Miesten ja naisten futsalmaajoukkueiden kokoontuessa yhtä aikaa leirille Eerikkilän urheiluopistolle 18.-20.10. käytin tilaisuuden hyväkseni ja kokosin saman pöydän ääreen kaikki ulkomailla pelaavat suomalaiset futsalammattilaiset. Meitä on minun lisäkseni viisi muuta, mikä on yhden kauden ennätys suomifutsalissa. Tiedustelin heiltä muun muassa, millaista ammattilaiselämä on toistaiseksi ollut, ja miten kausi on kullakin lähtenyt käyntiin. Mennään pidemmittä puheitta itse asiaan, nimittäin pelaajien esittelyyn ja haastatteluihin. Ulkomailla pelaavat suomalaiset ovat minun lisäkseni (seuran nimen kohdalla linkki Facebook-sivuille)
- Emilia Jokisalo, 21 v., seura Atletico Chiaravalle (Italian Serie A2:n B-lohko), pelipaikka laita- tai pohjapelaaja
- Tiia Ropanen, 28, Jasnagora (Serie A2:n A-lohko), maalivahti
- Maria Ropanen, 32, Jasnagora (Serie A2:n A-lohko), laitapelaaja/ pivot
- Jani Korpela, 22, BTS Rekord Bielsko-Biala (Puolan pääsarja Ekstraklasa), pohjapelaaja (maajoukkueessa myös pivot)
- Juha-Matti "Juppis" Savolainen, 28, MNK Crnica (Kroatian pääsarja 1. HMNL), maalivahti
 |
| Yhteiskuvassa vasemmalta Jani, Maria, Juppis, Tiia, minä ja Emilia. Kuva: Ville Sihvonen. |
EJ: Pre-seasonilla meillä oli 6-7 viikoittaista joukkuetreeniä, joiden päälle 1-2 harjoitusottelua. Kun kausi alkoi lokakuun alussa, treenimäärä laski kolmeen pallolliseen treeniin - mikä oli itselleni hieman yllättävää. Lisäksi teen omalla ajalla voimaharjoittelua kuntosalilla valmentajan ohjeiden mukaan 1-2 kertaa viikossa ja omatoimista liikkuvuusharjoittelua palautumisen parantamiseksi 1-2 kertaa viikossa. Arvioisin meillä olevan minun lisäkseni kaksi ammattilaispelaajaa. Asun itse aivan pelihallin vieressä, mikä on hyvä asia. Ruokailut on järjestetty eri tavoin, mihin Suomessa olen tottunut. Esimerkiksi vieraspelien jälkeen ei välttämättä syödä mitään moneen tuntiin, joten omat eväät olen oppinut ottamaan mukaan.
TR ja MR: Pre-seasonilla treenasimme Emilian tavoin joukkueen kanssa kuusi kertaa viikossa, mikä niin ikään putosi sarjapelien alkaessa kolmeen viikoittaiseen pallolliseen treeniin. Aluksi myöhäiset treeniajat vaativat hieman sopeutumista, mutta nykyään on jo tottunut siihen, että treenit saattavat loppua klo 23. Olemme joukkueemme ainoat ammattilaispelaajat ja käymme annetun ohjelman mukaisesti aamuisin kuntosalilla tai juoksemassa 2-3 kertaa viikossa. Seuralla on myös maalivahtivalmentaja, joka ohjaa kaikissa joukkueissa (miehet, U19 ja naiset) maalivahdeille treeniosuuksia. Treenimäärät ovat olleet suurempia kuin Suomessa, mutta toisaalta on jaksanut hyvin. Palautumiselle jää nimittäin enemmän aikaa, kun ei tarvitse olla muissa töissä. Asumme Sestussa treenihallin vieressä, mutta meillä on myös auto käytössämme, jolla kuljemme kerran viikossa treeneihin naapurikaupunki Cagliariin. Saamme kerran kuukaudessa seuralta haluamamme ruokapaketin.
