perjantai 24. toukokuuta 2019

Pivot - pienen tilan hallitsija. Osa 1.

Ciao.

Kohdepelaaja. Target. Hyökkääjä. Nimiä on olemassa useita. Futsalkielessä puhutaan yleisimmin kuitenkin pivotista. Sillä tarkoitetaan organisoidussa kenttäryhmityksessä pallollisen joukkueen ylintä kenttäpelaajaa, joka pelaa usein lähimpänä vastustajan maalia ja selkä maaliin päin. Tässä postauksessa kerron hieman pivotpelaajien tyypillisistä ominaisuuksista sekä tehtävistä hyökkäysvaiheessa - ennen kaikkea pallollisena pelaajana. Esittelen videoklippien avulla pivotien pelaamista, joka tapahtuu usein pienessä tilassa palloa suojaten. Haastatteluhaaviini joukkuekavereistani tarttuivat tällä kertaa René ja Valerio, jotka taitavat pallon lähikontrollin sekä ahtaista tiloista selviämisen ehkäpä parhaiten joukkueestamme "bomber" Arrepiun ohella. Nämä haastattelut julkaistaan toisessa osassa erillisenä blogipäivityksenä kahden viikon sisällä.

Millaisia ominaisuuksia pivotpelaajalta vaaditaan pallollisena pelaajana? Iso koko on yleensä eduksi, mutta tärkeämpää on koko kropan käyttö palloa suojatessa: pallo pitää osata pitää riittävän kaukana selässä olevan puolustajan (jatkossa puhun myös pohjapelaajasta) ulottumattomissa. Vahvojen reisilihasten, takapuolen, keskivartalon ja sopivasti levitettyjen käsien avulla pivot pystyy tunnustelemaan pohjapelaajan sijaintia ja liikkumista. Pivotin on myös yritettävä pitää painopisteensä riittävän alhaalla, jotteivät pienet tönimiset horjuttaisi häntä. Esimerkin suojaamisesta tarjoaa tässä pätkässä tunnettu vasenjalkainen brassi Betao. Eräs toimiva ja yksinkertainen pivotin ominaisuuksien treenaamisen muoto on harjoitella pareittain pallon suojaamista hyvin pienellä, esimerkiksi noin 4x4 metrin alueella siten, että yksi suojaa ja toinen yrittää riistää palloa. Tähän harjoitteeseen voi halutessaan sallia puolustajan häirinnän vain ison jumppapallon avulla työntäen ja/tai rakentaa kartioista pienen maaliportin, jolloin suojaamiselle ja kääntymiselle luodaan suunta.

Betao lempipuuhassaan Espanjaa vastaan. Kuva: Betao Twitter

Hyvät pivotit osaavat hyödyntää taitavasti sekä tunto-, liike- että tasapainoaistiaan ottaessaan kontaktia pohjapelaajaa ja joskus myös useampaa vastustajaa vastaan. Sen lisäksi pivotilta vaaditaan myös kehittynyttä näköhavainnointia. Riittävän vahvojen ja taitavien pallon suojaajien ei tarvitse katsoa jatkuvasti palloa, vaan he pystyvät nostamaan päätään ja täten etsimään vaihtoehtoja seuraavaan pelitekoonsa pallon kanssa. Näin he ovat valmiita reagoimaan riittävän ajoissa myös mahdolliseen puolustajien tuplaukseen, jolloin he liikkuvat itse pallon kanssa pois ahtaasta tilasta tai syöttävät (kaksi peräkkäistä esimerkkiä) pallon joukkuekaverilleen.

Mainittakoon lyhyesti muutama sananen myös pivotin havainnoinnista ja liikkumisesta pallottomana. Pääsääntönä on, että pivotin olisi hyökkäyksen kannalta hyödyllisintä saada pallo haltuunsa mahdollisimman lähellä vastustajan maalia. Hyvät pohjapelaajat pyrkivät kuitenkin puolustamaan pivotia etupuolelta syöttöä ennakoiden, jolloin pivotin tehtävänä on ilmestyä oikea-aikaisesti pohjapelaajan eteen, sivulle tai etuviistoon ylöspäin suuntautuvan syötön lähtöhetkellä. Pivotin ei tarvitse liikkua määrällisesti paljon, vaan pikemminkin tilaa "tunnustellen" ja oikea-aikaisesti valmistaen hyvän peliasennon puolustajan läheltä. Vielä ovelampi pivot pyrkii kadottamaan itsensä pohjapelaajalta tämän selän takana tekemällä oikea-aikaisia valeliikkeitä sekä tämän jälkeen liikkeen poispäin pohjapelaajasta. Nämä kaikki suoritukset vaativat tietenkin erinomaisesti koordinoitua yhteistyötä syöttäjän ja pivotin välillä. Mallisuorituksia voi katsoa tältä videolta viimeisen kahden minuutin pätkästä.

Mitkä ovat sitten pivotin ydintehtävät pallollisena? Hänen tulee tietenkin pystyä luomaan itselleen tilaa pallon suojaamiseen ylimpänä kenttäpelaajana. Tämä mahdollistaa myös muiden kanssapelaajien siirtymisen ylemmäksi kenttäryhmityksessä sekä täten hyökkäyksen etenemisen tai pallonhallinnan säilyttämisen. Pallon pitäminen itsellä koostuu yleensä useista nopeista peräkkäisistä jalkapohjakosketuksista. Pallon voi myös välillä jättää hieman kauemmaksi itsestään, jolloin pivot saa pieneksi hetkeksi tarpeellisia "taukoja" pallokosketuksista. Itse pallon suojaamiseen vain harvat pivotit käyttävät säännönmukaisesti heikompaa jalkaansa, vaan palloa kontrolloidaan usein sijainnista riippumatta paremmalla jalalla. Tämä ei ole yleensä pivotille rajoittava tekijä, kunhan hän suojatessa muistaa pitää pallon riittävän kaukana vastustajasta sekä pystyy näkemään, mitä kentän muilla alueilla tapahtuu. Esimerkiksi maailman parhaisiin kuuluneella brasilialais-espanjalaisella pivotilla Fernandaolla oli oikeajalkaisena usein tapana hakeutua oikeaan laitaan - kuten alta olevalta videolta voi havaita - vaikka lähtökohtaisesti oikeajalkaisten on helpompi suojata palloa ja havainnoida peliä vasemmalta laidalta.



Laadukkaat pivotpelaajat eivät pelkästään suojaa kropallaan palloa, vaan he pystyvät pallon kanssa kääntyessään myös pitämään tai "siirtämään" puolustajan pois itsensä ja maalin välistä. Olennaista on osata kääntyä pallon kanssa sekä heikomman että vahvemman laukaisujalan puolelle, kuten tämän pätkän ensimmäisten 45 sekunnin esimerkeissä. Voidaan puhua myös pivotin harhautuksista: pallo siirretään kroppaa hyväksi käyttäen vapaaseen laukaisupaikkaan. Tätä voi edeltää valeliike pallon kanssa vastakkaiseen suuntaan, kuten brasilialais-venäläinen Eder Lima tekee tämän videon ensimmäisessä maalissaan. Hyvät pivotit pystyvät ensimmäisen siirtonsa jälkeen tekemään valelaukauksen, jolla he saavat pohjapelaajan yrittämään vedon blokkaamista. Seurauksena on usein se, että pivot saa hieman lisää tilaa, pohjapelaaja on menossa väärään suuntaan ja parhaassa tapauksessa hän jopa kääntää päänsä pois pallosta. Tämä helpottaa merkittävästi pivotin työtä maalipaikkaan pääsemiseksi. Toisaalta pivotit saattavat suojatessaan, kääntyessään ja harhauttaessaan kerryttää vastustajan kumulatiivisten rikkeiden tiliä ja hankkia vapareita hyviltä etäisyyksiltä, jos heitä ei muutoin saada pysäytettyä - tärkeä taito sekin.

Edellä mainittu Fernandao totesi joitakin vuosia sitten, että pivoteja on olemassa kahdenlaisia: killereitä ja tarjoilijoita. On siis niitä, jotka tekevät itse paljon maaleja ja sitten niitä, jotka syöttävät kanssapelaajilleen sopivia palloja, joista laittaa peliväline verkon porukoille. Jakolinja on varmastikin osittain keinotekoinen, sillä hyvät pivotit hallitsevat molemmat taidot. He pystyvät lukemaan, milloin on tilaa ja aikaa kääntyä itse vapaaseen laukaisusektoriin, ja milloin puolestaan kannattaa hyödyntää kanssapelaajan liike esimerkiksi palloa kohti tai vapaaseen diagonaaliin tyhjään tilaan.

Brasilialainen, Barcelonaa seuratasolla edustava Ferrao on ehkäpä maailman paras pivot tällä hetkellä, ainakin hyökkäysvaiheessa. Hän osaa suojata, kääntyä, laukoa, syöttää ja hankkia rikkeitä vastustajalle erinomaisesti.

Teknisiä taitoja ajateltaessa pivotin tulee pystyä laukomaan molemmilla jaloilla, nopealla latauksella, erilaisista asennoista ja eri jalan osilla. Riittää katsoa tästä videosta vaikkapa ensimmäiset 40 sekuntia yläkuvassa olevan Ferraon viime vuoden maaleista, niin näkee hänen viimeistelytaitonsa. Perinteinen vetotreeni, jossa lauotaan vastapalloon, ei siis ehkä ole kaikista sopivin pivoteille. Niin ikään pivotin syöttäminen maalipaikkoja tarjoiltaessa ei ole useinkaan vertailtavissa muiden kenttäpelaajien perussyöttöpelaamiseen, jossa palloa syötetään melko kovaa ja karkeasti sanottuna 5-15 metrin matkoja. Pivotin yleisimpiin syöttövalikoimiin kuuluvat sen sijaan noin 1-8 metrin jalkapohjajätöt etuviistoon tai takakierrolle, pienet tsipit sekä lyhyehköt poikittais- tai diagonaalisyötöt. Näiden syöttöjen voimakkuus tulee usein harkita siten, että kanssapelaaja pystyy laukomaan syötöstä helposti yhdellä kosketuksella.

Edellä olen puhunut hyvän pivotpelaajan ominaisuuksista ja taidoista. Lopuksi haluan vielä nostaa esille ensimmäisen kosketuksen merkityksen, joka ehkäpä tekee eron hyvän ja huippuhyvän pivotpelaajan välille. Maailman parhaat pivotit pystyvät sopivassa tilanteessa säännönmukaisesti luomaan itselleen ratkaisupaikan, viimeistelemään tai syöttämään heti ensimmäisellä pallokosketuksellaan ilman ylimääräistä pallon suojaamista. Tällöin puolustavan joukkueen pelaajat eivät ehdi kovin hyvin järjestäytymään ja auttamaan pohjapelaajaa, minkä seurauksena maaliuhkasta tulee välitön.

Sain pelata jo yllä mainitsemaani Eder Limaa - yhtä maailman parhaista pivoteista - vastaan MM-karsintaturnauksessa Turkissa 2015.

Palataan vielä lopuksi pivotin jalkaisuuteen hieman laajemmasta näkökulmasta. Monet huippupivoteista ja ihan tavallisista "peruspivoteista" ovat ainakin Etelä-Euroopassa ja Brasiliassa vasenjalkaisia. En sano, että enemmistö, mutta uskallan sanoa, että suhteellisesti suurempi osa verrattuna muihin kenttäpelaajiin. Esimerkiksi kolmessa Espanjan pääsarjan joukkueessa voisi olla vaikka kahdeksan pivotia, joista kolme on vasenjalkaisia. Muita pelaajia näissä joukkueissa olisi yhteensä 34, joista arviolta noin kahdeksan olisi luontaisia vasureita. Prosentuaalisiksi osuuksiksi saadaan pivotien ryhmässä 37,5 ja muiden pelaajien ryhmässä 23,5. Tämä arvio on hypoteettinen, mutta uskon sen olevan suuntaa-antava. Miksi vasenjalkaisista pelaajista tehdään näinkin paljon pivoteja? Itse keksin tähän oikeastaan vain sen syyn, että koska pivotin kanssapelaajat ovat lähtökohtaisesti useammin oikea- kuin vasenjalkaisia, pivotin oikealta laidalta - jossa siis vasuri yleisimmin viihtyy - lähtevistä syötöistä pääsevät nämä oikeajalkaiset pelaajat laukomaan helpommin paremmalla jalallaan.

Olen kirjoittanut tässä tekstissäni pivotin ominaisuuksista, tehtävistä, taidoista, jalkaisuuksista sekä ylipäätään erityisestä roolista pallollisena pelaajana. On syytä kuitenkin muistaa, että pivotin keskeiset pallolliset ja pallottomat taidot ovat hyödyllisiä muidenkin eri pelipaikkojen pelaajille. Kenellä vain pitäisi olla valmius toimia pelin sisällä yksittäisissä tilanteissa pivotina - ottaa positio, suojata palloa, kääntyä ja laukoa, tai syöttää maalipaikka kanssapelaajalleen. Olen itse esimerkiksi pelannut kahden edellisen vuoden ajan useita kertoja veljeni Mikon, Jani Korpelan ja Sergei Korsunovin muodostamassa nelikossa sekä KaDyssa että maajoukkueessa. Kukaan meistä ei ole luontainen pivotpelaaja, mutta kaikki pystyvät tarvittaessa ottamaan pivotin pallollisen roolin harteilleen lyhyiksi hetkiksi.

Jani "Bimbo" Korpela pivotin tehtävissä Uefa Futsal Champions Leaguen ottelussa elokuusa 2018 norjalaista Sandefjordia vastaan. Taustalla "Sege" Korsunov. Kuva: KaDy Futsal FB

Suomen Futsal-liigassa luontaisia vahvoja futsalmaisia pivotpelaajia ei ole kovin monta, mutta Italian Serie A:ssa ja omassa sarjassani A2:ssa heitä on vastassa joka pelissä. Minulla on ollut kunnia pelata tällä kaudella sellaisia maailmanluokan tähtiä kuin Cristian Borrutoa - lyhyt ja nopea argentiinalaisväkkärä - tai Rodolfo Fortinoa - isokokoinen ja urheilullinen italo-brassi, joka pelasi vielä viime kaudella portugalilaisessa Sportingissa muun muassa Uefa Futsal Cupin finaalissa - vastaan. Useimmiten kyseessä on kuitenkin ollut vahva iskokoinen järkäle, joka suojaa palloa hyvin, yrittää kääntyä itse ja laukoa tai vaihtoehtoisesti etsii syöttövaihtoehdon. Näiltä pelaajilta on erittäin vaikea onnistua tökkäämään palloa pois heidän hallustaan tai yrittää horjuttaa heitä - myös siksi koska Italiassa niistä vihelletään helposti rikkeitä. Joskus onnistun katkomaan heille tulevat syötöt etupuolelta, mutta jos tämä ei onnistu, niin yritän vain pitää heidät kontrollissani pienen matkan päästä. Niin nopeita ja vahvoja kääntymään he eivät nimittäin usein ole, etten pysyisi heidän perässään.

Käynnissä olevissa Serie A2:n pudotuspeleissä pelasin ensimmäisessä Sestu-otteluparissa kahta eri pivotia, Alexander Dall'Onderia ja Andrea Ganzettia, vastaan. Ensimmäisestä vierasottelusta selviydyin joukkueen tavoin vain tyydyttävästi, sillä Ganzetti pääsi kääntymään minulta kerran ja iski heti 2-0 -osuman. Hävisimme puutteellisen keskittymisen ja tehottoman hyökkäyspelin takia ensimmäisen osan ma 6.5. vieraissa 4-1 (tilannekooste alla), mutta nousimme la 11.5. toisessa osassa 40 minuutin aikana 5-2 -voittoon, mikä tarkoitti yhteismaaleissa tasatilannetta ja 2x5 minuutin jatkoaikaa. Meidän oma pivot René iski suojauksen jälkeisellä lyhyellä kuljetuksellaan noin 44 minuutin kohdalla 6-2 -maalin, ja melko huonosta lentävän maalivahdin puolustamisesta huolimatta pääsimme iskemään lopussa kaksi maalia tyhjiin. Näistä ensimmäinen tuli pian sen jälkeen, kun avausosaottelun sankari Ganzetti otti toisen keltaisen kortin ja ulosajon. Oma iltapuhteeni pivotien päällystakkina sujui jo selvästi ensimmäistä osaa paremmin. Ottelutapahtuma runsaine tilanteineen, käänteineen, mukana elävine yleisöineen ja upeine toisen jakson kirineen - tauolla tilanne oli vielä 2-2 - oli ainutlaatuinen.



Etenimme siis Atletico Cassanoa vastaan playoffien toiseen finaalipariin, jonka voittaja nousee Serie A:han eli korkeimmalle sarjatasolle kaudeksi 2019-20. Ensimmäinen osa 800 kilometrin ajomatkan takana Cassanossa metsän keskellä paikallisessa kylmähkössä betonimörskässä likaisella muovialustalla oli jo sinänsä erikoinen kokemus - etenkin kun katsomot olivat käytännössä jo täynnä ennen alkulämmittelyn alkua. Meteli hallissa oli korvia huumaava ja kotijoukkue painoi päälle jatkuvalla sykkeellä. Me otimme poikkeuksellisesti taktiikaksemme puolustaa alhaalta omalta puoliskoltamme ja keskittyä nopeisiin vastaiskuihin. Tämä toimikin lähes täydellisesti, sillä iskimme 1-2 -vierasvoiton molemmat maalit juuri nopeista vastahyökkäyksistä, kuten alla olevasta koosteesta voi nähdä.



Oma pelini oli sen sijaan lähes katastrofaalinen, sillä ehdin ensimmäisellä jaksolla tehdä yhden selvän merkkausvirheen, ottaa keltaisen kortin sekä lopulta vähän ennen ensimmäisen jakson loppua saada suoran punaisen kortin torjuttuani maaliin menossa olevan pallon erehdyksessä kädelläni. Näin jälkikäteen ajateltuna omaa pelaamista ehkä hieman sotki blogitekstin aihe eli Cassanon pivotpelaaminen - tai tarkemmin sanottuna sen puute. Heillä oli vain yksi aito pivot, joka ei edes pelannut kovin isoja minuutteja. Niinpä heidän pelatessaan suurimman osan ajasta 4-0 -systeemillä jouduin pois omalta luontaiselta alueeltani vartioimaan käytännössä vuorotellen eri pelaajia. Tähän haasteeseen minun olisi pitänyt ehdottomasti keskittyä ja sopeutua paremmin.

Henkilökohtaisesti futsalkauteni päättyi siis la 18.5. ulosajoon ja sitä seuranneeseen yhden ottelun pelikieltoon, jonka kärsin finaalin toisessa osassa. Kauden päätös oli näin itseltäni varsin epäonnistunut, mutta onneksi futsal on joukkuepeli ja joukkueena olemme valmiita finaalin toiseen osaotteluun. Se pelataan Mantovassa tänään eli pe 24.5. klo 20.30 iltavalaistuksessa ja TV-kameroiden loisteessa, sillä Sportitalia-kanava näyttää ottelun suorana lähetyksenä. Tasapelikin riittäisi Mantovalle uskomattomaan viidenteen peräkkäiseen sarjanousuun - upeaan saavutukseen, jota oli ehkä vielä ennen kauden alkua vaikea kuvitella todeksi. Viimeinen ponnistus, forza ragazzi!

Playoffien ensimmäinen kierros päättyi näihin tunnelmiin. Juhlitaanko Neolùlla myös tänään?

maanantai 6. toukokuuta 2019

Italialaisen puolustusmyytin jäljillä

Ciao.

Minulla on Mantovan aikana herännyt kiinnostus syventyä tarkemmin italialaiseen tyyliin ymmärtää ja jäsentää puolustuspelaamista futsalissa. Alustukseksi suotakoon lyhyt syrjähyppy italialaisen jalkapallon puolelle. Perinteisesti siihen liitetään vahva mielikuva tarkan kurinalaisesta ja kovaotteisestakin puolustamisesta sekä pragmaattisen tehokkaasta hyökkäyspelaamisesta, jossa pallo pyritään toimittamaan nopeasti kohti vastustajan maalia. Italiassa hyödynnettiin jo 1950-luvulla catenaccio-pelityyliä, jossa korostuivat puolustajille asetetut pelaajavartiointitehtävät sekä sananmukaisesti vapaan libero-pelaajan rooli alakerran viimeisenä lukkona puolustuslinjan takana. Catenaccio tarkoittaakin italiaksi salpaa: tällä pelityylillä pyrittiin pitämään vastustajan maalipaikat minimissä. Vuosien saatossa pelaamisen vaatimukset ovat luonnollisesti kasvaneet: nykyajan hyvän puolustajan tulee olla teknisesti taitava, taktisesti muuntautumiskykyinen, kognitiivisesti nopea käsittelemään tietoa sekä kokonaisvaltainen pelaaja myös hyökkäyssuuntaan. Modernissa jalkapallossa catenaccio-pelityyliä ei sellaisenaan enää käytetäkään, mutta elämään on jäänyt italialaisten valmentajien hyvä maine etenkin puolustuspelaamisen taktiikan organisoijina.

