Pallon pelaaminen - organisoidun hyökkäyksen rakentaminen Mantovassa

Ciao.

Uusi vuosi, uudet kujeet? No, ei ehkä Mantovassa. Täällä ennemminkin hienosäädämme peliämme sen päälle, mitä olemme syksyllä rakentaneet sen sijaan, että keksisimme pyörän kokonaan uudestaan. Olen jo esitellyt aikaisemmissa kirjoituksissani puolustustapaamme sekä hyökkäyspään erikoistilanteitamme, joten sukellan tällä kertaa syvemmin organisoituun hyökkäyspelaamiseemme. Tulen siis puhumaan siitä, miten hyökkäämme neljällä kenttäpelaajalla vastustajan neljää puolustajaa vastaan, jotka ovat ryhmittyneet kontrolloidusti pallon alapuolelle tai ovat ainakin tiiviissä ryhmityksessä sisäpositiossa - eli oman puolustettavan pelaajan ja oman maalin välissä. Tapojeni mukaan teen myös vertailua viime kauden Dynamon organisoituun hyökkäyspelaamiseen. Erottelen osittain korkean prässin alla pelaamista - eli omalla kenttäpuoliskolla hyökkäyksen rakentamista - ja toisaalta hyökkäyspään murtautumispelaamista, eli maalitilanteisiin pyrkimistä vastustajan kenttäpuoliskolla matalalla puolustavaa vastustajaa vastaan.

Kerron aluksi hyökkäysrotaatioistamme, eli siitä miten haluamme pallon ja pallottomien pelaajien liikkuvan silloin, kun rakennamme hyökkäystä. Harjoittelemme paljon niin sanottua 4-0 -rotaatiota, johon meillä on kolme eri vaihtoehtoa. Nimeän tässä yhteydessä nämä rotaatiomme kulloisenkin tyypillisimmän murtautumisvaihtoehdon mukaan. Olen liittänyt alle myös lyhyet ja yksinkertaiset videoklipit kustakin vaihtoehdosta. Näistä ensimmäistä voidaan kutsua laitanosto-seinäsyöttö -rotaatioksi. Tällöin palloa kierrätetään poikittaissuunnassa puolelta toiselle siten, että keskeltä saman puolen laitaan pelaamisen jälkeen juuri syötön antanut pelaaja tarjoaa vaihtoehdon joko seinäsyötölle tai laitanostolle. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen, palloa liikutetaan keskustan kautta toiseen laitaan, jossa yritetään samaa murtautumista.

Toista hyökkäystapaamme kusuttakoon diagonaalirotaatioksi. Tässä vaihtoehdossa palloa liikutetaan lyhyehköillä poikittaissyötöillä. Oman syötön jälkeen liikutaan nopeasti suoraan pystyyn ja tämän jälkeen "levitetään" juoksulinja oman puolen laitaan. Jos tälle syvyyteen diagonaaliin juoksevalle pelaajalle ei ole mahdollista syöttää, seuraavana syöttävä pelaaja hakee samaa ratkaisua ja syvyyteen liikkunut pelaaja palaa pallottomana kiertoon oman laitansa kautta.

Kolmatta rotaatiotamme voidaan nimittää yksinkertaisesti ruletiksi, joskaan se ei viittaa mihinkään murtautumistapaan. Rulettirotaatiossa pelaajat kiertävät kenttää karrikoidusti poikittaissuunnassa ellipsin muotoisesti, kun taas pallo voi kiertää mihin suuntaan vaan: samaan tai vastakkaiseen suuntaan pelaajiin nähden tai linjojen väleihin. Yksi tyypillinen murtautumistapa tässä rotaatiossa on pallottoman pelaajan hyökkääminen ylös sivurajaa pitkin, jolloin hän voittaa tilaa omalta puolustajaltaan. Tällöin keskellä palloa kuljettava pelaaja voi syöttää hänelle eteenpäin juoksulinjalle, minkä jälkeen vastustaja on mahdollista ohittaa 1v1-tilanteessa lähellä heidän maaliaan. Videon esimerkissä syötetään sen sijaan korkea pallo laidalta toiselle, minkä jälkeen edetään maalintekoon.

Nämä kolme rotaatiota toimivat siis hyökkäyspelimme kulmakivinä, joihin pyrimme tukeutumaan pelatessamme. Yhteinen idea näissä kaikissa on, että palloa kierrätetään poikittaissuunnassa ja pelaajat vaihtavat aktiivisesti paikkoja, jolloin puolustajat joutuvat juoksemaan ainakin jonkin matkaa perässämme ja vaihtamaan puolustusmuodon painopistettä puolelta toiselle. Tavoitteena on tietysti myös pelata palloa eteenpäin sitten, kun on edetty tyhjiin tiloihin vastustajan puolustuksen taakse tai linjojen väleihin. Mitään rotaatiota sellaisenaan harvoin kuitenkaan pyöritetään kauan aikaa, vaan ne vaihtuvat lennosta. Eikä aina tietenkään ole mahdollista tai kannattavaa tehdä näitä rotaatioita, jolloin sovellamme ja yritämme edetä kentän tarjoamien mahdollisuuksien mukaan tilaa ja vapaita syöttösuuntia hyödyntäen.

Harjoittelemme rotaatioita videoesimerkkien tavoin 1-2 kertaa viikossa 10-15 minuutin ajan ilman puolustajia: liikutamme palloa ja miehiä jonkin aikaa, minkä jälkeen murtaudumme ylöspäin ja yritämme ohittaa malivahdin. Tämä ei ole kovin haastava harjoite eikä intensiteetti nouse kovin korkeaksi: pelaajat eivät välttämättä liiku kovin terävästi, syötöt saattavat jäädä hitaiksi tai muuten vain asioita ei tehdä pelinomaisesti. Mielenkiintoiseksi rotaation harjoittelu muuttuu kuitenkin silloin, kun mukaan otetaan puolustajat. Treeneissä pelaamme melko usein koko kentän peliä 4v5 + maalivahdit siten, että alivoimaisen joukkueen tehtävänä on purkaa viiden pelaajan prässi, yrittää pitää pallonhallinta sekä sopivan tilanteen tullen murtautua ja edetä maalintekoon. Tämä pelimuoto on tietenkin todella haastava eikä onnistumisia tule paljon. Alivoimaisen joukkueen rotaatiossa korostuvat tekniset taidot, kuten oikeaan paikkaan suunnattu haltuunotto ja tarkka syöttäminen. Ennen kaikkea kuitenkin pallottomien pelaajien pitää liikkua sähäkästi ja tarkoituksenmukaisesti: ilmestyä linjojen väliin, liikua laitanostolle, tehdä vale- ja syvyysliikkeitä laidalla - ylipäätään tarjota mahdollisimman monta syöttösuuntaa pallolliselle pelaajalle.

Päävalmentajamme Pino haluaa korostaa prässin alla pelatessa ja yleensäkin ottaen rotaatiossa, että pallottomat pelaajat tarjoaisivat syöttövaihtoehtoja riittävän lähelle pallollista pelaajaa. Toisin sanoen pallottoman pelaajan tehtävänä on usein liikkua laidalta keskustaa kohti palloa vastaan jo ennen syöttöä. Sen sijaan KaDyssa painotettiin viime kaudella korkean prässin alla pelatessa enemmän sitä, että pallollinen pelaaja kuljettaa palloa keskustaa kohti ja laitapelaaja pysyy lähellä sivurajaa. Näin hänen on mahdollista joko hyökätä ylös laitaa pitkin puolustajan selän taakse tai lähteä poikittaissuunnassa syöttöhetkellä palloa vastaan. Dynamossa keskityttiin pallottoman liikkumisen ohella myös pallollisen pelaajan taitoihin ja toimimiseen, kun taas Mantovassa painopiste on enemmänkin vain pelaajien liikkumisessa syötön jälkeen tai muutoin pallottomana. Ehkäpä täällä yksilöiden tekniset taidot - syöttäminen, haltuunottaminen, kuljettaminen - oletetaan jollain tasolla riittäviksi ja palloton liikkuminen on se osa-alue, joka halutaan saada automaation tasolle.

Ylemmässä kuvassa on esitetty yksinkertaistettuna Dynamon viime kauden rotaatio prässin alla. Alemmassa kuvassa on yksi esimerkki Mantovan vastaavasta hyökkäyksen rakenteluvaiheesta. Huomaa pallollisen ja pallottomien pelaajien erilaiset tavat liikkua: Dynamon tavassa pallollinen (2) ja palloton (4) pelaaja odottavat sopivinta ratkaisua hieman kauemmin, kun taas Mantovan rotaatiossa sekä pallo (pelaajalla 2) että palloton pelaaja (4) liikkuvat aikaisemmin. Jos Dynamon prässinpurussa pallo syötetään pelaajalle 4 poikittaissyöttönä, pelaajan 3 tehtävänä on liikkua nopeasti pelaajan 4 lähtöpaikalle, kuten Mantovan kuvassakin näkyy.

Siirrytään seuraavaksi korkean prässin alta pelaamisesta hyökkäyspään murtautumisvaiheeseen. Omalla kenttäpuoliskolla puolustavaa vastustajaa vastaan olennaiseksi osa-alueeksi muodostuu Mantovassa syvyyden käyttö, kuten oli myös asian laita viime kaudella Dynamossa. Pyrkimyksenä on tällöin muuttaa hyökkäysmuoto 4-0 -muodostelmasta 3-1 -muotoon - jota tosin Mantovassa hyödynnämme myös ajoittain prässinpurussa omalla alueellamme. Tässä hyökkäysmuodostelmassa yhden pelaajan tehtävänä on liikkua lähellä vastustajan maalia ja ilmestyä oikea-aikaisesti vastustajan pohjapelaajan eteen, jotta pallo saadaan pelattua hänelle syvyyteen. Tämän jälkeen alkavat pallottomien pelaajien liikkeet ja valeliikkeet, joiden avulla puolustajien elämä yritetään tehdä hankalaksi.

Erilaisille murtautumisvaihtoehdoille 3-1 (tai 1-2-1) -asetelmasta oli Dynamossa viime kaudella annettu omat numeronsa ja niitä harjoiteltiin paljon, kun taas Mantovassa emme juurikaan käy varta vasten treeneissä läpi sitä, miten 3-1 -muodostelmasta voidaan murtautua. Joitakin ideoita annetaan - kuten syvyyteen suuntautuvan syötön jälkeen palloton liike ylöspäin ja mielellään kohti maalia. Kokonaiskuvassa täällä luotetaan kuitenkin enemmän pelaajien henkilökohtaisiin taitoihin ja osaamiseen, eli annetaan pelaajille enemmän vapauksia. Joka tapauksessa 2-3 pelaajan kombinaatiopelaamisemme on kohtalaisen hyvää, sillä pivotimme Arrepiu ja René hakevat palloa sekä laidalta että keskeltä, ja osaavat pelata hyvin selkä maalia päin. Pallottomat pelaajat pyrkivät tällöin liikkumaan laukaisupaikoille vastapalloon, leikkaamaan keskelle syntyviin väleihin, menemään takakierrolle, maalin eteen tai takatolpalle. Yksilötaitoa ja pelin ymmärrystä joukkueessamme onkin riittävästi, mutta välillä otteluissa ongelmaksi muodostuu syvyyden käyttämisen puute. Tällöin unohdamme tuoda oman pelaajamme lähelle vastustajan maalia riittävän pitkäksi aikaa, jolloin kukaan ei ole lähellä maalia ja vaaramomentti pienenee. Töitä on siis yhä tehtävänä, vaikka olemmekin parantaneet tällä osa-alueella kauden edetessä.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty tilanne, jossa pivot (4) on hakeutunut syvyyteen lähelle vasenta laitaa. Kun hänelle lähtee syöttö pelaajan 1 jalasta, alkavat pallottomien pelaajien liikkeet. Pelaaja 1 leikkaa keskelle ja jos syöttöä takaisin ei tule, hän jatkaa takatolpalle. Pelaaja 2 saapuu pienellä kaarreliikkeellä pivotia kohti, kun taas pelaaja 3 etsii sopivaa väliä, johon pivot voisi syöttää pallon diagonaalisti alaspäin.

Alemmassa kuvassa pivot (4) on ilmestynyt keskelle ja laitapelaaja (3) toimittaa hänelle pallon. Syötön jälkeen hän liikkuu kohti keskustaa, mutta leikkaakin heti syvyyteen seinäsyötölle. Pohjapelaaja (2) lähtee välittömästi tämän jälkeen hakemaan laukaisupaikkaa laitapelaajan tyhjäksi jättämään tilaan, kun taas painottoman puolen laitapelaaja (1) juoksee pivotia kohti hakien laukaisua vastapalloon keskisektorilta.

