Italialaisen puolustusmyytin jäljillä

Ciao.

Minulla on Mantovan aikana herännyt kiinnostus syventyä tarkemmin italialaiseen tyyliin ymmärtää ja jäsentää puolustuspelaamista futsalissa. Alustukseksi suotakoon lyhyt syrjähyppy italialaisen jalkapallon puolelle. Perinteisesti siihen liitetään vahva mielikuva tarkan kurinalaisesta ja kovaotteisestakin puolustamisesta sekä pragmaattisen tehokkaasta hyökkäyspelaamisesta, jossa pallo pyritään toimittamaan nopeasti kohti vastustajan maalia. Italiassa hyödynnettiin jo 1950-luvulla catenaccio-pelityyliä, jossa korostuivat puolustajille asetetut pelaajavartiointitehtävät sekä sananmukaisesti vapaan libero-pelaajan rooli alakerran viimeisenä lukkona puolustuslinjan takana. Catenaccio tarkoittaakin italiaksi salpaa: tällä pelityylillä pyrittiin pitämään vastustajan maalipaikat minimissä. Vuosien saatossa pelaamisen vaatimukset ovat luonnollisesti kasvaneet: nykyajan hyvän puolustajan tulee olla teknisesti taitava, taktisesti muuntautumiskykyinen, kognitiivisesti nopea käsittelemään tietoa sekä kokonaisvaltainen pelaaja myös hyökkäyssuuntaan. Modernissa jalkapallossa catenaccio-pelityyliä ei sellaisenaan enää käytetäkään, mutta elämään on jäänyt italialaisten valmentajien hyvä maine etenkin puolustuspelaamisen taktiikan organisoijina.

Tein tämän lyhyen ja varmastikin yksinkertaistetun - jalkapalloasiantuntija kun en ole - katsauksen historiaan siksi, että minua kiinnostaa, miten tämä puolustuspelaamisen taktinen osaaminen näkyy futsalissa. Juttelin nimittäin viime joulukuussa PM-turnauksen alla Ruotsin päävalmentajan Matija Dulvatin kanssa alkukaudestani Mantovassa. Kerroin silloin, että emme prässää vastustajiamme ylhäältä kovin usein ainakaan ensimmäisen 20-minuuttisen aikana, ja että pyrimme omalla kenttäpuoliskollamme puolustamaan mies miestä vastaan ilman pelaajavaihtoja. Tähän hän tokaisi Italiassa aikaisemmin pelanneena: "tyypillistä italialaista tyyliä siis". Marraskuun loppuun asti puolustustaktiikkamme valikoitui Mantovassa tällaiseksi, koska pelaajat eivät olleet päävalmentaja Pinon näkökulmasta vielä riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa prässätäkseen ylhäältä koko ottelun ajan. Lisäksi meillä oli erinäisten loukkaantumisten takia kapeahko pelaajarotaatio, eivätkä kaikki kynnelle kykenevätkään olleet aina edes sen hetkisessä täydessä kunnossa.

Taktiikkamme kuitenkin muuttui joulukuusta alkaen, kun pelaajat pääsivät vähitellen parempaan kuntoon, Maagi ja Loris liittyivät ryhmään sekä yhteinen joukkuepelaamisemme kehittyi entisestään. Yhdeksän kenttäpelaajan rotaatio lähes jokaisessa ottelussa on mahdollistanut loppukauden ajan korkean prässin ja intensiivisen puolustamisen, jossa vastustajilta pyritään ottamaan tila ja aika pois heti heidän oman maalinsa läheltä. Ajatus pelaajavartioinnista on kuitenkin säilynyt. Pivotimme Arrepiu ja René pyrkivät seuraamaan vastustajan pohjapelaajaa, jotka eivät monestikaan ole kovin mobiileja hyökkäyssuuntaan. Päästä ja jaloista riittävän nopeat laitapelaajamme sekä hyvät 1v1-puolustajamme Loris, Maagi ja Ziba saavat usein tehtäväkseen vartioida vastustajien vaarallisimpia laitapelaajia, jotta he eivät pääsisi testaamaan taitojaan lähellä meidän maalia. Minulle ja Valeriolle jää tehtäväksi yrittää huolehtia vastustajien yleensä isokokoisista pivotpelaajista, siten ettei heille edes tulisi paljon syöttöjä vaara-alueille, tai etteivät he ainakaan pääsisi kääntymään vapaiksi maalintekopaikkaan.

Loris vartioimassa kärkijoukkue Petrarcan taitavaa espanjalaista laitapelaajaa Jorge Albaa.

Prässääminen ylhäältä ja läheltä pallollista pelaajaa ilman pelaajavaihtoja ei ole yksinkertaista varsinkaan silloin, jos vastustajat osaavat liikuttaa palloa nopeasti ja liikkua pallottomina tyhjiin tiloihin. Prässätessä pallollista pelaajaa häneltä pitää yrittää saada tila ja aika pois jo ennen kuin pallo saapuu hänelle. Tällöin on syytä muistaa kuitenkin niin sanottu turvaetäisyys: puolustaja tarvitsee omista ja vartioitavan pelaajan ominaisuuksista - muun muassa tekninen taitotaso, lähtönopeus, peliasento - sekä muiden kentällä olijoiden sijoittumisesta riippuen tietyn välimatkan hyökkääjään, jotta hän ei pääse karkaamaan selän taakse pallollisena tai oman syötön jälkeen pallottomana. Myös pallottomien puolustajien antama tuki on tärkeää: jos pallollinen hyökkääjä ohittaa häntä vartioivan puolustajan, tulisi läheisimmän pallottoman puolustajan olla riittävän lähellä "karkaavaa" hyökkääjää. Tällöin tapahtuu - Mantovan pelityylin tapauksessa pakon edessä - vartioitavien pelaajien vaihto. Palloa kauimmaisena olevan painottoman puolen puolustajan tulisi lisäksi olla valmiudessa kontrolloimaan tyhjää tilaa sekä siirtyä vartioimaan uutta vaarallisinta pallotonta pelaajaa, jos toisella puolella puolustus "vuotaa".

Omalta osaltani voin sanoa, että vahvuuteni ei ole prässääminen ylhäältä ja läheltä vastustajaa, vaikka osaan kyllä kohtalaisesti liikkua lähelle vastustajaa syötön aikana. En kuitenkaan ole lähikontaktissa niin aggressiivinen tai luota nopeuteeni niin paljon, että yrittäisin mennä aivan iholle, kuten monilla brasseilla ja espanjalaisilla on tapana tehdä. Tämä ei kuitenkaan usein ole järkevääkään, sillä hyvän prässin tehtävänä ei ole riistää palloa jalasta, vaan pikemminkin pakottaa vastustaja tekemään pallollisena vaikeita ratkaisuja menemällä riittävän lähelle. Olennaista on myös pyrkimys peittää ylöspäin suuntautuvaa syöttöä venyttämällä toinen jalka syöttölinjan eteen. Lopulta puolustava joukkue saa pallon haltuunsa muuta kautta, kuten alla olevan ideaalisen mallivideon tilanteessa. 1v1 -haastotilanteissa lähempänä omaa maalia on erityisen tärkeää yrittää kopioida pallollisen hyökkääjän liikkeitä. Jotkut katsovat tällöin puolustettaessa hyökkääjää silmiin tai rintaan lukeakseen paremmin hänen liikkeitään, mutta itse olen tottunut seuraamaan enemmän palloa ja hyökkääjän jalkoja. Molemmat tyylit voivat olla toimivia, kukin löytäköön oman parhaan tapansa. Oman maalin ja vartioitavan pelaajan välissä pysyminen on ylipäätään puolustamisen peruslähtökohta tiettyyn pisteeseen asti prässin tasosta riippumatta.

Palataan näiden pelaajavartioinnin ja präässäämisen peruslähtökohtien jälkeen vielä hetkeksi vertailemaan futsalia ja jalkapalloa. Näitä lajeja ei tietystikään voida pitää samanlaisina puolustamisen näkökulmasta. Jalkapallossa alimpien puolustuslinjojen pelaajilla on usein omalla toiminta-alueellaan ylimiehitys hyökkääjäpelaajiin nähden. Toki futsalissakin puhutaan puolustuksen vahvasta puolesta. Tällöin kaikkien neljän kenttäpelaajan painopiste on kussakin pelitilanteessa enemmän pallon puoleisella laidalla, jolla puolestaan kaikki hyökkäjät eivät ole. Jatkuvaa alueellista ylivoimaa on kuitenkin vaikea säilyttää futsalkentällä puolustuksen näkökulmasta. Muut merkittävät erot lajien välillä syntyvät kentän koosta ja paitsiosäännöstä, jota futsalissa ei tunneta. Hyökkääjät voivat siis liikkua puolustajien selän takana vapaasti ja maalintekosektorille pääsy on futsalissa selvästi helpompaa kuin jalkapallossa. Rikkoakaan ei futsalissa voi jalkapallon tavoin rajattomasti ilman seurauksia. Lisäksi lentävän maalivahdin käyttö otteluiden lopussa on omiaan lisäämään maalimääriä futsalissa. Tästä kaikesta päästään luonnollisesti siihen johtopäätökseen, että futsalottelussa tulee keskimäärin enemmän maaleja kuin jalkapallo-ottelussa. Esimerkiksi Italian Serie A:n runkosarjan futsalotteluissa tehtiin tällä kaudella keskimäärin 6,86 maalia, kun taas Serie A:n jalkapallosarjan vastaava lukema kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä on 2,66 maalia. Tämä vertailu ei kuitenkaan kerro vielä mitään italialaisen futsalin puolustuspelaamisesta, vaan maalimäärää on syytä verrata muiden maiden miesten pääsarjojen maalimääriin.

Seuraavassa listauksessa on esitetty pienimmästä suurimpaan joidenkin eri maiden äskettäin päättyneiden kauden 2018-19 runkosarjojen maali- ja ottelumääriä sekä niiden pohjalta laskettuja keskiarvoja. Lähteenä olen käyttänyt Livetulosten futsalosiota. Italiasta olen lisännyt mielenkiinnon ja laajemman perspektiivin vuoksi mukaan Serie A2:n eri lohkojen vastaavat tiedot.

Brasilia (2018): 955 maalia / 171 ottelua = 5,58 maalia / sarjaottelu
Ukraina: 510 / 90 = 5,67
Japani: 1 142 / 197 = 5,80
Thaimaa (2018): 1 065 / 182 = 5,85
Kroatia: 825 / 132 = 6,25
Espanja: 1 525 / 240 = 6,35
Portugali: 1 207 / 182 = 6,63
Italia Serie A: 906 / 132 = 6,86
Puola: 908 / 132 = 6,88
Italia Serie A2:n B-lohko: 940 / 132 = 7,12
Slovenia: 666 / 90 = 7,4
Suomi (runkosarjan ottelut 40 min. jälkeen): 998 / 132 = 7,56
Hollanti: 994 / 131 = 7,59
Italia Serie A2:n A-lohko (Mantovan lohko): 1 059 / 132 = 8,02
Italia Serie A2:n C-lohko: 1 063 / 132 = 8,05
Belgia: 1 092 / 132 = 8,27
Romania: 805 / 90 = 8,94
Tsekki: 1 022 / 110 = 9,29

Kansallisten pääsarjojen katsannossa Italian puolustuspelaaminen ei näyttäydy kovinkaan tarkkana, sillä Serie A:n ottelukohtaiset maalimäärät ovat vertailuryhmässä keskitasoa ja A2:n eri lohkojen maalimäärät ylempää keskitasoa. Halusin kuitenkin ulottaa vertailun myös maajoukkueisiin. Ohessa on listaus eräiden vähintään yli 10 kisaottelua pelanneiden maiden päästetyistä maaleista kaikissa kahdeksassa MM-kisoissa, jotka on pelattu vuosina 1989-2016.

Brasilia: 94 ottelua / 60 päästettyä maalia = 1,57 päästettyä maalia / MM-kisaottelu
Espanja: 109 / 56 = 1,95
Portugali: 64 / 30 = 2,13
Italia: 96 / 43 = 2,23
Kolumbia: 25 / 11 = 2,27
Argentiina: 116 / 48 = 2,42
Belgia: 52 / 20 = 2,6
Venäjä: 108 / 40 = 2,7
Ukraina: 81 / 30 = 2,7
Hollanti: 72 / 26 = 2,77
Uruguay: 39 / 13 = 3,0
Paraguay: 89 / 28 = 3,18
Iran: 117 / 35 = 3,34
Egypti: 101 / 25 = 4,04
Japani: 63/ 14 = 4,5
Thaimaa: 86 / 18 = 4,78

MM-kisojen päästettyjen maalien keskiarvo puolestaan tukee käsitystä kurinalaisesta italialaisesta puolustuspelaamisesta, sillä käytännössä ainoastaan Brasilian ja Espanjan voidaan päätellä varjelleen omaa maaliaan merkittävästi Italiaa paremmin. Alla olevalta videolta voi nähdä muutaman esimerkin Italian maajoukkueen tarkkaan ja kärsivälliseen miesvartiointiin perustuvasta puolustustavasta. Jos tarkastelun kohteeksi otetaan vielä kaikki Italian miesten futsalmaajoukkueen ottelut vuodesta 1984 tähän päivään asti, saadaan tulokseksi 746 päästettyä maalia 410 ottelussa (lähde: divisionecalcioa5.it eri alasivut). Tämä tekee ottelukohtaiseksi keskiarvoksi 1,82. Espanjan maajoukkueella vastaavat kaikkien maaotteluiden luvut ovat 697 / 453 = 1,54. Suomen maajoukkueen saldo Mico Marticin alaisuudessa tammikuusta 2013 alkaen on 159 / 74 = 2,15.

Mistä kansallisten pääsarjojen ja MM-kisaotteluiden välinen ero Italian päästettyjen maalien "ranking-sijoituksessa" voi johtua? Yksi mahdollinen selitys maajoukkueen hyvyydelle on, että sen taso on ollut läpi vuosien todella kova. Kokonaisuus on ollut taitava, kokenut ja yhteen hiileen puhaltava sekoitus syntyperäisiä italialaisia sekä pitkään Italiassa asuneita brasilialaisia. Voidaanhan yllä olevien numeroiden mukaan päätellä, että maailman parhaat puolustuspelaajat tulevat Brasiliasta, sillä sen liigassa pelaa yksinomaan brasilialaisia. Maaotteluissa ja varsinkin MM-kisoissa keskittyminen tarkkaan puolustamiseen on eittämättä myös korkeammalla tasolla kuin seurajoukkueen otteluissa.

Entä mikä voi toisaalta selittää kansallisten sarjojen epätarkempaa puolustamista? Italian kahta korkeinta sarjatasoa voidaan pitää melko kansainvälisinä sarjoina, sillä joukkueisiin tulee pelaajia Brasilian lisäksi muista lähialueen maista, kuten Espanjasta ja Balkanin alueelta. Lisäksi italialaiset joukkueet kokevat yleisesti ottaen melko paljon pelaaja- ja valmentajamuutoksia kausien välillä ja jopa saman kauden sisällä. Uskon näiden seikkojen vaikuttavan puolustuspelaamisen koheesioon heikentävästi, sillä pelkät tekniset puolustustaidot - kuten peliasento, syöttölinjojen peittäminen, havainnointi - eivät takaa yhteistä taktista ymmärrystä ja jatkuvuutta puolustamisesta. Kärjistetysti uskallan myös sanoa, että italialaiset, brasilialaiset tai Balkanin alueen ihmiset eivät myöskään ole ensisijaisesti tunnettuja lujasta työmoraalistaan, joka taasen on olennainen osa hyvää futsalin puolustuspelaamista. Brasilialaispelaajat toki oppivat pienestä pitäen olemaan aggressiivisia, liukumaan laukausten eteen, havainnoimaan pallollisen pelaajan kropan liikkeitä sekä käyttämään omaa kroppaansa taitavasti pallollista pelaajaa puolustettaessa, mutta pallottoman pelaajan seuraamiseen ei kaikilla brasseillakaan - ainakaan Italian sarjoissa - riitä aina tarpeeksi jalkoja.

Edellä esittämäni päätelmät eivät ole tieteellisiä faktoja, vaan omia ajatuksiani. Maalimäärät tarjoavat myös lopulta vain yhden ja melko kapean tulokulman italialaisen futsalin puolustuspelaamiseen. Onkin ylipäätään syytä pohtia, mitä on "italialainen futsal" ja ketkä siinä toimivat. Suurimmalla osalla Serie A:n ja A2:n joukkueista on italialaissyntyinen valmentaja, joka on oletettavasti käynyt läpi italialaisen valmentajakoulutuspolun. Italialaissyntyiset pelaajat ovatkin sitten toinen juttu, kuten edellä jo mainitsinkin. Kun vielä tutkitaan joukkueiden avainpelaajia, "italojen" osuus pienenee entisestään. Voidaankin aiheellisesti kysyä, missä määrin ja miten nopeasti muualta tulleet pelaajat oppivat italialaisten valmentajien tavoille puolustuspelin ymmärtämisessä ja toteuttamisessa. Halusin päästä myös tältä osin italialaisen futsalin puolustuspelaamisen juurille esittämällä valikoituja kysymyksiä eräille joukkuekavereilleni sekä valmentajilleni. Seuraavaksi kerään yhteen näiden mielenkiintoisten minihaastatteluiden satoa.

William Faria Soares, tuttavallisemmin Willy, saavuit Italiaan 14-vuotiaana ja nyt olet 21-vuotias. Mitä eroja sanoisit olevan italialaisen ja brasilialaisen tapojen välillä ymmärtää puolustuspelaamista futsalissa? Mitä asioita korostetaan Italiassa ja (toisaalta) Brasiliassa?

Brasiliassa on paljon teknisesti taitavia pelaajia, joita vastaan pitää puolustaa intensiivisesti. Taktisia virheitä tulee nähdäkseni kuitenkin Brasiliassa enemmän, Italian sarjat ovat puolustuspelin taktiikan osalta edellä. Sekä Italiassa että Brasiliassa painotetaan oman pelaajan seuraamista, vaarallisten syöttösuuntien sulkemista ja tuen tekemistä muille kanssapelaajille.

Willyn seurat Italiassa: Napoli 2012-15, Partenope 2015-16, Acqua&Sapone 2016-18, Mantova 2018-19

Willy pystyy suhteellisen pienikokoisena pelaajana muuttamaan nopeasti painopistettään ja vaihtamaan liikesuuntaa. Tästä on hyötyä futsalkentällä.

Loris, olet 23-vuotias "aito" italialainen ja pelannut myös U21-maajoukkueessa. Millainen puolustusmentaliteetti opitaan sinun mielestä italialaisessa futsalissa jo pienenä? Onko olemassa yleistä ideaa puolustamisesta vai onko valmentajien välillä eroja?

Italialainen puolustusmentaliteetti perustuu 1v1 -puolustamiseen eli pelaajavartiointiin. Valmentajien välillä on kuitenkin eroja: yhdet hyödyntävät pelaajavaihtoja merkkaamisessa, toiset pelaajavartioinnin ja -vaihtojen sekoitusta, kolmannet puhdasta pelaajavartiointia. Sanoisin, että käytetyin systeemi on pelaajavartiointi, jossa vaihdot tehdään puhumalla alhaalta päin.

Lorisin seurat: Marca 2008-13, Kaos 2013-17, Came 2017-18, Meta 2018 syksy, Mantova 2018-19

Hyvä maalivahti on erittäin tärkeä osa futsaljoukkuetta. Enrico (29 v.), mitkä sinun mielestäsi ovat hyvän maalivahdin tärkeitä ominaisuuksia? Mitä yhteistä on hyvillä italialaisilla maalivahdeilla? Millaisia ominaisuuksia maalivahtivalmennuksessa harjoitetaan?

Hyvällä maalivahdilla tulee olla luonnetta hallita koko puolustustilannetta, hänen pitää olla reaktiivinen ja keskittynyt koko ottelun ajan. Hänen tulee olla myös jalalla teknisesti hyvä ja kykenevä säilyttämään pallonhallinta. Italialaisten maalivahtien vahvuuksina pidän yleensä ottaen hyvää sijoittumista sekä torjuntatekniikkaa. Maalivahtien harjoittelussa korostuu tekniikka, nopeat jalat sekä erilaisiin ärsykkeisiin reagointi mahdollisimman nopeasti. 

Enricon seurat: Audax 1970 S. Angelo 2010-13 ja 14-15, CUS Ancona 2013-14 ja 2015, Corinaldo 2016-17, Mantova 2017-19

Arrepiu (41 v.), missä tahansa oletkaan pelannut, olet aina ollut armoitettu maalintekijä. Mitä ominaisuuksia tähän tarvitaan Italiassa ja miksi puolustavat pelaajat eivät pysty estämään sinua tekemästä maaleja? Millaisia puolestaan ovat ominaisuuksiltaan parhaat puolustajat, joita olet täällä kohdannut?

Viimeistely ja rauhallisuus maalin edessä ovat aina kuuluneet ominaisuuksiini, mutta kunnia menee aina myös joukkuekavereille. Olen usein liikkeessä, mikä tekee minun puolustamisen hankalammaksi. Hyvät puolustajat ovat olleet jaloistaan nopeita, fyysisesti vahvoja ja sellaisia, jotka pyrkivät riistämään palloja etupuoleltani ennen kuin saan niitä edes haltuun. Yksi esimerkki tällaisesta on Italian maajoukkueen (Brasiliassa syntynyt) ex-kapteeni Marcio Forte, joka pystyi saamaan minut kiinni, vaikka luulin jo päässeeni ohi hänestä.

Oma lisäykseni: Forte on varmastikin ollut nopea, sillä Arrepiun tempokuljetus suunnanmuutoksineen ja pallon pysyminen matkassa mukana on jotain poikkeuksellista.

Arrepiun seurat: katso linkki

Arrepiu elementissään; puolustajat joutuvat usein rikkomaan häntä tai juoksemaan perässä.

Pino Milella, 53-vuotias Mantovan nykyinen päävalmentaja, olet kokenut futsalvalmentaja ja entinen huippupelaaja. Oletan, että tunnet monia italialaisia valmentajia: onko olemassa joitain puolustuspelaamisen trendejä joita nykyvalmentajat painottavat tai joita heille opetetaan futsalvalmennuskursseilla? Ovatko trendit muuttuneet vuosien kuluessa?

Italialaisen futsalin puolustustavan ydin on pelaajavartioinnissa, jota sovelletaan valmentajasta riippuen vain tietyillä kentän alueilla tai koko kentällä prässäten. Erot valmentajien välillä syntyvät myös siitä, hyödynnetetäänkö niin sanottua "peilipuolustamista" - jolloin jokainen puolustaja seuraa vain omaa itselleen sopivaa pelaajaansa - vai sulkevatko pallottomia pelaajia vartioivat pelaajat ensin vaarallisia syöttösuuntia. Ajan ja espanjalaisten valmentajien vaikutteiden myötä Italiaan on saapunut aluepuolustamisen periaatteita automaattisilla pelaajavaihdoilla. Italialaiset valmentajat tosin suosivat pelaajien vaihtamisessa alhaalta tuleva puhetta. Tätä aluepuolustamisen tyyliä käytetään etenkin ylhäältä prässätessä.

Pino Milellan seurat pelaajana ja valmentajana: katso linkki

Mico Martic, 55-vuotias Suomen futsalmaajoukkueen päävalmentaja, olet sekä Kroatian että Italian kansalainen ja vietit Italian futsalkentillä 19 vuotta pelaajana ja valmentajana. Mitä opit puolustuspelaamisen näkökulmasta Italiassa näiden vuosien (1991-2010) aikana?

Luulen, että kaikki maat - Italia mukaan lukien - pyrkivät seuraamaan futsalin taktista evoluutiota. Lähtökohtana on ollut yksinkertainen pelaajavartiointipuolustus, josta siirryttiin edistyksekkäämmältä ja tehokkaammalta tuntuneeseen aluepuolustamiseen. Laadukkaampien pelaajien ja pelinopeuden kasvamisen takia olemme palaamassa enemmän takaisin pelaajavartiointiin perustuvaan systeemiin. Merkittävä osa joukkueista yrittää kuitenkin pitää ensimmäisen prässilinjan kaukana omasta maalistaan, jotta pelaajavaihdot olisi helpompia toteuttaa. Futsal kehittyy jatkuvasti ja puolustamisen tavat tietenkin sen mukana.

Mico Marticin seurat pelaajana ja valmentajana: katso linkki

Taustalla "Mr. Futsal" Mico Martic Suomen penkin päässä Espanjaa vastaan Tampereella huhtikuusa. Kuva: Leo Hynninen.

Millainen yhteenveto voidaan siis kaiken tämän jälkeen tehdä italialaisesta tavasta puolustaa futsalissa? Ainakin miesvartiointi ja oman pelaajan seuraaminen ovat oleellinen osa italialaista tyyliä ja taktiikalle annetaan täällä paljon painoarvoa. Esimerkiksi Suomessa hyökkäyspään tehopelaajana tunnettu joukkuekaverini Maagi Hosio ei ole Mantovassa ensisijaisesti maalintekijä, vaikka hänen pallolliset taitonsa ovatkin hyvät ja hän tuo myös pallollisena lisäarvoa pelaamiseemme. Täällä hän on kuitenkin - ainakin päävalmentaja Pinon näkökulmasta - joukkueemme parhaita puolustuspelaajia, joka hoitaa oman usein vaativan vartiointitehtävänsä käytännössä moitteetta.

Toisena esimerkkinä mainittakoon eri seuroissa lukuisia Italian mestaruuksia ja Uefa Futsal Cupinkin voittanut italialaisvalmentaja Fulvio Colini, jonka joukkueet prässäävät aina koko kentältä mies miestä vastaan: jokainen pelaaja niin sanotusti "peilaa" omaa vartioitavaa vastustajaansa lähietäisyydeltä ja oman maalin puolelta. Pyrkimyksenä on, että vartioitava pelaaja vastaa puolustajan omaa osaamistaan: pohjapelaaja seuraa pivotia, pivot pohjapelaajaa ja laitapelaajat vastustajan laitapelaajia. Tämä pelityyli on luonnollisesti hyvin kuluttava ja vaatii kokemuksen lisäksi erinomaista juoksukuntoa, jatkuvaa keskittymistä sekä laajaa pelaajamateriaalia. Colinin nykyinen joukkue Pesaro vastaakin yllä olevaan kuvaukseen ja varmisti juuri paikkansa Italian liigan välierissä.

Toki Italian korkeimmilla sarjatasoilla on joukkueita, jotka yrittävät etenkin ylhäältä prässätessään puolustaa enemmän aluetta. Tämä voi olla, Pinoa ja Micoa lainatakseni, seurausta espanjalaisvalmentajilta saaduista vaikutteista ja futsalin evoluutiosta. Mahdolliset pelaajavaihdot tehdään kuitenkin edelleen usein puhumalla alhaalta päin ja harvemmin automaattisesti. Joka tapauksessa miesvartiointi sisältää usein Italiassa kanssapelaajan tukemisen: pallottomien pelaajien puolustajat pyrkivät tällöin peittämään syöttölinjat puolustusmuodon läpi sekä olemaan valmiita auttamaan joukkuekaveriaan, jos hyökkääjä tulee hänestä ohi. Tämä periaate pätee monesti sekä prässätessä että matalalta puolustettaessa.

Kuvassa on esitetty miesvartiointiin perustuva puolustusmuoto, joka sisältää syöttösuuntien peittämisen ja pallollisen puolustajan tukemisen. Pallo on hyökkäävän joukkueen pelaajalla 2. Häntä puolustava X3 pyrkii peittämään syöttösuunnan pivotille 4 keskelle ylös. X5 peittää suoran poikittaissyötön pelaajalle 3 ja ohjaa syöttämään pallon omalle vartioitavalle pelaajalle 1. Samaan aikaan laitapelaajat liikkuvat samalle tasolle ollen valmiina liikkumaan syötön aikana lähelle omaa pelaajaansa, mutta sulkemalla samalla syöttösuunnat pivotille.

Punaisella piirretyssä tilanteessa pelaaja 2 saa pelattua pallon keskelle pivotille. Tällöin laitapelaajat laskevat välittömästi tukemaan pohjapelaajaa X2, joka yrittää ennakoimalla katkaista syötön pivotin etupuolelta. Laitapelaajat tarkkailevat ja seuraavat samanaikaisesti mahdolliset omien vartioitavien pelaajien 2 ja 3 liikkeet. Myös neljäs kenttäpelaajapuolustaja X5 saapuu auttamaan pohjapelaajaa ja voi yrittää riistää palloa pivotilta muistaen kuitenkin samaan aikaan vartioida omaa pelaajaansa 1.

Ei pidä unohtaa, että puolustuspelin tiiviydessä - hyvin todennäköisesti muuallakin kuin Italiassa - merkittävää osaa näyttelee myös kotietu. Kotiotteluissa päästetään yleensä vähemmän maaleja kuin vieraissa: sekä Serie A:ssa että A2:n A-lohkossa oli kummassakin vain kaksi joukkuetta 12:sta, jotka päästivät runkosarjassa kotikentällä enemmän maaleja kuin vieraissa. Meidän saldo Mantovassa oli 22 päästettyä maalia kotona ja peräti 41 vieraissa. Keskiarvoiksi saadaan 2,0 päästettyä maalia ottelua kohden kotona ja 3,7 vieraissa. Ero on valtava. Yleisesti ottaen tiivistä puolustuspelaamista kotiotteluissa selittänee muun muassa viivoineen ja ulottuvuuksineen tuttu kenttä, jolla usein myös treenataan viikosta toiseen. Mieli ja kroppa ovat keskimääräisesti myös kotiotteluissa virkeämpiä ja keskittyneempiä kuin matkustamista vaativissa vieraspeleissä. Kotiyleisön edessä pelaaminen tuonee lisäksi sopivan määrän ylimääräistä näytönhalua ja taistelutahtoa, jotka usein näkyvät puolustuspäässä loppuun asti yrittämisenä.

Lopuksi mainittakoon tärkeä huomautus vielä puolustuspelaamisen viimeisistä lukoista, eli maalivahdeista. Etenkin Serie A:ssa on lukuisia hyviä italialaisia tai brasilialaisia maalivahteja. Meidän Enricomme voi laskea myös hyvien maalivahtien kerhoon - joita ei A2:ssa ole niin monia. Torjuntatyylit saattavat vaihdella italialaisten maalivahtien välillä, mutta usein jalkojen nopeus lyhyillä matkoilla sekä reaktiokyky ovat melko korkealla tasolla. Tämä lienee seurausta siitä, että kaikilla italialaisilla huippujoukkueilla on - toisin kuin esimerkiksi Suomessa - käytössään maalivahtivalmentaja, joka työskentelee päivittäin maalivahtien kanssa. Vaikka maalivahtivalmennuksen taso ei välttämättä ole aina futsalin nykykehityksen aallonharjalla, saavat maalivahdit tätä kautta ansaitsemaansa huomiota. Ennen kaikkea he saavat paljon enemmän toistoja torjumiseen ja maalin edessä liikkumiseen verrattuna tilanteeseen, jossa he osallistuisivat treeneihin vain kenttäpelaajien mukana.

Päätän tähän italialaisen puolustusmyytin metsästykseni. Saalissäkki ei varmastikaan tullut täyteen, eikä kaiken kattava analyysi aiheesta olisikaan mahdollista. Keskityin tekstissäni positionaaliseen puolustuspelaamiseen, jolloin käsittelyn ulkopuolelle jäivät muun muassa alivoimaisten hyökkäysten, erikoistilanteiden ja lentävän maalivahdin puolustaminen. Tuntuu kuitenkin, että jotain pureskeltavaa tarttui tämän tekstin kirjoittamisen varrella mukaan, ja että ymmärrykseni aiheesta laajentui ainakin hieman. Toivon, että sinullekin lukijana jäi jotain tästä mieleen.

Espanja prässäsi Suomea aggressiivisesti ylhäältä aluepainotteisesti espanjalaiseen tyyliin. Myös me pyrimme pääsemään heidän iholleen vaihtelevalla menestyksellä. Lopputulokset olivat kuitenkin hyvän puolustus- ja erinomaisen maalivahtipelin ansiosta kiitettäviä: ensimmäisessä ottelussa tappio 1-2, toisessa voitto 1-0. Kuva: Leo Hynninen.

Lopuksi tiivistän vielä ottelukuulumisemme edeltävän blogipäivityksen jälkeiseltä ajalta. Päätimme kolmen viimeisen runkosarjaottelun rykäyksen kahteen vierastasuriin ja yhteen kotivoittoon, joista vaihtelevan laatuiset koosteet löytyvät alla olevista linkeistä. La 6.4. kärkikamppailussa Petrarcaa vastaan nousimme vaikean alun ja 2-0 -tappioaseman jälkeen johtoon 2-3. Lopulta jouduimme kuitenkin tyytymään 3-3 -pistejakoon, kun hetken herpaantumisemme rajapotkun puolustamisessa lentävää maalivahtia vastaan toi heille tasoitusmaalin vain hieman reilu minuutti ennen ottelun loppua. Näin eromme Petrarcaan pysyi neljässä pisteessä heidän edukseen. Pitkäperjantain 19.4. helpohko 6-2 -kotivoitto vajaamiehistä Villorbaa vastaan varmisti meille kakkossijan ja playoff-paikan lohkossamme, mutta Petrarcan voittaessa samaan aikaan oman ottelunsa saimme heittää hyvästit ykkössijalle ja suoralle nousulle. Runkosarjan päätösottelusta la 27.4. Astia vastaan olin itse sivussa perhesyiden ja pelikieltouhkan takia, mutta hoidimme siitä kunnioitettavan 4-4 -vierastasurin. Tällä tuloksella vältimme juuri meille hankalan Astin - ainoan joukkueen, joka sai meitä vastaan runkosarjassa neljä pistettä - ensimmäisen pudotuspelikierroksen vastustajana.

Asti jäi siis playoffien ulkopuolelle ja ensimmäisen pudotuspelikierroksen vastustajaksi saimme tutun Sestun omasta lohkostamme. Otteluparin ensimmäinen osa pelataan Sestussa ma 6.5. ja toisen osaottelun pääsemme pelaamaan kotonamme la 11.5.. Jatkoonmenijä ratkaistaan yhteismaalien perusteella ilman vierasmaalisääntöä. Yhteismaalien ollessa tasan toisessa osaottelussa edetään 2x5 minuutin jatkoajalle sekä tarvittaessa 6 metrin rangaistuspotkukisaan. Otteluparin voittaja jatkaa toisen kierroksen ottelupariin, jonka voittaja nousee ensi kaudeksi Serie A:han. Meidän parin voittajalle tulee todennäköisesti vastaan C-lohkon 4. sijoittunut Atletico Cassano, joka pyyhki ensimmäisessä osaottelussa kotonaan lattiaa B-lohkon 2. sijoittuneella Tombesi Ortonalla lukemin 7-0. Kirjoitin vielä tarkemmin Serie A2:n (ja myös Serie A:n) playoffeista ennakkoa tänne, käy lukemassa jos et vielä sitä ole tehnyt.

Lähdemme playoffeihin varsin hyvissä tunnelmissa. Kevätkierroksella voitimme kaikki kuusi kotiottelua ja pelasimme viidesti vieraissa tasan. Olemme treenanneet koko vuoden hyvin: fyysinen kuntomme ja joukkuehenkemme on noussut korkealle kauden edetessä. Jokaista otteluissa käytettävää yhdeksää kenttäpelaajaa on tarvittu ja kaikki ovat saaneet tuntea olonsa tarpeelliseksi joukkueessa. Sestua vastaan pelasimme runkosarjassa kahdesti tasan - kotona 2-2, vieraissa 5-5 - joten helppoa ei todellakaan tule olemaan. Lennämme maanantai-aamuna Veronasta Cagliariin, mutta onneksi ehdimme syödä ja huilata perillä hotellilla ennen klo 20 alkavaa ottelua. Matkustaminen tuo siis yhden haasteen, ja meitä rasittaa niin ikään ykkösmaalivahti Enricon Asti-pelissä kyseenalaisilla kahdella keltaisella kortilla sekä tätä seuranneella ulosajolla saatu pelikielto. Kakkosvahtimme Fonta on kuitenkin esittänyt Asti-ottelun toisella jaksolla sekä kuluneen viikon treeneissä hyviä otteita. Viime viikolla treenasimmekin laadukkaasti 10 kertaa valmistautuaksemme huolella pudotuspeleihin. Haasteita tulee varmasti olemaan, mutta tekosyitä ei. Pelatkaamme siis pitkä kevät ja nautitaan futsalpelaajan parhaasta vuodenajasta. Ci sentiamo!

Puolustuksen viimeiset lukkomme: vasemmalla Fonta ja oikealla Enrico. Keskellä maalivahtivalmentaja Marco, joka työskentelee maalivahtien kanssa joka treeneissä.

Kun maalivahti lentää - miten kääntää futsalottelu edukseen

Salve!

Tällä kertaa otan blogissani käsittelyyn yhden futsalin pelitaktiikkaan erottamattomasti kuuluvan asian, nimittäin lentävän maalivahdin. Käytän kirjoituksessani kyseistä termiä, koska se on vakiintunut lajikäyttöön eikä sille toistaiseksi ole oikein keksitty parempaakaan suomenkielistä tai kansainvälistä nimitystä. Rinnakkain puhun myös 5v4-pelaamisesta. Pelaajamaalivahti tai viides (kenttä)pelaaja eivät käsitteinä mielestäni tavoita tämän pelimuodon ydintä. Lentävällä maalivahdilla tai 5v4 -pelaamisella tarkoitan siis sitä, että maalivahti tai maalivahdin paidan pukenut kenttäpelaaja tulee omalta maaliltaan mukaan kenttäpeliin. Saadakseen pelata vapaasti hänen tulee nousta yli puolen kentän keskiviivan, sillä omalla kenttäpuoliskollaan hän saa pitää palloa vain kerran niin kauan kun vastustaja ei koske palloon - ja silloinkin korkeintaan neljän sekunnin ajan.

Lentävä maalivahti on monelle pallopelejä harrastaneille oletettavasti tuttu termi jo lapsuuden pihapeleistä, joissa harva haluaa vain seisoa paikallaan oman maalin edessä silloin, kun pelin painopiste on toisella kenttäpuoliskolla. Oikeassa 11v11 -jalkapallossa hyökkäävän joukkueen maalivahti ei kuitenkaan juuri koskaan nouse merkittävän ylös, sillä pelaajaylivoiman tuoma suhteellinen etu on tällöin hyvin vähäinen. Sen sijaan esimerkiksi jääkiekossa ja salibandyssa hyödynnetään niin sanottua kuudetta kenttäpelaajaa lähinnä pelin lopussa tasoitusta haettaessa. Tällöin kyseessä ei kuitenkaan ole maalivahti, vaan tavallinen kenttäpelaaja. Futsalissa lentävän maalivahdin käytön voidaan täten sanoa olevan ainutlaatuista, sillä vaikka lentävä maalivahti olisi joku kenttäpelaajista, hänellä on täydet maalivahdin oikeudet. Lisäksi lähivuosien aikana useampi joukkue on alkanut hyödyntää lentävää maalivahtia myös muissa pelin vaiheissa kuin vain ottelun lopussa tasoitusta tai voittomaalia jahdatessa.

Paneudun aluksi lentävän maalivahdin yleisimpään käyttöön, eli siihen kun jokin kenttäpelaajista pukee maalivahdin paidan päälleen ottelun lopussa joukkueen tarvitessa vähintään yhden maalin. Jokin kenttäpelaajista sen takia, koska oikean maalivahdin jalalla pelaamisen taidot eivät usein ole niin hyvät kuin kenttäpelaajien. 5v4-pelaamisessa joukkueen ja erityisesti päävalmentajan tulee huomioida monia yleisiä asioita. Yksi tärkeimmistä on varmastikin aika: kuinka monta minuuttia suurin piirtein kannattaa varata lentävän maalivahdin käyttöön. Tämä riippuu eri seikoista, kuten kirittävien maalien määrästä, 5v4-pelaamisen rutiinista, vastustajan 4v5 -puolustustaidoista tai siitä, miten joukkue saa luotua tilanteita normaalissa 4v4-kenttäpelissä. Toinen olennainen asia on pallovarmojen pelaajien ja heidän positioidensa valinta ominaisuuksien ja jalkaisuuksien mukaan. Tähän liittyen tulee myös miettiä, missä kohdalla lentävän maalivahdin on parasta pelata. Usein optimaalisin paikka hänelle on vaihtopenkin puoleinen laitapelaaja tai keskellä peliä pyörittävä pohjapelaaja. Tällöin matka omalle maalille ja vaihtopenkille on lyhin, jos pitää ehtiä suojelemaan omaa maalia tai halutaan vaihtaa oikea maalivahti kehiin.

Lentävän maalivahdin peruslähtöasetelma, kun pohjapelaajalla on pallo. Laitapelaajat ovat melko lähellä sivurajaa molemmilla puolilla hieman pohjapelaajaa ylempänä. Kulmapelaajat päivystävät lähellä päätyrajaa.

Edellä mainittujen perusasioiden pohjalta lähdetään rakentamaan itse sisältöä siitä, miten lentävällä maalivahdilla pelataan. Linkkaan tekstin oheen kursiivilla videonpätkiä esimerkeiksi. Usein peruslähtöasetelmana toimii yllä esitetty 1-2-2 -muodostelma, jossa lähdetään liikuttamaan palloa ja pelaajia sovitulla tapaa. Yksinkertaisimpia kuvioita ovat nähdäkseni sellaiset, joissa pelaajat eivät liiku kovin paljon, vaan palloa toimitetaan maalin eteen joko

• keskeltä alhaalta
• laitapelaajan diagonaalisyötöllä
• laitapelaajan laukauksella
• kulmapelaajan poikittaissyötöllä maalin eteen
• kulmapelaajan diagonaalisyötöllä alaspäin
• kulmapelaajan laukauksella.

Syöttöä ei aina ole mahdollista antaa maata pitkin, joten vastaanottajan pitää olla valmiina myös erikorkuisiin palloihin. Hyvät syöttäjät osaavat tarjoilla myös määrämittaisia kaaripalloja. Nämä pääosin staattiset murtautumisyritykset eivät kuitenkaan välttämättä toimi, jos 5v4 -pelaamisen syöttötyöskentely on hidasta tai vastustaja ehtii puolustamaan vaarallisia alueita, syöttösuuntia ja laukauksia riittävän läheltä. Tällöin työkalupakista pitäisi löytyä pallottomien pelaajien liikkumiseen selvemmin perustuvia ratkaisumalleja, joilla sekoitetaan puolustusta ja saadaan mahdollisesti avattua parempia väyliä syöttää tai laukoa. Esittelen seuraavaksi joitakin ideoita, joihin olen törmännyt lähivuosina. Eräs helpoimmista lienee blokin tekeminen takaviistosta vastustajan ensimmäisen puolustuslinjan pelaajalle.

• Blokkaamiseen perustuva 5v4-kuvio auttoi KaDya nousemaan historiansa ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan PM-kisojen voittoon elokuussa 2015 Ilvestä vastaan.
• Japani nousi uskomattomasti MM-kisojen 2012 alkulohkopelissä Portugalia vastaan 5-2 -tappiotilanteesta tasapeliin. Kolmas maali syntyi blokikuvion jälkitilanteesta ja neljättä maalia edelsi jo edellä esitelty kulmapelaajan diagonaalisyöttö alaspäin. Katsomalla koosteen loppuun asti voi nähdä, miten hyvä maalintekopaikka Japanille vielä avautui mennä johtoon lentävällä maalivahdilla laitapelaajan diagonaalisyöttöä hyödyntäen. Huomioi 5v4 -pelaamisen ajoittainen hieman epätyypillinen 2-3 -lähtöasetelma ja sen muuttaminen.

Lentävän maalivahdin pelaamisessa on usein hyödyllistä rikkoa tai muokata jollain tavalla 1-2-2 -peruslähtöasetelma. Yksi keino on tuoda molemmat laitapelaajat keskelle ja luoda niin sanottu joulukuusimuodostelma.

Joulukuusimuodostelmassa kolme alinta pelaajaa ovat kapealla alueella. Tavoitteena onkin tällöin usein saada pelattua pallo suoraan pohjapelaajalta jommalle kummalle kulmapelaajalle ja hakea sitä kautta ratkaisua. Muodostelma on osittain altis prässäämiselle, koska laitapelaajat eivät pysty tarjoamaan nopeasti helppoja ja turvallisia syöttösuuntia sivulta, jos pohjapelaajaa prässätään.

Toinen, ehkä hivenen riskittömämpi tapa on tuoda pohjapelaajaa enemmän jompaan kumpaan laitaan ja luoda kolmen pelaajan linja painotetusti vain kyseiselle laidalle. Tällöin vastakkaiselle puolelle saattaa avautua tilaa, joka voidaan nopeasti pelin painopistettä siirtämällä hyödyntää.

• Tuore esimerkki kolmen linjan käytöstä löytyy Portugalin cupin puolivälieristä, jossa Modicus nousi Burinhosaa vastaan tasoihin löytämällä vapaan syötön takatolpalle kolmen linjan muodostamisen jälkeen.
• Mad Max hyödynsi Futsal-liigassa kaudella 2017-18 kolmen pelaajan linjaa, joka muutettiin melko nopeasti niin sanottuun noppaviitosen muodostelmaan. Muun muassa SoVo joutui tämän kuvion uhriksi. Tehokkaan 5v4 -pelaamisen ansiosta Mad Max keräsi runkosarjassa useita lisäpisteitä, jotka toivat lopulta joukkueelle playoff-paikan.

Erään varsin oivan ja monipuolisen 5v4-kuvion olen nimennyt rietiksi, sillä havaitsin aikoinaan Italian Serie A:n Real Rietin käyttävän tätä tapaa. Kyseisessä kuviossa pohjapelaaja lähtee kuljettamaan palloa hitaasti kohti omaa puolustajaansa, jolloin molemmat laitapelaajat hakevat vauhtia palloa kohti aavistuksen verran takaviistosta. Tällöin 1-2-2 -asetelma muuttuu 3-2 -muodoksi. Sen jälkeen variaatioita on useita: yleensä pohjapelaaja jakaa lyhyen jalkapohjasyötön jommalle kummalle puolelle, josta lähtee tämän jälkeen

1. Laukaus
2. Diagonaalisyöttö takatolpalle
3. Vertikaalisyöttö samaan kulmaan

Kuvion tehokkuus perustuu siihen, että jos pohjapelaajalle sekä laitapelaajien lähelle uhrataan kolme puolustajaa, niin alin puolustava pelaaja jää helposti pulaan kahden kulmapelaajan kanssa. Älykkäät, teknisesti taitavat ja kognitiivisesti nopeasti tietoa käsittelevät laitapelaajat löytävät tällöin oikean ratkaisun toimittaa pallo vaara-alueelle. Kuvio vaatiikin kykyä sovittaa oma, pallon ja muiden pelaajien liike saumattomasti yhteen ja muodostaa pikaisesti optimaalisin päätös.

• Rieti käytti "rietiä" menestyksekkäästi jo kaudella 2014-15 kun joukkueessa oli Zanchettan kaltainen vasemman jalan laukaisupelote. Tässä tyylinäyte 5-5 -tasoitusmaalista runkosarjaottelussa Luparensea vastaan.
• GFT aiheutti KaDylle ongelmia rieti-kuviolla Futsal-liigan puolivälierissä 2017. Huomioi koosteen loppuosassa näkyvät useat variaatiot ja lopulta tuleva tärkeä 2-1 -kavennusmaali rietin jälkitilanteesta.

Rieti-kuviossa monen pelaajan yhtäaikainen koordinoitu liikkuminen on olennaista, mutta sitä se on myös kuviossa, jonka olen nimennyt ruletiksi. Nimi ei varsinaisesti viittaa siihen, että kyseessä olisi uhkapeli. Sillä tarkoitetaan sen sijaan sitä, että pelaajat kiertävät karrikoidusti ympyrää ja pallo kiertää pelaajalta toiselle vastakkaiseen suuntaan. Tämän kuvion etuna on, että puolustajat joutuvat usein siirtymään pois omilta luontaisilta paikoiltaan, jolloin ratkaisevan syötön saavaa pallotonta pelaajaa ei osata välttämättä merkata hyvin.

• KaDyssa erilaisia 5v4-pelaamisen malleja on hyödynnetty melko laajalti. Ruletin avulla onnistuimme kaventamaan 1. välierän 3-2 -tilanteeseen Leijona Futsalia vastaan keväällä 2017. Voittoon asti se ei kuitenkaan riittänyt.
• Ruletin voi tehdä myös toispuolisesti, jolloin pohjapelaaja syöttää pallon viereen laiturille ja lähtee liikkumaan kohti vastakkaista kulmaa. Tämän vastakkaisen puolen kaksi pelaajaa kiertävät yhden pykälän kohti palloa, ja pallo pelataan heidän kauttaan kulmaan, johon pohjapelaaja on liikkunut. Puolivälierissä 2016 loimme GFT:iä vastaan tällä tavalla hyvän tilanteen, mutta maalia se ei tuonut.

Graafissa on kuvattuna vasemmalla "kokonainen" ja oikealla "puolikas" ruletti. Kokonaisessa ruletissa pelaajat kiertävät tässä tapauksessa vasta- ja pallo myötäpäivään vasempaan kulmaan, josta pyritään hakemaan ratkaisevaa syöttöä. Puolikkaassa ruletissa vain pelaajat 1, 2 ja 4 vaihtavat paikkoja keskenään. Molemmissa kuvioissa lähtötilanteessa pallo on pelaajalla 1. Huomaa keskustan "taskun" täyttämisen tärkeys.

Seuraavaksi esittelen lyhyesti, miten Mantovassa käytämme lentävää maalivahtia. Perustapoja meillä on kaksi: joko oikea maalivahtimme Enrico nousee viidenneksi pelaajaksi vasempaan nurkkaan tai sitten lentävän maalivahdin paidan puen päälleni minä pohjapelaajan paikalle. Aloitamme 1-2-2 -asetelmasta ja yritämme liikuttaa palloa nopeasti puolelta toiselle sekä leveys- että syvyyssuunnassa - tärkeä asia mistä tahansa muodostelmasta tai kuviosta riippumatta. Vähitellen siirrän itseäni painotetusti hieman jompaan kumpaan laitaan muodostaen laiturin kanssa kolmen pelaajan linjan. Jos kierrätän pallon toiselle laiturille, minun puolen laitapelaaja liikkuu yleensä keskelle muodostaen jo yllä mainitun noppaviitosen. Jos saan pelattua pallon suoraan saman puolen kulmaan, niin silloinkin toinen laitureista tulee täyttämään keskustan. Ylipäätään on tärkeä yrittää löytää tilaa syötöille, jotka menevät vähintään yhden oman pelaajan ohitse - ei siis vierekkäiselle kanssapelaajalle - tai vastustajien puolustajien välistä. Tällöin puolustajat ovat todennäköisesti hieman myöhässä syöttösuuntien peittämisestä ja oman "uuden" alueen vartioinnista.

Useimmin ratkaisua hakeva pelaaja lentävää maalivahtia käyttäessämme on Leleco, joka pelaa vasenjalkaisena oikean laiturin paikalla. Hänellä on kova ja tarkka vasemman jalan laukaus, joka yleensä lähtee futsalpelaajan yhdellä tärkeimmistä työkaluista, eli kärkkärillä. Hän taitaa myös kovan ja tarkan yhden kosketuksen diagonaalisyötön takatolpalle. Olemme käyttäneet tällä kaudella lentävää maalivahtia virallisissa otteluissa seitsemän kertaa ja tehneet sen avulla seitsemän maalia. Lele on kerännyt 5v4-pelaamisessa tehopisteet 3+3. Olemme tienanneet lentävän maalivahdin avulla sarjassa kolme lisäpistettä, eli kerran nousseet tappioasemasta tasoihin ja kerran tasatilanteesta voittoon. Myös kahdessa muussa pelissä olemme tehneet lentävän maalivahdin avulla maalin, mutta niitä olisi molemmissa tapauksissa pitänyt tehdä kaksi. Kolmessa ottelussa olemme jääneet maaleitta. Etenkin kevätpuoliskolla luottamus lentävän maalivahdin käyttöön on parantunut, sillä keräsimme edellä mainitut kolme lisäpistettä sen avulla tammi-helmikuussa. Tässä on maalikooste (Facebookissa) ottelustamme L84 vastaan, jolloin teimme uskomattomat neljä maalia 5v4-pelaamisella.

Puin lentävän maalivahdin paidan päälleni kotipelissä Astia vastaan tammikuussa. Asti viimeisteli 3-4 -voittomaalin noin minuutti ennen loppua. Emme onnistuneet kampeamaan peliä näin lyhyessä ajassa tasoihin, kuten kuvasta saattaa päätellä.

Varsinaisia kuvioita meillä ei tietoisesti ole 5v4-pelaamisessa käytössä, vaan luotamme enemmän pelaajien hyvään syöttötaitoon sekä kykyyn liikkua pallottomana tarkoituksenmukaisesti etenkin keskustaan ja takatolpille. Tavoitteena on myös vaihtaa 1-2-2 -muodostelmaa, kuten edellä kuvasin. Treenaamme lentävän maalivahdin käyttöä yleensä kerran viikossa noin 20-30 minuuttia. Tyyli on yleensä varsin perinteinen: jos puolustajat saavat katkaistua pallon, se palautetaan hyökkäävälle joukkueelle ja pyöritys aloitetaan uudestaan. Tämä on hyvä tapa saada toistoja 5v4-pelaamiseen, mutta pelinomainen tapa se ei ole. Hyökkäävän joukkueen ei tarvitse miettiä tällöin prässäämistä ja oman maalin suojelua pallonmenetyksen hetkellä, ei maalivahdin vaihtamista tai prässinpurkua omasta päädystä - kaikki tilanteita, joihin otteluiden aikana saattaa törmätä ja joita siksi on nähdäkseni hyödyllistä treenata. Myös aikarajoitus ja tulostavoite tuovat 5v4-harjoitteluun paineenomaisen ja ottelua muistuttavan tilanteen. Tällaisia seikkoja kannattaa pohtia valmennuksellisesta näkökulmasta.

Etenen seuraavaksi lentävän maalivahdin epätavallisempaan ja samalla myös kiistellympään käyttötarkoitukseen, nimittäin maalivahdin nostamiseen viidenneksi kenttäpelaajaksi missä tahansa pelin aikaisemmassa vaiheessa ja jopa johtoasemassa. Tämä teema on noussut pinnalle kuluneen noin viiden vuoden aikana, kun kazakstanilainen seurajoukkue Kairat Almaty sekä Kazakstanin maajoukkue ovat nousseet Euroopan kärkijoukkueisiin hyödyntäen merkittävän paljon huippumaalivahti Higuitaa lentävänä maalivahtina. Myös muut huippujoukkueet, joiden maalivahti osaa syöttää hyvin ja laukoa lujaa - usein kyseessä on brasilialainen tai portugalilainen maalivahti - hyödyntävät tätä taktiikkaa useaan otteeseen saman ottelun aikana. Yleensä tarkoituksena on luoda vapaa laukaisupaikka maalivahdille tai laitapelaajalle ja täten päättää hyökkäys nopeasti. Olennaista on, että vastustajan maalivahdin näkökenttää pyritään rajaamaan laittamalla yksi tai mieluiten kaksi pelaajaa häiritsemään häntä maalin eteen.

• Higuitan pommi puhui tuhoisaa kieltään EM-kisojen 2018 välierissä Espanjaa vastaan.
• Serie A:n Feldi Ebolin maalivahti Laion nousee silloin tällöin omalta maaliltaan laukoen kovia laakapalloja maalille. Tässä mallisuoritus Metaa vastaan helmikuulta.
• Osataan sitä Suomessakin. Kaudella 2016-17 hyödynsimme Dynamossa rajapotkujen prässinpurussa maalivahtia nostamalla hänet ajoittain hieman ylemmäs vastakkaiseen laitaan palloon nähden. Ohessa Juppis Savolaisen työnäyte Riemua vastaan. Nykyään Futsal-liigan ahkerin maalivahdin käyttäjä prässinpurussa on eittämättä Leijona Futsal.

Pian 30 vuotta täyttävä brasilialaissyntyinen Laion on tehnyt Serie A:ssa urallaan yli 70 maalia. Tässä hän on elementissään Lazion paidassa kaudella 2017-18. Kuva foxsports.it.

Harvinaista lentävän maalivahdin käyttöä edustaa Puolan maajoukkue, joka tuo silloin tällöin hyökkäyspään kulmissa ja rajapotkuissa maalivahdin paidan pukeneen kenttäpelaajan kentälle laukomaan erikoistilanteen.

• Esimerkki tulee Puolan ja Suomen välisestä ottelusta tammikuulta 2017.

Tylsin ja kyseenalaisin lentävän maalivahdin käyttötarkoitus on luultavasti ajan kuluttaminen ilman yritystäkään tehdä maalia. Tällaisen pelityylin syyt saattavat olla ymmärrettäviä: taitavat pelaajat yrittävät puolustaa johtoasemaansa hallitsemalla palloa, kapean ringin joukkueet haluavat säästää energiaa tai rikevaikeuksissa olevat joukkueet pyrkivät välttämään lisää rikkeitä. Sääntöjenvastaista tämä ei tietenkään ole, mutta kieltämättä se saattaa johtaa siihen, että pelin tempo ja viihdearvo laskevat merkittävästi, jos vastustaja ei yritä prässätä. Viime vuosina tällaista taktiikkaa on nähty muun muassa Romanian ja Slovenian maajoukkueilta. Toki tyylissä on omat riskinsä: jos alivoimaisen joukkueen tarvitsee tehdä maali, he usein yrittävät prässätä pallon luonnollisesti itselleen. Ja jos he tekevät tämän hyvin, on heidän mahdollista päästä yrittämään viimeistelyä tyhjään tai puolityhjään maaliin. Tämä tuo pelaamiseen oman jännityksensä.

Futsalin kansainvälisen kattojärjestön Fifan futsalsäännöistä vastaavat henkilöt ovat Kazakstanin menestysreseptin myötä alkaneet pohtia uusia sääntökeinoja rajoittaa lentävän maalivahdin käyttöä. Viimeisimmät alkuvuodesta 2018 esitetyt sääntömuutokset pitävät sisällään sen, että lentävää maalivahtia saisi käyttää vain tappioasemassa. Olen kuullut myös näkemyksiä, että lentävää maalivahtia saisi käyttää vasta jonkun tietyn minuuttimäärän, esim. 30 minuutin jälkeen. Ensimmäinen ehdotus on ongelmallinen jo sen takia, jos joukkueelle ei riitä tasapeli, vaan se haluaa voittaa ottelun. Näin toimitaan etenkin Espanjan liigan runkosarjassa käytännössä kaikissa otteluissa, joissa tilanne on lopussa tasan. Tällöin vähintäänkin toinen joukkue yrittää hakea kolmen pisteen pottia lentävän maalivahdin avulla. Herää kysymys, miksi tämä pitäisi kieltää. Toinenkin näkemys voidaan kyseenalaistaa sillä, että se ei anna mahdollisuutta aloittaa kiriä, jos vaikkapa joukkue on 5-0 -tappiolla 15 minuutin pelin jälkeen, eikä se ole käytännössä pystynyt luomaan tilanteita tavallisessa 4v4 -kenttäpelissä.

Yksi maailman tunnetuimmista englanninkielisistä futsalkirjoittajista Doug Reed on esittänyt omassa blogissaan, että hyvä vaihtoehto lentävän maalivahdin käytön sääntöjen muuttamiseen voisi olla niin kutsuttu hyökkäysaluesääntö. Tällöin maalivahdin koskiessa palloa hyökkäysalueella sitä ei saisi palauttaa enää omalle puolustusalueelleen. Tämä voisi olla kokeilemisen arvoinen idea, jos jotain halutaan kokeilla. Yksi vaihtoehto voisi niin ikään olla käsi- ja koripalloista tuttu hyökkäysaika, jonka sisällä tulisi yrittää laukausta maalia kohti. Toisaalta hyvän maalintekoyrityksen aikaansaaminen on futsalissa vaikeampaa kuin käsi- tai koripallossa, mutta tässä saattaisi silti olla jotain ajatusta. Millaista sääntömuutosta sinä ehdottaisit 5v4 -pelaamiseen? Vai tarvitaanko edes mitään muutosta? Onko lentävän maalivahdin "väärinkäyttö" sittenkin vain marginaalinen ilmiö? Pitäisikö sen käytön kritisoijien mieluummin pohtia uusia taktisia keinoja vaikeuttaa vastustajan 5v4 -pelaamista kuin ajaa sääntömuutoksia paremman joukkueen heikentämiseksi? Kerro oma mielipiteesi kommenttikentässä tekstin lopussa.

Myös Benfican maalivahti Diego Roncaglio nousee ajoittain ulos maaliltaan kokeilemaan pommejaan. Pitäisikö tähän puuttua sääntömuutoksilla? Kuva FPF/ Diogo Pinto.

Lopuksi haluan tehdä vielä lyhyen yhteenvedon lentävän maalivahdin käytöstä. Sanoisin, että 5v4 -pelaamisessa laatu on usein tärkeämpää kuin määrä, sillä tyypillinen kirittävien maalien määrä on 1-2 kappaletta. Joka tapauksessa pidän tärkeänä varata riittävästi aikaa lentävän maalivahdin käytölle: tunnustella aluksi pallon liikuttamista riskittömästi pelaajalta toiselle, nähdä vastustajan puolustusmuodon liikkumista sekä saada varma olo tekemiseen ennen kuin aletaan yrittää päästä hyville maalipaikoille. Olen nähnyt monia valmentajia, jotka hyödyntävät lentävää maalivahtia vain muutaman minuutin ottelun lopusta, vaikka sen olisi voinut ottaa käyttöön jo aikaisemmin. Joskus sillä voikin olla omat järkevät perustelunsa, mutta itse näen tämän yleisemmin merkkinä tietystä pelosta ja luottamuksen puutteesta 5v4 -pelaamiseen; se vedetään vasta vihoviimeisenä ässänä hihasta, kun muut kortit on jo käytetty.

Kevään 2017 finaaleissa Sieviä vastaan muistan KaDyn ottaneen lentävän maalivahdin käyttöön 1. finaalissa noin kuusi ja 2. finaalissa noin kahdeksan minuuttia ennen loppua. Ensimmäisessä ottelussa kirittävänä oli vain yksi maali ja saimmekin sen tehtyä melko pian. Toisessa ottelussa kirittävänä oli kaksi maalia ja aikaa piti näin ollen varata hieman enemmän. Paikkoja luotiin paljon, kuten tästä voi päätellä, mutta maalit jäivät saamatta.

Mainitsin aikaisemmin ruletti-kuvion yhteydessä sanan uhkapeli. Joillekin futsalvalmentajille ja -pelaajille lentävän maalivahdin käyttö saattaa tuntua uhkapeliltä, mutta itse pidän sitä pikemminkin hallittuna yrityksenä muuttaa pelin kulku ja tulostaulu omalle joukkueelle suotuisaksi. Tietenkään aina maalinteko ei 5v4 -pelaamisen kautta onnistu, ja joskus vastustaja saattaa rankaista laittamalla pallon tyhjänä ammottavaan verkkoon. Harjoittelemalla monipuolisesti 5v4 -pelaamista varmuus ja usko tähän pelin osa-alueeseen kuitenkin kasvaa. Tämä voi kantaa hedelmää näin huhti- ja toukokuun koittaessa, kun useiden Euroopan sarjojen mestaruuksia aletaan ratkoa playoffeissa.

Enrico juhlii 4-3 -voittomaaliaan helmikuussa Leonardoa vastaan pelatussa ottelussa. Mukana menossa ovat Maagi, Lele ja yleisö.

Päätän kirjoitukseni lentävällä maalivahdilla pelaamisesta tähän, mutta käydään vielä lopuksi läpi Mantovan maaliskuun ottelut. Kuukauden alussa 2.3. kohtasimme kotona putoamiskarsintaan joutumista vastaan taistelevan Carrèn, jonka voitimme lopulta helpohkosti 6-1. Tennislukemia seuranneena viikonloppuna kohtasimme toisen putoamiskarsintaehdokkaan Bubin vieraissa. Iso kenttä ja elämästään taisteleva kotijoukkue eivät olleet meille suotuisa yhdistelmä. Jäimme jo kolmannen kerran kevätkaudella 5-5 -vierastasapeliin, vaikka haimmekin lopussa voittoa lentävän maalivahdin avulla. Kooste ottelusta löytyy alla olevan Youtube-videon alusta. Kymmenen maalia, seitsemän keltaista korttia, maalivahtimme Enricon hyvin kyseenalainen ulosajo, meidän nouseminen kolmesti tasoihin, kaksi maalia 10 metrin pilkulta sekä kaksi Bubin avainpelaajan loukkaantumista takasivat sen, että vauhtia ja tapahtumia riitti jälleen kerran.

19. sarjakierroksen ottelun pelasimme 23.3. kotona sarjajumbo Ossia vastaan. Lievien alkuvaikeuksien jälkeen hoidimme helposti pisteet hyvällä asenteella itsellemme 15-3 -voitolla vastustajan keskittyessä useaan otteeseen varsin kovaotteiseen peliin sekä tuomareille valittamiseen. Maininnanarvoista ottelussa oli Arrepiun viimeistelemät kahdeksan maalia, joilla hän nosti sarjaotteluiden maalisaldonsa 30:een.

"Huhtikuu on kuukausista julmin", kuten T. S. Eliot jo aikoinaan kirjoitti. Jäljellä on kolme sarjakierrosta ja loppuohjelmamme on lievästi sanottuna vaativa. Jos haluamme taistella sarjan voitosta, meidän on käytännössä voitettava seuraavassa ottelussamme 6.4. sarjakärki Petrarca vieraissa. Omissa käsissä sarjan voitto ei siltikään ole, sillä Petrarca on meitä neljä pistettä edellä, kuten alla olevasta sarjataulukosta voi havaita. Tämän jälkeen edessä on maajoukkuetauko, jolloin Suomi kohtaa kotonaan kahdesti huippujoukkue Espanjan. Melko ihmeellisesti kyseessä on Mantovalle jo viides vapaa viikonloppu sarjaotteluista kalenterivuoden 2019 puolella. Pitkäperjantaina 19.4. olemme jälleen tulessa kotona Villorbaa vastaan. Syyskierroksen ruma 8-3 -vierastappio on jäänyt varmasti hampaankoloon, mutta huomioitakoon myös, että Villorba taistelee edelleen tiukasti playoff-paikasta. Runkosarja päättyy 27.4. tällä hetkellä neljäntenä majailevan Astin vieraana - ainoan joukkueen, joka on aiheuttanut meille kotitappion sarjassa.

Meidän lohkon sarjataulukko kolme kierrosta ennen päätöstä. Kärjessä on tasaista.

Käytännössä siis kaikki sijat välillä 1-5 ovat meille mahdollisia, sillä viimeisillä kierroksilla pelataan paljon kärkijoukkueiden välisiä kamppailuita. Ykkössija tarkoittaisi suoraa nousua, kakkos- tai kolmossija paikkaa playoffeissa, nelossija mahdollista paikkaa playoffeissa muiden Serie A2:n lohkojen lopputilanteista riippuen ja viitossija jäämistä playoffien ulkopuolelle. Tulkoon huhtikuu: kevät ja suurten panosten ottelut ovat futsalpelaajan parasta aikaa!

Hyvää futsalkevättä kaikille!

P.S. Myös Suomen miesten ja naisten Futsal-liigoissa ratkotaan mitalien kohtalo huhtikuussa. Seuraa suoria ottelulähetyksiä osoitteessa futsal-liiga.tv sekä finaaleita Yle TV 2:lta tai Yle Areenasta. Jos haluat pysyä kärryillä viimeisimmistä tuloksista ja uutisista, tsekkaa säännöllisesti Palloliiton futsalsivut.

Tarina futsalystävyydestä

Ciao a tutti!

Tämänkertaisessa blogitekstissäni kerron kahden futsalpelaajan kohtaamisesta ja yhteisestä taipaleesta. Toinen olen minä ja toinen on Miika "Maagi" Hosio. Maagi on ainut pelaaja, jonka kanssa olen pelannut futsalotteluita neljässä eri seurajoukkueessa - puhumattakaan maajoukkueesta tai useista epävirallisista kaveriporukkajoukkueista, joilla on pelattu kansainvälisiä turnauksia tai ystävyysotteluita. Vuosien saatossa minun ja Maagin välille on rakentunut futsalkentällä erityinen ja toimiva yhteys, jolle vetää käytännössä vertoja vain veli-veli -side Mikon kanssa.

Kunniamaininnat menevät toki tässä vaiheessa pitkän linjan kadylaisille, kuten esimerkiksi Arash Muridiyazdille, Jussi Kaihlajärvelle ja Kimmo Tolvaselle tai uudemman sukupolven futsaltähdille Sergei Korsunoville ja Jani Korpelalle, joiden kanssa on varmasti vielä tiedossa hienoja hetkiä parketilla. Näiden mainitsemieni ja monien muiden kadylaisten kanssa olen saanut elää joukkueurheilun hyviä ja huonoja hetkiä jopa ajallisesti pidempään kuin Miika Hosion kanssa. Laadullisesti minun ja Maagin suhde futsalkentällä on kuitenkin ollut ainutkertaista, vähintäänkin syksystä 2014 alkaen. Pelaajina olemme kokonaisuudessaan melko erityylisiä, mutta tunnemme varsin hyvin toistemme liikkeet kentällä, puhumme pelistä samoilla käsitteillä, futsalmuistimme ja -tietomme ovat samankaltaisia. Samaan aikaan kentällä ollessamme on niin sanotusti kaikki käytössä, eli aistimme usein, mikä on kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukainen kahden pelaajan kombinaatiomme. Puolustusvaiheessa Maagin voidaan puolestaan sanoa olevan minulla töissä: hän on usein ensimmäisessä prässilinjassa syömässä vastustajalta tilan ja ajan pois lähellä heidän maaliaan. Minulle jää pohjapelaajana ja "työnjohtajana" yleensä helpompi vastuu ahdistaa selkä maaliin päin pelaavaa vastustajan pivotia, katkaista vaikeita syöttöjä hänelle tai vain varmistaa että pallo menee joko yli rajojen tai maalivahdin hyppysiin. Seuraavaksi esittelen futsalystäväni numeroina.

Tietopaketti
Nimi: Miika Hosio
Pelipaikka: lateraali/ valepivot/ pivot
Pelinumero: 10, 12. Mantovassa 7.

Seurajoukkueura: FTK 2006-10, Sievi 2010-11 sekä Uefa Futsal Cupia 2015 ja -16, KaDy 2011-15 ja joulukuusta 2017-18, GFT 2015-17 ja syksy -18, Giovinazzo syksy 2017, Mantova joulukuusta 2018-19

Maajoukkueessa 2012 alkaen: 70 ottelua/ 29 maalia

Saavutukset: Seurajoukkueessa SM-kulta 2018, SM-hopea 2012 ja -15, SM-pronssi 2013. Futsal Cupin voitto 2013, -16, -17 ja -18. Futsal-liigan runkosarjan pistepörssin voitto 2014-15. Kauden futsalpelaaja 2014-15. Maajoukkueessa PM-mestaruus 2014, -16, -17 ja -18 sekä Baltic Cupin voitto 2015.

Muuta: Pelannut jalkapalloa korkeimmillaan Ykkösessä PS Kemissä ja OPS:issa.

Maagi on palannut hetkeksi KaDyyn joulukuussa 2017 ja virtaa riittää.

80-luvun lopun lapsi, neljä vuotta vanhempi isoveli kirittämässä, usean eri palloilulajin harrastaminen nuoruudessa. Mahdollisuus päästä korkealle myös jalkapallossa, mutta futsal vei lopulta mukanaan. Vähintään Suomen mittapuulla osaava futsalvalmennus ja treeniympäristö käytännössä koko 2010-luvun ajan.

Minussa ja Maagissa on paljon yhteisiä taustatekijöitä, jotka mitä luultavimmin selittävät osaltaan keskinäistä futsalymmärrystämme. Vaikka olemme futsalroolin ulkopuolella varsin erityyppisiä ihmisiä, kentällä olemme usein löytäneet toisemme. KaDyn paidassa meille on kertynyt 99 yhteistä virallista ottelua kausina 2011-13, 14-15 sekä 17-18. Näissä otteluissa Maagi on tehnyt 30 maalia, joihin minut on merkattu syöttäjäksi. Minä olen puolestaan pöllyttänyt verkkoja Maagin syötöistä 13 kertaa. Lukemat ovat varsin merkittäviä, jos huomioidaan, että kausien 2011-12 ja 12-13 aikana olimme 46 ottelussa melko vähän yhtäaikaisesti kentällä: toisin sanoen pelasimme tällöin suurimman osan ajasta eri ketjuissa. Kahden viimeisimmän kimpassa pelatun KaDy-kautemme 14-15 ja 17-18 "yhteinen" saldomme onkin 38 maalia 53 ottelussa.

Maajoukkueessa sen sijaan olemme pelanneet tähän mennessä yhdessä 61 ottelussa, joissa Maagi on tehnyt seitsemän maalia minun syötöistä ja minä kaksi maalia Maagin syötöistä. Yhteislukemamme on siis yhdeksän maalia. Osalle lukijoista saattaa tulla yllätyksenä, että olen pukenut päälleni yhdessä Maagin kanssa myös GFT:n ja Sievin pelipaidat. Ensin mainitun riveissä pelasimme pohjoismaiden seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa Tampereella kesällä 2014 ja jälkimmäisen paidassa Uefa Futsal Cupia alkusyksystä 2015. Mantovan aikana yhteisiä otteluita on kertynyt tähän mennessä seitsemän, mutta yhteisiä maaleja ei toistaiseksi meillä ole tilillämme. Emme ole olleet kovin pitkiä jaksoja yhtäaikaisesti kentällä, joskin näyttäisi siltä, että yhteinen peliaikamme on lisääntymään päin.

Yllä olevalta maajoukkueen videokuvaajan Petteri Tynin koostamalta maalikimaralta voit kokea minun ja Maagin viime vuosien hienoimpia yhteisiä hetkiä. Kiitos Petteri upeasta videosta! Kaikkiaan yhteinen futsaltarinamme on toki paljon muutakin kuin maaleja ja tilastoja. Se on ennen kaikkea yhdessä vietettyä aikaa, futsalkielellä keskustelua, ymmärryksen etsimistä, toisen sietämistä ja ainutlaatuisia hetkiä. Siispä halusinkin esittää Maagille kolme kysymystä, joihin vastasin ensin myös itse.

1. Mikä on ensimmäinen futsalmuistosi minusta? Entä paras yhteinen hetkemme?
Jukka: Ensimmäinen muistikuva Maagista on Haaparannan urheilutalolla FTK:n riveissä pelannut ylimielinen ja pitkätukkainen finninaama, joka ajeli minut melko surutta sivurajan vieressä oleviin puolapuihin. Maagin ensimmäinen virallinen ottelu KaDyssa on painunut myös mieleen. Voitimme arki-illan cup-ottelun Mäntässä 1-13, Maagi paukutti tehot 3+4 ja sai parhaan pelaajan palkinnoksi sen verran ison pakkauksen vessapaperia, että sitä on huhujen mukaan vieläkin jäljellä. Parhaaksi yhteiseksi hetkeksi nousee varmastikin vapunaattona 2018 Iittalassa pelattu 4. Futsal-liigan finaali. Syötin Maagille tuossa ottelussa kolme maalia ja varmistimme jatkoaikavoitolla Dynamon ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Maagi: Ensimmäistä kertaa näin Jukan, kun pelattiin KaDya vastaan FTK:n paidassa. Mutta paremmat muistot on totta kai, kun tulin KaDyn treeneihin. Muistan, kun syöteltiin ensimmäisissä treeneissä ja syötöt napsuivat aika kivasti jalkaan. Tällöin mietin, että kyllä meidän pelaamisesta tulee helppoa. Komik-veli oli kentän laidalla keppien kanssa tarkkailemassa tekemistäni ja olikin todennut, että tuossahan voisi olla potentiaalinen Japi KaDyyn. Olit aika hiljainen vielä silloin, mutta peliesitykset herättivät huomiota positiivisella tavalla. Pitkään ollaan pelattu kimpassa ja paljon on hyviä muistoja, mutta parhaana ja hienoimpana niistä on pitkään himoittu Suomen mestaruus KaDyn paidassa.

Minun ja Maagin yhteisen futsaluran huippuhetki - toistaiseksi

2. Luettele lyhyine perusteluineen kolme unohtumatonta yhteistä futsalreissua Suomen rajojen ulkopuolelle.
Jukka: Ensimmäisenä tulee mieleen tuore Moldovan MM-esikarsintaturnaus. Lensin sinne Maagin kanssa kahdestaan Italiasta ja jouduimme odottelemaan vajaan kahden päivän ajan Istanbulissa jumissa ollutta muuta joukkuetta. Treenasimme kahdestaan upeassa otteluhallissa ja järjestäjät kohtelivat meitä hyvin. Moldova-tappiosta huolimatta pääsimme karsinnoista jatkoon. Lomakohteen idylliä maasta oli hankala löytää.

Toisena nostettakoon esille Montenegrossa tammikuussa 2015 pelattu EM-esikarsintaturnaus, jossa etenimme jatkoon voittamalla kaikki kolme peliämme maalierolla 10-0. Molemmat olimme isossa roolissa turnauksessa.

Kolmantena haluan mainita "Nordic Starsin" kanssa Zagrebissa pelatun hyväntekeväisyysottelun maajoukkueen päävalmentajan Mico Marticin silloin valmentamaa Futsal Dinamoa vastaan loppuvuodesta 2014. Suurilukuinen ja äänekäs kotifanien joukko, savun täyttämä halli, kroatialaisten vieraanvaraisuus ja 4-6 -voitto tiukasta ottelusta tekivät reissusta ikimuistoisen.

Maagi: Ruma, Serbia (2014). Kovatasoinen palkintoturnaus värikkäällä porukalla. Oli mahtava pelata, vaikka mitalipeleihin ei päästykään. Saimme Nordic Betiltä kivan sponssin ja päästiin nauttimaan "futsal-lomasta". Ihana nariseva parketti, josta irtosi liukuessa tikkuja sekä ensimmäisessä jatkopelissä vetämäni saksari, josta seurasi lievä aivotärähdys, eivät unohdu koskaan.

Zagreb, Kroatia (2014). Hieno hyväntekeväisyysottelu Nordic Stars vs. Dinamo Zagreb. Ihan huikea yleisö ja mekkala hallissa koko pelin ajan; kentällä ei kuullut mitään kun yritettiin ohjata toisia. Rumpujen soitto ja Dinamo-fanien karjunta toivat ihan älyttömän fiiliksen. Peli oli tiukka ja ei todellakaan mikään löysä hyväntekeväisyysottelu, vaan siellä mentiin joka palloon sata lasissa. Voitettiin Dinamo heidän kotikentällään. Tällä reissulla tulivat tutuksi myös Istanbulin lentokentän, Atatürkin kokolattiamatot.

Montenegro, EM-esikarsintaturnaus (2015). Ihan täydellinen karsintaturnaus. Kolme peliä ja kolme voittoa maalisuhteella 10-0. Ykköskenttä pelasi mallikkaasti ja tehtiinkin kaikki 10 maalia.

Futsal is here! Komik on tehnyt maalin Montenegroa vastaan, Maagi ja minä riennämme onnittelemaan.

3. Mitkä ovat sinulle mieluisimmat kahden pelaajan kombinaatiot futsalkentällä?
Jukka: Oikein ajoitettu laitanosto, 1v1-laitahaasto ja pallon toimittaminen sen jälkeen maalin eteen, sekä laitavalesaadi. Tykkään myös laukaukseen päättyvästä kulma- tai rajapotkuloopista.

Maagi: Saad, Magna, Also this is suprise (+sakset) ja Schumi.

Avataan näitä lisää myöhemmin...

Maalia juhlimassa kotiyleisön edessä

Intensiivisin kausi Maagin kanssa osui varmastikin vuosille 2014-15. Tällöin sanoin kauden jälkeen Maagille viettäneeni hereilläoloajastani luultavasti enemmän aikaa hänen kuin rakkaan vaimoni kanssa aikavälillä loka-huhtikuu. Kyseiselle kaudelle osui nimittäin futsalmatkoja Makedoniaan, Kroatiaan, Ranskaan, Montenegroon ja Puolaan. Tähän voidaan vielä lisätä 10 päivää Suomessa pelattuja maaotteluita sekä tiiviit Futsal-liigan playoffit - unohtamatta tietenkään treenaamiseen, muihin liigaotteluihin ja satunnaisiin joukkueillanviettoihin käytettyä aikaa. Vitsini saattoi siis olla jopa hyvin lähellä totuutta. Tämän kauden jälkeen keksinkin yhdessä Maagin ja Mikon kanssa mukavan ajanvietepelin, jossa kukin vuorollaan asetteli futsalfläppitaulun nappulat tiettyihin paikkoihin alustalle ja toiset yrittivät arvata, mistä nimenomaisesta, yleensä viime kuukausina tapahtuneesta pelitilanteesta oli kyse. Tämä arvoitusten esittäminen vaatii lajiymmärrystä, kentän hahmottamista, avainhetkien muistamista sekä ylipäätään sitä, että pelaamista ajatellaan ennen kuin mennään kentälle ja myös sen jälkeen. Hauskaa ja opettavaista, suosittelen futsalhulluille.

Futsalystävien tarinaan mahtuu toki säröjä ja vastakkainasetteluja. Enkä nyt puhu pelkästään treeneistä, joissa välillä otetaan yhteen niin sanallisesti kuin fyysisesti. Molemmat haluavat nimittäin voittaa jo treeneissä kaikki kaksinkamppailut ja pelit, joissa lasketaan maaleja. Laajentaakseni kuitenkin näkökulmaa on hyvä tuoda esiin, että Maagi on pelannut Futsal-liigan otteluita neljässä eri seurassa, kun taas itse olen liigaotteluissa aina pukenut päälleni Dynamon pelipaidan. Olemme siis kohdanneet kentällä useita kertoja vastakkain. Kuten jo hieman yllä sivusinkin, KaDy ja FTK kohtasivat toisensa sekä Futsal-Ykkösen että liigan aikana kolmena peräkkäisenä kautena 2007-10. Niin ikään Maagin edustaessa GFT:ia pelasin häntä vastaan vuosina 2016 ja -17 kahdeksan tiukkaa vääntöä, joista kuusi playoffeissa. Vaikka tunsin hänet pelaajana jo hyvin, aika monessa näistä matseista hän pystyi heiluttamaan verkkoja käytännössä nenäni edestä. Olkoon tämä yksi merkki Maagin viimeistelytaidoista. Lohduttaudun sillä, että onnistumisia tuli myös minulle ja otteluvoitot näistä kahdeksasta pelistä olivat lopulta tasan 4-4.

Maagi palasi Monnarille GFT:n riveissä tammikuussa 2016. Samu Kytölä luovutti hänelle KaDy:n pelipaidan muistoksi silloisista kuluneista vuosista.

Keskinäisiä yhteenottoja seurasi lopulta Maagin paluu KaDy-paitaan joukukuussa 2017, mikä sai viimeisetkin palaset loksahtamaan joukkueessamme kohdalleen. Loppukausi oli Dynamon osalta kultaista historiaa. Sitten erosimme taas hetkeksi, kunnes sain futsalystävän loppukaudeksi seurakseni Mantovaan. Ja taas vaikuttaa siltä, että Maagin tulo on yksi tärkeä osa loppukauden menestysreseptiämme. Pelaamisemme nimittäin on mennyt kokonaisuutena eteenpäin varsinkin kahdessa edellisessä tiukassa ottelussa, joista kerron seuraavaksi lyhyesti.

Toissa viikonloppuna jämähdimme hyvin harmilliseen 5-5 -tasuriin vieraissa Sestua vastaan, kun isännät tasoittivat seitsemän sekuntia ennen päätössummeria. Ottelu oli kontrollissamme käytännössä koko sen keston ajan, sillä vietimme siitä johtoasemassa noin 36,5 minuuttia. Sekä minä että Maagi pääsimme maalin makuun: maalikoosteen voi katsoa tästä linkistä. Sattumatasurista ei lopulta voitane puhua, sillä Sestu on toistanut samanlaisen viimeisen minuutin takaa-ajotempun helmikuussa vieraskentällä sekä sarjakärki Petrarcaa että sarjakolmosta Astia vastaan. No, me otimme sen sijaan viime lauantaina kotikentällä omamme pois kuumaksi yltyneessä Lombardian derbyssä Milanoa vastaan, kun nousimme ensimmäisen jakson tappioasemasta 5-1 -voittoon vahvan toisen jakson ansiosta. Maagille saldona oivallinen syötönkatko ja syöttö 2-1 -voittomaaliin. Itse viimeistelin 4-1 -maalin tyhjään nuottaan oman maalimme edestä. Jälkipeleiltä ei tässä ottelussa vältytty ja poliisitkin jouduttiin kutsumaan paikalle turvaamaan tilannetta, sillä etenkin joukkueiden taustat tuntuivat haastavan keskenään kovastikin riitaa. Katsojia vaara ei onneksi koskenut.

Maagi pahanteossa Milanoa vastaan. Useimmista kotiotteluistamme ilmestyy muuten korkealaatuisia kuvia heti otteluiden päättymisen jälkeen osoitteeseen www.photomantova.com.

Voittomme yhdessä Asti-Sestu -tasapelin kanssa tarkoitti sitä, että nousimme sarjakakkoseksi, kun kuusi kierrosta on pelaamatta. Olemme kuitenkin edelleen neljä pistettä Petrarcaa jäljessä ja takanakin on useita vastustajia iskuetäisyydellä. Löysäilyyn ei siis ole varaa, jos haluamme taistella sarjan voitosta ja suorasta noususta Serie A:han. Tämän tavoitteen seurajohto teki selväksi tammikuussa ja sen eteen tehdään töitä. Ottelumme jatkuvat lauantaina 2.3. kotona Carrè Chiuppanoa vastaan. Kolmanneksi viimeisenä sarjataulukossa majailevat vieraat ovat ehdottomasti vakavasti otettava joukkue, jota vastaan olemme tällä kaudella pelanneet jo kolme suurimaalista ottelua. Kaksi kertaa olemme poistuneet kentältä voittajina ja kerran jaoimme pisteet. Tämän jälkeen matkustamme seuraavan viikon lauantaina lähelle Itävallan rajaa Bubin vieraaksi. Häntäpäähän viime kierroksilla juuttunut Bubi on kotonaan takuuvarmasti kova luu; syyskierroksella jäimme Mantovassa heitä vastaan harvinaiseen 0-0 -tasuriin. Mitään vastustajaa ei siis sovi aliarvioida: myönteinen merkki onkin, että peliasenteemme on ollut viime aikoina hyvällä tasolla. Tämä näkyy muun muassa haluna voittaa kaksinkamppailuja, omaa maalia kohti juoksemisessa puolustustransition hetkellä, laukausten blokkaamisessa, liukumisessa tai tuen antamisessa joukkuekaverille, jos hänet ohitetaan. Yhtenäinen joukkue on menestyvä joukkue. Edellisessä neljässä ottelussa olemme kaikissa tehmeet viisi maalia, joten avaintekijäksi meille nousee se, miten hyvin tilkitsemme oman maalimme.

Viimeiseksi palataan vielä hetkeksi minuun ja Maagiin. Elämme parhaillaan yhdessä futsalammattilaisen unelmiamme menestyvässä joukkueessa. Nautimme näistä kuukausista, treeneistä ja peleistä täysin palkein, sillä tämäkin kausi päättyy aikanaan. Jatkosta emme osaa vielä sanoa, sillä futsalelämä ammattilaisena on osittain myös kiertolaisen elämää. Jos palaset loksahtavat kohdalleen, saatamme pelata tulevaisuudessakin samassa seurajoukkueessa. Se selviää myöhemmin. Maajoukkueessa tulemme joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä näkemään toisiamme vielä joitakin vuosia. Ja futsalystävyytemme tulee eittämättä säilymään vielä pidempään. Se on ainakin varmaa.

Tuoreet nelinkertaiset PM-mestarit ja futsalystävykset joulukuulta 2018

Arrivederci!

Jutussa käytetyt KaDy-kuvat ovat KaDy Futsalin Facebook-sivulta.

Läpivalaisu vastustajiin

Ciao.

Yksi tärkeimmistä syistä Italiaan lähdölleni oli otteluiden korkeampi taso verrattuna Suomeen sekä halu kehittyä paremmaksi pelaajaksi näissä kovemmissa peleissä. Tällä kertaa haluankin esitellä blogissa vastustajiamme. Tulen käymään läpi Serie A2:n A-lohkon muita joukkueita kuin myös maajoukkueen lähimenneisyyden ja -tulevaisuuden vastustajia. Sivuan tekstissäni pelin tasoa, peluutusta, pelaajien ominaisuuksia, pelitapoja sekä koti- ja vieraspelien eroavaisuuksia. Lihaa luiden päälle tarjoavat kolmen eri vastustajajoukkueen avainpelaajan haastattelut. Esitin näille aikaisemmilla Italian visiiteilläni tutuksi tulleille pelaajille muutaman kysymyksen, jotka tuovat hieman lisävalaistusta siihen, miten kilpailevissa joukkueissamme toimitaan.

Vastustajamme tulevat Pohjois-Italian alueelta ja Sardinian saarelta. Sininen viittaa Mantovaan, tähdet vieraspaikkakuntien sijainteihin. Reissupelit eivät yleisesti ottaen ole kohtuuttoman pitkien matkojen päässä.

Pureudutaan aluksi pelin tasoon. Ensimmäiseksi sanottakoon, että Serie A2:n niin sanottu pohjoislohko on melko selvästi kotoista Futsal-liigaa tasokkaampi sarja, jossa käytännössä mitään ottelua ei voi voittaa helposti. 12 joukkueesta vain yksi - Ossi - on yhdellä kerätyllä pisteellään selvä heittopussi. Heiltä loppuivat rahat kesken kauden ja näin ollen he ovat joutuneet kitkuttamaan marraskuun alusta asti nuorilla pelaajilla. Muutoin ottelut ovat yleensä tasaisia, tasokkaita ja tapahtumarikkaita. Esimerkiksi meidän 14 sarjaottelusta kolme on päättynyt tasapeliin, viisi on kääntynyt jomman kumman eduksi aivan loppuhetkillä ja kuusi - mukaan lukien helppo Ossi-vieraspeli - on käytännössä ratkennut hieman aikaisemmin. Näissä kuudessa ottelussa meillä on kuitenkin kaikissa olleet omat vaikeat hetkemme - yleensä ensimmäisillä jaksoilla, mutta olemme saaneet iskettyä tärkeän 2-3 maalin eron toisten jaksojen alkupuoliskolla. Myös itse pelitapahtumat ovat olleet usein melko tasaväkisiä, toisin kuin mihin olen osassa Futsal-liigan otteluita tottunut.

Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, meillä on tällä hetkellä käytössä poikkeuksellinen yhdeksän laadukkaan kenttäpelaajan rotaatio, jota muilla lohkon joukkueilla ei ole. Käytännössä kaikilta joukkueilta löytyy kuitenkin 7-8 riittävän hyvää kenttäpelaajaa, jotka voi laittaa melko huoletta kentälle. Näin ollen monilla muillakin joukkueilla voidaan sanoa olevan melko leveä ja hyvätasoinen pelaajarinki. Ketjupelaamista Italiassa ei tunneta, vaan vaihdot tehdään eteläeurooppalaiseen tapaan yksittäisinä, toisin kuin Suomessa. Brasilialaisvahvistukset, joista osa lasketaan nuorina saapasmaahan tulleina virallisesti italialaisiksi, ovat tietysti yleisiä joka joukkueessa. Italia ja sen ansiotaso näyttäytyy monelle brasilialaiselle paratiisina, kun taas italialaiset rakastavat kaunista peliä ja maaleja. Niin sanottu win-win -tilanne siis. Lisäksi kilpailevista joukkueistamme löytyy muun muassa yksittäisiä espanjalaisia, marokkolaisia sekä Balkanin alueen pelaajia Albaniasta, Kroatiasta ja Makedoniasta, josta meidän Ziba on kotoisin. Sarjan yksi parhaista pelaajista on neljäntenä taulukossa kaksi pistettä meitä jäljessä olevan Sestun Nejc Hozjan, joka edustaa Euroopan top-10 maajoukkuetta Sloveniaa.

Nejc Hozjan (kuvassa pallon kanssa) johtaa parhaillaan sarjan maalipörssiä 19 osumallaan. Hän haastaa ja laukoo hyvin molemmilla jaloillaan. Tulevana lauantaina nähdään, pystymmekö pitämään hänet kurissa kotikentällään.

Edetään seuraavaksi yksilöiden lajiominaisuuksiin. Uskallan sanoa, että juoksukestävyys ei välttämättä ole täkäläisten pelaajien merkittävä vahvuus, minkä takia mikään joukkue ei käytännössä jaksa tai halua prässätä korkealta koko ottelun ajan. Jotkut vastustajista prässäävät ottelun alkupuolella, osa antaa painetta tilanteen mukaan, ja toiset tulevat ylhäältä iholle vasta mahdollisessa tappioasemassa toisella jaksolla. Kaiken kaikkiaan yksilöiden teknisen taitotason - syöttäminen, haltuunotto, ohituskyky suojaaminen, laukominen -, pienen tilan kombinaatiopelaamisen sekä 1v1 -pelaamisen myös puolustussuuntaan voidaan kuitenkin sanoa olevan Suomea korkeammalla tasolla. Sama pätee pitkälti myös pallottoman pelaajan liikkumiseen sekä hyökkäys- että puolustusvaiheessa: ne näyttävät futsalilta eikä jalkapallolta sisätilassa. Lajinomaisen tekemisen rutiini näkyy kaikkien vastustajien tekemisessä, vaikka osalla heistä yrittäminen ei kannakaan niin paljon hedelmää.

Sarjan ominaispiirteisiin kuuluu, että hyökkäysvaiheessa kaikilla joukkueilla on käytössä syvyydessä pienehköllä alueella liikkuva selvä pivotpelaaja, joka harvemmin laskeutuu pallonhallinnassa edes omalle kenttäpuoliskolle. Ajoittain pivot saattaa osallistua prässin purkamiseen omalla alueella, mutta useimmiten he säästävät energiansa oikea-aikaiseen pelattavaksi ilmestymiseen ja pallon suojaamiseen. Tämän jälkeen he joko jakavat pallon joukkuekaverilleen tai kääntyvät itse ja laukovat. Huomionarvoista on vasenjalkaisten pivotien suuri määrä verrattuna Suomeen: sarjassamme on viisi vahvalla ruumiinrakenteella varustettua vasenjalkaista pivotia, jotka pelaavat usein oikealla laidalla. Pallon saadessaan he pystyvät tarjoamaan laadukkaita syöttöjä oikeajalkaisille pelaajille joka puolelle kenttää.

Pivoteista puhuttaessa siirrytään seuraavaksi aikaisemmin mainitsemiini kolmen vastustajapelaajan haastatteluihin. Ääneen pääsevät sarjakärki Petrarca Padovan vahva vasenjalkainen pivotpelaaja Jean Cividini, 6. sijalla olevan Milanon vasenjalkainen monipuolinen ja futsaltaitava laitapelaaja/ pivot Marcello Esposito sekä 8. taulukossa majailevan Genovan oikeajalkainen sähäkkä laitapelaaja Leandrinho. Heistä kaikilla on kokemusta myös Serie A:sta.

Cividiniltä on vaikea saada tökättyä palloa pois.

1. Perustiedot
JC: 30 v., brasilialainen, 14 sarjaottelua/ 12 maalia (tilanne 10.2.19)
ME: 26 v., italialainen 12/7
L: 32 v., brasilialainen, 7/5

2. Millainen on joukkueesi treeniviikko (ma-pe)?
JC: Treenaamme viikon aikana kuusi kertaa, joista yksi on kuntosalitreeni. Pallolliset treenit ovat hyvin intensiivisiä.

ME: Treenaamme kolmena iltana viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Vain ammattilaiset käyvät kuntosalilla aamupäivisin, työssäkäyvät eivät.

L: Meillä on kahden tunnin iltatreenit maanantaista torstaihin, jonka lisäksi me ammattilaiset käymme kuntosalilla 3-4 aamupäivänä. Perjantai on vapaa (mikä on yleistä Italiassa) ja lauantaina pelataan.

Esposito on vauhtikuljetuksillaan onnistunut ohittamaan minut muutaman kerran pallon kanssa, mutta ilman palloa ei.

3. Kuinka monta kenttäpelaajaa käytätte otteluissa? Kuinka monta pelaa ammattilaisena ja mistä pelaajat ovat kotoisin?
JC: Meillä on kahdeksan kenttäpelaajaa käytännössä aina käytettävissä ja kierrätämme heitä kaikkia. Meitä on kuusi brasilialaista, yksi espanjalainen ja kolme italialaista. Näistä yhdeksän on ammattilaisia.

ME: Käytämme 8-9 pelaajaa ottelussa. Meillä on kolme ammattilaista, joista kaksi brasilialaista ja yksi espanjalainen. Loput yhdeksän ovat italialaisia, jotka opiskelevat tai työskentelevät pelaamisen ohella.

L: Meillä on noin kahdeksan pelaajan rotaatio, jos kaikki ovat käytettävissä. Yleensä 4-5 heistä pelaa yli 30 minuuttia ja muut hajaminuutteja. Meillä on neljä brassia, jotka ovat ammattilaisia ja loput ovat italialaisia puoliammattilaisia.

