Tarina futsalystävyydestä

Ciao a tutti!

Tämänkertaisessa blogitekstissäni kerron kahden futsalpelaajan kohtaamisesta ja yhteisestä taipaleesta. Toinen olen minä ja toinen on Miika "Maagi" Hosio. Maagi on ainut pelaaja, jonka kanssa olen pelannut futsalotteluita neljässä eri seurajoukkueessa - puhumattakaan maajoukkueesta tai useista epävirallisista kaveriporukkajoukkueista, joilla on pelattu kansainvälisiä turnauksia tai ystävyysotteluita. Vuosien saatossa minun ja Maagin välille on rakentunut futsalkentällä erityinen ja toimiva yhteys, jolle vetää käytännössä vertoja vain veli-veli -side Mikon kanssa.

Kunniamaininnat menevät toki tässä vaiheessa pitkän linjan kadylaisille, kuten esimerkiksi Arash Muridiyazdille, Jussi Kaihlajärvelle ja Kimmo Tolvaselle tai uudemman sukupolven futsaltähdille Sergei Korsunoville ja Jani Korpelalle, joiden kanssa on varmasti vielä tiedossa hienoja hetkiä parketilla. Näiden mainitsemieni ja monien muiden kadylaisten kanssa olen saanut elää joukkueurheilun hyviä ja huonoja hetkiä jopa ajallisesti pidempään kuin Miika Hosion kanssa. Laadullisesti minun ja Maagin suhde futsalkentällä on kuitenkin ollut ainutkertaista, vähintäänkin syksystä 2014 alkaen. Pelaajina olemme kokonaisuudessaan melko erityylisiä, mutta tunnemme varsin hyvin toistemme liikkeet kentällä, puhumme pelistä samoilla käsitteillä, futsalmuistimme ja -tietomme ovat samankaltaisia. Samaan aikaan kentällä ollessamme on niin sanotusti kaikki käytössä, eli aistimme usein, mikä on kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukainen kahden pelaajan kombinaatiomme. Puolustusvaiheessa Maagin voidaan puolestaan sanoa olevan minulla töissä: hän on usein ensimmäisessä prässilinjassa syömässä vastustajalta tilan ja ajan pois lähellä heidän maaliaan. Minulle jää pohjapelaajana ja "työnjohtajana" yleensä helpompi vastuu ahdistaa selkä maaliin päin pelaavaa vastustajan pivotia, katkaista vaikeita syöttöjä hänelle tai vain varmistaa että pallo menee joko yli rajojen tai maalivahdin hyppysiin. Seuraavaksi esittelen futsalystäväni numeroina.

Tietopaketti
Nimi: Miika Hosio
Pelipaikka: lateraali/ valepivot/ pivot
Pelinumero: 10, 12. Mantovassa 7.

Seurajoukkueura: FTK 2006-10, Sievi 2010-11 sekä Uefa Futsal Cupia 2015 ja -16, KaDy 2011-15 ja joulukuusta 2017-18, GFT 2015-17 ja syksy -18, Giovinazzo syksy 2017, Mantova joulukuusta 2018-19

Maajoukkueessa 2012 alkaen: 70 ottelua/ 29 maalia

Saavutukset: Seurajoukkueessa SM-kulta 2018, SM-hopea 2012 ja -15, SM-pronssi 2013. Futsal Cupin voitto 2013, -16, -17 ja -18. Futsal-liigan runkosarjan pistepörssin voitto 2014-15. Kauden futsalpelaaja 2014-15. Maajoukkueessa PM-mestaruus 2014, -16, -17 ja -18 sekä Baltic Cupin voitto 2015.

Muuta: Pelannut jalkapalloa korkeimmillaan Ykkösessä PS Kemissä ja OPS:issa.

Maagi on palannut hetkeksi KaDyyn joulukuussa 2017 ja virtaa riittää.

80-luvun lopun lapsi, neljä vuotta vanhempi isoveli kirittämässä, usean eri palloilulajin harrastaminen nuoruudessa. Mahdollisuus päästä korkealle myös jalkapallossa, mutta futsal vei lopulta mukanaan. Vähintään Suomen mittapuulla osaava futsalvalmennus ja treeniympäristö käytännössä koko 2010-luvun ajan.

Minussa ja Maagissa on paljon yhteisiä taustatekijöitä, jotka mitä luultavimmin selittävät osaltaan keskinäistä futsalymmärrystämme. Vaikka olemme futsalroolin ulkopuolella varsin erityyppisiä ihmisiä, kentällä olemme usein löytäneet toisemme. KaDyn paidassa meille on kertynyt 99 yhteistä virallista ottelua kausina 2011-13, 14-15 sekä 17-18. Näissä otteluissa Maagi on tehnyt 30 maalia, joihin minut on merkattu syöttäjäksi. Minä olen puolestaan pöllyttänyt verkkoja Maagin syötöistä 13 kertaa. Lukemat ovat varsin merkittäviä, jos huomioidaan, että kausien 2011-12 ja 12-13 aikana olimme 46 ottelussa melko vähän yhtäaikaisesti kentällä: toisin sanoen pelasimme tällöin suurimman osan ajasta eri ketjuissa. Kahden viimeisimmän kimpassa pelatun KaDy-kautemme 14-15 ja 17-18 "yhteinen" saldomme onkin 38 maalia 53 ottelussa.

Maajoukkueessa sen sijaan olemme pelanneet tähän mennessä yhdessä 61 ottelussa, joissa Maagi on tehnyt seitsemän maalia minun syötöistä ja minä kaksi maalia Maagin syötöistä. Yhteislukemamme on siis yhdeksän maalia. Osalle lukijoista saattaa tulla yllätyksenä, että olen pukenut päälleni yhdessä Maagin kanssa myös GFT:n ja Sievin pelipaidat. Ensin mainitun riveissä pelasimme pohjoismaiden seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa Tampereella kesällä 2014 ja jälkimmäisen paidassa Uefa Futsal Cupia alkusyksystä 2015. Mantovan aikana yhteisiä otteluita on kertynyt tähän mennessä seitsemän, mutta yhteisiä maaleja ei toistaiseksi meillä ole tilillämme. Emme ole olleet kovin pitkiä jaksoja yhtäaikaisesti kentällä, joskin näyttäisi siltä, että yhteinen peliaikamme on lisääntymään päin.

Yllä olevalta maajoukkueen videokuvaajan Petteri Tynin koostamalta maalikimaralta voit kokea minun ja Maagin viime vuosien hienoimpia yhteisiä hetkiä. Kiitos Petteri upeasta videosta! Kaikkiaan yhteinen futsaltarinamme on toki paljon muutakin kuin maaleja ja tilastoja. Se on ennen kaikkea yhdessä vietettyä aikaa, futsalkielellä keskustelua, ymmärryksen etsimistä, toisen sietämistä ja ainutlaatuisia hetkiä. Siispä halusinkin esittää Maagille kolme kysymystä, joihin vastasin ensin myös itse.

1. Mikä on ensimmäinen futsalmuistosi minusta? Entä paras yhteinen hetkemme?
Jukka: Ensimmäinen muistikuva Maagista on Haaparannan urheilutalolla FTK:n riveissä pelannut ylimielinen ja pitkätukkainen finninaama, joka ajeli minut melko surutta sivurajan vieressä oleviin puolapuihin. Maagin ensimmäinen virallinen ottelu KaDyssa on painunut myös mieleen. Voitimme arki-illan cup-ottelun Mäntässä 1-13, Maagi paukutti tehot 3+4 ja sai parhaan pelaajan palkinnoksi sen verran ison pakkauksen vessapaperia, että sitä on huhujen mukaan vieläkin jäljellä. Parhaaksi yhteiseksi hetkeksi nousee varmastikin vapunaattona 2018 Iittalassa pelattu 4. Futsal-liigan finaali. Syötin Maagille tuossa ottelussa kolme maalia ja varmistimme jatkoaikavoitolla Dynamon ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Maagi: Ensimmäistä kertaa näin Jukan, kun pelattiin KaDya vastaan FTK:n paidassa. Mutta paremmat muistot on totta kai, kun tulin KaDyn treeneihin. Muistan, kun syöteltiin ensimmäisissä treeneissä ja syötöt napsuivat aika kivasti jalkaan. Tällöin mietin, että kyllä meidän pelaamisesta tulee helppoa. Komik-veli oli kentän laidalla keppien kanssa tarkkailemassa tekemistäni ja olikin todennut, että tuossahan voisi olla potentiaalinen Japi KaDyyn. Olit aika hiljainen vielä silloin, mutta peliesitykset herättivät huomiota positiivisella tavalla. Pitkään ollaan pelattu kimpassa ja paljon on hyviä muistoja, mutta parhaana ja hienoimpana niistä on pitkään himoittu Suomen mestaruus KaDyn paidassa.

Minun ja Maagin yhteisen futsaluran huippuhetki - toistaiseksi

2. Luettele lyhyine perusteluineen kolme unohtumatonta yhteistä futsalreissua Suomen rajojen ulkopuolelle.
Jukka: Ensimmäisenä tulee mieleen tuore Moldovan MM-esikarsintaturnaus. Lensin sinne Maagin kanssa kahdestaan Italiasta ja jouduimme odottelemaan vajaan kahden päivän ajan Istanbulissa jumissa ollutta muuta joukkuetta. Treenasimme kahdestaan upeassa otteluhallissa ja järjestäjät kohtelivat meitä hyvin. Moldova-tappiosta huolimatta pääsimme karsinnoista jatkoon. Lomakohteen idylliä maasta oli hankala löytää.

Toisena nostettakoon esille Montenegrossa tammikuussa 2015 pelattu EM-esikarsintaturnaus, jossa etenimme jatkoon voittamalla kaikki kolme peliämme maalierolla 10-0. Molemmat olimme isossa roolissa turnauksessa.

Kolmantena haluan mainita "Nordic Starsin" kanssa Zagrebissa pelatun hyväntekeväisyysottelun maajoukkueen päävalmentajan Mico Marticin silloin valmentamaa Futsal Dinamoa vastaan loppuvuodesta 2014. Suurilukuinen ja äänekäs kotifanien joukko, savun täyttämä halli, kroatialaisten vieraanvaraisuus ja 4-6 -voitto tiukasta ottelusta tekivät reissusta ikimuistoisen.

Maagi: Ruma, Serbia (2014). Kovatasoinen palkintoturnaus värikkäällä porukalla. Oli mahtava pelata, vaikka mitalipeleihin ei päästykään. Saimme Nordic Betiltä kivan sponssin ja päästiin nauttimaan "futsal-lomasta". Ihana nariseva parketti, josta irtosi liukuessa tikkuja sekä ensimmäisessä jatkopelissä vetämäni saksari, josta seurasi lievä aivotärähdys, eivät unohdu koskaan.

Zagreb, Kroatia (2014). Hieno hyväntekeväisyysottelu Nordic Stars vs. Dinamo Zagreb. Ihan huikea yleisö ja mekkala hallissa koko pelin ajan; kentällä ei kuullut mitään kun yritettiin ohjata toisia. Rumpujen soitto ja Dinamo-fanien karjunta toivat ihan älyttömän fiiliksen. Peli oli tiukka ja ei todellakaan mikään löysä hyväntekeväisyysottelu, vaan siellä mentiin joka palloon sata lasissa. Voitettiin Dinamo heidän kotikentällään. Tällä reissulla tulivat tutuksi myös Istanbulin lentokentän, Atatürkin kokolattiamatot.

Montenegro, EM-esikarsintaturnaus (2015). Ihan täydellinen karsintaturnaus. Kolme peliä ja kolme voittoa maalisuhteella 10-0. Ykköskenttä pelasi mallikkaasti ja tehtiinkin kaikki 10 maalia.

Futsal is here! Komik on tehnyt maalin Montenegroa vastaan, Maagi ja minä riennämme onnittelemaan.

3. Mitkä ovat sinulle mieluisimmat kahden pelaajan kombinaatiot futsalkentällä?
Jukka: Oikein ajoitettu laitanosto, 1v1-laitahaasto ja pallon toimittaminen sen jälkeen maalin eteen, sekä laitavalesaadi. Tykkään myös laukaukseen päättyvästä kulma- tai rajapotkuloopista.

Maagi: Saad, Magna, Also this is suprise (+sakset) ja Schumi.

Avataan näitä lisää myöhemmin...

