Kohti PM-turnausta

Buongiorno a tutti! Pelit ASD Futsal Tridentinan riveissä ovat valitettavasti jatkuneet siten, miten ne olivat alkaneetkin. Vierasreissu aurinkoiselle Cagliarin saarelle näytti vielä sujuvan hyvin aina ottelun 30 minuutille asti, kunnes yksi pelaajistamme sai toisen keltaisen kortin ja tätä myötä ulosajon. 6-2 kuokkaan. Positiivista oli kuitenkin se, että Mikko sai tehtyä Serie A2 –debyyttinsä, vaikka palasikin kentille liian ajoissa olkapäävamman jälkeen. Molempien kotidebyytti oli sen sijaan edessä 16.11. Vastassa oli CLD Carmagnola, jonka puolustusta emme saaneet murrettua hyvistä yrityksistä huolimatta. Yksi maali riitti heille voittoon. Tässä lyhyt kooste ottelusta: http://www.youtube.com/watch?v=qFBK4qZxbd0

Cagliari on yksi sarjan parhaista joukkueista.

Lauantaina 23.11. pelasimme sen sijaan hyvin erilaisen ottelun Comelt Toniolo Milanon vieraana paikallisella 17 x 35 metrin postimerkillä. Maaleja nähtiin molemmissa päissä, rikkeitä otettiin paljon ja molemmat joukkueet kävivät johtoasemassa. Lopulta häntäpään taistelussa kotijoukkue vei harmillisesti kaikki pisteet 7-5 voitolla. Sekä Mikko että minä pääsimme tässä ottelussa ensimmäistä kertaa maalin makuun (Mikko kahdesti), mutta se oli laiha lohtu. Parhaita paloja voi fiilistellä täältä: www.youtube.com/watch?v=2MrpdYeEKW0

Seuraavaksi saamme vieraita Sardiniasta, kun Futsal Città di Sestu saapuu vieraaksemme pe 29.11. klo 20 paikallista aikaa. Tämän jälkeen ovatkin vuorossa kauden ensimmäiset maaottelut, joita onkin jo odotettu kauan. Marraskuussa saatiin vahvistus sille, että Mico Martic jatkaa seuraavat kaksi vuotta futsalmaajoukkueen päävalmentajana kuin myös sille, että Suomi osallistuu ensimmäistä kertaa historiassa järjestettävään pohjoismaiden mestaruusturnaukseen, joka pelataan Tanskassa. Kaksi loistouutista siis! Syksyn aikana on järjestetty kaksi maajoukkue-ehdokkaiden leiriä, joiden anti on ollut varsin positiivinen. Tämä lupaa hyvää PM-kisoja ajatellen. Suomen joukkue lähtee turnaukseen hieman aikaisempaa nuoremmalla joukkueella, joista kuitenkin lähes kaikilla pelaajilla on ainakin jonkin verran kokemusta kansainvälisistä peleistä. Myös minä ja Mikko olemme mukana, ja onkin taas mahtavaa päästä mittaamaan tasoaan kv-peleissä sekä näkemään muita suomalaispelaajia.

Mutta mitä tiedämme vastustajistamme Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta? Seuraavassa lyhyet ennakkoanalyysit kustakin joukkueesta.

Norja:

Norjaa voisi luonnehtia futsalmaailman nousukkaaksi. Maajoukkue pelasi ensimmäiset ottelunsa vasta maaliskuussa 2010, mutta siitä huolimatta maa on esiintynyt vahvasti kv-kentillä. Ensimmäisistä EM-alkukarsinnoista 2011 tammikuussa se meni jatkoon puhtaalla pelillä ja kuukauden päästä tästä taisteli tiukasti EM-karsinnoissa kovassa seurassa Tsekkiä, Romaniaa ja Slovakiaa vastaan saamatta kuitenkaan yhtään pistettä. Myös MM-esikarsinnoista 2011 joukkue eteni jatkoon, mutta varsinainen jymypaukku oli viimeiseen jatkoonpääsy MM-karsinnoista joulukuussa 2011. Tällöin Norja kaatoi Bosnia-Herzegovinan 2-1 ja pelasi Belgian kanssa 3-3 –tasurin. Vasta Italia hautasi playoff-vaiheessa Norjan MM-haaveet keväällä 2012. Edellisistä EM-esikarsinnoista maa eteni jälleen vakuuttavasti jatkoon voittamalla kaikki ottelunsa tammikuussa 2013, mutta varsinaisessa karsintaturnauksessa tuli noutaja. Pelaajista suurin osa tulee Vegakameratenen ja KFUM Oslon seurajoukkueista. Ennakkoasetelmissa Norja on turnauksen kovin vastustaja, ranking 55 (Suomen 56) (www.futsalworldranking.be/rank.htm). Voi hyvinkin olla mahdollista, että PM-mestaruus ratkaistaan ensimmäisessä ottelussa Norjan ja Suomen välillä.

Norja – Suomi ke 4.12. klo 19 (klo 20 Suomen aikaa)

Ruotsi:

Ruotsiin verrattuna jopa Norjan futsalmaajoukkuetta voidaan pitää varsin kokeneena. Ruotsi nimittäin pelasi ensimmäiset futsalmaaottelunsa alle vuosi sitten joulukuussa 2012 Ranskaa vastaan. Heti tammikuussa 2013 maa selvitti kuitenkin monien yllätykseksi tiensä jatkoon EM-esikarsintaturnauksesta Israelin, Andorran ja Viron jäädessä rannalle ruikuttamaan. Karsintaturnauksessa tie nousi kuitenkin nopeasti pystyyn Kroatian, Espanjan ja Makedonian käsittelyssä. Potentiaalia ja yksilötaitoa joukkueessa kuitenkin varmasti on, eikä Ruotsia kannata lähteä aliarvioimaan. Löytyypä heiltä pelaajia jopa sellaisista joukkueista kuin Futsal Club Ibra Göteborg ja Falcao Futsal Club Stockholm. Silti Ruotsi on lähtökohtaisesti turnauksen altavastaaja sen rankingin ollessa 73.

Suomi – Ruotsi pe 6.12. klo 19 (klo 20 Suomen aikaa)

Tanska:

Myös Tanska hakee käytännössä ensiaskeleitaan futsalkentillä, vaikka se osallistuikin ensimmäisiin futsalin MM-kisoihin 1989. Tämän jälkeen seuraavat maaottelut Tanska pelasi kuitenkin vasta toukokuussa 2012 Englantia vastaan. EM-esikarsinnoissa tammikuussa 2013 joukkue jäi niukasti toiseksi Norjan viedessä turnausvoiton. Lokakuun lopussa pelatut kaksi tasapeliä Turkkia vastaan kuitenkin osoittivat, että Tanska pystyy pelaamaan tasaisesti myös itseään kovempia maita vastaan – ja sellaista maata vastaan, jolle Suomi hävisi noin kaksi vuotta sitten 6-0. Lähes kaikki maajoukkueen pelaajat tulevat JB Futsal Gentoftesta tai Kobenhavn Futsalista. Tanskaa voidaan pitää niin sanotusti turnauksen kolmossijoitettuna, mutta kantaako kotietu pidemmälle? Ranking 59.

Tanska – Suomi la 7.12. klo 16 (klo 17 Suomen aikaa)

Joukkueiden aikaisemmat keskinäiset kohtaamiset:

5.12.12 Norja-Tanska 8-3

12.1.13 Ruotsi-Tanska 3-4

26.1.13 Tanska-Norja 1-3

23.2.12 Ruotsi-Norja 4-3

Näillä eväillä lähdetään kaatamaan naapurimaita ja hakemaan pytty kotiin. Ci siamo?!

-Jukka

P.S. Kotoisen Futsal-liigan ns. paikallispelikierros veti katsomoihin hienosti yleisöä. Tätä lisää jatkossa, sillä Suomessakin osataan pelata laadukasta ja viihdyttävää futsalia.

Aostan keikka - vieraspelireissulla Italiassa

Ciao! Kuten osa teistä lukijoista jo varmaan tietääkin, alkukautemme ASD Futsal Tridentinan riveissä Serie A2:sen pohjoislohkossa ei ole sujunut aivan nuottien mukaan. Joukkueemme kausi alkoi 5.10, mutta ensimmäisen kolmen kierroksen ajan jouduimme odottamaan pelilupiemme saapumista, koska Italian jalkapalloliiton toimistolla näitä asioita kuulemma hoitaa tasan yksi henkilö, jolla oli ja on edelleen muutama muukin siirtopyyntö työpöydällä. Ensimmäisessä ottelussa yhtä sarjan ennakkosuosikkia New Team FVG:ta vastaan tuli vieraissa niukka mutta ansaittu 6-4 –tappio. Seuraavasta kahdesta kotiottelusta tuloksena oli vain yksi piste, jonka saalistimme ehkäpä sarjan heikointa joukkuetta Dolomitica Futsalia vastaan 3-3 –tasapelillä. Sen sijaan BiTecnology Reggiana vei pisteet mukaansa 2-3 –voitolla. Molemmat olivat pienten marginaalien otteluita, ja pisteitä olisi voinut näistä tulla enemmänkin. Kapea rinki ja molempien otteluiden lopuissa hankittu punainen kortti veivät tällä kertaa voiton avaimet käsistä.

