Kuluneena syksynä blogimme on viettänyt pitkälti hiljaiseloa jatkuvasta kiireestä johtuen. Näin joulun vapaapäivinä Jukalta löytyi kuitenkin aikaa päivitellä jotain, joten kertaanpa hieman mennyttä kautta ja ennen kaikkea luon katsauksen, mitä tuleman pitää.
Tapahtui tänä syksynä
Minulla oli kesällä mahdollisuus jatkaa uraani tällä kaudella Italiassa, mutta päätin kuitenkin jäädä Suomeen ja Kampuksen Dynamoon, sillä nyt halusin edetä myös läsnäoloa vaativissa psykologian opinnoissani ja saada ne valmiiksi - tai ainakin melkein valmiiksi - tämän lukuvuoden aikana. Opiskelujen ja futsalin yhteen sovittaminen on onnistunut yllättävän kivuttomasti, kunhan vain muistaa, ettei haali liikaa opintoja. Futsalin osalta oma syksyni on sujunut varsin mallikkaasti. Olen onnistunut tuomaan Italiasta mukaan tarttuneita futsaljuttuja muiden valmentajiemme Tero "Q" Kelhälän ja Kerkko "G" Huhtasen avulla sekä omaan että KaDy:n koko joukkueen peliin, ja tolppien väliinkin olen sattunut osumaan yllättävän monesti. Tärkein asia tietysti on, että olen onnistunut välttymään suuremmilta loukkaantumisilta. Pistemenetyksiä ei tiellemme ole vielä osunut, mutta vielä ei kuitenkaan
kannata paukutella henkseleitä, sillä vasta keväällä ovat edessä tärkeimmät
pelit. Myös maajoukkueen kanssa syksy on sujunut positiivisissa merkeissä ja kehityskäyrä näyttää ylöspäin. Makedoniasta tuloksena oli vielä tappio ja tasapeli, mutta Nordic Cupista hoidimme pokaalin kotiin kotiyleisömme edessä. On ollut ilo huomata, että maajoukkueen pelaajat - sekä uudet että vanhat - ovat yhä valmiimpia kansainvälisiin otteluihin ja että kotoisen Futsal-liigankin ottelut ovat erityisesti kärkikuusikon osalta yhä kovatasoisempia.
Valmistautuminen liigakauteen syyskuussa oli erilaista kuin aikaisempina vuosina, sillä pelasimme vain kaksi harjoitusottelua ennen sarjan alkua ja huomasin, että kalenterissa oli monta vapaata viikonloppua peräkkäin. Harvinainen tilanne futsal-entusiastille, mutta toisaalta se varmaan teki ihan hyvääkin. Ainakin into pelata futsalia on ollut itselläni syyskaudella tapissa, vaikka pelejä onkin ollut paljon. Muille kuin maajoukkuepelaajille vapaita viikonloppuja on kertynyt useita jopa kauden aikanakin, sillä liigan otteluohjelma on ollut varsin repaleinen. Tämä ei ole välttämättä ideaalitilanne Futsal-liigan kannalta, mutta toisaalta maajoukkuetapahtumiakin pitää olla riittävästi - mieluiten noin kuukauden välein - jotta maajoukkue voisi kehittyä. Joka tapauksessa futsalkalenteriin kaivattaisiin jatkossa enemmän ennakoitavuutta, säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Tiukka talvi tulossa
Joulutauko tulee varmastikin monille futsal-liigapelaajille ja -seuroille tarpeeseen, mutta ennen kaikkea maajoukkuepelaajille nämä muutamat lepopäivät ovat tärkeät. Loppiaisen tienoilla edessä ovat viimeiset kaksi harjoitusottelua nousevaa futsalmaata Ranskaa vastaan ennen kuin "Saliharrit" suuntaavat tammikuun puolessa välissä Montenegroon EM-esikarsintaturnaukseen. Ainoana tavoitteena on jatkoonpääsy EM-karsintoihin, mikä edellyttää käytännössä lohkovoittoa. Maajoukkuetapahtumia on tiedossa myös helmi- ja maaliskuussa. Tähän kun lisätään Futsal-liigan kevätkierros ja Futsal-cupin ottelut, niin alkuvuoden pelitahti tarjoaa todellisen haasteen niin fyysisesti kuin henkisesti. Pitää elää futsalammattilaisen elämää ilman futsalammattilaisen statusta. Levosta, ruokailusta sekä palautumisista venyttelyineen ja hierontoineen on huolehdittava niin hyvin kuin mahdollista harjoittelua ja futsaliin liittyvää jokapäiväistä ajatustyötä unohtamatta. Laskujeni mukaan pelaan itse 11 ottelua 27 päivän aikavälillä 6.1.-1.2., jos olen aina seura- ja maajoukkueen kokoonpanossa. Näistä suurin osa on kaiken lisäksi niin sanottuja matkaotteluita, mikä tuo vielä oman mausteensa soppaan.
Jottei aika kävisi välipäivinä kuitenkaan liian tylsäksi, niin päätin lähteä muutaman Futsalistan (ps. osta kirja, on hyvä) kanssa pelaamaan futsalia Zagrebiin, miljoonien sydänten kaupunkiin. Maajoukkueen päävalmentaja Mico Martic tiedusteli joulukuun alussa meiltä pelaajilta kiinnostusta lähteä pelaamaan joulun välipäivinä hyväntekeväisyysottelu kroatialaista Futsal Dinamoa vastaan. Päätöstä ei tarvinnut kauan miettiä, vaikka lentojen varaus osoittautuikin hieman työlääksi. Olen siis osa Nordic Stars Futsal Teamin joukkuetta, johon kuuluvat suomalaisista lisäkseni fratello Mikko, Miika Hosio, Panu Autio ja maalivahti Juppis Savolainen. Loput pelaajat tulevat Norjasta, Latviasta, Skotlannista ja Kreikasta, joten kasassa on varmasti mielenkiintoinen ja laadukas "pohjoismaiden" nippu, vaikka en norjalaisia lukuun ottamatta muita pelaajia vielä tunnekaan.
Luvassa on suuri spektaakkeli, sillä Dinamon otteluissa käy 5 000 - 6 000 fania, jotka laulavat ja pitävät meteliä koko ottelun ajan. Seura sai täksi kaudeksi valtavan kannattajajoukon Dinamo Zagrebin jalkapallojoukkueen fanikerhosta Bad Blue Boysista, joka päätti hylätä futisjoukkueen seuran presidentin näkemysten takia. Nämä fanit haluavat nyt tukea Dinamon futsalseuraa ja kaikki kannattajat haluavatkin maksaa pääsylipuistaan, jotta seura voisi hyvin. Tämä tietää siis myös suurta tuottoa hyväntekeväisyyteen. Kaiken lisäksi luvassa on epäilemättä tasokas futsalottelu, sillä vaikka Dinamo pelaakin vain toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, niin se on nousemassa ensi kaudeksi Kroatian liigaan. Dinamo myös voitti äskettäin Pohjois-Kroatian cupin finaalissa viimekauden liigamestari Alumnusin 4-3. Ohessa parhaat palat ottelusta.
En malta odottaa, että pääsee jauhamaan tuolla samalla parketilla samanlaisen yleisön edessä. Tällaisia hetkiä uralla ei tule eteen useita. Ottelu pelataan maanantaina 29.12. klo 22 Suomen aikaa. Huhujen mukaan ottelu tullaan näyttämään ainakin Kroatian televisiossa. Toivotaan, että järjestäjät saisivat viritettyä myös kansainvälisen livestreamin netin kautta.
FUTSALISTA kirjan käsikirjoitus on saanut äärimmäisen
asiantuntevia, älykkäitä ja inspiroivia kommentteja Suomen tämän hetken
ainoalta ulkomailla pelaavalta futsalistalta Mikko Kytölältä. Suomen
maajoukkueen pelimatkalla Makedoniassa Mikko ehti vastailemaan myös
haastatteluun, jossa hän kertoo muun muassa Italian kentiltä
tarttuneista opeista, Saliharrien tulevaisuuden haasteista sekä
ensivaikutelmiaan kirjasta.
Mikko Kytölä, aloitit vastikään toisen kauden Italian toisiksi ylimmällä sarjatasolla, miten syksy on lähtenyt käyntiin?
Joukkueemme on todella nuori ja kokematon ja aloitimme preseasonin
jonkin verran muita myöhemmin, joten kasvukipuja on ollut. Nyt kuitenkin
saimme voittotilin auki, minkä uskon vapauttavan peliämme. Olemme
sarjassa neljänneksi viimeisenä. Treenaamme todella paljon, kahdeksan
kertaa viikossa, joten palautumiseen pitää satsata erityisen
huolellisesti.
Latautunut tunnelma ennen treenimatsia Luparensea vastaan syyskuussa 2014. Nuori Gruppo Fassina.
Teit viime sarjapelissä kaksi maalia ja voititte lukemin 3-0,
voidaanko sanoa että tuonkaltaiset ottelut ovat ammattilaisuran
huippuhetkiä?
No jos ei nyt ihan kohokohta, niin ei kyllä täysin tavallinenkaan
päivä toimistolla. Ottelusta teki erityisen hienon se, että onnistuimme,
kun katsomossa oli vaimoni ja kaikki seuran juniorit.
Pelasit viime vuonna veljesi Jukan kanssa samassa joukkueessa, onko ollut ikävä Jukkaa?
Kentällä on ollut ikävä aika monesti. Haluaisin, että joukkueeni
puolustaisi paljon paremmin. Jukan kanssa meillä on myös paljon
yksityisesti sovittuja pikku juttuja, joita käytämme usein yhdessä
pelatessamme.
Missä osa-aluilla olet kehittynyt eniten Italian ammattilaisurasi aikana?
Kaikilla osa-alueilla, koska olen saanut keskittyä vain futsaliin ja
pelata taitavia pelaajia vastaan. Mutta nostan nyt esiin
kokonaisvaltaisen pelin lukemisen. Olen kehittynyt mielestäni sekä
yksittäisten tilanteiden että kokonaisen ottelun lukemisessa. Viime
kaudella pelasin useimmiten yli 35 minuuttia, joten jo olosuhteiden
pakosta olen joutunut ajattelemaan enemmän ja juoksemaan vähemmän.
Yksittäisessä tilanteessa pelin lukeminen voi tarkoittaa esimerkiksi
tulevien tapahtumien ennakoimista vastustajan lantion asennosta – tuosta
asennosta se ei voi syöttää tuonne jne. Kokonaisen ottelun lukeminen
voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että minun on ehkä turha 12 minuutin
kentällä paahtamisen jälkeen koettaa väkisin jatkuvasti ratkaisevia
diagonaalisyöttöjä pivotille tai haastaa 1 vs. 1 – sen sijaan on parempi
luottaa hyvään harkintaan, kovaan perussyöttöön ja ekonomiseen
liikkumiseen, sillä ”ratkaisevat” syötöt ja haastot poikivat usein
vastahyökkäyksiä, joita ei ole väsyneenä erityisen kiva puolustaa.
Voidaan myös sanoa, että olen oppinut pelaamaan omilla vahvuuksillani.
Haluan kuitenkin kehittyä edelleen, koska minusta tuntuu, etten ole
vielä saavuttanut omaa huippuani.
Millaisia vinkkejä haluaisit antaa nuorille futsalammattilaisuudesta haaveileville pelaajille?
Tärkeintä on intohimo lajia kohtaan. Futsal on maailman paras laji.
Nuorempana on tärkeää pelata mahdollisimman paljon – ei vain oman
joukkueen treeneissä vaan erityisesti pihapelejä. Futsalin juuret on
kaduilla, pihapeleissä, ja taito tulee sieltä. Myöhemmin tärkeää on
katsoa mahdollisimman paljon huippupelejä, saada hyvää valmennusta,
ymmärtää pelin taktista puolta syvällisemmin, laittaa fyysiset
ominaisuudet kuntoon ja lopulta pelata mahdollisimman kovia pelejä.
Olet Suomen maajoukkueen kantavia voimia, miten näät Suomen mahdollisuudet tulevan vuoden karsinnoissa?
Esikarsinnoissa olemme ykkösijoitettuja, mutta kohtaamme kaksi
joukkuetta jotka ovat lähellä meidän tasoamme. Emme saa antaa yhtään
siimaa. Main Roundilla tähtäämme lohkon kakkossijaan. Pystymme
haastamaan Euroopan huippumaitakin, koska olemme hyvin organisoitu
joukkue, mutta meidän pitää oppia voittamaan ja olemaan
käytännöllisempiä sekä kovempia.
Olet toiminut FUTSALISTA -kirjan oikolukijana ja
kommentoijana. Tekemättä liikaa juonipaljastuksia, millaisia ajatuksia
kirja sinussa herättää?
On ollut todella mielenkiintoista lukea kirjaasi. Alkuun olin
skeptinen, kun kuulin että pyrit käsittelemään vähän kaikkea futsaliin
liittyvää. Mutta mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneempi olin kirjan
laadusta. Se ei vyörytä lukijalle fläppitaulukuvien sarjaa tai
yksioikoisia näkemyksiä lajista, vaan otteesi on pohtiva ja erittäin
henkilökohtainen. Kirjaa voi myös lukea sieltä täältä, pieniä paloja
napostellen. Mehukkaat tarinat tekevät kirjasta poikkeuksellisen
suhteessa tavallisiin lajioppaisiin. Kirjassa ei ole malliharjoituksia,
mutta jokainen valmentaja varmasti voi hyötyä kirjan toisesta osasta,
jossa käsitellään futsalia pelinä monipuolisesti.
Olet koulutkseltasi filosofian maisteri ja opiskelet tällä
hetkellä myös kirjallisuutta Jyväskylän yliopistolla, onko sinulla
futsalkirjallisuuteen liittyviä haaveita tai tulevaisuudensuunnitelmia?
Olen koulutukseltani itse asiassa yhteiskuntatieteiden maisteri,
koska filosofia on Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntatieteellisessä. Ja
tällä hetkellä olen kirjoilla kirjallisuuden maisteriohjelmassa, mutta
en ole läsnä oleva yliopistolla. Minulla ei ole konkreettisia
futsalkirjallisuussuunnitelmia tällä hetkellä ja bloginikin on ollut
hieman hiljainen viime aikoina. Mutta olen lajihullu ja kynäkin pysyy
jotenkuten kädessäni, joten varmasti futsalin tiimoilta tulee rustailtua
tulevaisuudessa sitä sun tätä.
Kiitoksia paljon ja tsemppiä kauteen!
Grazie Panu!
Maalinteossa harjoitusottelussa Belgiaa vastaan 4.9.2011.
Sain kunnian osallistua jo toista vuotta peräkkäin järjestettävään liigajoukkueiden kesäsarjaan, kun KaDy huoli minut rosteriinsa Tampereen turnaukseen. Olen treenannut entisen seurani kanssa kesäkuun alusta alkaen ja lisäksi toiminut koutsina kerran viikkoon. Vajaan kuukauden päästä lähden takaisin Italiaan ja aloitan harjoittelun Gruppo Fassinan kanssa. Heinäkuun alusta alkaen lajitreenejä on KaDy:lla ollut kolmesti viikossa ja siihen päälle kahdet fysiikkaharjoitukset. Meininki on ollut lyhyesti sanottuna erinomainen: vanhat parrat ovat elämänsä tikkarissa ja uudet tulokkaat lupaavia.
Komeita miehiä kesäsarjassa Tampereella 2.8.2014. Kuvasta puuttuu Jussi "goatse" Kaihlajärvi.
Kesäsarjaturnaus Tampereella palveli mielestäni KaDy:a todella hyvin. Saimme peluutettua uusia pelaajia, kokeiltua uusia juttuja sekä kerrattua perusasioita (joita ei voi koskaan kerrata liikaa). KaDy:n ensi kauden päävalmentajan Tero Kelhälän johdolla pystyimme keskustelemaan sekä pelimme hyvistä puolista että ongelmakohdista. Onnistuimme korjaamaan muutamia varsin tärkeitä asioita jo kahden normaalia lyhyemmän ottelun aikana.
Mainitsen yhden esimerkin. Olemme treeneissä viime aikoina painottaneet paljon hyökkäysrotaatioita, mikä näkyi etenkin Tervareita vastaan ensimmäisellä jaksolla siten, että pidimme palloa muttemme päässeet yrittämään maalintekoa millään. Rotaatioihin jumiutuminen söi pelimme suoraviivaisuutta ja päättäväisyyttä, jopa pelirohkeutta. Ennen toista jaksoa kävimme läpi periaatetta, joka on monessa mielessä paljon hyökkäysrotaatioita oleellisempaa: mikäli pallollisella pelaajalla ei ole painetta, on muiden hyökkäävien pelaajien pyrittävä voittamaan tilaa - on pyrittävä syvyyteen, takatolpalle, maalin eteen, oman puolustajan näkökentän ulottumattomiin, toisin sanoen rikkomaan sovittu rotaatio.
Vaikka tällainen pelin lukeminen on oikeasti vaikeaa, seurauksena oli enemmän maalintekoyrityksiä. Ensimmäisellä jaksolla koettelimme Tervari-vahtia 6 kertaa, toisella jaksolla maalipuiden väliin suuntautui jo 11 laukausta. Tasoitusmaalin iski Roisto Takala takatoimistolta, jonne Ara Muridiyazd toimitti pallon saatuaan tilaa lähellä puolta kenttää.
Cameo-rooli "Kultaisissa"...
Vaikka sormimurtuma rajoitti pelaamistani jonkin verran, halusin siitä huolimatta tahkota myös GFT:n paidassa yhden pelin. Tämä oli jo hyvissä ajoin suunniteltu juttu, jonka taustalla on se, että pelannen "Kultaisissa" ensi viikonlopun Nordic Futsal Champions Cupissa. GFT:n lisäksi Pohjoismaiden mestaruusturnaukseen osallistuu Tanskan mestari (København Futsal) ja kakkonen (JB Futsal), Norjan mestari (Vegakameratene) sekä Ilves FS. Pelit pelataan samalla areenalla Tampereen Urheilu- ja Messukeskuksessa kuin kesäsarjaturnauskin.
Toinen motiivini esiintyä ensimmäistä kertaa jossain muussa kuin punamustassa seurapaidassa Suomen kamaralla oli se, että kaikki minuutit Panu Aution ja muiden maajoukkuepelaajien kanssa palvelevat myös maajoukkueetta. Viimeisimmissä majupeleissä olen pelannut paljon etenkin Panun, Jukan ja Maagi Hosion kanssa. Koen yhteispelin hiomisen tosi tärkeäksi.
Kesäsarjan tarpeellisuudesta
Mielestäni kesäsarja on erittäin tervetullut lisä suomalaiseen futsalkalenteriin. Jo yksinomaan henkilökohtaisesta ammatillisesta näkökulmastani on hyödyllistä ja mukavaa pelata ihan kelpo otteluita jo heinä-elokuussa.
Pelaajien (joista iso osa pelaa edelleen futistakin) näkökulmista suhtautuminen kesäsarjaan saattaa vaihdella paljonkin, mutta mitä Tampereen turnaukseen tulee, niin kuvittelisin, että jokainen joukkue sai peleistä irti jotain. Ainoa joukkue, joka tuli vajaan oloisella rosterilla messukeskukselle oli GFT. Eikä sekään huonolla nipulla ollut liikkeellä, tuloksena yhden maalin voitto ja yhden maalin tappio.
Kesäsarja voi nähdäkseni palvella joukkueita ainakin seuraavilla tavoilla:
- valmistautuminen kesän ja alkusyksyn välitavoitteisiin (Nordic Futsal Cup, UEFA Cup, Super Cup, joskus ehkä opiskelijoiden EM- tai MM-kisat)
- valmistautuminen liigakauteen
- uusien pelaajien sisäänajo/kokeilu
- futsalin pitkän kilpailutauon rikkominen ja pelihimojen lievittäminen
- futsalväen kohtaaminen ja ajatustenvaihto
Mielestäni jokainen yllä mainittu seikka on jo itsessään riittävä oikeutus kesäsarjalle.
Että kaikki liigajoukkueet eivät pysty tai halua lähteä mukaan kesäsarjaan, on sekin mielestäni ihan ok. Kauteen valmistautumisen aloittaminen myöhemmin, esimerkiksi syyskuun alusta kuten käsittääkseni mm. Leijona Futsal tekee, on kaikkea muuta kuin häpeällistä tai katastrofi. Moni ammattilaisjoukkuekin aloittaa preparazionen vasta elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Oleellista on treenaamisen laatu ja määrä sitten, kun se aloitetaan. Noin muutenkin läpivuotinen treenaaminen on pöhköä ja kaikkien periodisaatiosuositusten vastaista. Urheilija tarvitsee mielellään kuukauden lepotauon vuodessa ladatakseen kroppaansa ja akkuja. Ja sanon tämän himoharjoittelijana...
Kesäsarjan lisäksi toivoisin Suomen suveen sellaisia maailmalta tuttuja turnauksia, joissa olisi mahdollisuus voittaa rahapalkintoja. Tämä lisäisi lajin kilpailullisuutta. Joukkueiden ei tarvitsisi olla seurajoukkueita.
Kaiken maailman primadonnista kerätty suomalainen "tähtisikermä" hakee tässä vielä muotoaan - ryhmittyminen joukkuekuvaaan voi olla vaikeaa!
Futsal Fest Serbian Rumassa osoittautui hyvätasoiseksi kv-turnaukseksi, jonka järjestelyt olivat joustavia. Hotelli oli huippuluokkaa, ja pelihalli sijaitsi 50 metrin päässä asuinpaikastamme. Ennen reissuun lähtöä vedimme yhteistreenit Espoon Leppävaarassa.
Valmistautumista matsiin hotellin käytävällä...
Alkulohkossa kohtasimme kaksi hieman heikompaa vastusta ja yhden Serbian liigaporukan, joka oli aggressiivinen ja organisoitu. Nuo kaksi heikompaa hoidimme hieman löysemminkin rantein, mutta Serbian liigajengiä vastaan onnistuimme lähes nappiin ja voitimme peräti 5-1, vaikka peliaika oli vain 2x15min juoksevaa. Kolmella voitolla pinnarahat ja lohkovoitto.
Jukka Kytölä saalistaa.
Neljännesvälierissä kohtasimme sekaporukan, joka kärsi pelaajapulasta. Kaikki toki taitavia kuten serbialaiseen kulttuuriin kuuluu, ja olipa joukossa yksi entinen maajoukkuepelaajakin. Hallitsimme ottelua kovalla prässipelillämme, mutta lukuisista paikoista saimme aikaan vain yhden osuman. Tämä kostautui 13 sekuntia ennen loppua, kun lentävällä maalivahdilla pelannut väsynyt vastustaja taikoi jostain urheilullisen ihmeen ja tasoitti pelin. Rankkikisa sinetöi Team NordicBetin kohtalon karulla tavalla... Lopulta vastustajamme eteni finaaliin saakka hankittuaan viimeiseksi turnauspäiväksi 3-4 vahvistusta riveihinsä. Siellä Serbian maajoukkuepelaajista koostuva ryhmä oli kuitenkin liikaa.
Tuloksellisesti reissu oli siis pettymys, mutta oppia tuli senkin edestä. Turnauspelaaminen on kyynistä tulosurheilua, johon monet balkanilaiset pelaajat ovat tottuneet. Olisi hienoa saada Suomeenkin turnauskulttuuria futsalissa. Kesäisin olisi mahtava kierrellä kovatasoisia kinkereitä, joiden kilpailullisuutta voisi lisätä rahapalkinnoin.
Paikallisia pikku faneja ja lupaavia futsalpelaajia Hencun ja Maagin kanssa!
Toinen seikka, mikä pisti silmään balkanilaisissa pelaajissa, oli heidän taitotasonsa sekä rohkeutensa haastaa. Pihapelikulttuuri on Serbiassa elaboroitunut eikä lasten tarvitse mennä heti Pikkukakkosen jälkeen nukkumaan. Tällä kaikella on varmasti merkitystä taidon kehittymisen kannalta. Mekin muuten pelasimme vielä puolenyön aikaan paikallisten lasten kanssa Ruman torilla pienpelejä!
Toki "balkan bastardseilla" on monesti se pimeäkin puoli. Varsin harva suomalainen esim. jää mielenosoituksellisesti kävelemään hyökkäyspäähän, jos kaveri menettää pallon. Fyysisesti olimme myös lähes kaikkia serbikollegoitamme edellä.
Vaikkei tuon ensimmäisen joukkuekuvan perusteella sitä uskoisi, Team NordicBetistä muovautui ihan oikea Joukkue sekä kentällä että sen ulkopuolella. Tästä todisteena vakuuttava lohkovoitto, hemmetin hauskat kaskut (joita ei edes tässä blogissa kehtaa sen enempää lähteä availemaan) sekä yksi onnistunut joukkuekuva:
Se on siinä! Viisi alhaalla ja viisi ylhäällä.
Pääsyhteistyökumppani Nordicbetin lisäksi kiitokset myös Pumalle ja Gravitylle! Toivottavasti päästään pelaamaan toistekin!
Kuten viidakkorumpu on jo saattanut kertoa, lähdemme pelaamaan Serbiaan kansainväliseen ja tasokkaaseen futsalturnaukseen, joka järjestetään 4.-9.6.2014. Joukkueemme Team NordicBet Finland koostuu kokonaan suomalaisista futsalpelaajista. Ja vieläpä erittäin hyvistä sellaisista, sillä kaikilla on vyöllään maajoukkuepelejä!
Ajatus
Heitin ajatuksen ilmoille muistaakseni joulukuussa 2013 Nordic Cupissa Tanskassa, kun olimme maajoukkueen kanssa tulossa bussilla treeneistä kämpille. Ehdotin, että kerätään laadukas iskuryhmä ja etsitään jokin hyvätasoinen kesäturnaus, jossa voimme hioa yhteispeliä ja -henkeä.
Osin koko idea kumpusi ihan puhtaasti rakkaudesta lajiin ja halusta kehittyä
futsalpelaajina. Ja osin tietenkin ensi vuoden tärkeitä EM- ja
MM-karsintoja silmällä pitäen. Mutta oli muitakin syitä, miksi tällainen ajatus pääsi ilmoille.
Ensinnäkin, Suomessa kilpailutoiminta futsalin osalta hiljenee käytännössä tyystin viideksi kuukaudeksi. Se on liikaa monessakin mielessä, mutta ennen muuta siksi, että se ei varsinaisesti edesauta futsalpelaajien kehittymistä. Kilpailemaan oppii kilpailemalla.Koviin peleihin ja tiukkoihin kilpailutilanteisiin oppii mukautumaan vain siedätyshoidolla.
Toiseksi, Palloliiton suunnalta kuulunut viesti oli vuodenvaihteessa, että taloudelliset reunaehdot ovat sellaiset, ettei maajoukkueleirejä saatika kansainvälisiä pelejä futsalmaajoukkueelle ole luvassa liiaksi saakka. Toivotaan, että toisin kuitenkin kävisi. Käsittääkseni hyvää tahtoa ja kunnioitusta maailman hienointa lajia kohtaan Liitossa ehdottomasti on, joten siitä se ei jääne kiinni. Onhan maajoukkuella nykyään jo todellinen huippuvalmentaja sekä erittäin ammattitaitoinen maalivahtivalmentaja. Joka tapauksessa tieto "niukista ajoista" otettiin pelaajien keskuudessa alkupettymyksen jälkeen vastaan haasteena: keksitään sitten itse jotain!
Kolmanneksi, omalla kohdallani olen saanut kokea kovia kv-pelejä edellisenä neljänä kesänä opiskelijoiden EM-kisoissa KaDy:n kanssa: Zagreb 2010, Tampere 2011, Còrdoba 2012 ja Antequera 2013. Nyt kuitetenkin EUSA (European Universities Sports Association) päätti lätkäistä kisoihin ikärajat ja kieltää pelit yli kaltaisiltani yli 28-vuotiailta vanhuksilta, joten sinne meni sekin hupi. Käsittämätöntä ikärasismia muuten... Jostain oli siis keksittävä kovat pelit tällekin kesälle!
Joukkue
Käytännössä joukkueen runko oli koossa viidessä sekunnissa. Useampi bussissa olleista maajoukkuepelaajista sanoi suoraan, että on mukana hinnalla millä hyvänsä. Ilmeisesti siis muillakin on kirvelevä polte pelata kovia pelejä sen sijaan, että pitäisi viiden kuukauden tauon futsalista! Ja uskon, että moni haluaa myös vilpittömästi kehittää futsalmaajoukkueen yhteispeliä ja saada näin paremmat lähtökohdat maajoukkuemenestykselle. Tästä bussimatkasta jäi takaraivoon sekin, että Suomesta löytyy todellakin nippu intohimoisia lajiharreja, jotka varmasti vievät futsalia eteenpäin isoja askeleita tulevaisuudessa.
Jos oli runko kivuttomasti kasassa, niin samaa voi sanoa loppujoukkueestakin. Perustimme facebook-ryhmän ja tiedustelimme pelaajien halukkuutta. Alunperin tarkoitus oli lähteä reissuun omalla kustannuksella, ellei sponsoria löydy. Näin ollen seula pudotti paperille luontevasti kahdeksan kenttäpelaajaa ja maalivahdin. Myöhemmin värväsimme toiseksi maalivahdiksi vielä Tervareiden loistavan Juppis Savolaisen.
Ja mikä todella hienoa, myöhemmin saimme reissullemme myös sen kaivatun sponsorin, kun NordicBet ilmoitti halukkuudestaan tukea "dream team" -joukkueemme turnausmatkaa. Näin futsalpelaajana voin kertoa, että taloudellinen tuki on erittäin tervetullutta. Kesällä kun ei futsalammattilaisen palkka juokse, ja saattaapa joskus käydä niinkin karusti, että osa kauden palkoista odottaa vielä maksatustaan...
Turnaus
Parin kuukauden etsimisen ja seulonnan jälkeen paras turnausvaihtoehto oli pöydällä silmiemme edessä: Futsal Fest Serbiassa 4.-9.6.2014. Edes turnauskaupungin nimi - Ruma - ei meitä säikähdyttänyt, vaan lennot Belgradiin pistettiin varaukseen hyvässä aikataulussa. Aikaisempina vuosina samainen Futsal Fest on järjestetty Serbian Smederevossa.
Turnaukseen osallistuu tänä vuonna yhteensä 24 joukkuetta kahdeksasta eri maasta. Mukana on muun muassa Serbian, Kroatian ja Makedonian liigajoukkueita, Slovenian maajoukkuepelaajista koostuva ryhmä, Montenegron maajoukkue sekä Irlannin tuore mestari. Kaikkiaan parketille marssii järjestäjän arvion mukaan kuutisenkymmentä maajoukkuepelaajaa.
Team NordicBet Finland kohtaa alkulohkossa kolme serbialaisjoukkuetta. Kaksi vastustajaamme on Serbian liigajoukkueita, kun taas viimeinen vastus on paikallisista jalkapalloilijoista (oletettavasti rumista!) koostuva joukko. Viimeksi mainittu on lohkon ennakolta heikoin ryhmitys, mutta kaikkien kanssa saa varmaan hyvät painit!
Seuratkaa blogia, koetan kirjoitella Serbiasta käsin, miten meillä menee. Tarkoitus on tehdä helevetin RUMAA JÄLKEÄ!
Englanniksi overlapping, italiaksi sovraposizione. Suomeksi joskus myös ristiinjuoksu.
Parhaimmillaan tehokas toiminto koska asettaa puolustukselle usein kysymyksen: vaihtaako vartioitavaa miestä vai pitääkö kiinni omista? Toisaalta ristiin juoksevaa hyökkääjää on vaikeahko seurata, koska pallon jättävä hyökkääjä ja häntä vartioiva puolustaja ovat monesti tiellä. Toisaalta vartioitavan miehen vaihtamisen ajoitus on hankalaa. Niinpä joskus paraskin puolustus joutuu takakierron kohdatessaan antamaan ainakin vähän aikaa ja tilaa laukaisu-/syöttöjalalle.
Suoritusteknisesti takakierto tapahtuu futsalissa lähes poikkeuksetta niin, että pallollinen hyökkääjä jättää/syöttää pallon ristiin juoksevalle hyökkääjälle suojauksen puolella olevan jalkansa jalkapohjalla. Tämä vaatii onnistuakseen toki myös erinomaista ajoitusta ja pelinluku- sekä pallonkäsittelytaitoa hyökkääjiltä.
Toisinaan paras ratkaisu on jättää jalkapohjajättö tekemättä ja jatkaa
itse pallon kanssa, mikäli puolustaja aavistelee pallon jättöä. Esimerkiksi Espanjan maajoukkuepivot Fernandao tekee usein näin ja saa itselleen laukaisutilan.
Takakierron voi tehdä esim. näin helpon näköisesti (hommaa helpottaa, jos satut olemaan brasilialainen!):
Futsalkausi
lähestyy viimeistään tässä vaiheessa loppuaan itse kullakin ja on aika siirtyä
vihreille veroille jalkapallon pariin. Seuraavan kuukauden ajan saa jännittää
niin Champions Leaguen, Valioliigan kuin Espanjan liigan ratkaisuhetket ja seurata siinä sivussa juuri alkanutta kotimaista Veikkausliigaa.
Kesäkuun alussa omistaudutaan kuukauden ajaksi jalkapallon
MM-kisoille. Futsal tulee seuraavan kerran
ajankohtaiseksi siinä lokakuun alussa. Eikö niin?
No ei hitossa!!! Futsalia pelataan, seurataan, eletään ja hengitetään myös kesällä. Seuraavassa omaa makuamme myötäilevä kesän 2014
futsalkalenteri. Otteluiden katsomiseen voi löytää usein suoria linkkejä
seuraavalta sivulta (lisää kellonaikoihin kaksi tuntia, niin saat Suomen ajan):
http://rui-guimaraes-futsal.webnode.pt/futsal-tv/.
Alla ilmoitetut kellonajat ovat Suomen aikaa.
Huhtikuu:
-
24.-26.4. Uefa Futsal Cupin lopputurnaus
Azerbaidzanissa. Mukana Kairat Almaty, FC Barcelona, Dinamo Moskova ja Araz Naxcivan. Euroopan parasta seurajoukkuefutsalia alkaen torstaina 24.4.
klo 16.30 Suomen aikaa. Finaali la 26.4. klo 19.30. Mukana http://www.uefa.com/futsalcup/index.html
-
26.4. Meidän putoamiskarsinnan ensimmäinen osaottelu Comelt Toniolo Milano -
Tridentina klo 17. Liveseurantaa todennäköisesti osoitteessa http://www.divisionecalcioa5.it/
-
27.4. Kotoisen Futsal-liigan kolmas finaali Ilves-Tervarit suorana lähetyksenä
TV2:ssa ja Yle Areenassa klo 15.50. http://areena.yle.fi/tv/2204751
-
30.4.-10.5. Aasian mestaruuskisat Vietnamissa. Varsin kovatasoiset 16 joukkueen
karkelot, jossa varsinkin mitalipelit ovat varmasti viihdyttävää seurattavaa.
Pelejä lähes joka päivä klo 11.30/ 12 ja 14.30/ 15. http://www.the-afc.com/en/
-
3.5. Meidän putoamiskarsinnan toinen osaottelu Tridentina - Comelt Toniolo
Milano klo 17. Liveseurantaa todennäköisesti osoitteessa http://www.divisionecalcioa5.it/.
Tämän jälkeen säilymisjuhlat Roveretossa/ Trentossa/ Veronassa/ Garda-järvellä. Liveseurantaa korkeintaan privana WhatsAppissa...
-
4.-8.6. Futsal Fest Serbiassa. Tasokas futsalturnaus, johon lähdemme
pienehköllä, mutta sitäkin laadukkaalla nipulla Suomen maajoukkuepelaajia (emme
kuitenkaan edusta virallisesti Suomen maajoukkuetta, turnauksesta erillistä juttua myöhemmin!). http://www.futsalfest.rs/
-
7.6. Espanjan ja Portugalin liigan finaalit alkavat.
-
21.6. Euroopan futsalsarjojen viimeinen mahdollinen pelipäivä (Portugalin 5.
finaali)
Heinäkuu
- Kuwait Mini World Futsal Cup Tournament. Vuonna
2013 (10.-26.7.) tasokkaassa ja hyvin järjestetyssä turnauksessa oli mukana 16
joukkuetta ympäri maailman. Pelit näkyivät livenä netissä. Saa nähdä mitä tänä
vuonna on luvassa, epämääräinen huhu on kiirinyt korviimme, että turnaus pelattaisiin tänä vuonna maajoukkueiden välillä… http://www.kmwfct.com/DefaultEn.aspx
-
23.-29.7. Opiskelijoiden futsalin EM-kisat EUSA-Gamesien yhteydessä
Rotterdamissa. Mukana Suomesta huhujen mukaan ainakin miesten joukkue
Tampereelta. KaDy Students olisi hallitsevana opiskelijoiden Suomen mestarina ollut oikeutettu edustuspaikkaan, mutta tuore ikärajasääntö (ei yli 28-vuotiaita!) romutti haaveet kadylaisten viidennestä peräkkäisestä EM-turneesta. Toivotaan kuitenkin, ettei suomalaisedustuksen putki katkea. http://eugames2014.eu/sports/futsal/
Elokuu
-
Uefa Futsal Cupin karsintakierrokset pyörähtävät käyntiin. Mukana myös
suomalaisväriä (joko Ilves tai Tervarit).
Syyskuu
-
Euroopan suuret sarjat alkavat. Lukuisia Super Cup -otteluita eri puolilla Eurooppaa.
Monessa Euroopan maassa järjestetään pienempiä futsalturnauksia
kesällä harva se päivä, kenties joskus Suomessakin… Ainakin viime vuonna
järjestetylle kolmen suomalaisen liigajoukkueen kesäsarjalle toivoisi tulevana
kesänä jatkoa jossakin muodossa.
Pelaamisen
ohella täällä Italiassa tulee tietenkin seurattua bittitolkulla futsalia, ja erityisesti italialaista futsalia. Tähän antavat loistavat mahdollisuudet muun muassa viikoittain
ilmestyvä Calcioa5anteprima –lehti (jota jaetaan aina viikonlopun otteluiden
yhteydessä) ja Rai Sport, joka näyttää yleensä joka viikonloppu vähintään yhden
Serie A –ottelun televisiossa. Puhumattakaan liigan upeista ja selkeistä
kotisivuista www.divisionecalcioa5.it
tai netin livelähetyksistä, joita on mahdollista katsoa lähes kaikista Serie
A:n otteluista. Myös puskaradio kantaa aina herkullisia juoruja muista joukkueista - etenkin niiden ongelmista.
Nämä
eivät kuitenkaan ole ainoita syitä, miksi italialaista futsalia on varsin
miellyttävää seurata. Ehkäpä tärkein tekijä Serie A:n ja Serie A2:n kiinnostavuudelle (pelin korkean tason lisäksi) on se, että ottelut
ovat erittäin tasaisia ja joukkueiden voimasuhteet voivat vaihdella paljonkin
viikosta toiseen.
Esimerkiksi Serie A:ssa pelaa tällä kaudella vain 10 joukkuetta, mikä
tarkoittaa sitä, että jokainen 18 runkosarjan ottelusta on erittäin
merkityksellinen. Tälläkin hetkellä yhdellä voitolla voi sarjataulukossa kavuta
jopa kolme sijaa ylöspäin. http://www.divisionecalcioa5.it/Competizioni/2013-2014/300/0/0
”Yllättäviä”
tuloksia on niin paljon, että itse niitä on vaikea enää pitää
poikkeuksellisina. Esimerkiksi yhteensä 40 ottelua Serie A:n runkosarjassa
voittamattomana edennyt Asti sai taipua toissa viikonloppuna ”häntäpään”
Pescaralle selkein 5-1 –lukemin. Nousijajoukkue Napoli puolestaan voitti alkusyksystä Mammarellan Acqua&Saponen 2-1 - maalilla, jota kelpaa vieläkin katsella ja erityisesti kuunnella. Vastaavia esimerkkejä on useita.
Ainoan
selvän poikkeuksen tasapäiseen sarjaan tekee Marca, joka ilmoitti
siirtoikkunan aikaan luopuvansa kaikista ammattilaispelaajistaan ja
pelaavansa kauden loppuun alle 21-vuotiaiden joukkueella.
Tuloksellisesti seuraukset ovat olleet katastrofaaliset - pohjakosketuksena tappio Laziolle lukemin 30-1.
Ongelmia Euroopan mestarin paratiisissa
Vaikka Italiassa pelataan todella laadukasta futsalia ja jopa Serie B:ssä ja Serie C1:ssäkin maksetaan pelaajapalkkioita, ovat seurat usein moniongelmaisia. Yleensä seurojen ongelmat tuppaavat palautumaan talouskriisiin ja erityisesti palkanmaksuvaikeuksiin. Meitä on myös hämmästyttänyt tietty yhteisöllisyyden ja seuraperinteiden uupuminen täällä: seuran nimeä vaihdetaan kuin futsalkenkiä, pelaajat vaihtavat lääniä aina tilaisuuden tullen ja seurahenkilöstön sekä pelaajien välillä on usein iso sosiaalinen kuilu. Jotain kertoo Italian maajoukkuekapteeni Gabriel Liman vastaus kysymykseen italialaisen futsalin tilasta azzurrin voitettua EM-kisat:
- Italialainen futsal on kriisissä. On surullista sanoa, mutta en tiedä, miten voimme kehittyä tällaisten seuratoimijoiden alaisuudessa. He eivät ole hienoja persoonia, on mahdotonta työskennellä ihmisten kanssa, jotka eivät ole vakavia. Itse olen onnekas, kun saan pelata Astissa, jossa pelaajia ei kohdella numeroina vaan oikeina ihmisinä! (lähde: Futsal Focusin facebook-sivu)
Jotain perää Liman kommentissa varmasti on, sen verran voinemme vahvistaa jo ihan omienkin kokemusperäisesti hankittujen tietojen pohjalta. Suoraselkäisyyttä selkeästi tärkeämpi kategoria on Italiassa nimittäin ns. "bella figura", se, miltä asiat näyttävät ulospäin. Tällä "arvovalinnalla" on tietysti seurauksensa... Mutta parketille asti nämä ongelmat eivät tunnu kiirivän: Italia voitti EM-pokaalin ja pelin taso maan sarjoissa on kunnioitettavan korkea. Ja ollaanpa nyt ihan rehellisiä: se mitä uskomattomin venkoilu, jota seuroissa olemme kuulleet harjoitettavan, oikeastaan vain lisää italialaisen futsalin kiehtovuutta!
Winter Cup ja Coppa Italia
Oma
lukunsa ovat sitten muut kilpailut. Joulu-tammikuussa Serie A –joukkueille
järjestettiin runkosarjapelien niukkaa määrää paikkaamaan nimeään myöten keinotekoinen
Winter Cup, jonka kilpailuformaatti jäi meillekin hieman epäselväksi. Joka
tapauksessa ”talviturnauksen” välierät ja finaali pelattiin viime viikonloppuna,
eivätkä ainakaan lauantain välierät jättäneet ketään kylmäksi. Luparense ja
Asti kamppailivat myöhemmässä välierässä pitkän kaavan kautta huikean draaman
kaaren, joka päättyi Luparensen majumaalivahti Putanon ammuttua rankkikisassa
pilkun taivaan tuuliin kotiyleisönsä edessä. Lopulta Asti - joukkue joka on paperilla Italian parhain - otti ja voitti koko Winter Cupin.
Huikein
näytös oli kuitenkin Italian cup eli Coppa Italia Final Eight. Tämä ei vastaa
Suomen Futsal cupia, vaan sen sijaan Coppa Italia on yhden viikonlopun aikana
pelattava lopputurnaus, joka järjestetään erikseen eri sarjatasoilla – Serie A:ssa,
Serie A2:ssa, Serie B:ssä, alle 21-vuotiailla ja naisten Serie A:ssa.
Lopputurnaukseen pääsee kahdeksan syyskauden runkosarjan tulosten perusteella
parhaiten sijoittunutta joukkuetta, Serie A2:ssa neljä parhaiten sijoittunutta
kummastakin lohkosta. Tämä tuo oman jännittävän panoksensa myös syyskauden otteluihin.
Serie
A:n Final Eight –turnaus kolme viikkoa sitten oli mahtava tapahtuma, jota sai
itsekin tuijotella telkkarista koko viikonlopun ajan. Altavastaajana viikonloppuun
lähtenyt Lazio kaatoi ensin puolivälierissä sensaatiomaisesti Astin 2-7, jota
seurasi lähes yhtä upea 2-4 –välierävoitto ennakkosuosikki Luparensesta.
Finaalin Lazio hävisi niukasti 3-1 ”isäntäjoukkue” Acqua&Saponelle, mutta
kaikesta huolimatta ”taivaansiniset” ylittivät itsensä – ja heittivät samalla
romukoppaan kaikkien asiantuntijoiden ennakkoarviot.
Serie A2:n Coppa Italian lopputurnaus
Sestussa (jossa itsekin kävimme äskettäin ottamassa kuokkaan 3-1, kooste)
oli jopa vieläkin yllätyksellisempi. Jokaisen ottelun hävisi ”paperilla”
parempi ja runkosarjassa paremmin sijoittunut joukkue. Lopulta finaalissakin ”turnauksen
huonoin joukkue”, B-lohkon Fuente Lucera, kaatoi meidän lohkomme Pesarofanon,
joka pelasi lopputurnauksen läpi käytännössä 5-6 kenttäpelaajalla. Varsinaisen
peliajan tasoitus tuli tietenkin puoli minuuttia ennen loppua, jatkoajan
onnenkantamoinen voittomaali tietenkin 45 sekuntia ennen päätössummeria – ja finaali
näytettiin tietenkin televisiossa.
Kohti playoutia
Tämän hehkutuksen jälkeen palataan vielä meidän joukkueen osalta takaisin maan
pinnalle. Talven aikana voitot ovat tosiaan olleet vähissä, eikä vähiten siksi, että nimeltä mainitsemattomista syistä pelaajapajatsomme tyhjeni pahemman kerran joulukuun siirtoikkunan yhteydessä. Tällä haavaa puskemme eteenpäin neljän pelaajan turvin muiden toimiessa pääasiassa "huilauttajina". Edellä mainitulle
Pesarofanolle hävisimme pari viikkoa sitten rumasti kotona 3-8. Reilu viikko sitten voitimme pitkästä aikaa, kun kävimme hakemassa arvokkaat kolme
pistettä Leccon vieraana 2-5 -voitolla.
Ja pari päivää sitten tuli taas köniin, tällä kertaa Gruppo Fassinalta lukemin 1-3. Lecco-voitto kuitenkin varmisti sen, että vältämme suoran putoamisen.
Jäljellä on vielä yksi runkosarjakierros sekä huhti-toukokuun vaihteessa ns. playout-pelit Comelt
Toniolo Milanoa vastaan. Heille hävisimme niukasti molemmat runkosarjaottelut ankarasta painostuksestamme huolimatta,
mutta eiköhän karsinnoissa ole meidän vuoro iskeä. Kaksiosaisen kohtaamisen
voittaja säilyy ja häviäjä putoaa. Pelaajavalmentajamme loukkaantui vakavasti edellisessä pelissämme, ja sen aikaa kun hän nuolee haavojaan kotona, toimii Mikko jälleen virkaatekevänä koutsina. On se oikeasti työmää täällä!
Mutta kokemus on ollut hieno, sitä ei käy kiistäminen...
... On ehdottomasti ns. Schumacher-liike, tuttavallisemmin "suumahheri". Jokin aika sitten sain hämmästyksekseni kuulla, että tämä liike kantaa samaa nimeä myös muualla maailman kolkissa, mm. Serbiassa. Siihen asti olin ollut siinä uskossa, että "suumahheri" on taas kerran meidän (lähinnä minun ja Jukan sekä joidenkin kadylaisten) yksityisfutsalkieltä. Mutta ei. Brasilialainen Schumacher teki liikettä ilmeisesti niin hyvin, että siitä on kehkeytynyt hänen nimikkomuuvinsa.
Schumacher (-75) pelaa tällä hetkellä kotimaassaan, mutta hän teki pitkän uran Espanjassa Inter Movistarissa. Kymmenen espanjanvuotensa aikana mies voitti 23 pokaalia ja teki 254 maalia 271 liigaottelussa. Hyvä suoritus futsalistilta, joka luokitellaan puolustavaksi pelaajaksi...
Entä itse liike? No, kysehän on lyhyesti ja kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että pelaaja tulee vastaan syöttöä siten, että häntä vartioiva puolustaja on menossa vastakkaiseen suuntaan hetkellä, jolloin pelaaja kontrolloi pallon. Näin pelaaja ohittaa puolustajan ja samalla usein voittaa itselleen hyvän vetosektorin. Veikkaan, että kun harjaantumaton silmä näkee "suumahherin", ei se tunnista siinä mitään erityistä. Kaikki näyttää niin simppeliltä. Mutta tarkemmassa katsannossa tämä liike on silkkaa futsalrunoutta. Se vaatii oveluutta ja ajoitusta - ja se on tehokas. Olen kuullut, että pahimmillaan vastustajan lantiot ovat jopa murtuneet yllätyksellisen suunnanmuutosvaateen edessä...
Ja mikäs sen nautinnollisempaa kuin se, että joskus itse onnistuu runoilemaan parketilla ja asettamaan vaaraan vastustajan lantioita. Tässä pikku video, jossa on kaksi tilannetta, joista molemmat päättyvät "suumahheriin". Ensimmäisessä pätkässä minä päätän hyökkäyksen, toisessa Jukka.
Tämmösiä pikku onnistumisia on aina kiva muistella, varsinkin silloin, kun tappioita tulee enemmän kuin on tarpeen...
