Kazakstan-Slovenia: suurennuslasia Suomen illan vastustajaan
Pelaajisto
Kazakstanin pelin selkäranka ovat heidän brassinsa: Higuita, Taynan ja Douglas Jr. Uusi brassihankinta Edson tuo sähinää ja liikkuvuutta, muttei ainakaan Sloveniaa vastaan pelannut niin paljon kuin muut maanmiehensä. Kazakstanissa syntyneistä Orazov ja Akbalikov ovat selvästi enemmän kuin pelkkiä stuntteja/huilauttajia. Näistä tosin jälkimmäinen - joka muuten osui KaDya vastaan vuoden 2019 Mestarien liigan Main Roundilla kolmesti - ei pelaa Suomea vastaan saatuaan punaisen kortin Slovenia-pelissä. Mikäli Tursagulov ei palaa sairastuvalta, puuttuu kazakeilta vahva pivot-optio. MM-kisoissa hyvin esiintyneestä Knaubista ei ole tietoa. Kazakstanin penkin päähän palaa kuitenkin joukkueen ykköskoutsi, joka ei ollut läsnä Sloveniaa vastaan.
MM-nelonen Kazakstan on kisojen yksi ennakkosuosikeista ja tietysti vaarallinen useasta eri suunnasta. Esimerkiksi erikoistilanteissa se viljelee nostoja Taynanille ja Douglasille, jotka osaavat laukoa vaikeisiin palloihin todella vaarallisesti.
Keskityn kuitenkin nyt vain Kazakstanin ja sen parhaan seurajoukkueen Kairat Almatyn hyökkäyspelaamisen kulmakiveen eli maalivahti Higuitan nousuihin. Kun nämä joukkueet alkoivat niittää maailmanmenestystä aktiivisen maalivahdin strategiallaan, alkoivat maailman huippuvalmentajat vaatia, että sääntöjä muutetaan ja maalivahdin roolia on rajoitettava - perusteena oli muun muassa se, että peli on tylsää, jos maalivahti tuodaan noin mukaan. Oman kokemukseni mukaan maalivahdin nousut ovat kuitenkin etenkin suurelle yleisölle tosi jännittäviä. Ihmettelenkin, miksei valmentajat keskity luomaan aggressiivisempia puolustusstrategioita, joilla hankaloittaa maalivahdin mukaan tuomista. Ja edelleenkin nostan hattua, jos veska on kehittänyt jalalla pelaamisensa niin hyväksi, että pystyy nykypuolustajien keskellä osallistumaan pelinrakenteluun. Pikkuhiljaa vaatimukset sääntöjen muutoksista ovat vaimentuneet, puolustukset nohevoituneet - ja yhä useampi joukkue hyödyntää ainakin jossain määrin nousevaa maalivahtia muutenkin kuin lopussa tappiotilanteessa kenttäpelaajan toimiessa ns. lentävänä. Voidaan varmaan huoletta sanoa, että hämmästyttävän hyvän syöttövalikoiman kanssa operoiva Higuita on yksi tämän trendin liikkeelle panneista voimista.
Higuitan nousut
Ehkä isoin kysymys Suomelle tulee olemaan, kuinka se puolustaa Higuitan nousut yli puolen kentän, joita tullaan näkemään paljon. Slovenia oli selvästi valmistautunut haasteeseen (ja niin tulee tietysti olemaan Suomikin), ja se vaihteli käytännössä kahta eri tapaa lähestyä Higuitaa, molemmat strategiat se otti käyttöön vasta kun Higuita oli jo tullut yli puolen kentän. Enemmän Slovenia lähestyi Higuitaa hänen oikean jalan puolelta pyrkien sulkemaan syöttölinjan oikealle laitapelaajalle, mutta ensimmäisen jakson lopussa Slovenia yllätti kerran hyökäten Higuitaa kohti toiselta puolelta - tästä tuloksena pallonriisto ja maali.
Slovenia lähestyi Higuitaa välillä vasemman jalan puolelta.
Ongelmia: Higuita on oikealla puolen kenttää, jolloin etäisyys on paljon kinkkisempi kuin jos hän olisi toisella puolella, vrt. edellinen kuva. Nyt Higuitalla on enemmän aikaa tehdä ratkaisu, ja - mikä huomionarvoista - jos hän leipoo pallon takaisin vasemmassa laidassa olevalle Douglasille, on taas hänellä turhan paljon aikaa viritellä kärkkäriään. Toinen haaste on se, että Taynan on hyökännyt tilaan - lienee parasta ettei pallo päädy hänelle ja mieluummin vaikka keskellä vastaan tulevalle pivotille? Pohjan on huolehdittava aika paljon takatolppapelaajasta, joka kiertää oikeasta nurkasta vastakkaiselle tolpalle.
Slovenian enemmän käyttämä strategia oli lähestyä Higuitaa hänen oikean jalan puolelta. Taynan on jälleen iso ongelma jos pallo päätyy hänelle. Se voi päätyä hänelle Higuitan pienen neppauksen (scoopin) kautta, vasemman laidan kautta pitkänä horisontaalisena syöttönä tai ilmestyvän pivotin kautta exit-syöttönä.
Suomi saattaa ajoittain myös prässätä Higuitaa korkeammalta, tai - riippuen tuloksesta - pysyä alle 15 metrissä ns. 1-2-1 muodostelmassa, jonka tavan se hallitsee hyvin. Joka tapauksessa pääasialliset ongelmat tulevat mitä todennäköisimmin seuraavista lähteistä kun tarkastellaan Higuitan nousuja:
A) Taynanilla on liikaa tilaa (saa pallon rauhassa laidassa tai kulmassa).
B) Douglasilla on liikaa tilaa ja aikaa viritellä mononkärkeään, josta lähtevillä vedoilla on maalivahdin kannalta inhoittava oikealle alaviistoon viettävä kierre.
C) Higuita vetää itse ja ruuhka maalilla tai takatolpalla oleva hyökkääjä häiritsee maalivahtia.
Esimerkki tilanteesta ja uhista, joita Higuitan nousu Slovenialle asetti ja jotka saattavat hyvinkin toistua illan pelissä.
Oleellista tulee olemaan puolustamisen intensiteetti oikealla hetkellä, vähiten vaarallisen option antaminen Kazakstanille sekä adaptoituminen "outoihin" tilanteisiin, joita saattaa tulla esimerkiksi irtopallojen jäädessä hyörimään ympäri Suomen kenttäpuoliskoa. Ja mikäs sen hienompaa kuin luokseen kutsuva irtopallo, joka haluaa tulla pelatuksi lujaa? Ei paljon mikään.
Forza Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti