sunnuntai 23. syyskuuta 2018

In Memoriam 12/2014 - 8/2018

Ciao a tutti!

Blogin viimeisimmästä päivityksestä on kulunut noin 45 kuukautta, joten nyt on korkea aika ilmoittaa, että elossa ollaan vielä. Ennen kuin kirjoitan nykyisistä kuulumisistani Italian Mantovassa, on oikeus ja kohtuus, että tiivistän omasta näkökulmastani merkittävät futsaltapahtumat kuluneen reilun 3,5 vuoden ajalta.

2014
29.12.
Voitamme Nordic Stars -joukkueella Futsal Dinamon 4-6 ja saan kunnian tehdä voittomaalin. Hallissa tuskin kuulee omia ajatuksiaankaan. Näin suuren yleisön edessä en ole pelannut aikaisemmin - enkä vielä tähän päiväänkään mennessä.

2015
21.3.
Maajoukkueen erittäin tiivis ja antoisa kausi (15 ottelua viiden kuukauden sisään) päättyy Puolan karsintaturnauksessa viimeisellä kymppiminuuttisella 0-2 -tappioon Valko-Venäjälle. Tasapeli olisi riittänyt EM-kisojen jatkokarsintapaikkaan, eli viimeiselle kaksiosaiselle playoff-kierrokselle. Ohessa kuva tammikuulta Montenegron esikarsintaturnauksesta, jossa voitimme kaikki kolme peliä yhteismaalierolla 10-0. Tunnistatko vasemmalla istuvan henkilön?


29.4.
Liigakausi päättyy Sievissä karmaisevasti futsalurani toistaiseksi ainoaan punaiseen korttiin ja kolmanteen peräkkäiseen marginaalisen niukkaan finaalitappioon. Paluumatkalla kotiin on hiljaista ja pimeää, sataa lunta.

9.8.
Kevään pettymykset unohtuvat hetkeksi voitettuamme KaDyn kanssa Nordic Champions Cupin mestaruuden. Ilves kaatuu "reikäpaitatakaa-ajon" ja loputtomien rankkareiden jälkeen, ja Kööpenhaminan ilta on Dynamon.

Elo-lokakuu
Ainoa virallinen Suomen sisäinen syrjähyppyni näkee päivänvalon, kun Sievin tarjous Uefa Futsal Cupiin osallistumisesta käy liian suureksi. Gibraltarin esikarsintaturnauksesta etenemme jatkoon puhtaalla pelillä mutta Slovakian Main roundin karsintaturnauksesta jää luu käteen, kun päätösottelumme 4-2 -johtoasema vaihtuu tappioksi viimeisen kahdeksan minuutin aikana. Historiallinen paikka Elite roundilla jää siis suomalaisseuralta saavuttamatta. Olisiko KaDysta tähän tulevaisuudessa..? Tähän Sievi-ajanjaksoon sisältyy myös harvinainen episodi, joka ei välttämättä tule toistumaan: tein maalin harjoitusottelussa Monnarilla KaDyn verkkoon vastustajajoukkueen paidassa.

13.12.
Marraskuun lopulla saavutettu Baltic-cupin mestaruus on lopulta laiha lohtu, kun Turkin MM-karsintaturnaus päättyy 1-2 -tappioon Serbiaa vastaan. Playoff-kierroksen paikkaan olisi vaadittu voitto. Ollaan lähellä Euroopan kärkimaita, mutta ei riitä vieläkään.

Suomi-Serbia 1-2, ei naurata

2016
9.1.
Juhlistan tuoretta isyyttäni tekemällä Mad Maxia vastaan maalin suoraan aloituksesta 24 sekunnin katkeamattoman pallorallin päätteeksi.

3.4.
Vuoristoratamainen liigakausi päättyy toiseen puolivälierätappioon Monnarilla GFT:a vastaan. Huomaan, että oma sitoutumiseni joukkueeseen ja kehittymiseni pelaajana ei ole ollut tällä kaudella riittävää, fokus ei ole pysynyt riittävästi olennaisessa. Ensimmäistä kertaa futsalurani aikana itsestäni tuntuu siltä, että eteenpäin ei ole menty. Pölyn laskeuduttua päätän alkaa treenata kesällä lujaa, isoveljen seurassa.

Kesä-elokuu
Kesän kovan treenijakson joukkoon mahtuu kaksi kansainvälistä futsalreissua. Kesä-heinäkuun vaihteessa järjestetään rahapalkintoturnaus (voittajajoukkueelle noin 6 000 €) Bosniassa, johon lähden yhdessä Mikon kanssa erään hänen entisen italialais-brasilialaisen pelikaverin pyynnöstä. Joukkueemme taso ei ole kovin korkea emmekä ole pelanneet aikaisemmin yhdessä, joten kyyti on melko kylmää vastustajajoukkueiden koostuessa pääasiassa Balkanin alueen korkeimpien sarjatasojen pelaajista.

