perjantai 24. toukokuuta 2019

Pivot - pienen tilan hallitsija. Osa 1.

Ciao.

Kohdepelaaja. Target. Hyökkääjä. Nimiä on olemassa useita. Futsalkielessä puhutaan yleisimmin kuitenkin pivotista. Sillä tarkoitetaan organisoidussa kenttäryhmityksessä pallollisen joukkueen ylintä kenttäpelaajaa, joka pelaa usein lähimpänä vastustajan maalia ja selkä maaliin päin. Tässä postauksessa kerron hieman pivotpelaajien tyypillisistä ominaisuuksista sekä tehtävistä hyökkäysvaiheessa - ennen kaikkea pallollisena pelaajana. Esittelen videoklippien avulla pivotien pelaamista, joka tapahtuu usein pienessä tilassa palloa suojaten. Haastatteluhaaviini joukkuekavereistani tarttuivat tällä kertaa René ja Valerio, jotka taitavat pallon lähikontrollin sekä ahtaista tiloista selviämisen ehkäpä parhaiten joukkueestamme "bomber" Arrepiun ohella. Nämä haastattelut julkaistaan toisessa osassa erillisenä blogipäivityksenä kahden viikon sisällä.

Millaisia ominaisuuksia pivotpelaajalta vaaditaan pallollisena pelaajana? Iso koko on yleensä eduksi, mutta tärkeämpää on koko kropan käyttö palloa suojatessa: pallo pitää osata pitää riittävän kaukana selässä olevan puolustajan (jatkossa puhun myös pohjapelaajasta) ulottumattomissa. Vahvojen reisilihasten, takapuolen, keskivartalon ja sopivasti levitettyjen käsien avulla pivot pystyy tunnustelemaan pohjapelaajan sijaintia ja liikkumista. Pivotin on myös yritettävä pitää painopisteensä riittävän alhaalla, jotteivät pienet tönimiset horjuttaisi häntä. Esimerkin suojaamisesta tarjoaa tässä pätkässä tunnettu vasenjalkainen brassi Betao. Eräs toimiva ja yksinkertainen pivotin ominaisuuksien treenaamisen muoto on harjoitella pareittain pallon suojaamista hyvin pienellä, esimerkiksi noin 4x4 metrin alueella siten, että yksi suojaa ja toinen yrittää riistää palloa. Tähän harjoitteeseen voi halutessaan sallia puolustajan häirinnän vain ison jumppapallon avulla työntäen ja/tai rakentaa kartioista pienen maaliportin, jolloin suojaamiselle ja kääntymiselle luodaan suunta.

Betao lempipuuhassaan Espanjaa vastaan. Kuva: Betao Twitter

Hyvät pivotit osaavat hyödyntää taitavasti sekä tunto-, liike- että tasapainoaistiaan ottaessaan kontaktia pohjapelaajaa ja joskus myös useampaa vastustajaa vastaan. Sen lisäksi pivotilta vaaditaan myös kehittynyttä näköhavainnointia. Riittävän vahvojen ja taitavien pallon suojaajien ei tarvitse katsoa jatkuvasti palloa, vaan he pystyvät nostamaan päätään ja täten etsimään vaihtoehtoja seuraavaan pelitekoonsa pallon kanssa. Näin he ovat valmiita reagoimaan riittävän ajoissa myös mahdolliseen puolustajien tuplaukseen, jolloin he liikkuvat itse pallon kanssa pois ahtaasta tilasta tai syöttävät (kaksi peräkkäistä esimerkkiä) pallon joukkuekaverilleen.

