eteen, havainnoimaan pallollisen pelaajan kropan liikkeitä sekä käyttämään omaa kroppaansa taitavasti pallollista pelaajaa puolustettaessa, mutta pallottoman pelaajan seuraamiseen ei kaikilla brasseillakaan - ainakaan Italian sarjoissa - riitä aina tarpeeksi jalkoja.
Edellä esittämäni päätelmät eivät ole tieteellisiä faktoja, vaan omia ajatuksiani. Maalimäärät tarjoavat myös lopulta vain yhden ja melko kapean tulokulman italialaisen futsalin puolustuspelaamiseen. Onkin ylipäätään syytä pohtia, mitä on "italialainen futsal" ja ketkä siinä toimivat. Suurimmalla osalla Serie A:n ja A2:n joukkueista on italialaissyntyinen valmentaja, joka on oletettavasti käynyt läpi italialaisen valmentajakoulutuspolun. Italialaissyntyiset pelaajat ovatkin sitten toinen juttu, kuten edellä jo mainitsinkin. Kun vielä tutkitaan joukkueiden avainpelaajia, "italojen" osuus pienenee entisestään. Voidaankin aiheellisesti kysyä, missä määrin ja miten nopeasti muualta tulleet pelaajat oppivat italialaisten valmentajien tavoille puolustuspelin ymmärtämisessä ja toteuttamisessa. Halusin päästä myös tältä osin italialaisen futsalin puolustuspelaamisen juurille esittämällä valikoituja kysymyksiä eräille joukkuekavereilleni sekä valmentajilleni. Seuraavaksi kerään yhteen näiden mielenkiintoisten minihaastatteluiden satoa.
William Faria Soares, tuttavallisemmin Willy, saavuit Italiaan 14-vuotiaana ja nyt olet 21-vuotias. Mitä eroja sanoisit olevan italialaisen ja brasilialaisen tapojen välillä ymmärtää puolustuspelaamista futsalissa? Mitä asioita korostetaan Italiassa ja (toisaalta) Brasiliassa?
Brasiliassa on paljon teknisesti taitavia pelaajia, joita vastaan pitää puolustaa intensiivisesti. Taktisia virheitä tulee nähdäkseni kuitenkin Brasiliassa enemmän, Italian sarjat ovat puolustuspelin taktiikan osalta edellä. Sekä Italiassa että Brasiliassa painotetaan oman pelaajan seuraamista, vaarallisten syöttösuuntien sulkemista ja tuen tekemistä muille kanssapelaajille.
Willy pystyy suhteellisen pienikokoisena pelaajana muuttamaan nopeasti painopistettään ja vaihtamaan liikesuuntaa. Tästä on hyötyä futsalkentällä.
Loris, olet 23-vuotias "aito" italialainen ja pelannut myös U21-maajoukkueessa. Millainen puolustusmentaliteetti opitaan sinun mielestä italialaisessa futsalissa jo pienenä? Onko olemassa yleistä ideaa puolustamisesta vai onko valmentajien välillä eroja?
Italialainen puolustusmentaliteetti perustuu 1v1 -puolustamiseen eli pelaajavartiointiin. Valmentajien välillä on kuitenkin eroja: yhdet hyödyntävät pelaajavaihtoja merkkaamisessa, toiset pelaajavartioinnin ja -vaihtojen sekoitusta, kolmannet puhdasta pelaajavartiointia. Sanoisin, että käytetyin systeemi on pelaajavartiointi, jossa vaihdot tehdään puhumalla alhaalta päin.
Lorisin seurat: Marca 2008-13, Kaos 2013-17, Came 2017-18, Meta 2018 syksy, Mantova 2018-19
Hyvä maalivahti on erittäin tärkeä osa futsaljoukkuetta. Enrico (29 v.), mitkä sinun mielestäsi ovat hyvän maalivahdin tärkeitä ominaisuuksia? Mitä yhteistä on hyvillä italialaisilla maalivahdeilla? Millaisia ominaisuuksia maalivahtivalmennuksessa harjoitetaan?
Hyvällä maalivahdilla tulee olla luonnetta hallita koko puolustustilannetta, hänen pitää olla reaktiivinen ja keskittynyt koko ottelun ajan. Hänen tulee olla myös jalalla teknisesti hyvä ja kykenevä säilyttämään pallonhallinta. Italialaisten maalivahtien vahvuuksina pidän yleensä ottaen hyvää sijoittumista sekä torjuntatekniikkaa. Maalivahtien harjoittelussa korostuu tekniikka, nopeat jalat sekä erilaisiin ärsykkeisiin reagointi mahdollisimman nopeasti.
Enricon seurat: Audax 1970 S. Angelo 2010-13 ja 14-15, CUS Ancona 2013-14 ja 2015, Corinaldo 2016-17, Mantova 2017-19
Arrepiu (41 v.), missä tahansa oletkaan pelannut, olet aina ollut armoitettu maalintekijä. Mitä ominaisuuksia tähän tarvitaan Italiassa ja miksi puolustavat pelaajat eivät pysty estämään sinua tekemästä maaleja? Millaisia puolestaan ovat ominaisuuksiltaan parhaat puolustajat, joita olet täällä kohdannut?
Viimeistely ja rauhallisuus maalin edessä ovat aina kuuluneet ominaisuuksiini, mutta kunnia menee aina myös joukkuekavereille. Olen usein liikkeessä, mikä tekee minun puolustamisen hankalammaksi. Hyvät puolustajat ovat olleet jaloistaan nopeita, fyysisesti vahvoja ja sellaisia, jotka pyrkivät riistämään palloja etupuoleltani ennen kuin saan niitä edes haltuun. Yksi esimerkki tällaisesta on Italian maajoukkueen (Brasiliassa syntynyt) ex-kapteeni Marcio Forte, joka pystyi saamaan minut kiinni, vaikka luulin jo päässeeni ohi hänestä.
Oma lisäykseni: Forte on varmastikin ollut nopea, sillä Arrepiun tempokuljetus suunnanmuutoksineen ja pallon pysyminen matkassa mukana on jotain poikkeuksellista.
Arrepiu elementissään; puolustajat joutuvat usein rikkomaan häntä tai juoksemaan perässä.
Pino Milella, 53-vuotias Mantovan nykyinen päävalmentaja, olet kokenut futsalvalmentaja ja entinen huippupelaaja. Oletan, että tunnet monia italialaisia valmentajia: onko olemassa joitain puolustuspelaamisen trendejä joita nykyvalmentajat painottavat tai joita heille opetetaan futsalvalmennuskursseilla? Ovatko trendit muuttuneet vuosien kuluessa?
Italialaisen futsalin puolustustavan ydin on pelaajavartioinnissa, jota sovelletaan valmentajasta riippuen vain tietyillä kentän alueilla tai koko kentällä prässäten. Erot valmentajien välillä syntyvät myös siitä, hyödynnetetäänkö niin sanottua "peilipuolustamista" - jolloin jokainen puolustaja seuraa vain omaa itselleen sopivaa pelaajaansa - vai sulkevatko pallottomia pelaajia vartioivat pelaajat ensin vaarallisia syöttösuuntia. Ajan ja espanjalaisten valmentajien vaikutteiden myötä Italiaan on saapunut aluepuolustamisen periaatteita automaattisilla pelaajavaihdoilla. Italialaiset valmentajat tosin suosivat pelaajien vaihtamisessa alhaalta tuleva puhetta. Tätä aluepuolustamisen tyyliä käytetään etenkin ylhäältä prässätessä.
Pino Milellan seurat pelaajana ja valmentajana: katso linkki
Mico Martic, 55-vuotias Suomen futsalmaajoukkueen päävalmentaja, olet sekä Kroatian että Italian kansalainen ja vietit Italian futsalkentillä 19 vuotta pelaajana ja valmentajana. Mitä opit puolustuspelaamisen näkökulmasta Italiassa näiden vuosien (1991-2010) aikana?
Luulen, että kaikki maat - Italia mukaan lukien - pyrkivät seuraamaan futsalin taktista evoluutiota. Lähtökohtana on ollut yksinkertainen pelaajavartiointipuolustus, josta siirryttiin edistyksekkäämmältä ja tehokkaammalta tuntuneeseen aluepuolustamiseen. Laadukkaampien pelaajien ja pelinopeuden kasvamisen takia olemme palaamassa enemmän takaisin pelaajavartiointiin perustuvaan systeemiin. Merkittävä osa joukkueista yrittää kuitenkin pitää ensimmäisen prässilinjan kaukana omasta maalistaan, jotta pelaajavaihdot olisi helpompia toteuttaa. Futsal kehittyy jatkuvasti ja puolustamisen tavat tietenkin sen mukana.
Mico Marticin seurat pelaajana ja valmentajana: katso linkki
Taustalla "Mr. Futsal" Mico Martic Suomen penkin päässä Espanjaa vastaan Tampereella huhtikuusa. Kuva: Leo Hynninen.
Millainen yhteenveto voidaan siis kaiken tämän jälkeen tehdä italialaisesta tavasta puolustaa futsalissa? Ainakin miesvartiointi ja oman pelaajan seuraaminen ovat oleellinen osa italialaista tyyliä ja taktiikalle annetaan täällä paljon painoarvoa. Esimerkiksi Suomessa hyökkäyspään tehopelaajana tunnettu joukkuekaverini Maagi Hosio ei ole Mantovassa ensisijaisesti maalintekijä, vaikka hänen pallolliset taitonsa ovatkin hyvät ja hän tuo myös pallollisena lisäarvoa pelaamiseemme. Täällä hän on kuitenkin - ainakin päävalmentaja Pinon näkökulmasta - joukkueemme parhaita puolustuspelaajia, joka hoitaa oman usein vaativan vartiointitehtävänsä käytännössä moitteetta.
Toisena esimerkkinä mainittakoon eri seuroissa lukuisia Italian mestaruuksia ja Uefa Futsal Cupinkin voittanut italialaisvalmentaja Fulvio Colini, jonka joukkueet prässäävät aina koko kentältä mies miestä vastaan: jokainen pelaaja niin sanotusti "peilaa" omaa vartioitavaa vastustajaansa lähietäisyydeltä ja oman maalin puolelta. Pyrkimyksenä on, että vartioitava pelaaja vastaa puolustajan omaa osaamistaan: pohjapelaaja seuraa pivotia, pivot pohjapelaajaa ja laitapelaajat vastustajan laitapelaajia. Tämä pelityyli on luonnollisesti hyvin kuluttava ja vaatii kokemuksen lisäksi erinomaista juoksukuntoa, jatkuvaa keskittymistä sekä laajaa pelaajamateriaalia. Colinin nykyinen joukkue Pesaro vastaakin yllä olevaan kuvaukseen ja varmisti juuri paikkansa Italian liigan välierissä.
Toki Italian korkeimmilla sarjatasoilla on joukkueita, jotka yrittävät etenkin ylhäältä prässätessään puolustaa enemmän aluetta. Tämä voi olla, Pinoa ja Micoa lainatakseni, seurausta espanjalaisvalmentajilta saaduista vaikutteista ja futsalin evoluutiosta. Mahdolliset pelaajavaihdot tehdään kuitenkin edelleen usein puhumalla alhaalta päin ja harvemmin automaattisesti. Joka tapauksessa miesvartiointi sisältää usein Italiassa kanssapelaajan tukemisen: pallottomien pelaajien puolustajat pyrkivät tällöin peittämään syöttölinjat puolustusmuodon läpi sekä olemaan valmiita auttamaan joukkuekaveriaan, jos hyökkääjä tulee hänestä ohi. Tämä periaate pätee monesti sekä prässätessä että matalalta puolustettaessa.
Kuvassa on esitetty miesvartiointiin perustuva puolustusmuoto, joka sisältää syöttösuuntien peittämisen ja pallollisen puolustajan tukemisen. Pallo on hyökkäävän joukkueen pelaajalla 2. Häntä puolustava X3 pyrkii peittämään syöttösuunnan pivotille 4 keskelle ylös. X5 peittää suoran poikittaissyötön pelaajalle 3 ja ohjaa syöttämään pallon omalle vartioitavalle pelaajalle 1. Samaan aikaan laitapelaajat liikkuvat samalle tasolle ollen valmiina liikkumaan syötön aikana lähelle omaa pelaajaansa, mutta sulkemalla samalla syöttösuunnat pivotille.
Punaisella piirretyssä tilanteessa pelaaja 2 saa pelattua pallon keskelle pivotille. Tällöin laitapelaajat laskevat välittömästi tukemaan pohjapelaajaa X2, joka yrittää ennakoimalla katkaista syötön pivotin etupuolelta. Laitapelaajat tarkkailevat ja seuraavat samanaikaisesti mahdolliset omien vartioitavien pelaajien 2 ja 3 liikkeet. Myös neljäs kenttäpelaajapuolustaja X5 saapuu auttamaan pohjapelaajaa ja voi yrittää riistää palloa pivotilta muistaen kuitenkin samaan aikaan vartioida omaa pelaajaansa 1.
Ei pidä unohtaa, että puolustuspelin tiiviydessä - hyvin todennäköisesti muuallakin kuin Italiassa - merkittävää osaa näyttelee myös kotietu. Kotiotteluissa päästetään yleensä vähemmän maaleja kuin vieraissa: sekä Serie A:ssa että A2:n A-lohkossa oli kummassakin vain kaksi joukkuetta 12:sta, jotka päästivät runkosarjassa kotikentällä enemmän maaleja kuin vieraissa. Meidän saldo Mantovassa oli 22 päästettyä maalia kotona ja peräti 41 vieraissa. Keskiarvoiksi saadaan 2,0 päästettyä maalia ottelua kohden kotona ja 3,7 vieraissa. Ero on valtava. Yleisesti ottaen tiivistä puolustuspelaamista kotiotteluissa selittänee muun muassa viivoineen ja ulottuvuuksineen tuttu kenttä, jolla usein myös treenataan viikosta toiseen. Mieli ja kroppa ovat keskimääräisesti myös kotiotteluissa virkeämpiä ja keskittyneempiä kuin matkustamista vaativissa vieraspeleissä. Kotiyleisön edessä pelaaminen tuonee lisäksi sopivan määrän ylimääräistä näytönhalua ja taistelutahtoa, jotka usein näkyvät puolustuspäässä loppuun asti yrittämisenä.
Lopuksi mainittakoon tärkeä huomautus vielä puolustuspelaamisen viimeisistä lukoista, eli maalivahdeista. Etenkin Serie A:ssa on lukuisia hyviä italialaisia tai brasilialaisia maalivahteja. Meidän Enricomme voi laskea myös hyvien maalivahtien kerhoon - joita ei A2:ssa ole niin monia. Torjuntatyylit saattavat vaihdella italialaisten maalivahtien välillä, mutta usein jalkojen nopeus lyhyillä matkoilla sekä reaktiokyky ovat melko korkealla tasolla. Tämä lienee seurausta siitä, että kaikilla italialaisilla huippujoukkueilla on - toisin kuin esimerkiksi Suomessa - käytössään maalivahtivalmentaja, joka työskentelee päivittäin maalivahtien kanssa. Vaikka maalivahtivalmennuksen taso ei välttämättä ole aina futsalin nykykehityksen aallonharjalla, saavat maalivahdit tätä kautta ansaitsemaansa huomiota. Ennen kaikkea he saavat paljon enemmän toistoja torjumiseen ja maalin edessä liikkumiseen verrattuna tilanteeseen, jossa he osallistuisivat treeneihin vain kenttäpelaajien mukana.
Päätän tähän italialaisen puolustusmyytin metsästykseni. Saalissäkki ei varmastikaan tullut täyteen, eikä kaiken kattava analyysi aiheesta olisikaan mahdollista. Keskityin tekstissäni positionaaliseen puolustuspelaamiseen, jolloin käsittelyn ulkopuolelle jäivät muun muassa alivoimaisten hyökkäysten, erikoistilanteiden ja lentävän maalivahdin puolustaminen. Tuntuu kuitenkin, että jotain pureskeltavaa tarttui tämän tekstin kirjoittamisen varrella mukaan, ja että ymmärrykseni aiheesta laajentui ainakin hieman. Toivon, että sinullekin lukijana jäi jotain tästä mieleen.
Espanja prässäsi Suomea aggressiivisesti ylhäältä aluepainotteisesti espanjalaiseen tyyliin. Myös me pyrimme pääsemään heidän iholleen vaihtelevalla menestyksellä. Lopputulokset olivat kuitenkin hyvän puolustus- ja erinomaisen maalivahtipelin ansiosta kiitettäviä: ensimmäisessä ottelussa tappio 1-2, toisessa voitto 1-0. Kuva: Leo Hynninen.
Lopuksi tiivistän vielä ottelukuulumisemme edeltävän blogipäivityksen jälkeiseltä ajalta. Päätimme kolmen viimeisen runkosarjaottelun rykäyksen kahteen vierastasuriin ja yhteen kotivoittoon, joista vaihtelevan laatuiset koosteet löytyvät alla olevista linkeistä. La 6.4. kärkikamppailussa Petrarcaa vastaan nousimme vaikean alun ja 2-0 -tappioaseman jälkeen johtoon 2-3. Lopulta jouduimme kuitenkin tyytymään 3-3 -pistejakoon, kun hetken herpaantumisemme rajapotkun puolustamisessa lentävää maalivahtia vastaan toi heille tasoitusmaalin vain hieman reilu minuutti ennen ottelun loppua. Näin eromme Petrarcaan pysyi neljässä pisteessä heidän edukseen. Pitkäperjantain 19.4. helpohko 6-2 -kotivoitto vajaamiehistä Villorbaa vastaan varmisti meille kakkossijan ja playoff-paikan lohkossamme, mutta Petrarcan voittaessa samaan aikaan oman ottelunsa saimme heittää hyvästit ykkössijalle ja suoralle nousulle. Runkosarjan päätösottelusta la 27.4. Astia vastaan olin itse sivussa perhesyiden ja pelikieltouhkan takia, mutta hoidimme siitä kunnioitettavan 4-4 -vierastasurin. Tällä tuloksella vältimme juuri meille hankalan Astin - ainoan joukkueen, joka sai meitä vastaan runkosarjassa neljä pistettä - ensimmäisen pudotuspelikierroksen vastustajana.
Asti jäi siis playoffien ulkopuolelle ja ensimmäisen pudotuspelikierroksen vastustajaksi saimme tutun Sestun omasta lohkostamme. Otteluparin ensimmäinen osa pelataan Sestussa ma 6.5. ja toisen osaottelun pääsemme pelaamaan kotonamme la 11.5.. Jatkoonmenijä ratkaistaan yhteismaalien perusteella ilman vierasmaalisääntöä. Yhteismaalien ollessa tasan toisessa osaottelussa edetään 2x5 minuutin jatkoajalle sekä tarvittaessa 6 metrin rangaistuspotkukisaan. Otteluparin voittaja jatkaa toisen kierroksen ottelupariin, jonka voittaja nousee ensi kaudeksi Serie A:han. Meidän parin voittajalle tulee todennäköisesti vastaan C-lohkon 4. sijoittunut Atletico Cassano, joka pyyhki ensimmäisessä osaottelussa kotonaan lattiaa B-lohkon 2. sijoittuneella Tombesi Ortonalla lukemin 7-0. Kirjoitin vielä tarkemmin Serie A2:n (ja myös Serie A:n) playoffeista ennakkoa tänne, käy lukemassa jos et vielä sitä ole tehnyt.
Lähdemme playoffeihin varsin hyvissä tunnelmissa. Kevätkierroksella voitimme kaikki kuusi kotiottelua ja pelasimme viidesti vieraissa tasan. Olemme treenanneet koko vuoden hyvin: fyysinen kuntomme ja joukkuehenkemme on noussut korkealle kauden edetessä. Jokaista otteluissa käytettävää yhdeksää kenttäpelaajaa on tarvittu ja kaikki ovat saaneet tuntea olonsa tarpeelliseksi joukkueessa. Sestua vastaan pelasimme runkosarjassa kahdesti tasan - kotona 2-2, vieraissa 5-5 - joten helppoa ei todellakaan tule olemaan. Lennämme maanantai-aamuna Veronasta Cagliariin, mutta onneksi ehdimme syödä ja huilata perillä hotellilla ennen klo 20 alkavaa ottelua. Matkustaminen tuo siis yhden haasteen, ja meitä rasittaa niin ikään ykkösmaalivahti Enricon Asti-pelissä kyseenalaisilla kahdella keltaisella kortilla sekä tätä seuranneella ulosajolla saatu pelikielto. Kakkosvahtimme Fonta on kuitenkin esittänyt Asti-ottelun toisella jaksolla sekä kuluneen viikon treeneissä hyviä otteita. Viime viikolla treenasimmekin laadukkaasti 10 kertaa valmistautuaksemme huolella pudotuspeleihin. Haasteita tulee varmasti olemaan, mutta tekosyitä ei. Pelatkaamme siis pitkä kevät ja nautitaan futsalpelaajan parhaasta vuodenajasta. Ci sentiamo!
Puolustuksen viimeiset lukkomme: vasemmalla Fonta ja oikealla Enrico. Keskellä maalivahtivalmentaja Marco, joka työskentelee maalivahtien kanssa joka treeneissä.
Tällä kertaa otan blogissani käsittelyyn yhden futsalin pelitaktiikkaan erottamattomasti kuuluvan asian, nimittäin lentävän maalivahdin. Käytän kirjoituksessani kyseistä termiä, koska se on vakiintunut lajikäyttöön eikä sille toistaiseksi ole oikein keksitty parempaakaan suomenkielistä tai kansainvälistä nimitystä. Rinnakkain puhun myös 5v4-pelaamisesta. Pelaajamaalivahti tai viides (kenttä)pelaaja eivät käsitteinä mielestäni tavoita tämän pelimuodon ydintä. Lentävällä maalivahdilla tai 5v4 -pelaamisella tarkoitan siis sitä, että maalivahti tai maalivahdin paidan pukenut kenttäpelaaja tulee omalta maaliltaan mukaan kenttäpeliin. Saadakseen pelata vapaasti hänen tulee nousta yli puolen kentän keskiviivan, sillä omalla kenttäpuoliskollaan hän saa pitää palloa vain kerran niin kauan kun vastustaja ei koske palloon - ja silloinkin korkeintaan neljän sekunnin ajan.
Lentävä maalivahti on monelle pallopelejä harrastaneille oletettavasti tuttu termi jo lapsuuden pihapeleistä, joissa harva haluaa vain seisoa paikallaan oman maalin edessä silloin, kun pelin painopiste on toisella kenttäpuoliskolla. Oikeassa 11v11 -jalkapallossa hyökkäävän joukkueen maalivahti ei kuitenkaan juuri koskaan nouse merkittävän ylös, sillä pelaajaylivoiman tuoma suhteellinen etu on tällöin hyvin vähäinen. Sen sijaan esimerkiksi jääkiekossa ja salibandyssa hyödynnetään niin sanottua kuudetta kenttäpelaajaa lähinnä pelin lopussa tasoitusta haettaessa. Tällöin kyseessä ei kuitenkaan ole maalivahti, vaan tavallinen kenttäpelaaja. Futsalissa lentävän maalivahdin käytön voidaan täten sanoa olevan ainutlaatuista, sillä vaikka lentävä maalivahti olisi joku kenttäpelaajista, hänellä on täydet maalivahdin oikeudet. Lisäksi lähivuosien aikana useampi joukkue on alkanut hyödyntää lentävää maalivahtia myös muissa pelin vaiheissa kuin vain ottelun lopussa tasoitusta tai voittomaalia jahdatessa.
Paneudun aluksi lentävän maalivahdin yleisimpään käyttöön, eli siihen kun jokin kenttäpelaajista pukee maalivahdin paidan päälleen ottelun lopussa joukkueen tarvitessa vähintään yhden maalin. Jokin kenttäpelaajista sen takia, koska oikean maalivahdin jalalla pelaamisen taidot eivät usein ole niin hyvät kuin kenttäpelaajien. 5v4-pelaamisessa joukkueen ja erityisesti päävalmentajan tulee huomioida monia yleisiä asioita. Yksi tärkeimmistä on varmastikin aika: kuinka monta minuuttia suurin piirtein kannattaa varata lentävän maalivahdin käyttöön. Tämä riippuu eri seikoista, kuten kirittävien maalien määrästä, 5v4-pelaamisen rutiinista, vastustajan 4v5 -puolustustaidoista tai siitä, miten joukkue saa luotua tilanteita normaalissa 4v4-kenttäpelissä. Toinen olennainen asia on pallovarmojen pelaajien ja heidän positioidensa valinta ominaisuuksien ja jalkaisuuksien mukaan. Tähän liittyen tulee myös miettiä, missä kohdalla lentävän maalivahdin on parasta pelata. Usein optimaalisin paikka hänelle on vaihtopenkin puoleinen laitapelaaja tai keskellä peliä pyörittävä pohjapelaaja. Tällöin matka omalle maalille ja vaihtopenkille on lyhin, jos pitää ehtiä suojelemaan omaa maalia tai halutaan vaihtaa oikea maalivahti kehiin.
Lentävän maalivahdin peruslähtöasetelma, kun pohjapelaajalla on pallo. Laitapelaajat ovat melko lähellä sivurajaa molemmilla puolilla hieman pohjapelaajaa ylempänä. Kulmapelaajat päivystävät lähellä päätyrajaa.