Tein tämän lyhyen ja varmastikin yksinkertaistetun - jalkapalloasiantuntija kun en ole - katsauksen historiaan siksi, että minua kiinnostaa, miten tämä puolustuspelaamisen taktinen osaaminen näkyy futsalissa. Juttelin nimittäin viime joulukuussa PM-turnauksen alla Ruotsin päävalmentajan Matija Dulvatin kanssa alkukaudestani Mantovassa. Kerroin silloin, että emme prässää vastustajiamme ylhäältä kovin usein ainakaan ensimmäisen 20-minuuttisen aikana, ja että pyrimme omalla kenttäpuoliskollamme puolustamaan mies miestä vastaan ilman pelaajavaihtoja. Tähän hän tokaisi Italiassa aikaisemmin pelanneena: "tyypillistä italialaista tyyliä siis". Marraskuun loppuun asti puolustustaktiikkamme valikoitui Mantovassa tällaiseksi, koska pelaajat eivät olleet päävalmentaja Pinon näkökulmasta vielä riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa prässätäkseen ylhäältä koko ottelun ajan. Lisäksi meillä oli erinäisten loukkaantumisten takia kapeahko pelaajarotaatio, eivätkä kaikki kynnelle kykenevätkään olleet aina edes sen hetkisessä täydessä kunnossa.

Taktiikkamme kuitenkin muuttui joulukuusta alkaen, kun pelaajat pääsivät vähitellen parempaan kuntoon, Maagi ja Loris liittyivät ryhmään sekä yhteinen joukkuepelaamisemme kehittyi entisestään. Yhdeksän kenttäpelaajan rotaatio lähes jokaisessa ottelussa on mahdollistanut loppukauden ajan korkean prässin ja intensiivisen puolustamisen, jossa vastustajilta pyritään ottamaan tila ja aika pois heti heidän oman maalinsa läheltä. Ajatus pelaajavartioinnista on kuitenkin säilynyt. Pivotimme Arrepiu ja René pyrkivät seuraamaan vastustajan pohjapelaajaa, jotka eivät monestikaan ole kovin mobiileja hyökkäyssuuntaan. Päästä ja jaloista riittävän nopeat laitapelaajamme sekä hyvät 1v1-puolustajamme Loris, Maagi ja Ziba saavat usein tehtäväkseen vartioida vastustajien vaarallisimpia laitapelaajia, jotta he eivät pääsisi testaamaan taitojaan lähellä meidän maalia. Minulle ja Valeriolle jää tehtäväksi yrittää huolehtia vastustajien yleensä isokokoisista pivotpelaajista, siten ettei heille edes tulisi paljon syöttöjä vaara-alueille, tai etteivät he ainakaan pääsisi kääntymään vapaiksi maalintekopaikkaan.

Loris vartioimassa kärkijoukkue Petrarcan taitavaa espanjalaista laitapelaajaa Jorge Albaa.

Prässääminen ylhäältä ja läheltä pallollista pelaajaa ilman pelaajavaihtoja ei ole yksinkertaista varsinkaan silloin, jos vastustajat osaavat liikuttaa palloa nopeasti ja liikkua pallottomina tyhjiin tiloihin. Prässätessä pallollista pelaajaa häneltä pitää yrittää saada tila ja aika pois jo ennen kuin pallo saapuu hänelle. Tällöin on syytä muistaa kuitenkin niin sanottu turvaetäisyys: puolustaja tarvitsee omista ja vartioitavan pelaajan ominaisuuksista - muun muassa tekninen taitotaso, lähtönopeus, peliasento - sekä muiden kentällä olijoiden sijoittumisesta riippuen tietyn välimatkan hyökkääjään, jotta hän ei pääse karkaamaan selän taakse pallollisena tai oman syötön jälkeen pallottomana. Myös pallottomien puolustajien antama tuki on tärkeää: jos pallollinen hyökkääjä ohittaa häntä vartioivan puolustajan, tulisi läheisimmän pallottoman puolustajan olla riittävän lähellä "karkaavaa" hyökkääjää. Tällöin tapahtuu - Mantovan pelityylin tapauksessa pakon edessä - vartioitavien pelaajien vaihto. Palloa kauimmaisena olevan painottoman puolen puolustajan tulisi lisäksi olla valmiudessa kontrolloimaan tyhjää tilaa sekä siirtyä vartioimaan uutta vaarallisinta pallotonta pelaajaa, jos toisella puolella puolustus "vuotaa".

Omalta osaltani voin sanoa, että vahvuuteni ei ole prässääminen ylhäältä ja läheltä vastustajaa, vaikka osaan kyllä kohtalaisesti liikkua lähelle vastustajaa syötön aikana. En kuitenkaan ole lähikontaktissa niin aggressiivinen tai luota nopeuteeni niin paljon, että yrittäisin mennä aivan iholle, kuten monilla brasseilla ja espanjalaisilla on tapana tehdä. Tämä ei kuitenkaan usein ole järkevääkään, sillä hyvän prässin tehtävänä ei ole riistää palloa jalasta, vaan pikemminkin pakottaa vastustaja tekemään pallollisena vaikeita ratkaisuja menemällä riittävän lähelle. Olennaista on myös pyrkimys peittää ylöspäin suuntautuvaa syöttöä venyttämällä toinen jalka syöttölinjan eteen. Lopulta puolustava joukkue saa pallon haltuunsa muuta kautta, kuten alla olevan ideaalisen mallivideon tilanteessa. 1v1 -haastotilanteissa lähempänä omaa maalia on erityisen tärkeää yrittää kopioida pallollisen hyökkääjän liikkeitä. Jotkut katsovat tällöin puolustettaessa hyökkääjää silmiin tai rintaan lukeakseen paremmin hänen liikkeitään, mutta itse olen tottunut seuraamaan enemmän palloa ja hyökkääjän jalkoja. Molemmat tyylit voivat olla toimivia, kukin löytäköön oman parhaan tapansa. Oman maalin ja vartioitavan pelaajan välissä pysyminen on ylipäätään puolustamisen peruslähtökohta tiettyyn pisteeseen asti prässin tasosta riippumatta.



Palataan näiden pelaajavartioinnin ja präässäämisen peruslähtökohtien jälkeen vielä hetkeksi vertailemaan futsalia ja jalkapalloa. Näitä lajeja ei tietystikään voida pitää samanlaisina puolustamisen näkökulmasta. Jalkapallossa alimpien puolustuslinjojen pelaajilla on usein omalla toiminta-alueellaan ylimiehitys hyökkääjäpelaajiin nähden. Toki futsalissakin puhutaan puolustuksen vahvasta puolesta. Tällöin kaikkien neljän kenttäpelaajan painopiste on kussakin pelitilanteessa enemmän pallon puoleisella laidalla, jolla puolestaan kaikki hyökkäjät eivät ole. Jatkuvaa alueellista ylivoimaa on kuitenkin vaikea säilyttää futsalkentällä puolustuksen näkökulmasta. Muut merkittävät erot lajien välillä syntyvät kentän koosta ja paitsiosäännöstä, jota futsalissa ei tunneta. Hyökkääjät voivat siis liikkua puolustajien selän takana vapaasti ja maalintekosektorille pääsy on futsalissa selvästi helpompaa kuin jalkapallossa. Rikkoakaan ei futsalissa voi jalkapallon tavoin rajattomasti ilman seurauksia. Lisäksi lentävän maalivahdin käyttö otteluiden lopussa on omiaan lisäämään maalimääriä futsalissa. Tästä kaikesta päästään luonnollisesti siihen johtopäätökseen, että futsalottelussa tulee keskimäärin enemmän maaleja kuin jalkapallo-ottelussa. Esimerkiksi Italian Serie A:n runkosarjan futsalotteluissa tehtiin tällä kaudella keskimäärin 6,86 maalia, kun taas Serie A:n jalkapallosarjan vastaava lukema kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä on 2,66 maalia. Tämä vertailu ei kuitenkaan kerro vielä mitään italialaisen futsalin puolustuspelaamisesta, vaan maalimäärää on syytä verrata muiden maiden miesten pääsarjojen maalimääriin.

Seuraavassa listauksessa on esitetty pienimmästä suurimpaan joidenkin eri maiden äskettäin päättyneiden kauden 2018-19 runkosarjojen maali- ja ottelumääriä sekä niiden pohjalta laskettuja keskiarvoja. Lähteenä olen käyttänyt Livetulosten futsalosiota. Italiasta olen lisännyt mielenkiinnon ja laajemman perspektiivin vuoksi mukaan Serie A2:n eri lohkojen vastaavat tiedot.

Brasilia (2018): 955 maalia / 171 ottelua = 5,58 maalia / sarjaottelu
Ukraina: 510 / 90 = 5,67
Japani: 1 142 / 197 = 5,80
Thaimaa (2018): 1 065 / 182 = 5,85
Kroatia: 825 / 132 = 6,25
Espanja: 1 525 / 240 = 6,35
Portugali: 1 207 / 182 = 6,63
Italia Serie A: 906 / 132 = 6,86
Puola: 908 / 132 = 6,88
Italia Serie A2:n B-lohko: 940 / 132 = 7,12
Slovenia: 666 / 90 = 7,4
Suomi (runkosarjan ottelut 40 min. jälkeen): 998 / 132 = 7,56
Hollanti: 994 / 131 = 7,59
Italia Serie A2:n A-lohko (Mantovan lohko): 1 059 / 132 = 8,02
Italia Serie A2:n C-lohko: 1 063 / 132 = 8,05
Belgia: 1 092 / 132 = 8,27
Romania: 805 / 90 = 8,94
Tsekki: 1 022 / 110 = 9,29

Kansallisten pääsarjojen katsannossa Italian puolustuspelaaminen ei näyttäydy kovinkaan tarkkana, sillä Serie A:n ottelukohtaiset maalimäärät ovat vertailuryhmässä keskitasoa ja A2:n eri lohkojen maalimäärät ylempää keskitasoa. Halusin kuitenkin ulottaa vertailun myös maajoukkueisiin. Ohessa on listaus eräiden vähintään yli 10 kisaottelua pelanneiden maiden päästetyistä maaleista kaikissa kahdeksassa MM-kisoissa, jotka on pelattu vuosina 1989-2016.

Brasilia: 94 ottelua / 60 päästettyä maalia = 1,57 päästettyä maalia / MM-kisaottelu
Espanja: 109 / 56 = 1,95
Portugali: 64 / 30 = 2,13
Italia: 96 / 43 = 2,23
Kolumbia: 25 / 11 = 2,27
Argentiina: 116 / 48 = 2,42
Belgia: 52 / 20 = 2,6
Venäjä: 108 / 40 = 2,7
Ukraina: 81 / 30 = 2,7
Hollanti: 72 / 26 = 2,77
Uruguay: 39 / 13 = 3,0
Paraguay: 89 / 28 = 3,18
Iran: 117 / 35 = 3,34
Egypti: 101 / 25 = 4,04
Japani: 63/ 14 = 4,5
Thaimaa: 86 / 18 = 4,78

MM-kisojen päästettyjen maalien keskiarvo puolestaan tukee käsitystä kurinalaisesta italialaisesta puolustuspelaamisesta, sillä käytännössä ainoastaan Brasilian ja Espanjan voidaan päätellä varjelleen omaa maaliaan merkittävästi Italiaa paremmin. Alla olevalta videolta voi nähdä muutaman esimerkin Italian maajoukkueen tarkkaan ja kärsivälliseen miesvartiointiin perustuvasta puolustustavasta. Jos tarkastelun kohteeksi otetaan vielä kaikki Italian miesten futsalmaajoukkueen ottelut vuodesta 1984 tähän päivään asti, saadaan tulokseksi 746 päästettyä maalia 410 ottelussa (lähde: divisionecalcioa5.it eri alasivut). Tämä tekee ottelukohtaiseksi keskiarvoksi 1,82. Espanjan maajoukkueella vastaavat kaikkien maaotteluiden luvut ovat 697 / 453 = 1,54. Suomen maajoukkueen saldo Mico Marticin alaisuudessa tammikuusta 2013 alkaen on 159 / 74 = 2,15.



Mistä kansallisten pääsarjojen ja MM-kisaotteluiden välinen ero Italian päästettyjen maalien "ranking-sijoituksessa" voi johtua? Yksi mahdollinen selitys maajoukkueen hyvyydelle on, että sen taso on ollut läpi vuosien todella kova. Kokonaisuus on ollut taitava, kokenut ja yhteen hiileen puhaltava sekoitus syntyperäisiä italialaisia sekä pitkään Italiassa asuneita brasilialaisia. Voidaanhan yllä olevien numeroiden mukaan päätellä, että maailman parhaat puolustuspelaajat tulevat Brasiliasta, sillä sen liigassa pelaa yksinomaan brasilialaisia. Maaotteluissa ja varsinkin MM-kisoissa keskittyminen tarkkaan puolustamiseen on eittämättä myös korkeammalla tasolla kuin seurajoukkueen otteluissa.

Entä mikä voi toisaalta selittää kansallisten sarjojen epätarkempaa puolustamista? Italian kahta korkeinta sarjatasoa voidaan pitää melko kansainvälisinä sarjoina, sillä joukkueisiin tulee pelaajia Brasilian lisäksi muista lähialueen maista, kuten Espanjasta ja Balkanin alueelta. Lisäksi italialaiset joukkueet kokevat yleisesti ottaen melko paljon pelaaja- ja valmentajamuutoksia kausien välillä ja jopa saman kauden sisällä. Uskon näiden seikkojen vaikuttavan puolustuspelaamisen koheesioon heikentävästi, sillä pelkät tekniset puolustustaidot - kuten peliasento, syöttölinjojen peittäminen, havainnointi - eivät takaa yhteistä taktista ymmärrystä ja jatkuvuutta puolustamisesta. Kärjistetysti uskallan myös sanoa, että italialaiset, brasilialaiset tai Balkanin alueen ihmiset eivät myöskään ole ensisijaisesti tunnettuja lujasta työmoraalistaan, joka taasen on olennainen osa hyvää futsalin puolustuspelaamista. Brasilialaispelaajat toki oppivat pienestä pitäen olemaan aggressiivisia, liukumaan laukausten eteen, havainnoimaan pallollisen pelaajan kropan liikkeitä sekä käyttämään omaa kroppaansa taitavasti pallollista pelaajaa puolustettaessa, mutta pallottoman pelaajan seuraamiseen ei kaikilla brasseillakaan - ainakaan Italian sarjoissa - riitä aina tarpeeksi jalkoja.