Maalia juhlimassa kotiyleisön edessä

Intensiivisin kausi Maagin kanssa osui varmastikin vuosille 2014-15. Tällöin sanoin kauden jälkeen Maagille viettäneeni hereilläoloajastani luultavasti enemmän aikaa hänen kuin rakkaan vaimoni kanssa aikavälillä loka-huhtikuu. Kyseiselle kaudelle osui nimittäin futsalmatkoja Makedoniaan, Kroatiaan, Ranskaan, Montenegroon ja Puolaan. Tähän voidaan vielä lisätä 10 päivää Suomessa pelattuja maaotteluita sekä tiiviit Futsal-liigan playoffit - unohtamatta tietenkään treenaamiseen, muihin liigaotteluihin ja satunnaisiin joukkueillanviettoihin käytettyä aikaa. Vitsini saattoi siis olla jopa hyvin lähellä totuutta. Tämän kauden jälkeen keksinkin yhdessä Maagin ja Mikon kanssa mukavan ajanvietepelin, jossa kukin vuorollaan asetteli futsalfläppitaulun nappulat tiettyihin paikkoihin alustalle ja toiset yrittivät arvata, mistä nimenomaisesta, yleensä viime kuukausina tapahtuneesta pelitilanteesta oli kyse. Tämä arvoitusten esittäminen vaatii lajiymmärrystä, kentän hahmottamista, avainhetkien muistamista sekä ylipäätään sitä, että pelaamista ajatellaan ennen kuin mennään kentälle ja myös sen jälkeen. Hauskaa ja opettavaista, suosittelen futsalhulluille.

Futsalystävien tarinaan mahtuu toki säröjä ja vastakkainasetteluja. Enkä nyt puhu pelkästään treeneistä, joissa välillä otetaan yhteen niin sanallisesti kuin fyysisesti. Molemmat haluavat nimittäin voittaa jo treeneissä kaikki kaksinkamppailut ja pelit, joissa lasketaan maaleja. Laajentaakseni kuitenkin näkökulmaa on hyvä tuoda esiin, että Maagi on pelannut Futsal-liigan otteluita neljässä eri seurassa, kun taas itse olen liigaotteluissa aina pukenut päälleni Dynamon pelipaidan. Olemme siis kohdanneet kentällä useita kertoja vastakkain. Kuten jo hieman yllä sivusinkin, KaDy ja FTK kohtasivat toisensa sekä Futsal-Ykkösen että liigan aikana kolmena peräkkäisenä kautena 2007-10. Niin ikään Maagin edustaessa GFT:ia pelasin häntä vastaan vuosina 2016 ja -17 kahdeksan tiukkaa vääntöä, joista kuusi playoffeissa. Vaikka tunsin hänet pelaajana jo hyvin, aika monessa näistä matseista hän pystyi heiluttamaan verkkoja käytännössä nenäni edestä. Olkoon tämä yksi merkki Maagin viimeistelytaidoista. Lohduttaudun sillä, että onnistumisia tuli myös minulle ja otteluvoitot näistä kahdeksasta pelistä olivat lopulta tasan 4-4.

Maagi palasi Monnarille GFT:n riveissä tammikuussa 2016. Samu Kytölä luovutti hänelle KaDy:n pelipaidan muistoksi silloisista kuluneista vuosista.

Keskinäisiä yhteenottoja seurasi lopulta Maagin paluu KaDy-paitaan joukukuussa 2017, mikä sai viimeisetkin palaset loksahtamaan joukkueessamme kohdalleen. Loppukausi oli Dynamon osalta kultaista historiaa. Sitten erosimme taas hetkeksi, kunnes sain futsalystävän loppukaudeksi seurakseni Mantovaan. Ja taas vaikuttaa siltä, että Maagin tulo on yksi tärkeä osa loppukauden menestysreseptiämme. Pelaamisemme nimittäin on mennyt kokonaisuutena eteenpäin varsinkin kahdessa edellisessä tiukassa ottelussa, joista kerron seuraavaksi lyhyesti.

Toissa viikonloppuna jämähdimme hyvin harmilliseen 5-5 -tasuriin vieraissa Sestua vastaan, kun isännät tasoittivat seitsemän sekuntia ennen päätössummeria. Ottelu oli kontrollissamme käytännössä koko sen keston ajan, sillä vietimme siitä johtoasemassa noin 36,5 minuuttia. Sekä minä että Maagi pääsimme maalin makuun: maalikoosteen voi katsoa tästä linkistä. Sattumatasurista ei lopulta voitane puhua, sillä Sestu on toistanut samanlaisen viimeisen minuutin takaa-ajotempun helmikuussa vieraskentällä sekä sarjakärki Petrarcaa että sarjakolmosta Astia vastaan. No, me otimme sen sijaan viime lauantaina kotikentällä omamme pois kuumaksi yltyneessä Lombardian derbyssä Milanoa vastaan, kun nousimme ensimmäisen jakson tappioasemasta 5-1 -voittoon vahvan toisen jakson ansiosta. Maagille saldona oivallinen syötönkatko ja syöttö 2-1 -voittomaaliin. Itse viimeistelin 4-1 -maalin tyhjään nuottaan oman maalimme edestä. Jälkipeleiltä ei tässä ottelussa vältytty ja poliisitkin jouduttiin kutsumaan paikalle turvaamaan tilannetta, sillä etenkin joukkueiden taustat tuntuivat haastavan keskenään kovastikin riitaa. Katsojia vaara ei onneksi koskenut.

Maagi pahanteossa Milanoa vastaan. Useimmista kotiotteluistamme ilmestyy muuten korkealaatuisia kuvia heti otteluiden päättymisen jälkeen osoitteeseen www.photomantova.com.

Voittomme yhdessä Asti-Sestu -tasapelin kanssa tarkoitti sitä, että nousimme sarjakakkoseksi, kun kuusi kierrosta on pelaamatta. Olemme kuitenkin edelleen neljä pistettä Petrarcaa jäljessä ja takanakin on useita vastustajia iskuetäisyydellä. Löysäilyyn ei siis ole varaa, jos haluamme taistella sarjan voitosta ja suorasta noususta Serie A:han. Tämän tavoitteen seurajohto teki selväksi tammikuussa ja sen eteen tehdään töitä. Ottelumme jatkuvat lauantaina 2.3. kotona Carrè Chiuppanoa vastaan. Kolmanneksi viimeisenä sarjataulukossa majailevat vieraat ovat ehdottomasti vakavasti otettava joukkue, jota vastaan olemme tällä kaudella pelanneet jo kolme suurimaalista ottelua. Kaksi kertaa olemme poistuneet kentältä voittajina ja kerran jaoimme pisteet. Tämän jälkeen matkustamme seuraavan viikon lauantaina lähelle Itävallan rajaa Bubin vieraaksi. Häntäpäähän viime kierroksilla juuttunut Bubi on kotonaan takuuvarmasti kova luu; syyskierroksella jäimme Mantovassa heitä vastaan harvinaiseen 0-0 -tasuriin. Mitään vastustajaa ei siis sovi aliarvioida: myönteinen merkki onkin, että peliasenteemme on ollut viime aikoina hyvällä tasolla. Tämä näkyy muun muassa haluna voittaa kaksinkamppailuja, omaa maalia kohti juoksemisessa puolustustransition hetkellä, laukausten blokkaamisessa, liukumisessa tai tuen antamisessa joukkuekaverille, jos hänet ohitetaan. Yhtenäinen joukkue on menestyvä joukkue. Edellisessä neljässä ottelussa olemme kaikissa tehmeet viisi maalia, joten avaintekijäksi meille nousee se, miten hyvin tilkitsemme oman maalimme.

Viimeiseksi palataan vielä hetkeksi minuun ja Maagiin. Elämme parhaillaan yhdessä futsalammattilaisen unelmiamme menestyvässä joukkueessa. Nautimme näistä kuukausista, treeneistä ja peleistä täysin palkein, sillä tämäkin kausi päättyy aikanaan. Jatkosta emme osaa vielä sanoa, sillä futsalelämä ammattilaisena on osittain myös kiertolaisen elämää. Jos palaset loksahtavat kohdalleen, saatamme pelata tulevaisuudessakin samassa seurajoukkueessa. Se selviää myöhemmin. Maajoukkueessa tulemme joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä näkemään toisiamme vielä joitakin vuosia. Ja futsalystävyytemme tulee eittämättä säilymään vielä pidempään. Se on ainakin varmaa.

Tuoreet nelinkertaiset PM-mestarit ja futsalystävykset joulukuulta 2018

Arrivederci!

Jutussa käytetyt KaDy-kuvat ovat KaDy Futsalin Facebook-sivulta.

Läpivalaisu vastustajiin

Ciao.

Yksi tärkeimmistä syistä Italiaan lähdölleni oli otteluiden korkeampi taso verrattuna Suomeen sekä halu kehittyä paremmaksi pelaajaksi näissä kovemmissa peleissä. Tällä kertaa haluankin esitellä blogissa vastustajiamme. Tulen käymään läpi Serie A2:n A-lohkon muita joukkueita kuin myös maajoukkueen lähimenneisyyden ja -tulevaisuuden vastustajia. Sivuan tekstissäni pelin tasoa, peluutusta, pelaajien ominaisuuksia, pelitapoja sekä koti- ja vieraspelien eroavaisuuksia. Lihaa luiden päälle tarjoavat kolmen eri vastustajajoukkueen avainpelaajan haastattelut. Esitin näille aikaisemmilla Italian visiiteilläni tutuksi tulleille pelaajille muutaman kysymyksen, jotka tuovat hieman lisävalaistusta siihen, miten kilpailevissa joukkueissamme toimitaan.

Vastustajamme tulevat Pohjois-Italian alueelta ja Sardinian saarelta. Sininen viittaa Mantovaan, tähdet vieraspaikkakuntien sijainteihin. Reissupelit eivät yleisesti ottaen ole kohtuuttoman pitkien matkojen päässä.

Pureudutaan aluksi pelin tasoon. Ensimmäiseksi sanottakoon, että Serie A2:n niin sanottu pohjoislohko on melko selvästi kotoista Futsal-liigaa tasokkaampi sarja, jossa käytännössä mitään ottelua ei voi voittaa helposti. 12 joukkueesta vain yksi - Ossi - on yhdellä kerätyllä pisteellään selvä heittopussi. Heiltä loppuivat rahat kesken kauden ja näin ollen he ovat joutuneet kitkuttamaan marraskuun alusta asti nuorilla pelaajilla. Muutoin ottelut ovat yleensä tasaisia, tasokkaita ja tapahtumarikkaita. Esimerkiksi meidän 14 sarjaottelusta kolme on päättynyt tasapeliin, viisi on kääntynyt jomman kumman eduksi aivan loppuhetkillä ja kuusi - mukaan lukien helppo Ossi-vieraspeli - on käytännössä ratkennut hieman aikaisemmin. Näissä kuudessa ottelussa meillä on kuitenkin kaikissa olleet omat vaikeat hetkemme - yleensä ensimmäisillä jaksoilla, mutta olemme saaneet iskettyä tärkeän 2-3 maalin eron toisten jaksojen alkupuoliskolla. Myös itse pelitapahtumat ovat olleet usein melko tasaväkisiä, toisin kuin mihin olen osassa Futsal-liigan otteluita tottunut.

Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, meillä on tällä hetkellä käytössä poikkeuksellinen yhdeksän laadukkaan kenttäpelaajan rotaatio, jota muilla lohkon joukkueilla ei ole. Käytännössä kaikilta joukkueilta löytyy kuitenkin 7-8 riittävän hyvää kenttäpelaajaa, jotka voi laittaa melko huoletta kentälle. Näin ollen monilla muillakin joukkueilla voidaan sanoa olevan melko leveä ja hyvätasoinen pelaajarinki. Ketjupelaamista Italiassa ei tunneta, vaan vaihdot tehdään eteläeurooppalaiseen tapaan yksittäisinä, toisin kuin Suomessa. Brasilialaisvahvistukset, joista osa lasketaan nuorina saapasmaahan tulleina virallisesti italialaisiksi, ovat tietysti yleisiä joka joukkueessa. Italia ja sen ansiotaso näyttäytyy monelle brasilialaiselle paratiisina, kun taas italialaiset rakastavat kaunista peliä ja maaleja. Niin sanottu win-win -tilanne siis. Lisäksi kilpailevista joukkueistamme löytyy muun muassa yksittäisiä espanjalaisia, marokkolaisia sekä Balkanin alueen pelaajia Albaniasta, Kroatiasta ja Makedoniasta, josta meidän Ziba on kotoisin. Sarjan yksi parhaista pelaajista on neljäntenä taulukossa kaksi pistettä meitä jäljessä olevan Sestun Nejc Hozjan, joka edustaa Euroopan top-10 maajoukkuetta Sloveniaa.

Nejc Hozjan (kuvassa pallon kanssa) johtaa parhaillaan sarjan maalipörssiä 19 osumallaan. Hän haastaa ja laukoo hyvin molemmilla jaloillaan. Tulevana lauantaina nähdään, pystymmekö pitämään hänet kurissa kotikentällään.

