Puolusta kulmat pimentoon

Ciao a tutti!

Reilu vuosi sitten käsittelin blogitekstissäni laajalti erityyppisiä erikoistilanteita - kulma-, raja- ja vapaapotkuja - sekä erilaisia malleja niiden toteuttamiseen hyökätessä. Nyt on tullut sopiva aika palata aiheeseen puolustuspelaamisen näkökulmasta, sillä sen pitäisi olla osa jokaisen tavoitteellisesti treenaavan ja pelaavan futsaljoukkueen harjoitusohjelmaa. En sano, että erikoistilanteiden puolustaminen kuuluisi tärkeimpiin harjoiteltaviin osa-alueisiin, mutta usein se jätetään kokonaan tai lähes kokonaan huomiotta, tai siihen puututaan vasta kun otteluiden aikana tapahtuu ratkaisevia virheitä tässä suhteessa. Valmennuksella ja pelaajilla olisi kuitenkin syytä olla olemassa jonkinlainen yhteinen ajatus ja kokemus myös erikoistilanteiden puolustamisesta. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että korkeatasoiset ja tiukat ottelut ratkeavat usein erikoistilanteisiin. Puolustamalla niitä hyvin voi siis parhaillaan eliminoida yhden merkittävän osa-alueen vastustajan pelikirjasta.

Pureudun tässä päivityksessäni vain kulmapotkujen puolustamiseen. Sisällytän tähän kuuluvaksi myös rajapotkut noin kolmeen metriin asti päätyrajasta, sillä ne ovat luonteeltaan usein kulmapotkujen kaltaisia. Muutoin raja- ja vapaapotkujen puolustaminen vaatii oman blogitekstinsä, johon palaan myöhemmin. Esteettömät vapaapotkut kuudennen tai sitä seuraavan rikkeen jälkeen sekä 6 metrin rangaistuspotkut olen jättänyt niin ikään käsittelyn ulkopuolelle, sillä niistä maaleja estämään voidaan asettaa vain maalivahti. Käytän tässä jutussa esimerkkeinä lähinnä Mantovan ja miesten futsalmaajoukkueen tapoja puolustaa vastustajan hyökkäysalueen kulmapotkuja. Tietenkin tuon samalla esiin myös omia ajatuksiani ja huomioitani. Aluksi haluan vielä sanoa, että meillä Mantovassa erikoistilanteiden ja etenkin kulmien puolustamista on käyty läpi varsin paljon: mielipiteitä on vaihdettu pelaajien rooleista sekä sijoittumisesta, ja välillä treenien peliosuudet ovat pysähtyneet jopa 10-15 minuutiksi tämän takia. Alkukaudesta meille nimittäin tehtiin useassa ottelussa maaleja juuri kulmapotkuista, mutta viimeisen 1,5 kuukauden aikana näitä on tapahtunut vähemmän.

Alkukauden kohtalaisen suurta kulmista päästettyjen maalien määrää - kuusi ensimmäisessä 8:ssa sarjaottelussa - selittänee osaltaan se, että näistä otteluista kuusi oli kärkipään joukkueita vastaan, jotka ovat myös erikoistilanteiden näkökulmasta sarjan laadukkaimpia vastustajia. Esimerkiksi Rieti kertasi huhujen mukaan ottelupäivämme aamuna kotihallissaan kolme tuntia pelkästään erikoistilanteita - ja tekivät 4-3 maalin (lopputulos 5-3) juuri kulmapotkusta ottelun loppuhetkillä. Kulmista puhuttaessa meidän etualueen puolustuskolmio ei ole aina pysynyt riittävän tiiviinä ja aggressiivisena, vaan vastustajat ovat onnistuneet syöttämään palloa vaarallisesti maalinedustalle eri väleihin. Vaihtoehtoisesti emme ole onnistuneet reagoimaan tarkoituksenmukaisella tavalla ulospäin maata pitkin tulevaan syöttöön tai niin sanottuun looppiin, eli keski- tai taka-alueelle yleensä noin 10-12 metriin tulevaan korkeaan palloon. Kahdessa maalissa näistä edellä mainituista kuudesta pallo toimitettiin kulmasta looppina taka-alueelle, josta lähtenyttä laukausta olin itse yrittämässä purkaa väljemmille vesille maalin edestä. Vedot muuttivat kuitenkin minusta vain vähän suuntaa ja löysivät tiensä verkon perukoille.

Vaikka meillä Mantovassa muutoin pyritään puolustamaan pelaajavartioinnilla, kulmat muodostavat poikkeuksen. Niissä puolustamme lähtötilanteessa aina aluetta yrittäen tukkia tarkasti maalinedustan vaarallisen alueen. Maajoukkueen kanssa puolustamme niin ikään kulmissa aluetta. Seuraavaksi esittelen, millainen rooli kullakin pelaajalla yleensä on kulmia puolustettaessa. Käyn myös joitakin vaihtoehtoisia sijoittumistapoja läpi tuonnempana. Alla olevassa kuvassa on ympyröity ja numeroitu puolustavan joukkueen pelaajat tavallisessa alkusijoittumisen tilanteessa. Hyökkäävän joukkueen pelaajat on merkattu kirjaimella X.

Futsalissa kulmapuolustus on usein etupainotteinen. Tällä ratkaisulla suojellaan vaarallisinta maalintekoaluetta eli rangaistusaluetta ja noin 10 metriin asti päätyrajasta ulottuvaa aluetta.

• Pelaaja nro 1 on niin sanottu alaportti. Hänen tehtävä on usein kaikista yksinkertaisin: seisoa sallitun viiden metrin päässä kulmanantajasta ja 1-1,5 metrin päässä päätyrajasta, ja täten peittää suoraan maalin eteen tulevat pallot. Alaportin on tärkeää muistaa pitää jalkojen väli kiinni ja kädet selän takana rangaistuspotkun välttämiseksi. Jotkut valmentajat ja pelaajat ovat sitä mieltä, että tämän pelaajan tulisi pysyä liikkumattomana, mutta itse näen, että hänen on hyödyllistä hieman "tanssia" paikallaan kulmanantajaa häiriten. Varsinkin niin sanotulla ulkojalalla eli päätyrajan puolen vastakkaisella jalalla kannattaa yrittää katkaista ne syötöt, jotka yritetään toimittaa maalille alaportin ja välipelaajan (pelaajat 1 ja 3) välistä. Loopin eli korkean pallon tapauksessa alaportin tulee juosta maalin sisäpuolelle häntä lähimmälle tolpalle - palloon nähden puhutaan tällöin takatolpasta - peittämään osan maalista. Muissa tapauksissa hänen tulee kulman antamisen jälkeen alkaa vartioida kulmanantajaa lähemmältä etäisyydeltä.
• Pelaajaa nro 2 kutsutaan puolestaan yläportiksi. Hänen alkusijaintinsa on usein kentän leveyssuunnassa suurin piirtein alaportin tasolla ja pystysuunnassa juuri rangaistualueen kaaren yläpuolella. Häneltä vaaditaan jo selvästi enemmän aktiivisuutta kuin alaportilta, sillä hänen pitäisi käytännössä nähdä koko ajan pallon lisäksi ainakin kaikki hänen yläpuolellaan olevat vastustajan pelaajat - sekä pystyä lukemaan ja estämään vastustajan pelaajien aikeita. Yläportin vastuulla on usein liikkua peittämään laukausta sellaisiin syöttöihin, jotka tulevat hänen etupuolelle. Nämä voivat olla lyhyitä muutaman metrin mittaisia syöttöjä, jolloin hänen pitää siirtyä lähimmän hyökkääjän liikkeen mukaisesti tarvittaessa lähemmäs pääty- ja sivurajaa. Tai sitten syötöt voivat olla pidempiä syöttöjä alaspäin, jolloin hänen tulee liikkua syötön aikana mahdollisimman lähelle kohti palloa ja laukojaa. Näin hän pyrkii peittämään etukulmaan lähtevän laukauksen, jotta pallo voisi tulla maalia kohti vain takatolpan puolelta yläporttipelaajaa.  Korkean loopin tapauksesssa yläportti jää usein ihmettelemään paikoilleen, mutta tällöinkin olisi tärkeä muistaa siirtyä ensisijaisesti suojelemaan maalia ja sitten vartioimaan lähintä sopivinta vastustajaa.

Yläportin paikalle asetetaan usein pivotpelaaja, joka on tottunut normaaleja pelitilanteita puolustaessakin olemaan niin sanotussa ensimmäisessä prässilinjassa ja jonka pitäisi olla tottunut kääntämään jatkuvasti päätään eri suuntiin. Niin Mantovassa kuin maajoukkueessakin olemme sopineet, että ensisijaisesti palloa ei saisi pelata kulmasta yläportin ja välipelaajan (pelaajat 2 ja 3) välistä, vaan yläportin tulisi olla valmiudessa katkomaan nämä syötöt kropallaan tai päätyrajan puoleisella jalalla. Jos jotain pitää vastustajalle antaa, niin laukokoon mieluummin ulkopuolelta. No, näistäkin joukkuettani on rankaistu niin Mantovan kuin maajoukkueenkin viime otteluissa. Muun muassa Georgia teki ratkaisevassa MM-karsintaottelussa kaksi tällaista maalia (ao. koosteessa ajat 0.37 ja 1.28), mutta voitimme ottelun silti.



Edellä mainitusta välin sulkemisen sopimuksesta huolimatta yläportin pitäisi pystyä olemaan aktiivinen myös ulospäin eli vastustajan maalia ja lähintä sivurajaa kohti, jottei ulkopuolelta tuleva laukaus lähtisi liian läheltä ja keskeltä - kuten ehkä Georgia-ottelussa pääsi käymään. Tähän soppaan kun lisätään vielä pallottomien hyökkääjien juoksut yläportin etu- tai takapuolelta, hänelle tehtävät blokit ja valeblokit, niin yläportin vastuualue muuttuu melko monimutkaiseksi. Välipelaajan (pelaaja 3) kanssa kommunikointi nousee tällöin tärkeään osaan; pitää löytää nopeasti yhteisymmärrys siitä, mihin suuntaan yläportti on aktiivinen, seuraako hän ohi juoksevan pelaajan vai antaako tämän tulla ohitseen, tai yrittääkö hän irrota blokista vai ottaako blokkaavan pelaajan vartiointiinsa. Esimerkiksi maajoukkueessa pääsääntönä on, että yläportti seuraa hänen etupuoleltaan tulevat juoksut, mutta jättää muille pelaajille hänen takapuolelta tulevat. Tämäkään ei tosin ole järkevintä kaikissa tilanteissa. Yhteenvetona voidaan sanoa, että yläportin tärkeimpin tehtäviin kuuluvat aktiivinen havainnointi ja pelin lukeminen, valmius liikkua nopeasti eri suuntiin, käsien ja kropan kohtuullinen käyttö vastustajaa häiriten sekä laukausten peittäminen kroppaa kääntämättä.

• Pelaaja nro 3:a olenkin jo sivunnut aiemmin, eli häntä voidaan nimittää välipelaajaksi. Tämän ensimmäinen tehtävä on sulkea hänen ja porttipelaajien 1 ja 2 muodostama puolustuskolmio siten, ettei pallo tulisi 0-2 metrin korkeudessa kummastakaan välistä läpi. Välipelaajan sijainti on hieman porttipelaajien takana, jotta hänellä on enemmän aikaa reagoida väliin syötettäviin palloihin ja jotta maalinedusta pysyy paremmin suojattuna. Usein sovitaan, että hän on hieman enemmän aktiivinen ylöspäin, jotta pallo ei ainakaan tulisi hänen ja yläportin välistä. Tässä tapauksessa niin sanottu takapelaaja (pelaaja 4) on vielä suojelemassa välitöntä maalinedustaa, jos pallo yritetään pelata siihen alaportin ja välipelaajan välistä. Joskus saattaa tapahtua sellainen tilanne (ks. kuva alla), että välipelaajan alueella ei ole eikä siihen tule yhtään hyökkääjää, jolloin hänen pitäisi usein jo ennen kulman antamista irtautua kolmiosta peittämään ulkopuolelta lähtevää laukausta - joko maassa tulevaan syöttöön tai looppiin - tai puhua tämä tehtävä yläportille. Pari viikkoa sitten Anienea vastaan emme reagoineet tällaisessa tilanteessa riittävän nopeasti ja päästimme maalin.

Itse toimin usein välipelaajana ja toissa kaudella Dynamon päävalmentajan Vaskon valmennuksessa opin havainnoimaan tässä roolissa paremmin ympärilleni. Tuen näkemystä, ettei välipelaajan kroppa voi olla orientoituna pelkästään kulmanantajaa kohti, vaan hänen pitää nähdä myös, mitä hänen takanaan tapahtuu.

