KaDyn kausijulkaisussa ilmestynyt tervehdystekstini Italiasta

Julkaistu Kampuksen Dynamon kausijulkaisussa 16.10.2013 KaDy-Sievi Futsal -ottelun yhteydessä.

Ciao a tutti! KaDy-Hirviö pyysi minua kirjoittamaan tervehdyksen Italian futsalparketeilta, joten tässä tulee…

Kadylaisittain hienon viime kauden jälkeen minulle ja pikkuveli Jukalle avautui mahdollisuus kokeilla rajojamme maassa, jonka maajoukkue on tällä hetkellä maailman rankingissa kolmantena heti Brasilian ja Espanjan jälkeen. Futsalin taso täällä Italiassa on varsin laaja, ja huippujoukkueet kuten Marca, Luparense, Asti ja Acqua & Sapone kuuluvat kansainväliseen kermaan. Tason laajuudesta kertoo sekin, että olemme pelanneet harjoitusotteluita sellaisia kolmanneksi (Serie B) ja neljänneksi (Serie C1) korkeimman sarjatason joukkueita vastaan, jotka taistelisivat lähes varmasti kotimaisen Futsal-Liigamme kärkisijoista. Eikä tämä ole todellakaan jatkuvasti kehittyvän kotimaisen Futsal-Liigamme vähättelyä…

Meidän joukkueemme ASD Futsal Tridentina pelaa Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla (Serie A2). Rosterissamme on 12 pelaajaa, joille seura on taannut mahdollisuuden keskittyä ainoastaan futsaliin: neljä ”puhdasveristä” italiaanoa, kaksi suomalaista ja kuusi brasilialaissyntyistä. Ja kyllä, Italian kolme ylintä sarjatasoa – Serie A1 ja A2 sekä Serie B – pursuavat brasseja, joista italialaiset tuntuvat todellakin pitävän! 

Prässiä Portugalin maajoukkuepelaaja Marinholle harjoitusottelussa Luparensea vastaan.

Preseasonilla treenasimme pääasiassa kahdesti päivässä, viikkoon mahtui yksi lepopäivä. Aamulla rehkimme fysiikkatreenit ja iltapäivällä lajitreenit, jotka saattoivat venähtää jopa kolmituntisiksi. Sarja-avauksen lähestyessä määriä tietenkin laskettiin. Nyt sarjakauden ollessa käynnissä harjoittelemme enää seitsemän kertaa viikossa. Pelimme ovat aina lauantaisin. KaDy:ssakin harjoittelimme jo monessa mielessä ammattimaisesti – etenkin jos laskee mukaan omatoimisen harjoittelumme – mutta suurin ero Italiaan nähden on vaatimustasossa ja harjoittelun intensiteetissä. Pelaajamme eivät tule väsyneenä töistä treeneihin vaan latautuneena töihin treeneihin. Lisäksi valmentajamme Pino Milella (Italian ex-maajoukkuekapteeni), joka tunnetaan Italiassa taktisesti erittäin valveutuneena luotsina, osaa myös motivoida pelaajia ja pitää treenien intensiteetin korkealla.

Jukka Kytölä

Harjoitusottelut aloitimme usein kahdella ketjulla. Minä ja Jukka olemme pelanneet ja treenanneet ykkösketjussa kahden todella taitavan brassin kanssa. Sekoitus on osoittautunut ajoittain varsin tehokkaaksi: siinä missä brassit osaavat häikäistä etenkin hyökkäyssuuntaan, on meidän vahvuutena ehkä ennen kaikkea kurinalaisuus, fysiikka ja taktinen osaaminen – kaikki asioita, jotka epäilemättä tarttuivat mukaan KaDy:sta! Itse olen joukkueemme vanhin pelaaja, ja mahdollisesti osin siksi valmentajat halusivat minusta joukkueen kapteenin. Myös Jukalla on johtava rooli joukkueessa, sillä hän muistaa ajatella puolustamista silloinkin kun hyökkäämme ja pitää siten huolen siitä, että meille on ärsyttävän hankala tehdä maalia. Lisäksi Jukka toimii lentävänä maalivahtinamme.

Harmillista kyllä, olemme joutuneet jättämään välistä kaksi ensimmäistä sarjapeliä (tappio ja tasuri), koska pelilupamme junnaavat jossain Rooman byrokraattien pöydillä. Toivottavasti jo tulevana viikonloppuna pääsisi tositoimiin!

Summa summarum, pelilupien odottelua lukuun ottamatta futsalelämä Italiassa on lähtenyt käyntiin erittäin hyvin. Katsotaan mitä kausi tuo tullessaan – Italia voi yllättää monin tavoin… Seuraamme tarkkaan myös suomalaista futsalia ja etenkin rakkaan KaDy-Hirviön otteita. Seuratkaa tekin – Monnarilla saattaa hyvinkin kirmata seuraava suomalainen ulkomaille suuntaava futsalpelaaja!

Forza Dynamo! Ja tsemppiä myös Liikunnan Riemulle Futsal-Liigaan!

– Mikko Kytölä, futsalpelaaja
ASD Futsal Tridentina (ITA)

Futsal-Liigan 2013-14 ennakointia

Ciao a tutti! Ehdittiin kuin ehdittiinkin raapustaa sananen sunnuntaina alkavasta Suomen liigakaudesta. Alla ensin muodikkaasti minun kolme pointtiani ja sitten Jukan arviot liigajoukkueista. Lukekaa ja suuttukaa!

- Mikko

P.s. Meidän sarja (Serie A2) alkaa huomenna lauantaina. Eka peli on vieraissa lohkomme ennakkosuosikkia New Team C5 FVG:tä vastaan. Vielä tänäänkään ei ole Roomasta tullut varmistusta peliluvista. Näillä näkymin joudumme skippaamaan ainakin avauspelin, mikä on todella suuri pettymys.

Futsal-Liiga 2013-14 - Komikin 3 pointtia:

1. Miten konkreettisesti Mico Marticin pitämän valmennuskurssin hedelmät näkyvät liigassa kaudella 2013-14?

Olisiko jo kausi 2013-14 todellinen futsalin murroskausi Suomessa? Joko kaikilla joukkueilla olisi käytössään - toisin sanoen harjoiteltuna ja sovittuna - edes kaikista elementaarisimmat futsalin taktiset työkalut: hyökkäysrotaatio(t), koko kentän prässi ja sellaisen purkaminen, lentävällä maalivahdilla pelaaminen ja sitä vastaan puolustaminen sekä erikoistilanteet? Sormet ristiin! Varmasti ainakin jonkinlainen taktisen osaamisen yleinen tasonnosto nähdään. Tuskin muut joukkueet haluavat ikuisesti antaa tasoitusta Ilvekselle ja KaDy:lle?

2. Enemmän futsalpelaajia, vähemmän "persoonia".

Lasse Lind etualalla.

Monesti olen kuullut ja lukenut, että suomifutsal kaipaisi lisää "persoonia". Hieman epäselväksi on jäänyt, mitä "persoonalla" tässä tarkoitetaan, mutta omasta puolestani voin sanoa, etten niinkään kaipaa lisää perseen paljastamisia, acting out -kahnauksia, tuomareille, vastustajalle tai omille pelaajille raivoamista, palkintojen paiskomista lattiaan tai yleistä epäurheilullisuutta. Paljon enemmän kaipaan futsalpelaajia, jotka ovat lajista aidosti kiinnostuneita ja innostuneita. Pelaajia, jotka pyrkivät tekemään lajinomaisia ratkaisuja, tunnistavat futsalin joukkueurheiluksi ja tietävät, että tässä lajissa paras tulos saavutetaan säilyttämällä mielen tyyneys ja keskittyminen. Enemmän siis Arash Muridiyazdin, Niila-Ville Laitisen, Radik Akhmetkhanovin, Lasse Lindin, Joonas Puolamäen, Tuomas Kallioisen ja Simo Martiskaisen kaltaisia pelaajia. "Persoonille" on toki oma aikansa ja paikkansa esim. nakkikioskin jonossa.

3. Lisää futsaltietämystä ja -keskustelua.

Valmennuskurssia käyvillä valmentajilla on iso työmaa futsalkeskustelun tason nostamisessa Suomessa. Alfutsien ja monskien (kaikki kunnia heille) rinnalle täytyy saada myös lajia syvällisemmin ymmärtäviä äänenpainoja. Nyt eväät futsalkeskustelun terävöittämiselle olisi kai pikku hiljaa olemassa, joten eiköhän anneta ihmisten tietää, miksi futsal on niin hiton hieno laji - olipa foorumi sitten harjoituskenttä, valtamedia, Internetin keskustelupalsta, blogisivusto tai paikallisen tiski!

Futsal-Liiga 2013-14, Kajukin arviot joukkueista:

 

Futsal-liigakaudesta 2013-14 tulee varmasti mielenkiintoinen. Futsalin eteen tehtävä valtakunnallinen taustatyö näyttää ottavan harppauksia eteenpäin (ks. esim. www.futsal-liigaseurat.fi, http://sporttv.fi), mutta miten tulee käymään itse pelikentällä? Tässä arvio siitä, miten Futsal-liigan runkosarja tulee päättymään - lyhyillä joukkuearvioilla säestettynä. Pudotuspeleihin palataan sitten kun niiden aika on, mitaleita ei vielä tässä vaiheessa jaeta.

1. Ilves FS

Kissapeto Tampereelta karjuu edelleen lujaa. Täksi kaudeksi joukkue on vahvistunut KaDy:sta tulleella Tomi Lahtisella sekä paluumuuttaja Jani Nyblomilla. Kesän harjoitusotteluissa Ilves on näyttänyt olevansa selvästi Suomen paras joukkue. Paljon hyviä yksilöitä, laadukas ja pitkäjänteinen harjoittelukulttuuri, vahva taktinen osaaminen sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan kuin myös vähäinen vaihtuvuus takaavat sen, että Ilves tulee voittamaan runkosarjan. Ainoa kompastuskivi voi olla kissapedon vatsan kylläisyys.

Ilveksen takana tullaan käymään tiukka taistelu sijoista 2-6. KaDy ja GFT ovat kokeneet pelaajarintamalla enemmän menetyksiä kuin mitä ovat saaneet, kun taas Tervarit on vahvistunut muun muassa usealla Sievi Futsalin pelaajalla. Myös TPK ennestään perushyvä paketti on vahvistunut mm. Joonas Laurikaisella ja maalivahti Joonas Puolamäellä. Sievi Futsalin pelaajarosteri on kaventunut, mutta laatua riittää edelleen Radik Akhmetkhanovin, Nicola Ercegin ja paluumuuttaja Juho Alasuutarin myötä. Näiden viiden joukkueen keskinäistä järjestystä on todella vaikea lähteä ennakoimaan, mutta yritän silti.

2. GFT

Espoolaisjoukkueessa on edelleen runsaasti kokemusta kovista peleistä, vaikka Panu Autio lähtikin Venäjän Superliigaan. Maalivahti Matias Sarelius on edelleen liigan eliittiä, ja joukkueella on varsin rutinoitunut pelitapa, jota pelaajat myös osaavat toteuttaa. Oman haasteensa voi tuoda Ville Sihvosen lähtö valmentajan paikalta: nyt pitää selvitä pelaaja-valmentajakaksikolla Ville Lindgren-Jarkko Reinikka. Voivatko he olla valmentajina samanaikaisesti selkeitä auktoriteetteja sekä hyviä kavereita kaikkien pelaajien kanssa? Menettävät jonkin verran pisteitä yksinkertaisten puolustuspään kömmähdysten takia.