Sitten kun pelilupa-asiamme vihdoin saatiin kuntoon keskiviikkona 23.10., meni Mikolta samana päivänä aamutreeneissä vasen olkapää sijoiltaan. Onni ei siis ole suosinut, mutta tällä hetkellä Mikko kuntouttaa olkapäätään hyvää vauhtia. Itse kuitenkin pääsin tekemään debyyttini Serie A2:ssa lauantaina 26.10. vierasottelussa Aostaa vastaan. Mutta millainen oli kaikkiaan tämä futsalpelaajan Pelipäivä? Siitä alla tarkemmin.

Klo 7.17

Lähtö pitkälle vieraspelireissulle Aostan laaksoon 375 kilometrin päähän lähelle Ranskan rajaa on varsin aikaisin, kuten arvata saattaa. Tarkemmin sanottuna klo 7.00, mikä Italiassa tarkoittaa siis 7.17. Matkaan lähdetään kotikaupungistamme Roveretosta kahdella yhdeksän hengen pikkubussilla kuun loistaessa taivaalla. Mukana on kahdeksan pelikuntoista pelaajaa, kaksi maalivahtia, kaksi muuta pelaajaa (loukkaantunut Mikko ja pelikiellossa oleva Nicola), huoltaja sekä tiedottaja. Hieman jutustelua ja lehden lukua, jonka jälkeen unta kaaliin. Ensimmäinen pysähdys on 45 minuutin päästä Veronassa, josta otetaan kyytiin päävalmentaja, kakkosvalmentaja ja yksi pelaaja. Sitten voi taas jatkaa unia.

Ruokailua odotellessa.

Klo 10.35

Matka on taittunut nopeasti eikä hereillä ole ehtinyt olla kauan. Pysähdymme lounastauolle jonnekin Verresin tienoille, josta ei ole enää pitkä matka Aostaan. Ja lounastaukohan ei ole Italiassa mikään hätäinen puolen tunnin ruokailu ABC:llä, vaan se sisältää puolen tunnin odottelun pihalla sekä ennen ruokailua että sen jälkeen. Tässä välissä tietenkin myös syödään paikallisessa ravintolassa neljän ruokalajin ateria. Ensin alkusalaatti, sitten pasta-tomaattikastike-parmesaani –yhdistelmä, tämän jälkeen grillattua kanaa, ja lopuksi vielä jälkiruoaksi ”crostata” aprikoosihillolla. Näillä eväillä on hyvä lähteä peliin. Autot käynnistyvät uudestaan 12.24, eli ruokailu kesti kaikkiaan vajaat kaksi tuntia!

Klo 12.50

Saavumme hyvissä ajoin perille otteluhallille Aostaan. Halli on lievästi sanottuna erikoinen – se on nimittäin ohutkattoinen, kaikuva kuplahalli, jonne on tuotu parketti ja muutama katsomorivi. Pukukopit eivät ole siisteimmästä päästä, eikä itse hallikaan ole kovin kaunis ilmestys. Parkettikin on varsin liukas. Joka tapauksessa ei anneta olosuhteiden häiritä, pelaamaanhan tänne on tultu! Hyvä lämmittely ja sitten takaisin pukukoppiin, jonne tuomarit tulevat tarkastamaan henkilöllisyydet (kyllä, näin Italiassa!) ja pelinumerot.

Klo 14.30

Ottelu alkakoon. Saamme ensimmäisellä jaksolla noin 5-7 kohtalaista maalintekopaikkaa, mutta pallo ei mene sisään. Aosta kuitenkin hallitsee enemmän palloa, ja pääsee yrittämään maalintekoakin monesti, mutta maaleja ei nähdä ennen kuin puoli minuuttia ennen ensimmäisen jakson päätöstä. Aosta on painanut hyökkäyksensä lähelle meidän maalia, ja noin 10 metristä lähtevä laukaus ohjataan takatolpalta sisään. Tauolle siis 1-0 –tappioasemassa.

Aostassa oli erikoinen peliareena. Ei kovin hohdokas kuplahalli.