Edellä mainittujen perusasioiden pohjalta lähdetään rakentamaan itse sisältöä siitä, miten lentävällä maalivahdilla pelataan. Linkkaan tekstin oheen kursiivilla videonpätkiä esimerkeiksi. Usein peruslähtöasetelmana toimii yllä esitetty 1-2-2 -muodostelma, jossa lähdetään liikuttamaan palloa ja pelaajia sovitulla tapaa. Yksinkertaisimpia kuvioita ovat nähdäkseni sellaiset, joissa pelaajat eivät liiku kovin paljon, vaan palloa toimitetaan maalin eteen joko
Syöttöä ei aina ole mahdollista antaa maata pitkin, joten vastaanottajan pitää olla valmiina myös erikorkuisiin palloihin. Hyvät syöttäjät osaavat tarjoilla myös määrämittaisia kaaripalloja. Nämä pääosin staattiset murtautumisyritykset eivät kuitenkaan välttämättä toimi, jos 5v4 -pelaamisen syöttötyöskentely on hidasta tai vastustaja ehtii puolustamaan vaarallisia alueita, syöttösuuntia ja laukauksia riittävän läheltä. Tällöin työkalupakista pitäisi löytyä pallottomien pelaajien liikkumiseen selvemmin perustuvia ratkaisumalleja, joilla sekoitetaan puolustusta ja saadaan mahdollisesti avattua parempia väyliä syöttää tai laukoa. Esittelen seuraavaksi joitakin ideoita, joihin olen törmännyt lähivuosina. Eräs helpoimmista lienee blokin tekeminen takaviistosta vastustajan ensimmäisen puolustuslinjan pelaajalle.
Blokkaamiseen perustuva 5v4-kuvio auttoi KaDya nousemaan historiansa ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan PM-kisojen voittoon elokuussa 2015 Ilvestä vastaan.
Japani nousi uskomattomasti MM-kisojen 2012 alkulohkopelissä Portugalia vastaan 5-2 -tappiotilanteesta tasapeliin. Kolmas maali syntyi blokikuvion jälkitilanteesta ja neljättä maalia edelsi jo edellä esitelty kulmapelaajan diagonaalisyöttö alaspäin. Katsomalla koosteen loppuun asti voi nähdä, miten hyvä maalintekopaikka Japanille vielä avautui mennä johtoon lentävällä maalivahdilla laitapelaajan diagonaalisyöttöä hyödyntäen. Huomioi 5v4 -pelaamisen ajoittainen hieman epätyypillinen 2-3 -lähtöasetelma ja sen muuttaminen.
Lentävän maalivahdin pelaamisessa on usein hyödyllistä rikkoa tai muokata jollain tavalla 1-2-2 -peruslähtöasetelma. Yksi keino on tuoda molemmat laitapelaajat keskelle ja luoda niin sanottu joulukuusimuodostelma.
Joulukuusimuodostelmassa kolme alinta pelaajaa ovat kapealla alueella. Tavoitteena onkin tällöin usein saada pelattua pallo suoraan pohjapelaajalta jommalle kummalle kulmapelaajalle ja hakea sitä kautta ratkaisua. Muodostelma on osittain altis prässäämiselle, koska laitapelaajat eivät pysty tarjoamaan nopeasti helppoja ja turvallisia syöttösuuntia sivulta, jos pohjapelaajaa prässätään.
Toinen, ehkä hivenen riskittömämpi tapa on tuoda pohjapelaajaa enemmän jompaan kumpaan laitaan ja luoda kolmen pelaajan linja painotetusti vain kyseiselle laidalle. Tällöin vastakkaiselle puolelle saattaa avautua tilaa, joka voidaan nopeasti pelin painopistettä siirtämällä hyödyntää.
Tuore esimerkki kolmen linjan käytöstä löytyy Portugalin cupin puolivälieristä, jossa Modicus nousi Burinhosaa vastaan tasoihin löytämällä vapaan syötön takatolpalle kolmen linjan muodostamisen jälkeen.
Mad Max hyödynsi Futsal-liigassa kaudella 2017-18 kolmen pelaajan linjaa, joka muutettiin melko nopeasti niin sanottuun noppaviitosen muodostelmaan. Muun muassa SoVo joutui tämän kuvion uhriksi. Tehokkaan 5v4 -pelaamisen ansiosta Mad Max keräsi runkosarjassa useita lisäpisteitä, jotka toivat lopulta joukkueelle playoff-paikan.
Erään varsin oivan ja monipuolisen 5v4-kuvion olen nimennyt rietiksi, sillä havaitsin aikoinaan Italian Serie A:n Real Rietin käyttävän tätä tapaa. Kyseisessä kuviossa pohjapelaaja lähtee kuljettamaan palloa hitaasti kohti omaa puolustajaansa, jolloin molemmat laitapelaajat hakevat vauhtia palloa kohti aavistuksen verran takaviistosta. Tällöin 1-2-2 -asetelma muuttuu 3-2 -muodoksi. Sen jälkeen variaatioita on useita: yleensä pohjapelaaja jakaa lyhyen jalkapohjasyötön jommalle kummalle puolelle, josta lähtee tämän jälkeen
Laukaus
Diagonaalisyöttö takatolpalle
Vertikaalisyöttö samaan kulmaan
Kuvion tehokkuus perustuu siihen, että jos pohjapelaajalle sekä laitapelaajien lähelle uhrataan kolme puolustajaa, niin alin puolustava pelaaja jää helposti pulaan kahden kulmapelaajan kanssa. Älykkäät, teknisesti taitavat ja kognitiivisesti nopeasti tietoa käsittelevät laitapelaajat löytävät tällöin oikean ratkaisun toimittaa pallo vaara-alueelle. Kuvio vaatiikin kykyä sovittaa oma, pallon ja muiden pelaajien liike saumattomasti yhteen ja muodostaa pikaisesti optimaalisin päätös.
Rieti käytti "rietiä" menestyksekkäästi jo kaudella 2014-15 kun joukkueessa oli Zanchettan kaltainen vasemman jalan laukaisupelote. Tässä tyylinäyte 5-5 -tasoitusmaalista runkosarjaottelussa Luparensea vastaan.
GFT aiheutti KaDylle ongelmia rieti-kuviolla Futsal-liigan puolivälierissä 2017. Huomioi koosteen loppuosassa näkyvät useat variaatiot ja lopulta tuleva tärkeä 2-1 -kavennusmaali rietin jälkitilanteesta.
Rieti-kuviossa monen pelaajan yhtäaikainen koordinoitu liikkuminen on olennaista, mutta sitä se on myös kuviossa, jonka olen nimennyt ruletiksi. Nimi ei varsinaisesti viittaa siihen, että kyseessä olisi uhkapeli. Sillä tarkoitetaan sen sijaan sitä, että pelaajat kiertävät karrikoidusti ympyrää ja pallo kiertää pelaajalta toiselle vastakkaiseen suuntaan. Tämän kuvion etuna on, että puolustajat joutuvat usein siirtymään pois omilta luontaisilta paikoiltaan, jolloin ratkaisevan syötön saavaa pallotonta pelaajaa ei osata välttämättä merkata hyvin.
KaDyssa erilaisia 5v4-pelaamisen malleja on hyödynnetty melko laajalti. Ruletin avulla onnistuimme kaventamaan 1. välierän 3-2 -tilanteeseen Leijona Futsalia vastaan keväällä 2017. Voittoon asti se ei kuitenkaan riittänyt.