Edellä esittämäni päätelmät eivät ole tieteellisiä faktoja, vaan omia ajatuksiani. Maalimäärät tarjoavat myös lopulta vain yhden ja melko kapean tulokulman italialaisen futsalin puolustuspelaamiseen. Onkin ylipäätään syytä pohtia, mitä on "italialainen futsal" ja ketkä siinä toimivat. Suurimmalla osalla Serie A:n ja A2:n joukkueista on italialaissyntyinen valmentaja, joka on oletettavasti käynyt läpi italialaisen valmentajakoulutuspolun. Italialaissyntyiset pelaajat ovatkin sitten toinen juttu, kuten edellä jo mainitsinkin. Kun vielä tutkitaan joukkueiden avainpelaajia, "italojen" osuus pienenee entisestään. Voidaankin aiheellisesti kysyä, missä määrin ja miten nopeasti muualta tulleet pelaajat oppivat italialaisten valmentajien tavoille puolustuspelin ymmärtämisessä ja toteuttamisessa. Halusin päästä myös tältä osin italialaisen futsalin puolustuspelaamisen juurille esittämällä valikoituja kysymyksiä eräille joukkuekavereilleni sekä valmentajilleni. Seuraavaksi kerään yhteen näiden mielenkiintoisten minihaastatteluiden satoa.

William Faria Soares, tuttavallisemmin Willy, saavuit Italiaan 14-vuotiaana ja nyt olet 21-vuotias. Mitä eroja sanoisit olevan italialaisen ja brasilialaisen tapojen välillä ymmärtää puolustuspelaamista futsalissa? Mitä asioita korostetaan Italiassa ja (toisaalta) Brasiliassa?

Brasiliassa on paljon teknisesti taitavia pelaajia, joita vastaan pitää puolustaa intensiivisesti. Taktisia virheitä tulee nähdäkseni kuitenkin Brasiliassa enemmän, Italian sarjat ovat puolustuspelin taktiikan osalta edellä. Sekä Italiassa että Brasiliassa painotetaan oman pelaajan seuraamista, vaarallisten syöttösuuntien sulkemista ja tuen tekemistä muille kanssapelaajille.

Willyn seurat Italiassa: Napoli 2012-15, Partenope 2015-16, Acqua&Sapone 2016-18, Mantova 2018-19

Willy pystyy suhteellisen pienikokoisena pelaajana muuttamaan nopeasti painopistettään ja vaihtamaan liikesuuntaa. Tästä on hyötyä futsalkentällä.

Loris, olet 23-vuotias "aito" italialainen ja pelannut myös U21-maajoukkueessa. Millainen puolustusmentaliteetti opitaan sinun mielestä italialaisessa futsalissa jo pienenä? Onko olemassa yleistä ideaa puolustamisesta vai onko valmentajien välillä eroja?

Italialainen puolustusmentaliteetti perustuu 1v1 -puolustamiseen eli pelaajavartiointiin. Valmentajien välillä on kuitenkin eroja: yhdet hyödyntävät pelaajavaihtoja merkkaamisessa, toiset pelaajavartioinnin ja -vaihtojen sekoitusta, kolmannet puhdasta pelaajavartiointia. Sanoisin, että käytetyin systeemi on pelaajavartiointi, jossa vaihdot tehdään puhumalla alhaalta päin.

Lorisin seurat: Marca 2008-13, Kaos 2013-17, Came 2017-18, Meta 2018 syksy, Mantova 2018-19

Hyvä maalivahti on erittäin tärkeä osa futsaljoukkuetta. Enrico (29 v.), mitkä sinun mielestäsi ovat hyvän maalivahdin tärkeitä ominaisuuksia? Mitä yhteistä on hyvillä italialaisilla maalivahdeilla? Millaisia ominaisuuksia maalivahtivalmennuksessa harjoitetaan?

Hyvällä maalivahdilla tulee olla luonnetta hallita koko puolustustilannetta, hänen pitää olla reaktiivinen ja keskittynyt koko ottelun ajan. Hänen tulee olla myös jalalla teknisesti hyvä ja kykenevä säilyttämään pallonhallinta. Italialaisten maalivahtien vahvuuksina pidän yleensä ottaen hyvää sijoittumista sekä torjuntatekniikkaa. Maalivahtien harjoittelussa korostuu tekniikka, nopeat jalat sekä erilaisiin ärsykkeisiin reagointi mahdollisimman nopeasti. 

Enricon seurat: Audax 1970 S. Angelo 2010-13 ja 14-15, CUS Ancona 2013-14 ja 2015, Corinaldo 2016-17, Mantova 2017-19

Arrepiu (41 v.), missä tahansa oletkaan pelannut, olet aina ollut armoitettu maalintekijä. Mitä ominaisuuksia tähän tarvitaan Italiassa ja miksi puolustavat pelaajat eivät pysty estämään sinua tekemästä maaleja? Millaisia puolestaan ovat ominaisuuksiltaan parhaat puolustajat, joita olet täällä kohdannut?

Viimeistely ja rauhallisuus maalin edessä ovat aina kuuluneet ominaisuuksiini, mutta kunnia menee aina myös joukkuekavereille. Olen usein liikkeessä, mikä tekee minun puolustamisen hankalammaksi. Hyvät puolustajat ovat olleet jaloistaan nopeita, fyysisesti vahvoja ja sellaisia, jotka pyrkivät riistämään palloja etupuoleltani ennen kuin saan niitä edes haltuun. Yksi esimerkki tällaisesta on Italian maajoukkueen (Brasiliassa syntynyt) ex-kapteeni Marcio Forte, joka pystyi saamaan minut kiinni, vaikka luulin jo päässeeni ohi hänestä.

Oma lisäykseni: Forte on varmastikin ollut nopea, sillä Arrepiun tempokuljetus suunnanmuutoksineen ja pallon pysyminen matkassa mukana on jotain poikkeuksellista.

Arrepiun seurat: katso linkki

Arrepiu elementissään; puolustajat joutuvat usein rikkomaan häntä tai juoksemaan perässä.

Pino Milella, 53-vuotias Mantovan nykyinen päävalmentaja, olet kokenut futsalvalmentaja ja entinen huippupelaaja. Oletan, että tunnet monia italialaisia valmentajia: onko olemassa joitain puolustuspelaamisen trendejä joita nykyvalmentajat painottavat tai joita heille opetetaan futsalvalmennuskursseilla? Ovatko trendit muuttuneet vuosien kuluessa?

Italialaisen futsalin puolustustavan ydin on pelaajavartioinnissa, jota sovelletaan valmentajasta riippuen vain tietyillä kentän alueilla tai koko kentällä prässäten. Erot valmentajien välillä syntyvät myös siitä, hyödynnetetäänkö niin sanottua "peilipuolustamista" - jolloin jokainen puolustaja seuraa vain omaa itselleen sopivaa pelaajaansa - vai sulkevatko pallottomia pelaajia vartioivat pelaajat ensin vaarallisia syöttösuuntia. Ajan ja espanjalaisten valmentajien vaikutteiden myötä Italiaan on saapunut aluepuolustamisen periaatteita automaattisilla pelaajavaihdoilla. Italialaiset valmentajat tosin suosivat pelaajien vaihtamisessa alhaalta tuleva puhetta. Tätä aluepuolustamisen tyyliä käytetään etenkin ylhäältä prässätessä.