4. Miten kausi on mennyt tähän asti ja mikä on loppukauden tavoite?
JC: Tähän asti on mennyt tosi hyvin. Meillä on vahva joukkue, jossa jokainen ajattelee yhteistä etua. Päävalmentaja osaa johtaa hyvin ryhmäämme: teemme töitä hymyssä suin, mutta todella ammattimaisesti. Tavoitteenamme on voittaa sarja ja nousta suoraan Serie A:han.

ME: Kausi on ollut hieman vuoristoratamainen, varmasti odotimme enemmän (viime kaudella Serie A:ta pelanneena joukkueena). Loukkaantumiset ja pelikiellot ovat usein pienentäneet pelaajarotaatiotamme, jolloin emme ole saaneet parastamme irti. Haluamme kuitenkin pitää sarjan tasaisena, ottaa pisteitä myös vierasotteluissa ja olla lopulta mukana taistelussa playoff-paikoista (sijat 2-4).

L: Tähän mennessä kausi on sujunut hyvin; seura on asettanut tavoitteeksi suoraan sarjassa säilymisen (9. sija) ja olemme hyvin siinä vauhdissa. Henkilökohtaisella tasolla ei ole mennyt niin hyvin: minulla on ollut kaksi vakavaa loukkaantumista, mutta nyt olen tehnyt paluun kentälle kahdessa edellisessä ottelussa.

Leandrinho on nopeana pelaajana ajoittain vaikeasti pideltävissä. Hänen roolinsa kapean pelaajarotaation Genovassa on erittäin tärkeä.

Grazie per le interviste!

Otetaan tässä vaiheessa lyhyt katsaus sarjamme kotikenttäetuun. Koti- ja vierasotteluiden sarjataulukoita katsellessa (kuva alla) voi nimittäin havaita varsin selvän trendin, kun runkosarjasta on takana noin kaksi kolmasosaa. Kolmen kärki, eli Petrarca-Asti-Mantova, on kerännyt mukavan potin myös vieraspisteitä, mutta meidän alapuolella sijoilla 4-10 majailevat joukkueet elävät pitkälti vain kotiotteluistaan. Mikään joukkue sijoilla 1-10 ei ole hävinnyt yli kahta kotiottelua, ja kaikilla on vähintään kaksi vierastappiota. Toiseksi viimeisenä olevan Leonardon poikkeava koti- ja vieraspisteiden rekordi vahvistakoon säännön.

Milano, Genova, Bubi ja Ossi eivät ole voittaneet ainuttakaan vierasottelua.

Me olemme tienanneet vieraissa vain yhden pisteen vähemmän kuin kotona, mutta tähän liittyen on hyödyllistä tutkia runkosarjan jäljellä olevaa ohjelmaamme. Ensi lauantaina lennämme Sardinian saarelle, jossa kohtaamme erittäin hankalalla vieraskentällä samoista sijoista taistelevan Sestun. Kyseessä on rutinoitunut joukkue, jolla on monen vuoden kokemus Serie A2:n nousutaistelusta. Kevään muut kolme matkapeliämme suuntautuvat meidän yläpuolella taulukossa olevien Petrarcan ja monivuotisen Serie A:n kärkikastijoukkueen Astin vieraiksi, sekä pitkän matkan päässä lähellä Itävallan rajaa Meranoon paikallisen Bubin kotiluolaan. Muutamalla ulkomaalaisvahvistuksella pelaava joukkue taistelee ehkä hieman muita heikommalla ringillä, mutta ovat kotonaan vaikeasti voitettavissa.

Kaiken kaikkiaan jotain vieraskentällä pelaamisessa pitää muuttaa, sillä edellisessä kolmessa matkaottelussa (en laske tähän sarjajumbo Ossin kotikentällä pelattua ottelua) meiltä on melko selvästi puuttunut muun muassa taistelutahtoa, juoksuvoimaa, huolellisuutta ja järkevyyttä kontrolloida peliä. Tuloksena näistä onkin vain hikisesti tienattu yksi piste. Jos tästä huolimatta loppukauden vieraspeleissä pisteitä sattuisi jäämään matkalle, niin kotikentällä niitä ei saisi sen sijaan menettää. Meille vieraiksi saapuu nimittäin käytännössä vain sarjataulukon alemman puoliskon joukkueita. Joka tapauksessa loppukaudella etunamme tulee olemaan laajan pelaajaringin lisäksi määrällisesti ja laadullisesti hyvätasoinen treenaaminen, joka kumuloituu muihin vastustajiin verrattuna. Tunnemme myös muut joukkueet paremmin syyskierroksen jälkeen, jolloin pelaajilla on enemmän ennakkotietoa ja parketilla hankittua kokemusta vastustajista. Tämä tietäminen auttaa kiinnittämään huomiota relevantteihin asioihin otteluihin valmistautuessa sekä itse otteluissa.

Kerrottakoon vielä muutama sana muista vastustajistamme, jotka eivät tähän mennessä ole tulleet kirjoituksessa esille. Villorba on kabinetin kautta A2:n noussut joukkue, joka hävisi viime keväänä Serie B:n nousukarsintafinaalin Mantovalle. Heidän kaudestaan povattiin vaikeaa, mutta mitä vielä. Balkanilaisvahvisteinen joukkue on voittanut puolet otteluistaan ja komeilee taulukossa tällä hetkellä viidentenä. Villorbaa voisi kuvata mielialajoukkueeksi, jonka ottelut yleensä repeävät viimeistään viimeisen 10-minuuttisen aikana jompaan kumpaan suuntaan. He ovat tehneet eniten ja päästäneet kolmanneksi eniten maaleja. Tehtävä: keksi miesten Futsal-liigasta vastaavanlainen joukkue.

Villorba juhli kotonaan joulukuussa myös meidän kustannuksella. Arrepiu allapäin.

L84 on jatkuvuudestaan ylpeä ja laadukasta juniorityötään korostava seura Torinon läheltä. Nousivat Villorban ja Mantovan - kuin myös Petrarcan, Astin ja Genovan - tavoin Serie B:stä A2:een kevään päätteeksi. Muutama ulkomaalaisvahvistus tuo lisäarvoa muutoin melko tasapaksulle ryhmälle. Nopeissa hyökkäyksissä ja suunnanmuutospelaamisessa hyvä joukkue on tällä hetkellä taulukossa seitsemäntenä.

Carrè Chiuppanon sarjasijoitus (10.) valehtelee joukkueen tasosta. Edellisestä viidestä ottelustaan he ovat voittaneet neljä - mukaan lukien rökälevoitto 10-2 sarjakärki Petrarcasta - ja hävinneet vain niukasti vieraissa Astille. Ringissä on pelaajia monesta eri maasta ja joukkue hankki joulukuun siirtoikkunan aikana vahvistuksia kohentaakseen sarjasijoitustaan.

Leonardo on pienehköillä resursseilla operoiva cagliarilainen seura, joka tulee todennäköisesti jäämään sarjassa toiseksi viimeiseksi ja putoamiskarsintaan. Voitimme heidät kuitenkin vain niukasti kotona lauantaina, mikä tiivistää hyvin sarjan tason ja tasaisuuden. Voittomaalimme 4-3 syntyi vasta vajaat kolme minuuttia ennen loppua, kun nostimme maalivahtimme Enricon mukaan pyörittämään peliä viidellä pelaajalla. Hän itse sai kunnian survoa oman jatkopallonsa maalin perukoille. Maagin lopullisesti ottelun ratkaissut 5-3 -maali tuli vasta neljä sekunnin kymmenystä ennen summeria.

Torjuntojen ohella Enrico on osunut tällä kaudella jo kahdesti vastustajan maalikehikoiden väliin.

Lopuksi haluan vielä kirjoittaa Suomen miesten maajoukkueen edelliskausien vastustajista ja tulevista haasteista. Olemme tämän kauden aikana kohdanneet Jyväskylän turnauksessa Venäjän, Tanskan ja Tsekin, PM-turnauksessa Grönlannin, Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä MM-esikarsintaturnauksessa Pohjois-Irlannin, Walesin ja Moldovan. Saldona on ollut seitsemän voittoa ja kolme tappiota. Jyväskylän turnaus palveli maajoukkuetta hyvin: näimme, että meillä on Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n rankingin 23. sijoitettuna (lähde: Jyrki Filppu) omat mahdollisuutemme pärjätä Euroopan top-10 maita vastaan, vaikka hävisimmekin Venäjälle ja Tsekille lopulta kolmella maalilla. Karsintaturnauksessa Moldova vieraissa oli meille arvonnassa pahin mahdollinen kakkoskorin vastustaja sekä pelillisesti että todistetusti myös logistisesti. Meidät oltiin siis sijoitettu lohkon ykköseksi ja tasapeli Moldovaa vastaan olisi riittänyt lohkovoittoon. Emme kuitenkaan yltäneet tässä ottelussa parhaimpaamme varsinkaan prässipelin ja viimeistelyn osalta, ja hävisimme lopulta 1-2. Kooste ottelusta alla.

Saavutimme kuitenkin jatkopaikan MM-karsinnan seuraavaan vaiheeseen, mutta lohkomme on ennakolta kinkkisempi verrattuna siihen, jos olisimme voittaneet Moldovan turnauksen. Nyt kohtaamme Espanjan - yhden maailman parhaista joukkueista - edellisissä EM-kisoissa 2018 pelanneen Puolan heidän kotikentällään, sekä kovaa nousua brasilialaispelaajien avulla tekevän Georgian. He olivat jo lähellä päästä vuoden takaisiin EM-kisoihin, mutta kaatuivat kokemattomuuttaan playoff-karsintavaiheessa Romanialle.

Tästä lohkosta kaksi menee jatkoon seuraavaan karsintavaiheeseen, joten hankalaa tulee olemaan. Georgia on ennestään tuntematon haaste, mutta Puolan olemme onnistuneet voittamaan luvuin 2-3 sekä 2015 että 2017 heidän kotikentällään. Espanjalle sen sijaan hävisimme viime huhtikuussa 3-1 ja 5-1. Näitä pelejä maajoukkue kuitenkin tarvitsee. Lisäksi näkisin, että ystävyysotteluita tai 3-4 maan turnauksia pitäisi pelata ensisijaisesti meitä ennakolta kovempia maita vastaan. Ne ovat otteluita, jotka kehittävät maajoukkuetta enemmän kuin esimerkiksi Walesia ja Grönlantia vastaan pelattavat selvän marginaalin voitto-ottelut. Neljän peräkkäisen PM-mestaruuden - joiden saldona on 14 voittoa ja yksi tasapeli maalierolla 57-18 - jälkeen olen viimeistään valmis kyseenalaistamaan PM-turnauksen hyödyllisyyden.

Sen sijaan esimerkiksi tammikuussa 2017 Puolan Tychyssa pelattu neljän maan harjoitusturnaus palveli pelillisesti erittäin hyvin maajoukkueen kehitystavoitteita. Vaikka hengitimme pikkukylässä kivihiili-ilmaa, puolet joukkueestamme oli kipeänä ja ruoka oli monen mielestä sopimatonta, itse kentällä kairasimme voiton Puolasta, tasapelin Bosniasta ja hävisimme niukasti Slovenialle, jonka lopullinen sijoitus 2018 EM-kisoissa oli muuten viides. Tulimme turnauksessa toiseksi, joka oli tavoitteenamme myös saman kevään EM-karsinnoissa. Niissä pelasimme tasan isäntämaa Romaniaa vastaan, hävisimme Portugalille ja voitimme Latvian, mutta neljä pistettä ei tällä kertaa riittänyt jatkopaikkaan. Kalenterivuonna 2015 koimme niin ikään kahdessa eri karsinnassa ratkaisevat kirvelevät tappiot Valko-Venäjälle (0-2) ja Serbialle (1-2), jotka olivat rankingissa meidän yläpuolella. Puolan lisäksi olemme onnistuneet voittamaan meitä kovemmista maista vain Unkarin kahdesti, keväällä 2015 ja syksyllä 2017. Tämän tason maita vastaan pitäisi pelata jatkuvasti harjoitusotteluita, jotta saisimme tietää ja tuntea, mitä niissä pärjääminen vaatii, ja jotta voisimme saavuttaa riittävästi rutiinia tuloksen tekemiseen tärkeissä karsintaotteluissa lähitulevaisuudessa.

Maajoukkue tarvitsee enemmän tämän tason vääntämistä hampaat irvessä. Kuva: Futsal Association of Moldova.

Lopuksi haluan tehdä vielä yhteenvedon suomalaispelaajien vahvuuksista ja haasteista, sekä rohkaista suomalaisia futsalisteja avautumaan kotimaan ulkopuolelle. Arvioisin, että monilla suomalaispelaajilla on yleisesti ottaen hyvän koulutustaustan ansiosta valmiudet oppia ymmärtämään futsalin lainalaisuuksia teoriassa. Suomalaisten ehkä tyypillisimpänä vahvuuksina voidaan futsalin näkökulmasta pitää myös työntekoon sitoutumista sekä tähän läheisesti liittyviä tekijöitä, kuten juoksukuntoa, taistelutahtoa ja kurinalaisuutta. Pelinomaisen liikkumisen, pallollisten taitojen ja peliälykkyyden kehittäminen vaatii sen sijaan rutkasti lajinomaisia toistoja osaavaassa valmennuksessa, sekä asteittain haastavammaksi nousevan treeni- ja peliympäristön. Tavoitteellisille, eteenpäin pyrkiville pelaajille tulee todennäköisesti rajat vastaan, jos hän treenaa vuodesta toiseen tuttujen pelaajien kanssa ja/tai saman valmentajan alaisuudessa. Tähän kun lisätään yli 150 ottelua esimerkiksi Futsal-liigassa pääasiassa samoja vastustajia vastaan, niin kehitys alkaa helposti polkea paikallaan. Kovempien ja ennakolta usein tuntemattomien vastustajien kohtaaminen vie sen sijaan pelaajan pois mukavuusalueelta, opettaa sopeutumaan ja kehittämään uusia keinoja hankalissa tilanteissa, sekä laajentaa ylipäätään lajitietämystä ja maailmankuvaa. Jos ulkomaiseen joukkueeseen pelaamaan lähtemiseen kynnys on toistaiseksi liian suuri, niin aloittaa voi vaikka pelaamalla oman joukkueen kanssa harjoitusottelun/ turnauksen ulkomaisia vastustajia vastaan.

Futsal is everywhere! Stay tuned...