Nimi: Mikko "Roisto" Takala Ikä: 27 Seura: Kampuksen Dynamo Pelipaikka: Universale
Kuvaus: Roisto tuli futsal-lomalle Italiaan, kun luvattiin ilmainen majoitus täyshoidolla. Muutama vuosi on tullut miehen kanssa kiukuteltua KaDyn riveissä, joten persoonan laajamittaiseen kuvaukseen olisi varsin mehukkaat pohjat. Tällä kertaa kuitenkin suttuinen videonpätkä ajaa asian paremmin:
Miten KaDyn alkukausi on sujunut? Sarjassa olette kolmantena ja joukkue on luonut nahkaansa uusilla vastuunkantajilla.
Aika odotettu alkukausi, koska kolme - eiku kaks - kovan luokan pistelinkoa lähti muualle. Terveisiä vaan Loi Lahtiselle (naurua). Ihan ollaan aikataulussa kuitenkin. Vihdoinkin muutkin saa vastuuta kuin Kytölät!
Mitä valmentaja Kerkko Huhtanen on erityisesti nostanut esiin? Onko löytynyt kehityskohteita KaDyn pelissä?
He****sti ollaan käyty hyökkäysrotaatioita, mutta myös puolustuspeliä ollaan kerrattu paljon. Se, mitä painotetaan, vaihtuu viikoittain ja riippuu siitä, kuka on vastassa viikonloppuna.
On tullut muutamia uusia pelaajia, joten ollaan kerrattu joitain perusjuttujakin.
KaDy ei ole hyödyntänyt pivot-peliä kunnolla muutamaan vuoteen, mites nyt?
Nyt ollaan tietoisesti ruvettu harjoittamaan myös pivot-peliä, mikä on oikeastaan tullut maajoukkueen puolelta uutena asiana.
Keitä on istutettu pivotin rooliin?
Roolit on meillä aika pitkälti ns. kirjoittamattomia sääntöjä. Niistä ei ole paljon puhuttu. Aina viikolla mietitään, mikä puree seuraavaa vastustajaa vastaan. Sen mukaan valitaan esim., pelataanko hyökkäyksessä enemmän neljänollaa vai pivot-peliä.
Ketkä ovat nousseet esiin tällä kaudella KaDyn pelaajista?
Kaihlo Kaihlajärvi, Maagi Hosio ja Ara Muridiyazd sekä Kimbe Tolvanen, kun on kunnossa. Myös Jecku Keskinen on nostanut omaa panostaan paljon kauden edetessä.
Entä vastustajat Futsa-Liigassa, onko tullut yllätyksiä?
Kaikkia vastaan tiedetään, miten ne pelaa, ei ole tullut yllätyksiä edes Mietaalle. Jos yksittäisiä pelejä nostaa, niin vaikka ollaan hävitty Sieville kahdesti, niin molemmissa peleissä oltais ihan hyvin voitu ottaa kolme pistettä.
GFT:tä vastaan on aina kiva pelata. Se on rehellinen ja hyvää futsalia pelaavaa joukkue, jota vastaan ei kiukuta pelata. Gefti ei valita, mutta pelaa kovaa ja hyvin. Hävitään, voitetaan tai pelataan tasan niitten kanssa, niin ei kiukuta.
Tuomaripelistä voisin tässä välissä sanoa sen verran, että voisivat nekin pikku hiljaa keskittyä omaan tuomitsemiseen sen sijaan, että tulee mua neuvomaan ennen peliä, miten mun pitäis pelata. Esimerkiksi sanomaan että "pelaa sitten rauhallisesti". Tiettyjä stereotypioita vaalitaan. Vähän yli sen oman nenän pitäs nähdä eikä vain viheltää sen perusteella, mikä numero siellä pelaajan selässä on. Onkohan ne kattonu korttitilastoja tältä kaudelta? En taida olla johdossa tällä kertaa?
Nyt menee aika kiukkuseksi... Vaihdetaan aihetta. Miltä tuntui treenata meidän joukkueen kanssa yhden päivän ajan?
Omasta mielestä olin parhaimmistoa. Nyt odottelen sopimustarjousta.
Oli mukava maistaa ammattilaisten arkea. Varsinkin kun Kajuk pesi pyykit ja Komik teki ruoat.
Roiston kanssa aamupuntilla.
Lauantaina 15.2. meillä oli vastassa sarjakakkonen Cagliari, jolle hävisimme lopulta 2-6. Miltä peli näytti noin suomalaisen futsalpelaajan silmään?
Ekat kahdeksan minuuttia oli peli teidän hallussa, sitten Kajuki meni vaihtoon ja peli hieman sekosi... Molemmat joukkueet tykkäs prässätä. Tuntu siltä, että peli voi päättyä miten vaan. Teillä oli enemmän paikkoja alussa tehdä maali muttette onnistuneet. Sitten vaste teki.
Cagliarilla oli kahdeksan hyvää pelaajaa, taso ei laskenut. Kun taas teillä osalla pelaajista oli epävarmuutta otteissa.
Ottelu parempitasoinen kuin jos vertaa esim. että vastakkain olisi Suomen Futsal-Liigan kärkijoukkue ja alakastin jengi. Ei joutunu facepalmia heittämään katsomossa. Osalla teidän pelaajista pallo poltti kuitenkin, kuten sanottu.
Ottelutapahtuma ei ollut niin viihdyttävä kuin Suomessa. Ei ollut musaa
eikä suurta tarjoilua puoliajalla. Viihdyttävä futsalmatsi kuitenkin,
vaikka yleisöä ei sinällään huomioitu millään tavalla ottelussa.
Ketkä meidän joukkueen pelaajista pisti silmään?
Rene Ortega. Jäätävä pallotatsi. Monesti hyökkäyspään nurkassa veivasi kahta vastaan ja hoiti pallon aina omille. Myös Cristiano Fusari, joka on nopea ja taitava, mutta ei osaa puolustaa. Jos osais puolustaa kuin veljet, niin olis hel***n hyvä pelaaja. Myös Andre Montagna oli hyvä: nöyrä ja osasi pulustaa.
Eniten kiukuttaa nyt?
Se, että harvoin kiukuttaa näin vähän! Ei oo huolia. Muut hoitaa cupin järjestelyt (terkkuja Smaugille).
Kuvaus: Reilu parikymppinen Trentinon oma poika. Nopea kuin piru. On tehnyt tällä kaudella kaikkien hämmästykseksi 16 maalia 15 pelaamassaan ottelussa ja on lohkomme 6. paras maalinsylkijä. Cri valittiin pari viikkoa sitten Italian "haastajamaajoukkueseen", joka pelasi treenimatsin EM-kisoihin valmistautuvaa Italian maajoukkuetta vastaan. Ajaa autoa yhtä holtittomasti kuin juoksee kentällä. Nuoren varsan isä seuraa poikansa otteita maanisen intensiivisesti.
Cri, kauanko olet pelannut futsalia?
Tämä on toinen vuoteni virallisissa peleissä. Lapsena olen pelannut paljon futsalkentällä.
Miksi vaihdoit jalkapallosta futsaliin?
Pelatessani pienenä futsalia kotiseudullani, pidin siitä tosi paljon. Pari vuotta sitten halusin kokeilla lajinvaihtoa. Olen pelannut paljon futsalturnauksia kotiseudullani. Ajattelin, että ominaisuuteni sopivat paremmin futsaliin.
Mitkä ovat vahvuutesi futsalpelaajana? Entä heikkoutesi?
Juoksunopeus ja kyky käsitellä palloa nopeasti ovat vahvuuksiani. Taktinen osaaminen ihan yleisesti on heikkouteni toistaiseksi. Haluan myös oppia puolustamaan paremmin.
Cristiano Fusari oikealla, ollaan just lähdössä lenkille.
Olit pari päivää maajoukkueleirillä muiden nuorten lupausten kanssa. Hävisitte treenimatsissa ykkösmajulle 11-0. Ketkä olivat parhaassa tikkarissa?
Olen aina pitänyt Saadista ja Merlimistä, mutta siinä ottelussa kaikki olivat vahvoja. He osoittivat olevansa todellisia voittajia. Mitä opit ensimmäisen maajoukkueleirisi aikana?
Aikaa oli vähän, mutta opin muutamia prässinpurkuja ja hieman erilaista pallonhallintatapaa, mitä me pelaamme Tridentinassa. Yhden päivän aikana on vaikea oppia paljon, mutta jos saisi viikon viettää tuollaisessa ympäristössä, niin varmasti oppisi paljon.
Mitä tavoitteita sinulla on futsalpelaajana?
Haluan suoriutua hyvin tänä vuonna. Ensi vuonna haluaisin pelata toisen hyvän vuoden Serie A2:ssa, jossain hieman paremmassa joukkueessa. Sen jälkeen haluaisin soluttautua maajoukkueeseen ja ehkä pelata parin vuoden päästä Serie A1:stä. Haluaisin myös paljon kokeilla pelaamista ulkomailla, mutta katsotaan.
Millaista on asua kahden suomalaisen kanssa?
Moortkattiiiin (+naurua)!! Kaunis kokemus! Olette kaksi hienoa persoonaa, joiden kanssa tulee tosi hyvin toimeen kotona. On hienoa, ettei joukkueessamme ole pelkästään italialaisia. Ja olen oppinut muutamia suomenkielisiä sanojakin. Mitä vittua!?
Mitä? Yhdeksännet futsalin EM-kisat. Missä? Belgiassa, Antwerpenissä. Milloin? 28.1.-8.2.2014 Miksi? Koska FUTSAL!! Alla pikku ennakot lohkoittain ja maittain: Jukkaa voi syyttää A- ja B-lohkojen, Mikkoa C- ja D-lohkojen turinoista. Kisoja voi seurata esim. tilaamalla Eurosportplayerin. Tai menemällä paikan päälle kuten me: tulevana viikonloppuna meillä ei ole peliä, ja saimme koutsilta luvan lähteä katsomaan kisoja Antwerpeniin. Vamos!
(Toki mieluiten olisi itse pelaamassa, mutta mennään vielä nämä kisat näin...)
A-lohko
Belgia
Em-kisaisäntä Belgia on paperilla lohkonsa heikoin joukkue, mutta kotiedun arvoa ei sovi vähätellä - kuten Kroatia osoitti kaksi vuotta sitten. Joukkueella ei ole alla karsintoja, mutta se on pelannut 21 ystävyysottelua viimeisen kahden vuoden aikana. Tulokset eivät ole olleet kovinkaan mairittelevia: maa on muun muassa napsinut voittoja Suomen ja Kreikan kaltaisista ns. heikommista maista, mutta pelannut kolmesti tasan Hollannin kanssa sekä kärsinyt selvähköt tuplatappiot Brasilialle, Espanjalle sekä samassa lohkossa pelaavalle Romanialle. Nämä kovat pelit ovat kuitenkin varmasti kehittäneet joukkuetta, jonka taktinen osaaminen on ihan ok tasoa. Myös yksilötaitoa löytyy fyysisen ja pallovarman Karim Chaibain sekä nuoren ja taitavan väkkärän Omar Rahoun johdolla. Molemmat herrat tekivät myös maalin, kun pelasimme Suomessa Belgiaa vastaan lokakuussa 2012 ja hävisimme 0-2. Jatkoon pääsyyn vaaditaan kotiyleisön vahvaa tukea, muuten tulee noutaja.
Ukraina
Arvokisojen kestokävijä Ukraina varmisti kisapaikkansa vasta syyskuun jatkokarsintojen kautta varsin dramaattisesti vierasmaalisäännön turvin Unkaria vastaan. Tämän jälkeen joukkue vieraili täällä Italiassa ja otti monien yllätykseksi tuplamaaottelusta kotiin viemisikseen voiton ja tasapelin. Niin ikään joulukuun alussa Ukraina onnistui voittamaan Kroatian vieraissa - olkoonkin että hävisi ensimmäisen osan tästä tuplamaaottelusta. Reilun vuoden takainen MM-pettymys ja tiukka jatkokarsinta ovat kuitenkin varmasti kasvattaneet viimeisen vuoden aikana melko paljon uudistunutta joukkuetta. Kokeneet Denys Ovsyannikov ja Maksim Pavlenko ovat paljon vartijoina varsin kliinistä futsalia pelaavassa joukkueessa. Saanee hieman etua siitä, että Belgia ja Romania pelaavat ensin vastakkain. Tasaisen lohkon ykkössuosikki - myös maalivahtipeli lohkon parasta.
Romania
Romania on vakiinnuttanut itsensä parissa vuodessa osaksi Euroopan kärkikymmenikköä. Tie näihin EM-kisoihin kävi jatkokarsintojen kautta, jonka ratkaisevassa toisessa osassa maa haki vakuuttavan 2-7 -voiton Serbian kotiluolasta. Romania pelasi kunnioitettavat 18 ottelua kalenterivuoden 2013 aikana. Hyvänä päivänä voi voittaa Ukrainan, mutta toisaalta huonona päivänä voi hävitä Belgialle. Esimerkiksi toukokuussa 2013 joukkue voitti vieraissa Thaimaan 1-4 - ja hävisi seuraavana päivänä samaa vastustajaa vastaan 9-4. Sama kaava toistui lokakuussa vieraskentällä ennakolta melko selvästi heikompaa Moldovaa vastaan (1-3 ja 4-3). Joukkue on kuitenkin kokenut, pelannut kauan yhdessä ja sillä on selkeä 4-0 -pelisysteemiin pohjautuva pallonhallintatapa. Härkämäinen ja pallon kanssa rauhallinen Florin Matei on joukkueensa avainpelaajia, ja itse pidän häntä parhaana pelaajana, jota vastaan olen pelannut. Ratkaisuvoimaa löytyy kuitenkin laajalta rintamalta. Jatkopaikka todennäköisesti haarukassa.
B-lohko
Venäjä
Venäjä on EM-kisojen kestomenestyjä ja Euroopan ehdotonta eliittiä. Karsinnat se selvitti ilman suurempia ponnisteluita ja lokakuussa 2013 maa haastoi toden teolla kovatasoisen Grand Prix -turnauksen finaalissa isäntämaa Brasilian häviten vasta rangaistuspotkuilla. Venäjän joukkueen voidaan käytännössä sanoa olevan puoliksi brasilialainen, sillä moni pelaajista on syntynyt Brasiliassa. Avainpelaajia ovat muun muassa juuri maailman parhaaksi maalivahdiksi valittu Gustavo, harteikas Pula sekä vahvat pivotit Eder Lima ja Cirilo. Venäläisjuuria edustavat muun muassa Sergei Abramov ja Aleksandr Fukin, jotka molemmat ovat varsin taitavia 1vs1 -pelaajia. Vauhdikas, taitava ja fyysisesti erinomaisessa kunnossa oleva joukkue, josta ei laatua puutu. Ainoa uhkakuva voi tulla joukkueen sisältä, jos joukkue alkaa jakaantua liiaksi venäläis- ja brasilialaisklikkeihin. Muutoin ehdottomasti yksi mestariehdokkaista: olisi pieni ihme, jos joukkue ei selvittäisi tietään välieriin asti.
Portugali
Portugali kuuluu Euroopan top-5 -futsalmaihin, mutta niin sanotut isot päänahat ovat vielä ottamatta. Karsinnat se selvitti Venäjän tavoin helpohkosti ja syksyn 2013 aikana maa on päässyt hiomaan kuntoaan ja kuvioitaan kovilla kotimaaotteluilla Azerbaidzania (1-1 ja 5-0), Espanjaa (1-1 ja 1-3) ja Sloveniaa (4-1 ja 2-4) vastaan. Portugalilla on selkeä peli-identiteetti, jota kaikki pelaajat osaavat toteuttaa. Kirkkaimpana tähtenä sykkii tietenkin maaginen Ricardinho, mutta johtava rooli on myös äskettäin 175 maaottelunsa pelanneella kapteeni Arnaldolla. Cardinal on aikaisemmin mättänyt kosolti maaleja, mutta missä vireessä juuri pitkän loukkaantumisen jälkeen paluun tehnyt ja ilman seurajoukkuetta oleva pivot on nyt, kun turnaus alkaa? Portugalilla tosin on muitakin pelaajia, jotka taitavat tarvittaessa maalinteon. Menee alkulohkosta jatkoon ja hyvin todennäköisesti välieriinkin asti. Siitä eteenpäin kaikki plussaa.
Hollanti
Hollanti on taas pitkästä aikaa EM-kisoissa - ja millä tavalla kisapaikka varmistuikaan. Ratkaiseva voittomaali jatkokarsinnassa Bosnia-Herzegovinaa vastaan kotiyleisön edessä syntyi reilu minuutti ennen ottelun loppua. Tässä ottelun parhaat palat.
Hollanti on ennakolta EM-turnauksen heikoimpia maita, mutta tämän vuoden alussa se osoitti iskukykynsä voittamalla Unkarin kahdesti kotikentällään luvuin 6-3 ja 4-1. Espanjalle tuli tosin kuokkaan 6-0. Itsekin kävimme pelaamassa Hollannissa tuplamaaottelun vajaa vuosi sitten, jolloin Hollanti vei molemmat ottelut 3-1. Joukkueesta löytyy melkoisia kynäilijöitä, kuten Mohammed Attaibi, Najib El Allouchi sekä Zaid El Morabiti. Knoppitietona mainittakoon, että maajoukkueen ringissä oli EM-kisoihin valmistavissa otteluissa mukana myös tuttumme Marinio Rodriquo Aalders. Hän kävi syksyllä meidän treeneissä muutaman kerran, mutta pelaa paikallista Serie C1:a. Kisoihin matkannee suuri joukko faneja, joten Hollanti päässee Belgian ohella nauttimaan ns. kotiedusta. Tämä ei kuitenkaan luultavasti tule riittämään armottoman kovassa lohkossa. Vaikka Hollanti pystyisi pitämään ottelut tuloksellisesti tasaisina, niin rutiinitasossa sekä myös taktisessa osaamisessa on melko selvä ero vastustajien hyväksi.
C-lohko
Italia
Suomen lohkosta suoraan kisoihin ponnistanut Italia on kiistatta yksi maailman top-5-maista futsalissa ja suosikki haastamaan Espanjan ja Venäjän. Taskussa on pronssi sekä viime EM-kisoista (Kroatia 2012) että MM-kisoista (Thaimaa 2012). Eikä unohdeta, että vuonna 2003 tämä toinen kotimaamme voitti EM-kullan. Pelasimme 2013 maaliskuussa Barissa Italiaa vastaan EM-karsintojen Main Roundilla ja hävisimme 5-1. Viimeisimmissä harjoitusotteluissa saapasmaa on kurittanut Romaniaa lukemin 5-0 ja 4-1 sekä ottanut hieman pieninumeroisemmat voitot (3-0 ja 3-1) Slovakiasta. Lähes kaikki Italian pelaajat ovat brasilialaissyntyisiä. Ja kuten erään pienen pohjoisen maan eräs erittäin asiantunteva maajoukkuevalmentaja sanoi: "Ne Italian 'italialaiset' -- ne ei ole erityisen vaarallisia..." Oli niin tai näin, ainakin maalinsuulla syntyperäinen italo Mammarella on tuhtia kamaa. Mies on valittu maailman parhaaksi maalivahdiksi vuosina 2011 ja -12. Maalinsuulla ei pitäisi olla ongelmia. Italian vahvuus on ehdottomasti vahva pallonhallintapeli. Se haastaa tällä osa-alueella kaikki maailman joukkueet. Rotaatiot ovat monipuolisia: käytössä on erilaisia 4-0-rotaatioita, vale-pivotiin perustuva 3-1-kierto, jota Suomikin pyrkii pelaamaan, sekä tarvittaessa vaihteleva pivot-peli. Italia lähtenee kisoihin yhdellä pivotilla (Astin Fortino), mikä tarkoittaa, että joukkue hyödyntää 4-0-rotaatioita enemmän. Pelaajat ovat rutinoituneita ja tottuneita koviin otteluihin, sillä kaikki pelaavat Italian kovassa Serie A1:ssä, kaikki lukuunottamatta Saad Assisia, joka tunnetusti heiluttaa jalkaansa FC Barcelonassa. Saadin vasuri on Tomi Lahtisen vastaavan ohella ehkä maailman tuhoisin. Kannattaa vahtia, kuinka Saad yrittää oikealla laidalla ollessaan tehdä liikettä, jota me pienissä futsalpiireissämme kutsumme "Saadiksi". Pallo vasurin sisäsyrjällä pivotin jalkaan, pikku fintalla itse perään ja... Ehkä Saadiakin tärkeämpi pelaaja Italialle on kuitenkin kapteeni Gabriel Lima (Asti), joka on joukkueen aivot. Kun pelasimme Italiaa vastaan, Lima näytti käsimerkein, milloin rotaatio vaihdetaan, laittoi pallon aina kahdella kosketuksella omille ja hoiti puolustuksen tunnollisesti. Italian paras 1vs1-pelaaja on sen sijaan Luparensen Merlim, jonka nimikin viittaa vahvasti jonkinlaiseen velhouteen. Luparensessa pelaa myös Honorio, joka tällä hetkellä menee riskipelaajien kategoriaan. Näimme monta Luparensen peliä preseasonilla ja alkukaudesta, ja tuolloin Honorio oli omaa luokkaansa. Haastoi ja laukoi vasemmalla sekä oikealla ja pullautteli itsensä jokaisesta vääntöpallosta. Kauden mittaan Honorion peli on kuitenkin selvästi muuttunut epävarmemmaksi. Puuttuu se rytmi, joka esim. Liman pelistä sykkii. Mielenkiintoista nähdä, millä taajuudella Honorio kisoissa pelaa.