Edetään seuraavaksi yksilöiden lajiominaisuuksiin. Uskallan sanoa, että juoksukestävyys ei välttämättä ole täkäläisten pelaajien merkittävä vahvuus, minkä takia mikään joukkue ei käytännössä jaksa tai halua prässätä korkealta koko ottelun ajan. Jotkut vastustajista prässäävät ottelun alkupuolella, osa antaa painetta tilanteen mukaan, ja toiset tulevat ylhäältä iholle vasta mahdollisessa tappioasemassa toisella jaksolla. Kaiken kaikkiaan yksilöiden teknisen taitotason - syöttäminen, haltuunotto, ohituskyky suojaaminen, laukominen -, pienen tilan kombinaatiopelaamisen sekä 1v1 -pelaamisen myös puolustussuuntaan voidaan kuitenkin sanoa olevan Suomea korkeammalla tasolla. Sama pätee pitkälti myös pallottoman pelaajan liikkumiseen sekä hyökkäys- että puolustusvaiheessa: ne näyttävät futsalilta eikä jalkapallolta sisätilassa. Lajinomaisen tekemisen rutiini näkyy kaikkien vastustajien tekemisessä, vaikka osalla heistä yrittäminen ei kannakaan niin paljon hedelmää.

Sarjan ominaispiirteisiin kuuluu, että hyökkäysvaiheessa kaikilla joukkueilla on käytössä syvyydessä pienehköllä alueella liikkuva selvä pivotpelaaja, joka harvemmin laskeutuu pallonhallinnassa edes omalle kenttäpuoliskolle. Ajoittain pivot saattaa osallistua prässin purkamiseen omalla alueella, mutta useimmiten he säästävät energiansa oikea-aikaiseen pelattavaksi ilmestymiseen ja pallon suojaamiseen. Tämän jälkeen he joko jakavat pallon joukkuekaverilleen tai kääntyvät itse ja laukovat. Huomionarvoista on vasenjalkaisten pivotien suuri määrä verrattuna Suomeen: sarjassamme on viisi vahvalla ruumiinrakenteella varustettua vasenjalkaista pivotia, jotka pelaavat usein oikealla laidalla. Pallon saadessaan he pystyvät tarjoamaan laadukkaita syöttöjä oikeajalkaisille pelaajille joka puolelle kenttää.

Pivoteista puhuttaessa siirrytään seuraavaksi aikaisemmin mainitsemiini kolmen vastustajapelaajan haastatteluihin. Ääneen pääsevät sarjakärki Petrarca Padovan vahva vasenjalkainen pivotpelaaja Jean Cividini, 6. sijalla olevan Milanon vasenjalkainen monipuolinen ja futsaltaitava laitapelaaja/ pivot Marcello Esposito sekä 8. taulukossa majailevan Genovan oikeajalkainen sähäkkä laitapelaaja Leandrinho. Heistä kaikilla on kokemusta myös Serie A:sta.

Cividiniltä on vaikea saada tökättyä palloa pois.

1. Perustiedot
JC: 30 v., brasilialainen, 14 sarjaottelua/ 12 maalia (tilanne 10.2.19)
ME: 26 v., italialainen 12/7
L: 32 v., brasilialainen, 7/5

2. Millainen on joukkueesi treeniviikko (ma-pe)?
JC: Treenaamme viikon aikana kuusi kertaa, joista yksi on kuntosalitreeni. Pallolliset treenit ovat hyvin intensiivisiä.

ME: Treenaamme kolmena iltana viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Vain ammattilaiset käyvät kuntosalilla aamupäivisin, työssäkäyvät eivät.

L: Meillä on kahden tunnin iltatreenit maanantaista torstaihin, jonka lisäksi me ammattilaiset käymme kuntosalilla 3-4 aamupäivänä. Perjantai on vapaa (mikä on yleistä Italiassa) ja lauantaina pelataan.

Esposito on vauhtikuljetuksillaan onnistunut ohittamaan minut muutaman kerran pallon kanssa, mutta ilman palloa ei.

3. Kuinka monta kenttäpelaajaa käytätte otteluissa? Kuinka monta pelaa ammattilaisena ja mistä pelaajat ovat kotoisin?
JC: Meillä on kahdeksan kenttäpelaajaa käytännössä aina käytettävissä ja kierrätämme heitä kaikkia. Meitä on kuusi brasilialaista, yksi espanjalainen ja kolme italialaista. Näistä yhdeksän on ammattilaisia.

ME: Käytämme 8-9 pelaajaa ottelussa. Meillä on kolme ammattilaista, joista kaksi brasilialaista ja yksi espanjalainen. Loput yhdeksän ovat italialaisia, jotka opiskelevat tai työskentelevät pelaamisen ohella.

L: Meillä on noin kahdeksan pelaajan rotaatio, jos kaikki ovat käytettävissä. Yleensä 4-5 heistä pelaa yli 30 minuuttia ja muut hajaminuutteja. Meillä on neljä brassia, jotka ovat ammattilaisia ja loput ovat italialaisia puoliammattilaisia.

4. Miten kausi on mennyt tähän asti ja mikä on loppukauden tavoite?
JC: Tähän asti on mennyt tosi hyvin. Meillä on vahva joukkue, jossa jokainen ajattelee yhteistä etua. Päävalmentaja osaa johtaa hyvin ryhmäämme: teemme töitä hymyssä suin, mutta todella ammattimaisesti. Tavoitteenamme on voittaa sarja ja nousta suoraan Serie A:han.

ME: Kausi on ollut hieman vuoristoratamainen, varmasti odotimme enemmän (viime kaudella Serie A:ta pelanneena joukkueena). Loukkaantumiset ja pelikiellot ovat usein pienentäneet pelaajarotaatiotamme, jolloin emme ole saaneet parastamme irti. Haluamme kuitenkin pitää sarjan tasaisena, ottaa pisteitä myös vierasotteluissa ja olla lopulta mukana taistelussa playoff-paikoista (sijat 2-4).

L: Tähän mennessä kausi on sujunut hyvin; seura on asettanut tavoitteeksi suoraan sarjassa säilymisen (9. sija) ja olemme hyvin siinä vauhdissa. Henkilökohtaisella tasolla ei ole mennyt niin hyvin: minulla on ollut kaksi vakavaa loukkaantumista, mutta nyt olen tehnyt paluun kentälle kahdessa edellisessä ottelussa.

Leandrinho on nopeana pelaajana ajoittain vaikeasti pideltävissä. Hänen roolinsa kapean pelaajarotaation Genovassa on erittäin tärkeä.

Grazie per le interviste!

Otetaan tässä vaiheessa lyhyt katsaus sarjamme kotikenttäetuun. Koti- ja vierasotteluiden sarjataulukoita katsellessa (kuva alla) voi nimittäin havaita varsin selvän trendin, kun runkosarjasta on takana noin kaksi kolmasosaa. Kolmen kärki, eli Petrarca-Asti-Mantova, on kerännyt mukavan potin myös vieraspisteitä, mutta meidän alapuolella sijoilla 4-10 majailevat joukkueet elävät pitkälti vain kotiotteluistaan. Mikään joukkue sijoilla 1-10 ei ole hävinnyt yli kahta kotiottelua, ja kaikilla on vähintään kaksi vierastappiota. Toiseksi viimeisenä olevan Leonardon poikkeava koti- ja vieraspisteiden rekordi vahvistakoon säännön.

Milano, Genova, Bubi ja Ossi eivät ole voittaneet ainuttakaan vierasottelua.

Me olemme tienanneet vieraissa vain yhden pisteen vähemmän kuin kotona, mutta tähän liittyen on hyödyllistä tutkia runkosarjan jäljellä olevaa ohjelmaamme. Ensi lauantaina lennämme Sardinian saarelle, jossa kohtaamme erittäin hankalalla vieraskentällä samoista sijoista taistelevan Sestun. Kyseessä on rutinoitunut joukkue, jolla on monen vuoden kokemus Serie A2:n nousutaistelusta. Kevään muut kolme matkapeliämme suuntautuvat meidän yläpuolella taulukossa olevien Petrarcan ja monivuotisen Serie A:n kärkikastijoukkueen Astin vieraiksi, sekä pitkän matkan päässä lähellä Itävallan rajaa Meranoon paikallisen Bubin kotiluolaan. Muutamalla ulkomaalaisvahvistuksella pelaava joukkue taistelee ehkä hieman muita heikommalla ringillä, mutta ovat kotonaan vaikeasti voitettavissa.

Kaiken kaikkiaan jotain vieraskentällä pelaamisessa pitää muuttaa, sillä edellisessä kolmessa matkaottelussa (en laske tähän sarjajumbo Ossin kotikentällä pelattua ottelua) meiltä on melko selvästi puuttunut muun muassa taistelutahtoa, juoksuvoimaa, huolellisuutta ja järkevyyttä kontrolloida peliä. Tuloksena näistä onkin vain hikisesti tienattu yksi piste. Jos tästä huolimatta loppukauden vieraspeleissä pisteitä sattuisi jäämään matkalle, niin kotikentällä niitä ei saisi sen sijaan menettää. Meille vieraiksi saapuu nimittäin käytännössä vain sarjataulukon alemman puoliskon joukkueita. Joka tapauksessa loppukaudella etunamme tulee olemaan laajan pelaajaringin lisäksi määrällisesti ja laadullisesti hyvätasoinen treenaaminen, joka kumuloituu muihin vastustajiin verrattuna. Tunnemme myös muut joukkueet paremmin syyskierroksen jälkeen, jolloin pelaajilla on enemmän ennakkotietoa ja parketilla hankittua kokemusta vastustajista. Tämä tietäminen auttaa kiinnittämään huomiota relevantteihin asioihin otteluihin valmistautuessa sekä itse otteluissa.

Kerrottakoon vielä muutama sana muista vastustajistamme, jotka eivät tähän mennessä ole tulleet kirjoituksessa esille. Villorba on kabinetin kautta A2:n noussut joukkue, joka hävisi viime keväänä Serie B:n nousukarsintafinaalin Mantovalle. Heidän kaudestaan povattiin vaikeaa, mutta mitä vielä. Balkanilaisvahvisteinen joukkue on voittanut puolet otteluistaan ja komeilee taulukossa tällä hetkellä viidentenä. Villorbaa voisi kuvata mielialajoukkueeksi, jonka ottelut yleensä repeävät viimeistään viimeisen 10-minuuttisen aikana jompaan kumpaan suuntaan. He ovat tehneet eniten ja päästäneet kolmanneksi eniten maaleja. Tehtävä: keksi miesten Futsal-liigasta vastaavanlainen joukkue.

Villorba juhli kotonaan joulukuussa myös meidän kustannuksella. Arrepiu allapäin.

L84 on jatkuvuudestaan ylpeä ja laadukasta juniorityötään korostava seura Torinon läheltä. Nousivat Villorban ja Mantovan - kuin myös Petrarcan, Astin ja Genovan - tavoin Serie B:stä A2:een kevään päätteeksi. Muutama ulkomaalaisvahvistus tuo lisäarvoa muutoin melko tasapaksulle ryhmälle. Nopeissa hyökkäyksissä ja suunnanmuutospelaamisessa hyvä joukkue on tällä hetkellä taulukossa seitsemäntenä.

Carrè Chiuppanon sarjasijoitus (10.) valehtelee joukkueen tasosta. Edellisestä viidestä ottelustaan he ovat voittaneet neljä - mukaan lukien rökälevoitto 10-2 sarjakärki Petrarcasta - ja hävinneet vain niukasti vieraissa Astille. Ringissä on pelaajia monesta eri maasta ja joukkue hankki joulukuun siirtoikkunan aikana vahvistuksia kohentaakseen sarjasijoitustaan.

Leonardo on pienehköillä resursseilla operoiva cagliarilainen seura, joka tulee todennäköisesti jäämään sarjassa toiseksi viimeiseksi ja putoamiskarsintaan. Voitimme heidät kuitenkin vain niukasti kotona lauantaina, mikä tiivistää hyvin sarjan tason ja tasaisuuden. Voittomaalimme 4-3 syntyi vasta vajaat kolme minuuttia ennen loppua, kun nostimme maalivahtimme Enricon mukaan pyörittämään peliä viidellä pelaajalla. Hän itse sai kunnian survoa oman jatkopallonsa maalin perukoille. Maagin lopullisesti ottelun ratkaissut 5-3 -maali tuli vasta neljä sekunnin kymmenystä ennen summeria.

Torjuntojen ohella Enrico on osunut tällä kaudella jo kahdesti vastustajan maalikehikoiden väliin.

