Sairastuvan lastuja: Serbia-Portugali 2-4
Organisoidut hyökkäykset vs. transitiot
Molemmat joukkueet puolustivat melkeinpä korostetun selkeästi mies miestä vastaan ilman vaihtoja. Ottelun tarina hahmottui pian Portugalin toivuttua alun kahdesta shokkimaalista: siipirikkoinen Serbia joutuisi juoksemaan nopeiden ja erittäin mobiilien portugalilaisten perässä, ja se tulisi jossain vaiheessa näkymään. Jorge Braz vyöryttikin kentälle pelaajia koko listan mitalta, kun taas Serbia luotti vahvasti kokeneisiin sotaratsuihinsa ja oli muutenkin matkassa tyngällä rosterilla. Lopulta tarinalla oli odotettu loppu: Sebian pelaajat - ehkä silmiinpistävimmin Kocic - herpaantuivat muutamassa ratkaisevassa tilanteessa (sisäposition menetys, harhasyöttö, merkkaus kutosen sisällä...) ja hallitseva maailman- ja euroopanmestari rymisteli 4-2-voittoon.
Transitioiden merkitys korostui, sillä organisoitua puolustusta vastaan tuntui molemmilla olevan suuria vaikeuksia luoda maalintekopaikkoja, mikä on hyvin tyypillistä nykyään huippufutsalissa - ehkä eniten puolustajien fyysisyyden ansiosta. Neljä maalia kuudesta syntyikin selvästi transitioiden seurauksena, kun puolustukset yllätettiin "housut kintuissa".
Murtautumismallit org. hyökkäyksissä
Molemmat joukkueet käyttivät aseinaan maalipaikkoihin murtaumisessa eniten yksi vastaan yksi haastamista laidoilla sekä erilaisia pivot-pelejä.
Ottelun pivotit olivat kaikki vasureita: Serbian hyökkäysten viitepiste oli tuttuun tapaan Tomic, kun taas Portugali käytti ajoittain pivotina jokapaikan höylää ja ottelun ehkä parasta pelaajaa Erickiä sekä tietysti tämän hetken kuuminta klassista pivotia, juuri maailman parhaaksi nuoreksi pelaajaksi valittua Zickyä. Ajoittain Portugali pelasi neljänollaa, jonka pääasialliseksi hyödyksi osoittautui ehkäpä juuri vastustajan pelaajien väsyttäminen; pitkähköt pallonhallintajaksot lukuisine pallottomine juoksuineen olivat siinä mielessä steriilejä, että ne harvemmin päättyivät maalintekoyrityksiin. Erick tai Zicky syvyydessä toi askiin selvää vaaran tuntua. Sivuhuomiona mainittakoon, että myös Hollanti perusti hyökkäyksensä Ukrainaa vastaan korostetusti pivotin etsimiseen - ja lopulta löysikin kaksi maalia syvyyttä suoraviivaisesti hyödyntäen.
Portugali - etenkin Joao Matos - pyrki ajoittain myös luomaan tilaa koripallomaisesti blokkaamalla muiden pallottomien pelaajien puolustajia toiveenaan, että serbialaiset menettäisivät hetkeksi sisäposition ja oma pelaaja saisi jalan vapaaksi esim. paralleelissa. esimerkiksi neljäs maali syntyi tällaisen blokin + paralleelin seurauksena, blokkaajana juurikin Matos. Noin yleisestikin Matos toi kentällä ollessaan jatkuvuutta Portugalin pallonhallintaan tarjoamalla jatkuvasti helpon syöttösuunnan alla tai tuen oikeassa kulmassa linjojen välissä. Esimerkki siitä kuinka merkittävää on pallottomien pelaajien laadukas ja jatkuva osallistuminen pelin kulkuun.
Hyökkäyskolmanneksen ratkaisumalleista jäin kaipaamaan horisontaalisia takakiertoja, joilla olisi ehkä voinut sekoittaa tiukkaa yksilöpuolustusta ja saada hyviä vetopaikkoja.
Portugali onnistui vastustajan väsyessä murtautumaan maalipaikkoihin yhä enemmän. Serbian harvat paikat organisoiduista hyökkäyksistä olivat usein puolittaisia ja syntyivät 1v1-haastojen seurauksina. Lazarevicin ollessa poissa vastuuta laitahaastoista ottivat erityisesti kapteeni Prsic ja Ramic - Petrovin ja Kocicin panoksen jäädessä ehkä odotettua laihemmaksi.
Portugali oli päivän ainut joukkue, joka verrattain systemaattisesti hyödynsi maalivahtia hyökkäysvaiheessa: Andre Sousan nousut painoi pelin kerran jos toisenkin Serbian päätyyn luoden haastopaikkoja mm. Erickille, Pany Varelalle ja Paulinholle. Varsinaista vetouhkaa ei Sousasta ollut, eikä hän saanut aikaan ratkaisevia syöttöjä syvyyteen.
Hyökkäyspään erikoistilanteista
A-lohkon kaikki joukkueet osoittivat valmistelleensa hyökkäyspään erikoistilanteita, ja ne olivat selvästi laadukkaampia kuin vaikkapa keskimäärin viime vuoden MM-kisoissa. Portugali oli kuitenkin ehkäpä se kypsin tässäkin suhteessa. Esimerkkinä vaikkapa luuppikulma, jota haettiin trendikkäästi reilusti taka-alueelle:
Kuvassa vain yksi esimerkki toteutuneista liikkeistä, Portugali varioi samaa ideaa eri tavoin ottelun aikana. Taka-alueelle nostettujen (ei liian korkeiden) pallojen puolustaminen on hankalaa, sillä puolustajan kehon asento on usein sellainen, että hän joutuu kääntymään ensin 180 astetta eikä välttämättä näe palloa sen lennon aikana niin hyvin kuin jos luuppi tulisi ns. perinteiselle alueelle keskemmälle. Tämä tekee laukauksen blokkaamisen koordinoimisen vaikeaksi. Uhkana on myös blokkaajan irtoaminen vapaisiin väleihin maalin edessä, mikäli puolustaja lähtee liian aikaisin haistelemaan luuppiuhkaa. Serbian erikoistilannepuolustamisen intensiteetti oli kuitenkin riittävää eikä Portugali onnistunut tällä kertaa osumaan erikoistilanteistaan. Ennustan kuitenkin, että esimerkiksi Hollantia vastaan Portugali osuu kulmasta tai sivurajasta, koska isäntämaan erikoistilannepuolustamisessa oli paljon potentiaalisia repeilykohtia ainakin heidän avausottelussaan.
Italia tulee nostamaan palloja erikoistilanteista myös paljon taka-alueelle ja asettaa tänään Suomelle saman haasteen kuin Portugali Serbialle. He käyttävät usein myös kahta blokia luodakseen luupin vetäjälle (joka on lähes vastakkaisella sivurajalla) aikaa ja tilaa ladata pallo maalinedustehosekoittimeen. Vastaavasti Suomellakin on omat todella hyvät luuppeihin laukojat, ja reilu prosenttiosuus erikoistilanteista saapuu ampujan jalkaan varmasti tänäänkin ilmassa.
Forza Suomi!
-Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti