Kun maalivahti lentää - miten kääntää futsalottelu edukseen

Salve!

Tällä kertaa otan blogissani käsittelyyn yhden futsalin pelitaktiikkaan erottamattomasti kuuluvan asian, nimittäin lentävän maalivahdin. Käytän kirjoituksessani kyseistä termiä, koska se on vakiintunut lajikäyttöön eikä sille toistaiseksi ole oikein keksitty parempaakaan suomenkielistä tai kansainvälistä nimitystä. Rinnakkain puhun myös 5v4-pelaamisesta. Pelaajamaalivahti tai viides (kenttä)pelaaja eivät käsitteinä mielestäni tavoita tämän pelimuodon ydintä. Lentävällä maalivahdilla tai 5v4 -pelaamisella tarkoitan siis sitä, että maalivahti tai maalivahdin paidan pukenut kenttäpelaaja tulee omalta maaliltaan mukaan kenttäpeliin. Saadakseen pelata vapaasti hänen tulee nousta yli puolen kentän keskiviivan, sillä omalla kenttäpuoliskollaan hän saa pitää palloa vain kerran niin kauan kun vastustaja ei koske palloon - ja silloinkin korkeintaan neljän sekunnin ajan.

Lentävä maalivahti on monelle pallopelejä harrastaneille oletettavasti tuttu termi jo lapsuuden pihapeleistä, joissa harva haluaa vain seisoa paikallaan oman maalin edessä silloin, kun pelin painopiste on toisella kenttäpuoliskolla. Oikeassa 11v11 -jalkapallossa hyökkäävän joukkueen maalivahti ei kuitenkaan juuri koskaan nouse merkittävän ylös, sillä pelaajaylivoiman tuoma suhteellinen etu on tällöin hyvin vähäinen. Sen sijaan esimerkiksi jääkiekossa ja salibandyssa hyödynnetään niin sanottua kuudetta kenttäpelaajaa lähinnä pelin lopussa tasoitusta haettaessa. Tällöin kyseessä ei kuitenkaan ole maalivahti, vaan tavallinen kenttäpelaaja. Futsalissa lentävän maalivahdin käytön voidaan täten sanoa olevan ainutlaatuista, sillä vaikka lentävä maalivahti olisi joku kenttäpelaajista, hänellä on täydet maalivahdin oikeudet. Lisäksi lähivuosien aikana useampi joukkue on alkanut hyödyntää lentävää maalivahtia myös muissa pelin vaiheissa kuin vain ottelun lopussa tasoitusta tai voittomaalia jahdatessa.

Paneudun aluksi lentävän maalivahdin yleisimpään käyttöön, eli siihen kun jokin kenttäpelaajista pukee maalivahdin paidan päälleen ottelun lopussa joukkueen tarvitessa vähintään yhden maalin. Jokin kenttäpelaajista sen takia, koska oikean maalivahdin jalalla pelaamisen taidot eivät usein ole niin hyvät kuin kenttäpelaajien. 5v4-pelaamisessa joukkueen ja erityisesti päävalmentajan tulee huomioida monia yleisiä asioita. Yksi tärkeimmistä on varmastikin aika: kuinka monta minuuttia suurin piirtein kannattaa varata lentävän maalivahdin käyttöön. Tämä riippuu eri seikoista, kuten kirittävien maalien määrästä, 5v4-pelaamisen rutiinista, vastustajan 4v5 -puolustustaidoista tai siitä, miten joukkue saa luotua tilanteita normaalissa 4v4-kenttäpelissä. Toinen olennainen asia on pallovarmojen pelaajien ja heidän positioidensa valinta ominaisuuksien ja jalkaisuuksien mukaan. Tähän liittyen tulee myös miettiä, missä kohdalla lentävän maalivahdin on parasta pelata. Usein optimaalisin paikka hänelle on vaihtopenkin puoleinen laitapelaaja tai keskellä peliä pyörittävä pohjapelaaja. Tällöin matka omalle maalille ja vaihtopenkille on lyhin, jos pitää ehtiä suojelemaan omaa maalia tai halutaan vaihtaa oikea maalivahti kehiin.

Lentävän maalivahdin peruslähtöasetelma, kun pohjapelaajalla on pallo. Laitapelaajat ovat melko lähellä sivurajaa molemmilla puolilla hieman pohjapelaajaa ylempänä. Kulmapelaajat päivystävät lähellä päätyrajaa.

Edellä mainittujen perusasioiden pohjalta lähdetään rakentamaan itse sisältöä siitä, miten lentävällä maalivahdilla pelataan. Linkkaan tekstin oheen kursiivilla videonpätkiä esimerkeiksi. Usein peruslähtöasetelmana toimii yllä esitetty 1-2-2 -muodostelma, jossa lähdetään liikuttamaan palloa ja pelaajia sovitulla tapaa. Yksinkertaisimpia kuvioita ovat nähdäkseni sellaiset, joissa pelaajat eivät liiku kovin paljon, vaan palloa toimitetaan maalin eteen joko

• keskeltä alhaalta
• laitapelaajan diagonaalisyötöllä
• laitapelaajan laukauksella
• kulmapelaajan poikittaissyötöllä maalin eteen
• kulmapelaajan diagonaalisyötöllä alaspäin
• kulmapelaajan laukauksella.

Syöttöä ei aina ole mahdollista antaa maata pitkin, joten vastaanottajan pitää olla valmiina myös erikorkuisiin palloihin. Hyvät syöttäjät osaavat tarjoilla myös määrämittaisia kaaripalloja. Nämä pääosin staattiset murtautumisyritykset eivät kuitenkaan välttämättä toimi, jos 5v4 -pelaamisen syöttötyöskentely on hidasta tai vastustaja ehtii puolustamaan vaarallisia alueita, syöttösuuntia ja laukauksia riittävän läheltä. Tällöin työkalupakista pitäisi löytyä pallottomien pelaajien liikkumiseen selvemmin perustuvia ratkaisumalleja, joilla sekoitetaan puolustusta ja saadaan mahdollisesti avattua parempia väyliä syöttää tai laukoa. Esittelen seuraavaksi joitakin ideoita, joihin olen törmännyt lähivuosina. Eräs helpoimmista lienee blokin tekeminen takaviistosta vastustajan ensimmäisen puolustuslinjan pelaajalle.

• Blokkaamiseen perustuva 5v4-kuvio auttoi KaDya nousemaan historiansa ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan PM-kisojen voittoon elokuussa 2015 Ilvestä vastaan.
• Japani nousi uskomattomasti MM-kisojen 2012 alkulohkopelissä Portugalia vastaan 5-2 -tappiotilanteesta tasapeliin. Kolmas maali syntyi blokikuvion jälkitilanteesta ja neljättä maalia edelsi jo edellä esitelty kulmapelaajan diagonaalisyöttö alaspäin. Katsomalla koosteen loppuun asti voi nähdä, miten hyvä maalintekopaikka Japanille vielä avautui mennä johtoon lentävällä maalivahdilla laitapelaajan diagonaalisyöttöä hyödyntäen. Huomioi 5v4 -pelaamisen ajoittainen hieman epätyypillinen 2-3 -lähtöasetelma ja sen muuttaminen.

Lentävän maalivahdin pelaamisessa on usein hyödyllistä rikkoa tai muokata jollain tavalla 1-2-2 -peruslähtöasetelma. Yksi keino on tuoda molemmat laitapelaajat keskelle ja luoda niin sanottu joulukuusimuodostelma.

Joulukuusimuodostelmassa kolme alinta pelaajaa ovat kapealla alueella. Tavoitteena onkin tällöin usein saada pelattua pallo suoraan pohjapelaajalta jommalle kummalle kulmapelaajalle ja hakea sitä kautta ratkaisua. Muodostelma on osittain altis prässäämiselle, koska laitapelaajat eivät pysty tarjoamaan nopeasti helppoja ja turvallisia syöttösuuntia sivulta, jos pohjapelaajaa prässätään.

Toinen, ehkä hivenen riskittömämpi tapa on tuoda pohjapelaajaa enemmän jompaan kumpaan laitaan ja luoda kolmen pelaajan linja painotetusti vain kyseiselle laidalle. Tällöin vastakkaiselle puolelle saattaa avautua tilaa, joka voidaan nopeasti pelin painopistettä siirtämällä hyödyntää.

• Tuore esimerkki kolmen linjan käytöstä löytyy Portugalin cupin puolivälieristä, jossa Modicus nousi Burinhosaa vastaan tasoihin löytämällä vapaan syötön takatolpalle kolmen linjan muodostamisen jälkeen.
• Mad Max hyödynsi Futsal-liigassa kaudella 2017-18 kolmen pelaajan linjaa, joka muutettiin melko nopeasti niin sanottuun noppaviitosen muodostelmaan. Muun muassa SoVo joutui tämän kuvion uhriksi. Tehokkaan 5v4 -pelaamisen ansiosta Mad Max keräsi runkosarjassa useita lisäpisteitä, jotka toivat lopulta joukkueelle playoff-paikan.

Erään varsin oivan ja monipuolisen 5v4-kuvion olen nimennyt rietiksi, sillä havaitsin aikoinaan Italian Serie A:n Real Rietin käyttävän tätä tapaa. Kyseisessä kuviossa pohjapelaaja lähtee kuljettamaan palloa hitaasti kohti omaa puolustajaansa, jolloin molemmat laitapelaajat hakevat vauhtia palloa kohti aavistuksen verran takaviistosta. Tällöin 1-2-2 -asetelma muuttuu 3-2 -muodoksi. Sen jälkeen variaatioita on useita: yleensä pohjapelaaja jakaa lyhyen jalkapohjasyötön jommalle kummalle puolelle, josta lähtee tämän jälkeen

1. Laukaus
2. Diagonaalisyöttö takatolpalle
3. Vertikaalisyöttö samaan kulmaan

Kuvion tehokkuus perustuu siihen, että jos pohjapelaajalle sekä laitapelaajien lähelle uhrataan kolme puolustajaa, niin alin puolustava pelaaja jää helposti pulaan kahden kulmapelaajan kanssa. Älykkäät, teknisesti taitavat ja kognitiivisesti nopeasti tietoa käsittelevät laitapelaajat löytävät tällöin oikean ratkaisun toimittaa pallo vaara-alueelle. Kuvio vaatiikin kykyä sovittaa oma, pallon ja muiden pelaajien liike saumattomasti yhteen ja muodostaa pikaisesti optimaalisin päätös.

• Rieti käytti "rietiä" menestyksekkäästi jo kaudella 2014-15 kun joukkueessa oli Zanchettan kaltainen vasemman jalan laukaisupelote. Tässä tyylinäyte 5-5 -tasoitusmaalista runkosarjaottelussa Luparensea vastaan.
• GFT aiheutti KaDylle ongelmia rieti-kuviolla Futsal-liigan puolivälierissä 2017. Huomioi koosteen loppuosassa näkyvät useat variaatiot ja lopulta tuleva tärkeä 2-1 -kavennusmaali rietin jälkitilanteesta.

Rieti-kuviossa monen pelaajan yhtäaikainen koordinoitu liikkuminen on olennaista, mutta sitä se on myös kuviossa, jonka olen nimennyt ruletiksi. Nimi ei varsinaisesti viittaa siihen, että kyseessä olisi uhkapeli. Sillä tarkoitetaan sen sijaan sitä, että pelaajat kiertävät karrikoidusti ympyrää ja pallo kiertää pelaajalta toiselle vastakkaiseen suuntaan. Tämän kuvion etuna on, että puolustajat joutuvat usein siirtymään pois omilta luontaisilta paikoiltaan, jolloin ratkaisevan syötön saavaa pallotonta pelaajaa ei osata välttämättä merkata hyvin.

• KaDyssa erilaisia 5v4-pelaamisen malleja on hyödynnetty melko laajalti. Ruletin avulla onnistuimme kaventamaan 1. välierän 3-2 -tilanteeseen Leijona Futsalia vastaan keväällä 2017. Voittoon asti se ei kuitenkaan riittänyt.
• Ruletin voi tehdä myös toispuolisesti, jolloin pohjapelaaja syöttää pallon viereen laiturille ja lähtee liikkumaan kohti vastakkaista kulmaa. Tämän vastakkaisen puolen kaksi pelaajaa kiertävät yhden pykälän kohti palloa, ja pallo pelataan heidän kauttaan kulmaan, johon pohjapelaaja on liikkunut. Puolivälierissä 2016 loimme GFT:iä vastaan tällä tavalla hyvän tilanteen, mutta maalia se ei tuonut.

Graafissa on kuvattuna vasemmalla "kokonainen" ja oikealla "puolikas" ruletti. Kokonaisessa ruletissa pelaajat kiertävät tässä tapauksessa vasta- ja pallo myötäpäivään vasempaan kulmaan, josta pyritään hakemaan ratkaisevaa syöttöä. Puolikkaassa ruletissa vain pelaajat 1, 2 ja 4 vaihtavat paikkoja keskenään. Molemmissa kuvioissa lähtötilanteessa pallo on pelaajalla 1. Huomaa keskustan "taskun" täyttämisen tärkeys.

Seuraavaksi esittelen lyhyesti, miten Mantovassa käytämme lentävää maalivahtia. Perustapoja meillä on kaksi: joko oikea maalivahtimme Enrico nousee viidenneksi pelaajaksi vasempaan nurkkaan tai sitten lentävän maalivahdin paidan puen päälleni minä pohjapelaajan paikalle. Aloitamme 1-2-2 -asetelmasta ja yritämme liikuttaa palloa nopeasti puolelta toiselle sekä leveys- että syvyyssuunnassa - tärkeä asia mistä tahansa muodostelmasta tai kuviosta riippumatta. Vähitellen siirrän itseäni painotetusti hieman jompaan kumpaan laitaan muodostaen laiturin kanssa kolmen pelaajan linjan. Jos kierrätän pallon toiselle laiturille, minun puolen laitapelaaja liikkuu yleensä keskelle muodostaen jo yllä mainitun noppaviitosen. Jos saan pelattua pallon suoraan saman puolen kulmaan, niin silloinkin toinen laitureista tulee täyttämään keskustan. Ylipäätään on tärkeä yrittää löytää tilaa syötöille, jotka menevät vähintään yhden oman pelaajan ohitse - ei siis vierekkäiselle kanssapelaajalle - tai vastustajien puolustajien välistä. Tällöin puolustajat ovat todennäköisesti hieman myöhässä syöttösuuntien peittämisestä ja oman "uuden" alueen vartioinnista.

Useimmin ratkaisua hakeva pelaaja lentävää maalivahtia käyttäessämme on Leleco, joka pelaa vasenjalkaisena oikean laiturin paikalla. Hänellä on kova ja tarkka vasemman jalan laukaus, joka yleensä lähtee futsalpelaajan yhdellä tärkeimmistä työkaluista, eli kärkkärillä. Hän taitaa myös kovan ja tarkan yhden kosketuksen diagonaalisyötön takatolpalle. Olemme käyttäneet tällä kaudella lentävää maalivahtia virallisissa otteluissa seitsemän kertaa ja tehneet sen avulla seitsemän maalia. Lele on kerännyt 5v4-pelaamisessa tehopisteet 3+3. Olemme tienanneet lentävän maalivahdin avulla sarjassa kolme lisäpistettä, eli kerran nousseet tappioasemasta tasoihin ja kerran tasatilanteesta voittoon. Myös kahdessa muussa pelissä olemme tehneet lentävän maalivahdin avulla maalin, mutta niitä olisi molemmissa tapauksissa pitänyt tehdä kaksi. Kolmessa ottelussa olemme jääneet maaleitta. Etenkin kevätpuoliskolla luottamus lentävän maalivahdin käyttöön on parantunut, sillä keräsimme edellä mainitut kolme lisäpistettä sen avulla tammi-helmikuussa. Tässä on maalikooste (Facebookissa) ottelustamme L84 vastaan, jolloin teimme uskomattomat neljä maalia 5v4-pelaamisella.