Lopuksi haluan vielä kirjoittaa Suomen miesten maajoukkueen edelliskausien vastustajista ja tulevista haasteista. Olemme tämän kauden aikana kohdanneet Jyväskylän turnauksessa Venäjän, Tanskan ja Tsekin, PM-turnauksessa Grönlannin, Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä MM-esikarsintaturnauksessa Pohjois-Irlannin, Walesin ja Moldovan. Saldona on ollut seitsemän voittoa ja kolme tappiota. Jyväskylän turnaus palveli maajoukkuetta hyvin: näimme, että meillä on Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n rankingin 23. sijoitettuna (lähde: Jyrki Filppu) omat mahdollisuutemme pärjätä Euroopan top-10 maita vastaan, vaikka hävisimmekin Venäjälle ja Tsekille lopulta kolmella maalilla. Karsintaturnauksessa Moldova vieraissa oli meille arvonnassa pahin mahdollinen kakkoskorin vastustaja sekä pelillisesti että todistetusti myös logistisesti. Meidät oltiin siis sijoitettu lohkon ykköseksi ja tasapeli Moldovaa vastaan olisi riittänyt lohkovoittoon. Emme kuitenkaan yltäneet tässä ottelussa parhaimpaamme varsinkaan prässipelin ja viimeistelyn osalta, ja hävisimme lopulta 1-2. Kooste ottelusta alla.

Saavutimme kuitenkin jatkopaikan MM-karsinnan seuraavaan vaiheeseen, mutta lohkomme on ennakolta kinkkisempi verrattuna siihen, jos olisimme voittaneet Moldovan turnauksen. Nyt kohtaamme Espanjan - yhden maailman parhaista joukkueista - edellisissä EM-kisoissa 2018 pelanneen Puolan heidän kotikentällään, sekä kovaa nousua brasilialaispelaajien avulla tekevän Georgian. He olivat jo lähellä päästä vuoden takaisiin EM-kisoihin, mutta kaatuivat kokemattomuuttaan playoff-karsintavaiheessa Romanialle.

Tästä lohkosta kaksi menee jatkoon seuraavaan karsintavaiheeseen, joten hankalaa tulee olemaan. Georgia on ennestään tuntematon haaste, mutta Puolan olemme onnistuneet voittamaan luvuin 2-3 sekä 2015 että 2017 heidän kotikentällään. Espanjalle sen sijaan hävisimme viime huhtikuussa 3-1 ja 5-1. Näitä pelejä maajoukkue kuitenkin tarvitsee. Lisäksi näkisin, että ystävyysotteluita tai 3-4 maan turnauksia pitäisi pelata ensisijaisesti meitä ennakolta kovempia maita vastaan. Ne ovat otteluita, jotka kehittävät maajoukkuetta enemmän kuin esimerkiksi Walesia ja Grönlantia vastaan pelattavat selvän marginaalin voitto-ottelut. Neljän peräkkäisen PM-mestaruuden - joiden saldona on 14 voittoa ja yksi tasapeli maalierolla 57-18 - jälkeen olen viimeistään valmis kyseenalaistamaan PM-turnauksen hyödyllisyyden.

Sen sijaan esimerkiksi tammikuussa 2017 Puolan Tychyssa pelattu neljän maan harjoitusturnaus palveli pelillisesti erittäin hyvin maajoukkueen kehitystavoitteita. Vaikka hengitimme pikkukylässä kivihiili-ilmaa, puolet joukkueestamme oli kipeänä ja ruoka oli monen mielestä sopimatonta, itse kentällä kairasimme voiton Puolasta, tasapelin Bosniasta ja hävisimme niukasti Slovenialle, jonka lopullinen sijoitus 2018 EM-kisoissa oli muuten viides. Tulimme turnauksessa toiseksi, joka oli tavoitteenamme myös saman kevään EM-karsinnoissa. Niissä pelasimme tasan isäntämaa Romaniaa vastaan, hävisimme Portugalille ja voitimme Latvian, mutta neljä pistettä ei tällä kertaa riittänyt jatkopaikkaan. Kalenterivuonna 2015 koimme niin ikään kahdessa eri karsinnassa ratkaisevat kirvelevät tappiot Valko-Venäjälle (0-2) ja Serbialle (1-2), jotka olivat rankingissa meidän yläpuolella. Puolan lisäksi olemme onnistuneet voittamaan meitä kovemmista maista vain Unkarin kahdesti, keväällä 2015 ja syksyllä 2017. Tämän tason maita vastaan pitäisi pelata jatkuvasti harjoitusotteluita, jotta saisimme tietää ja tuntea, mitä niissä pärjääminen vaatii, ja jotta voisimme saavuttaa riittävästi rutiinia tuloksen tekemiseen tärkeissä karsintaotteluissa lähitulevaisuudessa.

Maajoukkue tarvitsee enemmän tämän tason vääntämistä hampaat irvessä. Kuva: Futsal Association of Moldova.

Lopuksi haluan tehdä vielä yhteenvedon suomalaispelaajien vahvuuksista ja haasteista, sekä rohkaista suomalaisia futsalisteja avautumaan kotimaan ulkopuolelle. Arvioisin, että monilla suomalaispelaajilla on yleisesti ottaen hyvän koulutustaustan ansiosta valmiudet oppia ymmärtämään futsalin lainalaisuuksia teoriassa. Suomalaisten ehkä tyypillisimpänä vahvuuksina voidaan futsalin näkökulmasta pitää myös työntekoon sitoutumista sekä tähän läheisesti liittyviä tekijöitä, kuten juoksukuntoa, taistelutahtoa ja kurinalaisuutta. Pelinomaisen liikkumisen, pallollisten taitojen ja peliälykkyyden kehittäminen vaatii sen sijaan rutkasti lajinomaisia toistoja osaavaassa valmennuksessa, sekä asteittain haastavammaksi nousevan treeni- ja peliympäristön. Tavoitteellisille, eteenpäin pyrkiville pelaajille tulee todennäköisesti rajat vastaan, jos hän treenaa vuodesta toiseen tuttujen pelaajien kanssa ja/tai saman valmentajan alaisuudessa. Tähän kun lisätään yli 150 ottelua esimerkiksi Futsal-liigassa pääasiassa samoja vastustajia vastaan, niin kehitys alkaa helposti polkea paikallaan. Kovempien ja ennakolta usein tuntemattomien vastustajien kohtaaminen vie sen sijaan pelaajan pois mukavuusalueelta, opettaa sopeutumaan ja kehittämään uusia keinoja hankalissa tilanteissa, sekä laajentaa ylipäätään lajitietämystä ja maailmankuvaa. Jos ulkomaiseen joukkueeseen pelaamaan lähtemiseen kynnys on toistaiseksi liian suuri, niin aloittaa voi vaikka pelaamalla oman joukkueen kanssa harjoitusottelun/ turnauksen ulkomaisia vastustajia vastaan.

Futsal is everywhere! Stay tuned...

Pallon pelaaminen - organisoidun hyökkäyksen rakentaminen Mantovassa

Ciao.

Uusi vuosi, uudet kujeet? No, ei ehkä Mantovassa. Täällä ennemminkin hienosäädämme peliämme sen päälle, mitä olemme syksyllä rakentaneet sen sijaan, että keksisimme pyörän kokonaan uudestaan. Olen jo esitellyt aikaisemmissa kirjoituksissani puolustustapaamme sekä hyökkäyspään erikoistilanteitamme, joten sukellan tällä kertaa syvemmin organisoituun hyökkäyspelaamiseemme. Tulen siis puhumaan siitä, miten hyökkäämme neljällä kenttäpelaajalla vastustajan neljää puolustajaa vastaan, jotka ovat ryhmittyneet kontrolloidusti pallon alapuolelle tai ovat ainakin tiiviissä ryhmityksessä sisäpositiossa - eli oman puolustettavan pelaajan ja oman maalin välissä. Tapojeni mukaan teen myös vertailua viime kauden Dynamon organisoituun hyökkäyspelaamiseen. Erottelen osittain korkean prässin alla pelaamista - eli omalla kenttäpuoliskolla hyökkäyksen rakentamista - ja toisaalta hyökkäyspään murtautumispelaamista, eli maalitilanteisiin pyrkimistä vastustajan kenttäpuoliskolla matalalla puolustavaa vastustajaa vastaan.

Kerron aluksi hyökkäysrotaatioistamme, eli siitä miten haluamme pallon ja pallottomien pelaajien liikkuvan silloin, kun rakennamme hyökkäystä. Harjoittelemme paljon niin sanottua 4-0 -rotaatiota, johon meillä on kolme eri vaihtoehtoa. Nimeän tässä yhteydessä nämä rotaatiomme kulloisenkin tyypillisimmän murtautumisvaihtoehdon mukaan. Olen liittänyt alle myös lyhyet ja yksinkertaiset videoklipit kustakin vaihtoehdosta. Näistä ensimmäistä voidaan kutsua laitanosto-seinäsyöttö -rotaatioksi. Tällöin palloa kierrätetään poikittaissuunnassa puolelta toiselle siten, että keskeltä saman puolen laitaan pelaamisen jälkeen juuri syötön antanut pelaaja tarjoaa vaihtoehdon joko seinäsyötölle tai laitanostolle. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen, palloa liikutetaan keskustan kautta toiseen laitaan, jossa yritetään samaa murtautumista.

Toista hyökkäystapaamme kusuttakoon diagonaalirotaatioksi. Tässä vaihtoehdossa palloa liikutetaan lyhyehköillä poikittaissyötöillä. Oman syötön jälkeen liikutaan nopeasti suoraan pystyyn ja tämän jälkeen "levitetään" juoksulinja oman puolen laitaan. Jos tälle syvyyteen diagonaaliin juoksevalle pelaajalle ei ole mahdollista syöttää, seuraavana syöttävä pelaaja hakee samaa ratkaisua ja syvyyteen liikkunut pelaaja palaa pallottomana kiertoon oman laitansa kautta.

Kolmatta rotaatiotamme voidaan nimittää yksinkertaisesti ruletiksi, joskaan se ei viittaa mihinkään murtautumistapaan. Rulettirotaatiossa pelaajat kiertävät kenttää karrikoidusti poikittaissuunnassa ellipsin muotoisesti, kun taas pallo voi kiertää mihin suuntaan vaan: samaan tai vastakkaiseen suuntaan pelaajiin nähden tai linjojen väleihin. Yksi tyypillinen murtautumistapa tässä rotaatiossa on pallottoman pelaajan hyökkääminen ylös sivurajaa pitkin, jolloin hän voittaa tilaa omalta puolustajaltaan. Tällöin keskellä palloa kuljettava pelaaja voi syöttää hänelle eteenpäin juoksulinjalle, minkä jälkeen vastustaja on mahdollista ohittaa 1v1-tilanteessa lähellä heidän maaliaan. Videon esimerkissä syötetään sen sijaan korkea pallo laidalta toiselle, minkä jälkeen edetään maalintekoon.

Nämä kolme rotaatiota toimivat siis hyökkäyspelimme kulmakivinä, joihin pyrimme tukeutumaan pelatessamme. Yhteinen idea näissä kaikissa on, että palloa kierrätetään poikittaissuunnassa ja pelaajat vaihtavat aktiivisesti paikkoja, jolloin puolustajat joutuvat juoksemaan ainakin jonkin matkaa perässämme ja vaihtamaan puolustusmuodon painopistettä puolelta toiselle. Tavoitteena on tietysti myös pelata palloa eteenpäin sitten, kun on edetty tyhjiin tiloihin vastustajan puolustuksen taakse tai linjojen väleihin. Mitään rotaatiota sellaisenaan harvoin kuitenkaan pyöritetään kauan aikaa, vaan ne vaihtuvat lennosta. Eikä aina tietenkään ole mahdollista tai kannattavaa tehdä näitä rotaatioita, jolloin sovellamme ja yritämme edetä kentän tarjoamien mahdollisuuksien mukaan tilaa ja vapaita syöttösuuntia hyödyntäen.

Harjoittelemme rotaatioita videoesimerkkien tavoin 1-2 kertaa viikossa 10-15 minuutin ajan ilman puolustajia: liikutamme palloa ja miehiä jonkin aikaa, minkä jälkeen murtaudumme ylöspäin ja yritämme ohittaa malivahdin. Tämä ei ole kovin haastava harjoite eikä intensiteetti nouse kovin korkeaksi: pelaajat eivät välttämättä liiku kovin terävästi, syötöt saattavat jäädä hitaiksi tai muuten vain asioita ei tehdä pelinomaisesti. Mielenkiintoiseksi rotaation harjoittelu muuttuu kuitenkin silloin, kun mukaan otetaan puolustajat. Treeneissä pelaamme melko usein koko kentän peliä 4v5 + maalivahdit siten, että alivoimaisen joukkueen tehtävänä on purkaa viiden pelaajan prässi, yrittää pitää pallonhallinta sekä sopivan tilanteen tullen murtautua ja edetä maalintekoon. Tämä pelimuoto on tietenkin todella haastava eikä onnistumisia tule paljon. Alivoimaisen joukkueen rotaatiossa korostuvat tekniset taidot, kuten oikeaan paikkaan suunnattu haltuunotto ja tarkka syöttäminen. Ennen kaikkea kuitenkin pallottomien pelaajien pitää liikkua sähäkästi ja tarkoituksenmukaisesti: ilmestyä linjojen väliin, liikua laitanostolle, tehdä vale- ja syvyysliikkeitä laidalla - ylipäätään tarjota mahdollisimman monta syöttösuuntaa pallolliselle pelaajalle.

