Läpivalaisu vastustajiin

Ciao.

Yksi tärkeimmistä syistä Italiaan lähdölleni oli otteluiden korkeampi taso verrattuna Suomeen sekä halu kehittyä paremmaksi pelaajaksi näissä kovemmissa peleissä. Tällä kertaa haluankin esitellä blogissa vastustajiamme. Tulen käymään läpi Serie A2:n A-lohkon muita joukkueita kuin myös maajoukkueen lähimenneisyyden ja -tulevaisuuden vastustajia. Sivuan tekstissäni pelin tasoa, peluutusta, pelaajien ominaisuuksia, pelitapoja sekä koti- ja vieraspelien eroavaisuuksia. Lihaa luiden päälle tarjoavat kolmen eri vastustajajoukkueen avainpelaajan haastattelut. Esitin näille aikaisemmilla Italian visiiteilläni tutuksi tulleille pelaajille muutaman kysymyksen, jotka tuovat hieman lisävalaistusta siihen, miten kilpailevissa joukkueissamme toimitaan.

Vastustajamme tulevat Pohjois-Italian alueelta ja Sardinian saarelta. Sininen viittaa Mantovaan, tähdet vieraspaikkakuntien sijainteihin. Reissupelit eivät yleisesti ottaen ole kohtuuttoman pitkien matkojen päässä.

Pureudutaan aluksi pelin tasoon. Ensimmäiseksi sanottakoon, että Serie A2:n niin sanottu pohjoislohko on melko selvästi kotoista Futsal-liigaa tasokkaampi sarja, jossa käytännössä mitään ottelua ei voi voittaa helposti. 12 joukkueesta vain yksi - Ossi - on yhdellä kerätyllä pisteellään selvä heittopussi. Heiltä loppuivat rahat kesken kauden ja näin ollen he ovat joutuneet kitkuttamaan marraskuun alusta asti nuorilla pelaajilla. Muutoin ottelut ovat yleensä tasaisia, tasokkaita ja tapahtumarikkaita. Esimerkiksi meidän 14 sarjaottelusta kolme on päättynyt tasapeliin, viisi on kääntynyt jomman kumman eduksi aivan loppuhetkillä ja kuusi - mukaan lukien helppo Ossi-vieraspeli - on käytännössä ratkennut hieman aikaisemmin. Näissä kuudessa ottelussa meillä on kuitenkin kaikissa olleet omat vaikeat hetkemme - yleensä ensimmäisillä jaksoilla, mutta olemme saaneet iskettyä tärkeän 2-3 maalin eron toisten jaksojen alkupuoliskolla. Myös itse pelitapahtumat ovat olleet usein melko tasaväkisiä, toisin kuin mihin olen osassa Futsal-liigan otteluita tottunut.

Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, meillä on tällä hetkellä käytössä poikkeuksellinen yhdeksän laadukkaan kenttäpelaajan rotaatio, jota muilla lohkon joukkueilla ei ole. Käytännössä kaikilta joukkueilta löytyy kuitenkin 7-8 riittävän hyvää kenttäpelaajaa, jotka voi laittaa melko huoletta kentälle. Näin ollen monilla muillakin joukkueilla voidaan sanoa olevan melko leveä ja hyvätasoinen pelaajarinki. Ketjupelaamista Italiassa ei tunneta, vaan vaihdot tehdään eteläeurooppalaiseen tapaan yksittäisinä, toisin kuin Suomessa. Brasilialaisvahvistukset, joista osa lasketaan nuorina saapasmaahan tulleina virallisesti italialaisiksi, ovat tietysti yleisiä joka joukkueessa. Italia ja sen ansiotaso näyttäytyy monelle brasilialaiselle paratiisina, kun taas italialaiset rakastavat kaunista peliä ja maaleja. Niin sanottu win-win -tilanne siis. Lisäksi kilpailevista joukkueistamme löytyy muun muassa yksittäisiä espanjalaisia, marokkolaisia sekä Balkanin alueen pelaajia Albaniasta, Kroatiasta ja Makedoniasta, josta meidän Ziba on kotoisin. Sarjan yksi parhaista pelaajista on neljäntenä taulukossa kaksi pistettä meitä jäljessä olevan Sestun Nejc Hozjan, joka edustaa Euroopan top-10 maajoukkuetta Sloveniaa.