Huomautettakoon vielä, että ottelupäivä naisten Serie A2:ssa on sunnuntai. Kuten Emilian ja Ropasten kommenteista voi päätellä, ammattilaispelaajien ja treenien määrä naisten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Italiassa ei kuulosta kovin suurelta - ainakaan verrattuna omaan tilanteeseeni Mantovassa. Joukkuetreenien lisäksi naisilta vaaditaan omatoimista fysiikkatreeniä ja ammattimainen asenne on se, joka ratkaisee. Tämän säntillisyyden ja luotettavan työnteon näen suomalaispelaajien vahvuutena, jonka varaan ammattilaisuutta on hyvä rakentaa.
 |
| Jasnagoran naisjoukkue hikoilee Sestun upeassa hallissa. Kuva: Jasnagoran FB |
J-MS: Treenaamme viitenä iltana viikossa. Pelaajat asuvat eri paikkakunnilla ja sanoisin, että vain viisi pelaajaa on ammattilaisia. Tämä vaikeuttaa yhteistä aamutreenaamista. Maanantaisin on fysiikkapainotteinen treeni, jossa maalivahdit ovat osittain mukana. Tätä seuraa oma maalivahtitreeni. Muissakin treeneissä on varattu aikaa maalivahtien omalle treeniosuudelle, sillä mv-valmentaja on lähes aina paikalla. Itse asun omassa kaksiossa, mutta kaukana hallilta 15 kilometrin päässä. Olen muiden autokyytien varassa, mikä hankaloittaa esimerkiksi hierojalle pääsyä ennen treenejä. Saan käydä seuran laskuun syömässä ravintolassa kaksi kertaa päivässä, mutta yleensä syön siellä vain lounaan ja valmistan illallisen itse kotona.
2. Millainen on ollut sarjan alku ja mitkä ovat tämän kauden tavoitteet?
EJ: Olemme aloittaneet kahdella voitolla ja olen itsekin päässyt maalien makuun (kuusi maalia toim.huom.). Omista peliminuuteista ei ole tarvinnut taistella, vaan itse pitää pyytää, jos haluan vaihtoon. Tälläistä joukkueen sisäistä kilpailua kaipaisin kyllä enemmän, jotta voisi kehittyä edelleen. Maalivahtien taso vaikuttaisi olevan Suomea huonompi, mutta kenttäpelaajien pallotaituruus on korkeammalla tasolla. Huomaa kyllä, että pallonhallintaa ja pienpelejä treenataan täällä jo pienestä pitäen. 1v1 -pelaamisessa minulla onkin tavoitteena kehittyä niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan. Joukkueen tavoitteena on voittaa sarja, mikä antoi jo ennen sopimuksen allekirjoittamista itsellekin motivaatiota ja uskoa siihen, että joukkueessa tullaan treenaamaan hyvin.
 |
| Monessa italialaisessa joukkueessa otetaan voitetun ottelun jälkeen riehakas ryhmäkuva, jota voi jakaa somessa. Tässä Atletico Chiaravallen versio heidän FB-päivityksestä. |
- Tiia: Itse pelaan ykkösmaalivahtina ja tavoitteenani on joskus päästä pelaamaan Serie A:ssa. Taso A2:ssa on kovempi kuin Suomessa, mutta se voisi olla vieläkin kovempi, jos haluaa kehittyä.
- Maria: Tavoitteena on nyt pelata ehjä kausi, kehittyä ja olla tehokas hyökkäyspäässä. Nyt on kuitenkin ehkä vähän liian helposti päässyt siihen asemaan, että saa peliaikaa. Tulevaisuudessa haluaisin enemmän kilpailua, jotta peliajan eteen joutuisi tekemään enemmän töitä. Italiassa pelaajien henkilökohtainen taitotaso on Suomea edellä, mutta yleensä ottaen taso on vaihtelevaa eikä välttämättä kaikkien joukkueiden osalta naisten Futsal-liigaa edellä.