Ruletin voi tehdä myös toispuolisesti, jolloin pohjapelaaja syöttää pallon viereen laiturille ja lähtee liikkumaan kohti vastakkaista kulmaa. Tämän vastakkaisen puolen kaksi pelaajaa kiertävät yhden pykälän kohti palloa, ja pallo pelataan heidän kauttaan kulmaan, johon pohjapelaaja on liikkunut. Puolivälierissä 2016 loimme GFT:iä vastaan tällä tavalla hyvän tilanteen, mutta maalia se ei tuonut.
Graafissa on kuvattuna vasemmalla "kokonainen" ja oikealla "puolikas" ruletti. Kokonaisessa ruletissa pelaajat kiertävät tässä tapauksessa vasta- ja pallo myötäpäivään vasempaan kulmaan, josta pyritään hakemaan ratkaisevaa syöttöä. Puolikkaassa ruletissa vain pelaajat 1, 2 ja 4 vaihtavat paikkoja keskenään. Molemmissa kuvioissa lähtötilanteessa pallo on pelaajalla 1. Huomaa keskustan "taskun" täyttämisen tärkeys.
Seuraavaksi esittelen lyhyesti, miten Mantovassa käytämme lentävää maalivahtia. Perustapoja meillä on kaksi: joko oikea maalivahtimme Enrico nousee viidenneksi pelaajaksi vasempaan nurkkaan tai sitten lentävän maalivahdin paidan puen päälleni minä pohjapelaajan paikalle. Aloitamme 1-2-2 -asetelmasta ja yritämme liikuttaa palloa nopeasti puolelta toiselle sekä leveys- että syvyyssuunnassa - tärkeä asia mistä tahansa muodostelmasta tai kuviosta riippumatta. Vähitellen siirrän itseäni painotetusti hieman jompaan kumpaan laitaan muodostaen laiturin kanssa kolmen pelaajan linjan. Jos kierrätän pallon toiselle laiturille, minun puolen laitapelaaja liikkuu yleensä keskelle muodostaen jo yllä mainitun noppaviitosen. Jos saan pelattua pallon suoraan saman puolen kulmaan, niin silloinkin toinen laitureista tulee täyttämään keskustan. Ylipäätään on tärkeä yrittää löytää tilaa syötöille, jotka menevät vähintään yhden oman pelaajan ohitse - ei siis vierekkäiselle kanssapelaajalle - tai vastustajien puolustajien välistä. Tällöin puolustajat ovat todennäköisesti hieman myöhässä syöttösuuntien peittämisestä ja oman "uuden" alueen vartioinnista.
Useimmin ratkaisua hakeva pelaaja lentävää maalivahtia käyttäessämme on Leleco, joka pelaa vasenjalkaisena oikean laiturin paikalla. Hänellä on kova ja tarkka vasemman jalan laukaus, joka yleensä lähtee futsalpelaajan yhdellä tärkeimmistä työkaluista, eli kärkkärillä. Hän taitaa myös kovan ja tarkan yhden kosketuksen diagonaalisyötön takatolpalle. Olemme käyttäneet tällä kaudella lentävää maalivahtia virallisissa otteluissa seitsemän kertaa ja tehneet sen avulla seitsemän maalia. Lele on kerännyt 5v4-pelaamisessa tehopisteet 3+3. Olemme tienanneet lentävän maalivahdin avulla sarjassa kolme lisäpistettä, eli kerran nousseet tappioasemasta tasoihin ja kerran tasatilanteesta voittoon. Myös kahdessa muussa pelissä olemme tehneet lentävän maalivahdin avulla maalin, mutta niitä olisi molemmissa tapauksissa pitänyt tehdä kaksi. Kolmessa ottelussa olemme jääneet maaleitta. Etenkin kevätpuoliskolla luottamus lentävän maalivahdin käyttöön on parantunut, sillä keräsimme edellä mainitut kolme lisäpistettä sen avulla tammi-helmikuussa. Tässä on maalikooste (Facebookissa) ottelustamme L84 vastaan, jolloin teimme uskomattomat neljä maalia 5v4-pelaamisella.
Puin lentävän maalivahdin paidan päälleni kotipelissä Astia vastaan tammikuussa. Asti viimeisteli 3-4 -voittomaalin noin minuutti ennen loppua. Emme onnistuneet kampeamaan peliä näin lyhyessä ajassa tasoihin, kuten kuvasta saattaa päätellä.
Varsinaisia kuvioita meillä ei tietoisesti ole 5v4-pelaamisessa käytössä, vaan luotamme enemmän pelaajien hyvään syöttötaitoon sekä kykyyn liikkua pallottomana tarkoituksenmukaisesti etenkin keskustaan ja takatolpille. Tavoitteena on myös vaihtaa 1-2-2 -muodostelmaa, kuten edellä kuvasin. Treenaamme lentävän maalivahdin käyttöä yleensä kerran viikossa noin 20-30 minuuttia. Tyyli on yleensä varsin perinteinen: jos puolustajat saavat katkaistua pallon, se palautetaan hyökkäävälle joukkueelle ja pyöritys aloitetaan uudestaan. Tämä on hyvä tapa saada toistoja 5v4-pelaamiseen, mutta pelinomainen tapa se ei ole. Hyökkäävän joukkueen ei tarvitse miettiä tällöin prässäämistä ja oman maalin suojelua pallonmenetyksen hetkellä, ei maalivahdin vaihtamista tai prässinpurkua omasta päädystä - kaikki tilanteita, joihin otteluiden aikana saattaa törmätä ja joita siksi on nähdäkseni hyödyllistä treenata. Myös aikarajoitus ja tulostavoite tuovat 5v4-harjoitteluun paineenomaisen ja ottelua muistuttavan tilanteen. Tällaisia seikkoja kannattaa pohtia valmennuksellisesta näkökulmasta.
Etenen seuraavaksi lentävän maalivahdin epätavallisempaan ja samalla myös kiistellympään käyttötarkoitukseen, nimittäin maalivahdin nostamiseen viidenneksi kenttäpelaajaksi missä tahansa pelin aikaisemmassa vaiheessa ja jopa johtoasemassa. Tämä teema on noussut pinnalle kuluneen noin viiden vuoden aikana, kun kazakstanilainen seurajoukkue Kairat Almaty sekä Kazakstanin maajoukkue ovat nousseet Euroopan kärkijoukkueisiin hyödyntäen merkittävän paljon huippumaalivahti Higuitaa lentävänä maalivahtina. Myös muut huippujoukkueet, joiden maalivahti osaa syöttää hyvin ja laukoa lujaa - usein kyseessä on brasilialainen tai portugalilainen maalivahti - hyödyntävät tätä taktiikkaa useaan otteeseen saman ottelun aikana. Yleensä tarkoituksena on luoda vapaa laukaisupaikka maalivahdille tai laitapelaajalle ja täten päättää hyökkäys nopeasti. Olennaista on, että vastustajan maalivahdin näkökenttää pyritään rajaamaan laittamalla yksi tai mieluiten kaksi pelaajaa häiritsemään häntä maalin eteen.
Higuitan pommi puhui tuhoisaa kieltään EM-kisojen 2018 välierissä Espanjaa vastaan.
Serie A:n Feldi Ebolin maalivahti Laion nousee silloin tällöin omalta maaliltaan laukoen kovia laakapalloja maalille. Tässä mallisuoritus Metaa vastaan helmikuulta.
Osataan sitä Suomessakin. Kaudella 2016-17 hyödynsimme Dynamossa rajapotkujen prässinpurussa maalivahtia nostamalla hänet ajoittain hieman ylemmäs vastakkaiseen laitaan palloon nähden. Ohessa Juppis Savolaisen työnäyte Riemua vastaan. Nykyään Futsal-liigan ahkerin maalivahdin käyttäjä prässinpurussa on eittämättä Leijona Futsal.
Pian 30 vuotta täyttävä brasilialaissyntyinen Laion on tehnyt Serie A:ssa urallaan yli 70 maalia. Tässä hän on elementissään Lazion paidassa kaudella 2017-18. Kuva foxsports.it.
Harvinaista lentävän maalivahdin käyttöä edustaa Puolan maajoukkue, joka tuo silloin tällöin hyökkäyspään kulmissa ja rajapotkuissa maalivahdin paidan pukeneen kenttäpelaajan kentälle laukomaan erikoistilanteen.
Esimerkki tulee Puolan ja Suomen välisestä ottelusta tammikuulta 2017.
Tylsin ja kyseenalaisin lentävän maalivahdin käyttötarkoitus on luultavasti ajan kuluttaminen ilman yritystäkään tehdä maalia. Tällaisen pelityylin syyt saattavat olla ymmärrettäviä: taitavat pelaajat yrittävät puolustaa johtoasemaansa hallitsemalla palloa, kapean ringin joukkueet haluavat säästää energiaa tai rikevaikeuksissa olevat joukkueet pyrkivät välttämään lisää rikkeitä. Sääntöjenvastaista tämä ei tietenkään ole, mutta kieltämättä se saattaa johtaa siihen, että pelin tempo ja viihdearvo laskevat merkittävästi, jos vastustaja ei yritä prässätä. Viime vuosina tällaista taktiikkaa on nähty muun muassa Romanian ja Slovenian maajoukkueilta. Toki tyylissä on omat riskinsä: jos alivoimaisen joukkueen tarvitsee tehdä maali, he usein yrittävät prässätä pallon luonnollisesti itselleen. Ja jos he tekevät tämän hyvin, on heidän mahdollista päästä yrittämään viimeistelyä tyhjään tai puolityhjään maaliin. Tämä tuo pelaamiseen oman jännityksensä.
Futsalin kansainvälisen kattojärjestön Fifan futsalsäännöistä vastaavat henkilöt ovat Kazakstanin menestysreseptin myötä alkaneet pohtia uusia sääntökeinoja rajoittaa lentävän maalivahdin käyttöä. Viimeisimmät alkuvuodesta 2018 esitetyt sääntömuutokset pitävät sisällään sen, että lentävää maalivahtia saisi käyttää vain tappioasemassa. Olen kuullut myös näkemyksiä, että lentävää maalivahtia saisi käyttää vasta jonkun tietyn minuuttimäärän, esim. 30 minuutin jälkeen. Ensimmäinen ehdotus on ongelmallinen jo sen takia, jos joukkueelle ei riitä tasapeli, vaan se haluaa voittaa ottelun. Näin toimitaan etenkin Espanjan liigan runkosarjassa käytännössä kaikissa otteluissa, joissa tilanne on lopussa tasan. Tällöin vähintäänkin toinen joukkue yrittää hakea kolmen pisteen pottia lentävän maalivahdin avulla. Herää kysymys, miksi tämä pitäisi kieltää. Toinenkin näkemys voidaan kyseenalaistaa sillä, että se ei anna mahdollisuutta aloittaa kiriä, jos vaikkapa joukkue on 5-0 -tappiolla 15 minuutin pelin jälkeen, eikä se ole käytännössä pystynyt luomaan tilanteita tavallisessa 4v4 -kenttäpelissä.
Yksi maailman tunnetuimmista englanninkielisistä futsalkirjoittajista Doug Reed on esittänyt omassa blogissaan, että hyvä vaihtoehto lentävän maalivahdin käytön sääntöjen muuttamiseen voisi olla niin kutsuttu hyökkäysaluesääntö. Tällöin maalivahdin koskiessa palloa hyökkäysalueella sitä ei saisi palauttaa enää omalle puolustusalueelleen. Tämä voisi olla kokeilemisen arvoinen idea, jos jotain halutaan kokeilla. Yksi vaihtoehto voisi niin ikään olla käsi- ja koripalloista tuttu hyökkäysaika, jonka sisällä tulisi yrittää laukausta maalia kohti. Toisaalta hyvän maalintekoyrityksen aikaansaaminen on futsalissa vaikeampaa kuin käsi- tai koripallossa, mutta tässä saattaisi silti olla jotain ajatusta. Millaista sääntömuutosta sinä ehdottaisit 5v4 -pelaamiseen? Vai tarvitaanko edes mitään muutosta? Onko lentävän maalivahdin "väärinkäyttö" sittenkin vain marginaalinen ilmiö? Pitäisikö sen käytön kritisoijien mieluummin pohtia uusia taktisia keinoja vaikeuttaa vastustajan 5v4 -pelaamista kuin ajaa sääntömuutoksia paremman joukkueen heikentämiseksi? Kerro oma mielipiteesi kommenttikentässä tekstin lopussa.
Myös Benfican maalivahti Diego Roncaglio nousee ajoittain ulos maaliltaan kokeilemaan pommejaan. Pitäisikö tähän puuttua sääntömuutoksilla? Kuva FPF/ Diogo Pinto.