Alemmassa kuvassa välipelaajan alueella ei ole eikä siihen tule ketään hyökkääjää. Kun vielä yläportti on sidottu omaan pelaajaansa, pitää välipelaajan liikkua jo valmiiksi eteenpäin peittämään mahdollista ulkopuolelta tulevaa laukausta.
Ylemmässä kuvassa takapelaaja vartioi maalin edessä omaa pelaajaansa. Jos kulmanantaja päättää heittää ilmassa loopin taka-alueelle, tulee takapelaajan pyrkiä - mieluiten vasta syötön lähtiessä - irtoamaan paikaltaan peittämään tätä seuraavaa laukausta.

• Pelaajaa nro 4 voidaan kutsua takapelaajaksi, sillä hän on kenttäpelaajista se, joka suojelee palloon nähden kaikista taaimmaisinta aluetta, eli maalinedustaa ja taka-alueelta lähteviä laukauksia. Itse toimin joskus myös tässä roolissa. Takapelaajan tehtävänä on kommunikoida muille pelaajille, mitä tapahtuu sekä antaa ohjeita tämän mukaisesti, sillä hän näkee kaiken. Hänen tärkein vastuualueensa on suojella maalinedustaa ja takatolppaa, mikä tarkoittaa siellä olevan tai sinne liikkuvan hyökkääjän merkkaamista etupuolelta siten, ettei tämä pääsisi koskemaan palloon. Meillä Mantovassa on myös sovittu, että takapelaajan vastuulla on liikkua peittämään taakse tuleva looppi - palloon nähden etutolpan kohdan säilyttäen ja kroppaa kääntämättä. Maajoukkueessa looppilaukausta peittämään lähtevä pelaaja päätetään tilanteen mukaan, kuka ehtii siihen parhaiten. Käytännössä tämä on väli- tai takapelaaja sen mukaan, miten taakse looppi tulee, miten hyvin pääsee irtautumaan mahdollisista blokeista ja mitä muita pelaajia on mahdollisesti merkattava maalin lähellä. Joskus kyseeseen tulee myös yläporttipelaaja, jos vastustajan kaikki pelaajat ovat sijoittuneena selvästi hänen taakseen maalin puolelle. Joka tapauksessa jos takatolpan lähellä on yksi vastustajan pelaaja vartioitavana, takapelaaja ei oman näkemykseni mukaan saisi irrota peittämään looppia ennen kuin pallo lähtee liikkeelle (ks. kuva yllä).
• Kulmapuolustustehtävistä puhuttaessa ei sovi tietenkään unohtaa pelaaja nro 5:a eli maalivahtia. Kysyessäni näistä maalivahdin tehtävistä maajoukkueen maalivahdilta Juppis Savolaiselta hän piti tärkeänä, että maalivahti säilyttää alkutilanteessa rintamasuunnan melkein suoraan palloon päin, jolloin hänen on helpompi katkaista sivuttaisliikkeellä suoraan maalille alaportin (pelaaja 1) alapuolelta tulevat pallot. Koska maalivahdin näin ollen pitää seurata katsellaan enemmän palloa kuin vaatustajan pelaajia, hänen ohjaamisensa rajoittuu usein alaporttipelaajalle puhumiseen. Valmiusasentona on Juppiksen mukaan hyödyllistä pitää normaali torjunta-asento, eli painopiste päkiöillä ja kädet rinnan korkeudella. Jos kulmasyöttö pelataan ulos - oli se sitten matalana tai korkeana - maalivahdin tulisi ottaa oma torjuntatilansa, mikä tarkoittaa sitä, että pallo pitäisi pyrkiä näkemään laukaisuhetkellä. Palloa vastaan voi ehtiessään yrittää tulla muutamia askeleita, mutta näköyhteyden säilyttäminen palloon on olennaisempaa.

Olen edellä käynyt läpi eri pelaajien tyypillisiä rooleja kulmapotkujen puolustamisessa. Tämä ei ole kuitenkaan suinkaan ainoa oikea lähestymistapa. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa ja käyn niitä tässä läpi. Täysin edellä käsitellystä erilainen puolustusstrategia kulmissa on pelaajavartioinnin käyttäminen, jolloin jo lähtötilanteessa kukin puolustaja asettuu suhteellisen lähelle omaa pelaajaa ja yrittää seurata tätä maalin puolelta. Kyseinen tapa on kuitenkin riskialtis, sillä taitavat joukkueet ja pelaajat osaavat surutta pelata itselleen laukaisupaikan hyvälle sektorille pienillä terävillä valeliikkeillä, ristiinjuoksuilla ja blokeilla. Esimerkiksi me päätimme Mantovassa puolustaa viime kauden kotipelissä Astia vastaan kulmia miesvartioinnilla estääksemme paremmin, ettei heidän tähtipelaajansa Fortino pääsisi laukomaan volleysta tai muutenkaan. No, he tietenkin osasivat reagoida tähän ja saivat kulmista muutamia hyvin vaarallisia tilanteita ennen kuin iskivät yhdestä niistä 3-4 -voittomaalin minuutti ennen loppua. Tämä oli väärä valinta ja johti lopulta ratkaisevasti viime sarjakauden ainoaan kotitappioon.

Palatkaamme sitten vielä kulman aluepuolustamiseen, sillä siinäkin on olemassa erilaisia pelaajien sijoittumistapoja. Esimerkiksi jotkut (brasilialaiset) maalivahdit haluavat olla muutaman metrin ulkona maalista suurin piirtein etutolpan tasolla, jolloin alaporttipelaaja sijoitetaan käytännössä kiinni päätyrajaan. Viime aikoina on vastaan tullut etenkin Espanjan ja Portugalin liigoissa myös tapauksia, jossa alaporttipelaaja asetetaan valmiiksi lähelle etutolppaa, eli hän on hieman kauempana pallosta kuin sallitun minimin viiden metrin päässä. Syitä tähän ratkaisuun keksin kaksi. Ensinnäkin hänellä on tällöin enemmän aikaa reagoida mahdolliseen maalinedustalle tulevaan palloon, johon taitavat kulmanantajat osaavat syöttää palloa erittäin hyvin. Toisekseen hän on jo käytännössä valmiina peittämässä osaa maalista silloin, kun hyökkäävä joukkue hakee laukausta ulkopuolelta - olipa kyseessä sitten maasyöttö tai looppi. Tämä puolustustapa vaatii tarkkaa ja aggressiivista maalinedusmerkkaamista, sillä pallo saadaan tällöin pelattua helpommin maalin eteen vähintään etutolpan tasolle kentän leveyssuunnassa. Toisaalta puolustava joukkue luo tällä sijoittumisellaan maalin eteen usein kahden pelaajan ylivoiman maalivahti mukaan luettuna, jolloin hyökkääjien ei ole helppoa ansaita omaa tilaansa.

Toinen yleinen vaihtoehtoinen sijoittumismalli aluksi kuvailemassani "normaaliroolituksessa" koskee takapelaajaa (pelaaja 4). Jotkut joukkueet preferoivat hänen jättävän takatolpan kokonaan vapaaksi ja olemaan valmiiksi ylempänä, jotta hän ehtisi katkaista tai peittää paremmin mahdollista looppilaukausta. Tässä tavassa luotetaan siihen, että maalivahti, alaportti (pelaaja 1) ja välipelaaja (pelaaja 2) sulkevat kaikki suoraan maalinedustalle suuntautuvat syötöt. Joskus hyökkäävän joukkueen pelaajat saattavat myös sijoittua valmiiksi "epäortodoksisesti" esimerkiksi kaikki taka-alueelle painottuen, jolloin peruspuolustusmuotoa voi olla tarpeellista muokata jo ennen kulman antamista. Tällöin esimerkiksi yläportin voi olla hyödyllistä siirtyä valmiiksi kentän leveyssuunnassa taaksepäin ja tarvittaessa hieman maalia kohden.

Petrarca Padovan takapelaaja jättää "pohjoisen derbyssä" meidän hyökkääjämme maalin eteen vapaaksi luottaen siihen, että pallo ei tule läpi alaportin ja välipelaajan välistä.

Yhteenvetona kulmapuolustuksesta voidaan sanoa, että sitä koskee pitkälti samat perussäännöt kuin muutakin puolustuspelaamista. On tärkeä muodostaa eri puolustuslinjoja palloon nähden. Syvyyssuunnassa voidaan puhua 3-4 linjasta ja leveyssuunnassa jopa viidestä eri linjasta, jolloin kukin puolustava pelaaja peittää tietyn syöttösektorin. Tätä voidaan kutsua myös porrastukseksi. Alla olevalla videolla on yksinkertaistetun kootusti havainnollistettu, miten eri puolustuslinjat käytännössä muodostetaan, mistä pallo ei saisi tulla läpi ja kenen puolustajan on järkevintä reagoida looppisyöttöön eri tilanteissa. Vaarallisten syöttösuuntien peittäminen on siis tärkeää, mutta kaikkea ei voi ole mahdollista peittää. Niinpä - kuten edellä jo sivusinkin - kulmapuolustuksesta puhuttaessa on hyvä olla tietoinen siitä valinnasta, mitä hyökkääjille voidaan antaa. Yleinen sopimus voi olla esimerkiksi, että jos vastustaja haluaa jollain tavalla tehdä kulmasta maalin, se tapahtuu laukauksella ulkopuolelta ilman, että kukaan muu hyökkääjä pääsee koskemaan palloon maalinedustalla. Ei ole helppoa tehdä maalia kaukaa laukomalla, jos muut hyökkääjät ovat vahvasti merkattuna, puolustajat auttavat maalivahtia peittämään osan maalista ja maalivahdin näkökenttä on raivattu esteettömäksi.

Toinen tärkeä puolustuspelin periaate on aktiivisuus ja aggressiivisuus. Hyökkääjien on lähtökohtaisesti hankalampi saada hyvää tilannetta kulmasta aikaan, jos puolustajat liikkuvat tarkoituksenmukaisesti jo ennen kulman toimitusta, tai ovat ainakin paikallaan aktiivisia ja hyvässä valmiudessa. Tähän sisältyy käsien käyttö, kontaktin ottaminen ja pallottomien pelaajien häiritseminen sallituissa rajoissa. Tämä ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös havainnointia ja kommunikointia, jotta tiedetään, mitä ympärillä tapahtuu. Kulmapuolustuksen erityispiirteisiin kuuluu se, että kulmasta lähtevä pallo on lähellä maalia eikä sitä voi käytännössä prässätä. Tämä asettaa puolustustehtäville tavallista kenttäpelipuolustamista suuremman lyhytaikaisen keskittymisen ja nopean sopeutumisen vaatimuksen siitä hetkestä, kun palloa ollaan asettamassa paikoilleen aina siihen asti kun tilanne on ohi. Ajallisesti tämä tarkoittaa yleensä 3-6 sekuntia. Menestyvän kulmapuolustuksen avaintekijänä mainittakoon vielä vastustajan kulmien skouttaaminen heidän otteluita katsoen. Tällöin tiedetään, millaisia kulmia vastustajilla on tapana hyödyntää, ja miten niihin voidaan varautua. Viimeisenä - ja ehkäpä olennaisimpana - tulee puolustuksesta nauttiminen. Kirkkaalla päällä ja terävillä jaloilla hyvin puolustetusta kulmasta tulee ottaa ilo irti, ja niissä onnistuminen tuo positiivista energiaa muuhunkin pelaamiseen. Saa myös tuulettaa.

Käyn lopuksi vielä läpi, miten pelini Mantovassa ja maajoukkueessa sujuivat marras-joulukuussa edellisen blogitekstin julkaisun jälkeen. Marraskuu alkoi kolmen tasapelin putkella, joista kaksi ensimmäistä olivat "hyviä pisteitä" ennakkon kovia Feldi Ebolia ja Meta Cataniaa vastaan. Näissä otteluissa teimme tasoitusmaalit aivan viimeisillä minuuteilla. Tämän jälkeen saimme puolestaan itse kokea karvaan kahden pisteen menetyksen Pescaraa vastaan, kun he nousivat 4-4 -tasuriin minuutti ennen peliajan loppua. Heidän pelaajansa ehti prässätä maalivahtimme Enricon jalalla pelaamisen ja syötönkatko kimposi tästä suoraan maaliimme. Sitten olemmekin voittaneet ajoittaisista vaikeuksista huolimatta ennakolta heikommat vastustajat Genovan (6-2), Arzignanon (1-3), Petrarca Padovan (3-2), Anienen (4-6) ja siirtomarkkinoilla todella selvästi heikentyneen - lue: rahat loppu ja U19-joukkue pelaa loppukauden - Latinan (10-2).

Ainoat tappiomme ovat tulleet kotona Sandro Abatea ja vieraissa Acqua&Saponea vastaan. Ensin mainittua voidaan pitää kauden ainoana "ohipelinä", sillä hävisimme sen rumasti 5-10, jouduin itse ulosajetuksi kahden keltaisen myötä ja päävalmentajamme Pinokin ajettiin hyvin poikkeuksellisesti katsomoon. Sandro Abate pääsi otteluun levänneenä ja parhaalla kokoonpanollaan, kun taas meillä oli ollut kolme päivää ennen ottelu, jossa kaksi pelaajaamme joutuivat ulosajetuksi. Yritys prässätä heitä koko ajan ja väsyneenä menetetyt pallot koituivat kohtaloksemme, kun nopeat vastustajan pelaajat laukoivat palloa pitseihin vastahyökkäyksistä tappavalla prosentilla. Tämä oli samalla kalenterivuoden 2019 ainoa kotitappiomme edellä mainitun Asti-pelin ohella. Sarjakakkosta ja kestomenestyjä Acqua&Saponea vastaan sen sijaan taistelimme edellisessä ottelussamme kohtalaisen hyvällä esityksellä pisteistä aivan loppuun asti, kunnes sekunti ennen loppua he tekivät ratkaisevan 3-1 -maalin tyhjään nuottaan väärän sivurajatuomion jälkeen. Alla maalikooste ottelusta. Kaikkien muidenkin otteluidemme koosteet ovat löydettävissä PMGSportin Youtube-kanavalta.

Marras-joulukuun neljä peräkkäistä voittoa nostivat meidät sarjataulukon 6. sijalle 16 joukkueen sarjassa, kun runkosarja on puolessa välissä. Kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen syyskierroksen jälkeen tietää myös sitä, että selviydyimme arvostettuun Coppa Italian lopputurnaukseen, joka pelataan maaliskuun lopussa. Tässä turnauksessa 15 kierroksen jälkeen neljälle parhaalle Serie A:n joukkueelle arvotaan puolivälierävastustajat sijoilta 5-8. Turnausformaatti on tulos tai ulos, ja puolivälierien jälkeen vuorossa ovat välierät ja lopulta finaali. Pelit pelattaneen sinisellä siirtoparketilla ja näytettäneen televisiossa, joten siitä tulee varmasti upea kokemus.

Runkosarjan ollessa puolessa välissä taipaleemme Serie A:ssa voi sanoa edenneen vähintään tyydyttävästi ja ainakin ulkopuolisten odotusten mukaan selvästi yläkanttiin. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä: haluamme ehdottomasti parantaa otteitamme ja alkuperäisen suoran sarjassa säilymisen tavoitteen sijaan edetä playoffeihin. Kuudennen sijan säilyttäminen ei tule olemaan helppoa, sillä yllätysmomenttimme lienee jo mennyt, ja keväällä meillä on enemmän vieras- kuin kotiotteluita. Emmekä suinkaan ole haavoittumattomia, minkä osoittivat cupin pelit kahta Serie A2:n joukkuetta vastaan. Saints Pagnanon haasteen vielä selvitimme marraskuun alussa nihkeällä 4-7 -jatkoaikavoitolla, mutta neljännesvälierissä kävi niin sanotusti kylmät vierasottelussa viime kaudelta tuttua L84:a vastaan. Menetimme kaksi viikkoa sitten pelatussa ottelussa 1-3 -johtoaseman toisen jakson aikana ja isännät naulasivat 4-3 -voittomaalin tylysti - blogitekstin teeman mukaisesti - looppikulmasta 9 sekuntia ennen summeria.

Seuraavan kolmen viikon otteluohjelmamme ennen maajoukkuetaukoa on luokkaa erittäin hankala. Kohtaamme tällä viikolla vieraissa viidentenä olevan Camen, jonka jälkeen pelaamme seitsemän päivän sisään kolme ottelua: vastaan tulevat kotona sarjakärki Pesaro, kotikentällään toistaiseksi voittamaton Signor Prestito todella pitkän matkan päässä sekä tv-ottelussa kotona neljäntenä oleva Real Rieti. Pisteitä tarvitsisi kuitenkin napsia, ja siihen meillä on mahdollisuudet ketä tahansa vastaan. Vahvistimme siirtoikkunan aikana pivotosastoamme hankkimalla Ebolista Fabio Poletton. Hyvin suojaava ja pallon kanssa vikkeläliikkeinen brassi on mielenkiintoisesti Azerbaidzanin maajoukkuepelaaja, joka pelaa ensimmäistä kauttaan Italian kentillä. Toinen pivotimme Cabeca yltyi marras-joulukuussa loistavaan vireeseen ennen kuin hänen piti lähteä käymään Brasiliassa hoitamassa joitakin velvollisuuksia. Odotamme hänen palaavan takaisin 2.1. Sen sijaan kolmospohjapelaajan rooliin pienille minuuteille jämähtänyt nuori brassi Gabri vaihtoi joulukuun alussa viime kauden joukkueeseensa Imoleseen, joka pelaa nyt Serie A2:n pohjoislohkossa.

Kolmen viikon sarjapelirypistyksen jälkeen suuntaan katseet futsalmaajoukkueen MM-karsintaprojektiin, johon sisältyy kolmen päivän leiri Suomessa sekä tammi-helmikuun vaihteessa pelattava Elite Roundin karsintaturnaus Portugalin luoteisrannikolla Povoa de Varzimissa. Lohkoomme arvottiin isäntien lisäksi mikäpä muukaan kuin "toinen kotimaani" Italia sekä Valko-Venäjä. Formaatti on armoton: voittaja menee MM-kisoihin, kakkonen pääsee jatkokarsintaan ja kaksi viimeistä jäävät rannalle ruikuttamaan. Uskon kuitenkin, että meillä on oma sanamme sanottavana ja lähdemme hakemaan Portugalista jatkopaikkaan oikeuttavaa tulosta. Hoidimme jälleen varsin selvällä marginaalilla pokaalin kotiin marras-joulukuun vaihteessa Turussa pelatusta Nordic Cupista, eivätkä nämä pelit valmistaneet meitä kovin hyvin Portugalissa kohdattavaan aivan eri kokoluokan haasteeseen. Maajoukkueen pelaajien voidaan kuitenkin sanoa olevan sitoutuneita futsalhulluja, jotka laittavat parhaillaan itseään huippukuntoon tammikuun loppua varten. Itseni lisäksi muutama muukin pelaaja saa jatkuvasti pelata kovia pelejä ulkomaisessa sarjassa, ja joukko muita kokeneempia pelaajia tietää myös, mitä kovan luokan kansainväliset pelit vaativat. Sitten on tietenkin myös nuoruuden intoa ja ennakkoluulottomuutta, taktisesti hiottu pelisysteemi ja yhtenäinen joukkue. Näillä eväillä on luottavaista lähteä matkaan.

Maajoukkueen fysio ja fysiikkavalmentaja Ivan Bazoulev (vas.) laati maajoukkuepelaajille voima- ja nopeusharjoitteluohjelman joulu-tammikuulle MM-karsintaa ajatellen. Mukana salilla maajoukkueen kapteeni Panu Autio. Kuva: Panu Autio.

Buon anno!

Haastattelu: suomalaiset futsalammattilaiset ulkomailla

Ciao.

Miesten ja naisten futsalmaajoukkueiden kokoontuessa yhtä aikaa leirille Eerikkilän urheiluopistolle 18.-20.10. käytin tilaisuuden hyväkseni ja kokosin saman pöydän ääreen kaikki ulkomailla pelaavat suomalaiset futsalammattilaiset. Meitä on minun lisäkseni viisi muuta, mikä on yhden kauden ennätys suomifutsalissa. Tiedustelin heiltä muun muassa, millaista ammattilaiselämä on toistaiseksi ollut, ja miten kausi on kullakin lähtenyt käyntiin. Mennään pidemmittä puheitta itse asiaan, nimittäin pelaajien esittelyyn ja haastatteluihin. Ulkomailla pelaavat suomalaiset ovat minun lisäkseni (seuran nimen kohdalla linkki Facebook-sivuille)

• Emilia Jokisalo, 21 v., seura Atletico Chiaravalle (Italian Serie A2:n B-lohko), pelipaikka laita- tai pohjapelaaja
• Tiia Ropanen, 28, Jasnagora (Serie A2:n A-lohko), maalivahti
• Maria Ropanen, 32, Jasnagora (Serie A2:n A-lohko), laitapelaaja/ pivot
• Jani Korpela, 22, BTS Rekord Bielsko-Biala (Puolan pääsarja Ekstraklasa), pohjapelaaja (maajoukkueessa myös pivot)
• Juha-Matti "Juppis" Savolainen, 28, MNK Crnica (Kroatian pääsarja 1. HMNL), maalivahti

Yhteiskuvassa vasemmalta Jani, Maria, Juppis, Tiia, minä ja Emilia. Kuva: Ville Sihvonen.

1. Kerro ammattilaisen arjesta, treenirytmistä, olosuhteista yms. joukkueessasi.

EJ: Pre-seasonilla meillä oli 6-7 viikoittaista joukkuetreeniä, joiden päälle 1-2 harjoitusottelua. Kun kausi alkoi lokakuun alussa, treenimäärä laski kolmeen pallolliseen treeniin - mikä oli itselleni hieman yllättävää. Lisäksi teen omalla ajalla voimaharjoittelua kuntosalilla valmentajan ohjeiden mukaan 1-2 kertaa viikossa ja omatoimista liikkuvuusharjoittelua palautumisen parantamiseksi 1-2 kertaa viikossa. Arvioisin meillä olevan minun lisäkseni kaksi ammattilaispelaajaa. Asun itse aivan pelihallin vieressä, mikä on hyvä asia. Ruokailut on järjestetty eri tavoin, mihin Suomessa olen tottunut. Esimerkiksi vieraspelien jälkeen ei välttämättä syödä mitään moneen tuntiin, joten omat eväät olen oppinut ottamaan mukaan.

TR ja MR: Pre-seasonilla treenasimme Emilian tavoin joukkueen kanssa kuusi kertaa viikossa, mikä niin ikään putosi sarjapelien alkaessa kolmeen viikoittaiseen pallolliseen treeniin. Aluksi myöhäiset treeniajat vaativat hieman sopeutumista, mutta nykyään on jo tottunut siihen, että treenit saattavat loppua klo 23. Olemme joukkueemme ainoat ammattilaispelaajat ja käymme annetun ohjelman mukaisesti aamuisin kuntosalilla tai juoksemassa 2-3 kertaa viikossa. Seuralla on myös maalivahtivalmentaja, joka ohjaa kaikissa joukkueissa (miehet, U19 ja naiset) maalivahdeille treeniosuuksia. Treenimäärät ovat olleet suurempia kuin Suomessa, mutta toisaalta on jaksanut hyvin. Palautumiselle jää nimittäin enemmän aikaa, kun ei tarvitse olla muissa töissä. Asumme Sestussa treenihallin vieressä, mutta meillä on myös auto käytössämme, jolla kuljemme kerran viikossa treeneihin naapurikaupunki Cagliariin. Saamme kerran kuukaudessa seuralta haluamamme ruokapaketin.

Huomautettakoon vielä, että ottelupäivä naisten Serie A2:ssa on sunnuntai. Kuten Emilian ja Ropasten kommenteista voi päätellä, ammattilaispelaajien ja treenien määrä naisten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Italiassa ei kuulosta kovin suurelta - ainakaan verrattuna omaan tilanteeseeni Mantovassa. Joukkuetreenien lisäksi naisilta vaaditaan omatoimista fysiikkatreeniä ja ammattimainen asenne on se, joka ratkaisee. Tämän säntillisyyden ja luotettavan työnteon näen suomalaispelaajien vahvuutena, jonka varaan ammattilaisuutta on hyvä rakentaa.

Jasnagoran naisjoukkue hikoilee Sestun upeassa hallissa. Kuva: Jasnagoran FB

JK: Meillä on viidet pallotreenit ja kaksi fysiikkatreeniä viikossa, mitä pidän hyvänä määränä. Vaskon valmennuksessa Kampuksen Dynamossa treenattiin jopa lujempaa, joten ammattimaiseen treenaamiseen olen kyllä tottunut. Pelipäivä vaihtelee perjantain ja sunnuntain välillä, tv-ottelut ovat puolestaan maanantaisin. Olosuhteet seurassamme ovat aivan huipputasoa. Meillä on treenihallilla oma pukukoppi ja sieltä löytyy myös kuntosali, sauna, poreamme ja suola-amme. Saan syödä seuran piikkiin aina lounaan. Suurin osa pelaajista asuu minun tavoin seuran omassa kerrostalossa, josta kuljemme yhteiskyydillä 1,5 km treeneihin. Kaikki pelaajamme muutamaa juniori-ikäistä lukuun ottamatta ovat ammattilaisia, eivätkä he saa tehdä mitään muuta työtä.