Toista jaksoa on pelattu neljä ja puoli minuuttia, kun Aosta saa vapaapotkun hyvästä paikasta aivan kuuden metrin kaaren ulkopuolelta. Suora veto painuu maalivahtimme ”puikoista” sisään, ja tilanne on 2-0. Tämän jälkeen peli pysyy tasaisena. Meidän pitää nostaa hieman prässiämme, joka ajoittain toimii ja ajoittain ei. Aosta saa tilanteita nopeista hyökkäyksistä, mutta meilläkin on omat paikkamme maalata. Vaikeaa kuitenkin on. Taitava brassimme Marcio Belleboni nostaa lopulta meidät mukaan taistelemaan pisteistä. Jalka vapaaksi oikealla laidalla ja veto painuu lopulta Aostan pelaajan kautta sisään. 2-1, kun kellossa on 37.00. Tämän jälkeen otamme pian lentävän maalivahdin käyttöön. Emme saa kuitenkaan pidettyä palloa tarpeeksi pitkiä aikoja, ja lopulta ottelu ratkeaa siihen, kun lentävä maalivahtimme pitää palloa yli neljä sekuntia omalla puolustusalueella. Tästä tulee epäsuora vapaapotku, johon Aosta reagoi nopeammin kuin me. Syöttö oikeaa kulmaa kohti, josta Aostan ”Radik” Ruiz Fernandez liukuu pallon sisään. 3-1 puoli minuuttia ennen loppua ja peli on taputeltu. Nämä jäävät myös loppulukemiksi.

Vaikka tuloksena olikin tappio, niin silti pelaaminen maistui itselleni mukavalta neljän viikon pelaamattomuuden jälkeen. Pelasin flunssaisena isot minuutit, mikä ei voinut olla vaikuttamatta jonkin verran myös pelisuoritukseen. Itse sain vartioitavakseni edellä mainitsemani Ruiz Fernandezin, jonka sain pidettyä melko vaarattomana. Hyökkäyspäässä rakentelin muutamia tilanteita, mutta itse en päässyt juurikaan yrittämään viimeistelyä. Kaiken kaikkiaan tämä oli itseltäni kohtuullinen peli, vaikka parantamisen varaa toki jäikin. Lisätietoja voitte kysyä veljeltäni Samu Kytölältä, joka oli matkannut Jyväskylästä asti Ranskan kautta seuraamaan ensiesiintymistäni täällä virallisissa peleissä. Kiitän ja kumarran.

Klo 16.37

Valmentajan antaman varsin äänekkään, joskin aiheellisen palautteen, suihkun ja pienen odottelun jälkeen aloitamme pitkän kotimatkan. Edelleen väsymys näyttää painavan monia, kuin myös pettymys huonosta tuloksesta. Yksi pelaajamme pitelee turvonnutta nenäänsä. Oma aikani kuluu lueskellessa italiaa.

Klo 17.56

Paluumatkan ruokailu ei ole yhtä hohdokas kuin menomatkan. Pysähdymme huoltoasemalla, jonka ruokatiskiltä jokainen saa valita jotain pientä purtavaa itselleen seuran laskuun. Itse otan pizzapalan, mutta nälkä jää. Siksi ostankin vielä itselleni pientä evästä. Matkan jatkuessa ilta alkaa hämärtyä nopeasti, joten lehtien lukeminen vaihtuu kännykän netin selailuun.

Klo 20.59

Takaisin kotona, ja varsin hyvissä ajoin. Päivä on ollut pitkä. Pelikassin purkamisen jälkeen käymme vielä Mikon kanssa syömässä kaupungilla, ja pian sen jälkeen onkin jo aika mennä nukkumaan. Sunnuntai levätään ja sitten taas odottavat uudet haasteet.

Syysterveisin

- Jukka

P.S. Marraskuun ensimmäinen viikonloppu oli meidän osaltamme vapaa. Seuraava ottelumme on perjantaina 8.11. Sardinian saarella Cagliarissa, jossa pelaamme yhtä sarjan ennakkosuosikkia Cagliaria vastaan. Vaikeaa tulee olemaan, mutta pisteitä pitää alkaa vähitellen saalistaa.

KaDyn kausijulkaisussa ilmestynyt tervehdystekstini Italiasta

Julkaistu Kampuksen Dynamon kausijulkaisussa 16.10.2013 KaDy-Sievi Futsal -ottelun yhteydessä.

Ciao a tutti! KaDy-Hirviö pyysi minua kirjoittamaan tervehdyksen Italian futsalparketeilta, joten tässä tulee…

Kadylaisittain hienon viime kauden jälkeen minulle ja pikkuveli Jukalle avautui mahdollisuus kokeilla rajojamme maassa, jonka maajoukkue on tällä hetkellä maailman rankingissa kolmantena heti Brasilian ja Espanjan jälkeen. Futsalin taso täällä Italiassa on varsin laaja, ja huippujoukkueet kuten Marca, Luparense, Asti ja Acqua & Sapone kuuluvat kansainväliseen kermaan. Tason laajuudesta kertoo sekin, että olemme pelanneet harjoitusotteluita sellaisia kolmanneksi (Serie B) ja neljänneksi (Serie C1) korkeimman sarjatason joukkueita vastaan, jotka taistelisivat lähes varmasti kotimaisen Futsal-Liigamme kärkisijoista. Eikä tämä ole todellakaan jatkuvasti kehittyvän kotimaisen Futsal-Liigamme vähättelyä…

Meidän joukkueemme ASD Futsal Tridentina pelaa Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla (Serie A2). Rosterissamme on 12 pelaajaa, joille seura on taannut mahdollisuuden keskittyä ainoastaan futsaliin: neljä ”puhdasveristä” italiaanoa, kaksi suomalaista ja kuusi brasilialaissyntyistä. Ja kyllä, Italian kolme ylintä sarjatasoa – Serie A1 ja A2 sekä Serie B – pursuavat brasseja, joista italialaiset tuntuvat todellakin pitävän! 

Prässiä Portugalin maajoukkuepelaaja Marinholle harjoitusottelussa Luparensea vastaan.

Preseasonilla treenasimme pääasiassa kahdesti päivässä, viikkoon mahtui yksi lepopäivä. Aamulla rehkimme fysiikkatreenit ja iltapäivällä lajitreenit, jotka saattoivat venähtää jopa kolmituntisiksi. Sarja-avauksen lähestyessä määriä tietenkin laskettiin. Nyt sarjakauden ollessa käynnissä harjoittelemme enää seitsemän kertaa viikossa. Pelimme ovat aina lauantaisin. KaDy:ssakin harjoittelimme jo monessa mielessä ammattimaisesti – etenkin jos laskee mukaan omatoimisen harjoittelumme – mutta suurin ero Italiaan nähden on vaatimustasossa ja harjoittelun intensiteetissä. Pelaajamme eivät tule väsyneenä töistä treeneihin vaan latautuneena töihin treeneihin. Lisäksi valmentajamme Pino Milella (Italian ex-maajoukkuekapteeni), joka tunnetaan Italiassa taktisesti erittäin valveutuneena luotsina, osaa myös motivoida pelaajia ja pitää treenien intensiteetin korkealla.

Jukka Kytölä

Harjoitusottelut aloitimme usein kahdella ketjulla. Minä ja Jukka olemme pelanneet ja treenanneet ykkösketjussa kahden todella taitavan brassin kanssa. Sekoitus on osoittautunut ajoittain varsin tehokkaaksi: siinä missä brassit osaavat häikäistä etenkin hyökkäyssuuntaan, on meidän vahvuutena ehkä ennen kaikkea kurinalaisuus, fysiikka ja taktinen osaaminen – kaikki asioita, jotka epäilemättä tarttuivat mukaan KaDy:sta! Itse olen joukkueemme vanhin pelaaja, ja mahdollisesti osin siksi valmentajat halusivat minusta joukkueen kapteenin. Myös Jukalla on johtava rooli joukkueessa, sillä hän muistaa ajatella puolustamista silloinkin kun hyökkäämme ja pitää siten huolen siitä, että meille on ärsyttävän hankala tehdä maalia. Lisäksi Jukka toimii lentävänä maalivahtinamme.

Harmillista kyllä, olemme joutuneet jättämään välistä kaksi ensimmäistä sarjapeliä (tappio ja tasuri), koska pelilupamme junnaavat jossain Rooman byrokraattien pöydillä. Toivottavasti jo tulevana viikonloppuna pääsisi tositoimiin!

Summa summarum, pelilupien odottelua lukuun ottamatta futsalelämä Italiassa on lähtenyt käyntiin erittäin hyvin. Katsotaan mitä kausi tuo tullessaan – Italia voi yllättää monin tavoin… Seuraamme tarkkaan myös suomalaista futsalia ja etenkin rakkaan KaDy-Hirviön otteita. Seuratkaa tekin – Monnarilla saattaa hyvinkin kirmata seuraava suomalainen ulkomaille suuntaava futsalpelaaja!

Forza Dynamo! Ja tsemppiä myös Liikunnan Riemulle Futsal-Liigaan!

– Mikko Kytölä, futsalpelaaja
ASD Futsal Tridentina (ITA)

Futsal-Liigan 2013-14 ennakointia

Ciao a tutti! Ehdittiin kuin ehdittiinkin raapustaa sananen sunnuntaina alkavasta Suomen liigakaudesta. Alla ensin muodikkaasti minun kolme pointtiani ja sitten Jukan arviot liigajoukkueista. Lukekaa ja suuttukaa!

- Mikko

P.s. Meidän sarja (Serie A2) alkaa huomenna lauantaina. Eka peli on vieraissa lohkomme ennakkosuosikkia New Team C5 FVG:tä vastaan. Vielä tänäänkään ei ole Roomasta tullut varmistusta peliluvista. Näillä näkymin joudumme skippaamaan ainakin avauspelin, mikä on todella suuri pettymys.

Futsal-Liiga 2013-14 - Komikin 3 pointtia:

1. Miten konkreettisesti Mico Marticin pitämän valmennuskurssin hedelmät näkyvät liigassa kaudella 2013-14?

Olisiko jo kausi 2013-14 todellinen futsalin murroskausi Suomessa? Joko kaikilla joukkueilla olisi käytössään - toisin sanoen harjoiteltuna ja sovittuna - edes kaikista elementaarisimmat futsalin taktiset työkalut: hyökkäysrotaatio(t), koko kentän prässi ja sellaisen purkaminen, lentävällä maalivahdilla pelaaminen ja sitä vastaan puolustaminen sekä erikoistilanteet? Sormet ristiin! Varmasti ainakin jonkinlainen taktisen osaamisen yleinen tasonnosto nähdään. Tuskin muut joukkueet haluavat ikuisesti antaa tasoitusta Ilvekselle ja KaDy:lle?

2. Enemmän futsalpelaajia, vähemmän "persoonia".

Lasse Lind etualalla.

Monesti olen kuullut ja lukenut, että suomifutsal kaipaisi lisää "persoonia". Hieman epäselväksi on jäänyt, mitä "persoonalla" tässä tarkoitetaan, mutta omasta puolestani voin sanoa, etten niinkään kaipaa lisää perseen paljastamisia, acting out -kahnauksia, tuomareille, vastustajalle tai omille pelaajille raivoamista, palkintojen paiskomista lattiaan tai yleistä epäurheilullisuutta. Paljon enemmän kaipaan futsalpelaajia, jotka ovat lajista aidosti kiinnostuneita ja innostuneita. Pelaajia, jotka pyrkivät tekemään lajinomaisia ratkaisuja, tunnistavat futsalin joukkueurheiluksi ja tietävät, että tässä lajissa paras tulos saavutetaan säilyttämällä mielen tyyneys ja keskittyminen. Enemmän siis Arash Muridiyazdin, Niila-Ville Laitisen, Radik Akhmetkhanovin, Lasse Lindin, Joonas Puolamäen, Tuomas Kallioisen ja Simo Martiskaisen kaltaisia pelaajia. "Persoonille" on toki oma aikansa ja paikkansa esim. nakkikioskin jonossa.

3. Lisää futsaltietämystä ja -keskustelua.

Valmennuskurssia käyvillä valmentajilla on iso työmaa futsalkeskustelun tason nostamisessa Suomessa. Alfutsien ja monskien (kaikki kunnia heille) rinnalle täytyy saada myös lajia syvällisemmin ymmärtäviä äänenpainoja. Nyt eväät futsalkeskustelun terävöittämiselle olisi kai pikku hiljaa olemassa, joten eiköhän anneta ihmisten tietää, miksi futsal on niin hiton hieno laji - olipa foorumi sitten harjoituskenttä, valtamedia, Internetin keskustelupalsta, blogisivusto tai paikallisen tiski!

Futsal-Liiga 2013-14, Kajukin arviot joukkueista:

 

Futsal-liigakaudesta 2013-14 tulee varmasti mielenkiintoinen. Futsalin eteen tehtävä valtakunnallinen taustatyö näyttää ottavan harppauksia eteenpäin (ks. esim. www.futsal-liigaseurat.fi, http://sporttv.fi), mutta miten tulee käymään itse pelikentällä? Tässä arvio siitä, miten Futsal-liigan runkosarja tulee päättymään - lyhyillä joukkuearvioilla säestettynä. Pudotuspeleihin palataan sitten kun niiden aika on, mitaleita ei vielä tässä vaiheessa jaeta.

1. Ilves FS

Kissapeto Tampereelta karjuu edelleen lujaa. Täksi kaudeksi joukkue on vahvistunut KaDy:sta tulleella Tomi Lahtisella sekä paluumuuttaja Jani Nyblomilla. Kesän harjoitusotteluissa Ilves on näyttänyt olevansa selvästi Suomen paras joukkue. Paljon hyviä yksilöitä, laadukas ja pitkäjänteinen harjoittelukulttuuri, vahva taktinen osaaminen sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan kuin myös vähäinen vaihtuvuus takaavat sen, että Ilves tulee voittamaan runkosarjan. Ainoa kompastuskivi voi olla kissapedon vatsan kylläisyys.