Emilian lohkon sarjatilannetta voit seurata täältä ja Ropasten täältä. Haastattelun teon aikana maajoukkueleirillä Emilian Chiaravalle koki kolmannella sarjakierroksella 1-2 -kotitappion, kun taas Ropasten Jasnagora voitti oman ottelunsa 5-1. Tätä seuraavana viikonloppuna osat vaihtuivat: Chiaravalle voitti vieraissa Lazion 2-4 ja Jasnagora puolestaan hävisi matkapelin Padovaa vastaan 5-3. Sarjasysteemistä mainittakoon, että kunkin neljän A2-lohkon voittajat nousevat suoraan Serie A:han, kun taas sijoille 2-5 sijoittuneet pelaavat playoffit pitkän kaavan kautta ensin oman lohkon sisäisesti ja lopulta valtakunnallisesti niin kauan, kunnes 16 joukkueen joukosta voittaja on selvillä. Tämäkään ei vielä takaa nousua, sillä playoffien voittaja pelaa vielä Serie A:n putoamiskarsinnan (11. ja 12. sijoittuneet) häviäjää vastaan, ja vain tämän otteluparin voittaja saa oikeuden pelata Serie A:ssa kaudella 2020-21.
JK: Ollaan voitettu kolme pääkilpailijaamme, mutta hävisimme yhden ottelun ennakkoon heikompaa vastustajaa vastaan. Paljon on pelattu toistaiseksi ristiin, mutta meidän tavoite on tietenkin voittaa mestaruus, kuten seura on tehnyt kolmena edellisenä kautena. Puolan liiga on siinä mielessä poikkeuksellinen, että siinä ei pelata playoffeja, vaan 22 kierroksen jälkeen runkosarjan voittaja on mestari. Tällä pyritään välttämään esimerkiksi sitä, että viimeisinä joukkueina playoffeihin päässeet ostaisivat vasta runkosarjan jälkeen joukkueensa täyteen taitavia ulkomaalaispelaajia, kuten kävi jokin vuosi takaperin. Henkilökohtaisena tavoitteena on vakiinnuttaa pelipaikka avauskahdeksikossa ja nyt olenkin pelannut kakkoskentän pohjapelaajana, koska pelaamme kahdella kentällisellä. Tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, sillä meillä on kymmenen hyvää pelaajaa. Minun pitää siis treeneissä mennä sata lasissa ja näyttää jatkuvasti osaamiseni pelipaikan ansaitsemiseksi - toisin kuin viime kausilla Suomessa pelatessani. Tämä tuo ehdottomasti lisäboostia treenaamiseen. Toiseksi tavoitteeksi sanon, että ehkä myös muutama maali olisi mukava tehdä liigapeleissä.
Rekordilla on liigassa vähemmän otteluita pelattuna kuin useimmilla muilla joukkueilla, koska se osallistui lokakuun alussa Uefa Futsal Champions Leaguen toiselle karsintakierrokselle (Main Round). Siitä lohkosta vain voittaja eteni jatkoon seuraavalle kierrokselle, mutta Rekord jäi kolmanneksi Tsekin ja Romanian mestareiden taakse, joten seuran eurourakka päättyi siihen. Alla olevassa Puolan liigan avauskierroksen koosteessa "Bimbo" tarjoilee syötön ratkaisevaan 0-1 -voittomaaliin yhtä pääkilpailijaa Piast Gliwicea vastaan.
J-MS: Olemme voittaneet kaksi ottelua ja hävinneet yhden, mikä on ollut kohtalaisen hyvä kauden alku. Voitot ovat tulleet viime kaudella runkosarjassa paremmin sijoittuneita vastaan. Olen pelannut itse kaikki pelit ja on saanut kyllä torjua enemmän kuin Suomessa, mitä pidän tavallaan hyvänä asiana. En ole varma, onko seuran tavoitteista edes keskusteltu, mutta tuskin seura olisi laittanut rahaa pelaajahankintoihin, jos ei viime kautta parempaa tulosta lähdettäisi hakemaan. Tällöin Crnica tuli runkosarjassa 8. sijalle ja hävisi molemmat puolivälieräottelunsa.
Kroatian liigan sarjataulukon löydät täältä ja kaikkien sarjaotteluiden koosteet ilmestyvät tänne.
3. Mitkä ovat omat erityisominaisuutesi ja -vahvuutesi, joiden avulla pärjäät ulkomailla ammattilaisena? Mistä olet nämä taitosi saanut? Kerro vielä lopuksi omat pitkän tähtäimen suunnitelmasi futsalpelaajana.