Pino Milellan seurat pelaajana ja valmentajana: katso linkki

Mico Martic, 55-vuotias Suomen futsalmaajoukkueen päävalmentaja, olet sekä Kroatian että Italian kansalainen ja vietit Italian futsalkentillä 19 vuotta pelaajana ja valmentajana. Mitä opit puolustuspelaamisen näkökulmasta Italiassa näiden vuosien (1991-2010) aikana?

Luulen, että kaikki maat - Italia mukaan lukien - pyrkivät seuraamaan futsalin taktista evoluutiota. Lähtökohtana on ollut yksinkertainen pelaajavartiointipuolustus, josta siirryttiin edistyksekkäämmältä ja tehokkaammalta tuntuneeseen aluepuolustamiseen. Laadukkaampien pelaajien ja pelinopeuden kasvamisen takia olemme palaamassa enemmän takaisin pelaajavartiointiin perustuvaan systeemiin. Merkittävä osa joukkueista yrittää kuitenkin pitää ensimmäisen prässilinjan kaukana omasta maalistaan, jotta pelaajavaihdot olisi helpompia toteuttaa. Futsal kehittyy jatkuvasti ja puolustamisen tavat tietenkin sen mukana.

Mico Marticin seurat pelaajana ja valmentajana: katso linkki

Taustalla "Mr. Futsal" Mico Martic Suomen penkin päässä Espanjaa vastaan Tampereella huhtikuusa. Kuva: Leo Hynninen.

Millainen yhteenveto voidaan siis kaiken tämän jälkeen tehdä italialaisesta tavasta puolustaa futsalissa? Ainakin miesvartiointi ja oman pelaajan seuraaminen ovat oleellinen osa italialaista tyyliä ja taktiikalle annetaan täällä paljon painoarvoa. Esimerkiksi Suomessa hyökkäyspään tehopelaajana tunnettu joukkuekaverini Maagi Hosio ei ole Mantovassa ensisijaisesti maalintekijä, vaikka hänen pallolliset taitonsa ovatkin hyvät ja hän tuo myös pallollisena lisäarvoa pelaamiseemme. Täällä hän on kuitenkin - ainakin päävalmentaja Pinon näkökulmasta - joukkueemme parhaita puolustuspelaajia, joka hoitaa oman usein vaativan vartiointitehtävänsä käytännössä moitteetta.

Toisena esimerkkinä mainittakoon eri seuroissa lukuisia Italian mestaruuksia ja Uefa Futsal Cupinkin voittanut italialaisvalmentaja Fulvio Colini, jonka joukkueet prässäävät aina koko kentältä mies miestä vastaan: jokainen pelaaja niin sanotusti "peilaa" omaa vartioitavaa vastustajaansa lähietäisyydeltä ja oman maalin puolelta. Pyrkimyksenä on, että vartioitava pelaaja vastaa puolustajan omaa osaamistaan: pohjapelaaja seuraa pivotia, pivot pohjapelaajaa ja laitapelaajat vastustajan laitapelaajia. Tämä pelityyli on luonnollisesti hyvin kuluttava ja vaatii kokemuksen lisäksi erinomaista juoksukuntoa, jatkuvaa keskittymistä sekä laajaa pelaajamateriaalia. Colinin nykyinen joukkue Pesaro vastaakin yllä olevaan kuvaukseen ja varmisti juuri paikkansa Italian liigan välierissä.

Toki Italian korkeimmilla sarjatasoilla on joukkueita, jotka yrittävät etenkin ylhäältä prässätessään puolustaa enemmän aluetta. Tämä voi olla, Pinoa ja Micoa lainatakseni, seurausta espanjalaisvalmentajilta saaduista vaikutteista ja futsalin evoluutiosta. Mahdolliset pelaajavaihdot tehdään kuitenkin edelleen usein puhumalla alhaalta päin ja harvemmin automaattisesti. Joka tapauksessa miesvartiointi sisältää usein Italiassa kanssapelaajan tukemisen: pallottomien pelaajien puolustajat pyrkivät tällöin peittämään syöttölinjat puolustusmuodon läpi sekä olemaan valmiita auttamaan joukkuekaveriaan, jos hyökkääjä tulee hänestä ohi. Tämä periaate pätee monesti sekä prässätessä että matalalta puolustettaessa.

Kuvassa on esitetty miesvartiointiin perustuva puolustusmuoto, joka sisältää syöttösuuntien peittämisen ja pallollisen puolustajan tukemisen. Pallo on hyökkäävän joukkueen pelaajalla 2. Häntä puolustava X3 pyrkii peittämään syöttösuunnan pivotille 4 keskelle ylös. X5 peittää suoran poikittaissyötön pelaajalle 3 ja ohjaa syöttämään pallon omalle vartioitavalle pelaajalle 1. Samaan aikaan laitapelaajat liikkuvat samalle tasolle ollen valmiina liikkumaan syötön aikana lähelle omaa pelaajaansa, mutta sulkemalla samalla syöttösuunnat pivotille.

Punaisella piirretyssä tilanteessa pelaaja 2 saa pelattua pallon keskelle pivotille. Tällöin laitapelaajat laskevat välittömästi tukemaan pohjapelaajaa X2, joka yrittää ennakoimalla katkaista syötön pivotin etupuolelta. Laitapelaajat tarkkailevat ja seuraavat samanaikaisesti mahdolliset omien vartioitavien pelaajien 2 ja 3 liikkeet. Myös neljäs kenttäpelaajapuolustaja X5 saapuu auttamaan pohjapelaajaa ja voi yrittää riistää palloa pivotilta muistaen kuitenkin samaan aikaan vartioida omaa pelaajaansa 1.

Ei pidä unohtaa, että puolustuspelin tiiviydessä - hyvin todennäköisesti muuallakin kuin Italiassa - merkittävää osaa näyttelee myös kotietu. Kotiotteluissa päästetään yleensä vähemmän maaleja kuin vieraissa: sekä Serie A:ssa että A2:n A-lohkossa oli kummassakin vain kaksi joukkuetta 12:sta, jotka päästivät runkosarjassa kotikentällä enemmän maaleja kuin vieraissa. Meidän saldo Mantovassa oli 22 päästettyä maalia kotona ja peräti 41 vieraissa. Keskiarvoiksi saadaan 2,0 päästettyä maalia ottelua kohden kotona ja 3,7 vieraissa. Ero on valtava. Yleisesti ottaen tiivistä puolustuspelaamista kotiotteluissa selittänee muun muassa viivoineen ja ulottuvuuksineen tuttu kenttä, jolla usein myös treenataan viikosta toiseen. Mieli ja kroppa ovat keskimääräisesti myös kotiotteluissa virkeämpiä ja keskittyneempiä kuin matkustamista vaativissa vieraspeleissä. Kotiyleisön edessä pelaaminen tuonee lisäksi sopivan määrän ylimääräistä näytönhalua ja taistelutahtoa, jotka usein näkyvät puolustuspäässä loppuun asti yrittämisenä.

Lopuksi mainittakoon tärkeä huomautus vielä puolustuspelaamisen viimeisistä lukoista, eli maalivahdeista. Etenkin Serie A:ssa on lukuisia hyviä italialaisia tai brasilialaisia maalivahteja. Meidän Enricomme voi laskea myös hyvien maalivahtien kerhoon - joita ei A2:ssa ole niin monia. Torjuntatyylit saattavat vaihdella italialaisten maalivahtien välillä, mutta usein jalkojen nopeus lyhyillä matkoilla sekä reaktiokyky ovat melko korkealla tasolla. Tämä lienee seurausta siitä, että kaikilla italialaisilla huippujoukkueilla on - toisin kuin esimerkiksi Suomessa - käytössään maalivahtivalmentaja, joka työskentelee päivittäin maalivahtien kanssa. Vaikka maalivahtivalmennuksen taso ei välttämättä ole aina futsalin nykykehityksen aallonharjalla, saavat maalivahdit tätä kautta ansaitsemaansa huomiota. Ennen kaikkea he saavat paljon enemmän toistoja torjumiseen ja maalin edessä liikkumiseen verrattuna tilanteeseen, jossa he osallistuisivat treeneihin vain kenttäpelaajien mukana.

Päätän tähän italialaisen puolustusmyytin metsästykseni. Saalissäkki ei varmastikaan tullut täyteen, eikä kaiken kattava analyysi aiheesta olisikaan mahdollista. Keskityin tekstissäni positionaaliseen puolustuspelaamiseen, jolloin käsittelyn ulkopuolelle jäivät muun muassa alivoimaisten hyökkäysten, erikoistilanteiden ja lentävän maalivahdin puolustaminen. Tuntuu kuitenkin, että jotain pureskeltavaa tarttui tämän tekstin kirjoittamisen varrella mukaan, ja että ymmärrykseni aiheesta laajentui ainakin hieman. Toivon, että sinullekin lukijana jäi jotain tästä mieleen.

Espanja prässäsi Suomea aggressiivisesti ylhäältä aluepainotteisesti espanjalaiseen tyyliin. Myös me pyrimme pääsemään heidän iholleen vaihtelevalla menestyksellä. Lopputulokset olivat kuitenkin hyvän puolustus- ja erinomaisen maalivahtipelin ansiosta kiitettäviä: ensimmäisessä ottelussa tappio 1-2, toisessa voitto 1-0. Kuva: Leo Hynninen.

Lopuksi tiivistän vielä ottelukuulumisemme edeltävän blogipäivityksen jälkeiseltä ajalta. Päätimme kolmen viimeisen runkosarjaottelun rykäyksen kahteen vierastasuriin ja yhteen kotivoittoon, joista vaihtelevan laatuiset koosteet löytyvät alla olevista linkeistä. La 6.4. kärkikamppailussa Petrarcaa vastaan nousimme vaikean alun ja 2-0 -tappioaseman jälkeen johtoon 2-3. Lopulta jouduimme kuitenkin tyytymään 3-3 -pistejakoon, kun hetken herpaantumisemme rajapotkun puolustamisessa lentävää maalivahtia vastaan toi heille tasoitusmaalin vain hieman reilu minuutti ennen ottelun loppua. Näin eromme Petrarcaan pysyi neljässä pisteessä heidän edukseen. Pitkäperjantain 19.4. helpohko 6-2 -kotivoitto vajaamiehistä Villorbaa vastaan varmisti meille kakkossijan ja playoff-paikan lohkossamme, mutta Petrarcan voittaessa samaan aikaan oman ottelunsa saimme heittää hyvästit ykkössijalle ja suoralle nousulle. Runkosarjan päätösottelusta la 27.4. Astia vastaan olin itse sivussa perhesyiden ja pelikieltouhkan takia, mutta hoidimme siitä kunnioitettavan 4-4 -vierastasurin. Tällä tuloksella vältimme juuri meille hankalan Astin - ainoan joukkueen, joka sai meitä vastaan runkosarjassa neljä pistettä - ensimmäisen pudotuspelikierroksen vastustajana.

Asti jäi siis playoffien ulkopuolelle ja ensimmäisen pudotuspelikierroksen vastustajaksi saimme tutun Sestun omasta lohkostamme. Otteluparin ensimmäinen osa pelataan Sestussa ma 6.5. ja toisen osaottelun pääsemme pelaamaan kotonamme la 11.5.. Jatkoonmenijä ratkaistaan yhteismaalien perusteella ilman vierasmaalisääntöä. Yhteismaalien ollessa tasan toisessa osaottelussa edetään 2x5 minuutin jatkoajalle sekä tarvittaessa 6 metrin rangaistuspotkukisaan. Otteluparin voittaja jatkaa toisen kierroksen ottelupariin, jonka voittaja nousee ensi kaudeksi Serie A:han. Meidän parin voittajalle tulee todennäköisesti vastaan C-lohkon 4. sijoittunut Atletico Cassano, joka pyyhki ensimmäisessä osaottelussa kotonaan lattiaa B-lohkon 2. sijoittuneella Tombesi Ortonalla lukemin 7-0. Kirjoitin vielä tarkemmin Serie A2:n (ja myös Serie A:n) playoffeista ennakkoa tänne, käy lukemassa jos et vielä sitä ole tehnyt.

Lähdemme playoffeihin varsin hyvissä tunnelmissa. Kevätkierroksella voitimme kaikki kuusi kotiottelua ja pelasimme viidesti vieraissa tasan. Olemme treenanneet koko vuoden hyvin: fyysinen kuntomme ja joukkuehenkemme on noussut korkealle kauden edetessä. Jokaista otteluissa käytettävää yhdeksää kenttäpelaajaa on tarvittu ja kaikki ovat saaneet tuntea olonsa tarpeelliseksi joukkueessa. Sestua vastaan pelasimme runkosarjassa kahdesti tasan - kotona 2-2, vieraissa 5-5 - joten helppoa ei todellakaan tule olemaan. Lennämme maanantai-aamuna Veronasta Cagliariin, mutta onneksi ehdimme syödä ja huilata perillä hotellilla ennen klo 20 alkavaa ottelua. Matkustaminen tuo siis yhden haasteen, ja meitä rasittaa niin ikään ykkösmaalivahti Enricon Asti-pelissä kyseenalaisilla kahdella keltaisella kortilla sekä tätä seuranneella ulosajolla saatu pelikielto. Kakkosvahtimme Fonta on kuitenkin esittänyt Asti-ottelun toisella jaksolla sekä kuluneen viikon treeneissä hyviä otteita. Viime viikolla treenasimmekin laadukkaasti 10 kertaa valmistautuaksemme huolella pudotuspeleihin. Haasteita tulee varmasti olemaan, mutta tekosyitä ei. Pelatkaamme siis pitkä kevät ja nautitaan futsalpelaajan parhaasta vuodenajasta. Ci sentiamo!

Puolustuksen viimeiset lukkomme: vasemmalla Fonta ja oikealla Enrico. Keskellä maalivahtivalmentaja Marco, joka työskentelee maalivahtien kanssa joka treeneissä.