Elokuun alussa lähden GFT:n kanssa Göteborgiin Nordic Champions Cupiin. Viimeisessä pelissä norjalaista Sandefjordia vastaan tasapeli riittää turnausvoittoon. Johdamme ottelua 2-1 noin kaksi minuuttia ennen päätösvihellystä, mutta norjalaiset tulevat tasoihin ja lopulta - kolme sekuntia ennen päätössummeria - ohi. Ottaa päähän ja kovasti. Reilun kahden vuoden päästä tästä revanssi samaisesta vastustajasta on oleva sitäkin makeampi..

5.10.
Olo on epätoivoinen, mutta samalla helpottunut, kun lennän perheeni kanssa Italiasta takaisin Suomeen. Minun on määrä pelata kausi 2016-17 Milanossa Serie A2:n pohjoislohkon huippujoukkueessa, mutta jo elokuussa Suomessa saamani lähentäjävamma ei lähde Milanossa toteutetuista hoitoyrityksistä huolimatta parantumaan kuukauden aikana. Johtopäätös: kroppa ei ole ollut valmis kesätreenin rasitukseen, ja tukitoimenpiteistäkin (uni, venyttely, ravinto) on varmasti luistettu. Jyväskylään palattuani alan fysioterapeutin avulla ensimmäiseksi opetella sellaisia asioita kuten hengittämistä, rentoutumista ja kävelyä.

30.11.
Intensiivinen kuntoutusprosessi etenee lopulta nopeasti, ja lähes neljän kuukauden pelitauon jälkeen saan paluuottelussani pukea maajoukkuepaidan päälle Norjaa vastaan PM-turnauksen avauksessa. Voitamme ottelun 4-0 ja lopulta koko turnauksen, mutta suurempi voitto itselleni on se, että olen taas pelikunnossa. Minulla on mahdollisuus palata loppukaudeksi Milanoon, mutta kokonaisuuden kannalta näen paremmaksi jäädä KaDyyn.

2017
11.4.
Huhtikuu on kuukausista julmin. Seuraan kuumehouruissani katsomosta käsin kun Suomi voittaa Latvian 4-3 EM-karsintaturnauksen viimeisessä ottelussa. Kolme päivää sitten johdimme isäntämaa Romaniaa 5-3 viisi sekuntia ennen ottelun loppua, mutta peli päättyi käsittämättömästi 5-5. Paikka playoff-kierroksella on vielä mahdollinen, mutta riippuu muiden lohkojen otteluiden tuloksista. Kaikki näyttää menevän hyvin, kunhan vain Espanja voittaa Puolan illan viimeisessä ottelussa. Mutta mutta - ottelu päättyykin 1-1, Puola menee jatkokarsintaan ja lopulta kisoihin asti. Siis sama Puola, jonka voitimme 2,5 kuukautta sitten vieraissa 2-3. Tärisen ja hikoilen sängyssä; uni ei tule vaikka väsymys on valtaisa. Paluumatka Suomeen on pitkä, raskas ja kirjaimellisesti oksettava.

7.5.
Game five, Ylivieskan jäähalli. Tiivis playoff-rykäisy ja etenkin unohtumaton finaalisarja Sieviä vastaan päättyy 2-1 -tappioon ja kyyneliin. Olo on tyhjä, tuntuu kuin ei olisi mitään. Mitä tässä voi edes ajatella? Kotimatkalla sataa lunta, taas.

31.7.
"Now we do a test". Vasko Vujovic on saapunut Jyväskylään. Ensimmäinen treeni aloitetaan allekirjoitusten jälkeen suoraan piip-testillä Harjun stadionilla, joka on virallisesti suljettu. Nyt treenataan, ja kovaa. Saa nähdä, ketkä pysyvät kyydissä. Oma fiilis on hyvä: Vaskon alaisuudessa tulen suurella varmuudella kehittymään pelaajana ja tämä kausi tulee olemaan Dynamon.

1.9.
Futsaltietovisakysymys: kuka on tehnyt Suomen miesten futsalmaajoukkueen kautta aikain ensimmäisen maalin ei-eurooppalaista vastustajaa vastaan? Vastaus: minä. Voitamme Kiinan 5-1 ja kaksi päivää myöhemmin Unkarin 4-1. Maajoukkue kehittyy Micon alaisuudessa koko ajan pienin askelin.

9.12.
Varmistamme kolmannen peräkkäisen PM-mestaruuden voittamalla Tanskan pienten vaikeuksien jälkeen 4-3. Teen yhden maajoukkueurani hienoimmista maaleista, ja ilahduttavaa on myös Mikon tärkeä rooli ottelussa yli kuukauden loukkaantumisen jäljiltä.