Mainittakoon lyhyesti muutama sananen myös pivotin havainnoinnista ja liikkumisesta pallottomana. Pääsääntönä on, että pivotin olisi hyökkäyksen kannalta hyödyllisintä saada pallo haltuunsa mahdollisimman lähellä vastustajan maalia. Hyvät pohjapelaajat pyrkivät kuitenkin puolustamaan pivotia etupuolelta syöttöä ennakoiden, jolloin pivotin tehtävänä on ilmestyä oikea-aikaisesti pohjapelaajan eteen, sivulle tai etuviistoon ylöspäin suuntautuvan syötön lähtöhetkellä. Pivotin ei tarvitse liikkua määrällisesti paljon, vaan pikemminkin tilaa "tunnustellen" ja oikea-aikaisesti valmistaen hyvän peliasennon puolustajan läheltä. Vielä ovelampi pivot pyrkii kadottamaan itsensä pohjapelaajalta tämän selän takana tekemällä oikea-aikaisia valeliikkeitä sekä tämän jälkeen liikkeen poispäin pohjapelaajasta. Nämä kaikki suoritukset vaativat tietenkin erinomaisesti koordinoitua yhteistyötä syöttäjän ja pivotin välillä. Mallisuorituksia voi katsoa tältä videolta viimeisen kahden minuutin pätkästä.

Mitkä ovat sitten pivotin ydintehtävät pallollisena? Hänen tulee tietenkin pystyä luomaan itselleen tilaa pallon suojaamiseen ylimpänä kenttäpelaajana. Tämä mahdollistaa myös muiden kanssapelaajien siirtymisen ylemmäksi kenttäryhmityksessä sekä täten hyökkäyksen etenemisen tai pallonhallinnan säilyttämisen. Pallon pitäminen itsellä koostuu yleensä useista nopeista peräkkäisistä jalkapohjakosketuksista. Pallon voi myös välillä jättää hieman kauemmaksi itsestään, jolloin pivot saa pieneksi hetkeksi tarpeellisia "taukoja" pallokosketuksista. Itse pallon suojaamiseen vain harvat pivotit käyttävät säännönmukaisesti heikompaa jalkaansa, vaan palloa kontrolloidaan usein sijainnista riippumatta paremmalla jalalla. Tämä ei ole yleensä pivotille rajoittava tekijä, kunhan hän suojatessa muistaa pitää pallon riittävän kaukana vastustajasta sekä pystyy näkemään, mitä kentän muilla alueilla tapahtuu. Esimerkiksi maailman parhaisiin kuuluneella brasilialais-espanjalaisella pivotilla Fernandaolla oli oikeajalkaisena usein tapana hakeutua oikeaan laitaan - kuten alta olevalta videolta voi havaita - vaikka lähtökohtaisesti oikeajalkaisten on helpompi suojata palloa ja havainnoida peliä vasemmalta laidalta.



Laadukkaat pivotpelaajat eivät pelkästään suojaa kropallaan palloa, vaan he pystyvät pallon kanssa kääntyessään myös pitämään tai "siirtämään" puolustajan pois itsensä ja maalin välistä. Olennaista on osata kääntyä pallon kanssa sekä heikomman että vahvemman laukaisujalan puolelle, kuten tämän pätkän ensimmäisten 45 sekunnin esimerkeissä. Voidaan puhua myös pivotin harhautuksista: pallo siirretään kroppaa hyväksi käyttäen vapaaseen laukaisupaikkaan. Tätä voi edeltää valeliike pallon kanssa vastakkaiseen suuntaan, kuten brasilialais-venäläinen Eder Lima tekee tämän videon ensimmäisessä maalissaan. Hyvät pivotit pystyvät ensimmäisen siirtonsa jälkeen tekemään valelaukauksen, jolla he saavat pohjapelaajan yrittämään vedon blokkaamista. Seurauksena on usein se, että pivot saa hieman lisää tilaa, pohjapelaaja on menossa väärään suuntaan ja parhaassa tapauksessa hän jopa kääntää päänsä pois pallosta. Tämä helpottaa merkittävästi pivotin työtä maalipaikkaan pääsemiseksi. Toisaalta pivotit saattavat suojatessaan, kääntyessään ja harhauttaessaan kerryttää vastustajan kumulatiivisten rikkeiden tiliä ja hankkia vapareita hyviltä etäisyyksiltä, jos heitä ei muutoin saada pysäytettyä - tärkeä taito sekin.

Edellä mainittu Fernandao totesi joitakin vuosia sitten, että pivoteja on olemassa kahdenlaisia: killereitä ja tarjoilijoita. On siis niitä, jotka tekevät itse paljon maaleja ja sitten niitä, jotka syöttävät kanssapelaajilleen sopivia palloja, joista laittaa peliväline verkon porukoille. Jakolinja on varmastikin osittain keinotekoinen, sillä hyvät pivotit hallitsevat molemmat taidot. He pystyvät lukemaan, milloin on tilaa ja aikaa kääntyä itse vapaaseen laukaisusektoriin, ja milloin puolestaan kannattaa hyödyntää kanssapelaajan liike esimerkiksi palloa kohti tai vapaaseen diagonaaliin tyhjään tilaan.

Brasilialainen, Barcelonaa seuratasolla edustava Ferrao on ehkäpä maailman paras pivot tällä hetkellä, ainakin hyökkäysvaiheessa. Hän osaa suojata, kääntyä, laukoa, syöttää ja hankkia rikkeitä vastustajalle erinomaisesti.

Teknisiä taitoja ajateltaessa pivotin tulee pystyä laukomaan molemmilla jaloilla, nopealla latauksella, erilaisista asennoista ja eri jalan osilla. Riittää katsoa tästä videosta vaikkapa ensimmäiset 40 sekuntia yläkuvassa olevan Ferraon viime vuoden maaleista, niin näkee hänen viimeistelytaitonsa. Perinteinen vetotreeni, jossa lauotaan vastapalloon, ei siis ehkä ole kaikista sopivin pivoteille. Niin ikään pivotin syöttäminen maalipaikkoja tarjoiltaessa ei ole useinkaan vertailtavissa muiden kenttäpelaajien perussyöttöpelaamiseen, jossa palloa syötetään melko kovaa ja karkeasti sanottuna 5-15 metrin matkoja. Pivotin yleisimpiin syöttövalikoimiin kuuluvat sen sijaan noin 1-8 metrin jalkapohjajätöt etuviistoon tai takakierrolle, pienet tsipit sekä lyhyehköt poikittais- tai diagonaalisyötöt. Näiden syöttöjen voimakkuus tulee usein harkita siten, että kanssapelaaja pystyy laukomaan syötöstä helposti yhdellä kosketuksella.

Edellä olen puhunut hyvän pivotpelaajan ominaisuuksista ja taidoista. Lopuksi haluan vielä nostaa esille ensimmäisen kosketuksen merkityksen, joka ehkäpä tekee eron hyvän ja huippuhyvän pivotpelaajan välille. Maailman parhaat pivotit pystyvät sopivassa tilanteessa säännönmukaisesti luomaan itselleen ratkaisupaikan, viimeistelemään tai syöttämään heti ensimmäisellä pallokosketuksellaan ilman ylimääräistä pallon suojaamista. Tällöin puolustavan joukkueen pelaajat eivät ehdi kovin hyvin järjestäytymään ja auttamaan pohjapelaajaa, minkä seurauksena maaliuhkasta tulee välitön.

Sain pelata jo yllä mainitsemaani Eder Limaa - yhtä maailman parhaista pivoteista - vastaan MM-karsintaturnauksessa Turkissa 2015.

Palataan vielä lopuksi pivotin jalkaisuuteen hieman laajemmasta näkökulmasta. Monet huippupivoteista ja ihan tavallisista "peruspivoteista" ovat ainakin Etelä-Euroopassa ja Brasiliassa vasenjalkaisia. En sano, että enemmistö, mutta uskallan sanoa, että suhteellisesti suurempi osa verrattuna muihin kenttäpelaajiin. Esimerkiksi kolmessa Espanjan pääsarjan joukkueessa voisi olla vaikka kahdeksan pivotia, joista kolme on vasenjalkaisia. Muita pelaajia näissä joukkueissa olisi yhteensä 34, joista arviolta noin kahdeksan olisi luontaisia vasureita. Prosentuaalisiksi osuuksiksi saadaan pivotien ryhmässä 37,5 ja muiden pelaajien ryhmässä 23,5. Tämä arvio on hypoteettinen, mutta uskon sen olevan suuntaa-antava. Miksi vasenjalkaisista pelaajista tehdään näinkin paljon pivoteja? Itse keksin tähän oikeastaan vain sen syyn, että koska pivotin kanssapelaajat ovat lähtökohtaisesti useammin oikea- kuin vasenjalkaisia, pivotin oikealta laidalta - jossa siis vasuri yleisimmin viihtyy - lähtevistä syötöistä pääsevät nämä oikeajalkaiset pelaajat laukomaan helpommin paremmalla jalallaan.

Olen kirjoittanut tässä tekstissäni pivotin ominaisuuksista, tehtävistä, taidoista, jalkaisuuksista sekä ylipäätään erityisestä roolista pallollisena pelaajana. On syytä kuitenkin muistaa, että pivotin keskeiset pallolliset ja pallottomat taidot ovat hyödyllisiä muidenkin eri pelipaikkojen pelaajille. Kenellä vain pitäisi olla valmius toimia pelin sisällä yksittäisissä tilanteissa pivotina - ottaa positio, suojata palloa, kääntyä ja laukoa, tai syöttää maalipaikka kanssapelaajalleen. Olen itse esimerkiksi pelannut kahden edellisen vuoden ajan useita kertoja veljeni Mikon, Jani Korpelan ja Sergei Korsunovin muodostamassa nelikossa sekä KaDyssa että maajoukkueessa. Kukaan meistä ei ole luontainen pivotpelaaja, mutta kaikki pystyvät tarvittaessa ottamaan pivotin pallollisen roolin harteilleen lyhyiksi hetkiksi.

Jani "Bimbo" Korpela pivotin tehtävissä Uefa Futsal Champions Leaguen ottelussa elokuusa 2018 norjalaista Sandefjordia vastaan. Taustalla "Sege" Korsunov. Kuva: KaDy Futsal FB

Suomen Futsal-liigassa luontaisia vahvoja futsalmaisia pivotpelaajia ei ole kovin monta, mutta Italian Serie A:ssa ja omassa sarjassani A2:ssa heitä on vastassa joka pelissä. Minulla on ollut kunnia pelata tällä kaudella sellaisia maailmanluokan tähtiä kuin Cristian Borrutoa - lyhyt ja nopea argentiinalaisväkkärä - tai Rodolfo Fortinoa - isokokoinen ja urheilullinen italo-brassi, joka pelasi vielä viime kaudella portugalilaisessa Sportingissa muun muassa Uefa Futsal Cupin finaalissa - vastaan. Useimmiten kyseessä on kuitenkin ollut vahva iskokoinen järkäle, joka suojaa palloa hyvin, yrittää kääntyä itse ja laukoa tai vaihtoehtoisesti etsii syöttövaihtoehdon. Näiltä pelaajilta on erittäin vaikea onnistua tökkäämään palloa pois heidän hallustaan tai yrittää horjuttaa heitä - myös siksi koska Italiassa niistä vihelletään helposti rikkeitä. Joskus onnistun katkomaan heille tulevat syötöt etupuolelta, mutta jos tämä ei onnistu, niin yritän vain pitää heidät kontrollissani pienen matkan päästä. Niin nopeita ja vahvoja kääntymään he eivät nimittäin usein ole, etten pysyisi heidän perässään.

Käynnissä olevissa Serie A2:n pudotuspeleissä pelasin ensimmäisessä Sestu-otteluparissa kahta eri pivotia, Alexander Dall'Onderia ja Andrea Ganzettia, vastaan. Ensimmäisestä vierasottelusta selviydyin joukkueen tavoin vain tyydyttävästi, sillä Ganzetti pääsi kääntymään minulta kerran ja iski heti 2-0 -osuman. Hävisimme puutteellisen keskittymisen ja tehottoman hyökkäyspelin takia ensimmäisen osan ma 6.5. vieraissa 4-1 (tilannekooste alla), mutta nousimme la 11.5. toisessa osassa 40 minuutin aikana 5-2 -voittoon, mikä tarkoitti yhteismaaleissa tasatilannetta ja 2x5 minuutin jatkoaikaa. Meidän oma pivot René iski suojauksen jälkeisellä lyhyellä kuljetuksellaan noin 44 minuutin kohdalla 6-2 -maalin, ja melko huonosta lentävän maalivahdin puolustamisesta huolimatta pääsimme iskemään lopussa kaksi maalia tyhjiin. Näistä ensimmäinen tuli pian sen jälkeen, kun avausosaottelun sankari Ganzetti otti toisen keltaisen kortin ja ulosajon. Oma iltapuhteeni pivotien päällystakkina sujui jo selvästi ensimmäistä osaa paremmin. Ottelutapahtuma runsaine tilanteineen, käänteineen, mukana elävine yleisöineen ja upeine toisen jakson kirineen - tauolla tilanne oli vielä 2-2 - oli ainutlaatuinen.



Etenimme siis Atletico Cassanoa vastaan playoffien toiseen finaalipariin, jonka voittaja nousee Serie A:han eli korkeimmalle sarjatasolle kaudeksi 2019-20. Ensimmäinen osa 800 kilometrin ajomatkan takana Cassanossa metsän keskellä paikallisessa kylmähkössä betonimörskässä likaisella muovialustalla oli jo sinänsä erikoinen kokemus - etenkin kun katsomot olivat käytännössä jo täynnä ennen alkulämmittelyn alkua. Meteli hallissa oli korvia huumaava ja kotijoukkue painoi päälle jatkuvalla sykkeellä. Me otimme poikkeuksellisesti taktiikaksemme puolustaa alhaalta omalta puoliskoltamme ja keskittyä nopeisiin vastaiskuihin. Tämä toimikin lähes täydellisesti, sillä iskimme 1-2 -vierasvoiton molemmat maalit juuri nopeista vastahyökkäyksistä, kuten alla olevasta koosteesta voi nähdä.



Oma pelini oli sen sijaan lähes katastrofaalinen, sillä ehdin ensimmäisellä jaksolla tehdä yhden selvän merkkausvirheen, ottaa keltaisen kortin sekä lopulta vähän ennen ensimmäisen jakson loppua saada suoran punaisen kortin torjuttuani maaliin menossa olevan pallon erehdyksessä kädelläni. Näin jälkikäteen ajateltuna omaa pelaamista ehkä hieman sotki blogitekstin aihe eli Cassanon pivotpelaaminen - tai tarkemmin sanottuna sen puute. Heillä oli vain yksi aito pivot, joka ei edes pelannut kovin isoja minuutteja. Niinpä heidän pelatessaan suurimman osan ajasta 4-0 -systeemillä jouduin pois omalta luontaiselta alueeltani vartioimaan käytännössä vuorotellen eri pelaajia. Tähän haasteeseen minun olisi pitänyt ehdottomasti keskittyä ja sopeutua paremmin.

Henkilökohtaisesti futsalkauteni päättyi siis la 18.5. ulosajoon ja sitä seuranneeseen yhden ottelun pelikieltoon, jonka kärsin finaalin toisessa osassa. Kauden päätös oli näin itseltäni varsin epäonnistunut, mutta onneksi futsal on joukkuepeli ja joukkueena olemme valmiita finaalin toiseen osaotteluun. Se pelataan Mantovassa tänään eli pe 24.5. klo 20.30 iltavalaistuksessa ja TV-kameroiden loisteessa, sillä Sportitalia-kanava näyttää ottelun suorana lähetyksenä. Tasapelikin riittäisi Mantovalle uskomattomaan viidenteen peräkkäiseen sarjanousuun - upeaan saavutukseen, jota oli ehkä vielä ennen kauden alkua vaikea kuvitella todeksi. Viimeinen ponnistus, forza ragazzi!

Playoffien ensimmäinen kierros päättyi näihin tunnelmiin. Juhlitaanko Neolùlla myös tänään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti