Kun maalivahti lentää - miten kääntää futsalottelu edukseen

Salve!

Tällä kertaa otan blogissani käsittelyyn yhden futsalin pelitaktiikkaan erottamattomasti kuuluvan asian, nimittäin lentävän maalivahdin. Käytän kirjoituksessani kyseistä termiä, koska se on vakiintunut lajikäyttöön eikä sille toistaiseksi ole oikein keksitty parempaakaan suomenkielistä tai kansainvälistä nimitystä. Rinnakkain puhun myös 5v4-pelaamisesta. Pelaajamaalivahti tai viides (kenttä)pelaaja eivät käsitteinä mielestäni tavoita tämän pelimuodon ydintä. Lentävällä maalivahdilla tai 5v4 -pelaamisella tarkoitan siis sitä, että maalivahti tai maalivahdin paidan pukenut kenttäpelaaja tulee omalta maaliltaan mukaan kenttäpeliin. Saadakseen pelata vapaasti hänen tulee nousta yli puolen kentän keskiviivan, sillä omalla kenttäpuoliskollaan hän saa pitää palloa vain kerran niin kauan kun vastustaja ei koske palloon - ja silloinkin korkeintaan neljän sekunnin ajan.

Lentävä maalivahti on monelle pallopelejä harrastaneille oletettavasti tuttu termi jo lapsuuden pihapeleistä, joissa harva haluaa vain seisoa paikallaan oman maalin edessä silloin, kun pelin painopiste on toisella kenttäpuoliskolla. Oikeassa 11v11 -jalkapallossa hyökkäävän joukkueen maalivahti ei kuitenkaan juuri koskaan nouse merkittävän ylös, sillä pelaajaylivoiman tuoma suhteellinen etu on tällöin hyvin vähäinen. Sen sijaan esimerkiksi jääkiekossa ja salibandyssa hyödynnetään niin sanottua kuudetta kenttäpelaajaa lähinnä pelin lopussa tasoitusta haettaessa. Tällöin kyseessä ei kuitenkaan ole maalivahti, vaan tavallinen kenttäpelaaja. Futsalissa lentävän maalivahdin käytön voidaan täten sanoa olevan ainutlaatuista, sillä vaikka lentävä maalivahti olisi joku kenttäpelaajista, hänellä on täydet maalivahdin oikeudet. Lisäksi lähivuosien aikana useampi joukkue on alkanut hyödyntää lentävää maalivahtia myös muissa pelin vaiheissa kuin vain ottelun lopussa tasoitusta tai voittomaalia jahdatessa.

Paneudun aluksi lentävän maalivahdin yleisimpään käyttöön, eli siihen kun jokin kenttäpelaajista pukee maalivahdin paidan päälleen ottelun lopussa joukkueen tarvitessa vähintään yhden maalin. Jokin kenttäpelaajista sen takia, koska oikean maalivahdin jalalla pelaamisen taidot eivät usein ole niin hyvät kuin kenttäpelaajien. 5v4-pelaamisessa joukkueen ja erityisesti päävalmentajan tulee huomioida monia yleisiä asioita. Yksi tärkeimmistä on varmastikin aika: kuinka monta minuuttia suurin piirtein kannattaa varata lentävän maalivahdin käyttöön. Tämä riippuu eri seikoista, kuten kirittävien maalien määrästä, 5v4-pelaamisen rutiinista, vastustajan 4v5 -puolustustaidoista tai siitä, miten joukkue saa luotua tilanteita normaalissa 4v4-kenttäpelissä. Toinen olennainen asia on pallovarmojen pelaajien ja heidän positioidensa valinta ominaisuuksien ja jalkaisuuksien mukaan. Tähän liittyen tulee myös miettiä, missä kohdalla lentävän maalivahdin on parasta pelata. Usein optimaalisin paikka hänelle on vaihtopenkin puoleinen laitapelaaja tai keskellä peliä pyörittävä pohjapelaaja. Tällöin matka omalle maalille ja vaihtopenkille on lyhin, jos pitää ehtiä suojelemaan omaa maalia tai halutaan vaihtaa oikea maalivahti kehiin.

Lentävän maalivahdin peruslähtöasetelma, kun pohjapelaajalla on pallo. Laitapelaajat ovat melko lähellä sivurajaa molemmilla puolilla hieman pohjapelaajaa ylempänä. Kulmapelaajat päivystävät lähellä päätyrajaa.

Edellä mainittujen perusasioiden pohjalta lähdetään rakentamaan itse sisältöä siitä, miten lentävällä maalivahdilla pelataan. Linkkaan tekstin oheen kursiivilla videonpätkiä esimerkeiksi. Usein peruslähtöasetelmana toimii yllä esitetty 1-2-2 -muodostelma, jossa lähdetään liikuttamaan palloa ja pelaajia sovitulla tapaa. Yksinkertaisimpia kuvioita ovat nähdäkseni sellaiset, joissa pelaajat eivät liiku kovin paljon, vaan palloa toimitetaan maalin eteen joko

• keskeltä alhaalta
• laitapelaajan diagonaalisyötöllä
• laitapelaajan laukauksella
• kulmapelaajan poikittaissyötöllä maalin eteen
• kulmapelaajan diagonaalisyötöllä alaspäin
• kulmapelaajan laukauksella.

Syöttöä ei aina ole mahdollista antaa maata pitkin, joten vastaanottajan pitää olla valmiina myös erikorkuisiin palloihin. Hyvät syöttäjät osaavat tarjoilla myös määrämittaisia kaaripalloja. Nämä pääosin staattiset murtautumisyritykset eivät kuitenkaan välttämättä toimi, jos 5v4 -pelaamisen syöttötyöskentely on hidasta tai vastustaja ehtii puolustamaan vaarallisia alueita, syöttösuuntia ja laukauksia riittävän läheltä. Tällöin työkalupakista pitäisi löytyä pallottomien pelaajien liikkumiseen selvemmin perustuvia ratkaisumalleja, joilla sekoitetaan puolustusta ja saadaan mahdollisesti avattua parempia väyliä syöttää tai laukoa. Esittelen seuraavaksi joitakin ideoita, joihin olen törmännyt lähivuosina. Eräs helpoimmista lienee blokin tekeminen takaviistosta vastustajan ensimmäisen puolustuslinjan pelaajalle.

• Blokkaamiseen perustuva 5v4-kuvio auttoi KaDya nousemaan historiansa ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan PM-kisojen voittoon elokuussa 2015 Ilvestä vastaan.
• Japani nousi uskomattomasti MM-kisojen 2012 alkulohkopelissä Portugalia vastaan 5-2 -tappiotilanteesta tasapeliin. Kolmas maali syntyi blokikuvion jälkitilanteesta ja neljättä maalia edelsi jo edellä esitelty kulmapelaajan diagonaalisyöttö alaspäin. Katsomalla koosteen loppuun asti voi nähdä, miten hyvä maalintekopaikka Japanille vielä avautui mennä johtoon lentävällä maalivahdilla laitapelaajan diagonaalisyöttöä hyödyntäen. Huomioi 5v4 -pelaamisen ajoittainen hieman epätyypillinen 2-3 -lähtöasetelma ja sen muuttaminen.

Lentävän maalivahdin pelaamisessa on usein hyödyllistä rikkoa tai muokata jollain tavalla 1-2-2 -peruslähtöasetelma. Yksi keino on tuoda molemmat laitapelaajat keskelle ja luoda niin sanottu joulukuusimuodostelma.

Joulukuusimuodostelmassa kolme alinta pelaajaa ovat kapealla alueella. Tavoitteena onkin tällöin usein saada pelattua pallo suoraan pohjapelaajalta jommalle kummalle kulmapelaajalle ja hakea sitä kautta ratkaisua. Muodostelma on osittain altis prässäämiselle, koska laitapelaajat eivät pysty tarjoamaan nopeasti helppoja ja turvallisia syöttösuuntia sivulta, jos pohjapelaajaa prässätään.

Toinen, ehkä hivenen riskittömämpi tapa on tuoda pohjapelaajaa enemmän jompaan kumpaan laitaan ja luoda kolmen pelaajan linja painotetusti vain kyseiselle laidalle. Tällöin vastakkaiselle puolelle saattaa avautua tilaa, joka voidaan nopeasti pelin painopistettä siirtämällä hyödyntää.

• Tuore esimerkki kolmen linjan käytöstä löytyy Portugalin cupin puolivälieristä, jossa Modicus nousi Burinhosaa vastaan tasoihin löytämällä vapaan syötön takatolpalle kolmen linjan muodostamisen jälkeen.
• Mad Max hyödynsi Futsal-liigassa kaudella 2017-18 kolmen pelaajan linjaa, joka muutettiin melko nopeasti niin sanottuun noppaviitosen muodostelmaan. Muun muassa SoVo joutui tämän kuvion uhriksi. Tehokkaan 5v4 -pelaamisen ansiosta Mad Max keräsi runkosarjassa useita lisäpisteitä, jotka toivat lopulta joukkueelle playoff-paikan.

Erään varsin oivan ja monipuolisen 5v4-kuvion olen nimennyt rietiksi, sillä havaitsin aikoinaan Italian Serie A:n Real Rietin käyttävän tätä tapaa. Kyseisessä kuviossa pohjapelaaja lähtee kuljettamaan palloa hitaasti kohti omaa puolustajaansa, jolloin molemmat laitapelaajat hakevat vauhtia palloa kohti aavistuksen verran takaviistosta. Tällöin 1-2-2 -asetelma muuttuu 3-2 -muodoksi. Sen jälkeen variaatioita on useita: yleensä pohjapelaaja jakaa lyhyen jalkapohjasyötön jommalle kummalle puolelle, josta lähtee tämän jälkeen

1. Laukaus
2. Diagonaalisyöttö takatolpalle
3. Vertikaalisyöttö samaan kulmaan

Kuvion tehokkuus perustuu siihen, että jos pohjapelaajalle sekä laitapelaajien lähelle uhrataan kolme puolustajaa, niin alin puolustava pelaaja jää helposti pulaan kahden kulmapelaajan kanssa. Älykkäät, teknisesti taitavat ja kognitiivisesti nopeasti tietoa käsittelevät laitapelaajat löytävät tällöin oikean ratkaisun toimittaa pallo vaara-alueelle. Kuvio vaatiikin kykyä sovittaa oma, pallon ja muiden pelaajien liike saumattomasti yhteen ja muodostaa pikaisesti optimaalisin päätös.

• Rieti käytti "rietiä" menestyksekkäästi jo kaudella 2014-15 kun joukkueessa oli Zanchettan kaltainen vasemman jalan laukaisupelote. Tässä tyylinäyte 5-5 -tasoitusmaalista runkosarjaottelussa Luparensea vastaan.
• GFT aiheutti KaDylle ongelmia rieti-kuviolla Futsal-liigan puolivälierissä 2017. Huomioi koosteen loppuosassa näkyvät useat variaatiot ja lopulta tuleva tärkeä 2-1 -kavennusmaali rietin jälkitilanteesta.

Rieti-kuviossa monen pelaajan yhtäaikainen koordinoitu liikkuminen on olennaista, mutta sitä se on myös kuviossa, jonka olen nimennyt ruletiksi. Nimi ei varsinaisesti viittaa siihen, että kyseessä olisi uhkapeli. Sillä tarkoitetaan sen sijaan sitä, että pelaajat kiertävät karrikoidusti ympyrää ja pallo kiertää pelaajalta toiselle vastakkaiseen suuntaan. Tämän kuvion etuna on, että puolustajat joutuvat usein siirtymään pois omilta luontaisilta paikoiltaan, jolloin ratkaisevan syötön saavaa pallotonta pelaajaa ei osata välttämättä merkata hyvin.

• KaDyssa erilaisia 5v4-pelaamisen malleja on hyödynnetty melko laajalti. Ruletin avulla onnistuimme kaventamaan 1. välierän 3-2 -tilanteeseen Leijona Futsalia vastaan keväällä 2017. Voittoon asti se ei kuitenkaan riittänyt.
• Ruletin voi tehdä myös toispuolisesti, jolloin pohjapelaaja syöttää pallon viereen laiturille ja lähtee liikkumaan kohti vastakkaista kulmaa. Tämän vastakkaisen puolen kaksi pelaajaa kiertävät yhden pykälän kohti palloa, ja pallo pelataan heidän kauttaan kulmaan, johon pohjapelaaja on liikkunut. Puolivälierissä 2016 loimme GFT:iä vastaan tällä tavalla hyvän tilanteen, mutta maalia se ei tuonut.

Graafissa on kuvattuna vasemmalla "kokonainen" ja oikealla "puolikas" ruletti. Kokonaisessa ruletissa pelaajat kiertävät tässä tapauksessa vasta- ja pallo myötäpäivään vasempaan kulmaan, josta pyritään hakemaan ratkaisevaa syöttöä. Puolikkaassa ruletissa vain pelaajat 1, 2 ja 4 vaihtavat paikkoja keskenään. Molemmissa kuvioissa lähtötilanteessa pallo on pelaajalla 1. Huomaa keskustan "taskun" täyttämisen tärkeys.

Seuraavaksi esittelen lyhyesti, miten Mantovassa käytämme lentävää maalivahtia. Perustapoja meillä on kaksi: joko oikea maalivahtimme Enrico nousee viidenneksi pelaajaksi vasempaan nurkkaan tai sitten lentävän maalivahdin paidan puen päälleni minä pohjapelaajan paikalle. Aloitamme 1-2-2 -asetelmasta ja yritämme liikuttaa palloa nopeasti puolelta toiselle sekä leveys- että syvyyssuunnassa - tärkeä asia mistä tahansa muodostelmasta tai kuviosta riippumatta. Vähitellen siirrän itseäni painotetusti hieman jompaan kumpaan laitaan muodostaen laiturin kanssa kolmen pelaajan linjan. Jos kierrätän pallon toiselle laiturille, minun puolen laitapelaaja liikkuu yleensä keskelle muodostaen jo yllä mainitun noppaviitosen. Jos saan pelattua pallon suoraan saman puolen kulmaan, niin silloinkin toinen laitureista tulee täyttämään keskustan. Ylipäätään on tärkeä yrittää löytää tilaa syötöille, jotka menevät vähintään yhden oman pelaajan ohitse - ei siis vierekkäiselle kanssapelaajalle - tai vastustajien puolustajien välistä. Tällöin puolustajat ovat todennäköisesti hieman myöhässä syöttösuuntien peittämisestä ja oman "uuden" alueen vartioinnista.

Useimmin ratkaisua hakeva pelaaja lentävää maalivahtia käyttäessämme on Leleco, joka pelaa vasenjalkaisena oikean laiturin paikalla. Hänellä on kova ja tarkka vasemman jalan laukaus, joka yleensä lähtee futsalpelaajan yhdellä tärkeimmistä työkaluista, eli kärkkärillä. Hän taitaa myös kovan ja tarkan yhden kosketuksen diagonaalisyötön takatolpalle. Olemme käyttäneet tällä kaudella lentävää maalivahtia virallisissa otteluissa seitsemän kertaa ja tehneet sen avulla seitsemän maalia. Lele on kerännyt 5v4-pelaamisessa tehopisteet 3+3. Olemme tienanneet lentävän maalivahdin avulla sarjassa kolme lisäpistettä, eli kerran nousseet tappioasemasta tasoihin ja kerran tasatilanteesta voittoon. Myös kahdessa muussa pelissä olemme tehneet lentävän maalivahdin avulla maalin, mutta niitä olisi molemmissa tapauksissa pitänyt tehdä kaksi. Kolmessa ottelussa olemme jääneet maaleitta. Etenkin kevätpuoliskolla luottamus lentävän maalivahdin käyttöön on parantunut, sillä keräsimme edellä mainitut kolme lisäpistettä sen avulla tammi-helmikuussa. Tässä on maalikooste (Facebookissa) ottelustamme L84 vastaan, jolloin teimme uskomattomat neljä maalia 5v4-pelaamisella.

Puin lentävän maalivahdin paidan päälleni kotipelissä Astia vastaan tammikuussa. Asti viimeisteli 3-4 -voittomaalin noin minuutti ennen loppua. Emme onnistuneet kampeamaan peliä näin lyhyessä ajassa tasoihin, kuten kuvasta saattaa päätellä.

Varsinaisia kuvioita meillä ei tietoisesti ole 5v4-pelaamisessa käytössä, vaan luotamme enemmän pelaajien hyvään syöttötaitoon sekä kykyyn liikkua pallottomana tarkoituksenmukaisesti etenkin keskustaan ja takatolpille. Tavoitteena on myös vaihtaa 1-2-2 -muodostelmaa, kuten edellä kuvasin. Treenaamme lentävän maalivahdin käyttöä yleensä kerran viikossa noin 20-30 minuuttia. Tyyli on yleensä varsin perinteinen: jos puolustajat saavat katkaistua pallon, se palautetaan hyökkäävälle joukkueelle ja pyöritys aloitetaan uudestaan. Tämä on hyvä tapa saada toistoja 5v4-pelaamiseen, mutta pelinomainen tapa se ei ole. Hyökkäävän joukkueen ei tarvitse miettiä tällöin prässäämistä ja oman maalin suojelua pallonmenetyksen hetkellä, ei maalivahdin vaihtamista tai prässinpurkua omasta päädystä - kaikki tilanteita, joihin otteluiden aikana saattaa törmätä ja joita siksi on nähdäkseni hyödyllistä treenata. Myös aikarajoitus ja tulostavoite tuovat 5v4-harjoitteluun paineenomaisen ja ottelua muistuttavan tilanteen. Tällaisia seikkoja kannattaa pohtia valmennuksellisesta näkökulmasta.

Etenen seuraavaksi lentävän maalivahdin epätavallisempaan ja samalla myös kiistellympään käyttötarkoitukseen, nimittäin maalivahdin nostamiseen viidenneksi kenttäpelaajaksi missä tahansa pelin aikaisemmassa vaiheessa ja jopa johtoasemassa. Tämä teema on noussut pinnalle kuluneen noin viiden vuoden aikana, kun kazakstanilainen seurajoukkue Kairat Almaty sekä Kazakstanin maajoukkue ovat nousseet Euroopan kärkijoukkueisiin hyödyntäen merkittävän paljon huippumaalivahti Higuitaa lentävänä maalivahtina. Myös muut huippujoukkueet, joiden maalivahti osaa syöttää hyvin ja laukoa lujaa - usein kyseessä on brasilialainen tai portugalilainen maalivahti - hyödyntävät tätä taktiikkaa useaan otteeseen saman ottelun aikana. Yleensä tarkoituksena on luoda vapaa laukaisupaikka maalivahdille tai laitapelaajalle ja täten päättää hyökkäys nopeasti. Olennaista on, että vastustajan maalivahdin näkökenttää pyritään rajaamaan laittamalla yksi tai mieluiten kaksi pelaajaa häiritsemään häntä maalin eteen.

• Higuitan pommi puhui tuhoisaa kieltään EM-kisojen 2018 välierissä Espanjaa vastaan.
• Serie A:n Feldi Ebolin maalivahti Laion nousee silloin tällöin omalta maaliltaan laukoen kovia laakapalloja maalille. Tässä mallisuoritus Metaa vastaan helmikuulta.
• Osataan sitä Suomessakin. Kaudella 2016-17 hyödynsimme Dynamossa rajapotkujen prässinpurussa maalivahtia nostamalla hänet ajoittain hieman ylemmäs vastakkaiseen laitaan palloon nähden. Ohessa Juppis Savolaisen työnäyte Riemua vastaan. Nykyään Futsal-liigan ahkerin maalivahdin käyttäjä prässinpurussa on eittämättä Leijona Futsal.

Pian 30 vuotta täyttävä brasilialaissyntyinen Laion on tehnyt Serie A:ssa urallaan yli 70 maalia. Tässä hän on elementissään Lazion paidassa kaudella 2017-18. Kuva foxsports.it.

Harvinaista lentävän maalivahdin käyttöä edustaa Puolan maajoukkue, joka tuo silloin tällöin hyökkäyspään kulmissa ja rajapotkuissa maalivahdin paidan pukeneen kenttäpelaajan kentälle laukomaan erikoistilanteen.

• Esimerkki tulee Puolan ja Suomen välisestä ottelusta tammikuulta 2017.

Tylsin ja kyseenalaisin lentävän maalivahdin käyttötarkoitus on luultavasti ajan kuluttaminen ilman yritystäkään tehdä maalia. Tällaisen pelityylin syyt saattavat olla ymmärrettäviä: taitavat pelaajat yrittävät puolustaa johtoasemaansa hallitsemalla palloa, kapean ringin joukkueet haluavat säästää energiaa tai rikevaikeuksissa olevat joukkueet pyrkivät välttämään lisää rikkeitä. Sääntöjenvastaista tämä ei tietenkään ole, mutta kieltämättä se saattaa johtaa siihen, että pelin tempo ja viihdearvo laskevat merkittävästi, jos vastustaja ei yritä prässätä. Viime vuosina tällaista taktiikkaa on nähty muun muassa Romanian ja Slovenian maajoukkueilta. Toki tyylissä on omat riskinsä: jos alivoimaisen joukkueen tarvitsee tehdä maali, he usein yrittävät prässätä pallon luonnollisesti itselleen. Ja jos he tekevät tämän hyvin, on heidän mahdollista päästä yrittämään viimeistelyä tyhjään tai puolityhjään maaliin. Tämä tuo pelaamiseen oman jännityksensä.

Futsalin kansainvälisen kattojärjestön Fifan futsalsäännöistä vastaavat henkilöt ovat Kazakstanin menestysreseptin myötä alkaneet pohtia uusia sääntökeinoja rajoittaa lentävän maalivahdin käyttöä. Viimeisimmät alkuvuodesta 2018 esitetyt sääntömuutokset pitävät sisällään sen, että lentävää maalivahtia saisi käyttää vain tappioasemassa. Olen kuullut myös näkemyksiä, että lentävää maalivahtia saisi käyttää vasta jonkun tietyn minuuttimäärän, esim. 30 minuutin jälkeen. Ensimmäinen ehdotus on ongelmallinen jo sen takia, jos joukkueelle ei riitä tasapeli, vaan se haluaa voittaa ottelun. Näin toimitaan etenkin Espanjan liigan runkosarjassa käytännössä kaikissa otteluissa, joissa tilanne on lopussa tasan. Tällöin vähintäänkin toinen joukkue yrittää hakea kolmen pisteen pottia lentävän maalivahdin avulla. Herää kysymys, miksi tämä pitäisi kieltää. Toinenkin näkemys voidaan kyseenalaistaa sillä, että se ei anna mahdollisuutta aloittaa kiriä, jos vaikkapa joukkue on 5-0 -tappiolla 15 minuutin pelin jälkeen, eikä se ole käytännössä pystynyt luomaan tilanteita tavallisessa 4v4 -kenttäpelissä.

Yksi maailman tunnetuimmista englanninkielisistä futsalkirjoittajista Doug Reed on esittänyt omassa blogissaan, että hyvä vaihtoehto lentävän maalivahdin käytön sääntöjen muuttamiseen voisi olla niin kutsuttu hyökkäysaluesääntö. Tällöin maalivahdin koskiessa palloa hyökkäysalueella sitä ei saisi palauttaa enää omalle puolustusalueelleen. Tämä voisi olla kokeilemisen arvoinen idea, jos jotain halutaan kokeilla. Yksi vaihtoehto voisi niin ikään olla käsi- ja koripalloista tuttu hyökkäysaika, jonka sisällä tulisi yrittää laukausta maalia kohti. Toisaalta hyvän maalintekoyrityksen aikaansaaminen on futsalissa vaikeampaa kuin käsi- tai koripallossa, mutta tässä saattaisi silti olla jotain ajatusta. Millaista sääntömuutosta sinä ehdottaisit 5v4 -pelaamiseen? Vai tarvitaanko edes mitään muutosta? Onko lentävän maalivahdin "väärinkäyttö" sittenkin vain marginaalinen ilmiö? Pitäisikö sen käytön kritisoijien mieluummin pohtia uusia taktisia keinoja vaikeuttaa vastustajan 5v4 -pelaamista kuin ajaa sääntömuutoksia paremman joukkueen heikentämiseksi? Kerro oma mielipiteesi kommenttikentässä tekstin lopussa.

Myös Benfican maalivahti Diego Roncaglio nousee ajoittain ulos maaliltaan kokeilemaan pommejaan. Pitäisikö tähän puuttua sääntömuutoksilla? Kuva FPF/ Diogo Pinto.

Lopuksi haluan tehdä vielä lyhyen yhteenvedon lentävän maalivahdin käytöstä. Sanoisin, että 5v4 -pelaamisessa laatu on usein tärkeämpää kuin määrä, sillä tyypillinen kirittävien maalien määrä on 1-2 kappaletta. Joka tapauksessa pidän tärkeänä varata riittävästi aikaa lentävän maalivahdin käytölle: tunnustella aluksi pallon liikuttamista riskittömästi pelaajalta toiselle, nähdä vastustajan puolustusmuodon liikkumista sekä saada varma olo tekemiseen ennen kuin aletaan yrittää päästä hyville maalipaikoille. Olen nähnyt monia valmentajia, jotka hyödyntävät lentävää maalivahtia vain muutaman minuutin ottelun lopusta, vaikka sen olisi voinut ottaa käyttöön jo aikaisemmin. Joskus sillä voikin olla omat järkevät perustelunsa, mutta itse näen tämän yleisemmin merkkinä tietystä pelosta ja luottamuksen puutteesta 5v4 -pelaamiseen; se vedetään vasta vihoviimeisenä ässänä hihasta, kun muut kortit on jo käytetty.

Kevään 2017 finaaleissa Sieviä vastaan muistan KaDyn ottaneen lentävän maalivahdin käyttöön 1. finaalissa noin kuusi ja 2. finaalissa noin kahdeksan minuuttia ennen loppua. Ensimmäisessä ottelussa kirittävänä oli vain yksi maali ja saimmekin sen tehtyä melko pian. Toisessa ottelussa kirittävänä oli kaksi maalia ja aikaa piti näin ollen varata hieman enemmän. Paikkoja luotiin paljon, kuten tästä voi päätellä, mutta maalit jäivät saamatta.

Mainitsin aikaisemmin ruletti-kuvion yhteydessä sanan uhkapeli. Joillekin futsalvalmentajille ja -pelaajille lentävän maalivahdin käyttö saattaa tuntua uhkapeliltä, mutta itse pidän sitä pikemminkin hallittuna yrityksenä muuttaa pelin kulku ja tulostaulu omalle joukkueelle suotuisaksi. Tietenkään aina maalinteko ei 5v4 -pelaamisen kautta onnistu, ja joskus vastustaja saattaa rankaista laittamalla pallon tyhjänä ammottavaan verkkoon. Harjoittelemalla monipuolisesti 5v4 -pelaamista varmuus ja usko tähän pelin osa-alueeseen kuitenkin kasvaa. Tämä voi kantaa hedelmää näin huhti- ja toukokuun koittaessa, kun useiden Euroopan sarjojen mestaruuksia aletaan ratkoa playoffeissa.

Enrico juhlii 4-3 -voittomaaliaan helmikuussa Leonardoa vastaan pelatussa ottelussa. Mukana menossa ovat Maagi, Lele ja yleisö.

Päätän kirjoitukseni lentävällä maalivahdilla pelaamisesta tähän, mutta käydään vielä lopuksi läpi Mantovan maaliskuun ottelut. Kuukauden alussa 2.3. kohtasimme kotona putoamiskarsintaan joutumista vastaan taistelevan Carrèn, jonka voitimme lopulta helpohkosti 6-1. Tennislukemia seuranneena viikonloppuna kohtasimme toisen putoamiskarsintaehdokkaan Bubin vieraissa. Iso kenttä ja elämästään taisteleva kotijoukkue eivät olleet meille suotuisa yhdistelmä. Jäimme jo kolmannen kerran kevätkaudella 5-5 -vierastasapeliin, vaikka haimmekin lopussa voittoa lentävän maalivahdin avulla. Kooste ottelusta löytyy alla olevan Youtube-videon alusta. Kymmenen maalia, seitsemän keltaista korttia, maalivahtimme Enricon hyvin kyseenalainen ulosajo, meidän nouseminen kolmesti tasoihin, kaksi maalia 10 metrin pilkulta sekä kaksi Bubin avainpelaajan loukkaantumista takasivat sen, että vauhtia ja tapahtumia riitti jälleen kerran.

19. sarjakierroksen ottelun pelasimme 23.3. kotona sarjajumbo Ossia vastaan. Lievien alkuvaikeuksien jälkeen hoidimme helposti pisteet hyvällä asenteella itsellemme 15-3 -voitolla vastustajan keskittyessä useaan otteeseen varsin kovaotteiseen peliin sekä tuomareille valittamiseen. Maininnanarvoista ottelussa oli Arrepiun viimeistelemät kahdeksan maalia, joilla hän nosti sarjaotteluiden maalisaldonsa 30:een.

"Huhtikuu on kuukausista julmin", kuten T. S. Eliot jo aikoinaan kirjoitti. Jäljellä on kolme sarjakierrosta ja loppuohjelmamme on lievästi sanottuna vaativa. Jos haluamme taistella sarjan voitosta, meidän on käytännössä voitettava seuraavassa ottelussamme 6.4. sarjakärki Petrarca vieraissa. Omissa käsissä sarjan voitto ei siltikään ole, sillä Petrarca on meitä neljä pistettä edellä, kuten alla olevasta sarjataulukosta voi havaita. Tämän jälkeen edessä on maajoukkuetauko, jolloin Suomi kohtaa kotonaan kahdesti huippujoukkue Espanjan. Melko ihmeellisesti kyseessä on Mantovalle jo viides vapaa viikonloppu sarjaotteluista kalenterivuoden 2019 puolella. Pitkäperjantaina 19.4. olemme jälleen tulessa kotona Villorbaa vastaan. Syyskierroksen ruma 8-3 -vierastappio on jäänyt varmasti hampaankoloon, mutta huomioitakoon myös, että Villorba taistelee edelleen tiukasti playoff-paikasta. Runkosarja päättyy 27.4. tällä hetkellä neljäntenä majailevan Astin vieraana - ainoan joukkueen, joka on aiheuttanut meille kotitappion sarjassa.

Meidän lohkon sarjataulukko kolme kierrosta ennen päätöstä. Kärjessä on tasaista.

Käytännössä siis kaikki sijat välillä 1-5 ovat meille mahdollisia, sillä viimeisillä kierroksilla pelataan paljon kärkijoukkueiden välisiä kamppailuita. Ykkössija tarkoittaisi suoraa nousua, kakkos- tai kolmossija paikkaa playoffeissa, nelossija mahdollista paikkaa playoffeissa muiden Serie A2:n lohkojen lopputilanteista riippuen ja viitossija jäämistä playoffien ulkopuolelle. Tulkoon huhtikuu: kevät ja suurten panosten ottelut ovat futsalpelaajan parasta aikaa!

Hyvää futsalkevättä kaikille!

P.S. Myös Suomen miesten ja naisten Futsal-liigoissa ratkotaan mitalien kohtalo huhtikuussa. Seuraa suoria ottelulähetyksiä osoitteessa futsal-liiga.tv sekä finaaleita Yle TV 2:lta tai Yle Areenasta. Jos haluat pysyä kärryillä viimeisimmistä tuloksista ja uutisista, tsekkaa säännöllisesti Palloliiton futsalsivut.

Tarina futsalystävyydestä

Ciao a tutti!

Tämänkertaisessa blogitekstissäni kerron kahden futsalpelaajan kohtaamisesta ja yhteisestä taipaleesta. Toinen olen minä ja toinen on Miika "Maagi" Hosio. Maagi on ainut pelaaja, jonka kanssa olen pelannut futsalotteluita neljässä eri seurajoukkueessa - puhumattakaan maajoukkueesta tai useista epävirallisista kaveriporukkajoukkueista, joilla on pelattu kansainvälisiä turnauksia tai ystävyysotteluita. Vuosien saatossa minun ja Maagin välille on rakentunut futsalkentällä erityinen ja toimiva yhteys, jolle vetää käytännössä vertoja vain veli-veli -side Mikon kanssa.

Kunniamaininnat menevät toki tässä vaiheessa pitkän linjan kadylaisille, kuten esimerkiksi Arash Muridiyazdille, Jussi Kaihlajärvelle ja Kimmo Tolvaselle tai uudemman sukupolven futsaltähdille Sergei Korsunoville ja Jani Korpelalle, joiden kanssa on varmasti vielä tiedossa hienoja hetkiä parketilla. Näiden mainitsemieni ja monien muiden kadylaisten kanssa olen saanut elää joukkueurheilun hyviä ja huonoja hetkiä jopa ajallisesti pidempään kuin Miika Hosion kanssa. Laadullisesti minun ja Maagin suhde futsalkentällä on kuitenkin ollut ainutkertaista, vähintäänkin syksystä 2014 alkaen. Pelaajina olemme kokonaisuudessaan melko erityylisiä, mutta tunnemme varsin hyvin toistemme liikkeet kentällä, puhumme pelistä samoilla käsitteillä, futsalmuistimme ja -tietomme ovat samankaltaisia. Samaan aikaan kentällä ollessamme on niin sanotusti kaikki käytössä, eli aistimme usein, mikä on kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukainen kahden pelaajan kombinaatiomme. Puolustusvaiheessa Maagin voidaan puolestaan sanoa olevan minulla töissä: hän on usein ensimmäisessä prässilinjassa syömässä vastustajalta tilan ja ajan pois lähellä heidän maaliaan. Minulle jää pohjapelaajana ja "työnjohtajana" yleensä helpompi vastuu ahdistaa selkä maaliin päin pelaavaa vastustajan pivotia, katkaista vaikeita syöttöjä hänelle tai vain varmistaa että pallo menee joko yli rajojen tai maalivahdin hyppysiin. Seuraavaksi esittelen futsalystäväni numeroina.

Tietopaketti
Nimi: Miika Hosio
Pelipaikka: lateraali/ valepivot/ pivot
Pelinumero: 10, 12. Mantovassa 7.

Seurajoukkueura: FTK 2006-10, Sievi 2010-11 sekä Uefa Futsal Cupia 2015 ja -16, KaDy 2011-15 ja joulukuusta 2017-18, GFT 2015-17 ja syksy -18, Giovinazzo syksy 2017, Mantova joulukuusta 2018-19

Maajoukkueessa 2012 alkaen: 70 ottelua/ 29 maalia

Saavutukset: Seurajoukkueessa SM-kulta 2018, SM-hopea 2012 ja -15, SM-pronssi 2013. Futsal Cupin voitto 2013, -16, -17 ja -18. Futsal-liigan runkosarjan pistepörssin voitto 2014-15. Kauden futsalpelaaja 2014-15. Maajoukkueessa PM-mestaruus 2014, -16, -17 ja -18 sekä Baltic Cupin voitto 2015.

Muuta: Pelannut jalkapalloa korkeimmillaan Ykkösessä PS Kemissä ja OPS:issa.

Maagi on palannut hetkeksi KaDyyn joulukuussa 2017 ja virtaa riittää.

80-luvun lopun lapsi, neljä vuotta vanhempi isoveli kirittämässä, usean eri palloilulajin harrastaminen nuoruudessa. Mahdollisuus päästä korkealle myös jalkapallossa, mutta futsal vei lopulta mukanaan. Vähintään Suomen mittapuulla osaava futsalvalmennus ja treeniympäristö käytännössä koko 2010-luvun ajan.

Minussa ja Maagissa on paljon yhteisiä taustatekijöitä, jotka mitä luultavimmin selittävät osaltaan keskinäistä futsalymmärrystämme. Vaikka olemme futsalroolin ulkopuolella varsin erityyppisiä ihmisiä, kentällä olemme usein löytäneet toisemme. KaDyn paidassa meille on kertynyt 99 yhteistä virallista ottelua kausina 2011-13, 14-15 sekä 17-18. Näissä otteluissa Maagi on tehnyt 30 maalia, joihin minut on merkattu syöttäjäksi. Minä olen puolestaan pöllyttänyt verkkoja Maagin syötöistä 13 kertaa. Lukemat ovat varsin merkittäviä, jos huomioidaan, että kausien 2011-12 ja 12-13 aikana olimme 46 ottelussa melko vähän yhtäaikaisesti kentällä: toisin sanoen pelasimme tällöin suurimman osan ajasta eri ketjuissa. Kahden viimeisimmän kimpassa pelatun KaDy-kautemme 14-15 ja 17-18 "yhteinen" saldomme onkin 38 maalia 53 ottelussa.

Maajoukkueessa sen sijaan olemme pelanneet tähän mennessä yhdessä 61 ottelussa, joissa Maagi on tehnyt seitsemän maalia minun syötöistä ja minä kaksi maalia Maagin syötöistä. Yhteislukemamme on siis yhdeksän maalia. Osalle lukijoista saattaa tulla yllätyksenä, että olen pukenut päälleni yhdessä Maagin kanssa myös GFT:n ja Sievin pelipaidat. Ensin mainitun riveissä pelasimme pohjoismaiden seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa Tampereella kesällä 2014 ja jälkimmäisen paidassa Uefa Futsal Cupia alkusyksystä 2015. Mantovan aikana yhteisiä otteluita on kertynyt tähän mennessä seitsemän, mutta yhteisiä maaleja ei toistaiseksi meillä ole tilillämme. Emme ole olleet kovin pitkiä jaksoja yhtäaikaisesti kentällä, joskin näyttäisi siltä, että yhteinen peliaikamme on lisääntymään päin.

Yllä olevalta maajoukkueen videokuvaajan Petteri Tynin koostamalta maalikimaralta voit kokea minun ja Maagin viime vuosien hienoimpia yhteisiä hetkiä. Kiitos Petteri upeasta videosta! Kaikkiaan yhteinen futsaltarinamme on toki paljon muutakin kuin maaleja ja tilastoja. Se on ennen kaikkea yhdessä vietettyä aikaa, futsalkielellä keskustelua, ymmärryksen etsimistä, toisen sietämistä ja ainutlaatuisia hetkiä. Siispä halusinkin esittää Maagille kolme kysymystä, joihin vastasin ensin myös itse.

1. Mikä on ensimmäinen futsalmuistosi minusta? Entä paras yhteinen hetkemme?
Jukka: Ensimmäinen muistikuva Maagista on Haaparannan urheilutalolla FTK:n riveissä pelannut ylimielinen ja pitkätukkainen finninaama, joka ajeli minut melko surutta sivurajan vieressä oleviin puolapuihin. Maagin ensimmäinen virallinen ottelu KaDyssa on painunut myös mieleen. Voitimme arki-illan cup-ottelun Mäntässä 1-13, Maagi paukutti tehot 3+4 ja sai parhaan pelaajan palkinnoksi sen verran ison pakkauksen vessapaperia, että sitä on huhujen mukaan vieläkin jäljellä. Parhaaksi yhteiseksi hetkeksi nousee varmastikin vapunaattona 2018 Iittalassa pelattu 4. Futsal-liigan finaali. Syötin Maagille tuossa ottelussa kolme maalia ja varmistimme jatkoaikavoitolla Dynamon ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Maagi: Ensimmäistä kertaa näin Jukan, kun pelattiin KaDya vastaan FTK:n paidassa. Mutta paremmat muistot on totta kai, kun tulin KaDyn treeneihin. Muistan, kun syöteltiin ensimmäisissä treeneissä ja syötöt napsuivat aika kivasti jalkaan. Tällöin mietin, että kyllä meidän pelaamisesta tulee helppoa. Komik-veli oli kentän laidalla keppien kanssa tarkkailemassa tekemistäni ja olikin todennut, että tuossahan voisi olla potentiaalinen Japi KaDyyn. Olit aika hiljainen vielä silloin, mutta peliesitykset herättivät huomiota positiivisella tavalla. Pitkään ollaan pelattu kimpassa ja paljon on hyviä muistoja, mutta parhaana ja hienoimpana niistä on pitkään himoittu Suomen mestaruus KaDyn paidassa.

Minun ja Maagin yhteisen futsaluran huippuhetki - toistaiseksi

2. Luettele lyhyine perusteluineen kolme unohtumatonta yhteistä futsalreissua Suomen rajojen ulkopuolelle.
Jukka: Ensimmäisenä tulee mieleen tuore Moldovan MM-esikarsintaturnaus. Lensin sinne Maagin kanssa kahdestaan Italiasta ja jouduimme odottelemaan vajaan kahden päivän ajan Istanbulissa jumissa ollutta muuta joukkuetta. Treenasimme kahdestaan upeassa otteluhallissa ja järjestäjät kohtelivat meitä hyvin. Moldova-tappiosta huolimatta pääsimme karsinnoista jatkoon. Lomakohteen idylliä maasta oli hankala löytää.

Toisena nostettakoon esille Montenegrossa tammikuussa 2015 pelattu EM-esikarsintaturnaus, jossa etenimme jatkoon voittamalla kaikki kolme peliämme maalierolla 10-0. Molemmat olimme isossa roolissa turnauksessa.

Kolmantena haluan mainita "Nordic Starsin" kanssa Zagrebissa pelatun hyväntekeväisyysottelun maajoukkueen päävalmentajan Mico Marticin silloin valmentamaa Futsal Dinamoa vastaan loppuvuodesta 2014. Suurilukuinen ja äänekäs kotifanien joukko, savun täyttämä halli, kroatialaisten vieraanvaraisuus ja 4-6 -voitto tiukasta ottelusta tekivät reissusta ikimuistoisen.

Maagi: Ruma, Serbia (2014). Kovatasoinen palkintoturnaus värikkäällä porukalla. Oli mahtava pelata, vaikka mitalipeleihin ei päästykään. Saimme Nordic Betiltä kivan sponssin ja päästiin nauttimaan "futsal-lomasta". Ihana nariseva parketti, josta irtosi liukuessa tikkuja sekä ensimmäisessä jatkopelissä vetämäni saksari, josta seurasi lievä aivotärähdys, eivät unohdu koskaan.

Zagreb, Kroatia (2014). Hieno hyväntekeväisyysottelu Nordic Stars vs. Dinamo Zagreb. Ihan huikea yleisö ja mekkala hallissa koko pelin ajan; kentällä ei kuullut mitään kun yritettiin ohjata toisia. Rumpujen soitto ja Dinamo-fanien karjunta toivat ihan älyttömän fiiliksen. Peli oli tiukka ja ei todellakaan mikään löysä hyväntekeväisyysottelu, vaan siellä mentiin joka palloon sata lasissa. Voitettiin Dinamo heidän kotikentällään. Tällä reissulla tulivat tutuksi myös Istanbulin lentokentän, Atatürkin kokolattiamatot.

Montenegro, EM-esikarsintaturnaus (2015). Ihan täydellinen karsintaturnaus. Kolme peliä ja kolme voittoa maalisuhteella 10-0. Ykköskenttä pelasi mallikkaasti ja tehtiinkin kaikki 10 maalia.

Futsal is here! Komik on tehnyt maalin Montenegroa vastaan, Maagi ja minä riennämme onnittelemaan.

3. Mitkä ovat sinulle mieluisimmat kahden pelaajan kombinaatiot futsalkentällä?
Jukka: Oikein ajoitettu laitanosto, 1v1-laitahaasto ja pallon toimittaminen sen jälkeen maalin eteen, sekä laitavalesaadi. Tykkään myös laukaukseen päättyvästä kulma- tai rajapotkuloopista.

Maagi: Saad, Magna, Also this is suprise (+sakset) ja Schumi.

Avataan näitä lisää myöhemmin...

Maalia juhlimassa kotiyleisön edessä

Intensiivisin kausi Maagin kanssa osui varmastikin vuosille 2014-15. Tällöin sanoin kauden jälkeen Maagille viettäneeni hereilläoloajastani luultavasti enemmän aikaa hänen kuin rakkaan vaimoni kanssa aikavälillä loka-huhtikuu. Kyseiselle kaudelle osui nimittäin futsalmatkoja Makedoniaan, Kroatiaan, Ranskaan, Montenegroon ja Puolaan. Tähän voidaan vielä lisätä 10 päivää Suomessa pelattuja maaotteluita sekä tiiviit Futsal-liigan playoffit - unohtamatta tietenkään treenaamiseen, muihin liigaotteluihin ja satunnaisiin joukkueillanviettoihin käytettyä aikaa. Vitsini saattoi siis olla jopa hyvin lähellä totuutta. Tämän kauden jälkeen keksinkin yhdessä Maagin ja Mikon kanssa mukavan ajanvietepelin, jossa kukin vuorollaan asetteli futsalfläppitaulun nappulat tiettyihin paikkoihin alustalle ja toiset yrittivät arvata, mistä nimenomaisesta, yleensä viime kuukausina tapahtuneesta pelitilanteesta oli kyse. Tämä arvoitusten esittäminen vaatii lajiymmärrystä, kentän hahmottamista, avainhetkien muistamista sekä ylipäätään sitä, että pelaamista ajatellaan ennen kuin mennään kentälle ja myös sen jälkeen. Hauskaa ja opettavaista, suosittelen futsalhulluille.

Futsalystävien tarinaan mahtuu toki säröjä ja vastakkainasetteluja. Enkä nyt puhu pelkästään treeneistä, joissa välillä otetaan yhteen niin sanallisesti kuin fyysisesti. Molemmat haluavat nimittäin voittaa jo treeneissä kaikki kaksinkamppailut ja pelit, joissa lasketaan maaleja. Laajentaakseni kuitenkin näkökulmaa on hyvä tuoda esiin, että Maagi on pelannut Futsal-liigan otteluita neljässä eri seurassa, kun taas itse olen liigaotteluissa aina pukenut päälleni Dynamon pelipaidan. Olemme siis kohdanneet kentällä useita kertoja vastakkain. Kuten jo hieman yllä sivusinkin, KaDy ja FTK kohtasivat toisensa sekä Futsal-Ykkösen että liigan aikana kolmena peräkkäisenä kautena 2007-10. Niin ikään Maagin edustaessa GFT:ia pelasin häntä vastaan vuosina 2016 ja -17 kahdeksan tiukkaa vääntöä, joista kuusi playoffeissa. Vaikka tunsin hänet pelaajana jo hyvin, aika monessa näistä matseista hän pystyi heiluttamaan verkkoja käytännössä nenäni edestä. Olkoon tämä yksi merkki Maagin viimeistelytaidoista. Lohduttaudun sillä, että onnistumisia tuli myös minulle ja otteluvoitot näistä kahdeksasta pelistä olivat lopulta tasan 4-4.

Maagi palasi Monnarille GFT:n riveissä tammikuussa 2016. Samu Kytölä luovutti hänelle KaDy:n pelipaidan muistoksi silloisista kuluneista vuosista.

Keskinäisiä yhteenottoja seurasi lopulta Maagin paluu KaDy-paitaan joukukuussa 2017, mikä sai viimeisetkin palaset loksahtamaan joukkueessamme kohdalleen. Loppukausi oli Dynamon osalta kultaista historiaa. Sitten erosimme taas hetkeksi, kunnes sain futsalystävän loppukaudeksi seurakseni Mantovaan. Ja taas vaikuttaa siltä, että Maagin tulo on yksi tärkeä osa loppukauden menestysreseptiämme. Pelaamisemme nimittäin on mennyt kokonaisuutena eteenpäin varsinkin kahdessa edellisessä tiukassa ottelussa, joista kerron seuraavaksi lyhyesti.

Toissa viikonloppuna jämähdimme hyvin harmilliseen 5-5 -tasuriin vieraissa Sestua vastaan, kun isännät tasoittivat seitsemän sekuntia ennen päätössummeria. Ottelu oli kontrollissamme käytännössä koko sen keston ajan, sillä vietimme siitä johtoasemassa noin 36,5 minuuttia. Sekä minä että Maagi pääsimme maalin makuun: maalikoosteen voi katsoa tästä linkistä. Sattumatasurista ei lopulta voitane puhua, sillä Sestu on toistanut samanlaisen viimeisen minuutin takaa-ajotempun helmikuussa vieraskentällä sekä sarjakärki Petrarcaa että sarjakolmosta Astia vastaan. No, me otimme sen sijaan viime lauantaina kotikentällä omamme pois kuumaksi yltyneessä Lombardian derbyssä Milanoa vastaan, kun nousimme ensimmäisen jakson tappioasemasta 5-1 -voittoon vahvan toisen jakson ansiosta. Maagille saldona oivallinen syötönkatko ja syöttö 2-1 -voittomaaliin. Itse viimeistelin 4-1 -maalin tyhjään nuottaan oman maalimme edestä. Jälkipeleiltä ei tässä ottelussa vältytty ja poliisitkin jouduttiin kutsumaan paikalle turvaamaan tilannetta, sillä etenkin joukkueiden taustat tuntuivat haastavan keskenään kovastikin riitaa. Katsojia vaara ei onneksi koskenut.

Maagi pahanteossa Milanoa vastaan. Useimmista kotiotteluistamme ilmestyy muuten korkealaatuisia kuvia heti otteluiden päättymisen jälkeen osoitteeseen www.photomantova.com.

Voittomme yhdessä Asti-Sestu -tasapelin kanssa tarkoitti sitä, että nousimme sarjakakkoseksi, kun kuusi kierrosta on pelaamatta. Olemme kuitenkin edelleen neljä pistettä Petrarcaa jäljessä ja takanakin on useita vastustajia iskuetäisyydellä. Löysäilyyn ei siis ole varaa, jos haluamme taistella sarjan voitosta ja suorasta noususta Serie A:han. Tämän tavoitteen seurajohto teki selväksi tammikuussa ja sen eteen tehdään töitä. Ottelumme jatkuvat lauantaina 2.3. kotona Carrè Chiuppanoa vastaan. Kolmanneksi viimeisenä sarjataulukossa majailevat vieraat ovat ehdottomasti vakavasti otettava joukkue, jota vastaan olemme tällä kaudella pelanneet jo kolme suurimaalista ottelua. Kaksi kertaa olemme poistuneet kentältä voittajina ja kerran jaoimme pisteet. Tämän jälkeen matkustamme seuraavan viikon lauantaina lähelle Itävallan rajaa Bubin vieraaksi. Häntäpäähän viime kierroksilla juuttunut Bubi on kotonaan takuuvarmasti kova luu; syyskierroksella jäimme Mantovassa heitä vastaan harvinaiseen 0-0 -tasuriin. Mitään vastustajaa ei siis sovi aliarvioida: myönteinen merkki onkin, että peliasenteemme on ollut viime aikoina hyvällä tasolla. Tämä näkyy muun muassa haluna voittaa kaksinkamppailuja, omaa maalia kohti juoksemisessa puolustustransition hetkellä, laukausten blokkaamisessa, liukumisessa tai tuen antamisessa joukkuekaverille, jos hänet ohitetaan. Yhtenäinen joukkue on menestyvä joukkue. Edellisessä neljässä ottelussa olemme kaikissa tehmeet viisi maalia, joten avaintekijäksi meille nousee se, miten hyvin tilkitsemme oman maalimme.

Viimeiseksi palataan vielä hetkeksi minuun ja Maagiin. Elämme parhaillaan yhdessä futsalammattilaisen unelmiamme menestyvässä joukkueessa. Nautimme näistä kuukausista, treeneistä ja peleistä täysin palkein, sillä tämäkin kausi päättyy aikanaan. Jatkosta emme osaa vielä sanoa, sillä futsalelämä ammattilaisena on osittain myös kiertolaisen elämää. Jos palaset loksahtavat kohdalleen, saatamme pelata tulevaisuudessakin samassa seurajoukkueessa. Se selviää myöhemmin. Maajoukkueessa tulemme joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä näkemään toisiamme vielä joitakin vuosia. Ja futsalystävyytemme tulee eittämättä säilymään vielä pidempään. Se on ainakin varmaa.

Tuoreet nelinkertaiset PM-mestarit ja futsalystävykset joulukuulta 2018

Arrivederci!

Jutussa käytetyt KaDy-kuvat ovat KaDy Futsalin Facebook-sivulta.

Läpivalaisu vastustajiin

Ciao.

Yksi tärkeimmistä syistä Italiaan lähdölleni oli otteluiden korkeampi taso verrattuna Suomeen sekä halu kehittyä paremmaksi pelaajaksi näissä kovemmissa peleissä. Tällä kertaa haluankin esitellä blogissa vastustajiamme. Tulen käymään läpi Serie A2:n A-lohkon muita joukkueita kuin myös maajoukkueen lähimenneisyyden ja -tulevaisuuden vastustajia. Sivuan tekstissäni pelin tasoa, peluutusta, pelaajien ominaisuuksia, pelitapoja sekä koti- ja vieraspelien eroavaisuuksia. Lihaa luiden päälle tarjoavat kolmen eri vastustajajoukkueen avainpelaajan haastattelut. Esitin näille aikaisemmilla Italian visiiteilläni tutuksi tulleille pelaajille muutaman kysymyksen, jotka tuovat hieman lisävalaistusta siihen, miten kilpailevissa joukkueissamme toimitaan.

Vastustajamme tulevat Pohjois-Italian alueelta ja Sardinian saarelta. Sininen viittaa Mantovaan, tähdet vieraspaikkakuntien sijainteihin. Reissupelit eivät yleisesti ottaen ole kohtuuttoman pitkien matkojen päässä.

Pureudutaan aluksi pelin tasoon. Ensimmäiseksi sanottakoon, että Serie A2:n niin sanottu pohjoislohko on melko selvästi kotoista Futsal-liigaa tasokkaampi sarja, jossa käytännössä mitään ottelua ei voi voittaa helposti. 12 joukkueesta vain yksi - Ossi - on yhdellä kerätyllä pisteellään selvä heittopussi. Heiltä loppuivat rahat kesken kauden ja näin ollen he ovat joutuneet kitkuttamaan marraskuun alusta asti nuorilla pelaajilla. Muutoin ottelut ovat yleensä tasaisia, tasokkaita ja tapahtumarikkaita. Esimerkiksi meidän 14 sarjaottelusta kolme on päättynyt tasapeliin, viisi on kääntynyt jomman kumman eduksi aivan loppuhetkillä ja kuusi - mukaan lukien helppo Ossi-vieraspeli - on käytännössä ratkennut hieman aikaisemmin. Näissä kuudessa ottelussa meillä on kuitenkin kaikissa olleet omat vaikeat hetkemme - yleensä ensimmäisillä jaksoilla, mutta olemme saaneet iskettyä tärkeän 2-3 maalin eron toisten jaksojen alkupuoliskolla. Myös itse pelitapahtumat ovat olleet usein melko tasaväkisiä, toisin kuin mihin olen osassa Futsal-liigan otteluita tottunut.

Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, meillä on tällä hetkellä käytössä poikkeuksellinen yhdeksän laadukkaan kenttäpelaajan rotaatio, jota muilla lohkon joukkueilla ei ole. Käytännössä kaikilta joukkueilta löytyy kuitenkin 7-8 riittävän hyvää kenttäpelaajaa, jotka voi laittaa melko huoletta kentälle. Näin ollen monilla muillakin joukkueilla voidaan sanoa olevan melko leveä ja hyvätasoinen pelaajarinki. Ketjupelaamista Italiassa ei tunneta, vaan vaihdot tehdään eteläeurooppalaiseen tapaan yksittäisinä, toisin kuin Suomessa. Brasilialaisvahvistukset, joista osa lasketaan nuorina saapasmaahan tulleina virallisesti italialaisiksi, ovat tietysti yleisiä joka joukkueessa. Italia ja sen ansiotaso näyttäytyy monelle brasilialaiselle paratiisina, kun taas italialaiset rakastavat kaunista peliä ja maaleja. Niin sanottu win-win -tilanne siis. Lisäksi kilpailevista joukkueistamme löytyy muun muassa yksittäisiä espanjalaisia, marokkolaisia sekä Balkanin alueen pelaajia Albaniasta, Kroatiasta ja Makedoniasta, josta meidän Ziba on kotoisin. Sarjan yksi parhaista pelaajista on neljäntenä taulukossa kaksi pistettä meitä jäljessä olevan Sestun Nejc Hozjan, joka edustaa Euroopan top-10 maajoukkuetta Sloveniaa.

Nejc Hozjan (kuvassa pallon kanssa) johtaa parhaillaan sarjan maalipörssiä 19 osumallaan. Hän haastaa ja laukoo hyvin molemmilla jaloillaan. Tulevana lauantaina nähdään, pystymmekö pitämään hänet kurissa kotikentällään.

Edetään seuraavaksi yksilöiden lajiominaisuuksiin. Uskallan sanoa, että juoksukestävyys ei välttämättä ole täkäläisten pelaajien merkittävä vahvuus, minkä takia mikään joukkue ei käytännössä jaksa tai halua prässätä korkealta koko ottelun ajan. Jotkut vastustajista prässäävät ottelun alkupuolella, osa antaa painetta tilanteen mukaan, ja toiset tulevat ylhäältä iholle vasta mahdollisessa tappioasemassa toisella jaksolla. Kaiken kaikkiaan yksilöiden teknisen taitotason - syöttäminen, haltuunotto, ohituskyky suojaaminen, laukominen -, pienen tilan kombinaatiopelaamisen sekä 1v1 -pelaamisen myös puolustussuuntaan voidaan kuitenkin sanoa olevan Suomea korkeammalla tasolla. Sama pätee pitkälti myös pallottoman pelaajan liikkumiseen sekä hyökkäys- että puolustusvaiheessa: ne näyttävät futsalilta eikä jalkapallolta sisätilassa. Lajinomaisen tekemisen rutiini näkyy kaikkien vastustajien tekemisessä, vaikka osalla heistä yrittäminen ei kannakaan niin paljon hedelmää.

Sarjan ominaispiirteisiin kuuluu, että hyökkäysvaiheessa kaikilla joukkueilla on käytössä syvyydessä pienehköllä alueella liikkuva selvä pivotpelaaja, joka harvemmin laskeutuu pallonhallinnassa edes omalle kenttäpuoliskolle. Ajoittain pivot saattaa osallistua prässin purkamiseen omalla alueella, mutta useimmiten he säästävät energiansa oikea-aikaiseen pelattavaksi ilmestymiseen ja pallon suojaamiseen. Tämän jälkeen he joko jakavat pallon joukkuekaverilleen tai kääntyvät itse ja laukovat. Huomionarvoista on vasenjalkaisten pivotien suuri määrä verrattuna Suomeen: sarjassamme on viisi vahvalla ruumiinrakenteella varustettua vasenjalkaista pivotia, jotka pelaavat usein oikealla laidalla. Pallon saadessaan he pystyvät tarjoamaan laadukkaita syöttöjä oikeajalkaisille pelaajille joka puolelle kenttää.

Pivoteista puhuttaessa siirrytään seuraavaksi aikaisemmin mainitsemiini kolmen vastustajapelaajan haastatteluihin. Ääneen pääsevät sarjakärki Petrarca Padovan vahva vasenjalkainen pivotpelaaja Jean Cividini, 6. sijalla olevan Milanon vasenjalkainen monipuolinen ja futsaltaitava laitapelaaja/ pivot Marcello Esposito sekä 8. taulukossa majailevan Genovan oikeajalkainen sähäkkä laitapelaaja Leandrinho. Heistä kaikilla on kokemusta myös Serie A:sta.

Cividiniltä on vaikea saada tökättyä palloa pois.

1. Perustiedot
JC: 30 v., brasilialainen, 14 sarjaottelua/ 12 maalia (tilanne 10.2.19)
ME: 26 v., italialainen 12/7
L: 32 v., brasilialainen, 7/5

2. Millainen on joukkueesi treeniviikko (ma-pe)?
JC: Treenaamme viikon aikana kuusi kertaa, joista yksi on kuntosalitreeni. Pallolliset treenit ovat hyvin intensiivisiä.

ME: Treenaamme kolmena iltana viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Vain ammattilaiset käyvät kuntosalilla aamupäivisin, työssäkäyvät eivät.

L: Meillä on kahden tunnin iltatreenit maanantaista torstaihin, jonka lisäksi me ammattilaiset käymme kuntosalilla 3-4 aamupäivänä. Perjantai on vapaa (mikä on yleistä Italiassa) ja lauantaina pelataan.

Esposito on vauhtikuljetuksillaan onnistunut ohittamaan minut muutaman kerran pallon kanssa, mutta ilman palloa ei.

3. Kuinka monta kenttäpelaajaa käytätte otteluissa? Kuinka monta pelaa ammattilaisena ja mistä pelaajat ovat kotoisin?
JC: Meillä on kahdeksan kenttäpelaajaa käytännössä aina käytettävissä ja kierrätämme heitä kaikkia. Meitä on kuusi brasilialaista, yksi espanjalainen ja kolme italialaista. Näistä yhdeksän on ammattilaisia.

ME: Käytämme 8-9 pelaajaa ottelussa. Meillä on kolme ammattilaista, joista kaksi brasilialaista ja yksi espanjalainen. Loput yhdeksän ovat italialaisia, jotka opiskelevat tai työskentelevät pelaamisen ohella.

L: Meillä on noin kahdeksan pelaajan rotaatio, jos kaikki ovat käytettävissä. Yleensä 4-5 heistä pelaa yli 30 minuuttia ja muut hajaminuutteja. Meillä on neljä brassia, jotka ovat ammattilaisia ja loput ovat italialaisia puoliammattilaisia.

4. Miten kausi on mennyt tähän asti ja mikä on loppukauden tavoite?
JC: Tähän asti on mennyt tosi hyvin. Meillä on vahva joukkue, jossa jokainen ajattelee yhteistä etua. Päävalmentaja osaa johtaa hyvin ryhmäämme: teemme töitä hymyssä suin, mutta todella ammattimaisesti. Tavoitteenamme on voittaa sarja ja nousta suoraan Serie A:han.

ME: Kausi on ollut hieman vuoristoratamainen, varmasti odotimme enemmän (viime kaudella Serie A:ta pelanneena joukkueena). Loukkaantumiset ja pelikiellot ovat usein pienentäneet pelaajarotaatiotamme, jolloin emme ole saaneet parastamme irti. Haluamme kuitenkin pitää sarjan tasaisena, ottaa pisteitä myös vierasotteluissa ja olla lopulta mukana taistelussa playoff-paikoista (sijat 2-4).

L: Tähän mennessä kausi on sujunut hyvin; seura on asettanut tavoitteeksi suoraan sarjassa säilymisen (9. sija) ja olemme hyvin siinä vauhdissa. Henkilökohtaisella tasolla ei ole mennyt niin hyvin: minulla on ollut kaksi vakavaa loukkaantumista, mutta nyt olen tehnyt paluun kentälle kahdessa edellisessä ottelussa.

Leandrinho on nopeana pelaajana ajoittain vaikeasti pideltävissä. Hänen roolinsa kapean pelaajarotaation Genovassa on erittäin tärkeä.

Grazie per le interviste!

Otetaan tässä vaiheessa lyhyt katsaus sarjamme kotikenttäetuun. Koti- ja vierasotteluiden sarjataulukoita katsellessa (kuva alla) voi nimittäin havaita varsin selvän trendin, kun runkosarjasta on takana noin kaksi kolmasosaa. Kolmen kärki, eli Petrarca-Asti-Mantova, on kerännyt mukavan potin myös vieraspisteitä, mutta meidän alapuolella sijoilla 4-10 majailevat joukkueet elävät pitkälti vain kotiotteluistaan. Mikään joukkue sijoilla 1-10 ei ole hävinnyt yli kahta kotiottelua, ja kaikilla on vähintään kaksi vierastappiota. Toiseksi viimeisenä olevan Leonardon poikkeava koti- ja vieraspisteiden rekordi vahvistakoon säännön.

Milano, Genova, Bubi ja Ossi eivät ole voittaneet ainuttakaan vierasottelua.

Me olemme tienanneet vieraissa vain yhden pisteen vähemmän kuin kotona, mutta tähän liittyen on hyödyllistä tutkia runkosarjan jäljellä olevaa ohjelmaamme. Ensi lauantaina lennämme Sardinian saarelle, jossa kohtaamme erittäin hankalalla vieraskentällä samoista sijoista taistelevan Sestun. Kyseessä on rutinoitunut joukkue, jolla on monen vuoden kokemus Serie A2:n nousutaistelusta. Kevään muut kolme matkapeliämme suuntautuvat meidän yläpuolella taulukossa olevien Petrarcan ja monivuotisen Serie A:n kärkikastijoukkueen Astin vieraiksi, sekä pitkän matkan päässä lähellä Itävallan rajaa Meranoon paikallisen Bubin kotiluolaan. Muutamalla ulkomaalaisvahvistuksella pelaava joukkue taistelee ehkä hieman muita heikommalla ringillä, mutta ovat kotonaan vaikeasti voitettavissa.

Kaiken kaikkiaan jotain vieraskentällä pelaamisessa pitää muuttaa, sillä edellisessä kolmessa matkaottelussa (en laske tähän sarjajumbo Ossin kotikentällä pelattua ottelua) meiltä on melko selvästi puuttunut muun muassa taistelutahtoa, juoksuvoimaa, huolellisuutta ja järkevyyttä kontrolloida peliä. Tuloksena näistä onkin vain hikisesti tienattu yksi piste. Jos tästä huolimatta loppukauden vieraspeleissä pisteitä sattuisi jäämään matkalle, niin kotikentällä niitä ei saisi sen sijaan menettää. Meille vieraiksi saapuu nimittäin käytännössä vain sarjataulukon alemman puoliskon joukkueita. Joka tapauksessa loppukaudella etunamme tulee olemaan laajan pelaajaringin lisäksi määrällisesti ja laadullisesti hyvätasoinen treenaaminen, joka kumuloituu muihin vastustajiin verrattuna. Tunnemme myös muut joukkueet paremmin syyskierroksen jälkeen, jolloin pelaajilla on enemmän ennakkotietoa ja parketilla hankittua kokemusta vastustajista. Tämä tietäminen auttaa kiinnittämään huomiota relevantteihin asioihin otteluihin valmistautuessa sekä itse otteluissa.

Kerrottakoon vielä muutama sana muista vastustajistamme, jotka eivät tähän mennessä ole tulleet kirjoituksessa esille. Villorba on kabinetin kautta A2:n noussut joukkue, joka hävisi viime keväänä Serie B:n nousukarsintafinaalin Mantovalle. Heidän kaudestaan povattiin vaikeaa, mutta mitä vielä. Balkanilaisvahvisteinen joukkue on voittanut puolet otteluistaan ja komeilee taulukossa tällä hetkellä viidentenä. Villorbaa voisi kuvata mielialajoukkueeksi, jonka ottelut yleensä repeävät viimeistään viimeisen 10-minuuttisen aikana jompaan kumpaan suuntaan. He ovat tehneet eniten ja päästäneet kolmanneksi eniten maaleja. Tehtävä: keksi miesten Futsal-liigasta vastaavanlainen joukkue.

Villorba juhli kotonaan joulukuussa myös meidän kustannuksella. Arrepiu allapäin.

L84 on jatkuvuudestaan ylpeä ja laadukasta juniorityötään korostava seura Torinon läheltä. Nousivat Villorban ja Mantovan - kuin myös Petrarcan, Astin ja Genovan - tavoin Serie B:stä A2:een kevään päätteeksi. Muutama ulkomaalaisvahvistus tuo lisäarvoa muutoin melko tasapaksulle ryhmälle. Nopeissa hyökkäyksissä ja suunnanmuutospelaamisessa hyvä joukkue on tällä hetkellä taulukossa seitsemäntenä.

Carrè Chiuppanon sarjasijoitus (10.) valehtelee joukkueen tasosta. Edellisestä viidestä ottelustaan he ovat voittaneet neljä - mukaan lukien rökälevoitto 10-2 sarjakärki Petrarcasta - ja hävinneet vain niukasti vieraissa Astille. Ringissä on pelaajia monesta eri maasta ja joukkue hankki joulukuun siirtoikkunan aikana vahvistuksia kohentaakseen sarjasijoitustaan.

Leonardo on pienehköillä resursseilla operoiva cagliarilainen seura, joka tulee todennäköisesti jäämään sarjassa toiseksi viimeiseksi ja putoamiskarsintaan. Voitimme heidät kuitenkin vain niukasti kotona lauantaina, mikä tiivistää hyvin sarjan tason ja tasaisuuden. Voittomaalimme 4-3 syntyi vasta vajaat kolme minuuttia ennen loppua, kun nostimme maalivahtimme Enricon mukaan pyörittämään peliä viidellä pelaajalla. Hän itse sai kunnian survoa oman jatkopallonsa maalin perukoille. Maagin lopullisesti ottelun ratkaissut 5-3 -maali tuli vasta neljä sekunnin kymmenystä ennen summeria.

Torjuntojen ohella Enrico on osunut tällä kaudella jo kahdesti vastustajan maalikehikoiden väliin.

Lopuksi haluan vielä kirjoittaa Suomen miesten maajoukkueen edelliskausien vastustajista ja tulevista haasteista. Olemme tämän kauden aikana kohdanneet Jyväskylän turnauksessa Venäjän, Tanskan ja Tsekin, PM-turnauksessa Grönlannin, Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä MM-esikarsintaturnauksessa Pohjois-Irlannin, Walesin ja Moldovan. Saldona on ollut seitsemän voittoa ja kolme tappiota. Jyväskylän turnaus palveli maajoukkuetta hyvin: näimme, että meillä on Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n rankingin 23. sijoitettuna (lähde: Jyrki Filppu) omat mahdollisuutemme pärjätä Euroopan top-10 maita vastaan, vaikka hävisimmekin Venäjälle ja Tsekille lopulta kolmella maalilla. Karsintaturnauksessa Moldova vieraissa oli meille arvonnassa pahin mahdollinen kakkoskorin vastustaja sekä pelillisesti että todistetusti myös logistisesti. Meidät oltiin siis sijoitettu lohkon ykköseksi ja tasapeli Moldovaa vastaan olisi riittänyt lohkovoittoon. Emme kuitenkaan yltäneet tässä ottelussa parhaimpaamme varsinkaan prässipelin ja viimeistelyn osalta, ja hävisimme lopulta 1-2. Kooste ottelusta alla.

Saavutimme kuitenkin jatkopaikan MM-karsinnan seuraavaan vaiheeseen, mutta lohkomme on ennakolta kinkkisempi verrattuna siihen, jos olisimme voittaneet Moldovan turnauksen. Nyt kohtaamme Espanjan - yhden maailman parhaista joukkueista - edellisissä EM-kisoissa 2018 pelanneen Puolan heidän kotikentällään, sekä kovaa nousua brasilialaispelaajien avulla tekevän Georgian. He olivat jo lähellä päästä vuoden takaisiin EM-kisoihin, mutta kaatuivat kokemattomuuttaan playoff-karsintavaiheessa Romanialle.

Tästä lohkosta kaksi menee jatkoon seuraavaan karsintavaiheeseen, joten hankalaa tulee olemaan. Georgia on ennestään tuntematon haaste, mutta Puolan olemme onnistuneet voittamaan luvuin 2-3 sekä 2015 että 2017 heidän kotikentällään. Espanjalle sen sijaan hävisimme viime huhtikuussa 3-1 ja 5-1. Näitä pelejä maajoukkue kuitenkin tarvitsee. Lisäksi näkisin, että ystävyysotteluita tai 3-4 maan turnauksia pitäisi pelata ensisijaisesti meitä ennakolta kovempia maita vastaan. Ne ovat otteluita, jotka kehittävät maajoukkuetta enemmän kuin esimerkiksi Walesia ja Grönlantia vastaan pelattavat selvän marginaalin voitto-ottelut. Neljän peräkkäisen PM-mestaruuden - joiden saldona on 14 voittoa ja yksi tasapeli maalierolla 57-18 - jälkeen olen viimeistään valmis kyseenalaistamaan PM-turnauksen hyödyllisyyden.

Sen sijaan esimerkiksi tammikuussa 2017 Puolan Tychyssa pelattu neljän maan harjoitusturnaus palveli pelillisesti erittäin hyvin maajoukkueen kehitystavoitteita. Vaikka hengitimme pikkukylässä kivihiili-ilmaa, puolet joukkueestamme oli kipeänä ja ruoka oli monen mielestä sopimatonta, itse kentällä kairasimme voiton Puolasta, tasapelin Bosniasta ja hävisimme niukasti Slovenialle, jonka lopullinen sijoitus 2018 EM-kisoissa oli muuten viides. Tulimme turnauksessa toiseksi, joka oli tavoitteenamme myös saman kevään EM-karsinnoissa. Niissä pelasimme tasan isäntämaa Romaniaa vastaan, hävisimme Portugalille ja voitimme Latvian, mutta neljä pistettä ei tällä kertaa riittänyt jatkopaikkaan. Kalenterivuonna 2015 koimme niin ikään kahdessa eri karsinnassa ratkaisevat kirvelevät tappiot Valko-Venäjälle (0-2) ja Serbialle (1-2), jotka olivat rankingissa meidän yläpuolella. Puolan lisäksi olemme onnistuneet voittamaan meitä kovemmista maista vain Unkarin kahdesti, keväällä 2015 ja syksyllä 2017. Tämän tason maita vastaan pitäisi pelata jatkuvasti harjoitusotteluita, jotta saisimme tietää ja tuntea, mitä niissä pärjääminen vaatii, ja jotta voisimme saavuttaa riittävästi rutiinia tuloksen tekemiseen tärkeissä karsintaotteluissa lähitulevaisuudessa.

Maajoukkue tarvitsee enemmän tämän tason vääntämistä hampaat irvessä. Kuva: Futsal Association of Moldova.

Lopuksi haluan tehdä vielä yhteenvedon suomalaispelaajien vahvuuksista ja haasteista, sekä rohkaista suomalaisia futsalisteja avautumaan kotimaan ulkopuolelle. Arvioisin, että monilla suomalaispelaajilla on yleisesti ottaen hyvän koulutustaustan ansiosta valmiudet oppia ymmärtämään futsalin lainalaisuuksia teoriassa. Suomalaisten ehkä tyypillisimpänä vahvuuksina voidaan futsalin näkökulmasta pitää myös työntekoon sitoutumista sekä tähän läheisesti liittyviä tekijöitä, kuten juoksukuntoa, taistelutahtoa ja kurinalaisuutta. Pelinomaisen liikkumisen, pallollisten taitojen ja peliälykkyyden kehittäminen vaatii sen sijaan rutkasti lajinomaisia toistoja osaavaassa valmennuksessa, sekä asteittain haastavammaksi nousevan treeni- ja peliympäristön. Tavoitteellisille, eteenpäin pyrkiville pelaajille tulee todennäköisesti rajat vastaan, jos hän treenaa vuodesta toiseen tuttujen pelaajien kanssa ja/tai saman valmentajan alaisuudessa. Tähän kun lisätään yli 150 ottelua esimerkiksi Futsal-liigassa pääasiassa samoja vastustajia vastaan, niin kehitys alkaa helposti polkea paikallaan. Kovempien ja ennakolta usein tuntemattomien vastustajien kohtaaminen vie sen sijaan pelaajan pois mukavuusalueelta, opettaa sopeutumaan ja kehittämään uusia keinoja hankalissa tilanteissa, sekä laajentaa ylipäätään lajitietämystä ja maailmankuvaa. Jos ulkomaiseen joukkueeseen pelaamaan lähtemiseen kynnys on toistaiseksi liian suuri, niin aloittaa voi vaikka pelaamalla oman joukkueen kanssa harjoitusottelun/ turnauksen ulkomaisia vastustajia vastaan.

Futsal is everywhere! Stay tuned...

Pallon pelaaminen - organisoidun hyökkäyksen rakentaminen Mantovassa

Ciao.

Uusi vuosi, uudet kujeet? No, ei ehkä Mantovassa. Täällä ennemminkin hienosäädämme peliämme sen päälle, mitä olemme syksyllä rakentaneet sen sijaan, että keksisimme pyörän kokonaan uudestaan. Olen jo esitellyt aikaisemmissa kirjoituksissani puolustustapaamme sekä hyökkäyspään erikoistilanteitamme, joten sukellan tällä kertaa syvemmin organisoituun hyökkäyspelaamiseemme. Tulen siis puhumaan siitä, miten hyökkäämme neljällä kenttäpelaajalla vastustajan neljää puolustajaa vastaan, jotka ovat ryhmittyneet kontrolloidusti pallon alapuolelle tai ovat ainakin tiiviissä ryhmityksessä sisäpositiossa - eli oman puolustettavan pelaajan ja oman maalin välissä. Tapojeni mukaan teen myös vertailua viime kauden Dynamon organisoituun hyökkäyspelaamiseen. Erottelen osittain korkean prässin alla pelaamista - eli omalla kenttäpuoliskolla hyökkäyksen rakentamista - ja toisaalta hyökkäyspään murtautumispelaamista, eli maalitilanteisiin pyrkimistä vastustajan kenttäpuoliskolla matalalla puolustavaa vastustajaa vastaan.

Kerron aluksi hyökkäysrotaatioistamme, eli siitä miten haluamme pallon ja pallottomien pelaajien liikkuvan silloin, kun rakennamme hyökkäystä. Harjoittelemme paljon niin sanottua 4-0 -rotaatiota, johon meillä on kolme eri vaihtoehtoa. Nimeän tässä yhteydessä nämä rotaatiomme kulloisenkin tyypillisimmän murtautumisvaihtoehdon mukaan. Olen liittänyt alle myös lyhyet ja yksinkertaiset videoklipit kustakin vaihtoehdosta. Näistä ensimmäistä voidaan kutsua laitanosto-seinäsyöttö -rotaatioksi. Tällöin palloa kierrätetään poikittaissuunnassa puolelta toiselle siten, että keskeltä saman puolen laitaan pelaamisen jälkeen juuri syötön antanut pelaaja tarjoaa vaihtoehdon joko seinäsyötölle tai laitanostolle. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen, palloa liikutetaan keskustan kautta toiseen laitaan, jossa yritetään samaa murtautumista.

Toista hyökkäystapaamme kusuttakoon diagonaalirotaatioksi. Tässä vaihtoehdossa palloa liikutetaan lyhyehköillä poikittaissyötöillä. Oman syötön jälkeen liikutaan nopeasti suoraan pystyyn ja tämän jälkeen "levitetään" juoksulinja oman puolen laitaan. Jos tälle syvyyteen diagonaaliin juoksevalle pelaajalle ei ole mahdollista syöttää, seuraavana syöttävä pelaaja hakee samaa ratkaisua ja syvyyteen liikkunut pelaaja palaa pallottomana kiertoon oman laitansa kautta.

Kolmatta rotaatiotamme voidaan nimittää yksinkertaisesti ruletiksi, joskaan se ei viittaa mihinkään murtautumistapaan. Rulettirotaatiossa pelaajat kiertävät kenttää karrikoidusti poikittaissuunnassa ellipsin muotoisesti, kun taas pallo voi kiertää mihin suuntaan vaan: samaan tai vastakkaiseen suuntaan pelaajiin nähden tai linjojen väleihin. Yksi tyypillinen murtautumistapa tässä rotaatiossa on pallottoman pelaajan hyökkääminen ylös sivurajaa pitkin, jolloin hän voittaa tilaa omalta puolustajaltaan. Tällöin keskellä palloa kuljettava pelaaja voi syöttää hänelle eteenpäin juoksulinjalle, minkä jälkeen vastustaja on mahdollista ohittaa 1v1-tilanteessa lähellä heidän maaliaan. Videon esimerkissä syötetään sen sijaan korkea pallo laidalta toiselle, minkä jälkeen edetään maalintekoon.

Nämä kolme rotaatiota toimivat siis hyökkäyspelimme kulmakivinä, joihin pyrimme tukeutumaan pelatessamme. Yhteinen idea näissä kaikissa on, että palloa kierrätetään poikittaissuunnassa ja pelaajat vaihtavat aktiivisesti paikkoja, jolloin puolustajat joutuvat juoksemaan ainakin jonkin matkaa perässämme ja vaihtamaan puolustusmuodon painopistettä puolelta toiselle. Tavoitteena on tietysti myös pelata palloa eteenpäin sitten, kun on edetty tyhjiin tiloihin vastustajan puolustuksen taakse tai linjojen väleihin. Mitään rotaatiota sellaisenaan harvoin kuitenkaan pyöritetään kauan aikaa, vaan ne vaihtuvat lennosta. Eikä aina tietenkään ole mahdollista tai kannattavaa tehdä näitä rotaatioita, jolloin sovellamme ja yritämme edetä kentän tarjoamien mahdollisuuksien mukaan tilaa ja vapaita syöttösuuntia hyödyntäen.

Harjoittelemme rotaatioita videoesimerkkien tavoin 1-2 kertaa viikossa 10-15 minuutin ajan ilman puolustajia: liikutamme palloa ja miehiä jonkin aikaa, minkä jälkeen murtaudumme ylöspäin ja yritämme ohittaa malivahdin. Tämä ei ole kovin haastava harjoite eikä intensiteetti nouse kovin korkeaksi: pelaajat eivät välttämättä liiku kovin terävästi, syötöt saattavat jäädä hitaiksi tai muuten vain asioita ei tehdä pelinomaisesti. Mielenkiintoiseksi rotaation harjoittelu muuttuu kuitenkin silloin, kun mukaan otetaan puolustajat. Treeneissä pelaamme melko usein koko kentän peliä 4v5 + maalivahdit siten, että alivoimaisen joukkueen tehtävänä on purkaa viiden pelaajan prässi, yrittää pitää pallonhallinta sekä sopivan tilanteen tullen murtautua ja edetä maalintekoon. Tämä pelimuoto on tietenkin todella haastava eikä onnistumisia tule paljon. Alivoimaisen joukkueen rotaatiossa korostuvat tekniset taidot, kuten oikeaan paikkaan suunnattu haltuunotto ja tarkka syöttäminen. Ennen kaikkea kuitenkin pallottomien pelaajien pitää liikkua sähäkästi ja tarkoituksenmukaisesti: ilmestyä linjojen väliin, liikua laitanostolle, tehdä vale- ja syvyysliikkeitä laidalla - ylipäätään tarjota mahdollisimman monta syöttösuuntaa pallolliselle pelaajalle.

Päävalmentajamme Pino haluaa korostaa prässin alla pelatessa ja yleensäkin ottaen rotaatiossa, että pallottomat pelaajat tarjoaisivat syöttövaihtoehtoja riittävän lähelle pallollista pelaajaa. Toisin sanoen pallottoman pelaajan tehtävänä on usein liikkua laidalta keskustaa kohti palloa vastaan jo ennen syöttöä. Sen sijaan KaDyssa painotettiin viime kaudella korkean prässin alla pelatessa enemmän sitä, että pallollinen pelaaja kuljettaa palloa keskustaa kohti ja laitapelaaja pysyy lähellä sivurajaa. Näin hänen on mahdollista joko hyökätä ylös laitaa pitkin puolustajan selän taakse tai lähteä poikittaissuunnassa syöttöhetkellä palloa vastaan. Dynamossa keskityttiin pallottoman liikkumisen ohella myös pallollisen pelaajan taitoihin ja toimimiseen, kun taas Mantovassa painopiste on enemmänkin vain pelaajien liikkumisessa syötön jälkeen tai muutoin pallottomana. Ehkäpä täällä yksilöiden tekniset taidot - syöttäminen, haltuunottaminen, kuljettaminen - oletetaan jollain tasolla riittäviksi ja palloton liikkuminen on se osa-alue, joka halutaan saada automaation tasolle.

Ylemmässä kuvassa on esitetty yksinkertaistettuna Dynamon viime kauden rotaatio prässin alla. Alemmassa kuvassa on yksi esimerkki Mantovan vastaavasta hyökkäyksen rakenteluvaiheesta. Huomaa pallollisen ja pallottomien pelaajien erilaiset tavat liikkua: Dynamon tavassa pallollinen (2) ja palloton (4) pelaaja odottavat sopivinta ratkaisua hieman kauemmin, kun taas Mantovan rotaatiossa sekä pallo (pelaajalla 2) että palloton pelaaja (4) liikkuvat aikaisemmin. Jos Dynamon prässinpurussa pallo syötetään pelaajalle 4 poikittaissyöttönä, pelaajan 3 tehtävänä on liikkua nopeasti pelaajan 4 lähtöpaikalle, kuten Mantovan kuvassakin näkyy.

Siirrytään seuraavaksi korkean prässin alta pelaamisesta hyökkäyspään murtautumisvaiheeseen. Omalla kenttäpuoliskolla puolustavaa vastustajaa vastaan olennaiseksi osa-alueeksi muodostuu Mantovassa syvyyden käyttö, kuten oli myös asian laita viime kaudella Dynamossa. Pyrkimyksenä on tällöin muuttaa hyökkäysmuoto 4-0 -muodostelmasta 3-1 -muotoon - jota tosin Mantovassa hyödynnämme myös ajoittain prässinpurussa omalla alueellamme. Tässä hyökkäysmuodostelmassa yhden pelaajan tehtävänä on liikkua lähellä vastustajan maalia ja ilmestyä oikea-aikaisesti vastustajan pohjapelaajan eteen, jotta pallo saadaan pelattua hänelle syvyyteen. Tämän jälkeen alkavat pallottomien pelaajien liikkeet ja valeliikkeet, joiden avulla puolustajien elämä yritetään tehdä hankalaksi.

Erilaisille murtautumisvaihtoehdoille 3-1 (tai 1-2-1) -asetelmasta oli Dynamossa viime kaudella annettu omat numeronsa ja niitä harjoiteltiin paljon, kun taas Mantovassa emme juurikaan käy varta vasten treeneissä läpi sitä, miten 3-1 -muodostelmasta voidaan murtautua. Joitakin ideoita annetaan - kuten syvyyteen suuntautuvan syötön jälkeen palloton liike ylöspäin ja mielellään kohti maalia. Kokonaiskuvassa täällä luotetaan kuitenkin enemmän pelaajien henkilökohtaisiin taitoihin ja osaamiseen, eli annetaan pelaajille enemmän vapauksia. Joka tapauksessa 2-3 pelaajan kombinaatiopelaamisemme on kohtalaisen hyvää, sillä pivotimme Arrepiu ja René hakevat palloa sekä laidalta että keskeltä, ja osaavat pelata hyvin selkä maalia päin. Pallottomat pelaajat pyrkivät tällöin liikkumaan laukaisupaikoille vastapalloon, leikkaamaan keskelle syntyviin väleihin, menemään takakierrolle, maalin eteen tai takatolpalle. Yksilötaitoa ja pelin ymmärrystä joukkueessamme onkin riittävästi, mutta välillä otteluissa ongelmaksi muodostuu syvyyden käyttämisen puute. Tällöin unohdamme tuoda oman pelaajamme lähelle vastustajan maalia riittävän pitkäksi aikaa, jolloin kukaan ei ole lähellä maalia ja vaaramomentti pienenee. Töitä on siis yhä tehtävänä, vaikka olemmekin parantaneet tällä osa-alueella kauden edetessä.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty tilanne, jossa pivot (4) on hakeutunut syvyyteen lähelle vasenta laitaa. Kun hänelle lähtee syöttö pelaajan 1 jalasta, alkavat pallottomien pelaajien liikkeet. Pelaaja 1 leikkaa keskelle ja jos syöttöä takaisin ei tule, hän jatkaa takatolpalle. Pelaaja 2 saapuu pienellä kaarreliikkeellä pivotia kohti, kun taas pelaaja 3 etsii sopivaa väliä, johon pivot voisi syöttää pallon diagonaalisti alaspäin.

Alemmassa kuvassa pivot (4) on ilmestynyt keskelle ja laitapelaaja (3) toimittaa hänelle pallon. Syötön jälkeen hän liikkuu kohti keskustaa, mutta leikkaakin heti syvyyteen seinäsyötölle. Pohjapelaaja (2) lähtee välittömästi tämän jälkeen hakemaan laukaisupaikkaa laitapelaajan tyhjäksi jättämään tilaan, kun taas painottoman puolen laitapelaaja (1) juoksee pivotia kohti hakien laukaisua vastapalloon keskisektorilta.

Näissä ideaalitilanteissa pelaajat liikkuvat synkronoidusti ja jokainen pystyy tarjoamaan syöttövaihtoehdon. Käytännössä tämä on kuitenkin puolustajien häirinnän aiheuttaman tilan- ja ajanpuutteen sekä heidän sisäposition säilyttämisen taitonsa takia varsin hankalaa. Eikä tietenkään ole itsestäänselvää, että kaikki pallottomat pelaajat jaksaisivat ja ymmärtäisivät olla koko ajan aktiivisessa liikkeessä. Tai että tekninen suorittaminen olisi aina täydellistä. On kuitenkin hyvä muistaa vielä yksi vaihtoehto, jota ei kuvissa esitetty. Taitava pivot pystyy nimittäin kääntymään itse pallon kanssa irti puolustajastaan ja ratkaisemaan tilanteen omalla laukauksellaan.

Kaiken kaikkiaan verrattaessa viime kauden Dynamon ja tämän kauden Mantovan pallollista pelaamista voidaan yhteenvetona sanoa, että Dynamon pelaamisen raamit olivat ainakin teoriassa tiukat, joskin erikseen numeroituja ratkaisuvaihtoehtoja prässinpurkuun ja murtautumiseen oli pitkälti toista kymmentä. Näiden sisällä piti pyrkiä kuitenkin pysymään. Mantovassa hyökkäysrotaatioita on sen sijaan käytössä periaatteessa vain kolme, mutta niiden sisällä ja myös ulkopuolella jätetään tilaa pelaajien henkilökohtaisille pallonkäsittely- sekä pelinlukutaidoille. Kummassakin tyylissä on hyvät ja huonot puolensa. Selkeän struktuurin pelitavassa jokainen tietää tarkalleen mitä tehdä ja miten liikkua. Jos tämä tapa ei jostain syystä toimikaan, on kuitenkin mietittävä uusia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä tule luonnostaan pelaajille. Dynamossa vaihtoehtojen monipuolisuuden pitäisi toki periaatteessa sulkea tämä haittapuoli pois, sillä "meillä on ratkaisu joka tilanteeseen", kuten Vasko sanoi. Hieman löyhemmin organisoitu hyökkäyspelaaminen puolestaan mahdollistaa sopivimman rotaation käytön sekä omien kentällä olevien pelaajien ominaisuuksien että vastustajan puolustustavan mukaan. Tällöin on kuitenkin vaarana, etteivät kaikki neljä pelaajaa toteuta synkronoidusti samaa rotaatiota, jolloin pelaamisen rakenne voi mennä sekaisin. Seurauksena saattaa olla, että tilaa ei käytetä järkevästi eikä hyviä syöttövaihtoehtoja ole riittävästi, jolloin pallollinen pelaaminen muuttuu edelleen vaikeammaksi. Pelaajien kokemus, ymmärrys pelistä sekä kehittyneet kognitiiviset kyvyt havainnoida ja tehdä päätöksiä ovakin nähdäkseni valttia tässä jälkimmäisessä vähemmän tiukasti organisoidussa hyökkäystavassa.

Yhteisen hyökkäyspeli-idean löytäminen vie tietenkin uudella joukkueella oman aikansa. Mantovan tapauksessa joukkue on vielä osittain rakentunut uudelleen joulukuun alkupuolella, kun uusia pelaajia on tullut sisään ja muutama pelaaja parantunut loukkaantumisten jäljiltä. Olemme harjoitelleet nykyisellä kokoonpanolla yhteensä noin viiden viikon ajan, joten valmiin näköistä pallollinen pelaamisemme ei varmastikaan vielä ole. Yhdeksän hyvän kenttäpelaajan rosteri tarjoaa kuitenkin lukuisia mahdollisuuksia ja hyvän päivittäisen työnteon ohella kilpailuedun, joka meidän tulee hyödyntää kevään koitoksissa. Sanottakoon vielä se, että meillä ei ole tapana pelata kahdella ketjulla, vaan yksittäisillä vaihdoilla muun muassa pelaajien jaksamisen, pelivireen sekä kentällä kullakin hetkellä tarvittavien ominaisuuksien mukaan. Tämänkin takia tarvitaan aikaa yhteisen sävelen löytämiseen, sillä kentällä olevat nelikot sekoittuvat usein. Vielä kun lisätään tähän se, että pelaajat eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä robotteja, vaan varsin erilaisia persoonia vahvuuksineen ja puutteineen, niin toimivan yhteispelin löytäminen osoittautuu varsin moniulotteiseksi prosessiksi.

On hyödyllistä oppia tuntemaan pelikavereita myös kentän ulkopuolella, jotta voisimme ymmärtää toisiamme paremmin myös kentällä.

Valaisen pelaajiemme erilaisia hyökkäyspeliominaisuuksia muutamilla esimerkeillä. Otetaan aluksi Arrepiu-Leleco - parivaljakko, joka on pelannut jo yli vuoden toimivasti yhdessä ja on maalimäärillä mitattaessa erittäin suuressa roolissa joukkueessamme. Sen lisäksi, että he löytävät kentällä hyvin toisensa, molemmat pystyvät tekemään eron tulostaululle myös 1v1-ohituksillaan sekä tarkoilla laukauksillaan. Tähän mennessä pelatussa 13 sarjaottelussa Arrepiu on tehnyt 16 ja Leleco 12 maalia. He ovat siis yhdessä paukuttaneet puolet kaikista 56 tekemästämme maalista. Tässä tehoduon esimerkki muutoin penkin alle menneestä Villorba-ottelusta joulukuulta.

Arrepiun ja Lelecon voidaan Renén ohella kuitenkin sanoa olevan pelaajatyypiltään enemmän staattisia pelaajia. He pystyvät pallollisina taikomaan hyvän syötön tai laukauksen paikoiltaan ja pienessäkin tilassa, mutta eivät yleensä liiku etenkään pallottomina kovin paljon verrattuna muihin pelaajiimme. Sen sijaan Maagi, Willy, Loris ja Ziba hyödyntävät enemmän pallottoman liikkumisen osaamistaan, jolloin vastustajan puolustusmuodosta pyritään löytämään aukkoja ennen kaikkea nopealla pallon liikuttamisella ja syötön jälkeisellä liikkumisella.

Itse pelaan keskimäärin hieman yli 30 minuuttia ottelua kohden, mikä on varsin suuri minuuttimäärä. Pelaankin joka ottelussa kaikkien edellä mainittujen kanssa, jolloin yritän sopeuttaa omaa hyökkäyspelaamistani hieman muiden pelaajien mukaan. Arrepiun ja Lelecon ollessa kentällä on minun yleensä hyödyllistä liikkua ylöspäin hieman normaalia vähemmän, jättää heille tilaa tehdä temppujaan ja toimia itse varmistavana pelaajana. Sen sijaan esimerkiksi Maagin ja Ziban kanssa pelatessani pystyn itse liikkumaan pallottomana enemmän, sillä koko hyökkäyspelaamisemme on tällöin mobiilimpaa. Jos kentällä on vielä neljäntenä Loris tai Willy, niin pystymme usein kontrolloituun ja dynaamiseen pallonhallintaan mitä tahansa tämän sarjan vastustajaa vastaan. Esimerkin tällaisesta pyörityksestä voit katsoa alla olevalta viime lauantain otteluvideolta toisen jakson alusta ajasta 1.12.30 alkaen siihen asti, kunnes teemme 2-1 -kavennusmaalin (kesto noin 2.20).




Viime aikoina vaihtoparinani toiminut pohjapelaaja Valerio kuuluu sen sijaan enemmän niin sanottuun Arrepiu-Leleco-René -koulukuntaan. Palloton liike on hänellä melko verkkaista, mutta kombinaatiopelaamisen hän taitaa hyvin etenkin leikatessaan laidalta keskustaa kohti. Tällöin hän pystyy ottamaan pallon mukaansa ja laukomaan itse, tai jättämään pallon jalkapohjalla takakiertoa tekevälle pelaajalle. Malliesimerkki tästä osaamisesta nähtiin joulukuussa pelatun Petrarca-ottelun lopussa 3-3 -tasatilanteessa, kun Lelecon ja Valerion kombinaatiopeli ratkaisi ottelun meidän eduksemme. Maali on nähtävissä alla olevalta videolta ajasta 38.00 eteenpäin. Valerion vahvuutena on myös, että hän pystyy kentällä ollessaan ottamaan luontaisesti minkä tahansa pelipaikan: esimerkiksi hän osaa suojata erittäin hyvin palloa pienessä tilassa myös pivotasemassa.




Olen tässä tekstissäni analysoinut Mantovan pallollista pelaamista joukkueen yhteisten rotaatioiden sekä yksittäisten pelaajien ominaisuuksien kautta, tuonut esiin prässin alla pelaamisen ja maalitilanteisiin murtautumisen eri puolia sekä verrannut Mantovan ja KaDyn viime kauden pallollisen pelaamisen tapoja. Olen tarkoituksella jättänyt käsittelyn ulkopuolelle nopeasti syntyvät ja ohi menevät "suuremman epäjärjestyksen" tilanteet, kuten ylivoimaiset vastahyökkäykset, lähellä vastustajan maalia tapahtuvat riistot sekä muut hyökkäykset, joissa vastustajalla osallistuu alkutilanteessa vähemmän kuin neljä kenttäpelaajaa puolustamiseeen. Nämä tilanteet ovat tietyllä tapaa yksinkertaisempia purtaviksi ja ratkaistaviksi, joskin niille on toki tärkeää varata oma aikansa ja paikkansa.

Rotaatio, neljän pelaajan liikkuva pelisysteemi, on sen sijaan hieman monimutkaisempi pelin osa-alue, joka sisältää lukuisia eri elementtejä ja vaihtoehtoja. On kuitenkin syytä muistaa, että pelin aikan rotaatio on vain apuväline, johon joukkue tukeutuu. Lopulta kentällä on aina vastustaja, joka mahdollistaa pallolliselle joukkueelle tiettyjä ratkaisuja ja toisaalta sulkee pois toisia. Voi olla kannattavaa aloittaa hyökkäys tietyllä rotaatiolla, mutta yleensä ottaen pitäisi pyrkiä tekemään sitä, mitä kenttä tarjoaa. Jos on tilaa edetä ja haastaa omaa puolustajaa 1v1 -tilanteessa, tee se. Jos puolustajien takana on paljon tyhjää tilaa, toimita pallo sinne ja anna jonkun juosta perään. Jos vastustaja puolustaa vahvasti pallollista laitaa, kierrätä pallo nopeasti toiselle laidalle ja etene sieltä. Rotaation ei siis tulisi olla itseisarvo: hyökkäyspelaamisessa on tavoitteena pyrkiä olemaan vaarallinen sekä riittävän nopea ja monipuolinen, jottei puolustava joukkue pysty ennakolta estämään - tai edes näkemään - pallollisen pelin punaista lankaa.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että tilan ja ajan reunaehtojen huomiointi on futsalissa avainasemassa. Teen vielä seuraavaksi loppuyhteenvedon, jossa kokoan sellaisia rotaatiosta riippumattommia yksilöteknisiä ja -taktisia tekijöitä, jotka itse näen olennaisena osana tehokasta, maalintekoon pyrkivää hyökkäyspelaamista.

PALLOLLISENA
- laadukas syöttäminen (jalkaan tai tilaan), vaarallisimman toteutettavissa olevan syöttövaihtoehdon hakeminen, eteenpäin pyrkiminen
- suunnattu haltuunotto, tilan voittaminen kuljettamalla sekä 1v1-haastaminen lähempänä vastustajan maalia
- nopeat ratkaisut lähellä maalia, jolloin aikaa ei ole paljon, esim. laukominen vähillä kosketuksilla erilaisista asennoista, erilaisista liikkeistä sekä eri jalan ja kropan osilla

PALLOTTOMANA
- syöttövaihtoehdon tarjoaminen, pelattavana oleminen
- liikkeet ja valeliikkeet, jotka edesauttavat omasta puolustajasta irtautumista ja oman tilan hankkimista, esim. (syötön jälkeen) terävästi ylöspäin puolustajan näkökentän ulottumattomiin ja tämän jälkeen pysähtyminen tai etenemisen jatkaminen, puolustajan toiminnasta riippuen
- tilan luominen muille

Pivotina pelaava Arrepiu keskellä lähellä vastustajan maalia Genova-ottelussa 12.1. Tila ja aika ovat vähissä, mutta jokin ratkaisu pitäisi löytää. Pallottomien pelaajien liike ja/tai syöttösuuntien avaaminen on tällöin tärkeää.

Tämän pitkähkön ja monisyisen hyökkäyspelaamisen analyysin jälkeen käydään lopuksi vielä kalenterivuoden alun ottelukuulumiset läpi. Lauantaina 5.1. kärsimme kärkikamppailussa kotona Astia vastaan kirvelevän 3-4 -tappion, vaikka onnistuimme nousemaan 3-3 -tasatilanteeseen noin kaksi minuuttia ennen loppua. Viikko tämän jälkeen voitimme kotona helpohkosti keskikastin Genovan lukemin 6-1, sillä he kärsivät matkajalkojen lisäksi kolmen avainpelaajan poissaoloista. Viimeisin ottelumme ennen kolmen viikon ottelutaukoa päättyi lauantaina 5-5 tasuriin hankalalla vieraskentällä L84 vastaan (koko ottelu nähtävissä ylempänä). Emme pelanneet joukkueena koko ajan riittävän kompaktisti, energisesti tai keskittyneesti hyökkäys- emmekä puolustussuuntaan, mutta lentävä maalivahtimme toimi lopussa lähes satumaisen hyvin. Nousimme ensin minuuteilla 34-38 kolmen maalin tappioasemasta tasoihin 4-4, ja vaikka vastustaja rokotti meitä kulmapotkusta 24 sekuntia ennen loppua, onnistuimme vielä nousemaan hieman onnenkantamoisella kimmokepallolla tasoihin ajassa 39.50. Tunnelmasta ja draamankaaresta annettakoon siis arvosanaksi 5/5. Lyhyt maalikooste ottelusta on nähtävissä L84:n FB-sivulla.

Joulukuun alussa kirjoitin tulevasta viiden ottelun putkesta, jossa kohtasimme käytännössä kaikki muut top-6 -joukkueet. Tuloksena näistä otteluista oli melko vaatimattomat seitsemän pistettä. Onneksi sarjassamme pelataan paljon ristiin, joten olemme vielä kuitenkin kolmantena sarjataulukossa vain 2-3 pistettä kärkikaksikon takana. Sestu on kanssamme tasapisteissä neljäntenä ja seuraavat kaksi joukkuetta hengittävät kolmen pisteen päässä. Tasaista siis on ja ainakaan helppoja pisteitä ei saisi menettää, jos aiomme taistella sarjan voitosta tai varmaan playoff-paikkaan oikeuttavista sijoista 2-3.

Cupin lopputurnauksen ja maajoukkuetauon takia sarjaottelumme jatkuvat vasta 9.2. kotiottelulla Leonardoa vastaan. Seuraavaksi on kuitenkin aika suunnata katseet kohti maajoukkueen MM-esikarsintaturnausta, jossa kohtaamme ensi viikolla Pohjois-Irlannin, Walesin ja isäntämaa Moldovan. Vähimmäisvaatimuksena on jatkoonpääsy Main Rondille, eli kahden parhaan joukkoon sijoittuminen. Rutiinimme ja osaamisemme pitäisi kuitenkin riittää lohkovoittoon, olkoonkin että pahin kilpailijamme Moldova saa varmasti etua kotikentästään. Lohkovoitto toisi meille kuitenkin todennäköisesti jonkin verran helpomman väylän edetä jatkoon Main Roundilta viimeiselle 16 maan Elite Roundille, josta kuusi Euroopan maata selviää MM-karkeloihin. Tie Liettuan kisoihin 2020 on siis erittäin pitkä ja kivinen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Kokoonpanomme ja otteluaikataulumme ensi viikon karsintapeleihin. SUOMI!

Kiitos ja kumarrus vielä lopuksi urheilutoimittajille sekä hengessä mukana eläneille valinnasta vuoden 2018 futsalpelaajaksi. Lyhyen haastatteluni tähän liittyen voit käydä lukemassa täältä.

Palataan asiaan, kunhan sitä taas ilmenee. A presto!