2018
4.2.
KaDyn edellisestä kotimaan kenttien pokaalista on kulunut viisi vuotta, mutta nyt tärppää. Voitamme Futsal cupin korvanneen Final Fourin (liigan syyskauden neljä parasta) finaalissa Loimaan liikuntahallilla Sievin 3-1. Olen unohtanut - itselleni hyvin poikkeuksellisesti - erinomaiset säärisuojani kotiin, mutta Markus "Rage" Rautiaisen lainasuojat vaikuttavat toimivan hyvin. Teen kahteen peliin tehot 4+3 ja minut valitaan turnauksen parhaaksi pelaajaksi.

3.4.
Kun on pelannut Espanjan maajoukkuetta vastaan, ei sen jälkeen tarvitse enää mennä kentälle pelkäämään ketään vastaan. Pelaaminen on tietenkin vaikeaa ja häviämme selvästi 5-1, mutta onnistumisiakin tulee. Näistä kokemuksista saa hyvää oppia.

30.4.
Vihdoinkin! Tunnelma Iittala-hallissa on euforinen, kun summeri soi 4. finaalin päättymisen merkiksi. KaDy on Suomen mestari: ensimmäistä, joskaan en usko että viimeistä kertaa. KaDy-faneja on kiitettävästi paikalla: yhteisöllisyyden tunnetta ja onnellisuuden kokemusta on vaikea kuvailla. Kauden, jolloin olen ollut ainakin fyysisesti elämäni kunnossa, kuuluikin päättyä näin, mutta tunne mestaruuden varmistumisen jälkeen on silti yllättävän voimakas ja kokonaisvaltainen.

Hymy on herkässä, ainakin toisella

30.6.
Olo on tyhjä, haikea, erittäin väsynyt ja jopa itkuinen. Palaan yksin kotiin Italiasta, jossa olen viettänyt 10 päivää ensin valmennuskoulutuksessa ja sen jälkeen valmentajana Montesilvano Futsal Cupissa. Aloitin KaDyn B-tyttöjen valmentamisen syksyllä 2017 tietämättä tarkkaan, mitä tehtävä toisi tullessaan. Päätimme yhdessä pelaajien ja vanhempien kanssa melko pikaisella aikataululla lähteä tähän turnaukseen, joka lopulta hitsasi porukan hyvin tiiviisti yhteen hyvine ja huonoine hetkineen. Turnauksen aikana tiesin jo lähteväni syksyksi Italian Mantovaan pelaamaan, mutta kun tytöt kuulivat tästä, se oli lievästi sanottuna monelle kova paikka. Sitä se oli myös itselleni: muutaman päivän ajan käytännössä makasin kotisohvallani miettien sitä, miksi pitää luopua tästä kaikesta, jota on KaDyssa saanut olla rakentamassa. Pelaajaidentiteetin lisäksi minulle on kuluneiden vuosien aikana muodostunut vahvat valmentaja- ja seuraidentiteetit, jotka ovat tiukasti sidoksissa KaDyyn. Vähitellen taon kuitenkin taas päähäni ajatuksen, että jos haluan nimenomaan pelaajana koetella omia rajojani Suomen ulkopuolella, sen aika on nyt. Silloin on luovuttava jostain muusta, ainakin väliaikaisesti.

30.8.
Olo ei ole enää haikea ja surullinen, vaan pikemminkin tyytyväinen ja levollinen. Sain sovittua KaDyn ja Mantovan kanssa pelaamisestani KaDyn riveissä Uefa Futsal Champions Leaguen esikarsintaturnauksessa Itävallassa. Menetin tämän myötä vain kolme ensimmäistä päivää Mantovan pre-seasonista, mutta vastapainoksi sain treenata kaksi kuukautta laadukkaasti ja tehdä vielä viimeisiä palveluksia KaDylle ennen Italiaan lähtöä. Kuuluminen osaksi KaDy-yhteisöä oli minulle avainasia näiden kahden kuukauden aikana. Esikarsintaturnauksen toisena ottelupäivänä pelaamme tiukan ottelun norjalaista Sandefjordia vastaan. Sitkeän työn tuloksena 1-0 -maali näkee päivänvalon 42 sekuntia ennen loppua ja saan itse kunnian putata 2-0 -loppulukemat tyhjään verkkoon neljä sekuntia ennen päätössummeria. Tämä voitto varmistaa KaDylle jatkopaikan seuraavaan Mestarien liigan turnaukseen jo ennen kolmatta ja viimeistä ottelua.

Yhtenäinen, voittava joukkue

Nyt tiedän antaneeni oman panokseni KaDy-yhteisölle ja olen myös varma siitä, että KaDy kulkee hyvissä käsissä kohti uusia haasteita. Myös minulla on edessä uudet haasteet Italiassa: olen tyytyväinen päätökseeni lähteä, luotan omaan osaamiseeni ja haluan nähdä, mihin rahkeeni riittävät.

A presto!

-Jukka