Ilveksen takana tullaan käymään tiukka taistelu sijoista 2-6. KaDy ja GFT ovat kokeneet pelaajarintamalla enemmän menetyksiä kuin mitä ovat saaneet, kun taas Tervarit on vahvistunut muun muassa usealla Sievi Futsalin pelaajalla. Myös TPK ennestään perushyvä paketti on vahvistunut mm. Joonas Laurikaisella ja maalivahti Joonas Puolamäellä. Sievi Futsalin pelaajarosteri on kaventunut, mutta laatua riittää edelleen Radik Akhmetkhanovin, Nicola Ercegin ja paluumuuttaja Juho Alasuutarin myötä. Näiden viiden joukkueen keskinäistä järjestystä on todella vaikea lähteä ennakoimaan, mutta yritän silti.

2. GFT

Espoolaisjoukkueessa on edelleen runsaasti kokemusta kovista peleistä, vaikka Panu Autio lähtikin Venäjän Superliigaan. Maalivahti Matias Sarelius on edelleen liigan eliittiä, ja joukkueella on varsin rutinoitunut pelitapa, jota pelaajat myös osaavat toteuttaa. Oman haasteensa voi tuoda Ville Sihvosen lähtö valmentajan paikalta: nyt pitää selvitä pelaaja-valmentajakaksikolla Ville Lindgren-Jarkko Reinikka. Voivatko he olla valmentajina samanaikaisesti selkeitä auktoriteetteja sekä hyviä kavereita kaikkien pelaajien kanssa? Menettävät jonkin verran pisteitä yksinkertaisten puolustuspään kömmähdysten takia.

3. KaDy 

Jyväskyläläiset ovat olleet siirtomarkkinoiden suurin häviäjä kahden Pelaajan - ja Tomi Lahtisen - lähdettyä. Joukkue tulee silti olemaan mukana kärkikahinoissa. Tämä vaatii kuitenkin pisteiden ottamista myös muilta kärkikuusikon joukkueilta, mikä tulee olemaan kovan työn takana. Pelaajavalmentaja Kerkko Huhtasen sisään ajama pelitapa on kaikille tuttu, mutta joukkue tulee tarvitsemaan uutta ratkaisuvoimaa ja johtajuutta. Niila-Ville Laitinen on maalissa paljon vartijana, kun taas hyökkäyspäässä odotukset kohdistuvat Miika Hosioon ja Arash Muridiyazdiin. Fysiikkaharjoittelu Jussi Kaihlajärven johdolla Futsal-liigan huippua.

4. Tervarit

Oululaisnippu näyttää tällä kaudella vahvalta. Joukkue on saanut naarattua itselleen mm. Henri Heikkilän ja Jarmo Junnon Sievi Futsalista. Taitoa ja maalintekijöitä joukkueessa kyllä riittää kahteenkin ketjuun varsin hyvin, mutta miten on taktisen osaamisen ja hermokontrollin laita otteluiden aikana? Joka tapauksessa Tervarit tulee varmasti nostamaan osakkeitaan viime kaudesta Ari Makowskin, Oskari Tervon ja maalivahti Juho Keskisen johdolla.

5. Sievi Futsal
Sievissä pahimmat laineet ovat laskeutuneet ja pikkukylään saadaan tulevallekin kaudelle kasaan varsin tasokas joukkue. Ulkomaalaisvahvistukset ovat liigan eliittiä ja raatavat kentällä isoja minuutteja pelistä toiseen. Jos Joni Pakola jatkaa Sievissä, joukkueen ydinkärki tulee olemaan Futsal-liigan laadukkain. Suurimmat kysymysmerkit liittyvät kapeaan materiaaliin sekä seuran haluun kehittää oikeasti futsalia ilman jalkapallon sanelemia ehtoja. Johtavatko joukkueen peliä pelaajat vai valmentajat, ja mikä on valmentajien välinen työnjako?

6. TPK
Turussa muutokset ovat olleet vähäisiä. Joukkueessa on paljon kelpo liigapelaajia, jotka ovat pelanneet useita vuosia yhdessä. Vaikka futsalin lajiharjoittelu ei ole ympärivuotista, joukkueessa on paljon rutiinia ja pelaajat löytänevät nopeasti yhteisen sävelen. Kiusaa varmasti kärkijoukkueita varsinkin kotikentällään eikä neljän parhaan joukkoon pääseminen ole mitenkään poissuljettua. Taktinen osaaminen on jopa paremmalla tasolla kuin Tervareilla ja Sievillä. Myös maalivahtikaksikko on Suomen laadukkain. Keskeisimmäksi kysymykseksi muodostuu se, miten joukkue onnistuu otteluiden aikana keskittymään peliin ja sen pelaamiseen tuomareille ja vastustajille valittamisen sijasta.

7. SoFo

Lähtökohdat tulevaan kauteen ovat Somerolla kohtalaisen hyvät. Vaihtuvuus on ollut vähäistä ja joukkueeseen on saatu (kovalla rahalla?) ex-KaDy Matias Juvonen. Kärkijoukkueita SoFo tuskin pystyy pitkässä sarjassa haastamaan, mutta paikka pudotuspeleissä on varsin todennäköinen. Vaikka futsalosaamisessa on vielä paljon opittavaa, on joukkueessa paljon perustaitavia pallonkäsittelijöitä. Maalivahtipeli tulee olemaan yksi kompastuskivistä.

8. KylVe

”Leijonan” taso tulevalla(kin) kaudella on hienoinen arvoitus. Parhaimmillaan se pystyy piinaamaan kärkijoukkueita, mutta huonoimmillaan häviämään selvin lukemin kelle tahansa. Akaalaiset ovat kuitenkin nyt yhden liigakauden kokeneempia ja tietävät, mitä on odotettavissa. Lajiharjoittelu on aloitettu hyvissä ajoin kesällä, mikä voi antaa etulyöntiaseman muihin häntäpään joukkueisiin verrattuna. Maalissa Juho Laine tulee olemaan joukkueensa avainpelaajia. Saa tehdä lujasti töitä playoff-paikan eteen.

9. FC Rauma

Länsirannikolta tuulee taas, vaikka FC Jazz poistuikin viime kauden päätteeksi liigakartalta. Tilalle tuli FC Rauma, jonka nousu valtakunnan eliittiin on ollut varsin nopeaa. Raumalaiset pelaavat ja treenaavat selkeästi futsalia pelaaja-valmentaja Niila Asunmaan johdolla, ja joukkueessa tuntuu olevan muutenkin hyvä buumi päällä. Tulee yllättämään alkukaudesta monet. Nousu tullaan palkitsemaan sarjapaikan säilymisellä, mutta pudotuspelit jäävät todennäköisesti haaveeksi.

10. Riemu

Jyväskyläläisopiskelijoiden nousukiito on ollut ennen näkemätöntä, mutta nyt odotettavissa on vaikea kausi. Joukkueessa on paljon positiivista värinää. Laaja pelaajarinki, hyvä tekemisen meininki, innostus ja urheilullisuus ovat joukkueen vahvuuksia. Myös ratkaisijoita löytynee Janne Törmäsen ja Ville Vähäkoitin johdolla. Ei ole missään nimessä heikko joukkue, mutta miten nopeasti pelaajat pystyvät oppimaan lajinomaista tekemistä jalkapallopainotteisen kesän jäljiltä? Pitkän kauden kuluessa joukkue tulee todennäköisesti maksamaan oppirahoja siitä, miten futsalia pitää liigassa pelata. Kaiken sattuessa kohdalleen playoff-paikka on haarukassa, mutta se vaatisi koko kauden kestävän buumin. Sarjapaikan odotan – ja toivon – säilyvän.

11. Mad Max

Perinteisellä valkeakoskilaiselta futsalseuralta ei kannata tulevalla kaudella odottaa liikaa. Kärkijoukkueilta se tulee tuskin juurikaan raapimaan pisteitä, joten muista otteluista voittoja pitäisi napsia. Joukkueen toiminnassa ylipäätään on ollut havaittavissa tiettyä aneemisuutta ja hengettömyyttä, mikä voi tosin olla vain ulkopuolisen näkemys asiasta. Mikä on pelaajien sitoutumisen taso? Saako pelaaja-valmentaja Timo Kopola tuotua jotain uutta joukkueeseen ja nostamaan sen taisteluilmeen uudelle tasolle? Jos saa, niin maxit voivat hyvinkin nousta pudotuspeleihin. Pahimmassa skenaariossa jopa sarjapaikka voi olla vaarassa. Prove me wrong.

12. ESC

Tammisaaressa näkymät ovat synkät. Joukkueella ei ole pysyvää valmentajaa, futsaltreenejä ei juurikaan ole takana ennen kauden alkua, eikä joukkuetta voi millään mittarilla sanoa taktisesti valveutuneeksi. Lisäksi joukkueella on paljon loukkaantumisia eikä maalivahtipeli vakuuta. Jalkapallotaustaisilta pelaajilta löytyy toki perusurheilullisuutta, mutta sillä ei vielä liigassa pitkälle pötkitä. Toissa kauden nousukiito on muisto vain, kun Futsal-liiga 2013-14 pärähtää käyntiin. Kotiyleisöstä voi joissakin peleissä olla apua, mutta sarjapaikan säilyttäminen olisi maksimisuoritus.

 

Ja sitten vielä puolueellinen loppukaneetti: FORZA DYNAMO!