Puin lentävän maalivahdin paidan päälleni kotipelissä Astia vastaan tammikuussa. Asti viimeisteli 3-4 -voittomaalin noin minuutti ennen loppua. Emme onnistuneet kampeamaan peliä näin lyhyessä ajassa tasoihin, kuten kuvasta saattaa päätellä.

Varsinaisia kuvioita meillä ei tietoisesti ole 5v4-pelaamisessa käytössä, vaan luotamme enemmän pelaajien hyvään syöttötaitoon sekä kykyyn liikkua pallottomana tarkoituksenmukaisesti etenkin keskustaan ja takatolpille. Tavoitteena on myös vaihtaa 1-2-2 -muodostelmaa, kuten edellä kuvasin. Treenaamme lentävän maalivahdin käyttöä yleensä kerran viikossa noin 20-30 minuuttia. Tyyli on yleensä varsin perinteinen: jos puolustajat saavat katkaistua pallon, se palautetaan hyökkäävälle joukkueelle ja pyöritys aloitetaan uudestaan. Tämä on hyvä tapa saada toistoja 5v4-pelaamiseen, mutta pelinomainen tapa se ei ole. Hyökkäävän joukkueen ei tarvitse miettiä tällöin prässäämistä ja oman maalin suojelua pallonmenetyksen hetkellä, ei maalivahdin vaihtamista tai prässinpurkua omasta päädystä - kaikki tilanteita, joihin otteluiden aikana saattaa törmätä ja joita siksi on nähdäkseni hyödyllistä treenata. Myös aikarajoitus ja tulostavoite tuovat 5v4-harjoitteluun paineenomaisen ja ottelua muistuttavan tilanteen. Tällaisia seikkoja kannattaa pohtia valmennuksellisesta näkökulmasta.

Etenen seuraavaksi lentävän maalivahdin epätavallisempaan ja samalla myös kiistellympään käyttötarkoitukseen, nimittäin maalivahdin nostamiseen viidenneksi kenttäpelaajaksi missä tahansa pelin aikaisemmassa vaiheessa ja jopa johtoasemassa. Tämä teema on noussut pinnalle kuluneen noin viiden vuoden aikana, kun kazakstanilainen seurajoukkue Kairat Almaty sekä Kazakstanin maajoukkue ovat nousseet Euroopan kärkijoukkueisiin hyödyntäen merkittävän paljon huippumaalivahti Higuitaa lentävänä maalivahtina. Myös muut huippujoukkueet, joiden maalivahti osaa syöttää hyvin ja laukoa lujaa - usein kyseessä on brasilialainen tai portugalilainen maalivahti - hyödyntävät tätä taktiikkaa useaan otteeseen saman ottelun aikana. Yleensä tarkoituksena on luoda vapaa laukaisupaikka maalivahdille tai laitapelaajalle ja täten päättää hyökkäys nopeasti. Olennaista on, että vastustajan maalivahdin näkökenttää pyritään rajaamaan laittamalla yksi tai mieluiten kaksi pelaajaa häiritsemään häntä maalin eteen.

• Higuitan pommi puhui tuhoisaa kieltään EM-kisojen 2018 välierissä Espanjaa vastaan.
• Serie A:n Feldi Ebolin maalivahti Laion nousee silloin tällöin omalta maaliltaan laukoen kovia laakapalloja maalille. Tässä mallisuoritus Metaa vastaan helmikuulta.
• Osataan sitä Suomessakin. Kaudella 2016-17 hyödynsimme Dynamossa rajapotkujen prässinpurussa maalivahtia nostamalla hänet ajoittain hieman ylemmäs vastakkaiseen laitaan palloon nähden. Ohessa Juppis Savolaisen työnäyte Riemua vastaan. Nykyään Futsal-liigan ahkerin maalivahdin käyttäjä prässinpurussa on eittämättä Leijona Futsal.

Pian 30 vuotta täyttävä brasilialaissyntyinen Laion on tehnyt Serie A:ssa urallaan yli 70 maalia. Tässä hän on elementissään Lazion paidassa kaudella 2017-18. Kuva foxsports.it.

Harvinaista lentävän maalivahdin käyttöä edustaa Puolan maajoukkue, joka tuo silloin tällöin hyökkäyspään kulmissa ja rajapotkuissa maalivahdin paidan pukeneen kenttäpelaajan kentälle laukomaan erikoistilanteen.

• Esimerkki tulee Puolan ja Suomen välisestä ottelusta tammikuulta 2017.

Tylsin ja kyseenalaisin lentävän maalivahdin käyttötarkoitus on luultavasti ajan kuluttaminen ilman yritystäkään tehdä maalia. Tällaisen pelityylin syyt saattavat olla ymmärrettäviä: taitavat pelaajat yrittävät puolustaa johtoasemaansa hallitsemalla palloa, kapean ringin joukkueet haluavat säästää energiaa tai rikevaikeuksissa olevat joukkueet pyrkivät välttämään lisää rikkeitä. Sääntöjenvastaista tämä ei tietenkään ole, mutta kieltämättä se saattaa johtaa siihen, että pelin tempo ja viihdearvo laskevat merkittävästi, jos vastustaja ei yritä prässätä. Viime vuosina tällaista taktiikkaa on nähty muun muassa Romanian ja Slovenian maajoukkueilta. Toki tyylissä on omat riskinsä: jos alivoimaisen joukkueen tarvitsee tehdä maali, he usein yrittävät prässätä pallon luonnollisesti itselleen. Ja jos he tekevät tämän hyvin, on heidän mahdollista päästä yrittämään viimeistelyä tyhjään tai puolityhjään maaliin. Tämä tuo pelaamiseen oman jännityksensä.

Futsalin kansainvälisen kattojärjestön Fifan futsalsäännöistä vastaavat henkilöt ovat Kazakstanin menestysreseptin myötä alkaneet pohtia uusia sääntökeinoja rajoittaa lentävän maalivahdin käyttöä. Viimeisimmät alkuvuodesta 2018 esitetyt sääntömuutokset pitävät sisällään sen, että lentävää maalivahtia saisi käyttää vain tappioasemassa. Olen kuullut myös näkemyksiä, että lentävää maalivahtia saisi käyttää vasta jonkun tietyn minuuttimäärän, esim. 30 minuutin jälkeen. Ensimmäinen ehdotus on ongelmallinen jo sen takia, jos joukkueelle ei riitä tasapeli, vaan se haluaa voittaa ottelun. Näin toimitaan etenkin Espanjan liigan runkosarjassa käytännössä kaikissa otteluissa, joissa tilanne on lopussa tasan. Tällöin vähintäänkin toinen joukkue yrittää hakea kolmen pisteen pottia lentävän maalivahdin avulla. Herää kysymys, miksi tämä pitäisi kieltää. Toinenkin näkemys voidaan kyseenalaistaa sillä, että se ei anna mahdollisuutta aloittaa kiriä, jos vaikkapa joukkue on 5-0 -tappiolla 15 minuutin pelin jälkeen, eikä se ole käytännössä pystynyt luomaan tilanteita tavallisessa 4v4 -kenttäpelissä.

Yksi maailman tunnetuimmista englanninkielisistä futsalkirjoittajista Doug Reed on esittänyt omassa blogissaan, että hyvä vaihtoehto lentävän maalivahdin käytön sääntöjen muuttamiseen voisi olla niin kutsuttu hyökkäysaluesääntö. Tällöin maalivahdin koskiessa palloa hyökkäysalueella sitä ei saisi palauttaa enää omalle puolustusalueelleen. Tämä voisi olla kokeilemisen arvoinen idea, jos jotain halutaan kokeilla. Yksi vaihtoehto voisi niin ikään olla käsi- ja koripalloista tuttu hyökkäysaika, jonka sisällä tulisi yrittää laukausta maalia kohti. Toisaalta hyvän maalintekoyrityksen aikaansaaminen on futsalissa vaikeampaa kuin käsi- tai koripallossa, mutta tässä saattaisi silti olla jotain ajatusta. Millaista sääntömuutosta sinä ehdottaisit 5v4 -pelaamiseen? Vai tarvitaanko edes mitään muutosta? Onko lentävän maalivahdin "väärinkäyttö" sittenkin vain marginaalinen ilmiö? Pitäisikö sen käytön kritisoijien mieluummin pohtia uusia taktisia keinoja vaikeuttaa vastustajan 5v4 -pelaamista kuin ajaa sääntömuutoksia paremman joukkueen heikentämiseksi? Kerro oma mielipiteesi kommenttikentässä tekstin lopussa.

Myös Benfican maalivahti Diego Roncaglio nousee ajoittain ulos maaliltaan kokeilemaan pommejaan. Pitäisikö tähän puuttua sääntömuutoksilla? Kuva FPF/ Diogo Pinto.

Lopuksi haluan tehdä vielä lyhyen yhteenvedon lentävän maalivahdin käytöstä. Sanoisin, että 5v4 -pelaamisessa laatu on usein tärkeämpää kuin määrä, sillä tyypillinen kirittävien maalien määrä on 1-2 kappaletta. Joka tapauksessa pidän tärkeänä varata riittävästi aikaa lentävän maalivahdin käytölle: tunnustella aluksi pallon liikuttamista riskittömästi pelaajalta toiselle, nähdä vastustajan puolustusmuodon liikkumista sekä saada varma olo tekemiseen ennen kuin aletaan yrittää päästä hyville maalipaikoille. Olen nähnyt monia valmentajia, jotka hyödyntävät lentävää maalivahtia vain muutaman minuutin ottelun lopusta, vaikka sen olisi voinut ottaa käyttöön jo aikaisemmin. Joskus sillä voikin olla omat järkevät perustelunsa, mutta itse näen tämän yleisemmin merkkinä tietystä pelosta ja luottamuksen puutteesta 5v4 -pelaamiseen; se vedetään vasta vihoviimeisenä ässänä hihasta, kun muut kortit on jo käytetty.

Kevään 2017 finaaleissa Sieviä vastaan muistan KaDyn ottaneen lentävän maalivahdin käyttöön 1. finaalissa noin kuusi ja 2. finaalissa noin kahdeksan minuuttia ennen loppua. Ensimmäisessä ottelussa kirittävänä oli vain yksi maali ja saimmekin sen tehtyä melko pian. Toisessa ottelussa kirittävänä oli kaksi maalia ja aikaa piti näin ollen varata hieman enemmän. Paikkoja luotiin paljon, kuten tästä voi päätellä, mutta maalit jäivät saamatta.

Mainitsin aikaisemmin ruletti-kuvion yhteydessä sanan uhkapeli. Joillekin futsalvalmentajille ja -pelaajille lentävän maalivahdin käyttö saattaa tuntua uhkapeliltä, mutta itse pidän sitä pikemminkin hallittuna yrityksenä muuttaa pelin kulku ja tulostaulu omalle joukkueelle suotuisaksi. Tietenkään aina maalinteko ei 5v4 -pelaamisen kautta onnistu, ja joskus vastustaja saattaa rankaista laittamalla pallon tyhjänä ammottavaan verkkoon. Harjoittelemalla monipuolisesti 5v4 -pelaamista varmuus ja usko tähän pelin osa-alueeseen kuitenkin kasvaa. Tämä voi kantaa hedelmää näin huhti- ja toukokuun koittaessa, kun useiden Euroopan sarjojen mestaruuksia aletaan ratkoa playoffeissa.

Enrico juhlii 4-3 -voittomaaliaan helmikuussa Leonardoa vastaan pelatussa ottelussa. Mukana menossa ovat Maagi, Lele ja yleisö.

Päätän kirjoitukseni lentävällä maalivahdilla pelaamisesta tähän, mutta käydään vielä lopuksi läpi Mantovan maaliskuun ottelut. Kuukauden alussa 2.3. kohtasimme kotona putoamiskarsintaan joutumista vastaan taistelevan Carrèn, jonka voitimme lopulta helpohkosti 6-1. Tennislukemia seuranneena viikonloppuna kohtasimme toisen putoamiskarsintaehdokkaan Bubin vieraissa. Iso kenttä ja elämästään taisteleva kotijoukkue eivät olleet meille suotuisa yhdistelmä. Jäimme jo kolmannen kerran kevätkaudella 5-5 -vierastasapeliin, vaikka haimmekin lopussa voittoa lentävän maalivahdin avulla. Kooste ottelusta löytyy alla olevan Youtube-videon alusta. Kymmenen maalia, seitsemän keltaista korttia, maalivahtimme Enricon hyvin kyseenalainen ulosajo, meidän nouseminen kolmesti tasoihin, kaksi maalia 10 metrin pilkulta sekä kaksi Bubin avainpelaajan loukkaantumista takasivat sen, että vauhtia ja tapahtumia riitti jälleen kerran.

19. sarjakierroksen ottelun pelasimme 23.3. kotona sarjajumbo Ossia vastaan. Lievien alkuvaikeuksien jälkeen hoidimme helposti pisteet hyvällä asenteella itsellemme 15-3 -voitolla vastustajan keskittyessä useaan otteeseen varsin kovaotteiseen peliin sekä tuomareille valittamiseen. Maininnanarvoista ottelussa oli Arrepiun viimeistelemät kahdeksan maalia, joilla hän nosti sarjaotteluiden maalisaldonsa 30:een.

"Huhtikuu on kuukausista julmin", kuten T. S. Eliot jo aikoinaan kirjoitti. Jäljellä on kolme sarjakierrosta ja loppuohjelmamme on lievästi sanottuna vaativa. Jos haluamme taistella sarjan voitosta, meidän on käytännössä voitettava seuraavassa ottelussamme 6.4. sarjakärki Petrarca vieraissa. Omissa käsissä sarjan voitto ei siltikään ole, sillä Petrarca on meitä neljä pistettä edellä, kuten alla olevasta sarjataulukosta voi havaita. Tämän jälkeen edessä on maajoukkuetauko, jolloin Suomi kohtaa kotonaan kahdesti huippujoukkue Espanjan. Melko ihmeellisesti kyseessä on Mantovalle jo viides vapaa viikonloppu sarjaotteluista kalenterivuoden 2019 puolella. Pitkäperjantaina 19.4. olemme jälleen tulessa kotona Villorbaa vastaan. Syyskierroksen ruma 8-3 -vierastappio on jäänyt varmasti hampaankoloon, mutta huomioitakoon myös, että Villorba taistelee edelleen tiukasti playoff-paikasta. Runkosarja päättyy 27.4. tällä hetkellä neljäntenä majailevan Astin vieraana - ainoan joukkueen, joka on aiheuttanut meille kotitappion sarjassa.

Meidän lohkon sarjataulukko kolme kierrosta ennen päätöstä. Kärjessä on tasaista.

Käytännössä siis kaikki sijat välillä 1-5 ovat meille mahdollisia, sillä viimeisillä kierroksilla pelataan paljon kärkijoukkueiden välisiä kamppailuita. Ykkössija tarkoittaisi suoraa nousua, kakkos- tai kolmossija paikkaa playoffeissa, nelossija mahdollista paikkaa playoffeissa muiden Serie A2:n lohkojen lopputilanteista riippuen ja viitossija jäämistä playoffien ulkopuolelle. Tulkoon huhtikuu: kevät ja suurten panosten ottelut ovat futsalpelaajan parasta aikaa!

Hyvää futsalkevättä kaikille!

P.S. Myös Suomen miesten ja naisten Futsal-liigoissa ratkotaan mitalien kohtalo huhtikuussa. Seuraa suoria ottelulähetyksiä osoitteessa futsal-liiga.tv sekä finaaleita Yle TV 2:lta tai Yle Areenasta. Jos haluat pysyä kärryillä viimeisimmistä tuloksista ja uutisista, tsekkaa säännöllisesti Palloliiton futsalsivut.