Azerbaidzan
Arvatkaa keiden avulla azerit ovat nousseet maailman futsalhuipulle? Oikein. Edelleenkin joukkueessa pelaa kourallinen brasseja, jotka muodostavat joukkueen ytimen yhdessä Borisovin kanssa. Rasvaprosentistaan ja häijystä oikean jalan pommistaan tunnettu Serjão ei ole kisakoneessa mutta Biro Jade ja Felipe jaksavat painaa. Kroatian kisoissa 2012 tuli lähtö jo alkulohkossa, kun joukkue hävisi ensin Portugalille ja sitten Serbialle lukemin, joita voi nykyfutsalissa pitää lähes käsittömättöminä. Tässä vielä 8-9 päättyneen ottelun highlightsit:
Kahta vuotta aiemmin 2010 azerit rynnivät EM-kisoissa peräti välieriin. Nytkin joukkue on valmistautunut kisoihin huolella. Se aloitti yhteisen valmistautumisen 3. päivä tammikuuta ja on siitä lähtien vetänyt kahdet treenit päivässä (lähde: Uefa.comin haastattelu). Bakun joukkue Araz eteni Uefa Futsal Cupissa neljän parhaan joukkoon, mutta kokonaisuudessaan Azerbaidzanin liiga ei vedä vertoja Euroopan huippuliigoille (Espanja, Italia, Venäjä). Azerien on venyttävä suureen yllätykseen jo alkulohkossa, sillä sen on voitettava lohko, mikäli se ei halua kohdata Espanjaa jo puolivälierissä. Pari viimeisintä treenipeliä lupaavat ihan hyvää: Serbia - joka tosin ei ole tällä kertaa mukana kisoissa - kaatui kahdesti 1-4 ja 0-3.
Slovenia
Slovenia ei ole voittanut yhtään pelaamistaan seitsemästä EM-ottelusta, mutta tänä vuonna se on valmiimpi kuin koskaan. Treenipelivoitto Portugalista (2-4) ja huikea 5-5-tasuri Espanjaa vastaan kielivät yllätysvalmiudesta. Kaksi Slovenian pelaajaa - Kristjan Čujec ja Rok Mordej - tienaavat leipänsä meidän lohkomme (Serie A2:n pohjoislohko) ykkösjoukkueessa New Team Goriziassa. Vuoden alussa pelasimme New Teamia vastaan kotona ja hävisimme 2-5. Mordej ei pelannut, mutta Čujec oli joukkeensa parhaita ja taisi tehdä pari maaliakin meitä vastaan. Kyseessä on oikeastaan yksi Euroopan parhaista "jalka vapaaksi ja anna laulaa" -pelaajista. Isokokoisena hän myös suojaa palloa hyvin. Hevosenpotku lähtee molemmilla jaloilla. Pari päivää meidän kohtaamisestamme Slovenia pelasi muuten Espanjaa vastaan harjoitusottelun, jossa Čujec paalutti sensaatiomaisesti hattutempun. Pari vuotta sitten kaudella 2011/12 Čujec pelasi Espanjan pääsarjaa Caja Segoviassa, jonka kanssa eteni peräti maailman parhaan sarjan välieriin asti. Miehen hieman laiskanoloisen "tanssityylin" ei kannata anta hämätä - kovaa se lopulta potkaisee:
Toisin kuin Italialla ja Azerbaidzanilla, Slovenialla ei ole brassisyntyisiä pelaajia riveissään. Katsojan huomio kiinnittyy varmasti myös joukkueen kapteeniin, kaljuuntuvaan Igor Osredkariin. Katsotaan, riittäisikö rahkeet puolivälieriin
D-Lohko
Espanja
Espanjan osa näissä kisoissa on vaikea. Se on voittanut edelliset neljät EM-kisat ja on yhä edelleen selkeä voittajasuosikki. Pari tosiasiaa puhuu kuitenkin sen puolesta, että tällä kertaa saatetaan hyvinkin nähdä uusi mestari: ensinnäkin Espanja on läpikäymässä jonkilaista muutosprosessia eikä se ole valinnut kisoihin "taikurimaisia" pelaajia, ja toisekseen muut maat ovat - ainakin minun näkemykseni mukaan - kirimässä umpeen Espanjan ja Bralisian ylivertaisuutta (toki ennen muuta siksi koska muut ovat alkaneet hyödyntää espanjalaista tietotaitoa ja brasilialaisten pelaajien palveluksia!!). Alkulohko ja puolivälieräkin hoituvat kyllä, mutta sitten alkavat vaikeudet: Italia, Portugali ja Venäjä pystyvät kaikki pistämään kapuloita Espanjan rattaisiin. Jo edelliskisoissa Kroatiassa Espanja oli äärimmäisen tiukilla Venäjää vastaan finaalissa... Joko nyt nähdään vallankumous? Kike, Luis Amado, Alemao ja Alvaro ovat poissa, mutta toisaalta voidaan miettiä, onko sillä niin väliä, jos joukkue voi edelleen heittää parketille vaikkapa ketjullisen Barcan pelaajia tyyliin Lozano (maailman paras pelaaja vuosimallia 2013), Aicardo, Torras ja Fernandão? Viimeksi mainituista nostettakoon esiin kokenut Fernandão, jolla hänelläkin on pienissä piireissämme oma "nimiliikkeensä". "Sievin neuvonantajanakin" tunnettu pivot on oikeajalkainen mutta ollessaan selin vastustajan maaliin päin lähellä oikean laidan sivurajaa hän kierähtää usein laidan kautta ohi siten, että käsittelee palloa koko ajan oikealla jalallaan. Normaalisti oikean laidan kautta ohi kierähtävät vasenjalkaiset ja vasemman laidan kautta oikeajalkaiset pivotit. Hullua mutta tehokasta! Viimeisimmässä treenimatsissaan Espanja murskasi Hollannin 6-0, ja Fernandão antoi neuvoa neljän maalin edestä - etenkin 5-0-maali on ihan mukavaa katsottavaa:
Kokonaisuudessaan Espanja on tällä hetkellä enemmän viileää taktiikka ja raakaa voimaa kuin häikäisevää taitoa. Samaa mieltä on myös katalaani Pol Viada Mañé, hyvä ystävämme ja pelitoveri viime kauden KaDy:n opiskelijajoukkueesta: - He ovat isoja suosikkeja, mutta joukkueesta puuttuu jonkinlainen "taika", Pol kommentoi Espanjan rosteria. - Taktisesti erinomaisia pelaajia ja kovia työntekijöitä; mutta kaipaan todella pelaajia kuten Adri (El Pozo Murcia) tai Dani Salgado (Marfil Santa Coloma), jotka tarjoaisivat mahdollisuuden ratkaista tilanteita henkilökohtaisesti 1vs1-tilanteissa.
Tsekki
Pelasimme Tsekkiä vastaan kaksi treenimatsia Suomessa tammikuun alussa. Toisessa tuli rehellisesti kuokkaan 1-6 ja toisessa venyimme 2-2-tasapeliin viime hetken tasoitusmaalilla. Tsekki on EM-pronssimitalisti vuodelta 2010 ja joukkueena hyvin organisoitu. Etenkin sen erikoistilanteet ovat todella laadukkaita. Tsekki taistelee Kroatiaa vastaan paikasta puolivälieriin. ERA-PACK Chrudimin pohjapelaaja Roman Mareš on ikäisekseen häkellyttävän nopea ja pelaa tarvittaessa kovaa. Niin ikään Tsekin ykkösjoukkue Chrudimissa pelaava Lukáš Rešetár on potentiaalisin maalintekijä ja hakee usein 1vs1-tilanteita.
Kroatia
Kroatian viimeisimmät treenipelit ovat kisaisäntä Belgiaa vastaan. Tuloksena 3-2-voitto ja 2-2-tasuri. Joukkueessa pelaa pari kaveria, jotka ovat meille tuttuja opiskelijoiden EM-kisoista: Kristijan Grbeša ja Vedran Matoševic. Molemmat ovat myös maajoukkuevalmantajamme Mico Marticin luotsaaman MNK Alumnuksen (Kroatia) pelaajia, kuten myös hieman kokeneempi Matija Capar.
Joukkueen tärkeimpiä pelaajia ovat kuitenkin Dario Marinović (-90) ja Tihomir Novak (-86). Kaikkiaan Kroatian joukkue on varsin nuori eikä siksi pystyne venymään välieriin asti, vaikka maalin suulla hääriikin eräs valttikortti. Maalivahti ja kapteeni Ivo Jukić edustaa kokemusta nuoressa joukkueessa. Miesoli ehdolla vuonna 2012 maailman parhaaksi veskaksi.
Suomen maajoukkueen maalivahtivalmentaja Dusan Matic nostaa esiin yhden Jukićin erityistaidoista:
- Hän on maailman paras kuuden metrin rankkien torjuja. Hän on alkanut pelaamaan brasilialaisella tyylillä - esim. laittamaan molemmat polvet maahan - mutta hän on edelleen erittäin hyvä, Dusan analysoi.