Lopuksi haluan tehdä vielä lyhyen yhteenvedon lentävän maalivahdin käytöstä. Sanoisin, että 5v4 -pelaamisessa laatu on usein tärkeämpää kuin määrä, sillä tyypillinen kirittävien maalien määrä on 1-2 kappaletta. Joka tapauksessa pidän tärkeänä varata riittävästi aikaa lentävän maalivahdin käytölle: tunnustella aluksi pallon liikuttamista riskittömästi pelaajalta toiselle, nähdä vastustajan puolustusmuodon liikkumista sekä saada varma olo tekemiseen ennen kuin aletaan yrittää päästä hyville maalipaikoille. Olen nähnyt monia valmentajia, jotka hyödyntävät lentävää maalivahtia vain muutaman minuutin ottelun lopusta, vaikka sen olisi voinut ottaa käyttöön jo aikaisemmin. Joskus sillä voikin olla omat järkevät perustelunsa, mutta itse näen tämän yleisemmin merkkinä tietystä pelosta ja luottamuksen puutteesta 5v4 -pelaamiseen; se vedetään vasta vihoviimeisenä ässänä hihasta, kun muut kortit on jo käytetty.
Kevään 2017 finaaleissa Sieviä vastaan muistan KaDyn ottaneen lentävän maalivahdin käyttöön 1. finaalissa noin kuusi ja 2. finaalissa noin kahdeksan minuuttia ennen loppua. Ensimmäisessä ottelussa kirittävänä oli vain yksi maali ja saimmekin sen tehtyä melko pian. Toisessa ottelussa kirittävänä oli kaksi maalia ja aikaa piti näin ollen varata hieman enemmän. Paikkoja luotiin paljon, kuten tästä voi päätellä, mutta maalit jäivät saamatta.
Mainitsin aikaisemmin ruletti-kuvion yhteydessä sanan uhkapeli. Joillekin futsalvalmentajille ja -pelaajille lentävän maalivahdin käyttö saattaa tuntua uhkapeliltä, mutta itse pidän sitä pikemminkin hallittuna yrityksenä muuttaa pelin kulku ja tulostaulu omalle joukkueelle suotuisaksi. Tietenkään aina maalinteko ei 5v4 -pelaamisen kautta onnistu, ja joskus vastustaja saattaa rankaista laittamalla pallon tyhjänä ammottavaan verkkoon. Harjoittelemalla monipuolisesti 5v4 -pelaamista varmuus ja usko tähän pelin osa-alueeseen kuitenkin kasvaa. Tämä voi kantaa hedelmää näin huhti- ja toukokuun koittaessa, kun useiden Euroopan sarjojen mestaruuksia aletaan ratkoa playoffeissa.
Enrico juhlii 4-3 -voittomaaliaan helmikuussa Leonardoa vastaan pelatussa ottelussa. Mukana menossa ovat Maagi, Lele ja yleisö.
Päätän kirjoitukseni lentävällä maalivahdilla pelaamisesta tähän, mutta käydään vielä lopuksi läpi Mantovan maaliskuun ottelut. Kuukauden alussa 2.3. kohtasimme kotona putoamiskarsintaan joutumista vastaan taistelevan Carrèn, jonka voitimme lopulta helpohkosti 6-1. Tennislukemia seuranneena viikonloppuna kohtasimme toisen putoamiskarsintaehdokkaan Bubin vieraissa. Iso kenttä ja elämästään taisteleva kotijoukkue eivät olleet meille suotuisa yhdistelmä. Jäimme jo kolmannen kerran kevätkaudella 5-5 -vierastasapeliin, vaikka haimmekin lopussa voittoa lentävän maalivahdin avulla. Kooste ottelusta löytyy alla olevan Youtube-videon alusta. Kymmenen maalia, seitsemän keltaista korttia, maalivahtimme Enricon hyvin kyseenalainen ulosajo, meidän nouseminen kolmesti tasoihin, kaksi maalia 10 metrin pilkulta sekä kaksi Bubin avainpelaajan loukkaantumista takasivat sen, että vauhtia ja tapahtumia riitti jälleen kerran.
19. sarjakierroksen ottelun pelasimme 23.3. kotona sarjajumbo Ossia vastaan. Lievien alkuvaikeuksien jälkeen hoidimme helposti pisteet hyvällä asenteella itsellemme 15-3 -voitolla vastustajan keskittyessä useaan otteeseen varsin kovaotteiseen peliin sekä tuomareille valittamiseen. Maininnanarvoista ottelussa oli Arrepiun viimeistelemät kahdeksan maalia, joilla hän nosti sarjaotteluiden maalisaldonsa 30:een.
"Huhtikuu on kuukausista julmin", kuten T. S. Eliot jo aikoinaan kirjoitti. Jäljellä on kolme sarjakierrosta ja loppuohjelmamme on lievästi sanottuna vaativa. Jos haluamme taistella sarjan voitosta, meidän on käytännössä voitettava seuraavassa ottelussamme 6.4. sarjakärki Petrarca vieraissa. Omissa käsissä sarjan voitto ei siltikään ole, sillä Petrarca on meitä neljä pistettä edellä, kuten alla olevasta sarjataulukosta voi havaita. Tämän jälkeen edessä on maajoukkuetauko, jolloin Suomi kohtaa kotonaan kahdesti huippujoukkue Espanjan. Melko ihmeellisesti kyseessä on Mantovalle jo viides vapaa viikonloppu sarjaotteluista kalenterivuoden 2019 puolella. Pitkäperjantaina 19.4. olemme jälleen tulessa kotona Villorbaa vastaan. Syyskierroksen ruma 8-3 -vierastappio on jäänyt varmasti hampaankoloon, mutta huomioitakoon myös, että Villorba taistelee edelleen tiukasti playoff-paikasta. Runkosarja päättyy 27.4. tällä hetkellä neljäntenä majailevan Astin vieraana - ainoan joukkueen, joka on aiheuttanut meille kotitappion sarjassa.
Meidän lohkon sarjataulukko kolme kierrosta ennen päätöstä. Kärjessä on tasaista.
Käytännössä siis kaikki sijat välillä 1-5 ovat meille mahdollisia, sillä viimeisillä kierroksilla pelataan paljon kärkijoukkueiden välisiä kamppailuita. Ykkössija tarkoittaisi suoraa nousua, kakkos- tai kolmossija paikkaa playoffeissa, nelossija mahdollista paikkaa playoffeissa muiden Serie A2:n lohkojen lopputilanteista riippuen ja viitossija jäämistä playoffien ulkopuolelle. Tulkoon huhtikuu: kevät ja suurten panosten ottelut ovat futsalpelaajan parasta aikaa!
Hyvää futsalkevättä kaikille!
P.S. Myös Suomen miesten ja naisten Futsal-liigoissa ratkotaan mitalien kohtalo huhtikuussa. Seuraa suoria ottelulähetyksiä osoitteessa futsal-liiga.tv sekä finaaleita Yle TV 2:lta tai Yle Areenasta. Jos haluat pysyä kärryillä viimeisimmistä tuloksista ja uutisista, tsekkaa säännöllisesti Palloliiton futsalsivut.