Päävalmentajamme Pino haluaa korostaa prässin alla pelatessa ja yleensäkin ottaen rotaatiossa, että pallottomat pelaajat tarjoaisivat syöttövaihtoehtoja riittävän lähelle pallollista pelaajaa. Toisin sanoen pallottoman pelaajan tehtävänä on usein liikkua laidalta keskustaa kohti palloa vastaan jo ennen syöttöä. Sen sijaan KaDyssa painotettiin viime kaudella korkean prässin alla pelatessa enemmän sitä, että pallollinen pelaaja kuljettaa palloa keskustaa kohti ja laitapelaaja pysyy lähellä sivurajaa. Näin hänen on mahdollista joko hyökätä ylös laitaa pitkin puolustajan selän taakse tai lähteä poikittaissuunnassa syöttöhetkellä palloa vastaan. Dynamossa keskityttiin pallottoman liikkumisen ohella myös pallollisen pelaajan taitoihin ja toimimiseen, kun taas Mantovassa painopiste on enemmänkin vain pelaajien liikkumisessa syötön jälkeen tai muutoin pallottomana. Ehkäpä täällä yksilöiden tekniset taidot - syöttäminen, haltuunottaminen, kuljettaminen - oletetaan jollain tasolla riittäviksi ja palloton liikkuminen on se osa-alue, joka halutaan saada automaation tasolle.

Ylemmässä kuvassa on esitetty yksinkertaistettuna Dynamon viime kauden rotaatio prässin alla. Alemmassa kuvassa on yksi esimerkki Mantovan vastaavasta hyökkäyksen rakenteluvaiheesta. Huomaa pallollisen ja pallottomien pelaajien erilaiset tavat liikkua: Dynamon tavassa pallollinen (2) ja palloton (4) pelaaja odottavat sopivinta ratkaisua hieman kauemmin, kun taas Mantovan rotaatiossa sekä pallo (pelaajalla 2) että palloton pelaaja (4) liikkuvat aikaisemmin. Jos Dynamon prässinpurussa pallo syötetään pelaajalle 4 poikittaissyöttönä, pelaajan 3 tehtävänä on liikkua nopeasti pelaajan 4 lähtöpaikalle, kuten Mantovan kuvassakin näkyy.

Siirrytään seuraavaksi korkean prässin alta pelaamisesta hyökkäyspään murtautumisvaiheeseen. Omalla kenttäpuoliskolla puolustavaa vastustajaa vastaan olennaiseksi osa-alueeksi muodostuu Mantovassa syvyyden käyttö, kuten oli myös asian laita viime kaudella Dynamossa. Pyrkimyksenä on tällöin muuttaa hyökkäysmuoto 4-0 -muodostelmasta 3-1 -muotoon - jota tosin Mantovassa hyödynnämme myös ajoittain prässinpurussa omalla alueellamme. Tässä hyökkäysmuodostelmassa yhden pelaajan tehtävänä on liikkua lähellä vastustajan maalia ja ilmestyä oikea-aikaisesti vastustajan pohjapelaajan eteen, jotta pallo saadaan pelattua hänelle syvyyteen. Tämän jälkeen alkavat pallottomien pelaajien liikkeet ja valeliikkeet, joiden avulla puolustajien elämä yritetään tehdä hankalaksi.

Erilaisille murtautumisvaihtoehdoille 3-1 (tai 1-2-1) -asetelmasta oli Dynamossa viime kaudella annettu omat numeronsa ja niitä harjoiteltiin paljon, kun taas Mantovassa emme juurikaan käy varta vasten treeneissä läpi sitä, miten 3-1 -muodostelmasta voidaan murtautua. Joitakin ideoita annetaan - kuten syvyyteen suuntautuvan syötön jälkeen palloton liike ylöspäin ja mielellään kohti maalia. Kokonaiskuvassa täällä luotetaan kuitenkin enemmän pelaajien henkilökohtaisiin taitoihin ja osaamiseen, eli annetaan pelaajille enemmän vapauksia. Joka tapauksessa 2-3 pelaajan kombinaatiopelaamisemme on kohtalaisen hyvää, sillä pivotimme Arrepiu ja René hakevat palloa sekä laidalta että keskeltä, ja osaavat pelata hyvin selkä maalia päin. Pallottomat pelaajat pyrkivät tällöin liikkumaan laukaisupaikoille vastapalloon, leikkaamaan keskelle syntyviin väleihin, menemään takakierrolle, maalin eteen tai takatolpalle. Yksilötaitoa ja pelin ymmärrystä joukkueessamme onkin riittävästi, mutta välillä otteluissa ongelmaksi muodostuu syvyyden käyttämisen puute. Tällöin unohdamme tuoda oman pelaajamme lähelle vastustajan maalia riittävän pitkäksi aikaa, jolloin kukaan ei ole lähellä maalia ja vaaramomentti pienenee. Töitä on siis yhä tehtävänä, vaikka olemmekin parantaneet tällä osa-alueella kauden edetessä.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty tilanne, jossa pivot (4) on hakeutunut syvyyteen lähelle vasenta laitaa. Kun hänelle lähtee syöttö pelaajan 1 jalasta, alkavat pallottomien pelaajien liikkeet. Pelaaja 1 leikkaa keskelle ja jos syöttöä takaisin ei tule, hän jatkaa takatolpalle. Pelaaja 2 saapuu pienellä kaarreliikkeellä pivotia kohti, kun taas pelaaja 3 etsii sopivaa väliä, johon pivot voisi syöttää pallon diagonaalisti alaspäin.

Alemmassa kuvassa pivot (4) on ilmestynyt keskelle ja laitapelaaja (3) toimittaa hänelle pallon. Syötön jälkeen hän liikkuu kohti keskustaa, mutta leikkaakin heti syvyyteen seinäsyötölle. Pohjapelaaja (2) lähtee välittömästi tämän jälkeen hakemaan laukaisupaikkaa laitapelaajan tyhjäksi jättämään tilaan, kun taas painottoman puolen laitapelaaja (1) juoksee pivotia kohti hakien laukaisua vastapalloon keskisektorilta.

Näissä ideaalitilanteissa pelaajat liikkuvat synkronoidusti ja jokainen pystyy tarjoamaan syöttövaihtoehdon. Käytännössä tämä on kuitenkin puolustajien häirinnän aiheuttaman tilan- ja ajanpuutteen sekä heidän sisäposition säilyttämisen taitonsa takia varsin hankalaa. Eikä tietenkään ole itsestäänselvää, että kaikki pallottomat pelaajat jaksaisivat ja ymmärtäisivät olla koko ajan aktiivisessa liikkeessä. Tai että tekninen suorittaminen olisi aina täydellistä. On kuitenkin hyvä muistaa vielä yksi vaihtoehto, jota ei kuvissa esitetty. Taitava pivot pystyy nimittäin kääntymään itse pallon kanssa irti puolustajastaan ja ratkaisemaan tilanteen omalla laukauksellaan.

Kaiken kaikkiaan verrattaessa viime kauden Dynamon ja tämän kauden Mantovan pallollista pelaamista voidaan yhteenvetona sanoa, että Dynamon pelaamisen raamit olivat ainakin teoriassa tiukat, joskin erikseen numeroituja ratkaisuvaihtoehtoja prässinpurkuun ja murtautumiseen oli pitkälti toista kymmentä. Näiden sisällä piti pyrkiä kuitenkin pysymään. Mantovassa hyökkäysrotaatioita on sen sijaan käytössä periaatteessa vain kolme, mutta niiden sisällä ja myös ulkopuolella jätetään tilaa pelaajien henkilökohtaisille pallonkäsittely- sekä pelinlukutaidoille. Kummassakin tyylissä on hyvät ja huonot puolensa. Selkeän struktuurin pelitavassa jokainen tietää tarkalleen mitä tehdä ja miten liikkua. Jos tämä tapa ei jostain syystä toimikaan, on kuitenkin mietittävä uusia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä tule luonnostaan pelaajille. Dynamossa vaihtoehtojen monipuolisuuden pitäisi toki periaatteessa sulkea tämä haittapuoli pois, sillä "meillä on ratkaisu joka tilanteeseen", kuten Vasko sanoi. Hieman löyhemmin organisoitu hyökkäyspelaaminen puolestaan mahdollistaa sopivimman rotaation käytön sekä omien kentällä olevien pelaajien ominaisuuksien että vastustajan puolustustavan mukaan. Tällöin on kuitenkin vaarana, etteivät kaikki neljä pelaajaa toteuta synkronoidusti samaa rotaatiota, jolloin pelaamisen rakenne voi mennä sekaisin. Seurauksena saattaa olla, että tilaa ei käytetä järkevästi eikä hyviä syöttövaihtoehtoja ole riittävästi, jolloin pallollinen pelaaminen muuttuu edelleen vaikeammaksi. Pelaajien kokemus, ymmärrys pelistä sekä kehittyneet kognitiiviset kyvyt havainnoida ja tehdä päätöksiä ovakin nähdäkseni valttia tässä jälkimmäisessä vähemmän tiukasti organisoidussa hyökkäystavassa.

Yhteisen hyökkäyspeli-idean löytäminen vie tietenkin uudella joukkueella oman aikansa. Mantovan tapauksessa joukkue on vielä osittain rakentunut uudelleen joulukuun alkupuolella, kun uusia pelaajia on tullut sisään ja muutama pelaaja parantunut loukkaantumisten jäljiltä. Olemme harjoitelleet nykyisellä kokoonpanolla yhteensä noin viiden viikon ajan, joten valmiin näköistä pallollinen pelaamisemme ei varmastikaan vielä ole. Yhdeksän hyvän kenttäpelaajan rosteri tarjoaa kuitenkin lukuisia mahdollisuuksia ja hyvän päivittäisen työnteon ohella kilpailuedun, joka meidän tulee hyödyntää kevään koitoksissa. Sanottakoon vielä se, että meillä ei ole tapana pelata kahdella ketjulla, vaan yksittäisillä vaihdoilla muun muassa pelaajien jaksamisen, pelivireen sekä kentällä kullakin hetkellä tarvittavien ominaisuuksien mukaan. Tämänkin takia tarvitaan aikaa yhteisen sävelen löytämiseen, sillä kentällä olevat nelikot sekoittuvat usein. Vielä kun lisätään tähän se, että pelaajat eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä robotteja, vaan varsin erilaisia persoonia vahvuuksineen ja puutteineen, niin toimivan yhteispelin löytäminen osoittautuu varsin moniulotteiseksi prosessiksi.

On hyödyllistä oppia tuntemaan pelikavereita myös kentän ulkopuolella, jotta voisimme ymmärtää toisiamme paremmin myös kentällä.

Valaisen pelaajiemme erilaisia hyökkäyspeliominaisuuksia muutamilla esimerkeillä. Otetaan aluksi Arrepiu-Leleco - parivaljakko, joka on pelannut jo yli vuoden toimivasti yhdessä ja on maalimäärillä mitattaessa erittäin suuressa roolissa joukkueessamme. Sen lisäksi, että he löytävät kentällä hyvin toisensa, molemmat pystyvät tekemään eron tulostaululle myös 1v1-ohituksillaan sekä tarkoilla laukauksillaan. Tähän mennessä pelatussa 13 sarjaottelussa Arrepiu on tehnyt 16 ja Leleco 12 maalia. He ovat siis yhdessä paukuttaneet puolet kaikista 56 tekemästämme maalista. Tässä tehoduon esimerkki muutoin penkin alle menneestä Villorba-ottelusta joulukuulta.

Arrepiun ja Lelecon voidaan Renén ohella kuitenkin sanoa olevan pelaajatyypiltään enemmän staattisia pelaajia. He pystyvät pallollisina taikomaan hyvän syötön tai laukauksen paikoiltaan ja pienessäkin tilassa, mutta eivät yleensä liiku etenkään pallottomina kovin paljon verrattuna muihin pelaajiimme. Sen sijaan Maagi, Willy, Loris ja Ziba hyödyntävät enemmän pallottoman liikkumisen osaamistaan, jolloin vastustajan puolustusmuodosta pyritään löytämään aukkoja ennen kaikkea nopealla pallon liikuttamisella ja syötön jälkeisellä liikkumisella.

Itse pelaan keskimäärin hieman yli 30 minuuttia ottelua kohden, mikä on varsin suuri minuuttimäärä. Pelaankin joka ottelussa kaikkien edellä mainittujen kanssa, jolloin yritän sopeuttaa omaa hyökkäyspelaamistani hieman muiden pelaajien mukaan. Arrepiun ja Lelecon ollessa kentällä on minun yleensä hyödyllistä liikkua ylöspäin hieman normaalia vähemmän, jättää heille tilaa tehdä temppujaan ja toimia itse varmistavana pelaajana. Sen sijaan esimerkiksi Maagin ja Ziban kanssa pelatessani pystyn itse liikkumaan pallottomana enemmän, sillä koko hyökkäyspelaamisemme on tällöin mobiilimpaa. Jos kentällä on vielä neljäntenä Loris tai Willy, niin pystymme usein kontrolloituun ja dynaamiseen pallonhallintaan mitä tahansa tämän sarjan vastustajaa vastaan. Esimerkin tällaisesta pyörityksestä voit katsoa alla olevalta viime lauantain otteluvideolta toisen jakson alusta ajasta 1.12.30 alkaen siihen asti, kunnes teemme 2-1 -kavennusmaalin (kesto noin 2.20).




Viime aikoina vaihtoparinani toiminut pohjapelaaja Valerio kuuluu sen sijaan enemmän niin sanottuun Arrepiu-Leleco-René -koulukuntaan. Palloton liike on hänellä melko verkkaista, mutta kombinaatiopelaamisen hän taitaa hyvin etenkin leikatessaan laidalta keskustaa kohti. Tällöin hän pystyy ottamaan pallon mukaansa ja laukomaan itse, tai jättämään pallon jalkapohjalla takakiertoa tekevälle pelaajalle. Malliesimerkki tästä osaamisesta nähtiin joulukuussa pelatun Petrarca-ottelun lopussa 3-3 -tasatilanteessa, kun Lelecon ja Valerion kombinaatiopeli ratkaisi ottelun meidän eduksemme. Maali on nähtävissä alla olevalta videolta ajasta 38.00 eteenpäin. Valerion vahvuutena on myös, että hän pystyy kentällä ollessaan ottamaan luontaisesti minkä tahansa pelipaikan: esimerkiksi hän osaa suojata erittäin hyvin palloa pienessä tilassa myös pivotasemassa.




Olen tässä tekstissäni analysoinut Mantovan pallollista pelaamista joukkueen yhteisten rotaatioiden sekä yksittäisten pelaajien ominaisuuksien kautta, tuonut esiin prässin alla pelaamisen ja maalitilanteisiin murtautumisen eri puolia sekä verrannut Mantovan ja KaDyn viime kauden pallollisen pelaamisen tapoja. Olen tarkoituksella jättänyt käsittelyn ulkopuolelle nopeasti syntyvät ja ohi menevät "suuremman epäjärjestyksen" tilanteet, kuten ylivoimaiset vastahyökkäykset, lähellä vastustajan maalia tapahtuvat riistot sekä muut hyökkäykset, joissa vastustajalla osallistuu alkutilanteessa vähemmän kuin neljä kenttäpelaajaa puolustamiseeen. Nämä tilanteet ovat tietyllä tapaa yksinkertaisempia purtaviksi ja ratkaistaviksi, joskin niille on toki tärkeää varata oma aikansa ja paikkansa.

Rotaatio, neljän pelaajan liikkuva pelisysteemi, on sen sijaan hieman monimutkaisempi pelin osa-alue, joka sisältää lukuisia eri elementtejä ja vaihtoehtoja. On kuitenkin syytä muistaa, että pelin aikan rotaatio on vain apuväline, johon joukkue tukeutuu. Lopulta kentällä on aina vastustaja, joka mahdollistaa pallolliselle joukkueelle tiettyjä ratkaisuja ja toisaalta sulkee pois toisia. Voi olla kannattavaa aloittaa hyökkäys tietyllä rotaatiolla, mutta yleensä ottaen pitäisi pyrkiä tekemään sitä, mitä kenttä tarjoaa. Jos on tilaa edetä ja haastaa omaa puolustajaa 1v1 -tilanteessa, tee se. Jos puolustajien takana on paljon tyhjää tilaa, toimita pallo sinne ja anna jonkun juosta perään. Jos vastustaja puolustaa vahvasti pallollista laitaa, kierrätä pallo nopeasti toiselle laidalle ja etene sieltä. Rotaation ei siis tulisi olla itseisarvo: hyökkäyspelaamisessa on tavoitteena pyrkiä olemaan vaarallinen sekä riittävän nopea ja monipuolinen, jottei puolustava joukkue pysty ennakolta estämään - tai edes näkemään - pallollisen pelin punaista lankaa.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että tilan ja ajan reunaehtojen huomiointi on futsalissa avainasemassa. Teen vielä seuraavaksi loppuyhteenvedon, jossa kokoan sellaisia rotaatiosta riippumattommia yksilöteknisiä ja -taktisia tekijöitä, jotka itse näen olennaisena osana tehokasta, maalintekoon pyrkivää hyökkäyspelaamista.

PALLOLLISENA
- laadukas syöttäminen (jalkaan tai tilaan), vaarallisimman toteutettavissa olevan syöttövaihtoehdon hakeminen, eteenpäin pyrkiminen
- suunnattu haltuunotto, tilan voittaminen kuljettamalla sekä 1v1-haastaminen lähempänä vastustajan maalia
- nopeat ratkaisut lähellä maalia, jolloin aikaa ei ole paljon, esim. laukominen vähillä kosketuksilla erilaisista asennoista, erilaisista liikkeistä sekä eri jalan ja kropan osilla

PALLOTTOMANA
- syöttövaihtoehdon tarjoaminen, pelattavana oleminen
- liikkeet ja valeliikkeet, jotka edesauttavat omasta puolustajasta irtautumista ja oman tilan hankkimista, esim. (syötön jälkeen) terävästi ylöspäin puolustajan näkökentän ulottumattomiin ja tämän jälkeen pysähtyminen tai etenemisen jatkaminen, puolustajan toiminnasta riippuen
- tilan luominen muille

Pivotina pelaava Arrepiu keskellä lähellä vastustajan maalia Genova-ottelussa 12.1. Tila ja aika ovat vähissä, mutta jokin ratkaisu pitäisi löytää. Pallottomien pelaajien liike ja/tai syöttösuuntien avaaminen on tällöin tärkeää.

Tämän pitkähkön ja monisyisen hyökkäyspelaamisen analyysin jälkeen käydään lopuksi vielä kalenterivuoden alun ottelukuulumiset läpi. Lauantaina 5.1. kärsimme kärkikamppailussa kotona Astia vastaan kirvelevän 3-4 -tappion, vaikka onnistuimme nousemaan 3-3 -tasatilanteeseen noin kaksi minuuttia ennen loppua. Viikko tämän jälkeen voitimme kotona helpohkosti keskikastin Genovan lukemin 6-1, sillä he kärsivät matkajalkojen lisäksi kolmen avainpelaajan poissaoloista. Viimeisin ottelumme ennen kolmen viikon ottelutaukoa päättyi lauantaina 5-5 tasuriin hankalalla vieraskentällä L84 vastaan (koko ottelu nähtävissä ylempänä). Emme pelanneet joukkueena koko ajan riittävän kompaktisti, energisesti tai keskittyneesti hyökkäys- emmekä puolustussuuntaan, mutta lentävä maalivahtimme toimi lopussa lähes satumaisen hyvin. Nousimme ensin minuuteilla 34-38 kolmen maalin tappioasemasta tasoihin 4-4, ja vaikka vastustaja rokotti meitä kulmapotkusta 24 sekuntia ennen loppua, onnistuimme vielä nousemaan hieman onnenkantamoisella kimmokepallolla tasoihin ajassa 39.50. Tunnelmasta ja draamankaaresta annettakoon siis arvosanaksi 5/5. Lyhyt maalikooste ottelusta on nähtävissä L84:n FB-sivulla.

Joulukuun alussa kirjoitin tulevasta viiden ottelun putkesta, jossa kohtasimme käytännössä kaikki muut top-6 -joukkueet. Tuloksena näistä otteluista oli melko vaatimattomat seitsemän pistettä. Onneksi sarjassamme pelataan paljon ristiin, joten olemme vielä kuitenkin kolmantena sarjataulukossa vain 2-3 pistettä kärkikaksikon takana. Sestu on kanssamme tasapisteissä neljäntenä ja seuraavat kaksi joukkuetta hengittävät kolmen pisteen päässä. Tasaista siis on ja ainakaan helppoja pisteitä ei saisi menettää, jos aiomme taistella sarjan voitosta tai varmaan playoff-paikkaan oikeuttavista sijoista 2-3.

Cupin lopputurnauksen ja maajoukkuetauon takia sarjaottelumme jatkuvat vasta 9.2. kotiottelulla Leonardoa vastaan. Seuraavaksi on kuitenkin aika suunnata katseet kohti maajoukkueen MM-esikarsintaturnausta, jossa kohtaamme ensi viikolla Pohjois-Irlannin, Walesin ja isäntämaa Moldovan. Vähimmäisvaatimuksena on jatkoonpääsy Main Rondille, eli kahden parhaan joukkoon sijoittuminen. Rutiinimme ja osaamisemme pitäisi kuitenkin riittää lohkovoittoon, olkoonkin että pahin kilpailijamme Moldova saa varmasti etua kotikentästään. Lohkovoitto toisi meille kuitenkin todennäköisesti jonkin verran helpomman väylän edetä jatkoon Main Roundilta viimeiselle 16 maan Elite Roundille, josta kuusi Euroopan maata selviää MM-karkeloihin. Tie Liettuan kisoihin 2020 on siis erittäin pitkä ja kivinen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Kokoonpanomme ja otteluaikataulumme ensi viikon karsintapeleihin. SUOMI!

Kiitos ja kumarrus vielä lopuksi urheilutoimittajille sekä hengessä mukana eläneille valinnasta vuoden 2018 futsalpelaajaksi. Lyhyen haastatteluni tähän liittyen voit käydä lukemassa täältä.

Palataan asiaan, kunhan sitä taas ilmenee. A presto!

Partita all'italiana - hyvä ja huono ottelutapahtuma

Eccoci tornati!

Edellisessä blogitekstissäni paneuduin erikoistilanteiden saloihin, joten otetaan vaihteeksi käsittelyn alle hieman maanläheisempi aihe. Olen Mantovan ajalta ottanut jo ensiraapaisut tavalliseen treeniviikkorytmiin, treenaamisen puitteisiin, valmennustiimin jäseniin sekä pelaajiin. Nyt aion keskittyä siihen, millainen Serie A2:n ottelutapahtuma on pelaajan näkökulmasta käsin. Jotkut huomioni sivuavat myös treenitapahtumaa, mutta joka tapauksessa haluan tuoda esiin sellaisia seikkoja, jotka usein ovat tai tehdään Suomessa eri tavalla. Tiivistin näkemykseni neljään plussaan - jotka mielellään toisin mukanani täältä Suomeen - sekä neljään miinukseen - jotka italialaiset saavat minun puolestani pitää itsellään.

+1 Peliaika
Aloitetaan hyvistä puolista. Italiassa ei tunneta runkosarjassa jatkoaikoja, kuten Suomessa. Peliaika on normaali 2x20 minuuttia ja jos sen jälkeen ottelu on tasan, molemmat saavat yhden pisteen. Kaikki tiivistyy toisen jakson viimeisillä minuuteilla, eivätkä joukkueet jää "odottamaan" jatkoaikaa yhden lisäpisteen toivossa. Voittoa yritetään hakea loppuun asti, vaikkakin yleensä ilman lentävää maalivahtia. Tässä voitaisiin meillä Mantovassa olla mielestäni hitusen rohkeampia: etenkin kotiotteluissa olisi mielestäni syytä pyrkiä hakemaan aktiivisemmin voittoa. Tämä toki vaatisi lentävän maalivahdin käytön tiiviimpää harjoittelua ja uskoa siihen koko joukkueelta.

Espanjan liigan ottelut ovat voiton tavoittelun kannalta usein erittäin mielenkiintoisia. Otteluiden ollessa loppuminuuteilla tasatilanteessa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että vähintään toinen joukkue hakee kolmen pisteen pottia lentävällä maalivahdilla. Esimerkkinä toimikoon viikko sitten perjantaina pelattu Palma-Zaragoza, jossa kotijoukkuuen uhkapeli lopulta kostautui. Myös KaDyn riveistä itseltäni löytyy onnistunut kokemus tällaisesta tilanteesta ajalta ennen jatkoajan käyttöönottoa, kun nousimme viime hetkillä 3-2 -voittoon kotona Tervareita vastaan.

En pidä itseäni kovin konservatiivisena luonteena, mutta mielestäni Futsal-liigan runkosarjassa olisi hyvä palata takaisin normaaliin 2x20 minuutin peliaikaan. On aiheellista kysyä, miksi Suomi on ainoa maa maailmassa - joku korjatkoon jos olen väärässä - jossa runkosarjan futsalottelu ei voi päättyä pistejakoon. Jos tällä jääkiekon ja salibandyn pelimuotoihin viittaavalla jatkoaikauudistuksella haettiin viisi vuotta sitten suurempia yleisömääriä, niin se ei ainakaan ole toteunut, kuten näistä nimimerkki Al Futsin ylläpitämistä tilastoista voidaan päätellä.

+2 Oma aika ja tila
Meillä on pelihalli Neolùlla käytössä oma pukukoppi, johon voi aina jättää esimerkiksi kenkiä ja pyyhkeitä kuivumaan. Kun hallilla on keskimäärin seitsemän tapahtumaa viikossa, on eittämättä merkitsevää, miltä sinne tuntuu tulla ja miten siellä saa olla. Hallista on todellakin tullut kodinomainen ja tuttu paikka, jossa saa kaiken lisäksi treenata melko vapailla aikatauluilla. Arkisin maanantaista torstaihin meillä alkaa salivuoro yleensä klo 20, jota ennen pystyy hyvin jumppaamaan tai juoksemaan tyhjällä puolikkaalla parketilla. Treenien jälkeen hallille ei tule ketään, joten sinne saa jäädä tekemään omia juttuja vaikka yömyöhään. Usein toiminkin itse avaintenhaltijana, joten sammutan valot ja laitan ulko-oven lukkoon viimeisenä hallilta lähtiessäni.

Salil' eka salil' vika. 

Yleensä tiistaisin ja keskiviikkoisin ohjelmassa on iltapäivätreenit noin klo 13 alkaen. Tällöinkään ei ole kiire, sillä sali on meidän käytettävissä käytännössä joka arkipäivä klo 12-15. Niin ikään pelipäivinä Neolù on tähän asti ollut aina tyhjä sekä ennen peliä että sen jälkeen. Sinne voi siis tulla hyvissä ajoin vaihtamaan kuulumisia ja valmistautumaan, sekä pelin jälkeen jäädä rauhassa kiittämään kannattajia ja pelailemaan pojan kanssa.

Jyväskylässä salitilanne on ajankäytön suhteen aivan toisenlainen. Vakiotreenivuorot ovat suhteellisen lyhyitä, perumisia tulee usein ja korvaavia vuoroja on vaikea saada, sillä muita liikuntatilojen käyttäjiä on paljon. Voi olla, että Mantovan kokoisessa melko pienessä kaupungissa on vain vähän sisätiloissa urheilevaa tai liikuntaa harrastavaa väkeä - joko absoluuttisesti tai suhteellisesti liikuntatilojen neliömetreihin nähden. Joka tapauksessa Neolù on (myös) pelaajan ajankäytön näkökulmasta varsin ihanteellinen paikka treenata.

+3 Kolme erotuomaria
Myöhemmin tässä tekstissä tulen kritisoimaan italialaisia erotuomareita, mutta myönteisenä asiana sanottakoon, että tuomareita on joka ottelussa kolme ja että tämä ylimääräinen kolmas tuomari toimii ajanottajana. Italiassa ei tulisi kysymykseenkään, että virallisessa ottelussa ajanottajana toimisi Suomen tapaan joku kotijoukkueen taustahenkilö. Suomessa on kolmas erotuomari käytössä vain pudotuspeleissä, eikä silloinkaan hänen roolinsa ole jostain syystä ajanottaja, vaan pelkästään vaihtopenkkien rauhoittelija.

Erotuomarin asettamista ajanottajaksi seuratoimihenkilön sijaan puoltaa muutama tärkeä syy, joista ensimmäinen on ammattimaisuus. Erotuomari tuntee pelikellon päälle laittamiseen ja pysäyttämiseen liittyvät lajisäännöt. Keskimäärin erotuomari osaa myös kokemuksen myötä pitää keskittymistä yllä sekä havainnoida peliä tarkemmin kuin mattimeikäläinen. Toinen syy on puolueettomuus: erotuomari ei viivytä tai aikaista kellon käyttöään kotijoukkueen eduksi. Terveisiä vaan kellovastaavalle Sieviin kevään 2011 ensimmäisen puolivälierän tapahtumista. Nostetaan vielä kolmantena esiin harvinaislaatuisempi tilanne, että erotuomari sattuisi loukkaantumaan pahasti ottelun aikana. Pitäisikö tällöin vain toivoa, että katsomosta tai puhelusoiton päästä löytyisi pätevä varaerotuomari vai jatkettaisiinko peliä yhdellä tuomarilla?

Kolme erotuomaria on hyvä määrä futsalottelun läpiviemiseksi.

Kolmannen erotuomarin ottelupalkkio miesten Futsal-liigassa on kuluvalla kaudella 87 €. Laskennallisesti runkosarjan kustannus yhdelle joukkueelle olisi siis 11 ottelun perusteella 957 €. Tähän päälle lisätään vielä matkakulut, jotka tosin voidaan minimoida käyttämällä paikallista kolmatta erotuomaria. En jaksa näiden summien perusteella uskoa, että ajanottajaerotuomarin käyttöönotto Suomessa olisi taloudellisesti kynnyskysymys, vaikka se lankeaisikin seurojen maksettavaksi. Tämä on vain hinta, joka ammattimaistumisesta on maksettava.

Mainittakoon kolmannen erotuomarin lisäksi myös lääkärin läsnäolo otteluiden aikana, mikä kuuluu Italiassa kotijoukkueen velvoitteisiin. Tämä mahdollistaa normaalia vakavimmissa loukkaantumistapauksissa nopean ja osaavan ensiarvion vamman laadusta.

+4 Esittelyt ja kättelyt
Toisin kuin monesti Suomessa, Italiassa alkuesittelyt ja loppuseremoniat hoidetaan sujuvasti ilman turhaa seisoskelua. Kolikonheitto rivissä, vihellys pilliin ja taputukset yleisölle, kätellään vastustajan pelaajat SEKÄ taustahenkilöt (miksei Suomessa?), otetaan joukkuekuva ja peli voi alkaa. Ottelun jälkeen toistetaan sama kaava: pelaajat riviin, pilli soi, aplodit, kättelyt ja homma on paketissa. Ei siis mitään pelaajaesittelyitä nimi nimeltä, parhaiden pelaajien palkitsemisia tai muita pitkiä seremonioita, vaan tehokkaat ja asianmukaiset alku- ja loppurutiinit.

Tiedostan, että seurojen johtoportaissa ottelutapahtumia pitää ajatella myös markkinoinnin ja yleisön houkuttelevuuden näkökulmasta, mutta ylimääräiset ohjelmanumerot voitaisiin mieluummin vetää läpi tauolla tai aikalisien aikana. Valoshowt tai muut vastaavat ovat parhaimmillaan upeita eikä tämä asia ylipäätään ole tärkeysasteeltaan järin suuri, mutta halusin silti tuoda esiin italialaisen näkökulman aiheeseen liittyen.

Pikaiset kättelyt Bubi-ottelun jälkeen. 0-0 kotona ei tyydytä.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Täällä on nimittäin monia otteluun liittyviä asioita, jotka hoidetaan erikoisella tavalla - tai ei hoideta ollenkaan. Siirrytäänpä siis seuraavaksi niihin asioihin, jotka Suomessa tehdään paremmin.

-1 Erotuomareiden toiminta
Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että italialaiset erotuomarit haluavat jostain syystä olla paljon esillä ja näyttää valta-asemansa kaikille pelihallissa oleville. Tämä alkaa siitä, että he saapuvat pelipaikalle puvut päällä tutkimaan kenttää ja ottamaan tilan haltuun. Jatkoa seuraa alkulämmittelyn jälkeen, jolloin tuomarit käyvät molempien joukkueiden pukukopeissa tarkistamassa pelaajien henkilöllisyydet ja varusteet.

Ottelun aikana tuomareiden kanssa on monesti vaikea kommunikoida asiallisesti. Esimerkiksi edellisessä kotiottelussamme 15.12. pyysin melko normaaliin sävyyn rajapotkumme jälkeen tuomaria tarkkailemaan vastustajan pelaajien etäisyyttä palloon. Vastaukseksi sain tiukan puhuttelun, jonka sanoma oli, että "täällä puhun ja määrään minä"! Teitittely kuuluu tietysti asiaan, vaikka paradoksaalisesti kunnioitus rakoilee puolin ja toisin.

Jos erotuomarilla on mahdollisuus antaa keltainen kortti, niin sen hän yleensä tekee - näyttävästi, turhia miettimättä ja jopa maassa makaavalle pelaajalle alleviivaten tällä ylempiarvoisuuttaan. Tämän sain itse kokea jo edellä mainitsemassani ottelussa, kun sain näyttelemisestä toisen varoituksen ja ulosajon kuusi minuuttia ennen ottelun päättymistä. Myönnän, että vastustajan 7. rikkeen sekä tätä seuraavan 10-metrisen esteettömän vapaapotkun kalastelu sai minut kaatumaan kontaktista huolimatta melko helposti. Keltainen kortti kyseisestä tilanteesta oli kuitenkin melko kova tuomio ottaen huomioon, että se johti ulosajoon. Peliä olisi voinut esimerkiksi vain jatkaa vastustajan rajapotkulla. Tilanne on nähtävissä tältä Facebookin otteluvideolta ajassa 31.46. Jokainen voi tehdä siitä omat päätelmänsä.

Italialainen futsaltuomari elementissään.
Tietovisakysymys: mikä suomalaisjoukkue on pelannut kuvan parketilla?

Yhteenvetona voidaan sanoa, että suomalaisia erotuomareita on täällä tullut hieman ikävä. He hoitavat usein hommansa asiallisesti ja keskusteluyhteyden säilyttäen, palvelevat peliä eivätkä halua ottaa ratkaisijan viittaa harteilleen. Toivon itse jo maksaneeni kaikki oppirahat italialaisiin tuomareihin liittyen.

-2 Palautuminen ja huoltotoimenpiteet
Vaikka otteluissa mukana olevan taustahenkilökunnan määrä on kiitettävällä tasolla, palautumistoimenpiteet tuntuvat monesti laiminlyödyiltä. Esimerkiksi pelin jälkeen emme tee minkäänlaista loppuverryttelyä tai -venyttelyä, vaan painumme suoraan koppiin loppupalautetta kuulemaan. En ole palautumisen hyötyjen paras asiantuntija, mutta ainakin itse olen tottunut tekemään noin 10 minuutin loppuverryttelyn aina treenien ja pelien jälkeen, ja kokenut tämän hyödylliseksi. Iltatreenien jälkeen sentään teemme yhdessä loppuvenyttelyt 2-3 iltana viikossa silloin, kun apuvalmentaja Giovanni on paikalla.

Niin ikään huoltolaukkumme sisältö on kylmäpussit poislukien olematon. Itse en normaalitilanteessa tarvitse sieltä mitään ottelutapahtuman aikana, vaan tarvittaessa tuon mukanani omat lämpögeelit ja särkylääkkeet. Suomessa huoltolaukun sisältö on sen sijaan usein varsin kattava ja pelaajat hyödyntävät sitä: sieltä löytyy erilaisia laastareita, sidetarvikkeita, sakset, särkylääkkeitä sukka-, urheilu- ja kinesioteippejä, kylmä- ja lämpöhoitotarvikkeita, muovikelmua, kumihanskoja, puudutusgeeliä ja kaikkea muuta, joilla vammoja ja kipuja voi ehkäistä sekä hoitaa. Vesihuolto toimii täällä Italiassa myös eri tavalla, sillä treeni- ja ottelutapahtumissa käytettävä vesi juodaan kaupasta ostetuista puolen litran muovipulloista. Ei kovin ympäristöystävällistä siihen nähden, että hanavesikin on täysin juomakelpoista.

Kolmas palautumiseen liittyvä asia on ravinto. Italiassa pukukopissa ei tarjota seuran puolesta hedelmiä, pähkinöitä, palautusjuomia tai ylipäätään mitään suuhun pantavaa. Ne olen jo tosin aikojen alusta asti tottunut hoitamaan itse, joten sopeutuminen tähän ei ole tuottanut ongelmia. Pidemmillä vierasreissuilla seura sentään tarjoaa pelin jälkeen täytettyjä sämpylöitä tai pizzapaloja ja crostataa, eli eräänlaista marmeladilla päällystettyä piirakkaa. Ovathan ne tietysti tyhjää parempia, mutta näiden antimien terveellisyyskerroin ei ole kovin korkea. Esimerkiksi lokakuisella Sardinian vierasreissulla - jonne siis lensimme aikaisin aamulla Milanosta - söimme lounaan ottelupaikkakunnalla klo 11 aikoihin, peli alkoi klo 14.30 ja seuraavan lämpimän aterian söin kotiin palattuani illalla klo 23 aikoihin. Ei siis mikään ihanteellinen matka kokonaisrasituksen, levon ja tankkauksen kannalta.

Pizzat ja crostatat syödään aina ulkoilmassa, koska ruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Tässä alkusyksyn (Italiassa kesä) kuvassa on pysähdytty huoltoaseman parkkipaikalle.

-3 Puhuminen
Lähtökohtaisesti pidän itseäni avoimen keskustelun ja asioiden halki puhumisen puolestapuhujana, mutta Italiassa olen huomannut, että liika puhuminen voi myös kääntyä - jos ei nyt itseään vastaan - niin ainakin tehottomaksi ja puuduttavaksi. Tavallisesti päävalmentajamme Pino pitää meille pelaajille 2-3 viikoittaisen treenitapahtuman aikana motivointiin, keskittymiseen ja työnteon tärkeyteen liittyvän puheen, joka yhdistää joukkueen yhteisen menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden. Voi olla, että italialais- ja brasilialaispelaajille tämä toimiikin, mutta itselleni nämä ammattilaisuuteen liittyvät asiat ovat tietyllä tapaa itsestäänselvyyksiä, jolloin puheesta tulee helposti itseään toistavaa.

Jos treeneissä seuran taustahenkilöillä tai valmentajilla ei ole mitään sanottavaa koko pelaajajoukolle, niin usein treenien aikana kuitenkin hoidetaan puhumalla joitakin kahdenvälisiä asioita. Esimerkiksi päävalmentaja puhuu presidentin tai urheilutoimenjohtajan kanssa, jolloin treenin alku viivästyy. Tai valmentaja/ urheilutoimenjohtaja puhuu jonkun pelaajan kanssa treenin jo alettua. Tämä kaikki on pois treenaamiseen käytetystä ajasta. Puhumiselle on toki hyvä varata aikansa ja paikkansa, mutta ei treeniajan kustannuksella.

Ottelupalavereissa puolestaan mielen valtaa ajoittain infoähky, sillä Pino saattaa haluta sen yhteydessä kerrata useita olennaisia pelin elementtejä: erikoistilanteet, erikoistilanteiden puolustaminen, prässinpurut, hyökkäysrotaatiot, puolustusperiaatteet. Nämä kaikki pelaajilla pitäisi olla valmiiksi tiedossa ja kerrattuna mielessään viimeistään peliä edeltävän päivän aikana, jolloin ottelupalaverissa riittäisi hyvin 2-3 vastustajan näkökulmasta tärkeän asian esiin nostaminen ytimekkäällä tavalla. Ylipäätään relevantti ja tiiviisti esitetty pelin sisältöön liittyvä puhe höystettynä yhdellä tai kahdella mentaaliseen valmistautumiseen liittyvällä ajatuksella on sitä, mistä itse koen saavani eniten hyötyä.

Ottelupalaverit venyvät joskus turhan pitkiksi.

Lopuksi haluan sanoa, että kaiken kaikkiaan Pino on loistava valmentaja. Hän tietää paljon lajista, osaa analysoida peliä ja pelaajia, tietää kokemuksestaan miltä tuntuu olla pelaaja, johtaa joukkuetta edestä, kantaa vastuunsa, ei korota ääntään tarpeettomasti ja ansaitsee kunnioituksensa pelaajien silmissä. Edellä esittämäni kritiikistä huolimatta hänen sanojaan ja tietyssä mielessä jopa viisauttaan kannattaa kuunnella, vaikka ajoittain puhe muuttuukin hieman pitkäpiimäiseksi. Ehkä tämä puhumisella asioiden selventäminen ja uusintaminen on ylipäätään vain tavallinen osa italialaista valmennuskulttuuria, johon itse en ole vielä hiljaisempana suomalaisena täysin tottunut. Itse mieluummin "puhun" kentällä ja pukukopissa pikemminkin tyyneydellä, jokapäiväisillä teoilla ja omalla esimerkillä.

-4 Peliasusäätö
Italialaisessa futsalissa pelaajat vaihtavat seuraa usein uransa aikana, eikä varsinaista seurasidettä tai -uskollisuutta ehdi muotoutua Suomeen verrattuna kuin pienelle joukolle korkeimpien sarjatasojen pelaajia. Ainakin kuvaannollisesti verrannollinen fakta tälle vähäiselle sitoutuneisuudelle on se, että Italialaisessa korkeimpien sarjatasojen futsalissa ei tunneta kotipeliasua. Otteluun paikalle tuleva kotiyleisö ei siis saa tietää etukäteen, pelaako oma paikallinen joukkue tänään valkoisissa vai punaisissa. Eivätkä tätä muuten saa tietää pelaajatkaan ennen kuin paikan päällä pelihallilla selviää, minkä värisen peliasun vierasjoukkue on ottanut mukaan. Itselleni tämä tarkoittaa sitä, että en voi usein pukea hyvissä ajoin valmiiksi oikeanväristä pitkähihaista aluspaitaa tai oikeanvärisiä sukkia. Tästä seuraa edelleen, että omatoiminen lämmittelyaikani ennen varsinaista yhteistä lämmittelyä saattaa kutistua lyhyemmäksi.

Tämä peliasusäätö ja ykköspeliasun puuttuminen varmasti hämmentää suomalaisia ja oletettavasti monia muitakin. Itse pelaamme vierasottelut aina punaisella paidalla ja sukilla, kun taas kotiottelut ovat toistaiseksi jakaantuneet noin puoliksi punaisen ja valkoisen kesken. Italiassa ei ilmeisesti tunneta Suomessa käytössä olevaa sähköpostitse toimitettua ottelukutsua, jonka kotijoukkue lähettää vierasjoukkueelle ja erotuomareille. Siinä voitaisiin ilmoittaa esimerkiksi pelipaikka ja -aika, lämmittelyaika, lippujen hinnat ja vierasjoukkueen kiintiöt, muut mahdolliset erikoisuudet - ja kotijoukkueen peliasun väri.

Kummallakohan tänään pelataan?

Tähän päättyy tekstiosuuteni italialaisen ottelutapahtuman plussista ja miinuksista. Lopuksi kerron vielä ottelukuulumiset sekä viime aikoina tapahtuneet muutokset pelaaja- ja taustahenkilöstössä. Joulukuun alussa Mantova haki ilman minua Sardinian saarelta selvän 1-8 -vierasvoiton lohkon ylivoimaiselta heittopussilta Ossilta. Lähtö Mantovasta Milano-Bergamon lentokentälle oli klo 3.45 yöllä ja paluulento olikin järjestetty mukavasti yhdellä vaihdolla Rooman kautta Veronaan. Jos joku ottelu sopi itselleni olla poissa maajoukkueotteluiden takia, niin se oli juuri tämä.

Lauantaina 15.12. pelasimme sen sijaan kotona tiukan ja hyvätasoisen ottelun sarjajohtaja Petrarca Padovaa vastaan. Sivusinkin jo tätä ottelua tuomareista puhuessani. Tulin ulosajetuksi ottelun loppupuolella meidän johtaessamme 3-2. Padova tuli miesylivoimalla tasoihin, mutta onnistuimme tekemään vielä voittomaalin tyylikkään takakiertokombinaation avulla. Näin ollen sarjakärki kaatui 4-3 ja kutistimme eron yhteen pisteeseen. Tämä ero kuitenkin käytännössä kumoutui viime viikonlopun häpeälliseen 8-3 -vierastappioon Villorbaa vastaan (Padova ei pelannut viikonloppuna). Ehkä luulimme itsestämme liikoja Padova-voiton jälkeen ja lähestyimme ottelua joululomatunnelmissa, sillä Villorba halusi enemmän, juoksi enemmän, blokkasi enemmän laukauksia ja ennen kaikkea iski murhaavasti nopeilla hyökkäyksillä epätasapainoiseen puolustukseemme.

Pelikiellollani oli luultavasti osansa joukkueen huonossa esityksessä, mutta meillä on nykyään silti vielä kahdeksan tasokkaan kenttäpelaajan rinki käytettävissä. Terävimmät syömähampaamme Arrepiu ja Leleco pelasivat tosin puolikuntoisina, mutta silti tekosyitä ei kannata etsiä. Otetaan siis peili kauniiseen käteen, niellään kriisipalaverin palauteryöppy sekä jatketaan työntekoa laadukkaasti ja keskittyneesti.

Niin, ne muutokset. Pelaajista italialaiset Giovanni ja Fabio lähtivät peliajan ja sopivamman roolin perässä Serie B:n seuroihin, mutta tilalle saatiin kaksi laatupelaajaa. Loris liittyi riveihin Serie A:n nousijajoukkue Metasta. Hän on Italian U21-maajoukkuepelaaja ja edusti viime kaudella aina välieriin asti päässyttä Serie A:n Came Dossonia päästen myös pelaamaan tässä huippujoukkueessa kohtalaisia minuutteja. Toinen vahvistus ei sen sijaan suomalaisille turhia esittelyitä kaipaa. Miika "Maagi" Hosio kyseli minulta syksyn aikana tietoja eri italialaisista seuroista ja osoitti halunsa kokeilla taitojaan uudestaan saapasmaassa viime kauden lyhyeksi jääneen Giovinazzo-pestin jälkeen. Kun selvisi, että meille haetaan pelaajia lähtevien tilalle ja sopimusehdot saatiin hoidettua kätevästi, oli kyseessä niin sanotusti "perfect match". Maagi on tullut varsin hyvin sisään joukkueeseen jo parin viikon aikana ja tulee tarjoamaan tärkeän panoksen joukkueen kevään tarinaan, vaikka ei vielä maalien makuun kahdessa ensimmäisessä ottelussaan päässytkään.

Hymy on herkässä, kun sarjakärki Padova on kaatunut kotona. Oikealla Loris ja hänen vieressään Maagi.

Taustojen osalta Alessandro, eli yksi lajivalmentajista, sekä fysioterapeutti Matteo ovat joutuneet jäämään pois ajankäytöllisistä syistä, mutta tilalle saatiin "lihastohtori" Vanni sekä "opiskelemaan tullut" seuran entinen pelaaja Pietro. Vanni ei ole koulutukseltaan fysioterapeutti, mutta kaikkea muuta lihakseen liittyviä huoltotoimenpiteitä hän osaa tehdä. Työt on jo aloitettu venyttelyn ja jokaiselle pelaajalle tehtävän lihaskartoituksen osalta. Pietro tuli puolestaan hakemaan lisäpisteitä valmentajatutkintoaan varten. Hän on aluksi enemmän oppipojan ominaisuudessa, mutta myöhemmin hänen roolinsa valmennuksen apuna kasvanee. Näiden kahden lisäksi alkuvuodesta on luvattu jokaiselle pelaajalle tapaaminen ja yksilöllisen ruokavalion suunnittelu  urheiluravitsemusterapeutin kanssa. Perinpohjaista ja mielenkiintoista.

Joulukuun viimeisenä viikonloppuna meillä ei ole ohjelmassa ottelua, vaan keskitymme sen sijaan treenaamiseen. Vuoden alussa edessä on haastava kotiottelu yhtä lohkon kovinta ennakkosuosikkia Astia vastaan. Olemme sarjassa tasapisteissä toisena ja kolmantena. Tammikuun ohjelma jatkuu vaikeana: pelaamme niin ikään kotona ylemmän keskikastin Genovaa vastaan sekä todella kinkkisen pitkän matkan vierasottelun torinolaista L84 vastaan, joka todellakin elää kotiotteluistaan. Valmistautukaamme näihin koitoksiin ja muihinkin tuleviin haasteisiin huolellisesti. Vuosi 2019 saa tulla.

Käymme salilla ja/tai uima-altaalla kerran viikossa. Jatkossa toivottavasti kaikki keskittyisivät enemmän liikkeiden tekemiseen kuin jutteluun ja kuvien ottamiseen.

P.S. Laita seurantaan toinenkin mielenkiintoinen suomalainen futsalblogisivusto futsali.fi jos et ole sitä vielä tehnyt. Itse kirjoitan sinne noin kerran kuukaudessa päivityksiä Serie A:sta eli Italian futsal-liigasta. Edellinen tekstini julkaistiin torstaina 27.12. Lisäksi sieltä löytyy monia erityyppisiä futsaliin liittyviä ajankohtaisia juttuja sekä Suomesta että maailmalta.

Felice anno nuovo!