3. KaDy 

Jyväskyläläiset ovat olleet siirtomarkkinoiden suurin häviäjä kahden Pelaajan - ja Tomi Lahtisen - lähdettyä. Joukkue tulee silti olemaan mukana kärkikahinoissa. Tämä vaatii kuitenkin pisteiden ottamista myös muilta kärkikuusikon joukkueilta, mikä tulee olemaan kovan työn takana. Pelaajavalmentaja Kerkko Huhtasen sisään ajama pelitapa on kaikille tuttu, mutta joukkue tulee tarvitsemaan uutta ratkaisuvoimaa ja johtajuutta. Niila-Ville Laitinen on maalissa paljon vartijana, kun taas hyökkäyspäässä odotukset kohdistuvat Miika Hosioon ja Arash Muridiyazdiin. Fysiikkaharjoittelu Jussi Kaihlajärven johdolla Futsal-liigan huippua.

4. Tervarit

Oululaisnippu näyttää tällä kaudella vahvalta. Joukkue on saanut naarattua itselleen mm. Henri Heikkilän ja Jarmo Junnon Sievi Futsalista. Taitoa ja maalintekijöitä joukkueessa kyllä riittää kahteenkin ketjuun varsin hyvin, mutta miten on taktisen osaamisen ja hermokontrollin laita otteluiden aikana? Joka tapauksessa Tervarit tulee varmasti nostamaan osakkeitaan viime kaudesta Ari Makowskin, Oskari Tervon ja maalivahti Juho Keskisen johdolla.

5. Sievi Futsal
Sievissä pahimmat laineet ovat laskeutuneet ja pikkukylään saadaan tulevallekin kaudelle kasaan varsin tasokas joukkue. Ulkomaalaisvahvistukset ovat liigan eliittiä ja raatavat kentällä isoja minuutteja pelistä toiseen. Jos Joni Pakola jatkaa Sievissä, joukkueen ydinkärki tulee olemaan Futsal-liigan laadukkain. Suurimmat kysymysmerkit liittyvät kapeaan materiaaliin sekä seuran haluun kehittää oikeasti futsalia ilman jalkapallon sanelemia ehtoja. Johtavatko joukkueen peliä pelaajat vai valmentajat, ja mikä on valmentajien välinen työnjako?

6. TPK
Turussa muutokset ovat olleet vähäisiä. Joukkueessa on paljon kelpo liigapelaajia, jotka ovat pelanneet useita vuosia yhdessä. Vaikka futsalin lajiharjoittelu ei ole ympärivuotista, joukkueessa on paljon rutiinia ja pelaajat löytänevät nopeasti yhteisen sävelen. Kiusaa varmasti kärkijoukkueita varsinkin kotikentällään eikä neljän parhaan joukkoon pääseminen ole mitenkään poissuljettua. Taktinen osaaminen on jopa paremmalla tasolla kuin Tervareilla ja Sievillä. Myös maalivahtikaksikko on Suomen laadukkain. Keskeisimmäksi kysymykseksi muodostuu se, miten joukkue onnistuu otteluiden aikana keskittymään peliin ja sen pelaamiseen tuomareille ja vastustajille valittamisen sijasta.

7. SoFo

Lähtökohdat tulevaan kauteen ovat Somerolla kohtalaisen hyvät. Vaihtuvuus on ollut vähäistä ja joukkueeseen on saatu (kovalla rahalla?) ex-KaDy Matias Juvonen. Kärkijoukkueita SoFo tuskin pystyy pitkässä sarjassa haastamaan, mutta paikka pudotuspeleissä on varsin todennäköinen. Vaikka futsalosaamisessa on vielä paljon opittavaa, on joukkueessa paljon perustaitavia pallonkäsittelijöitä. Maalivahtipeli tulee olemaan yksi kompastuskivistä.