J-MS: Treenaamme viitenä iltana viikossa. Pelaajat asuvat eri paikkakunnilla ja sanoisin, että vain viisi pelaajaa on ammattilaisia. Tämä vaikeuttaa yhteistä aamutreenaamista. Maanantaisin on fysiikkapainotteinen treeni, jossa maalivahdit ovat osittain mukana. Tätä seuraa oma maalivahtitreeni. Muissakin treeneissä on varattu aikaa maalivahtien omalle treeniosuudelle, sillä mv-valmentaja on lähes aina paikalla. Itse asun omassa kaksiossa, mutta kaukana hallilta 15 kilometrin päässä. Olen muiden autokyytien varassa, mikä hankaloittaa esimerkiksi hierojalle pääsyä ennen treenejä. Saan käydä seuran laskuun syömässä ravintolassa kaksi kertaa päivässä, mutta yleensä syön siellä vain lounaan ja valmistan illallisen itse kotona.

2. Millainen on ollut sarjan alku ja mitkä ovat tämän kauden tavoitteet?

EJ: Olemme aloittaneet kahdella voitolla ja olen itsekin päässyt maalien makuun (kuusi maalia toim.huom.). Omista peliminuuteista ei ole tarvinnut taistella, vaan itse pitää pyytää, jos haluan vaihtoon. Tälläistä joukkueen sisäistä kilpailua kaipaisin kyllä enemmän, jotta voisi kehittyä edelleen. Maalivahtien taso vaikuttaisi olevan Suomea huonompi, mutta kenttäpelaajien pallotaituruus on korkeammalla tasolla. Huomaa kyllä, että pallonhallintaa ja pienpelejä treenataan täällä jo pienestä pitäen. 1v1 -pelaamisessa minulla onkin tavoitteena kehittyä niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan. Joukkueen tavoitteena on voittaa sarja, mikä antoi jo ennen sopimuksen allekirjoittamista itsellekin motivaatiota ja uskoa siihen, että joukkueessa tullaan treenaamaan hyvin.

Monessa italialaisessa joukkueessa otetaan voitetun ottelun jälkeen riehakas ryhmäkuva, jota voi jakaa somessa. Tässä Atletico Chiaravallen versio heidän FB-päivityksestä.

TR ja MR: Kausi on alkanut kahdella voitolla: kotona päihitimme hieman nihkeästi sarjanousijan 3-0 ja vieraissa 4-5 Veronan, joka on tehnyt kovia pelaajahankintoja ja tähtää sarjan voittoon. Joukkueen tavoite ei ole meille täysin selkiytynyt, mutta ymmärtääksemme haluamme pärjätä hyvin ja saavuttaa paikan playoffeissa.

• Tiia: Itse pelaan ykkösmaalivahtina ja tavoitteenani on joskus päästä pelaamaan Serie A:ssa. Taso A2:ssa on kovempi kuin Suomessa, mutta se voisi olla vieläkin kovempi, jos haluaa kehittyä.
• Maria: Tavoitteena on nyt pelata ehjä kausi, kehittyä ja olla tehokas hyökkäyspäässä. Nyt on kuitenkin ehkä vähän liian helposti päässyt siihen asemaan, että saa peliaikaa. Tulevaisuudessa haluaisin enemmän kilpailua, jotta peliajan eteen joutuisi tekemään enemmän töitä. Italiassa pelaajien henkilökohtainen taitotaso on Suomea edellä, mutta yleensä ottaen taso on vaihtelevaa eikä välttämättä kaikkien joukkueiden osalta naisten Futsal-liigaa edellä.

Emilian lohkon sarjatilannetta voit seurata täältä ja Ropasten täältä. Haastattelun teon aikana maajoukkueleirillä Emilian Chiaravalle koki kolmannella sarjakierroksella 1-2 -kotitappion, kun taas Ropasten Jasnagora voitti oman ottelunsa 5-1. Tätä seuraavana viikonloppuna osat vaihtuivat: Chiaravalle voitti vieraissa Lazion 2-4 ja Jasnagora puolestaan hävisi matkapelin Padovaa vastaan 5-3. Sarjasysteemistä mainittakoon, että kunkin neljän A2-lohkon voittajat nousevat suoraan Serie A:han, kun taas sijoille 2-5 sijoittuneet pelaavat playoffit pitkän kaavan kautta ensin oman lohkon sisäisesti ja lopulta valtakunnallisesti niin kauan, kunnes 16 joukkueen joukosta voittaja on selvillä. Tämäkään ei vielä takaa nousua, sillä playoffien voittaja pelaa vielä Serie A:n putoamiskarsinnan (11. ja 12. sijoittuneet) häviäjää vastaan, ja vain tämän otteluparin voittaja saa oikeuden pelata Serie A:ssa kaudella 2020-21.

JK: Ollaan voitettu kolme pääkilpailijaamme, mutta hävisimme yhden ottelun ennakkoon heikompaa vastustajaa vastaan. Paljon on pelattu toistaiseksi ristiin, mutta meidän tavoite on tietenkin voittaa mestaruus, kuten seura on tehnyt kolmena edellisenä kautena. Puolan liiga on siinä mielessä poikkeuksellinen, että siinä ei pelata playoffeja, vaan 22 kierroksen jälkeen runkosarjan voittaja on mestari. Tällä pyritään välttämään esimerkiksi sitä, että viimeisinä joukkueina playoffeihin päässeet ostaisivat vasta runkosarjan jälkeen joukkueensa täyteen taitavia ulkomaalaispelaajia, kuten kävi jokin vuosi takaperin. Henkilökohtaisena tavoitteena on vakiinnuttaa pelipaikka avauskahdeksikossa ja nyt olenkin pelannut kakkoskentän pohjapelaajana, koska pelaamme kahdella kentällisellä. Tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, sillä meillä on kymmenen hyvää pelaajaa. Minun pitää siis treeneissä mennä sata lasissa ja näyttää jatkuvasti osaamiseni pelipaikan ansaitsemiseksi - toisin kuin viime kausilla Suomessa pelatessani. Tämä tuo ehdottomasti lisäboostia treenaamiseen. Toiseksi tavoitteeksi sanon, että ehkä myös muutama maali olisi mukava tehdä liigapeleissä.

Rekordilla on liigassa vähemmän otteluita pelattuna kuin useimmilla muilla joukkueilla, koska se osallistui lokakuun alussa Uefa Futsal Champions Leaguen toiselle karsintakierrokselle (Main Round). Siitä lohkosta vain voittaja eteni jatkoon seuraavalle kierrokselle, mutta Rekord jäi kolmanneksi Tsekin ja Romanian mestareiden taakse, joten seuran eurourakka päättyi siihen. Alla olevassa Puolan liigan avauskierroksen koosteessa "Bimbo" tarjoilee syötön ratkaisevaan 0-1 -voittomaaliin yhtä pääkilpailijaa Piast Gliwicea vastaan.

J-MS: Olemme voittaneet kaksi ottelua ja hävinneet yhden, mikä on ollut kohtalaisen hyvä kauden alku. Voitot ovat tulleet viime kaudella runkosarjassa paremmin sijoittuneita vastaan. Olen pelannut itse kaikki pelit ja on saanut kyllä torjua enemmän kuin Suomessa, mitä pidän tavallaan hyvänä asiana. En ole varma, onko seuran tavoitteista edes keskusteltu, mutta tuskin seura olisi laittanut rahaa pelaajahankintoihin, jos ei viime kautta parempaa tulosta lähdettäisi hakemaan. Tällöin Crnica tuli runkosarjassa 8. sijalle ja hävisi molemmat puolivälieräottelunsa.

Kroatian liigan sarjataulukon löydät täältä ja kaikkien sarjaotteluiden koosteet ilmestyvät tänne.

3. Mitkä ovat omat erityisominaisuutesi ja -vahvuutesi, joiden avulla pärjäät ulkomailla ammattilaisena? Mistä olet nämä taitosi saanut? Kerro vielä lopuksi omat pitkän tähtäimen suunnitelmasi futsalpelaajana.

EJ: Ainakin italialaiset näkevät minut hyvänä maalintekijänä, ja voin kyllä allekirjoittaa tämän. Sen avulla uskon oikeastaan päässeeni tänne pelaamaan. Italiassa olen useimmiten tehnyt maaleja pallonriistojen jälkeisistä (kauko)laukauksista. Itse sanoisin omaksi erityisominaisuudekseni myös pelinluvun taidon ja Chiaravallessa minulle annetaankin paljon vastuuta pelin ohjaamisesta. Esimerkiksi prässätessä vastustajaa ylhäältä Y-muodossa valmentaja haluaa minun toimivan aina välipelaajana toisessa prässilinjassa.

Kansainväliset pelit maajoukkueessa ovat varmastikin helpottaneet ulkomaan ammattilaiseksi ryhtymistä, kun on nähnyt, miten muualla pelataan. Itse asiassa eräs agentti kyseli juuri Portugalin EM-karsintaturnauksen aikana (syyskuussa 2018) kiinnostustani lähteä ulkomaille, mutta vastasin hänelle kunnolla vasta viime kesänä. Tämän jälkeen kaikki hoitui nopeasti. Tulevaisuudessa tavoitteena on pelata Serie A:ssa tai muussa kovemmassa sarjassa: nyt pelaan niin hyvin kuin pystyn ja katsotaan, mihin se johtaa. En ole kuitenkaan miettinyt tai stressannut tulevasta liikaa. Maajoukkueessa tavoitteena on saada lisää vastuuta ja päästä EM-kisoihin asti.

TR: Sanoisin, että pelin ohjaaminen on ollut aiemmin vahvuuteni, mutta nyt se ei enää tunnu siltä, kun pitäisi kommunikoida italiaksi. Toisaalta olen viime aikoina kehittynyt muilla osa-alueilla; olen esimerkiksi saanut lisää niin voimaa, nopeutta kuin ketteryyttäkin, koska maalivahtivalmentajamme vetää paljon crossfit-tyyppistä treeniä ja räjähtävyyttä painottavia harjoitteita. Tämä on selvä edistysaskel verrattuna Suomeen, jossa maalivahtivalmennusta ei käytännössä ole. Se oli itse asiassa yksi syistä, miksi halusin ulkomaille: jotta saisin hyvää valmennusta ja voisin kehittyä edelleen.

Ensimmäinen kontakti ulkomaille tuli, kun pelasin todella hyvän pelin EM-karsinnoissa Portugalia vastaan. Tällöin sopimustarjoukset olivat todella erikoisia, mutta kun huomasin Emilian tehneen sopimuksen Italiaan, sain hänen agenttinsa kautta nykyisen sopimustarjouksemme melko nopealla aikataululla. Päätimme sitten pikaisesti lähteä kohti tuntematonta niin sanotusti sika säkissä. Pitkän tähtäimen suunnitelma on päästä pelaamaan vielä korkeammalla sarjatasolla, jolloin saisi haastaa itseään vielä enemmän ja nähdä, mihin rahkeet oikeasti riittävät. Tähän kauteen en haluaisi lopettaa ulkomaan uraani. Maajoukkueessa haluan tietenkin olla mukana niin kauan kuin valmennus näkee minut hyödyllisenä.

MR: Omat vahvuuteni ovat ehkä pallollisena hyökkäyspään kombinaatiopelaamisessa, kun taas puolustaminen ja oman pelaajan seuraaminen ovat selvemmin kehitettäviä osa-alueita. Niissä on jo nyt tapahtunutkin eteenpäin menoa Jasnagorassa. Tiian tavoin halusin lähteä haastamaan itseäni kovempaan sarjaan, ja ainakin toistaiseksi tuntuu, että tasoni on riittänyt. Tulevan kauden jälkeen voisin kuvitella jääväni vielä ulkomaille, mutta kovempitasoiseen joukkueeseen, jossa joutuisi haastamaan itseään vielä enemmän. Maajoukkueessa haluan päästä pelaavaan kokoonpanoon. Toistaiseksi olen ollut vain leirityksissä mukana eikä minulla ole vielä pelattuja maaotteluita alla.

JK: Puolustuspelaaminen ja pelin ymmärtäminen ovat itselleni vahvoja osa-alueita. Vaskon kaudet Kampuksen Dynamossa ja Micon opit maajoukkueessa ovat etenkin parin viime vuoden aikana valmistaneet tosi hyvin ulkomaan ammattilaisuuteen - unohtamatta tietenkään Panu Aution kanssa tehtyä reissua Espanjan Murciaan (keväällä 2015), jolloin treenasin kahden viikon ajan El Pozon juniorijoukkueen mukana. Ylipäätään ulkomaan reissut ja kovatasoisten liigojen otteluiden seuraaminen ovat auttaneet itseäni. Tavoitteena on pysyä ehjänä tämän ensimmäisen ammattilaiskauden ajan ja päästä pelaamaan paljon. Sen pidemmälle en ole omaa uraani oikeastaan vielä miettinyt, kausi kerrallaan mennään.

J-MS: Kaiken lähtökohtana on ollut kova treenaaminen ja valmius tehdä töitä. Sanoisin omaksi vahvuudekseni kokonaisvaltaisuuden; en yksinkertaisesti päästä paljon palloja selkäni taakse. Vaskon kaksi kautta KaDy:ssa valmistivat minua hyvin ulkomaille: hänen ohjauksessaan sain hyvää maalivahtitreeniä ja nyt näin ajan otolliseksi pelata Suomen Futsal-liigaa selvästi kovemmassa sarjassa. Pidemmän aikavälin suunnitelmia en ole kovin paljon miettinyt muuta kuin että olisi mukava pelata vielä jossain tasokkaammassa liigassa. Maajoukkueen osalta tavoitteena on päästä Mico Marticin johdolla arvokisoihin.

Juppis treenaamassa Crnican toisen maalivahdin kanssa reaktioita ja ketteryyttä. Kuva: Crnican FB.

Kiitos haastatteluista!

Lopuksi summaan vielä omat ottelukuulumiseni alkukauden osalta. Vaikeahkosta alkukierrosten ohjelmasta huolimatta olemme onnistuneet keräämään viidestä ottelusta kohtalaisen mukavan kahdeksan pisteen saaliin, joka oikeuttaa 16 joukkueen sarjassa tällä hetkellä 8. sijalle juuri playoff-viivan yläpuolelle. Olemme ottaneet maukkaat kotivoitot keskikastiin arvioituja Camea (6-2) ja Signor Prestitoa (3-2) vastaan. Näissä otteluissa pääsin itse maalin makuun ja jälkimmäisessä sain myös kunnian kantaa kapteeninnauhaa Lelecon kärsiessä pelikieltoa. Ennakkoon erittäin kinkkisistä vierasotteluista hallitsevaa mestaria Pesaroa (4-4) sekä niin ikään kärkikahinoihin arvioitua Rietiä (5-3) vastaan onnistuimme raapimaan yhteensä yhden pisteen, mitä voi pitää tyydyttävänä saavutuksena. Sen sijaan viimeisimmässä kotiottelussamme 12.10. toista nousijajoukkuetta Lido di Ostiaa vastaan emme yltäneet muiden esitystemme tasolle ja jämähdimme harmillisesti 2-2 -tasapeliin. Kaikki ottelun maalit tulivat viimeisen kuuden minuutin sisään meidän siirtyessä ensin johtoon, Ostian tullessa rinnalle ja ohi sekä meidän kruunatessa lopun takaa-ajomme tasoitusmaaliin seitsemän sekuntia ennen loppua. Positiivista oli siis, ettei jääty ihan tyhjin käsin. Alla ottelun tilannekooste.

Peliesityksiämme ovat leimanneet ensimmäisten jaksojen jähmeys; meillä on oikeastaan joka pelissä ottanut oman aikansa päästä pelirytmiin mukaan, kun taas vastustajat ovat lähes poikkeuksetta aloittaneet ottelut energisesti korkealla prässillä ja hyvällä pelitempolla. Toisaalta toisten jaksojen aikana olemme osoittaneet hyvän fyysisen kuntomme, laajan pelaajaringin ja taistelutahdon voiman. Usko omiin kykyihimme tehdä tulosta on tuonut meidät jokaisessa ottelussa tappioasemasta vähintään tasapeliin. Tämän teimme myös Rietiä vastaan nousemalla 3-0 -tappioasemasta 3-3:een, mutta lopulta he löysivät kotonaan vielä uuden vaihteen viimeiselle 10 minuutille punnertaen väkisin 5-3 -voittoon. Kuvaava tilasto otteluidemme sisäiselle epätasaisuudellemme on verrata kummankin 20-minuuttisen maalieroja viidessä pelissä. Ensimmäisten jaksojen maalieromme on 4-9 ja toisten 14-6. Syytä tälle voi vain yrittää arvailla, mutta ainakin otteluun valmistavaa lämmittelyä olemme pyrkineet hieman muuttamaan viimeisimpiin peleihin.

Itse olen päässyt pelaamaan alkukaudesta kohtalaisen suuressa roolissa, koska olen käytännössä ainoa luontainen pohjapelaajamme. Esimerkiksi Pesaroa ja Rietiä vastaan tehtävänäni oli vartioida heidän huippupivotejaan Cristian Borrutoa ja Rodolfo Fortinoa aina heidän kentällä ollessaan. Kun he menivät haukkaamaan happea vaihtopenkille, niin menin minäkin. Ykkösmaalivahtimme Enrico sai kolmannen ottelun puolivälissä jälkipelistä suoran punaisen ja kahden ottelun pelikiellon, joten hän ja nuori brassiveska Lucas ovat molemmat pelanneet maalilla 2,5 ottelua mieheen. Molemmat ovat luotettavia joukkueen viimeisiä lukkoja, joihin en usko tuloksiemme kaatuvan. Alkukauden tärkeistä kenttäpelaajista tuotakoon esille Brasilian maajoukkueessakin esiintynyt Dimas, joka on tehnyt viidessä ottelussa seitsemän maalia. Maininnan ansaitsee myös kokenut Parrel, joka ei välttämättä erityisemmin loista kentällä, mutta hän osaa rytmittää peliämme ja ohjaa hyvin koko joukkuetta. Vahvuutemme on kuitenkin nimenomaan joukkueena pelaamisessa: joka pelissä kentällä on käynyt 10-11 kenttäpelaajaa, jokaisella on tärkeä roolinsa osana kokonaisuutta ja Dimasia lukuun ottamatta myös maalintekovastuu on jakaantunut tasaisesti lähes kaikille pelaajille.

Dimas elementissään: hyvä tempokuljetus ja oikea jalka vapaaksi.

Kautemme jatkuu perjantaina 1.11. hyvin vaikealla vierasottelulla sarjakakkosta Feldi Ebolia vastaan. Pitkälle matkalle lähdemme päivää ennen ja takaisin Mantovaan matkustamme pelin jälkeisenä aamuna, joten edessä on kahden yön reissu. Jospa tällä tavoin olisimme valmiimpia astumaan "askiin" myös vierasotteluissa sekä onnistuisimme palautumaan paremmin ottelun rasituksesta. Marraskuu jatkuu tiiviinä, sillä heti 5.11. edessämme on cupin vierasottelu A2-tason Saints Pagnanoa vastaan. Pelasimme pre-seasonilla heitä vastaan harjoitusottelun, jonka voitimme 7-2. Edellisen kierroksen cupin ottelussa 15.10. saimme kokea yhden italialaisen futsalin häpeällisimmistä piirteistä, kun Serie B -tason Cavezzo juoksutti meitä vastaan U19-joukkueen pelaajista kootun ryhmän. Syynä oli ilmeisesti se, että he joutuivat siirtämään ottelun kauas kotihallistaan, eivätkä edustusjoukkueen pelaajat tällöin halunneet lähteä tai saaneet järjestettyä kyytejä uudelle pelipaikalle. Lopputulos 3-22 kertoo karua kieltä, eikä ole minkään osapuolen eduksi.

Lauantaina 9.11. pelaamme vihdoin kotona tällä hetkellä yhden pisteen meidän edellä olevaa Meta Cataniaa vastaan. Tämänkin jälkeen otteluita on joka viikonloppu ja välillä arkenakin ilman mitään joulutaukoja. Tähän kun lisään itselleni Turussa pelattavan maajoukkueen PM-turnauksen joulukuun alussa, niin tahti on todella tiivis. Maajoukkueen mukana sain muuten juuri kokea yhden upean saavutuksen, kun selvitimme tiemme Puolan MM-karsintaturnauksessa 16 parhaan Euroopan maan joukkoon. Olimme lohkomme neljänneksi sijoitettu joukkue, mutta niin vain onnistuimme Espanjalle kärsityn tappion jälkeen kaatamaan sekä Puolan että Georgian. Etenimme näin lohkokakkosena tammi-helmikuun 2020 vaihteessa pelattavalle Elite roundille, jossa vastus kovenee entisestään. Lohkoarvonta on edessä 7.11., joten elämme jännittäviä aikoja. Jos et vielä seuraa maajoukkuetta Facebookissa, käy ihmeessä tykkäämässä sivusta. Sieltä voi muun muassa fiilistellä Puolan turnauksen tunnelmia vielä näin jälkeenpäin. Elämä on tällä hetkellä todellakin yhtä futsalia - sekä määrällisesti että laadullisesti jotain suurta.

Suomi on jatkossa MM-karsinnassa! Kuva: Petteri Tyni

P.S. Nyt pitäisi edellisen blogitekstin kuvat näkyä oikein, käy tsekkaamassa.

Serie A, täältä tullaan!

Ben tornati!

Tässä blogitekstissäni kerron joukkueeni Mantovan alkuviikkojen treenaamisesta sekä tietenkin siitä, millaisella ryhmällä työskentelemme. Esittelen niin ikään tulevan Italian korkeimman sarjatason haasteemme Serie A:n, joka pyörähtää meidän osaltamme käyntiin ylihuomenna lauantaina 21.9. kotiottelulla Came Dossonia vastaan. Ensimmäisen virallisen ottelumme pelasimme tiistaina 17.9., kun voitimme Coppa Divisionen eli cupin ottelussa vieraissa Serie B -sarjatason Cornedon selvin lukemin 3-10.

Mutta palatkaamme vielä lähtöpisteeseen. Aloitimme kauteen valmistautumisemme maanantaina 19.8., joten takanamme meillä on nyt kuukausi töitä yhdessä. Keskimäärin meillä on toistaiseksi ollut 8-10 tapahtumaa viikossa. Valmentajat ovat pysyneet viime kauteen verrattuna samoina, joten tältä osin tyyli ei ole kovin paljon muuttunut. Aamupäivisin treenaamme kuntosalilla, crossfit-salilla, uimahallilla tai teemme parketilla erityyppisiä kuminauhatreenejä, putkirullailuja sekä venyttelyitä. Näiden harjoitusten avulla pyrimme muun muassa parantamaan lihaskestävyyttä ja palautumista, lisäämään elastisuutta sekä saamaan vartalon liikkeet toimimaan nopeasti ja räjähtävästi. Usein 1-2 aamupäivänä viikossa pelaamme erilaisia pienpelejä ja höyniä rajatulla kenttäalueella keskittyen näin teknisten ja kognitiivisten kykyjen kohentamiseen. Iltatreeneissä sen sijaan käymme paljon läpi joukkuetaktisia asioita niin hyökkäysrotaation, prässinpurkujen, erikoistilanteiden kuin erilaisten kollektiivisten puolustustapojen näkökulmasta. Tähän sisältyy melko paljon koko kentän peliä erisuuruisilla pelaajamiehityksillä.

Iloiset uima-allasjumppaajat palauttavan treenin jälkeen.

Valmistavalla jaksolla olemme pelanneet  viisi harjoitusottelua, joista olemme voittaneet kaikki. Vastustajat ovat tosin olleet Serie A2-, B- ja C1-joukkueita ja kotiotteluita näistä on ollut neljä, joten oletus olikin, että nämä ottelut hoidetaan tuloksellisesti puhtain paperein. C1-sarjan "paikallisvastus" Verona - johon siirtyi meidän viime kauden joukkueesta pivot René ja nuori laitapelaaja Bogdan - kaatui kotona 9-1. A2-tasolle tulevaksi kaudeksi nousseen Saints Pagnanon voitimme 7-2 (kooste) ja Serie B:n Pro Patrian vieraissa 2-8. Viime viikonlopun kotiturnaus tarjosi yllättävän tiukan haasteen, mutta löimme silti lyhennetyllä peliajalla 2x12 minuuttia pelatuissa otteluissa A2:n Reggio Emilian 4-2 ja finaalissa Pro Patrian 3-2. Itse olin näistä kahdesta viimeisestä ottelusta - kuten myös cupin ottelusta - varotoimenpiteenä sivussa pienen reisivaivan takia. Muutoinkin tiukka harjoitusjakso on sisältänyt itselläni erilaisia pikkuvaivoja. Otteluissa olemme kierrättäneet melko paljon pelaajia siten, että kaikki ovat päässeet pelaamaan suhteellisen tasaisesti. Muun muassa näiden syiden takia itsestäni tuntuu, että oma kone vielä niin sanotusti odottaa hieman käynnistymistään.

Valmennusryhmämme koostuu viime kauden tavoin päävalmentaja Pinosta, fysiikkavalmentaja Elenasta, lajivalmentaja Alessandrosta - joka on vastuussa 1-2 viikottaisesta aamupäivätreenistä, maalivahtivalmentaja Marcosta sekä apuvalmentaja Giovannista, joka huolehtii venyttelyistä ja otteluiden alkulämmittelyistä. Joukkue sen sijaan on muuttunut suurelta osin. Viime kauden pelaajista vain kaksi maalivahtia ja kolme kenttäpelaajaa ovat samoja. Joukkueeseen on liittynyt uusina yksi maalivahti ja kahdeksan kenttäpelaajaa. Kolmosmaalivahtia lukuun ottamatta olemme kaikki 13 pelaajaa ammattilaisia: yhdeksän brassia, kaksi italialaista, yksi paraguaylainen ja yksi suomalainen. Yleisin "pukukoppikieli" pelaajien kesken on siis portugali, vaikka toki kaikki italiaa osaavat. Esittelen tarkemmin pelaajaprofiilejamme tulevissa päivityksissäni.

Voitetun kotiturnauksen jälkeen hymy on joukkueella herkässä.

Koska 67 % joukkueesta on vaihtunut, tulee yhteispelin löytäminen ja pelikaverien tuntemaan oppiminen viemään varmasti oman aikansa. Joukkueessa on edelliskautta enemmän sekä määrää että laatua: kaikki 11 kenttäpelaajaa saanevat tilaisuutensa näyttää osaamisensa kentällä myös liigaotteluissa. Pelaajien taitotaso vaikuttaisi olevan Serie A:n mittapuulla jopa kohtalaisen hyvä, mutta kompastuskiveksemme voi muodostua kokemuksen puute. Vain kahdella pelaajallamme on paljon ja kolmella hieman kokemusta kovatasoisesta Serie A:sta. Niinpä sarjan rytmiin totuttautuminen on varmasti haaste, johon meidän pitäisi pystyä vastaamaan nopeasti. Iän voidaan sanoa olevan toinen kokemuksen mittari. Meidän 13:sta pelaajasta vain viisi on vähintään 30-vuotiaita, jonka voi usein mieltää kypsän ja peliälykkään pelaajan tietynlaiseksi rajapyykiksi. Tästäkin näkökulmasta joukkueemme voidaan siis sanoa olevan suhteellisen kokematon.

Käyn vielä lopuksi läpi perustiedot sarjastamme Serie A:sta ja sen arvioiduista voimasuhteista. Tällä kaudella Serie A pelataan 16 joukkueen kaksinkertaisena sarjana, joka alkaa 20.9. ja päättyy 2.5.. Tämän jälkeen kahdeksan parasta joukkuetta pääsevät pudotuspeleihin ja sijoille 9-11 sijoittuneiden kausi päättyy sarjassa säilymiseen. 12. ja 13. pelaavat puolestaan keskenään kaksiosaisen putoamiskarsinnan, jonka häviäjä putoaa A2:een. Sijoille 14-16 joutuneet joukkueet putoavat suoraan A2:een. 15 pelatun kierroksen jälkeen eli runkosarjan puolivälissä kahdeksan kärjessä olevaa joukkuetta pääsevät maaliskuussa pelattavaan Coppa Italiaan, joka on suurta mainetta nauttiva Serie A:n parhaiden joukkueiden cup-lopputurnaus. Siinä pelataan neljän päivän aikana yksiosaiset puolivälierät, välierät ja finaali. Kaiken kaikkiaan Serie A on valtakunnallinen sarja, jossa käytännössä koko Italia on edustettuna luoteisosaa lukuun ottamatta. Pelimatkat tulevat siis olemaan enimmäkseen varsin pitkiä ja 30 ottelun pelimäärä on kohtalaisen suuri moniin muihin sarjoihin verrattuna.

Serie A:n maantiede Italian kartalla näyttää tältä.

Ennakkokaavailuissa Mantovaa ei ole nostettu kovin korkealle sarjataulukossa, vaan meidät lasketaan yhdeksi vahvimmista putoajaehdokkaista. Tämän haluamme tietenkin osoittaa vääräksi. Tärkein tavoitteemme ainakin tässä vaiheessa on säilyä sarjassa ja kaikki sen päälle tuleva on plussaa. Sarjan lähtökohdista on syytä huomioida se seikka, että seitsemän joukkuetta 16:sta on nousijajoukkueita, joilla ei ole seurana aikaisempaa kokemusta Serie A:sta. Toki näillä joukkueilla on paljon pelaajia, jotka ovat aiemmin pelanneet korkeimmalla sarjatasolla, mutta nousijajoukkueiden tilanne ei kuitenkaan ole sama kuin jo paikkansa korkeimmalla sarjatasolla vakiinnuttaneilla seuroilla. Voidaankin ajatella, että nämä seitsemän seuraa ovat tietyllä tavoin samalla lähtöviivalla. Meidän vahvuuksiksi pitkässä sarjassa  voivat viime kauden tapaan muodostua laaja pelaajarinki ja laadukas jokapäiväinen treenaaminen. Unohtamatta tietenkään kotietua, sillä treenaamme ja pelaamme edelleen vaatimattomalla ja mitoiltaan täysimittaista kenttää pienemmällä Neolù-hallilla, joka voi olla suuriin areenoihin tottuneille vastustajille pienimuotoinen shokki. Mantova on myös seurana Italian mittapuulla suhteellisen vakaa, mikä voi muodostua eduksi kauden edetessä. 16 seuran joukkoon mahtuu melko varmasti paniikkinappulaa, sekasortoa, riitoja, rahojen loppumista tai muita vastaavia hankaluuksia.

Alkukierrosten otteluohjelmaamme voisi arvioida kohtalaisen vaikeaksi. Kohtaamme ensimmäisellä kierroksella kotona Came Dossonin, jolla on ollut viime vuosina hyvä jatkuvuus pelaaja- ja valmennuspuolella. Viime kaudella Came eteni puolivälieriin ja toissa kaudella aina välieriin asti. Viikko tämän jälkeen 28.9. haaste on kovin mahdollinen, kun matkustamme hallitsevan mestarin ja tuoreen Supercupin voittajan Pesaron vieraaksi. Näiden pelien välissä urakoin vielä itse kaksi harjoitusmaaottelua Ranskaa vastaan. 1.10. pelaamme arkikierroksen kotiottelun Signor Prestitoa vastaan, joka on yksi nousijajoukkueista. 5.10. edessä on vierasottelu Rietiä vastaan. Heidät on sijoitettu ennakoissa kolmen kärkeen yhdessä Pesaron ja Acqua&Saponen kanssa. Sarjan tiiviihkön alkusysäyksen päättää kotiottelu nousijajoukkuetta Todis Lido di Ostiaa vastaan 12.10. ennen kolmen viikon maajoukkuetaukoa. Näillä ennakkotiedoilla voi melko yksinkertaisesti päätellä, että ainakin kotiotteluista pitäisi napsia mieluusti täysiä pistepotteja, jottemme löytäisi heti itseämme sarjataulukon häntäpäästä. Edessä on siis tiivis, haastava ja mielenkiintoinen alkusyksy.

Serie A:n otteluohjelma kokonaisuudessaan on nähtävissä täältä melko yksinkertaisessa muodossa. Kaikki pelit yhtä viikoittaista Rai Sportin televisioimaa ottelua lukuun ottamatta lähetetään livelähetyksinä PMGSport Futsalin Facebook-sivustolla. Sinne ilmestyvät otteluiden jälkeisinä päivinä myös maalikoosteet, joten kannattaa laittaa viimeistään nyt tämä sivusto seurantaan. Sarja-avauksemme Mantova-Came käydään lauantaina 21.9. klo 21 Suomen aikaa. Joukkueen FB-sivusto löytyy puolestaan täältä ja siitäkin saa halutessaan tykätä. Forza Mantova!

Pivot - pienen tilan hallitsija, osa 2 + kesäkuulumiset

Heipä hei.

Kirjoitin juuri ennen kauden päätösottelua pivotin roolista futsalissa pitkälti pallollisen pelin näkökulmasta. Haastattelin juttua varten lyhyesti kahta Mantovan joukkuekaveriani René Ortegaa ja Valerio Luttaa, mutta nämä haastattelut eivät valitettavasti ehtineet kyseiseen päivitykseen. Niinpä päätin jakaa jutun kahteen osaan ja julkaista haastattelut tässä jälkimmäisessä. Tarkoituksenani oli saada juttu ulos jo kesäkuun aikana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä tekstissä aion siis syventyä siihen, mitä menneen kauden joukkuekavereillani Renéllä ja Valeriolla on sanottavaa pallon pelaamisesta ahtaassa tilassa. Brasilialaistaustaisen 28-vuotiaan Renén tapasin ensimmäisen kerran noin kuusi vuotta sitten, kun hän oli kanssani samassa joukkueessa ensimmäisellä Italian keikallani ASD Futsal Tridentinassa kaudella 2013-14. Roomasta kotoisin oleva niin ikään 28-vuotias Valerio on sen sijaan itselleni uusi tuttavuus Mantovan ajalta.

Renén kausi Mantovassa ei ollut henkilökohtaisella tasolla helppo. Hän kärsi hieman loukkaantumisista eikä päässyt syksyllä oikein vielä pelirytmiin. Hän jäi hieman ykköspivotimme Arrepiun varjoon, mutta kevättä kohti tultaessa myös René nosti profiiliaan. Runkosarjassa hän teki yhdeksän maalia, mutta varsinaisen "elämänsä pelin" René pelasi käytännössä tiukimmassa mahdollisessa paikassa toisessa playoff-ottelussa. Olimme kotiottelussa selkä seinää vasten kolmen maalin takaa-ajoasemassa Sestua vastaan ja vielä 33 minuutin kohdalla johdimme ottelua vain 3-2. Sitten alkoi René-show. Kaksi maalia lyhyen ajan sisään varsinaisella peliajalla ja voittomaali jatkoajan kolmannella minuutilla. Kaikki maalinsa hän viimeisteli taitavasti eri tavoin: yksi kantapäällä, yksi nopealla toisen kosketuksen kärkkärillä ja yksi omasta kuljetuksesta kahden harhautuksen jälkeen. Tätä "triplettaa" voit ihailla oheiselta videolta. Tiivistin vähäsanaisen Renén haastattelun alle yhteen kommenttiin.



René, olet vahvana pivotina hyvä pallon suojaamisessa. Kerro hieman tästä taidostasi. Mitä vinkkejä antaisit pivoteille tai pivoteiksi pyrkiville pelaajille?

Opin suojaamisen taidon varmaankin jalkapallon puolelta, jota pelasin 23. ikävuoteen saakka ennen futsalin aloittamista. Palloa pitäessäni osaan mielestäni liikuttaa sitä hyvin jalkapohjani avulla pienissäkin tiloissa vastustajan ulottumattomissa. On tärkeää suojata palloa hyvin ja pitää siihen tuntuma koko ajan. Tällöin voi samanaikaisesti katsoa, miten joukkuekaverit liikkuvat pallottomina, ja tämän perusteella päättää, syöttääkö vai laukoako itse.

Renén futsalseurat Italiassa
Trento/ Tridentina 2012-14 (Serie B ja A2)
Gruppo Fassina 2014-15 (A2)
Montesilvano 2015-16 (A)
Maritime 2016-17 (B alkukausi)
Petrarca Padova 2017 (C1 loppukausi) ja 2017-18 (B)
Mantova 2018-19 (A2)
Hellas Verona 2019-20 (C1)

René elementissään ahtaassa tilassa kauden viimeisessä ottelussa Atletico Cassanoa vastaan. Tilanteesta seurasi vapaapotku maalintekoetäisyydeltä.

Valerion kausi oli Renén tavoin pelillisesti varsin haasteellinen, sillä hänen peliminuuttinsa jäivät melko pieniksi eikä rooli ollut aivan odotetunlainen. Hän kuitenkin hoiti osansa ammattimaisesti ja kohtuullisen hyvällä rutiinilla tehden siinä sivussa kolme maalia. Annetaan hänen kertoa kaudestaan ja ylipäätään pallollisista taidoistaan.

Valerio, pallonkäsittelysi pienissä tiloissa on jotain poikkeuksellista. Miten pystyt selviämään pallon kanssa 2-3 vastustajan ahdisteluista huolimatta?

Jo lapsena tykkäsin harhautella ja käyttää molempia jalkoja samalla tavoin. Voin sanoa eläneeni pallo jalassa 24 tuntia vuorokaudessa; tällöin vaistoni kehittyivät hyviksi. 18-vuotiaaksi asti pelasin jalkapalloa hyökkäävänä laitapelaajana - pelipaikalla, jossa korostui hyvä pallokontrolli, kuljetus- sekä harhauttelutaidot. 19-vuotiaana futsaliin siirtyessäni aloin ymmärtää, että ei tarvitse harhautella niin usein muuta kuin tietyillä kentän alueilla.

Menneellä kaudella pelasit paljon pohjapelaajan roolissa minun vaihtoparinani. Mikä on luontaisin pelipaikkasi, jossa pystyisit hyödyntämään parhaiten pallollisia taitojasi?

Totta, menneellä kaudella pelasin käytännössä pakon edestä pohjalla, koska meillä ei Jukan lisäksi ollut oikeita pohjapelaajia. Ehkä päävalmentaja Pino näki minussa fyysisistä ja taktisista syistä ainoan vaihtoehdon toiseksi pohjapelaajaksi. En ollut aikaisemmin tottunut pelaamaan siinä roolissa, enkä rehellisesti sanottuna pitänyt siitä kovin paljon, sillä siinä en pääse hyödyntämään hyviä ominaisuuksiani.

Luontaisesti olen hyökkäävä laitapelaaja, joka haluaa tehdä kombinaatioita pivotin kanssa. Olen myös pelannut usein pivotia, sillä olen mielestäni hyvä antamaan viimeisiä ratkaisevia syöttöjä selkä maaliin päin pelaten.

Kuulut maalivahtimme Enricon ja laitapelaajamme Lorisin ohella niihin pelaajiin, jotka käyttävät pelatessaan lentopallokenkiä. Miksi tämä valinta?


Lentopallokengät ovat minulle käytännöllinen ja mukava valinta. Eräs kaverini sai minut kokeilemaan "Asicseja", kun etsin kantapäästä korkeita ja nimenomaan kangasmateriaalista tehtyjä kenkiä. Futsalkengät on lähes aina tehty nahkasta tai muovista. Kerran kokeiltuani lentiskenkiä en ole niitä enää vaihtanut.

Valerion futsalseurat
Finplanet Fiumicino 2010-12 (Serie A2 ja A)
Lodigiani 2012-13 (C1)
Futsal Isola 2013-16 (B, A2 kaksi kautta ja A puolikas kausi)
Lido di Ostia 2016-17 (B loppukausi)
Ciampino Anni Nuovi 2017-18 (A2)
Mantova 2018-19 (A2)
Lido di Ostia 2019-20 (A)

Valerio pelasi tärkeät minuutit viimeisessä playoff-ottelussa Atletico Cassanoa vastaan minun ollessa sivussa. Takana harvinaisesti täysi katsomo Neolùlla.

Kiitos haastatteluista, grazie!

Kuten monet lukijat jo varmasti tietävätkin, kausi Mantovan kanssa päättyi upeaan nousuun Serie A:han, kun voitimme Sportitalian tv-kameroiden edessä kotikentällämme Atletico Cassanon viimeisessä playoff-ottelussa selvästi 6-2. Yhyeismaalit menivät meille 8-3. Itse seurasin tämän ottelun katsomosta käsin pelikiellon takia, mutta heti ensi minuuteista oli selvää, ettei mikään uhkaisi ensimmäisessä osaottelussa saavuttamaamme maalin johtoasemaa. Arrepiu johti maalikarkeloita kolmella osumallaan, Enrico torjui maalilla käytännössä kaiken ja ylipäätään koko joukkue pelasi tehokkaasti, tarkasti ja uhrautuvaisesti. Pieni halli oli revetä liitoksistaan: istumapaikat olivat aivan täynnä ja lisäksi kolmella sivustalla seisoi runsaasti katsojia. Upea kokemus kaiken kaikkiaan, kuten alla olevasta koosteesta voi jotain aistia.



Itselleni Serie A:n pelaamisen houkutus oli suuri, ja kun seura niin ikään halusi pitää minut riveissään, sorvasimme melko nopeasti ja vaivattomasti yksivuotisen jatkosopimuksen. Tämän huomioivat Suomessakin esimerkiksi Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Keskisuomalainen. Syksyllä itseäni odottaa siis tuttu ympäristö, mutta uusi ja mielenkiintoinen haaste korkeimmalla sarjatasolla yhdessä Euroopan kovimmista liigoista. Minun lisäkseni menneen kauden avainpelaajista jatkavat seurassa vain maalivahti Enrico sekä laitapelaajat Loris ja Leleco, jotka olivat kaikki niin sanotusti aloitusnelikon pelaajia.

Tässä jutussa haastatellut René ja Valerio eivät jatka uraansa tulevalla kaudella Mantovassa, sillä molemmat luultavasti halusivat asumaan itselleen tutumpaan ympäristöön ja ehkäpä pelaamaan hieman isompaan tai itselleen sopivampaan rooliin. Renén ensi kauden seura on Serie C1:n Hellas Verona, kun taas Valerio siirtyi kilpailevaan seuraan toiseen Serie A -nousijajoukkueeseen Todis Lido di Ostiaan Roomaan. Maaliruisku Arrepiu sen sijaan päätti siirtyä Serie C1:n Cavezzoon, kuten myös loppukaudeksi kuntoutunut Nicola Palermo. Makedonian maajoukkuepelaaja Ziba siirtyi Serie A2 -seura Italpoliin, kun taas nuori brassi Willy palasi vuoden lainasopimuksensa jälkeen Serie A:n hopeajoukkueeseen Acqua&Saponeen. Maagi Hosion ura jatkuu niin ikään jossain muualla kuin Mantovassa, vaikka seura olisi ymmärtääkseni halunnut pitää hänet riveissään. A presto, amico mio!

Joukkueemme rakentuu siis ensi kaudelle melko pitkälti uusiksi, mikä tuo todennäköisesti omat vaikeutensa futsalin kaltaisessa yhteispeliä korostavassa lajissa. Mantovassa halutaan kuitenkin kerätä myös Serie A:han riittävän kilpailukykyinen joukkue, jolla ei tarvitsisi taistella pelkästään putoamista vastaan. Vahvistuneet taustat ovat toistaiseksi hankkineet uusiksi pelaajiksi muun muassa brasilialaisen maalivahdin Lucasin, vasenjalkaisen hallitsevan Italian mestarin Mateusin Pesarosta sekä paraguaylaisen Vander Salasin - Italiassa hyvää mainetta niittäneen veljessarjan kuopuksen. On selvää, että vastustajat ja pelin taso tulevat kovenemaan melko huomattavasti ensi kaudelle Serie A2:een verrattuna. Serie A tullaan kuitenkin pelaamaan 16 joukkueen sarjana, jolloin se ei ole aivan niin laadukas kuin esimerkiksi viime kauden 12 joukkueen sarja. Meilläkin on tällöin oma sanamme varmasti sanottavana, näin ajattelen.

Pre-season käynnistyy Mantovassa 19.8., joten käytän jäljellä olevat viikot Jyväskylässä laadukkaan perheajan lisäksi hyvään treenaamiseen, futsalvalmennushommiin sekä Suomen kesästä nauttimiseen.

Palataan asiaan, kunhan on aihetta. Arrivederci!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mitä uusi kausi Serie A:ssa tuo tullessaan, se selviää myöhemmin.

Pivot - pienen tilan hallitsija. Osa 1.

Ciao.

Kohdepelaaja. Target. Hyökkääjä. Nimiä on olemassa useita. Futsalkielessä puhutaan yleisimmin kuitenkin pivotista. Sillä tarkoitetaan organisoidussa kenttäryhmityksessä pallollisen joukkueen ylintä kenttäpelaajaa, joka pelaa usein lähimpänä vastustajan maalia ja selkä maaliin päin. Tässä postauksessa kerron hieman pivotpelaajien tyypillisistä ominaisuuksista sekä tehtävistä hyökkäysvaiheessa - ennen kaikkea pallollisena pelaajana. Esittelen videoklippien avulla pivotien pelaamista, joka tapahtuu usein pienessä tilassa palloa suojaten. Haastatteluhaaviini joukkuekavereistani tarttuivat tällä kertaa René ja Valerio, jotka taitavat pallon lähikontrollin sekä ahtaista tiloista selviämisen ehkäpä parhaiten joukkueestamme "bomber" Arrepiun ohella. Nämä haastattelut julkaistaan toisessa osassa erillisenä blogipäivityksenä kahden viikon sisällä.

Millaisia ominaisuuksia pivotpelaajalta vaaditaan pallollisena pelaajana? Iso koko on yleensä eduksi, mutta tärkeämpää on koko kropan käyttö palloa suojatessa: pallo pitää osata pitää riittävän kaukana selässä olevan puolustajan (jatkossa puhun myös pohjapelaajasta) ulottumattomissa. Vahvojen reisilihasten, takapuolen, keskivartalon ja sopivasti levitettyjen käsien avulla pivot pystyy tunnustelemaan pohjapelaajan sijaintia ja liikkumista. Pivotin on myös yritettävä pitää painopisteensä riittävän alhaalla, jotteivät pienet tönimiset horjuttaisi häntä. Esimerkin suojaamisesta tarjoaa tässä pätkässä tunnettu vasenjalkainen brassi Betao. Eräs toimiva ja yksinkertainen pivotin ominaisuuksien treenaamisen muoto on harjoitella pareittain pallon suojaamista hyvin pienellä, esimerkiksi noin 4x4 metrin alueella siten, että yksi suojaa ja toinen yrittää riistää palloa. Tähän harjoitteeseen voi halutessaan sallia puolustajan häirinnän vain ison jumppapallon avulla työntäen ja/tai rakentaa kartioista pienen maaliportin, jolloin suojaamiselle ja kääntymiselle luodaan suunta.

Betao lempipuuhassaan Espanjaa vastaan. Kuva: Betao Twitter

Hyvät pivotit osaavat hyödyntää taitavasti sekä tunto-, liike- että tasapainoaistiaan ottaessaan kontaktia pohjapelaajaa ja joskus myös useampaa vastustajaa vastaan. Sen lisäksi pivotilta vaaditaan myös kehittynyttä näköhavainnointia. Riittävän vahvojen ja taitavien pallon suojaajien ei tarvitse katsoa jatkuvasti palloa, vaan he pystyvät nostamaan päätään ja täten etsimään vaihtoehtoja seuraavaan pelitekoonsa pallon kanssa. Näin he ovat valmiita reagoimaan riittävän ajoissa myös mahdolliseen puolustajien tuplaukseen, jolloin he liikkuvat itse pallon kanssa pois ahtaasta tilasta tai syöttävät (kaksi peräkkäistä esimerkkiä) pallon joukkuekaverilleen.

Mainittakoon lyhyesti muutama sananen myös pivotin havainnoinnista ja liikkumisesta pallottomana. Pääsääntönä on, että pivotin olisi hyökkäyksen kannalta hyödyllisintä saada pallo haltuunsa mahdollisimman lähellä vastustajan maalia. Hyvät pohjapelaajat pyrkivät kuitenkin puolustamaan pivotia etupuolelta syöttöä ennakoiden, jolloin pivotin tehtävänä on ilmestyä oikea-aikaisesti pohjapelaajan eteen, sivulle tai etuviistoon ylöspäin suuntautuvan syötön lähtöhetkellä. Pivotin ei tarvitse liikkua määrällisesti paljon, vaan pikemminkin tilaa "tunnustellen" ja oikea-aikaisesti valmistaen hyvän peliasennon puolustajan läheltä. Vielä ovelampi pivot pyrkii kadottamaan itsensä pohjapelaajalta tämän selän takana tekemällä oikea-aikaisia valeliikkeitä sekä tämän jälkeen liikkeen poispäin pohjapelaajasta. Nämä kaikki suoritukset vaativat tietenkin erinomaisesti koordinoitua yhteistyötä syöttäjän ja pivotin välillä. Mallisuorituksia voi katsoa tältä videolta viimeisen kahden minuutin pätkästä.

Mitkä ovat sitten pivotin ydintehtävät pallollisena? Hänen tulee tietenkin pystyä luomaan itselleen tilaa pallon suojaamiseen ylimpänä kenttäpelaajana. Tämä mahdollistaa myös muiden kanssapelaajien siirtymisen ylemmäksi kenttäryhmityksessä sekä täten hyökkäyksen etenemisen tai pallonhallinnan säilyttämisen. Pallon pitäminen itsellä koostuu yleensä useista nopeista peräkkäisistä jalkapohjakosketuksista. Pallon voi myös välillä jättää hieman kauemmaksi itsestään, jolloin pivot saa pieneksi hetkeksi tarpeellisia "taukoja" pallokosketuksista. Itse pallon suojaamiseen vain harvat pivotit käyttävät säännönmukaisesti heikompaa jalkaansa, vaan palloa kontrolloidaan usein sijainnista riippumatta paremmalla jalalla. Tämä ei ole yleensä pivotille rajoittava tekijä, kunhan hän suojatessa muistaa pitää pallon riittävän kaukana vastustajasta sekä pystyy näkemään, mitä kentän muilla alueilla tapahtuu. Esimerkiksi maailman parhaisiin kuuluneella brasilialais-espanjalaisella pivotilla Fernandaolla oli oikeajalkaisena usein tapana hakeutua oikeaan laitaan - kuten alta olevalta videolta voi havaita - vaikka lähtökohtaisesti oikeajalkaisten on helpompi suojata palloa ja havainnoida peliä vasemmalta laidalta.

Laadukkaat pivotpelaajat eivät pelkästään suojaa kropallaan palloa, vaan he pystyvät pallon kanssa kääntyessään myös pitämään tai "siirtämään" puolustajan pois itsensä ja maalin välistä. Olennaista on osata kääntyä pallon kanssa sekä heikomman että vahvemman laukaisujalan puolelle, kuten tämän pätkän ensimmäisten 45 sekunnin esimerkeissä. Voidaan puhua myös pivotin harhautuksista: pallo siirretään kroppaa hyväksi käyttäen vapaaseen laukaisupaikkaan. Tätä voi edeltää valeliike pallon kanssa vastakkaiseen suuntaan, kuten brasilialais-venäläinen Eder Lima tekee tämän videon ensimmäisessä maalissaan. Hyvät pivotit pystyvät ensimmäisen siirtonsa jälkeen tekemään valelaukauksen, jolla he saavat pohjapelaajan yrittämään vedon blokkaamista. Seurauksena on usein se, että pivot saa hieman lisää tilaa, pohjapelaaja on menossa väärään suuntaan ja parhaassa tapauksessa hän jopa kääntää päänsä pois pallosta. Tämä helpottaa merkittävästi pivotin työtä maalipaikkaan pääsemiseksi. Toisaalta pivotit saattavat suojatessaan, kääntyessään ja harhauttaessaan kerryttää vastustajan kumulatiivisten rikkeiden tiliä ja hankkia vapareita hyviltä etäisyyksiltä, jos heitä ei muutoin saada pysäytettyä - tärkeä taito sekin.

Edellä mainittu Fernandao totesi joitakin vuosia sitten, että pivoteja on olemassa kahdenlaisia: killereitä ja tarjoilijoita. On siis niitä, jotka tekevät itse paljon maaleja ja sitten niitä, jotka syöttävät kanssapelaajilleen sopivia palloja, joista laittaa peliväline verkon porukoille. Jakolinja on varmastikin osittain keinotekoinen, sillä hyvät pivotit hallitsevat molemmat taidot. He pystyvät lukemaan, milloin on tilaa ja aikaa kääntyä itse vapaaseen laukaisusektoriin, ja milloin puolestaan kannattaa hyödyntää kanssapelaajan liike esimerkiksi palloa kohti tai vapaaseen diagonaaliin tyhjään tilaan.

Brasilialainen, Barcelonaa seuratasolla edustava Ferrao on ehkäpä maailman paras pivot tällä hetkellä, ainakin hyökkäysvaiheessa. Hän osaa suojata, kääntyä, laukoa, syöttää ja hankkia rikkeitä vastustajalle erinomaisesti.

Teknisiä taitoja ajateltaessa pivotin tulee pystyä laukomaan molemmilla jaloilla, nopealla latauksella, erilaisista asennoista ja eri jalan osilla. Riittää katsoa tästä videosta vaikkapa ensimmäiset 40 sekuntia yläkuvassa olevan Ferraon viime vuoden maaleista, niin näkee hänen viimeistelytaitonsa. Perinteinen vetotreeni, jossa lauotaan vastapalloon, ei siis ehkä ole kaikista sopivin pivoteille. Niin ikään pivotin syöttäminen maalipaikkoja tarjoiltaessa ei ole useinkaan vertailtavissa muiden kenttäpelaajien perussyöttöpelaamiseen, jossa palloa syötetään melko kovaa ja karkeasti sanottuna 5-15 metrin matkoja. Pivotin yleisimpiin syöttövalikoimiin kuuluvat sen sijaan noin 1-8 metrin jalkapohjajätöt etuviistoon tai takakierrolle, pienet tsipit sekä lyhyehköt poikittais- tai diagonaalisyötöt. Näiden syöttöjen voimakkuus tulee usein harkita siten, että kanssapelaaja pystyy laukomaan syötöstä helposti yhdellä kosketuksella.

Edellä olen puhunut hyvän pivotpelaajan ominaisuuksista ja taidoista. Lopuksi haluan vielä nostaa esille ensimmäisen kosketuksen merkityksen, joka ehkäpä tekee eron hyvän ja huippuhyvän pivotpelaajan välille. Maailman parhaat pivotit pystyvät sopivassa tilanteessa säännönmukaisesti luomaan itselleen ratkaisupaikan, viimeistelemään tai syöttämään heti ensimmäisellä pallokosketuksellaan ilman ylimääräistä pallon suojaamista. Tällöin puolustavan joukkueen pelaajat eivät ehdi kovin hyvin järjestäytymään ja auttamaan pohjapelaajaa, minkä seurauksena maaliuhkasta tulee välitön.

Sain pelata jo yllä mainitsemaani Eder Limaa - yhtä maailman parhaista pivoteista - vastaan MM-karsintaturnauksessa Turkissa 2015.

Palataan vielä lopuksi pivotin jalkaisuuteen hieman laajemmasta näkökulmasta. Monet huippupivoteista ja ihan tavallisista "peruspivoteista" ovat ainakin Etelä-Euroopassa ja Brasiliassa vasenjalkaisia. En sano, että enemmistö, mutta uskallan sanoa, että suhteellisesti suurempi osa verrattuna muihin kenttäpelaajiin. Esimerkiksi kolmessa Espanjan pääsarjan joukkueessa voisi olla vaikka kahdeksan pivotia, joista kolme on vasenjalkaisia. Muita pelaajia näissä joukkueissa olisi yhteensä 34, joista arviolta noin kahdeksan olisi luontaisia vasureita. Prosentuaalisiksi osuuksiksi saadaan pivotien ryhmässä 37,5 ja muiden pelaajien ryhmässä 23,5. Tämä arvio on hypoteettinen, mutta uskon sen olevan suuntaa-antava. Miksi vasenjalkaisista pelaajista tehdään näinkin paljon pivoteja? Itse keksin tähän oikeastaan vain sen syyn, että koska pivotin kanssapelaajat ovat lähtökohtaisesti useammin oikea- kuin vasenjalkaisia, pivotin oikealta laidalta - jossa siis vasuri yleisimmin viihtyy - lähtevistä syötöistä pääsevät nämä oikeajalkaiset pelaajat laukomaan helpommin paremmalla jalallaan.

Olen kirjoittanut tässä tekstissäni pivotin ominaisuuksista, tehtävistä, taidoista, jalkaisuuksista sekä ylipäätään erityisestä roolista pallollisena pelaajana. On syytä kuitenkin muistaa, että pivotin keskeiset pallolliset ja pallottomat taidot ovat hyödyllisiä muidenkin eri pelipaikkojen pelaajille. Kenellä vain pitäisi olla valmius toimia pelin sisällä yksittäisissä tilanteissa pivotina - ottaa positio, suojata palloa, kääntyä ja laukoa, tai syöttää maalipaikka kanssapelaajalleen. Olen itse esimerkiksi pelannut kahden edellisen vuoden ajan useita kertoja veljeni Mikon, Jani Korpelan ja Sergei Korsunovin muodostamassa nelikossa sekä KaDyssa että maajoukkueessa. Kukaan meistä ei ole luontainen pivotpelaaja, mutta kaikki pystyvät tarvittaessa ottamaan pivotin pallollisen roolin harteilleen lyhyiksi hetkiksi.

Jani "Bimbo" Korpela pivotin tehtävissä Uefa Futsal Champions Leaguen ottelussa elokuusa 2018 norjalaista Sandefjordia vastaan. Taustalla "Sege" Korsunov. Kuva: KaDy Futsal FB

Suomen Futsal-liigassa luontaisia vahvoja futsalmaisia pivotpelaajia ei ole kovin monta, mutta Italian Serie A:ssa ja omassa sarjassani A2:ssa heitä on vastassa joka pelissä. Minulla on ollut kunnia pelata tällä kaudella sellaisia maailmanluokan tähtiä kuin Cristian Borrutoa - lyhyt ja nopea argentiinalaisväkkärä - tai Rodolfo Fortinoa - isokokoinen ja urheilullinen italo-brassi, joka pelasi vielä viime kaudella portugalilaisessa Sportingissa muun muassa Uefa Futsal Cupin finaalissa - vastaan. Useimmiten kyseessä on kuitenkin ollut vahva iskokoinen järkäle, joka suojaa palloa hyvin, yrittää kääntyä itse ja laukoa tai vaihtoehtoisesti etsii syöttövaihtoehdon. Näiltä pelaajilta on erittäin vaikea onnistua tökkäämään palloa pois heidän hallustaan tai yrittää horjuttaa heitä - myös siksi koska Italiassa niistä vihelletään helposti rikkeitä. Joskus onnistun katkomaan heille tulevat syötöt etupuolelta, mutta jos tämä ei onnistu, niin yritän vain pitää heidät kontrollissani pienen matkan päästä. Niin nopeita ja vahvoja kääntymään he eivät nimittäin usein ole, etten pysyisi heidän perässään.

Käynnissä olevissa Serie A2:n pudotuspeleissä pelasin ensimmäisessä Sestu-otteluparissa kahta eri pivotia, Alexander Dall'Onderia ja Andrea Ganzettia, vastaan. Ensimmäisestä vierasottelusta selviydyin joukkueen tavoin vain tyydyttävästi, sillä Ganzetti pääsi kääntymään minulta kerran ja iski heti 2-0 -osuman. Hävisimme puutteellisen keskittymisen ja tehottoman hyökkäyspelin takia ensimmäisen osan ma 6.5. vieraissa 4-1 (tilannekooste alla), mutta nousimme la 11.5. toisessa osassa 40 minuutin aikana 5-2 -voittoon, mikä tarkoitti yhteismaaleissa tasatilannetta ja 2x5 minuutin jatkoaikaa. Meidän oma pivot René iski suojauksen jälkeisellä lyhyellä kuljetuksellaan noin 44 minuutin kohdalla 6-2 -maalin, ja melko huonosta lentävän maalivahdin puolustamisesta huolimatta pääsimme iskemään lopussa kaksi maalia tyhjiin. Näistä ensimmäinen tuli pian sen jälkeen, kun avausosaottelun sankari Ganzetti otti toisen keltaisen kortin ja ulosajon. Oma iltapuhteeni pivotien päällystakkina sujui jo selvästi ensimmäistä osaa paremmin. Ottelutapahtuma runsaine tilanteineen, käänteineen, mukana elävine yleisöineen ja upeine toisen jakson kirineen - tauolla tilanne oli vielä 2-2 - oli ainutlaatuinen.

Etenimme siis Atletico Cassanoa vastaan playoffien toiseen finaalipariin, jonka voittaja nousee Serie A:han eli korkeimmalle sarjatasolle kaudeksi 2019-20. Ensimmäinen osa 800 kilometrin ajomatkan takana Cassanossa metsän keskellä paikallisessa kylmähkössä betonimörskässä likaisella muovialustalla oli jo sinänsä erikoinen kokemus - etenkin kun katsomot olivat käytännössä jo täynnä ennen alkulämmittelyn alkua. Meteli hallissa oli korvia huumaava ja kotijoukkue painoi päälle jatkuvalla sykkeellä. Me otimme poikkeuksellisesti taktiikaksemme puolustaa alhaalta omalta puoliskoltamme ja keskittyä nopeisiin vastaiskuihin. Tämä toimikin lähes täydellisesti, sillä iskimme 1-2 -vierasvoiton molemmat maalit juuri nopeista vastahyökkäyksistä, kuten alla olevasta koosteesta voi nähdä.



Oma pelini oli sen sijaan lähes katastrofaalinen, sillä ehdin ensimmäisellä jaksolla tehdä yhden selvän merkkausvirheen, ottaa keltaisen kortin sekä lopulta vähän ennen ensimmäisen jakson loppua saada suoran punaisen kortin torjuttuani maaliin menossa olevan pallon erehdyksessä kädelläni. Näin jälkikäteen ajateltuna omaa pelaamista ehkä hieman sotki blogitekstin aihe eli Cassanon pivotpelaaminen - tai tarkemmin sanottuna sen puute. Heillä oli vain yksi aito pivot, joka ei edes pelannut kovin isoja minuutteja. Niinpä heidän pelatessaan suurimman osan ajasta 4-0 -systeemillä jouduin pois omalta luontaiselta alueeltani vartioimaan käytännössä vuorotellen eri pelaajia. Tähän haasteeseen minun olisi pitänyt ehdottomasti keskittyä ja sopeutua paremmin.

Henkilökohtaisesti futsalkauteni päättyi siis la 18.5. ulosajoon ja sitä seuranneeseen yhden ottelun pelikieltoon, jonka kärsin finaalin toisessa osassa. Kauden päätös oli näin itseltäni varsin epäonnistunut, mutta onneksi futsal on joukkuepeli ja joukkueena olemme valmiita finaalin toiseen osaotteluun. Se pelataan Mantovassa tänään eli pe 24.5. klo 20.30 iltavalaistuksessa ja TV-kameroiden loisteessa, sillä Sportitalia-kanava näyttää ottelun suorana lähetyksenä. Tasapelikin riittäisi Mantovalle uskomattomaan viidenteen peräkkäiseen sarjanousuun - upeaan saavutukseen, jota oli ehkä vielä ennen kauden alkua vaikea kuvitella todeksi. Viimeinen ponnistus, forza ragazzi!

Playoffien ensimmäinen kierros päättyi näihin tunnelmiin. Juhlitaanko Neolùlla myös tänään?