Näissä ideaalitilanteissa pelaajat liikkuvat synkronoidusti ja jokainen pystyy tarjoamaan syöttövaihtoehdon. Käytännössä tämä on kuitenkin puolustajien häirinnän aiheuttaman tilan- ja ajanpuutteen sekä heidän sisäposition säilyttämisen taitonsa takia varsin hankalaa. Eikä tietenkään ole itsestäänselvää, että kaikki pallottomat pelaajat jaksaisivat ja ymmärtäisivät olla koko ajan aktiivisessa liikkeessä. Tai että tekninen suorittaminen olisi aina täydellistä. On kuitenkin hyvä muistaa vielä yksi vaihtoehto, jota ei kuvissa esitetty. Taitava pivot pystyy nimittäin kääntymään itse pallon kanssa irti puolustajastaan ja ratkaisemaan tilanteen omalla laukauksellaan.

Kaiken kaikkiaan verrattaessa viime kauden Dynamon ja tämän kauden Mantovan pallollista pelaamista voidaan yhteenvetona sanoa, että Dynamon pelaamisen raamit olivat ainakin teoriassa tiukat, joskin erikseen numeroituja ratkaisuvaihtoehtoja prässinpurkuun ja murtautumiseen oli pitkälti toista kymmentä. Näiden sisällä piti pyrkiä kuitenkin pysymään. Mantovassa hyökkäysrotaatioita on sen sijaan käytössä periaatteessa vain kolme, mutta niiden sisällä ja myös ulkopuolella jätetään tilaa pelaajien henkilökohtaisille pallonkäsittely- sekä pelinlukutaidoille. Kummassakin tyylissä on hyvät ja huonot puolensa. Selkeän struktuurin pelitavassa jokainen tietää tarkalleen mitä tehdä ja miten liikkua. Jos tämä tapa ei jostain syystä toimikaan, on kuitenkin mietittävä uusia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä tule luonnostaan pelaajille. Dynamossa vaihtoehtojen monipuolisuuden pitäisi toki periaatteessa sulkea tämä haittapuoli pois, sillä "meillä on ratkaisu joka tilanteeseen", kuten Vasko sanoi. Hieman löyhemmin organisoitu hyökkäyspelaaminen puolestaan mahdollistaa sopivimman rotaation käytön sekä omien kentällä olevien pelaajien ominaisuuksien että vastustajan puolustustavan mukaan. Tällöin on kuitenkin vaarana, etteivät kaikki neljä pelaajaa toteuta synkronoidusti samaa rotaatiota, jolloin pelaamisen rakenne voi mennä sekaisin. Seurauksena saattaa olla, että tilaa ei käytetä järkevästi eikä hyviä syöttövaihtoehtoja ole riittävästi, jolloin pallollinen pelaaminen muuttuu edelleen vaikeammaksi. Pelaajien kokemus, ymmärrys pelistä sekä kehittyneet kognitiiviset kyvyt havainnoida ja tehdä päätöksiä ovakin nähdäkseni valttia tässä jälkimmäisessä vähemmän tiukasti organisoidussa hyökkäystavassa.

Yhteisen hyökkäyspeli-idean löytäminen vie tietenkin uudella joukkueella oman aikansa. Mantovan tapauksessa joukkue on vielä osittain rakentunut uudelleen joulukuun alkupuolella, kun uusia pelaajia on tullut sisään ja muutama pelaaja parantunut loukkaantumisten jäljiltä. Olemme harjoitelleet nykyisellä kokoonpanolla yhteensä noin viiden viikon ajan, joten valmiin näköistä pallollinen pelaamisemme ei varmastikaan vielä ole. Yhdeksän hyvän kenttäpelaajan rosteri tarjoaa kuitenkin lukuisia mahdollisuuksia ja hyvän päivittäisen työnteon ohella kilpailuedun, joka meidän tulee hyödyntää kevään koitoksissa. Sanottakoon vielä se, että meillä ei ole tapana pelata kahdella ketjulla, vaan yksittäisillä vaihdoilla muun muassa pelaajien jaksamisen, pelivireen sekä kentällä kullakin hetkellä tarvittavien ominaisuuksien mukaan. Tämänkin takia tarvitaan aikaa yhteisen sävelen löytämiseen, sillä kentällä olevat nelikot sekoittuvat usein. Vielä kun lisätään tähän se, että pelaajat eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä robotteja, vaan varsin erilaisia persoonia vahvuuksineen ja puutteineen, niin toimivan yhteispelin löytäminen osoittautuu varsin moniulotteiseksi prosessiksi.

On hyödyllistä oppia tuntemaan pelikavereita myös kentän ulkopuolella, jotta voisimme ymmärtää toisiamme paremmin myös kentällä.

Valaisen pelaajiemme erilaisia hyökkäyspeliominaisuuksia muutamilla esimerkeillä. Otetaan aluksi Arrepiu-Leleco - parivaljakko, joka on pelannut jo yli vuoden toimivasti yhdessä ja on maalimäärillä mitattaessa erittäin suuressa roolissa joukkueessamme. Sen lisäksi, että he löytävät kentällä hyvin toisensa, molemmat pystyvät tekemään eron tulostaululle myös 1v1-ohituksillaan sekä tarkoilla laukauksillaan. Tähän mennessä pelatussa 13 sarjaottelussa Arrepiu on tehnyt 16 ja Leleco 12 maalia. He ovat siis yhdessä paukuttaneet puolet kaikista 56 tekemästämme maalista. Tässä tehoduon esimerkki muutoin penkin alle menneestä Villorba-ottelusta joulukuulta.

Arrepiun ja Lelecon voidaan Renén ohella kuitenkin sanoa olevan pelaajatyypiltään enemmän staattisia pelaajia. He pystyvät pallollisina taikomaan hyvän syötön tai laukauksen paikoiltaan ja pienessäkin tilassa, mutta eivät yleensä liiku etenkään pallottomina kovin paljon verrattuna muihin pelaajiimme. Sen sijaan Maagi, Willy, Loris ja Ziba hyödyntävät enemmän pallottoman liikkumisen osaamistaan, jolloin vastustajan puolustusmuodosta pyritään löytämään aukkoja ennen kaikkea nopealla pallon liikuttamisella ja syötön jälkeisellä liikkumisella.

Itse pelaan keskimäärin hieman yli 30 minuuttia ottelua kohden, mikä on varsin suuri minuuttimäärä. Pelaankin joka ottelussa kaikkien edellä mainittujen kanssa, jolloin yritän sopeuttaa omaa hyökkäyspelaamistani hieman muiden pelaajien mukaan. Arrepiun ja Lelecon ollessa kentällä on minun yleensä hyödyllistä liikkua ylöspäin hieman normaalia vähemmän, jättää heille tilaa tehdä temppujaan ja toimia itse varmistavana pelaajana. Sen sijaan esimerkiksi Maagin ja Ziban kanssa pelatessani pystyn itse liikkumaan pallottomana enemmän, sillä koko hyökkäyspelaamisemme on tällöin mobiilimpaa. Jos kentällä on vielä neljäntenä Loris tai Willy, niin pystymme usein kontrolloituun ja dynaamiseen pallonhallintaan mitä tahansa tämän sarjan vastustajaa vastaan. Esimerkin tällaisesta pyörityksestä voit katsoa alla olevalta viime lauantain otteluvideolta toisen jakson alusta ajasta 1.12.30 alkaen siihen asti, kunnes teemme 2-1 -kavennusmaalin (kesto noin 2.20).




Viime aikoina vaihtoparinani toiminut pohjapelaaja Valerio kuuluu sen sijaan enemmän niin sanottuun Arrepiu-Leleco-René -koulukuntaan. Palloton liike on hänellä melko verkkaista, mutta kombinaatiopelaamisen hän taitaa hyvin etenkin leikatessaan laidalta keskustaa kohti. Tällöin hän pystyy ottamaan pallon mukaansa ja laukomaan itse, tai jättämään pallon jalkapohjalla takakiertoa tekevälle pelaajalle. Malliesimerkki tästä osaamisesta nähtiin joulukuussa pelatun Petrarca-ottelun lopussa 3-3 -tasatilanteessa, kun Lelecon ja Valerion kombinaatiopeli ratkaisi ottelun meidän eduksemme. Maali on nähtävissä alla olevalta videolta ajasta 38.00 eteenpäin. Valerion vahvuutena on myös, että hän pystyy kentällä ollessaan ottamaan luontaisesti minkä tahansa pelipaikan: esimerkiksi hän osaa suojata erittäin hyvin palloa pienessä tilassa myös pivotasemassa.




Olen tässä tekstissäni analysoinut Mantovan pallollista pelaamista joukkueen yhteisten rotaatioiden sekä yksittäisten pelaajien ominaisuuksien kautta, tuonut esiin prässin alla pelaamisen ja maalitilanteisiin murtautumisen eri puolia sekä verrannut Mantovan ja KaDyn viime kauden pallollisen pelaamisen tapoja. Olen tarkoituksella jättänyt käsittelyn ulkopuolelle nopeasti syntyvät ja ohi menevät "suuremman epäjärjestyksen" tilanteet, kuten ylivoimaiset vastahyökkäykset, lähellä vastustajan maalia tapahtuvat riistot sekä muut hyökkäykset, joissa vastustajalla osallistuu alkutilanteessa vähemmän kuin neljä kenttäpelaajaa puolustamiseeen. Nämä tilanteet ovat tietyllä tapaa yksinkertaisempia purtaviksi ja ratkaistaviksi, joskin niille on toki tärkeää varata oma aikansa ja paikkansa.

Rotaatio, neljän pelaajan liikkuva pelisysteemi, on sen sijaan hieman monimutkaisempi pelin osa-alue, joka sisältää lukuisia eri elementtejä ja vaihtoehtoja. On kuitenkin syytä muistaa, että pelin aikan rotaatio on vain apuväline, johon joukkue tukeutuu. Lopulta kentällä on aina vastustaja, joka mahdollistaa pallolliselle joukkueelle tiettyjä ratkaisuja ja toisaalta sulkee pois toisia. Voi olla kannattavaa aloittaa hyökkäys tietyllä rotaatiolla, mutta yleensä ottaen pitäisi pyrkiä tekemään sitä, mitä kenttä tarjoaa. Jos on tilaa edetä ja haastaa omaa puolustajaa 1v1 -tilanteessa, tee se. Jos puolustajien takana on paljon tyhjää tilaa, toimita pallo sinne ja anna jonkun juosta perään. Jos vastustaja puolustaa vahvasti pallollista laitaa, kierrätä pallo nopeasti toiselle laidalle ja etene sieltä. Rotaation ei siis tulisi olla itseisarvo: hyökkäyspelaamisessa on tavoitteena pyrkiä olemaan vaarallinen sekä riittävän nopea ja monipuolinen, jottei puolustava joukkue pysty ennakolta estämään - tai edes näkemään - pallollisen pelin punaista lankaa.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että tilan ja ajan reunaehtojen huomiointi on futsalissa avainasemassa. Teen vielä seuraavaksi loppuyhteenvedon, jossa kokoan sellaisia rotaatiosta riippumattommia yksilöteknisiä ja -taktisia tekijöitä, jotka itse näen olennaisena osana tehokasta, maalintekoon pyrkivää hyökkäyspelaamista.

PALLOLLISENA
- laadukas syöttäminen (jalkaan tai tilaan), vaarallisimman toteutettavissa olevan syöttövaihtoehdon hakeminen, eteenpäin pyrkiminen
- suunnattu haltuunotto, tilan voittaminen kuljettamalla sekä 1v1-haastaminen lähempänä vastustajan maalia
- nopeat ratkaisut lähellä maalia, jolloin aikaa ei ole paljon, esim. laukominen vähillä kosketuksilla erilaisista asennoista, erilaisista liikkeistä sekä eri jalan ja kropan osilla

PALLOTTOMANA
- syöttövaihtoehdon tarjoaminen, pelattavana oleminen
- liikkeet ja valeliikkeet, jotka edesauttavat omasta puolustajasta irtautumista ja oman tilan hankkimista, esim. (syötön jälkeen) terävästi ylöspäin puolustajan näkökentän ulottumattomiin ja tämän jälkeen pysähtyminen tai etenemisen jatkaminen, puolustajan toiminnasta riippuen
- tilan luominen muille

Pivotina pelaava Arrepiu keskellä lähellä vastustajan maalia Genova-ottelussa 12.1. Tila ja aika ovat vähissä, mutta jokin ratkaisu pitäisi löytää. Pallottomien pelaajien liike ja/tai syöttösuuntien avaaminen on tällöin tärkeää.