8. KylVe

”Leijonan” taso tulevalla(kin) kaudella on hienoinen arvoitus. Parhaimmillaan se pystyy piinaamaan kärkijoukkueita, mutta huonoimmillaan häviämään selvin lukemin kelle tahansa. Akaalaiset ovat kuitenkin nyt yhden liigakauden kokeneempia ja tietävät, mitä on odotettavissa. Lajiharjoittelu on aloitettu hyvissä ajoin kesällä, mikä voi antaa etulyöntiaseman muihin häntäpään joukkueisiin verrattuna. Maalissa Juho Laine tulee olemaan joukkueensa avainpelaajia. Saa tehdä lujasti töitä playoff-paikan eteen.

9. FC Rauma

Länsirannikolta tuulee taas, vaikka FC Jazz poistuikin viime kauden päätteeksi liigakartalta. Tilalle tuli FC Rauma, jonka nousu valtakunnan eliittiin on ollut varsin nopeaa. Raumalaiset pelaavat ja treenaavat selkeästi futsalia pelaaja-valmentaja Niila Asunmaan johdolla, ja joukkueessa tuntuu olevan muutenkin hyvä buumi päällä. Tulee yllättämään alkukaudesta monet. Nousu tullaan palkitsemaan sarjapaikan säilymisellä, mutta pudotuspelit jäävät todennäköisesti haaveeksi.

10. Riemu

Jyväskyläläisopiskelijoiden nousukiito on ollut ennen näkemätöntä, mutta nyt odotettavissa on vaikea kausi. Joukkueessa on paljon positiivista värinää. Laaja pelaajarinki, hyvä tekemisen meininki, innostus ja urheilullisuus ovat joukkueen vahvuuksia. Myös ratkaisijoita löytynee Janne Törmäsen ja Ville Vähäkoitin johdolla. Ei ole missään nimessä heikko joukkue, mutta miten nopeasti pelaajat pystyvät oppimaan lajinomaista tekemistä jalkapallopainotteisen kesän jäljiltä? Pitkän kauden kuluessa joukkue tulee todennäköisesti maksamaan oppirahoja siitä, miten futsalia pitää liigassa pelata. Kaiken sattuessa kohdalleen playoff-paikka on haarukassa, mutta se vaatisi koko kauden kestävän buumin. Sarjapaikan odotan – ja toivon – säilyvän.

11. Mad Max

Perinteisellä valkeakoskilaiselta futsalseuralta ei kannata tulevalla kaudella odottaa liikaa. Kärkijoukkueilta se tulee tuskin juurikaan raapimaan pisteitä, joten muista otteluista voittoja pitäisi napsia. Joukkueen toiminnassa ylipäätään on ollut havaittavissa tiettyä aneemisuutta ja hengettömyyttä, mikä voi tosin olla vain ulkopuolisen näkemys asiasta. Mikä on pelaajien sitoutumisen taso? Saako pelaaja-valmentaja Timo Kopola tuotua jotain uutta joukkueeseen ja nostamaan sen taisteluilmeen uudelle tasolle? Jos saa, niin maxit voivat hyvinkin nousta pudotuspeleihin. Pahimmassa skenaariossa jopa sarjapaikka voi olla vaarassa. Prove me wrong.

12. ESC

Tammisaaressa näkymät ovat synkät. Joukkueella ei ole pysyvää valmentajaa, futsaltreenejä ei juurikaan ole takana ennen kauden alkua, eikä joukkuetta voi millään mittarilla sanoa taktisesti valveutuneeksi. Lisäksi joukkueella on paljon loukkaantumisia eikä maalivahtipeli vakuuta. Jalkapallotaustaisilta pelaajilta löytyy toki perusurheilullisuutta, mutta sillä ei vielä liigassa pitkälle pötkitä. Toissa kauden nousukiito on muisto vain, kun Futsal-liiga 2013-14 pärähtää käyntiin. Kotiyleisöstä voi joissakin peleissä olla apua, mutta sarjapaikan säilyttäminen olisi maksimisuoritus.

 

Ja sitten vielä puolueellinen loppukaneetti: FORZA DYNAMO!