EJ: Ainakin italialaiset näkevät minut hyvänä maalintekijänä, ja voin kyllä allekirjoittaa tämän. Sen avulla uskon oikeastaan päässeeni tänne pelaamaan. Italiassa olen useimmiten tehnyt maaleja pallonriistojen jälkeisistä (kauko)laukauksista. Itse sanoisin omaksi erityisominaisuudekseni myös pelinluvun taidon ja Chiaravallessa minulle annetaankin paljon vastuuta pelin ohjaamisesta. Esimerkiksi prässätessä vastustajaa ylhäältä Y-muodossa valmentaja haluaa minun toimivan aina välipelaajana toisessa prässilinjassa.
Kansainväliset pelit maajoukkueessa ovat varmastikin helpottaneet ulkomaan ammattilaiseksi ryhtymistä, kun on nähnyt, miten muualla pelataan. Itse asiassa eräs agentti kyseli juuri Portugalin EM-karsintaturnauksen aikana (syyskuussa 2018) kiinnostustani lähteä ulkomaille, mutta vastasin hänelle kunnolla vasta viime kesänä. Tämän jälkeen kaikki hoitui nopeasti. Tulevaisuudessa tavoitteena on pelata Serie A:ssa tai muussa kovemmassa sarjassa: nyt pelaan niin hyvin kuin pystyn ja katsotaan, mihin se johtaa. En ole kuitenkaan miettinyt tai stressannut tulevasta liikaa. Maajoukkueessa tavoitteena on saada lisää vastuuta ja päästä EM-kisoihin asti.
TR: Sanoisin, että pelin ohjaaminen on ollut aiemmin vahvuuteni, mutta nyt se ei enää tunnu siltä, kun pitäisi kommunikoida italiaksi. Toisaalta olen viime aikoina kehittynyt muilla osa-alueilla; olen esimerkiksi saanut lisää niin voimaa, nopeutta kuin ketteryyttäkin, koska maalivahtivalmentajamme vetää paljon crossfit-tyyppistä treeniä ja räjähtävyyttä painottavia harjoitteita. Tämä on selvä edistysaskel verrattuna Suomeen, jossa maalivahtivalmennusta ei käytännössä ole. Se oli itse asiassa yksi syistä, miksi halusin ulkomaille: jotta saisin hyvää valmennusta ja voisin kehittyä edelleen.
Ensimmäinen kontakti ulkomaille tuli, kun pelasin todella hyvän pelin EM-karsinnoissa Portugalia vastaan. Tällöin sopimustarjoukset olivat todella erikoisia, mutta kun huomasin Emilian tehneen sopimuksen Italiaan, sain hänen agenttinsa kautta nykyisen sopimustarjouksemme melko nopealla aikataululla. Päätimme sitten pikaisesti lähteä kohti tuntematonta niin sanotusti sika säkissä. Pitkän tähtäimen suunnitelma on päästä pelaamaan vielä korkeammalla sarjatasolla, jolloin saisi haastaa itseään vielä enemmän ja nähdä, mihin rahkeet oikeasti riittävät. Tähän kauteen en haluaisi lopettaa ulkomaan uraani. Maajoukkueessa haluan tietenkin olla mukana niin kauan kuin valmennus näkee minut hyödyllisenä.
MR: Omat vahvuuteni ovat ehkä pallollisena hyökkäyspään kombinaatiopelaamisessa, kun taas puolustaminen ja oman pelaajan seuraaminen ovat selvemmin kehitettäviä osa-alueita. Niissä on jo nyt tapahtunutkin eteenpäin menoa Jasnagorassa. Tiian tavoin halusin lähteä haastamaan itseäni kovempaan sarjaan, ja ainakin toistaiseksi tuntuu, että tasoni on riittänyt. Tulevan kauden jälkeen voisin kuvitella jääväni vielä ulkomaille, mutta kovempitasoiseen joukkueeseen, jossa joutuisi haastamaan itseään vielä enemmän. Maajoukkueessa haluan päästä pelaavaan kokoonpanoon. Toistaiseksi olen ollut vain leirityksissä mukana eikä minulla ole vielä pelattuja maaotteluita alla.
JK: Puolustuspelaaminen ja pelin ymmärtäminen ovat itselleni vahvoja osa-alueita. Vaskon kaudet Kampuksen Dynamossa ja Micon opit maajoukkueessa ovat etenkin parin viime vuoden aikana valmistaneet tosi hyvin ulkomaan ammattilaisuuteen - unohtamatta tietenkään Panu Aution kanssa tehtyä reissua Espanjan Murciaan (keväällä 2015), jolloin treenasin kahden viikon ajan El Pozon juniorijoukkueen mukana. Ylipäätään ulkomaan reissut ja kovatasoisten liigojen otteluiden seuraaminen ovat auttaneet itseäni. Tavoitteena on pysyä ehjänä tämän ensimmäisen ammattilaiskauden ajan ja päästä pelaamaan paljon. Sen pidemmälle en ole omaa uraani oikeastaan vielä miettinyt, kausi kerrallaan mennään.
J-MS: Kaiken lähtökohtana on ollut kova treenaaminen ja valmius tehdä töitä. Sanoisin omaksi vahvuudekseni kokonaisvaltaisuuden; en yksinkertaisesti päästä paljon palloja selkäni taakse. Vaskon kaksi kautta KaDy:ssa valmistivat minua hyvin ulkomaille: hänen ohjauksessaan sain hyvää maalivahtitreeniä ja nyt näin ajan otolliseksi pelata Suomen Futsal-liigaa selvästi kovemmassa sarjassa. Pidemmän aikavälin suunnitelmia en ole kovin paljon miettinyt muuta kuin että olisi mukava pelata vielä jossain tasokkaammassa liigassa. Maajoukkueen osalta tavoitteena on päästä Mico Marticin johdolla arvokisoihin.
 |
| Juppis treenaamassa Crnican toisen maalivahdin kanssa reaktioita ja ketteryyttä. Kuva: Crnican FB. |
Kiitos haastatteluista!
Lopuksi summaan vielä omat ottelukuulumiseni alkukauden osalta. Vaikeahkosta alkukierrosten ohjelmasta huolimatta olemme onnistuneet keräämään viidestä ottelusta kohtalaisen mukavan kahdeksan pisteen saaliin, joka oikeuttaa 16 joukkueen sarjassa tällä hetkellä 8. sijalle juuri playoff-viivan yläpuolelle. Olemme ottaneet maukkaat kotivoitot keskikastiin arvioituja Camea (6-2) ja Signor Prestitoa (3-2) vastaan. Näissä otteluissa pääsin itse maalin makuun ja jälkimmäisessä sain myös kunnian kantaa kapteeninnauhaa Lelecon kärsiessä pelikieltoa. Ennakkoon erittäin kinkkisistä vierasotteluista hallitsevaa mestaria Pesaroa (4-4) sekä niin ikään kärkikahinoihin arvioitua Rietiä (5-3) vastaan onnistuimme raapimaan yhteensä yhden pisteen, mitä voi pitää tyydyttävänä saavutuksena. Sen sijaan viimeisimmässä kotiottelussamme 12.10. toista nousijajoukkuetta Lido di Ostiaa vastaan emme yltäneet muiden esitystemme tasolle ja jämähdimme harmillisesti 2-2 -tasapeliin. Kaikki ottelun maalit tulivat viimeisen kuuden minuutin sisään meidän siirtyessä ensin johtoon, Ostian tullessa rinnalle ja ohi sekä meidän kruunatessa lopun takaa-ajomme tasoitusmaaliin seitsemän sekuntia ennen loppua. Positiivista oli siis, ettei jääty ihan tyhjin käsin. Alla ottelun tilannekooste.