Nejc Hozjan (kuvassa pallon kanssa) johtaa parhaillaan sarjan maalipörssiä 19 osumallaan. Hän haastaa ja laukoo hyvin molemmilla jaloillaan. Tulevana lauantaina nähdään, pystymmekö pitämään hänet kurissa kotikentällään.

Edetään seuraavaksi yksilöiden lajiominaisuuksiin. Uskallan sanoa, että juoksukestävyys ei välttämättä ole täkäläisten pelaajien merkittävä vahvuus, minkä takia mikään joukkue ei käytännössä jaksa tai halua prässätä korkealta koko ottelun ajan. Jotkut vastustajista prässäävät ottelun alkupuolella, osa antaa painetta tilanteen mukaan, ja toiset tulevat ylhäältä iholle vasta mahdollisessa tappioasemassa toisella jaksolla. Kaiken kaikkiaan yksilöiden teknisen taitotason - syöttäminen, haltuunotto, ohituskyky suojaaminen, laukominen -, pienen tilan kombinaatiopelaamisen sekä 1v1 -pelaamisen myös puolustussuuntaan voidaan kuitenkin sanoa olevan Suomea korkeammalla tasolla. Sama pätee pitkälti myös pallottoman pelaajan liikkumiseen sekä hyökkäys- että puolustusvaiheessa: ne näyttävät futsalilta eikä jalkapallolta sisätilassa. Lajinomaisen tekemisen rutiini näkyy kaikkien vastustajien tekemisessä, vaikka osalla heistä yrittäminen ei kannakaan niin paljon hedelmää.

Sarjan ominaispiirteisiin kuuluu, että hyökkäysvaiheessa kaikilla joukkueilla on käytössä syvyydessä pienehköllä alueella liikkuva selvä pivotpelaaja, joka harvemmin laskeutuu pallonhallinnassa edes omalle kenttäpuoliskolle. Ajoittain pivot saattaa osallistua prässin purkamiseen omalla alueella, mutta useimmiten he säästävät energiansa oikea-aikaiseen pelattavaksi ilmestymiseen ja pallon suojaamiseen. Tämän jälkeen he joko jakavat pallon joukkuekaverilleen tai kääntyvät itse ja laukovat. Huomionarvoista on vasenjalkaisten pivotien suuri määrä verrattuna Suomeen: sarjassamme on viisi vahvalla ruumiinrakenteella varustettua vasenjalkaista pivotia, jotka pelaavat usein oikealla laidalla. Pallon saadessaan he pystyvät tarjoamaan laadukkaita syöttöjä oikeajalkaisille pelaajille joka puolelle kenttää.

Pivoteista puhuttaessa siirrytään seuraavaksi aikaisemmin mainitsemiini kolmen vastustajapelaajan haastatteluihin. Ääneen pääsevät sarjakärki Petrarca Padovan vahva vasenjalkainen pivotpelaaja Jean Cividini, 6. sijalla olevan Milanon vasenjalkainen monipuolinen ja futsaltaitava laitapelaaja/ pivot Marcello Esposito sekä 8. taulukossa majailevan Genovan oikeajalkainen sähäkkä laitapelaaja Leandrinho. Heistä kaikilla on kokemusta myös Serie A:sta.

Cividiniltä on vaikea saada tökättyä palloa pois.

1. Perustiedot
JC: 30 v., brasilialainen, 14 sarjaottelua/ 12 maalia (tilanne 10.2.19)
ME: 26 v., italialainen 12/7
L: 32 v., brasilialainen, 7/5

2. Millainen on joukkueesi treeniviikko (ma-pe)?
JC: Treenaamme viikon aikana kuusi kertaa, joista yksi on kuntosalitreeni. Pallolliset treenit ovat hyvin intensiivisiä.

ME: Treenaamme kolmena iltana viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Vain ammattilaiset käyvät kuntosalilla aamupäivisin, työssäkäyvät eivät.

L: Meillä on kahden tunnin iltatreenit maanantaista torstaihin, jonka lisäksi me ammattilaiset käymme kuntosalilla 3-4 aamupäivänä. Perjantai on vapaa (mikä on yleistä Italiassa) ja lauantaina pelataan.

Esposito on vauhtikuljetuksillaan onnistunut ohittamaan minut muutaman kerran pallon kanssa, mutta ilman palloa ei.

3. Kuinka monta kenttäpelaajaa käytätte otteluissa? Kuinka monta pelaa ammattilaisena ja mistä pelaajat ovat kotoisin?
JC: Meillä on kahdeksan kenttäpelaajaa käytännössä aina käytettävissä ja kierrätämme heitä kaikkia. Meitä on kuusi brasilialaista, yksi espanjalainen ja kolme italialaista. Näistä yhdeksän on ammattilaisia.

ME: Käytämme 8-9 pelaajaa ottelussa. Meillä on kolme ammattilaista, joista kaksi brasilialaista ja yksi espanjalainen. Loput yhdeksän ovat italialaisia, jotka opiskelevat tai työskentelevät pelaamisen ohella.

L: Meillä on noin kahdeksan pelaajan rotaatio, jos kaikki ovat käytettävissä. Yleensä 4-5 heistä pelaa yli 30 minuuttia ja muut hajaminuutteja. Meillä on neljä brassia, jotka ovat ammattilaisia ja loput ovat italialaisia puoliammattilaisia.

4. Miten kausi on mennyt tähän asti ja mikä on loppukauden tavoite?
JC: Tähän asti on mennyt tosi hyvin. Meillä on vahva joukkue, jossa jokainen ajattelee yhteistä etua. Päävalmentaja osaa johtaa hyvin ryhmäämme: teemme töitä hymyssä suin, mutta todella ammattimaisesti. Tavoitteenamme on voittaa sarja ja nousta suoraan Serie A:han.

ME: Kausi on ollut hieman vuoristoratamainen, varmasti odotimme enemmän (viime kaudella Serie A:ta pelanneena joukkueena). Loukkaantumiset ja pelikiellot ovat usein pienentäneet pelaajarotaatiotamme, jolloin emme ole saaneet parastamme irti. Haluamme kuitenkin pitää sarjan tasaisena, ottaa pisteitä myös vierasotteluissa ja olla lopulta mukana taistelussa playoff-paikoista (sijat 2-4).

L: Tähän mennessä kausi on sujunut hyvin; seura on asettanut tavoitteeksi suoraan sarjassa säilymisen (9. sija) ja olemme hyvin siinä vauhdissa. Henkilökohtaisella tasolla ei ole mennyt niin hyvin: minulla on ollut kaksi vakavaa loukkaantumista, mutta nyt olen tehnyt paluun kentälle kahdessa edellisessä ottelussa.

Leandrinho on nopeana pelaajana ajoittain vaikeasti pideltävissä. Hänen roolinsa kapean pelaajarotaation Genovassa on erittäin tärkeä.

Grazie per le interviste!

Otetaan tässä vaiheessa lyhyt katsaus sarjamme kotikenttäetuun. Koti- ja vierasotteluiden sarjataulukoita katsellessa (kuva alla) voi nimittäin havaita varsin selvän trendin, kun runkosarjasta on takana noin kaksi kolmasosaa. Kolmen kärki, eli Petrarca-Asti-Mantova, on kerännyt mukavan potin myös vieraspisteitä, mutta meidän alapuolella sijoilla 4-10 majailevat joukkueet elävät pitkälti vain kotiotteluistaan. Mikään joukkue sijoilla 1-10 ei ole hävinnyt yli kahta kotiottelua, ja kaikilla on vähintään kaksi vierastappiota. Toiseksi viimeisenä olevan Leonardon poikkeava koti- ja vieraspisteiden rekordi vahvistakoon säännön.

Milano, Genova, Bubi ja Ossi eivät ole voittaneet ainuttakaan vierasottelua.

Me olemme tienanneet vieraissa vain yhden pisteen vähemmän kuin kotona, mutta tähän liittyen on hyödyllistä tutkia runkosarjan jäljellä olevaa ohjelmaamme. Ensi lauantaina lennämme Sardinian saarelle, jossa kohtaamme erittäin hankalalla vieraskentällä samoista sijoista taistelevan Sestun. Kyseessä on rutinoitunut joukkue, jolla on monen vuoden kokemus Serie A2:n nousutaistelusta. Kevään muut kolme matkapeliämme suuntautuvat meidän yläpuolella taulukossa olevien Petrarcan ja monivuotisen Serie A:n kärkikastijoukkueen Astin vieraiksi, sekä pitkän matkan päässä lähellä Itävallan rajaa Meranoon paikallisen Bubin kotiluolaan. Muutamalla ulkomaalaisvahvistuksella pelaava joukkue taistelee ehkä hieman muita heikommalla ringillä, mutta ovat kotonaan vaikeasti voitettavissa.

Kaiken kaikkiaan jotain vieraskentällä pelaamisessa pitää muuttaa, sillä edellisessä kolmessa matkaottelussa (en laske tähän sarjajumbo Ossin kotikentällä pelattua ottelua) meiltä on melko selvästi puuttunut muun muassa taistelutahtoa, juoksuvoimaa, huolellisuutta ja järkevyyttä kontrolloida peliä. Tuloksena näistä onkin vain hikisesti tienattu yksi piste. Jos tästä huolimatta loppukauden vieraspeleissä pisteitä sattuisi jäämään matkalle, niin kotikentällä niitä ei saisi sen sijaan menettää. Meille vieraiksi saapuu nimittäin käytännössä vain sarjataulukon alemman puoliskon joukkueita. Joka tapauksessa loppukaudella etunamme tulee olemaan laajan pelaajaringin lisäksi määrällisesti ja laadullisesti hyvätasoinen treenaaminen, joka kumuloituu muihin vastustajiin verrattuna. Tunnemme myös muut joukkueet paremmin syyskierroksen jälkeen, jolloin pelaajilla on enemmän ennakkotietoa ja parketilla hankittua kokemusta vastustajista. Tämä tietäminen auttaa kiinnittämään huomiota relevantteihin asioihin otteluihin valmistautuessa sekä itse otteluissa.

Kerrottakoon vielä muutama sana muista vastustajistamme, jotka eivät tähän mennessä ole tulleet kirjoituksessa esille. Villorba on kabinetin kautta A2:n noussut joukkue, joka hävisi viime keväänä Serie B:n nousukarsintafinaalin Mantovalle. Heidän kaudestaan povattiin vaikeaa, mutta mitä vielä. Balkanilaisvahvisteinen joukkue on voittanut puolet otteluistaan ja komeilee taulukossa tällä hetkellä viidentenä. Villorbaa voisi kuvata mielialajoukkueeksi, jonka ottelut yleensä repeävät viimeistään viimeisen 10-minuuttisen aikana jompaan kumpaan suuntaan. He ovat tehneet eniten ja päästäneet kolmanneksi eniten maaleja. Tehtävä: keksi miesten Futsal-liigasta vastaavanlainen joukkue.

Villorba juhli kotonaan joulukuussa myös meidän kustannuksella. Arrepiu allapäin.

L84 on jatkuvuudestaan ylpeä ja laadukasta juniorityötään korostava seura Torinon läheltä. Nousivat Villorban ja Mantovan - kuin myös Petrarcan, Astin ja Genovan - tavoin Serie B:stä A2:een kevään päätteeksi. Muutama ulkomaalaisvahvistus tuo lisäarvoa muutoin melko tasapaksulle ryhmälle. Nopeissa hyökkäyksissä ja suunnanmuutospelaamisessa hyvä joukkue on tällä hetkellä taulukossa seitsemäntenä.

Carrè Chiuppanon sarjasijoitus (10.) valehtelee joukkueen tasosta. Edellisestä viidestä ottelustaan he ovat voittaneet neljä - mukaan lukien rökälevoitto 10-2 sarjakärki Petrarcasta - ja hävinneet vain niukasti vieraissa Astille. Ringissä on pelaajia monesta eri maasta ja joukkue hankki joulukuun siirtoikkunan aikana vahvistuksia kohentaakseen sarjasijoitustaan.

Leonardo on pienehköillä resursseilla operoiva cagliarilainen seura, joka tulee todennäköisesti jäämään sarjassa toiseksi viimeiseksi ja putoamiskarsintaan. Voitimme heidät kuitenkin vain niukasti kotona lauantaina, mikä tiivistää hyvin sarjan tason ja tasaisuuden. Voittomaalimme 4-3 syntyi vasta vajaat kolme minuuttia ennen loppua, kun nostimme maalivahtimme Enricon mukaan pyörittämään peliä viidellä pelaajalla. Hän itse sai kunnian survoa oman jatkopallonsa maalin perukoille. Maagin lopullisesti ottelun ratkaissut 5-3 -maali tuli vasta neljä sekunnin kymmenystä ennen summeria.

Torjuntojen ohella Enrico on osunut tällä kaudella jo kahdesti vastustajan maalikehikoiden väliin.

Lopuksi haluan vielä kirjoittaa Suomen miesten maajoukkueen edelliskausien vastustajista ja tulevista haasteista. Olemme tämän kauden aikana kohdanneet Jyväskylän turnauksessa Venäjän, Tanskan ja Tsekin, PM-turnauksessa Grönlannin, Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä MM-esikarsintaturnauksessa Pohjois-Irlannin, Walesin ja Moldovan. Saldona on ollut seitsemän voittoa ja kolme tappiota. Jyväskylän turnaus palveli maajoukkuetta hyvin: näimme, että meillä on Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n rankingin 23. sijoitettuna (lähde: Jyrki Filppu) omat mahdollisuutemme pärjätä Euroopan top-10 maita vastaan, vaikka hävisimmekin Venäjälle ja Tsekille lopulta kolmella maalilla. Karsintaturnauksessa Moldova vieraissa oli meille arvonnassa pahin mahdollinen kakkoskorin vastustaja sekä pelillisesti että todistetusti myös logistisesti. Meidät oltiin siis sijoitettu lohkon ykköseksi ja tasapeli Moldovaa vastaan olisi riittänyt lohkovoittoon. Emme kuitenkaan yltäneet tässä ottelussa parhaimpaamme varsinkaan prässipelin ja viimeistelyn osalta, ja hävisimme lopulta 1-2. Kooste ottelusta alla.

Saavutimme kuitenkin jatkopaikan MM-karsinnan seuraavaan vaiheeseen, mutta lohkomme on ennakolta kinkkisempi verrattuna siihen, jos olisimme voittaneet Moldovan turnauksen. Nyt kohtaamme Espanjan - yhden maailman parhaista joukkueista - edellisissä EM-kisoissa 2018 pelanneen Puolan heidän kotikentällään, sekä kovaa nousua brasilialaispelaajien avulla tekevän Georgian. He olivat jo lähellä päästä vuoden takaisiin EM-kisoihin, mutta kaatuivat kokemattomuuttaan playoff-karsintavaiheessa Romanialle.

Tästä lohkosta kaksi menee jatkoon seuraavaan karsintavaiheeseen, joten hankalaa tulee olemaan. Georgia on ennestään tuntematon haaste, mutta Puolan olemme onnistuneet voittamaan luvuin 2-3 sekä 2015 että 2017 heidän kotikentällään. Espanjalle sen sijaan hävisimme viime huhtikuussa 3-1 ja 5-1. Näitä pelejä maajoukkue kuitenkin tarvitsee. Lisäksi näkisin, että ystävyysotteluita tai 3-4 maan turnauksia pitäisi pelata ensisijaisesti meitä ennakolta kovempia maita vastaan. Ne ovat otteluita, jotka kehittävät maajoukkuetta enemmän kuin esimerkiksi Walesia ja Grönlantia vastaan pelattavat selvän marginaalin voitto-ottelut. Neljän peräkkäisen PM-mestaruuden - joiden saldona on 14 voittoa ja yksi tasapeli maalierolla 57-18 - jälkeen olen viimeistään valmis kyseenalaistamaan PM-turnauksen hyödyllisyyden.

Sen sijaan esimerkiksi tammikuussa 2017 Puolan Tychyssa pelattu neljän maan harjoitusturnaus palveli pelillisesti erittäin hyvin maajoukkueen kehitystavoitteita. Vaikka hengitimme pikkukylässä kivihiili-ilmaa, puolet joukkueestamme oli kipeänä ja ruoka oli monen mielestä sopimatonta, itse kentällä kairasimme voiton Puolasta, tasapelin Bosniasta ja hävisimme niukasti Slovenialle, jonka lopullinen sijoitus 2018 EM-kisoissa oli muuten viides. Tulimme turnauksessa toiseksi, joka oli tavoitteenamme myös saman kevään EM-karsinnoissa. Niissä pelasimme tasan isäntämaa Romaniaa vastaan, hävisimme Portugalille ja voitimme Latvian, mutta neljä pistettä ei tällä kertaa riittänyt jatkopaikkaan. Kalenterivuonna 2015 koimme niin ikään kahdessa eri karsinnassa ratkaisevat kirvelevät tappiot Valko-Venäjälle (0-2) ja Serbialle (1-2), jotka olivat rankingissa meidän yläpuolella. Puolan lisäksi olemme onnistuneet voittamaan meitä kovemmista maista vain Unkarin kahdesti, keväällä 2015 ja syksyllä 2017. Tämän tason maita vastaan pitäisi pelata jatkuvasti harjoitusotteluita, jotta saisimme tietää ja tuntea, mitä niissä pärjääminen vaatii, ja jotta voisimme saavuttaa riittävästi rutiinia tuloksen tekemiseen tärkeissä karsintaotteluissa lähitulevaisuudessa.

Maajoukkue tarvitsee enemmän tämän tason vääntämistä hampaat irvessä. Kuva: Futsal Association of Moldova.

Lopuksi haluan tehdä vielä yhteenvedon suomalaispelaajien vahvuuksista ja haasteista, sekä rohkaista suomalaisia futsalisteja avautumaan kotimaan ulkopuolelle. Arvioisin, että monilla suomalaispelaajilla on yleisesti ottaen hyvän koulutustaustan ansiosta valmiudet oppia ymmärtämään futsalin lainalaisuuksia teoriassa. Suomalaisten ehkä tyypillisimpänä vahvuuksina voidaan futsalin näkökulmasta pitää myös työntekoon sitoutumista sekä tähän läheisesti liittyviä tekijöitä, kuten juoksukuntoa, taistelutahtoa ja kurinalaisuutta. Pelinomaisen liikkumisen, pallollisten taitojen ja peliälykkyyden kehittäminen vaatii sen sijaan rutkasti lajinomaisia toistoja osaavaassa valmennuksessa, sekä asteittain haastavammaksi nousevan treeni- ja peliympäristön. Tavoitteellisille, eteenpäin pyrkiville pelaajille tulee todennäköisesti rajat vastaan, jos hän treenaa vuodesta toiseen tuttujen pelaajien kanssa ja/tai saman valmentajan alaisuudessa. Tähän kun lisätään yli 150 ottelua esimerkiksi Futsal-liigassa pääasiassa samoja vastustajia vastaan, niin kehitys alkaa helposti polkea paikallaan. Kovempien ja ennakolta usein tuntemattomien vastustajien kohtaaminen vie sen sijaan pelaajan pois mukavuusalueelta, opettaa sopeutumaan ja kehittämään uusia keinoja hankalissa tilanteissa, sekä laajentaa ylipäätään lajitietämystä ja maailmankuvaa. Jos ulkomaiseen joukkueeseen pelaamaan lähtemiseen kynnys on toistaiseksi liian suuri, niin aloittaa voi vaikka pelaamalla oman joukkueen kanssa harjoitusottelun/ turnauksen ulkomaisia vastustajia vastaan.

Futsal is everywhere! Stay tuned...