Tämän pitkähkön ja monisyisen hyökkäyspelaamisen analyysin jälkeen käydään lopuksi vielä kalenterivuoden alun ottelukuulumiset läpi. Lauantaina 5.1. kärsimme kärkikamppailussa kotona Astia vastaan kirvelevän 3-4 -tappion, vaikka onnistuimme nousemaan 3-3 -tasatilanteeseen noin kaksi minuuttia ennen loppua. Viikko tämän jälkeen voitimme kotona helpohkosti keskikastin Genovan lukemin 6-1, sillä he kärsivät matkajalkojen lisäksi kolmen avainpelaajan poissaoloista. Viimeisin ottelumme ennen kolmen viikon ottelutaukoa päättyi lauantaina 5-5 tasuriin hankalalla vieraskentällä L84 vastaan (koko ottelu nähtävissä ylempänä). Emme pelanneet joukkueena koko ajan riittävän kompaktisti, energisesti tai keskittyneesti hyökkäys- emmekä puolustussuuntaan, mutta lentävä maalivahtimme toimi lopussa lähes satumaisen hyvin. Nousimme ensin minuuteilla 34-38 kolmen maalin tappioasemasta tasoihin 4-4, ja vaikka vastustaja rokotti meitä kulmapotkusta 24 sekuntia ennen loppua, onnistuimme vielä nousemaan hieman onnenkantamoisella kimmokepallolla tasoihin ajassa 39.50. Tunnelmasta ja draamankaaresta annettakoon siis arvosanaksi 5/5. Lyhyt maalikooste ottelusta on nähtävissä L84:n FB-sivulla.

Joulukuun alussa kirjoitin tulevasta viiden ottelun putkesta, jossa kohtasimme käytännössä kaikki muut top-6 -joukkueet. Tuloksena näistä otteluista oli melko vaatimattomat seitsemän pistettä. Onneksi sarjassamme pelataan paljon ristiin, joten olemme vielä kuitenkin kolmantena sarjataulukossa vain 2-3 pistettä kärkikaksikon takana. Sestu on kanssamme tasapisteissä neljäntenä ja seuraavat kaksi joukkuetta hengittävät kolmen pisteen päässä. Tasaista siis on ja ainakaan helppoja pisteitä ei saisi menettää, jos aiomme taistella sarjan voitosta tai varmaan playoff-paikkaan oikeuttavista sijoista 2-3.

Cupin lopputurnauksen ja maajoukkuetauon takia sarjaottelumme jatkuvat vasta 9.2. kotiottelulla Leonardoa vastaan. Seuraavaksi on kuitenkin aika suunnata katseet kohti maajoukkueen MM-esikarsintaturnausta, jossa kohtaamme ensi viikolla Pohjois-Irlannin, Walesin ja isäntämaa Moldovan. Vähimmäisvaatimuksena on jatkoonpääsy Main Rondille, eli kahden parhaan joukkoon sijoittuminen. Rutiinimme ja osaamisemme pitäisi kuitenkin riittää lohkovoittoon, olkoonkin että pahin kilpailijamme Moldova saa varmasti etua kotikentästään. Lohkovoitto toisi meille kuitenkin todennäköisesti jonkin verran helpomman väylän edetä jatkoon Main Roundilta viimeiselle 16 maan Elite Roundille, josta kuusi Euroopan maata selviää MM-karkeloihin. Tie Liettuan kisoihin 2020 on siis erittäin pitkä ja kivinen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Kokoonpanomme ja otteluaikataulumme ensi viikon karsintapeleihin. SUOMI!

Kiitos ja kumarrus vielä lopuksi urheilutoimittajille sekä hengessä mukana eläneille valinnasta vuoden 2018 futsalpelaajaksi. Lyhyen haastatteluni tähän liittyen voit käydä lukemassa täältä.

Palataan asiaan, kunhan sitä taas ilmenee. A presto!

Partita all'italiana - hyvä ja huono ottelutapahtuma

Eccoci tornati!

Edellisessä blogitekstissäni paneuduin erikoistilanteiden saloihin, joten otetaan vaihteeksi käsittelyn alle hieman maanläheisempi aihe. Olen Mantovan ajalta ottanut jo ensiraapaisut tavalliseen treeniviikkorytmiin, treenaamisen puitteisiin, valmennustiimin jäseniin sekä pelaajiin. Nyt aion keskittyä siihen, millainen Serie A2:n ottelutapahtuma on pelaajan näkökulmasta käsin. Jotkut huomioni sivuavat myös treenitapahtumaa, mutta joka tapauksessa haluan tuoda esiin sellaisia seikkoja, jotka usein ovat tai tehdään Suomessa eri tavalla. Tiivistin näkemykseni neljään plussaan - jotka mielellään toisin mukanani täältä Suomeen - sekä neljään miinukseen - jotka italialaiset saavat minun puolestani pitää itsellään.

+1 Peliaika
Aloitetaan hyvistä puolista. Italiassa ei tunneta runkosarjassa jatkoaikoja, kuten Suomessa. Peliaika on normaali 2x20 minuuttia ja jos sen jälkeen ottelu on tasan, molemmat saavat yhden pisteen. Kaikki tiivistyy toisen jakson viimeisillä minuuteilla, eivätkä joukkueet jää "odottamaan" jatkoaikaa yhden lisäpisteen toivossa. Voittoa yritetään hakea loppuun asti, vaikkakin yleensä ilman lentävää maalivahtia. Tässä voitaisiin meillä Mantovassa olla mielestäni hitusen rohkeampia: etenkin kotiotteluissa olisi mielestäni syytä pyrkiä hakemaan aktiivisemmin voittoa. Tämä toki vaatisi lentävän maalivahdin käytön tiiviimpää harjoittelua ja uskoa siihen koko joukkueelta.

Espanjan liigan ottelut ovat voiton tavoittelun kannalta usein erittäin mielenkiintoisia. Otteluiden ollessa loppuminuuteilla tasatilanteessa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että vähintään toinen joukkue hakee kolmen pisteen pottia lentävällä maalivahdilla. Esimerkkinä toimikoon viikko sitten perjantaina pelattu Palma-Zaragoza, jossa kotijoukkuuen uhkapeli lopulta kostautui. Myös KaDyn riveistä itseltäni löytyy onnistunut kokemus tällaisesta tilanteesta ajalta ennen jatkoajan käyttöönottoa, kun nousimme viime hetkillä 3-2 -voittoon kotona Tervareita vastaan.

En pidä itseäni kovin konservatiivisena luonteena, mutta mielestäni Futsal-liigan runkosarjassa olisi hyvä palata takaisin normaaliin 2x20 minuutin peliaikaan. On aiheellista kysyä, miksi Suomi on ainoa maa maailmassa - joku korjatkoon jos olen väärässä - jossa runkosarjan futsalottelu ei voi päättyä pistejakoon. Jos tällä jääkiekon ja salibandyn pelimuotoihin viittaavalla jatkoaikauudistuksella haettiin viisi vuotta sitten suurempia yleisömääriä, niin se ei ainakaan ole toteunut, kuten näistä nimimerkki Al Futsin ylläpitämistä tilastoista voidaan päätellä.

+2 Oma aika ja tila
Meillä on pelihalli Neolùlla käytössä oma pukukoppi, johon voi aina jättää esimerkiksi kenkiä ja pyyhkeitä kuivumaan. Kun hallilla on keskimäärin seitsemän tapahtumaa viikossa, on eittämättä merkitsevää, miltä sinne tuntuu tulla ja miten siellä saa olla. Hallista on todellakin tullut kodinomainen ja tuttu paikka, jossa saa kaiken lisäksi treenata melko vapailla aikatauluilla. Arkisin maanantaista torstaihin meillä alkaa salivuoro yleensä klo 20, jota ennen pystyy hyvin jumppaamaan tai juoksemaan tyhjällä puolikkaalla parketilla. Treenien jälkeen hallille ei tule ketään, joten sinne saa jäädä tekemään omia juttuja vaikka yömyöhään. Usein toiminkin itse avaintenhaltijana, joten sammutan valot ja laitan ulko-oven lukkoon viimeisenä hallilta lähtiessäni.

Salil' eka salil' vika. 

Yleensä tiistaisin ja keskiviikkoisin ohjelmassa on iltapäivätreenit noin klo 13 alkaen. Tällöinkään ei ole kiire, sillä sali on meidän käytettävissä käytännössä joka arkipäivä klo 12-15. Niin ikään pelipäivinä Neolù on tähän asti ollut aina tyhjä sekä ennen peliä että sen jälkeen. Sinne voi siis tulla hyvissä ajoin vaihtamaan kuulumisia ja valmistautumaan, sekä pelin jälkeen jäädä rauhassa kiittämään kannattajia ja pelailemaan pojan kanssa.

Jyväskylässä salitilanne on ajankäytön suhteen aivan toisenlainen. Vakiotreenivuorot ovat suhteellisen lyhyitä, perumisia tulee usein ja korvaavia vuoroja on vaikea saada, sillä muita liikuntatilojen käyttäjiä on paljon. Voi olla, että Mantovan kokoisessa melko pienessä kaupungissa on vain vähän sisätiloissa urheilevaa tai liikuntaa harrastavaa väkeä - joko absoluuttisesti tai suhteellisesti liikuntatilojen neliömetreihin nähden. Joka tapauksessa Neolù on (myös) pelaajan ajankäytön näkökulmasta varsin ihanteellinen paikka treenata.

+3 Kolme erotuomaria
Myöhemmin tässä tekstissä tulen kritisoimaan italialaisia erotuomareita, mutta myönteisenä asiana sanottakoon, että tuomareita on joka ottelussa kolme ja että tämä ylimääräinen kolmas tuomari toimii ajanottajana. Italiassa ei tulisi kysymykseenkään, että virallisessa ottelussa ajanottajana toimisi Suomen tapaan joku kotijoukkueen taustahenkilö. Suomessa on kolmas erotuomari käytössä vain pudotuspeleissä, eikä silloinkaan hänen roolinsa ole jostain syystä ajanottaja, vaan pelkästään vaihtopenkkien rauhoittelija.

Erotuomarin asettamista ajanottajaksi seuratoimihenkilön sijaan puoltaa muutama tärkeä syy, joista ensimmäinen on ammattimaisuus. Erotuomari tuntee pelikellon päälle laittamiseen ja pysäyttämiseen liittyvät lajisäännöt. Keskimäärin erotuomari osaa myös kokemuksen myötä pitää keskittymistä yllä sekä havainnoida peliä tarkemmin kuin mattimeikäläinen. Toinen syy on puolueettomuus: erotuomari ei viivytä tai aikaista kellon käyttöään kotijoukkueen eduksi. Terveisiä vaan kellovastaavalle Sieviin kevään 2011 ensimmäisen puolivälierän tapahtumista. Nostetaan vielä kolmantena esiin harvinaislaatuisempi tilanne, että erotuomari sattuisi loukkaantumaan pahasti ottelun aikana. Pitäisikö tällöin vain toivoa, että katsomosta tai puhelusoiton päästä löytyisi pätevä varaerotuomari vai jatkettaisiinko peliä yhdellä tuomarilla?

Kolme erotuomaria on hyvä määrä futsalottelun läpiviemiseksi.

Kolmannen erotuomarin ottelupalkkio miesten Futsal-liigassa on kuluvalla kaudella 87 €. Laskennallisesti runkosarjan kustannus yhdelle joukkueelle olisi siis 11 ottelun perusteella 957 €. Tähän päälle lisätään vielä matkakulut, jotka tosin voidaan minimoida käyttämällä paikallista kolmatta erotuomaria. En jaksa näiden summien perusteella uskoa, että ajanottajaerotuomarin käyttöönotto Suomessa olisi taloudellisesti kynnyskysymys, vaikka se lankeaisikin seurojen maksettavaksi. Tämä on vain hinta, joka ammattimaistumisesta on maksettava.

Mainittakoon kolmannen erotuomarin lisäksi myös lääkärin läsnäolo otteluiden aikana, mikä kuuluu Italiassa kotijoukkueen velvoitteisiin. Tämä mahdollistaa normaalia vakavimmissa loukkaantumistapauksissa nopean ja osaavan ensiarvion vamman laadusta.

+4 Esittelyt ja kättelyt
Toisin kuin monesti Suomessa, Italiassa alkuesittelyt ja loppuseremoniat hoidetaan sujuvasti ilman turhaa seisoskelua. Kolikonheitto rivissä, vihellys pilliin ja taputukset yleisölle, kätellään vastustajan pelaajat SEKÄ taustahenkilöt (miksei Suomessa?), otetaan joukkuekuva ja peli voi alkaa. Ottelun jälkeen toistetaan sama kaava: pelaajat riviin, pilli soi, aplodit, kättelyt ja homma on paketissa. Ei siis mitään pelaajaesittelyitä nimi nimeltä, parhaiden pelaajien palkitsemisia tai muita pitkiä seremonioita, vaan tehokkaat ja asianmukaiset alku- ja loppurutiinit.

Tiedostan, että seurojen johtoportaissa ottelutapahtumia pitää ajatella myös markkinoinnin ja yleisön houkuttelevuuden näkökulmasta, mutta ylimääräiset ohjelmanumerot voitaisiin mieluummin vetää läpi tauolla tai aikalisien aikana. Valoshowt tai muut vastaavat ovat parhaimmillaan upeita eikä tämä asia ylipäätään ole tärkeysasteeltaan järin suuri, mutta halusin silti tuoda esiin italialaisen näkökulman aiheeseen liittyen.

Pikaiset kättelyt Bubi-ottelun jälkeen. 0-0 kotona ei tyydytä.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Täällä on nimittäin monia otteluun liittyviä asioita, jotka hoidetaan erikoisella tavalla - tai ei hoideta ollenkaan. Siirrytäänpä siis seuraavaksi niihin asioihin, jotka Suomessa tehdään paremmin.