Peliesityksiämme ovat leimanneet ensimmäisten jaksojen jähmeys; meillä on oikeastaan joka pelissä ottanut oman aikansa päästä pelirytmiin mukaan, kun taas vastustajat ovat lähes poikkeuksetta aloittaneet ottelut energisesti korkealla prässillä ja hyvällä pelitempolla. Toisaalta toisten jaksojen aikana olemme osoittaneet hyvän fyysisen kuntomme, laajan pelaajaringin ja taistelutahdon voiman. Usko omiin kykyihimme tehdä tulosta on tuonut meidät jokaisessa ottelussa tappioasemasta vähintään tasapeliin. Tämän teimme myös Rietiä vastaan nousemalla 3-0 -tappioasemasta 3-3:een, mutta lopulta he löysivät kotonaan vielä uuden vaihteen viimeiselle 10 minuutille punnertaen väkisin 5-3 -voittoon. Kuvaava tilasto otteluidemme sisäiselle epätasaisuudellemme on verrata kummankin 20-minuuttisen maalieroja viidessä pelissä. Ensimmäisten jaksojen maalieromme on 4-9 ja toisten 14-6. Syytä tälle voi vain yrittää arvailla, mutta ainakin otteluun valmistavaa lämmittelyä olemme pyrkineet hieman muuttamaan viimeisimpiin peleihin.
Itse olen päässyt pelaamaan alkukaudesta kohtalaisen suuressa roolissa, koska olen käytännössä ainoa luontainen pohjapelaajamme. Esimerkiksi Pesaroa ja Rietiä vastaan tehtävänäni oli vartioida heidän huippupivotejaan Cristian Borrutoa ja Rodolfo Fortinoa aina heidän kentällä ollessaan. Kun he menivät haukkaamaan happea vaihtopenkille, niin menin minäkin. Ykkösmaalivahtimme Enrico sai kolmannen ottelun puolivälissä jälkipelistä suoran punaisen ja kahden ottelun pelikiellon, joten hän ja nuori brassiveska Lucas ovat molemmat pelanneet maalilla 2,5 ottelua mieheen. Molemmat ovat luotettavia joukkueen viimeisiä lukkoja, joihin en usko tuloksiemme kaatuvan. Alkukauden tärkeistä kenttäpelaajista tuotakoon esille Brasilian maajoukkueessakin esiintynyt Dimas, joka on tehnyt viidessä ottelussa seitsemän maalia. Maininnan ansaitsee myös kokenut Parrel, joka ei välttämättä erityisemmin loista kentällä, mutta hän osaa rytmittää peliämme ja ohjaa hyvin koko joukkuetta. Vahvuutemme on kuitenkin nimenomaan joukkueena pelaamisessa: joka pelissä kentällä on käynyt 10-11 kenttäpelaajaa, jokaisella on tärkeä roolinsa osana kokonaisuutta ja Dimasia lukuun ottamatta myös maalintekovastuu on jakaantunut tasaisesti lähes kaikille pelaajille.
 |
| Dimas elementissään: hyvä tempokuljetus ja oikea jalka vapaaksi. |
Lauantaina 9.11. pelaamme vihdoin kotona tällä hetkellä yhden pisteen meidän edellä olevaa Meta Cataniaa vastaan. Tämänkin jälkeen otteluita on joka viikonloppu ja välillä arkenakin ilman mitään joulutaukoja. Tähän kun lisään itselleni Turussa pelattavan maajoukkueen PM-turnauksen joulukuun alussa, niin tahti on todella tiivis. Maajoukkueen mukana sain muuten juuri kokea yhden upean saavutuksen, kun selvitimme tiemme Puolan MM-karsintaturnauksessa 16 parhaan Euroopan maan joukkoon. Olimme lohkomme neljänneksi sijoitettu joukkue, mutta niin vain onnistuimme Espanjalle kärsityn tappion jälkeen kaatamaan sekä Puolan että Georgian. Etenimme näin lohkokakkosena tammi-helmikuun 2020 vaihteessa pelattavalle Elite roundille, jossa vastus kovenee entisestään. Lohkoarvonta on edessä 7.11., joten elämme jännittäviä aikoja. Jos et vielä seuraa maajoukkuetta Facebookissa, käy ihmeessä tykkäämässä sivusta. Sieltä voi muun muassa fiilistellä Puolan turnauksen tunnelmia vielä näin jälkeenpäin. Elämä on tällä hetkellä todellakin yhtä futsalia - sekä määrällisesti että laadullisesti jotain suurta.
 |
| Suomi on jatkossa MM-karsinnassa! Kuva: Petteri Tyni |