-1 Erotuomareiden toiminta
Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että italialaiset erotuomarit haluavat jostain syystä olla paljon esillä ja näyttää valta-asemansa kaikille pelihallissa oleville. Tämä alkaa siitä, että he saapuvat pelipaikalle puvut päällä tutkimaan kenttää ja ottamaan tilan haltuun. Jatkoa seuraa alkulämmittelyn jälkeen, jolloin tuomarit käyvät molempien joukkueiden pukukopeissa tarkistamassa pelaajien henkilöllisyydet ja varusteet.

Ottelun aikana tuomareiden kanssa on monesti vaikea kommunikoida asiallisesti. Esimerkiksi edellisessä kotiottelussamme 15.12. pyysin melko normaaliin sävyyn rajapotkumme jälkeen tuomaria tarkkailemaan vastustajan pelaajien etäisyyttä palloon. Vastaukseksi sain tiukan puhuttelun, jonka sanoma oli, että "täällä puhun ja määrään minä"! Teitittely kuuluu tietysti asiaan, vaikka paradoksaalisesti kunnioitus rakoilee puolin ja toisin.

Jos erotuomarilla on mahdollisuus antaa keltainen kortti, niin sen hän yleensä tekee - näyttävästi, turhia miettimättä ja jopa maassa makaavalle pelaajalle alleviivaten tällä ylempiarvoisuuttaan. Tämän sain itse kokea jo edellä mainitsemassani ottelussa, kun sain näyttelemisestä toisen varoituksen ja ulosajon kuusi minuuttia ennen ottelun päättymistä. Myönnän, että vastustajan 7. rikkeen sekä tätä seuraavan 10-metrisen esteettömän vapaapotkun kalastelu sai minut kaatumaan kontaktista huolimatta melko helposti. Keltainen kortti kyseisestä tilanteesta oli kuitenkin melko kova tuomio ottaen huomioon, että se johti ulosajoon. Peliä olisi voinut esimerkiksi vain jatkaa vastustajan rajapotkulla. Tilanne on nähtävissä tältä Facebookin otteluvideolta ajassa 31.46. Jokainen voi tehdä siitä omat päätelmänsä.

Italialainen futsaltuomari elementissään.
Tietovisakysymys: mikä suomalaisjoukkue on pelannut kuvan parketilla?

Yhteenvetona voidaan sanoa, että suomalaisia erotuomareita on täällä tullut hieman ikävä. He hoitavat usein hommansa asiallisesti ja keskusteluyhteyden säilyttäen, palvelevat peliä eivätkä halua ottaa ratkaisijan viittaa harteilleen. Toivon itse jo maksaneeni kaikki oppirahat italialaisiin tuomareihin liittyen.

-2 Palautuminen ja huoltotoimenpiteet
Vaikka otteluissa mukana olevan taustahenkilökunnan määrä on kiitettävällä tasolla, palautumistoimenpiteet tuntuvat monesti laiminlyödyiltä. Esimerkiksi pelin jälkeen emme tee minkäänlaista loppuverryttelyä tai -venyttelyä, vaan painumme suoraan koppiin loppupalautetta kuulemaan. En ole palautumisen hyötyjen paras asiantuntija, mutta ainakin itse olen tottunut tekemään noin 10 minuutin loppuverryttelyn aina treenien ja pelien jälkeen, ja kokenut tämän hyödylliseksi. Iltatreenien jälkeen sentään teemme yhdessä loppuvenyttelyt 2-3 iltana viikossa silloin, kun apuvalmentaja Giovanni on paikalla.

Niin ikään huoltolaukkumme sisältö on kylmäpussit poislukien olematon. Itse en normaalitilanteessa tarvitse sieltä mitään ottelutapahtuman aikana, vaan tarvittaessa tuon mukanani omat lämpögeelit ja särkylääkkeet. Suomessa huoltolaukun sisältö on sen sijaan usein varsin kattava ja pelaajat hyödyntävät sitä: sieltä löytyy erilaisia laastareita, sidetarvikkeita, sakset, särkylääkkeitä sukka-, urheilu- ja kinesioteippejä, kylmä- ja lämpöhoitotarvikkeita, muovikelmua, kumihanskoja, puudutusgeeliä ja kaikkea muuta, joilla vammoja ja kipuja voi ehkäistä sekä hoitaa. Vesihuolto toimii täällä Italiassa myös eri tavalla, sillä treeni- ja ottelutapahtumissa käytettävä vesi juodaan kaupasta ostetuista puolen litran muovipulloista. Ei kovin ympäristöystävällistä siihen nähden, että hanavesikin on täysin juomakelpoista.

Kolmas palautumiseen liittyvä asia on ravinto. Italiassa pukukopissa ei tarjota seuran puolesta hedelmiä, pähkinöitä, palautusjuomia tai ylipäätään mitään suuhun pantavaa. Ne olen jo tosin aikojen alusta asti tottunut hoitamaan itse, joten sopeutuminen tähän ei ole tuottanut ongelmia. Pidemmillä vierasreissuilla seura sentään tarjoaa pelin jälkeen täytettyjä sämpylöitä tai pizzapaloja ja crostataa, eli eräänlaista marmeladilla päällystettyä piirakkaa. Ovathan ne tietysti tyhjää parempia, mutta näiden antimien terveellisyyskerroin ei ole kovin korkea. Esimerkiksi lokakuisella Sardinian vierasreissulla - jonne siis lensimme aikaisin aamulla Milanosta - söimme lounaan ottelupaikkakunnalla klo 11 aikoihin, peli alkoi klo 14.30 ja seuraavan lämpimän aterian söin kotiin palattuani illalla klo 23 aikoihin. Ei siis mikään ihanteellinen matka kokonaisrasituksen, levon ja tankkauksen kannalta.

Pizzat ja crostatat syödään aina ulkoilmassa, koska ruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Tässä alkusyksyn (Italiassa kesä) kuvassa on pysähdytty huoltoaseman parkkipaikalle.

-3 Puhuminen
Lähtökohtaisesti pidän itseäni avoimen keskustelun ja asioiden halki puhumisen puolestapuhujana, mutta Italiassa olen huomannut, että liika puhuminen voi myös kääntyä - jos ei nyt itseään vastaan - niin ainakin tehottomaksi ja puuduttavaksi. Tavallisesti päävalmentajamme Pino pitää meille pelaajille 2-3 viikoittaisen treenitapahtuman aikana motivointiin, keskittymiseen ja työnteon tärkeyteen liittyvän puheen, joka yhdistää joukkueen yhteisen menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden. Voi olla, että italialais- ja brasilialaispelaajille tämä toimiikin, mutta itselleni nämä ammattilaisuuteen liittyvät asiat ovat tietyllä tapaa itsestäänselvyyksiä, jolloin puheesta tulee helposti itseään toistavaa.

Jos treeneissä seuran taustahenkilöillä tai valmentajilla ei ole mitään sanottavaa koko pelaajajoukolle, niin usein treenien aikana kuitenkin hoidetaan puhumalla joitakin kahdenvälisiä asioita. Esimerkiksi päävalmentaja puhuu presidentin tai urheilutoimenjohtajan kanssa, jolloin treenin alku viivästyy. Tai valmentaja/ urheilutoimenjohtaja puhuu jonkun pelaajan kanssa treenin jo alettua. Tämä kaikki on pois treenaamiseen käytetystä ajasta. Puhumiselle on toki hyvä varata aikansa ja paikkansa, mutta ei treeniajan kustannuksella.

Ottelupalavereissa puolestaan mielen valtaa ajoittain infoähky, sillä Pino saattaa haluta sen yhteydessä kerrata useita olennaisia pelin elementtejä: erikoistilanteet, erikoistilanteiden puolustaminen, prässinpurut, hyökkäysrotaatiot, puolustusperiaatteet. Nämä kaikki pelaajilla pitäisi olla valmiiksi tiedossa ja kerrattuna mielessään viimeistään peliä edeltävän päivän aikana, jolloin ottelupalaverissa riittäisi hyvin 2-3 vastustajan näkökulmasta tärkeän asian esiin nostaminen ytimekkäällä tavalla. Ylipäätään relevantti ja tiiviisti esitetty pelin sisältöön liittyvä puhe höystettynä yhdellä tai kahdella mentaaliseen valmistautumiseen liittyvällä ajatuksella on sitä, mistä itse koen saavani eniten hyötyä.

Ottelupalaverit venyvät joskus turhan pitkiksi.

Lopuksi haluan sanoa, että kaiken kaikkiaan Pino on loistava valmentaja. Hän tietää paljon lajista, osaa analysoida peliä ja pelaajia, tietää kokemuksestaan miltä tuntuu olla pelaaja, johtaa joukkuetta edestä, kantaa vastuunsa, ei korota ääntään tarpeettomasti ja ansaitsee kunnioituksensa pelaajien silmissä. Edellä esittämäni kritiikistä huolimatta hänen sanojaan ja tietyssä mielessä jopa viisauttaan kannattaa kuunnella, vaikka ajoittain puhe muuttuukin hieman pitkäpiimäiseksi. Ehkä tämä puhumisella asioiden selventäminen ja uusintaminen on ylipäätään vain tavallinen osa italialaista valmennuskulttuuria, johon itse en ole vielä hiljaisempana suomalaisena täysin tottunut. Itse mieluummin "puhun" kentällä ja pukukopissa pikemminkin tyyneydellä, jokapäiväisillä teoilla ja omalla esimerkillä.

-4 Peliasusäätö
Italialaisessa futsalissa pelaajat vaihtavat seuraa usein uransa aikana, eikä varsinaista seurasidettä tai -uskollisuutta ehdi muotoutua Suomeen verrattuna kuin pienelle joukolle korkeimpien sarjatasojen pelaajia. Ainakin kuvaannollisesti verrannollinen fakta tälle vähäiselle sitoutuneisuudelle on se, että Italialaisessa korkeimpien sarjatasojen futsalissa ei tunneta kotipeliasua. Otteluun paikalle tuleva kotiyleisö ei siis saa tietää etukäteen, pelaako oma paikallinen joukkue tänään valkoisissa vai punaisissa. Eivätkä tätä muuten saa tietää pelaajatkaan ennen kuin paikan päällä pelihallilla selviää, minkä värisen peliasun vierasjoukkue on ottanut mukaan. Itselleni tämä tarkoittaa sitä, että en voi usein pukea hyvissä ajoin valmiiksi oikeanväristä pitkähihaista aluspaitaa tai oikeanvärisiä sukkia. Tästä seuraa edelleen, että omatoiminen lämmittelyaikani ennen varsinaista yhteistä lämmittelyä saattaa kutistua lyhyemmäksi.

Tämä peliasusäätö ja ykköspeliasun puuttuminen varmasti hämmentää suomalaisia ja oletettavasti monia muitakin. Itse pelaamme vierasottelut aina punaisella paidalla ja sukilla, kun taas kotiottelut ovat toistaiseksi jakaantuneet noin puoliksi punaisen ja valkoisen kesken. Italiassa ei ilmeisesti tunneta Suomessa käytössä olevaa sähköpostitse toimitettua ottelukutsua, jonka kotijoukkue lähettää vierasjoukkueelle ja erotuomareille. Siinä voitaisiin ilmoittaa esimerkiksi pelipaikka ja -aika, lämmittelyaika, lippujen hinnat ja vierasjoukkueen kiintiöt, muut mahdolliset erikoisuudet - ja kotijoukkueen peliasun väri.

Kummallakohan tänään pelataan?

Tähän päättyy tekstiosuuteni italialaisen ottelutapahtuman plussista ja miinuksista. Lopuksi kerron vielä ottelukuulumiset sekä viime aikoina tapahtuneet muutokset pelaaja- ja taustahenkilöstössä. Joulukuun alussa Mantova haki ilman minua Sardinian saarelta selvän 1-8 -vierasvoiton lohkon ylivoimaiselta heittopussilta Ossilta. Lähtö Mantovasta Milano-Bergamon lentokentälle oli klo 3.45 yöllä ja paluulento olikin järjestetty mukavasti yhdellä vaihdolla Rooman kautta Veronaan. Jos joku ottelu sopi itselleni olla poissa maajoukkueotteluiden takia, niin se oli juuri tämä.

Lauantaina 15.12. pelasimme sen sijaan kotona tiukan ja hyvätasoisen ottelun sarjajohtaja Petrarca Padovaa vastaan. Sivusinkin jo tätä ottelua tuomareista puhuessani. Tulin ulosajetuksi ottelun loppupuolella meidän johtaessamme 3-2. Padova tuli miesylivoimalla tasoihin, mutta onnistuimme tekemään vielä voittomaalin tyylikkään takakiertokombinaation avulla. Näin ollen sarjakärki kaatui 4-3 ja kutistimme eron yhteen pisteeseen. Tämä ero kuitenkin käytännössä kumoutui viime viikonlopun häpeälliseen 8-3 -vierastappioon Villorbaa vastaan (Padova ei pelannut viikonloppuna). Ehkä luulimme itsestämme liikoja Padova-voiton jälkeen ja lähestyimme ottelua joululomatunnelmissa, sillä Villorba halusi enemmän, juoksi enemmän, blokkasi enemmän laukauksia ja ennen kaikkea iski murhaavasti nopeilla hyökkäyksillä epätasapainoiseen puolustukseemme.

Pelikiellollani oli luultavasti osansa joukkueen huonossa esityksessä, mutta meillä on nykyään silti vielä kahdeksan tasokkaan kenttäpelaajan rinki käytettävissä. Terävimmät syömähampaamme Arrepiu ja Leleco pelasivat tosin puolikuntoisina, mutta silti tekosyitä ei kannata etsiä. Otetaan siis peili kauniiseen käteen, niellään kriisipalaverin palauteryöppy sekä jatketaan työntekoa laadukkaasti ja keskittyneesti.

Niin, ne muutokset. Pelaajista italialaiset Giovanni ja Fabio lähtivät peliajan ja sopivamman roolin perässä Serie B:n seuroihin, mutta tilalle saatiin kaksi laatupelaajaa. Loris liittyi riveihin Serie A:n nousijajoukkue Metasta. Hän on Italian U21-maajoukkuepelaaja ja edusti viime kaudella aina välieriin asti päässyttä Serie A:n Came Dossonia päästen myös pelaamaan tässä huippujoukkueessa kohtalaisia minuutteja. Toinen vahvistus ei sen sijaan suomalaisille turhia esittelyitä kaipaa. Miika "Maagi" Hosio kyseli minulta syksyn aikana tietoja eri italialaisista seuroista ja osoitti halunsa kokeilla taitojaan uudestaan saapasmaassa viime kauden lyhyeksi jääneen Giovinazzo-pestin jälkeen. Kun selvisi, että meille haetaan pelaajia lähtevien tilalle ja sopimusehdot saatiin hoidettua kätevästi, oli kyseessä niin sanotusti "perfect match". Maagi on tullut varsin hyvin sisään joukkueeseen jo parin viikon aikana ja tulee tarjoamaan tärkeän panoksen joukkueen kevään tarinaan, vaikka ei vielä maalien makuun kahdessa ensimmäisessä ottelussaan päässytkään.

Hymy on herkässä, kun sarjakärki Padova on kaatunut kotona. Oikealla Loris ja hänen vieressään Maagi.

Taustojen osalta Alessandro, eli yksi lajivalmentajista, sekä fysioterapeutti Matteo ovat joutuneet jäämään pois ajankäytöllisistä syistä, mutta tilalle saatiin "lihastohtori" Vanni sekä "opiskelemaan tullut" seuran entinen pelaaja Pietro. Vanni ei ole koulutukseltaan fysioterapeutti, mutta kaikkea muuta lihakseen liittyviä huoltotoimenpiteitä hän osaa tehdä. Työt on jo aloitettu venyttelyn ja jokaiselle pelaajalle tehtävän lihaskartoituksen osalta. Pietro tuli puolestaan hakemaan lisäpisteitä valmentajatutkintoaan varten. Hän on aluksi enemmän oppipojan ominaisuudessa, mutta myöhemmin hänen roolinsa valmennuksen apuna kasvanee. Näiden kahden lisäksi alkuvuodesta on luvattu jokaiselle pelaajalle tapaaminen ja yksilöllisen ruokavalion suunnittelu  urheiluravitsemusterapeutin kanssa. Perinpohjaista ja mielenkiintoista.

Joulukuun viimeisenä viikonloppuna meillä ei ole ohjelmassa ottelua, vaan keskitymme sen sijaan treenaamiseen. Vuoden alussa edessä on haastava kotiottelu yhtä lohkon kovinta ennakkosuosikkia Astia vastaan. Olemme sarjassa tasapisteissä toisena ja kolmantena. Tammikuun ohjelma jatkuu vaikeana: pelaamme niin ikään kotona ylemmän keskikastin Genovaa vastaan sekä todella kinkkisen pitkän matkan vierasottelun torinolaista L84 vastaan, joka todellakin elää kotiotteluistaan. Valmistautukaamme näihin koitoksiin ja muihinkin tuleviin haasteisiin huolellisesti. Vuosi 2019 saa tulla.

Käymme salilla ja/tai uima-altaalla kerran viikossa. Jatkossa toivottavasti kaikki keskittyisivät enemmän liikkeiden tekemiseen kuin jutteluun ja kuvien ottamiseen.

P.S. Laita seurantaan toinenkin mielenkiintoinen suomalainen futsalblogisivusto futsali.fi jos et ole sitä vielä tehnyt. Itse kirjoitan sinne noin kerran kuukaudessa päivityksiä Serie A:sta eli Italian futsal-liigasta. Edellinen tekstini julkaistiin torstaina 27.12. Lisäksi sieltä löytyy monia erityyppisiä futsaliin liittyviä ajankohtaisia juttuja sekä Suomesta että maailmalta.

Felice anno nuovo!

Erikoistilanneraportti

Ciao!

Tässä postauksessa aion puhua yhdestä futsalin lempiaiheistani, nimittäin hyökkäyspään erikoistilanteista. Aihe on ajankohtainen siksi, koska tämä pelin osa-alue on muuttunut Mantovaan tullessani merkittävästi. Tulen vertailemaan Mantovan erikoistilannepelaamista KaDyn aikaisempien kausien sekä maajoukkueen vastaaviin. Lisäksi kerron oman näkemykseni toimivaan erikoistilannepelaamiseen esimerkeillä höystettynä. Keskityn kulmapotkuihin sekä raja- ja vapaapotkuihin noin 12 metrin säteellä vastustajan päätyrajasta - eli etäisyyksiltä, joilta on mahdollista toteuttaa sellainen kuvio, joka päättyy lyhyen ajan sisään laukaukseen maalia kohti. Olen tarkoituksella jättänyt käsittelyn ulkopuolelle aloituspotkun lisäksi 6 metrin rangaistuspotkut ja 10 metrin (tai lähempää tulevat) esteettömät vapaapotkut kuudennen tai sitä seuraavan rikkeen jälkeen, joissa suora laukaus on ainoa vaihtoehto.

"Erikoistilannetta pitää käsitellä kuin kultakimpaletta.", on kuulunut monesti KaDyn päävalmentajan Vaskon suusta. No, Mantovassa näin ei valitettavasti ole. Meillä on kyllä kuusi kulma-, neljä rajapotku- ja seitsemän vapaapotkukuviota, mikä on periaatteessa riittävä määrä. Etenkin kulma- ja vapaapotkuissa on myös muutamia kohtalaisen hyviä ja sopivan yksinkertaisia kuvioita, mutta yleensä ottaen toteutuksessa on paljon parantamisen varaa. Itse toimin yleensä kentällä ollessani erikoistilanteiden antajana ja valitsijana etenkin vasemmalta kenttäpuoliskolta. En väitä, etteikö itselläni olisi myös parannettavaa syöttövalinnoissa ja ajoituksessa, mutta nähdäkseni suuremmat ongelmat monissa erikoistilanteissamme liittyvät muihin kuin teknisiin taitoihin: vähäinen pallottoman pelaajan liikkuminen, blokkien puuttuminen (blokkeja tosin vihelletään täällä helposti rikkeiksi), syöttövaihtoehtojen vähäisyys sekä kiireestä ja ajattelemattomuudesta johtuva väärä roolitus. Näin ollen vastustajan on usein melko helppo ennakoida, mihin syöttö tulee, ja liikkua syötön aikana lähelle peittämään seuraavaa syöttöä tai laukausta. Tai vaihtoehtoisesti emme ole itse valmiita toteuttamaan erikoistilanetta.

Esimerkiksi kulmapotkuissamme yhtä kuviota lukuunottamatta kaikki ovat sellaisia, joissa laukaisua pyritään hakemaan ulkopuolelta suhteellisen kaukaa maalista. Yhteensä olemme tehneet seitsemässä sarjaottelussa 27 maalia, joista kulmapotkumaaleja on tasan yksi. Rajapotkuissa optimaalisimmat syöttövaihtoehdot ovat puolestaan usein liian vaikeita onnistuaakseen; niistä olemme tehneet niin ikään yhden maalin. Vapaapotkuja hyvältä laukaisusektorilta sen sijaan tulee vähän, mutta niistäkin puuttuu usein esimerkiksi poikittaissyötön mahdollisuus. Olemme onnistuneet tekemään yhden vaparimaalin - sovittujen kuvioiden ulkopuolelta.

Cupin pelissä Pesaroa vastaan Lelecon suora vapari pamahti yläkulmaan.

Jos vertaan Mantovan erikoistilanteita KaDyn tai Suomen maajoukkueen vastaaviin, kontrasti on suuri. Dynamossa olin aikaisemmin useampana vuonna ainakin osavastuussa erikoistilannepelikirjasta, jonka halusin olevan riittävän laaja ja laadukas, vanhoja sekä uusia elementtejä yhdistävä tehokas paketti. Monena vuonna näin onkin ollut, kuten myös mestaruuteen päättyneellä viime kaudella, vaikka silloin Vasko vastasikin täysin erikoistilanteiden suunnittelusta. Laskin vertailun vuoksi Dynamon edelliskauden ensimmäisen kolmanneksen erikoistilannemaalit ja sain tulokseksi kolme kulma-, neljä raja- ja yhden vapaapotkumaalin. Näissä seitsemässä sarjaottelussa KaDy teki yhteensä 29 maalia, joista erikoistilanteista siis yhteensä kahdeksan (27,6 %). Mantovan tämän kauden vastaava lukemahan on siis edellä esitetyn mukaisesti kolme maalia 27:stä (11,1 %). Ero on todella merkittävä. Mainittakoon vielä, etta kevään 2018 pudotuspelien 10 ottelussa Dynamo teki 41 maalistaan erikoistilanteista 16, siis 39 %!

Maajoukkueessa erikoistilannepelikirja on tiiviimpi, mutta pelaajien hyvin tuntema sekä varsin tehokas. Esimerkiksi lokakuun lopussa pelatussa neljän maan turnauksessa viimeistelimme kaikki kuusi tehtyä maaliamme erikoistilanteista: kolme rajapotkuista ja kolme vapaapotkuista. Nämä maalit voit tsekata alla olevasta Petteri Tynin koostamasta videosta. Epäilemättä hyökkäyspään erikoistilanteissa piilee laadukkaan prässipelin ohella maajoukkueemme menestyksen kulmakivet. Maaotteluissa maalien tekeminen ei nimittäin ylipäätään ole helppoa, eikä avoimen kentän 4v4 pallollinen pelaamisemme ole vielä Euroopan top 10 -maiden tasolla.



Mitkä sitten ovat hyvän erikoistilanteen tunnusmerkkejä? Kokosin muutamia olennaisia piirteitä, jotka minun mielestäni sisältyvät yllätykselliseen ja tehokkaaseen erikoistilannepelaamiseen. Nämä tekijät voivat auttaa saavuttamaan joukkueen erikoistilannepelaamisesta merkittävän kilpailuedun, etenkin muutoin tasaväkisiä joukkueita vastaan. Olen kursivoinut kuhunkin kohtaan pääasiassa Youtube-koosteista muutamia esimerkkejä, joihin pääset klikkaamalla linkkejä.

1. Erikoistilanteen pitäisi päättyä laukaukseen maalia kohti tai takatolpalle. Osan laukauksista hyvin puolustava vastustaja pystyy joka tapauksessa blokkaamaan, mutta sekin on yleensä parempi vaihtoehto kuin laukomatta jättäminen, sillä seurauksena voi olla esimerkiksi irtopallo hyvältä maalintekoalueelta tai uusi erikoistilanne. Alkutilanteessa paikallaan oleva pallo ja vastustajan viiden metrin etäisyys siihen nähden luovat "rauhallisen ympäristön" laukauksen toteuttamiselle tavalliseen kenttäpeliin verrattuna.

• Iranin Ahmad Esmaeilpour on yksi maailman kovimmista laukaisupelotteista erikoistilanteissa. Paraguay ja Venäjä saivat tuntea tämän MM-kisoissa 2016.
• Nyttemmin jo kuopattu Dina Moskova hyödynsi 9.9.17 KPRF:a vastaan pelatussa Venäjän liigan ottelussa vaparikuviota, jossa laukaus löysi tiensa maaliin kahden puolustajan välistä. Maalivahti ei nähnyt läheltä tullutta laukausta hyvin eikä hänellä ollut aikaa reagoida siihen, vaikka kyseessä olikin "vain" sisäsyrjäsijoitus.

2. Erikoistilanne tulee pystyä päättämään lyhyessä ajassa ja vähin syötöin. Vapaapotkuissa hyväpotkuisen pelaajan suora laukaus yhdistettynä maalivahdin häirintään on monesti yksinkertaisen toimiva yhdistelmä - kuten yllä olevasta maaottelukoosteesta voi nähdä. Perusnyrkkisääntönä kaikissa erikoistilanteissa voidaan pitää, että mitä vähemmän syöttöjä ennen laukausta, sen tehokkaampi erikoistilanne. Syöttömäärän kasvaessa myös laukauksetta (ja maalitta) jäämisen riski nousee, kun vastustaja ehtii joka syötöllä prässätä paremmin pallollista pelaajaa. Kolme syöttöä suhteellisen nopeasti toteutettuna voi tuottaa toimivan erikoistilanteen, mutta neljä syöttöä vesittää jo yleensä erikoistilanteen tarkoituksen.

• Leijona Futsal toteutti 3.11.18 Tervareita vastaan rajapotkun, johon sisältyi kolme syöttöä ennen maalintekoa. Nopeasti ja ovelasti tehty yksinkertainen kuvio kuitenkin sekoitti Tervareiden puolustuksen, jolloin pallo oli lopulta helppo laittaa takatolpalta tyhjään maaliin.
  
• Meidän Serie A2:n A-lohkon ottelussa Genova-Bubi Merano 20.10.18 kotijoukkue Genova pelasi kolmen syötön kulmakombinaation, joka päättyi kulman antajan laukaukseen maalia kohti. Puolustus ei useinkaan suo antajalle enää suurta huomiota sen jälkeen, kun hän on toimittanut pallon peliin, joten tätä voi käyttää hyödyksi erikoistilanteiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

3. Erikoistilanteeseen on erittäin kannattavaa sisällyttää lajinomaista pallotonta liikkumista. Tällä viittaan eri pallottomien pelaajien synkronoidusti ajoitettuun liikkumiseen, joka sisältää usein blokkeja, valeblokkeja, suunnanmuutoksia, kiihdytyksiä, pysähtymisiä ja tilaa tekevää tavallista juoksua. Näillä liikkeillä pyritään luomaan itselle tai joukkuekaverille vapaata tilaa yleensä joko hyvälle laukaisusektorille vastustajan puolustusmuodon ulkopuolelle, maalin ja maalivahdin eteen "helpoimmalle" maalintekoalueelle tai niin sanotusti linjojen väliin vapaaseen tilaan puolustusmuodon keskelle. Yleensä pätee, että mitä useampi kolmesta kenttäpelaajasta liikkuu ja mitä arvaamattomammin he pystyvät kätkemään aikeensa, sen hankalampaa vastustajan on merkata heitä. Puolustajilla on nimittäin tapana seurata ensisijaisesti palloa eikä liikkuvia pelaajia, kuten jo edella esitetyissä esimerkeissä havaitsimme.

• JoSePa ratkaisi nousunsa Futsal-liigaan upealla rajapotkumaalilla Riemua vastaan 18.3.18 pelatun karsintaottelun jatkoajalla. Pallottomista pelaajista yksi tyhjensi maalinedustan, toinen liikkui tekemään valeblokkia ja kolmas liikkuikin ulkopuolelta lähtevän laukaisupaikan sijaan nopealla suunnanmuutoksella takatolpalle. Tämä yllätti Riemun, ja kun syöttö lähti millintarkasti antajan jalasta, oli puolustus jo myöhässä. Jyväskylä oli sinä iltana Joutsan.
• Dina Moskova teki 24.11.17 Uefa Futsal Cupin Elite roundin ottelussa belgialaista Halle Gooikia vastaan rajapotkumaalin, jossa ensimmäinen palloton pelaaja juoksi maalille, toinen pysähtyi keskelle linjojen väliin ja kolmas oli valmiina laukomaan kaukaa. Pallo pelattiin linjojen väliin, josta seurasi nopea suunnattu haltuunotto ja laukaus.

4. Palloton liike yksinään ei kuitenkaan vielä riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan pelattavana olemista. Jos erikoistilanteen antajalla on vain yksi kanssapelaaja, jolle pallon voi käytännössä syöttää, puolustuksen on melko helppoa ennakoida tämä vaihtoehto ja päästä estämään laukaus tai seuraava syöttö. Jos taas aitoja syöttövaihtoehtoja on kaksi tai kolme, vastustajan puolustaminen hankaloituu ja vaarallisuusmomentti kasvaa.

• Ilves on jo pitkään ollut erittäin vahva erikoistilannejoukkue. Tämä nähtiin taas SoVoa vastaan 11.11.18 pelatussa liigaottelussa, jossa Ilves maalasi rajapotkukuvion jälkitilanteesta. Antaja päätti pelata pallon hieman epätavallisesti päätyrajalle juosseelle vapaalle pelaajalle, joka oli valmiina vastaanottamaan pallon ja syötti sen välittömästi takaisin. Tästä seurasi avoin laukaisupaikka hyvältä sektorilta, ja lopulta päätyrajalla aikaisemmin ollut pelaaja kävi laittamassa maalivahdilta kimmonneen pallon sisään.
• Napoli ratkaisi kotikentällaan Italian liigan toisen kierroksen sarjaottelun 6.10.18 Metaa vastaan kahdella kentän keskisektorilta tulleella vapaapotkumaalilla, joista jälkimmäinen 2-1 -voitto-osuma syntyi kolme sekuntia ennen ottelun päättymistä. Kuvioissa ei ollut ketään maalin edessä maskissa, mutta yksinkertaisia ja nopeasti toteutettavia vaihtoehtoja hyvälle laukaisulle oli lukuisia. Kun kaksi pelaajaa tulee palloa kohti, puolustuksen on vaikea ennakoida, kumpi koskee ensimmaisenä palloon ja mihin pallo lähtee. Alla ottelukooste, jossa vaparimaalit tulevat ajassa 1.12 ja 2.02.

5. Erikoistilanteiden tehokkaassa toteuttamisessa on syytä kiinnittää huomiota kentällä olevien pelaajien roolituksiin. Antajaksi on hyödyllistä laittaa sellainen pelaaja, joka osaa syöttää tarkkoja ja sopivan kovia syöttöjä sekä maassa että ilmassa. Olennaista on tietenkin myös hänen hyvä päätöksenteko- sekä havainnointikyky parhaan ratkaisun toteuttamiseksi. Kaukaa laukovalta pelaajalta vaaditaan ennen kaikkea kykyä laukoa ensimmäisellä tai toisella kosketuksella tarkasti - ei välttämättä edes kovaa - maalia kohti. Blokkia tai valeblokkia tekevan pelaajan ei yleensä kannata olla joukkueen kevyin pelaaja, mutta sen ei tarvitse olla myöskään fyysisesti vahvin. Tärkeintä on kyky tulla blokkiin oikeaan aikaan ja oikeassa kulmassa, lukea tuomarilinjaa sekä tarvittaessa irrota blokista ja tarjota vähemmän ilmeinen syöttövaihtoehto antajalle. Maalin eteen tai takatolpalle on hyödyllistä "uhrata" yksi pelaaja ainakin siinä vaiheessa, kun laukaus on lähtemässä. Tämän pelaajan tehtävänä on häiritä maalivahtia ja/tai ohjata laukaus tai sitä seuraava kimmokepallo maaliin. Tähän rooliin sopii usein pelaaja, joka viettää muutenkin paljon aikaa vastustajan maalin edessä, osaa pysähtyä ja tulla esiin oikeisiin kohtiin sekä reagoida nopeasti - usein 1-2 kosketuksella - pallon usein arvaamattomiinkin liikeratoihin.

• KaDy ratkaisi kevään 2017 ensimmäisen Futsal-liigan finaalin kulmapotkumaalilla, jossa roolitukset olivat kohdallaan. Kulmapotku tuli vasemmalta, joten minä menin oikeajalkaisena pelaajana antamaan sitä. Veljeni Mikko tuli tekemään valeblokkia, mutta blokattavan puolustajan puuttuessa jäikin aivan vapaasti lähelle pelattavaksi. Älykkäänä ja molempijalkaisena pelaajana sekä minun ja Mikon hyvän yhteispelin ansiosta tämä oli hänen ideaalinen paikkansa. Kaukaa laukovana pelaajana toimi "aito" vasenjalkainen Jussi Kaihlajärvi, kun taas maalille juoksi Arash Muridiyazd, joka osaa ohjata maalin eteen tulevia palloja sisään yhdellä kosketuksella.
• Espanjan liigan huippujoukkue Inter Movistar kuritti  1.12.18 Zaragozaa helpon näkoisellä kulmapotkumaalilla. Espanjan liigassa pelaajat osaavat pelata pallon erikoistilanteissa tarkasti ja nopeasti maalin eteen, ja tässä hommassa Interin Bebé on yksi maailman parhaista. Vasenjalkainen Elisandro tarjosi helpon vaihtoehdon sivurajaviivalla suoraan alaspäin tulevalle syötölle ja hyvin ilmasta laukova oikeajalkainen Daniel kiersi taakse looppinostolle. Maalin edessä blokkia tekemässä oli sähäkkä ja kettumainen Pola, joka osasi valeblokkinsa jälkeen kontrolloida hyvin kimmokepallon ja ohjata sen nopeasti sisään.

Kuvassa on esitetty syöttöväli, johon espanjalaispelaajat hakevat usein syöttöä kulmapotkusta. Syötön mennessä perille maali on hyvin todennäköinen. Puolustava joukkue on lähes poikkeuksetta sijoittunut kulman alkutilanteessa yllä kuvattuun Y-muodostelmaan, eivätkä he aina ymmärrä luopua siitä, vaikka hyökkäävän joukkueen pelaaja olisikin sijoittunut maalin eteen.

Kuten edellä jo hieman sivusin, myös jalkaisuudet on hyödyllistä huomioida erikoistilanteissa. Usein vasenjalkaisen pelaajan on kropan asennon ja syötön paremman salaamisen takia helpompi antaa erikoistilanne oikealta puolelta, jolloin kaukaa laukova pelaaja puolestaan on oikeajalkainen. Vasemmalta puolelta annettaessa tilanne muuttuu luonnollisesti päinvastaiseksi. Jos yksi vaihtoehdoista on puolestaan korkea looppisyöttö, voi olla helpompi vaihtaa ainakin ilmasta laukojan jalkaisuutta siten, että vasuri laukoo oikealta ja oikeajalkainen vasemmalta toimitettuun erikoistilanteeseen. Usein fiksut vastustajat tietävät ja osaavat toimia hyökkääjien jalkaisuuksien mukaan, joten yllätysmomenttina tästä seuraava askel on tarjota erikoistilanne huonommalle jalalle. Tällöin tietenkin pelaajien pitää harjoitella huonommallakin jalalla laukomista.

• Espanja rankaisi meitä 2.4.18 pelatussa maaottelussa hyvin tyypillisellä espanjalaisella vaparikuviolla (ajassa 0.42). Vapari tuli jonkin verran kentän vasemmalta sivustolta, joten he asettivat pallon taakse oikeajalkaisen antajan sekä pallon oikealle puolelle kaksi vasenjalkaista laukojaa. Toinen heistä juoksi aivan pallon lähelle ja toinen oli hieman kauempana odottamassa pokittaissyöttöä. Vaihtoehtoina tällöin ennen laukausta on lyhyt siirto, pitkä poikittaissyöttö tai lyhyt siirto ja sen jälkeen pitkä poikittaissyöttö. Espanja käytti tuloksekkaasti viimeistä vaihtoehtoa. Lisäksi yksi pelaaja liikkui takatolpalle.
• Benfica teki Portugalin liigan ottelussa 27.11.18 maalin Burinhosaa vastaan looppikulman jälkitilanteesta. Nosto tuli hankalalle laukaisusektorille aivan vastakkaisen sivurajan tuntumaan, joten laukomisen sijasta fiksusti toiminut Marc Tolrá päätti pudottaa pallon takaviistoon ja lähteä itse etsimään onneaan maalin eteen. Tästä pudotuksesta lähtenyt laukaus löysi tiensä takatolpalle, josta kulman antanut pelaaja ohjasi sen tolppaan. Tästä edelleen pallo kimposi hieman onnekkaasti suoraan Tolrán jalkaan, ja hänellä oli helppo työ laittaa pallo tyhjään maaliin. Tästä käy hyvin ilmi erikoistilanteiden kaksi ydinosa-aluetta: laukominen ja maalille meneminen.

6. Erikoistilanteissa ajan kunnioitus ja käyttö on tärkeässä osassa. Edellä esitetty roolitus on hyvä muistaa ennen kaikkea silloin, kun erikoistilanne päätetään toteuttaa kiirehtimättä. Tällöin sovitaan yhdessä ennen pallon hakemista, mikä kuvio tehdään. Antajan vastuulla on kävellä hakemaan palloa rauhallisesti ja mahdollistaa muiden pelaajien sijoittuminen oikeille paikoilleen. Viimeistään silloin, kun antaja asettaa pallon maahan, alkaa tuomari laskemaan sekunteja. Antajan tehtävänä on tunnistaa, missä vaiheessa kannattaa juuri siinä erikoistilanteessa laittaa pallo liikkeelle. Joskus puolustajat yllättyvät, jos pallo syötetään välittömästi sen maahan laittamisen jälkeen. Toisissa tilanteissa puolestaan on hyödyllistä odottaa eri pelaajien liikkeet ja tehdä päätös vasta myöhäisemmässä vaiheessa, kuitenkin ennen neljän sekunnin umpeutumista. Yleensä pallottomat pelaajat voivat aloittaa liikkumisensa jo ennen tuomarin aloittamaa sekuntien laskemista, joten heillä on jopa viisi sekuntia aikaa tehdä liikkeensä. Se on pitkä aika erikoistilanteessa.

• KaDy teki  5.3.17 Tervareita vastaan yksinkertaisen rajapotkumaalin, jossa laitoin itse pallon peliin sivurajalta välittömästi sen jälkeen, kun olin asettanut sen maahan. Puolustus ei ollut selvästikään varautunut tähän ja Jesse Kalliokoski pääsi käyttämään hyvää laukaustaan varsin optimaaliselta laukaisusektorilta.

Erikseen voidaan luokitella vielä nopeat erikoistilanteet, joissa hyödynnetään vastustajan hetkellistä alivoimaa tai muuten valmistautumatonta sijoittumista. Tällöin pitää toimia nopeasti ja unohtaa roolitus. Palloa lähin pelaaja hakee pikaisesti pallon ja muut reagoivat heti liikkumalla vapaille maalintekoetäisyyksille, mutta eivät kuitenkaan samaan tilaan. Ylipäätään kaikissa erikoistilanteissa tärkeää on jokaisen pelaajan valmius. Etenkin pallottomien pelaajan - myös muiden kuin kaukaa laukovan pelaajan - tulee valmistaa kroppansa sellaiseen asentoon, että hän pystyy vastaamaan tulevaan syöttöön mielellään yhdellä kosketuksella. Tästä olen joutunut sanomaan Mantovassa kanssapelaajilleni muutamaan otteeseen, kun olen toimittanut palloa maalin eteen hieman ahtaampiin valeihin.

• KaDy hyödynsi kevään 2018 ensimmäisessä puolivälierässä hyökkäyspään rajapotkussaan Mad Maxin pelaajan hitaan vaihtoon menemisen. Juoksin itse hakemaan pallon nopeasti, Jani Korpela miehitti maalin edustan, veljeni Mikko sähisi keskisektorilla vapaata laukaisupaikkaa etsien ja Miika Hosio tarjosi mahdollisuuden looppiin. Viimeinen vaihtoehto tuotti tulosta Mad Maxin ollessa hetkellisesti alivoimainen.

Lopuksi haluan puhua viela muutamista valmennuksellisista näkökulmista erikoistilannepelaamiseen, sillä niiden harjoittelu on tärkeää. Erikoistilanteet ovat korkean tason futsalin osa-alue, jota ei kannata missään nimessä treenata yksilöteknisten, -taktisten, 2-3 pelaajan yhteistyön tai neljän pelaajan normaaliin kenttäpeliin liittyvän hyökkäys- ja puolustuspelin kustannuksella. Erikoistilanteille kannattaa silti pyhittää oma aikansa, sillä ne auttavat muun muassa parantamaan pelaajien kykyä ajatella peliä, niiden onnistuminen tuottaa paljon iloa ja tyydytystä, sekä ne voivat myös ratkaista tiukkoja otteluita.

Meillä Mantovassa on erikoistilanteiden treenaamisessa pitäydytty melko perinteisessä mallissa, jossa yksi neljän pelaajan ryhmä kertaa kummassakin päässä erikoistilanteet maalivahtia vastaan, mutta ilman puolustajia ja melko kevyesti toteuttaen. Tämä voi olla ensimmäisillä kerroilla hyödyllinen tapa, mutta sitten kun kuviot muistetaan, on hyödyllistä lisätä vähitellen vaikeusastetta. Millaisin keinoin erikoistilanteita voi sitten harjoitella tehokkaasti, intensiivisesti ja pelinomaisesti? Aktiiviset puolustajat, lyhennetyn ja jopa kavennetun kentän 4v4 peli, jossa kulma- ja rajapotkut kuitenkin annetaan koko futsalkentän leveydeltä, sekä pelinjatkaminen aina tietyllä erikoistilanteella ja tietystä kohti kenttää pallon mennessä yli rajojen ovat muutamia esimerkkejä. Erikoistilanteita voi olla hyödyllisintä käydä läpi ottelua edeltävissä treeneissä, koska silloin treenien tempo voi olla normaalia matalampi ja pelaajat myös muistavat ne tällöin paremmin ottelussa - ainakin näin voisi luulla.

Kentällä treenaamisen ohella muita valmentajan tiedon jakamisen työkaluja ovat esimerkiksi erikoistilanteiden piirtäminen, videointi tai pelivideolta katsominen sekä otteluiden aikana aikalisien käyttö. Tämä toimii yleensä erityisen hyödyllisenä jaksojen viimeisillä minuuteilla, jolloin valmentaja ja väsyneet pelaajat saavat rauhassa sopia erikoistilanteen roolineen ja vaihtoehtoineen. Tällöin on jo lisäksi saatu tietoa vastustajan tavasta puolustaa erikoistilanteita, mistä voi olla apua vaihtoehtojen priorisoinnissa.

Erikoistilannepelikirjassa määrä ei korvaa laatua, mutta yksi tai kaksikaan hyvää erikoistilannetta eivät yleensä riitä aikuisten korkean tason kilpailulliselle joukkueelle. Voi olla, että pelaajien on vaikea pitää mielessä liian monta erikoistilannetta ja etenkin muistaa niitä keskellä ottelua, kun ajatuksen kulku ei ole kirkkain mahdollinen. Muistamista voi helpottaa erikoistilanteiden nimeäminen nimillä, käsimerkeillä tai muilla eleillä, joihin yleensä yhdistyy merkityssisältöä numeroita paremmin. Myös pelaajien sijoittuminen lähtötilanteessa samalla tavalla eri erikoistilanteissa - saman kategorian sisällä - voi helpottaa niiden muistamista (ks. esimerkkikuva alla). Toki joitakin pelaajia tämä saattaa vain sekoittaa, mutta ainakin se tuo myös puolustavalle joukkueelle lisää hankaluuksia. Heidän on tällöin entistä vaikeampi päätellä pelaajien lähtöasetelmasta, millainen erikoistilanne on tulossa.

Kuvassa on esitetty kaksi rajapotkua samasta kohdasta ja samoista hyökkäävän joukkueen pelaajien lähtöpaikoista. Pallottomat liikkeet suuntautuvat kuitenkin eri alueille. Vasemman puolen kuviossa pelaaja nro 3 liikkuu ensin kohti antajan puolen päätyrajaa tyhjentäen maalin edustan. Sitten pelaaja nro 2 tekee blokin pelaajan nro 4 puolustajalle sekä tarvittaessa jatkaa matkaansa maalia kohti, etenkin jos näkee siellä tyhjän tilan. Pelaaja nro 4 tekee blokin ollessa kohdallaan pienen valeliikkeen poispäin antajasta ja tämän jälkeen liikkuu palloa vastaan laukaisupaikalle. Oikealla olevassa kuviossa päätyrajaa kohti liikkuu sen sijaan antajaa lähempi pelaaja nro 2 ja blokin sekä tämän jälkeisen vetopaikalle ilmestymisen tekee tällä kertaa puolustajan takapuolelta pelaaja nro 3. Tämä mahdollistaa usein pelaajalle nro 4 tyhjää tilaa toisella sivurajalla, jonne antajan on mahdollista nostaa looppi.

Päätän erikoistilanneraporttini tältä erää tähän. Viestini ei ole se, että olisin itse erinomainen ja kaikkitietävä erikoistilannepelaaja, vaan tarkoituksena on ollut tuoda esille joitakin erityyppisiä näkökulmia erikoistilannepelaamiseen, joka on upea ja ainutlaatuinen osa futsalia. Siispä: kunnioita, ajattele ja hyödynnä erikoistilanteita.

Otetaan loppuun vielä ottelukuulumiset. Koimme lauantaina 17.11. ensimmäisen sarjaottelutappiomme vieraissa Milanoa vastaan lukemin 2-1 (ottelukooste alla) ja jämähdimme seuraavana lauantaina toisen jakson kovasta yrityksestä huolimatta 0-0 -kotitasapeliin Bubi Meranoa vastaan. Syömähampaamme Arrepiun poissaolo nilkkavaivan takia on varmasti yksi syy maalihanojen tyrehtymiseemme, joka jääköön hetkelliseksi. Otteluruuhkan tuoma rasitus vaikutti todennäköisesti myös osaltaan: ainakaan itse en tuntenut oloani kovin teräväksi ja tuoreeksi näissä kahdessa ottelussa, jotka päättivät omalta osaltani kahdeksan ottelun putken 30 päivän sisään. Sitten voidaan luetella liuta henkisiä, teknisiä, taktisia sekä muita syitä maalittomuudelle, joista varmastikaan vähäisin ei ole tehoton erikoistilannepelaamisemme hyökkäyspäässä. Minulla onkin aikomus ottaa tämä aihe keskustelun alle päävalmentajamme Pinon kanssa joulukuun aikana, koska meillä on hyvä keskusteluyhteys; nähtäväksi jää, saadaanko asiaan muutosta.

Vaikean jakson keskellä tilanteestamme voidaan nähdä kuitenkin myös myönteiset puolet. Kun kolmannes runkosarjasta on pelattu, olemme sarjassa kolmantena neljän pisteen päässä sarjaa johtavasta Petrarcasta. Olemme päästäneet keskimäärin kaksi maalia ottelua kohden, mikä on varsin hyvä määrä. Seuraava ottelumme pelataan 8.12. Tällöin vastassa on Ossi, jolta loppuivat marraskuussa rahat. Tämä tarkoittaa sitä, että he pelaavat loppukauden käytännössä U19-joukkueella ja häviävät kaikki pelinsä selvällä marginaalilla. Näin tulee todennäköisesti käymään myös meitä vastaan, vaikka itse en maajoukkue-edustukseltani tähän otteluun pääsekään. Tämän jälkeen tulevatkin sitten uudenvuoden molemmin puolin vaikeat viisi ottelua, joissa vastassa ovat tämän hetken muut top-6 joukkueet. Nämä pelit näyttävät varmasti suuntaa sille, mistä sijoituksista taistelemme loppukaudesta. Meidän takanamme hengittää kuusi joukkuetta 3-5 pisteen päässä, joten sarja on tasainen.

Mutta nyt katseet kohti Tanskaa ja PM-turnausta, jossa Suomella on mestaruus puolustettavana. Neljä peliä viiteen päivään on tiukka rutistus, mutta otteluohjelma on meille varsin suotuisa ja tunnelma luottavainen. Kuinkahan monta erikoistilannemaalia tällä kertaa teemme? Pelit näkyvät livenä osoitteessa huuhkaja.tv. Ja kannattaa muuten laittaa seurantaan Suomen futsalmaajoukkueen FB-sivu sekä suomen_futsalmaajoukkue -instagram-tili. Vamos!

Suomessa katsoessasi lisää tunti otteluiden alkamisaikoihin.

P.S. Toimittaja Mitri Pakkanen kävi tekemässä minusta jutun 29.11. ilmestyneeseen Urheilulehteen. Tsekkaa mielenkiintoinen henkilökuva vaikkapa kirjaston lehtilukusalissa, jos sinä tai kaverisi ette satu tilaamaan lehteä.

Mantovan joukkue-esittely

Ben tornati!

Aikaisemmissa Mantovan ajan blogikirjoituksissani olen kertonut yleisesti treenaamisen puitteista, valmennustiimistä sekä viimeksi puolustuspelaamisesta. Nyt pelaajiston vakiintuessa on tullut aika esitellä hieman tarkemmin joukkueemme pelaajia. Aluksi kerron yleisesti peluutuksestamme otteluissa, minkä jälkeen seuraa tarkempi pelaajien esittely.

Treeniringissämme on yhteensä kolme maalivahtia ja 12 kenttäpelaajaa, joista yhteen otteluun nimetään lähes aina 2+10. Kokoonpanossa tulee olla 10-12 pelaajaa, joista seitsemän pitää olla italialaisia, eli sellaisia jotka ovat pelanneet Italiassa ennen 17. ikävuotta. Meillä "ulkomaalaisia" pelaajia on neljä: minä, makedonialais-kroatialainen Sadat "Ziba" Ziberi, sekä kokeneet brasilialaiset Arrepiu ja Leleco. Tämä on muuten tyypillinen aloittava kenttäpelaajien nelikkomme. René ja Willy - kaksi muuta brassia - sen sijaan ovat aloittaneet uransa Italiassa riittävän nuorina eivätkä näin ollen rasita ulkomaalaiskiintiötä. Jo mainittujen kuuden lisäksi kenttäpelaajien rotaatiossa pelaavat italialaiset Valerio ja Giovanni. Yksittäisiä vaihtoja on päässyt pelaamaan italialaisvasuri Fabio sekä nuori Ukrainassa syntynyt, mutta jo viisi vuotta Italiassa asunut Bogdan - joka muuten pelaa U19-joukkueen otteluissa aina lähes 40 minuuttia. Maalivahtina toimii italialainen Enrico.

Pelaava kokoonpano on kokonaisuudessaan sekoitus erilaisista taustoista tulevia pelaajia. Brassit ovat keskenään aivan eri-ikäisiä eikä italialaispelaajiakaan voi kutsua homogeeniseksi joukoksi. Hekin nimittäin ovat lähtöisin omista kaupungeistaan Italian etelämmistä osista, eikä kukaan ole syntynyt edes lähellä Mantovaa. Kaikki olemme ammattilaisia sillä mittapuulla, että kukaan ei tee muuta työtä tai opiskele tällä hetkellä missään. Viime kauden pelaajistosta sentään on edellä mainituista neljä pelaajaa jäljellä, nimittäin Arrepiu, Leleco, Enrico ja Bogdan. Onhan tämä siis melkoinen kokoelmajoukkue. Olemme kuitenkin hyvässä ympäristössä hioutuneet riittävän laadukkaaksi ja yhtenäiseksi nipuksi yllättävän nopeasti.

Tehoduo Leleco-Arrepiu teki tuhojaan jo viime kaudella, taustalla Bogdan. Kuva: Photo Mantova

Seuraavaksi pureudun hieman tarkemmin näihin pelaajiin - tai itse asiassa annan pelaajien tehdä sen itse. Annoin nimittäin kullekin tehtäväksi kuvailla tiettyä joukkuekaveriaan pelaajana - sekä hyviä että kehitettäviä piirteitä - ja hehän tarttuivat tähän haasteeseen. Esittelyssä ovat siis ne pelaajat, jotka ovat pelanneet virallisissa otteluissa. Etenen pelinumeroiden mukaisessa järjestyksessä: pienemmällä pelinumerolla pelaava saa aina kertoa seuraavana tulevan pelinumeron haltijasta. Kunkin pelaajan kohdalla olen aluksi maininnut järjestyksessä seuraavat tiedot: pelinumero, nimi, ikä, edelliskauden seura (sarjataso) sekä ottelumäärä/ maalit virallisissa otteluissa tällä kaudella 14.11. mennessä.

2 Bogdan, 19, Mantova (Serie B ja U19), 3/0
"Hyvä tekniikka, nopea sekä pallon kanssa että ilman. Taktisessa puolessa parannettavaa sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan." -Willy
3 Fabio, 23, Murazze (Serie C1) 1/0
"Tekee hyvin töitä, tekniikassa hiomista mutta vahvuutena vasen jalka, on puolustusvaiheessa aktiivinen." -Bogdan
4 Valerio, 27, Ciampino (Serie A2), 10/2
"Osaa yhdistää hyvin teknisen taituruuden fyysiseen preesensiinsä. Taktisesti myös osaava. Hitaus vaivaa hieman." -Fabio
5 Leandro Da Silva "Leleco", 32, Mantova (Serie B), 10/10
"Erittäin hyvä hyökkäävä (vasenjalkainen) laitapelaaja, jonka tavaramerkki on jalan saaminen vapaaksi joko 1v1-tilanteissa tai pivotille pelaamisen kautta sekä tämän jälkeinen vahva laukaus. Taktisesti älykäs ja kyyninen hyökätessä, hieman laiska puolustettaessa. Paremmassa fyysisessä kunnossa voisi pelata helposti Serie A:ssa." -Valerio
6 Jukka, 29, KaDy (Suomi), 8/7
"Todellinen ammattilainen kentällä ja sen ulkopuolella. Treeneissä 100-prosenttisesti mukana. Vahvuutena puolustuspelaaminen, mutta osaa myös hyökätä ja tehdä maaleja. Tärkeä pelaaja mille tahansa joukkueelle." -Leleco (mitään kehitettävää ei Lele uskaltanut mainita...)
8 Sadat "Ziba" Ziberi, 25, Milano (Serie A), 9/8
"Liikkuvan lantion ansiosta ohituskykyinen 1v1-tilanteissa. Syöttää ja laukoo tarkasti etenkin oikealla jalallaan. Hoitaa myös puolustusvaiheen tunnollisesti. Ajoittain hakee pelikirjan ulkopuolisia omia ratkaisuja, mutta kokonaisuutena ja hienoiset kielivaikeudet huomioiden sopeutunut hyvin joukkueeseen. "Facile", eli helppoa - kuten sanomme toisillemme aina hiljaa ennen peliä." -Jukka
10 Denilson Carvalho Manzali "Arrepiu", 41, Mantova (Serie B), 9/14
"Kapteeni, erittäin tärkeä joukkueelle ennen kaikkea hyökkäysvaiheessa. Tekee maaleja liukuhihnalta todella helpon näköisesti ja monin eri tavoin. Kuten kaikki hyökkääjät, ei ole puolustamisen suuri ystävä, mutta paikkaa puutteitaan loputtomalla kokemuksellaan." -Ziba
11 Giovanni, 23, Corinaldo (Serie B), 10/3
"Nuori, oppimishaluinen ja treeneissä hyvin keskittyvä laitapelaaja, joka pystyy myös pelaamaan pivotina. Nopeus on yksi parhaimmista ominaisuuksista. Puolustaa riittävän hyvin. Taktisella puolella parannettavaa." -Arrepiu
12 Enrico, 28, Mantova (Serie B), 10/0 (päästetyt 31)
"Loistava, hyvillä ominaisuuksilla varustettu maalivahti. Osaa torjua mutta myös jalalla teknisesti hyvä. Pitkä heittoavaus on tarkka." -Giovanni
20 René, 27, Petrarca (Serie B), 10/2
"Teknisesti taitava pivot, joka pystyy tekemään maaleja kaikin tavoin ja millä hetkellä hyvänsä. Pelaa hyvin selkä maaliin päin, ja pystyy näin myös tarjoilemaan syöttöjä joukkuekavereilleen lähellä vastustajan maalia." -Enrico
25 William Faria "Willy", 20, Acqua & Sapone (Serie A ja U19), 9/1
"Taktisesti älykäs pelaaja pallonhallintavaiheessa, nuoresta iästä huolimatta pelaa kuin olisi enemmänkin kokemusta. Teknisesti taitava, osaa käyttää molempia jalkoja. Maalinteossa puuttuu hieman luottamusta ja päättäväisyyttä." -René

Joukkuekuva ennen menoa uima-altaalle, jossa olemme käyneet tekemässä palauttavan treenin muutamaan otteeseen. Vasemmalta: Leleco, minä, Arrepiu, Nicola, Ziba "sakkopaidalla", Giovanni, René, Enrico, Willy, Fabio.

Tässä siis hieman ensikosketusta joukkueemme pelaajiin, vaikkakin vain yksittäisiä ja siten vaillinaisia mielipiteitä lyhyellä aikaotannalla. Seuraavaksi kerron vielä lyhyesti muista pelaajistamme, jotka ovat osa treenirinkiämme. Kakkosmaalivahtinamme toimii 41-vuotias Fonta, joka on itselleni tuttu jo Tridentinan alkuajoilta. Fonta pääsee yleensä kolmiin iltatreeneihin viikossa (tavallinen viikkorytmi koostuu kolmesta päivätreenistä ja neljästä iltatreenistä), mutta hänellä on tärkeä rooli voitto-otteluiden jälkeisten some-kuvien julkaisijana - kuten moni on jo varmaan huomannut. Fonta on tuonut noin kuukauden ajan serkkunsa Angelon mukanaan treeneihin. Angelo toimii kolmantena maalivahtina varmistaen näin maalivahdeille sopivan rotaation peliosuuksien ja maalivahdille spesifien reaktioharjoitusten välillä.

Nuorempaa kaartia edustavat Matteus ja Nicolas, jotka pukevat pelipaidan päälleen käytännössä vain silloin, jos joku edellä esitellyistä 2+10 pelaajasta on loukkaantunut tai pelikiellossa. Lisäksi lokakuun lopusta lähtien tiiviisti joukkueen mukana on polvensa pahasti heti pre-seasonin ensimmäisinä päivinä loukannut Nicola. Hän vastaa seuran U19-joukkueen valmennuksesta, kuntouttaa itseään ja palannee pelikentille maalis-huhtikuussa. Nicola pelasi Fontan tavoin kanssani muutaman kuukauden Tridentinassa viisi vuotta sitten ja on ollut nostamassa Mantovaa Serie C:sta B:hen ja aina A2:een asti. Mitäpä hänestä voisi sanoa: huonot jutut, mutta suuri sydän.

Jälleen yhdessä: vasemmalla Nicola, oikealla René - niin ikään pelikaveri jo Tridentinan ajoilta.

Mainittakoon vielä, että monessa italialaisessa futsalseurassa alkaa joulukuussa hullut päivät, kun siirtoikkuna aukeaa. Mantova kuitenkin vaikuttaa seurana ja joukkueena suhteellisen stabiililta, joten suuria muutoksia kokoonpanossamme tuskin nähdään - etenkin jos otteet kentällä säilyvät hyvinä ja avainpelaajat terveinä. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, koska sarja on tasainen ja kaikilla avainpelaajilla on jo ollut vuorollaan pieniä treenaamista rajoittavia vaivoja. Yhdelle ulkomaalaiselle onkin vielä kokoonpanossa tilaa ainakin periaatteessa. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Lopuksi vielä ottelukuulumiset. Maajoukkuekomennukseni aikana jäimme 2-2 -kotitasapeliin Sestua vastaan, mikä oli kohtalainen tulos huomioiden vastustajan kovuuden ja viisi minuuttia ennen loppua Lelecon tekemän tasoituksen. Coppa Italiassa eli Serie A2:n joukkueiden cup-kilpailussa pelasimme viikko sitten katkeran, joskin ansaitun 4-4 -kotitasapelin, jonka seurauksena Milano eteni kolmen joukkueen lohkostamme jatkoon (Milano voitti Carrèn, jonka kanssa me pelasimme tasan) 12 parhaan joukkoon ja me jäimme rannalle ruikuttamaan. Tämän ottelun pelasimme läpi kuudella kenttäpelaajalla, kun "bomber" Arrepiu - sarjan maalikuningas tällä hetkellä - paranteli vielä nilkkavaivaansa ja Willy oli pelikiellossa. Niin ikään Milano kierrätti vain kuutta kenttäpelaajaa, joten tältäkin osin puntit olivat tasan.

Milanoa vastaan oli Ziban ja Renén vuoro saada kolhuja, mutta viikonlopuksi heidät saatiin kuitenkin pelikuntoon haastavalle vieraspelireissulle mihinpä muualle kuin Carrèen - kolmas ottelu heitä vastaan kuuden viikon sisään. Kun vielä Arrepiu ja Willy pystyivät pelaamaan, lähdimme otteluun täydellä miehityksellä. Tasaisen ensimmäisen jakson jälkeen (0-1) karkasimme kolmen maalin johtoon (1-4) toisen jakson alussa ja tällä kertaa voitimme noin 13 minuuttia kestäneen taistelun heidän vaaralliseksi tiedettyä lentävää maalivahtia vastaan 1-4. Lopussa pelin jo ratkettua otteemme löystyi ja päätöslukemiksi kirjattiin 4-8.

Carrè Chiuppanon kiiltävällä parketilla pallo liikkuu todella liukkaasti, mutta kengät pitävät hyvin. Kiitettävästi oli myös yleisöä, joka eli tunteella mukana ottelussa.

Coppa della Divisionessa eli perinteisessä cup-kilpailussa kärsimme tiistaina selkeän 1-5 -kotitappion Serie A:n superjoukkueelle Pesarolle. Hyvä oppitunti ja tasonmittaus meille. Muun muassa liukasliikkeinen argentiinalainen Cristian "Kobra" Borruto - maailmanmestari, Italian liigan sekä Uefa Futsal Cupin voittaja - viimeisteli nenäni edestä kaksi maalia. Ottelutallenne on nähtävissä kahdessa osassa Mantova Calcio a 5:n Facebook-sivulla. Tähän otteluun katkesi Mantovan tappiottomien otteluiden pitkä putki. Edellisen tappion seura koki 20.1.18 Petrarcaa vastaan Serie B:ssä, ja tämän jälkeen 22 virallisen ottelun saldo on ollut 19 voittoa sekä kolme tasuria.

Borruton pysäyttämiseen tarvittiin välillä useampaa pelaajaa.

Nyt olemme siis virallisesti pudonneet molemmista cup-kilpailuista ja voimme keskittyä puhtaasti sarjaotteluihin. Tämä normalisoi myös viikkorytmimme siten, että tästä lähtien pelaamme vain lauantaisin. Seuraavana vuorossa on viidennen sarjakierroksen rästiottelu Milanoa vastaan vieraissa tulevana lauantaina. Ottelu siirrettiin alkuperäiseltä päivältä 3.11. otteluhallin ollessa silloin varattuna. Kotiin palaamme 24.11. Bubi Meranoa vastaan.

Arrivederci!