In Memoriam 12/2014 - 8/2018

Ciao a tutti!

Blogin viimeisimmästä päivityksestä on kulunut noin 45 kuukautta, joten nyt on korkea aika ilmoittaa, että elossa ollaan vielä. Ennen kuin kirjoitan nykyisistä kuulumisistani Italian Mantovassa, on oikeus ja kohtuus, että tiivistän omasta näkökulmastani merkittävät futsaltapahtumat kuluneen reilun 3,5 vuoden ajalta.

2014
29.12.
Voitamme Nordic Stars -joukkueella Futsal Dinamon 4-6 ja saan kunnian tehdä voittomaalin. Hallissa tuskin kuulee omia ajatuksiaankaan. Näin suuren yleisön edessä en ole pelannut aikaisemmin - enkä vielä tähän päiväänkään mennessä.

2015
21.3.
Maajoukkueen erittäin tiivis ja antoisa kausi (15 ottelua viiden kuukauden sisään) päättyy Puolan karsintaturnauksessa viimeisellä kymppiminuuttisella 0-2 -tappioon Valko-Venäjälle. Tasapeli olisi riittänyt EM-kisojen jatkokarsintapaikkaan, eli viimeiselle kaksiosaiselle playoff-kierrokselle. Ohessa kuva tammikuulta Montenegron esikarsintaturnauksesta, jossa voitimme kaikki kolme peliä yhteismaalierolla 10-0. Tunnistatko vasemmalla istuvan henkilön?

29.4.
Liigakausi päättyy Sievissä karmaisevasti futsalurani toistaiseksi ainoaan punaiseen korttiin ja kolmanteen peräkkäiseen marginaalisen niukkaan finaalitappioon. Paluumatkalla kotiin on hiljaista ja pimeää, sataa lunta.

9.8.
Kevään pettymykset unohtuvat hetkeksi voitettuamme KaDyn kanssa Nordic Champions Cupin mestaruuden. Ilves kaatuu "reikäpaitatakaa-ajon" ja loputtomien rankkareiden jälkeen, ja Kööpenhaminan ilta on Dynamon.

Elo-lokakuu
Ainoa virallinen Suomen sisäinen syrjähyppyni näkee päivänvalon, kun Sievin tarjous Uefa Futsal Cupiin osallistumisesta käy liian suureksi. Gibraltarin esikarsintaturnauksesta etenemme jatkoon puhtaalla pelillä mutta Slovakian Main roundin karsintaturnauksesta jää luu käteen, kun päätösottelumme 4-2 -johtoasema vaihtuu tappioksi viimeisen kahdeksan minuutin aikana. Historiallinen paikka Elite roundilla jää siis suomalaisseuralta saavuttamatta. Olisiko KaDysta tähän tulevaisuudessa..? Tähän Sievi-ajanjaksoon sisältyy myös harvinainen episodi, joka ei välttämättä tule toistumaan: tein maalin harjoitusottelussa Monnarilla KaDyn verkkoon vastustajajoukkueen paidassa.

13.12.
Marraskuun lopulla saavutettu Baltic-cupin mestaruus on lopulta laiha lohtu, kun Turkin MM-karsintaturnaus päättyy 1-2 -tappioon Serbiaa vastaan. Playoff-kierroksen paikkaan olisi vaadittu voitto. Ollaan lähellä Euroopan kärkimaita, mutta ei riitä vieläkään.

Suomi-Serbia 1-2, ei naurata

2016

9.1.

Juhlistan tuoretta isyyttäni tekemällä Mad Maxia vastaan maalin suoraan aloituksesta 24 sekunnin katkeamattoman pallorallin päätteeksi.

3.4.

Vuoristoratamainen liigakausi päättyy toiseen puolivälierätappioon Monnarilla GFT:a vastaan. Huomaan, että oma sitoutumiseni joukkueeseen ja kehittymiseni pelaajana ei ole ollut tällä kaudella riittävää, fokus ei ole pysynyt riittävästi olennaisessa. Ensimmäistä kertaa futsalurani aikana itsestäni tuntuu siltä, että eteenpäin ei ole menty. Pölyn laskeuduttua päätän alkaa treenata kesällä lujaa, isoveljen seurassa.

Kesä-elokuu

Kesän kovan treenijakson joukkoon mahtuu kaksi kansainvälistä futsalreissua. Kesä-heinäkuun vaihteessa järjestetään rahapalkintoturnaus (voittajajoukkueelle noin 6 000 €) Bosniassa, johon lähden yhdessä Mikon kanssa erään hänen entisen italialais-brasilialaisen pelikaverin pyynnöstä. Joukkueemme taso ei ole kovin korkea emmekä ole pelanneet aikaisemmin yhdessä, joten kyyti on melko kylmää vastustajajoukkueiden koostuessa pääasiassa Balkanin alueen korkeimpien sarjatasojen pelaajista.

Elokuun alussa lähden GFT:n kanssa Göteborgiin Nordic Champions Cupiin. Viimeisessä pelissä norjalaista Sandefjordia vastaan tasapeli riittää turnausvoittoon. Johdamme ottelua 2-1 noin kaksi minuuttia ennen päätösvihellystä, mutta norjalaiset tulevat tasoihin ja lopulta - kolme sekuntia ennen päätössummeria - ohi. Ottaa päähän ja kovasti. Reilun kahden vuoden päästä tästä revanssi samaisesta vastustajasta on oleva sitäkin makeampi..

5.10.

Olo on epätoivoinen, mutta samalla helpottunut, kun lennän perheeni kanssa Italiasta takaisin Suomeen. Minun on määrä pelata kausi 2016-17 Milanossa Serie A2:n pohjoislohkon huippujoukkueessa, mutta jo elokuussa Suomessa saamani lähentäjävamma ei lähde Milanossa toteutetuista hoitoyrityksistä huolimatta parantumaan kuukauden aikana. Johtopäätös: kroppa ei ole ollut valmis kesätreenin rasitukseen, ja tukitoimenpiteistäkin (uni, venyttely, ravinto) on varmasti luistettu. Jyväskylään palattuani alan fysioterapeutin avulla ensimmäiseksi opetella sellaisia asioita kuten hengittämistä, rentoutumista ja kävelyä.

30.11.

Intensiivinen kuntoutusprosessi etenee lopulta nopeasti, ja lähes neljän kuukauden pelitauon jälkeen saan paluuottelussani pukea maajoukkuepaidan päälle Norjaa vastaan PM-turnauksen avauksessa. Voitamme ottelun 4-0 ja lopulta koko turnauksen, mutta suurempi voitto itselleni on se, että olen taas pelikunnossa. Minulla on mahdollisuus palata loppukaudeksi Milanoon, mutta kokonaisuuden kannalta näen paremmaksi jäädä KaDyyn.

2017

11.4.

Huhtikuu on kuukausista julmin. Seuraan kuumehouruissani katsomosta käsin kun Suomi voittaa Latvian 4-3 EM-karsintaturnauksen viimeisessä ottelussa. Kolme päivää sitten johdimme isäntämaa Romaniaa 5-3 viisi sekuntia ennen ottelun loppua, mutta peli päättyi käsittämättömästi 5-5. Paikka playoff-kierroksella on vielä mahdollinen, mutta riippuu muiden lohkojen otteluiden tuloksista. Kaikki näyttää menevän hyvin, kunhan vain Espanja voittaa Puolan illan viimeisessä ottelussa. Mutta mutta - ottelu päättyykin 1-1, Puola menee jatkokarsintaan ja lopulta kisoihin asti. Siis sama Puola, jonka voitimme 2,5 kuukautta sitten vieraissa 2-3. Tärisen ja hikoilen sängyssä; uni ei tule vaikka väsymys on valtaisa. Paluumatka Suomeen on pitkä, raskas ja kirjaimellisesti oksettava.

7.5.

Game five, Ylivieskan jäähalli. Tiivis playoff-rykäisy ja etenkin unohtumaton finaalisarja Sieviä vastaan päättyy 2-1 -tappioon ja kyyneliin. Olo on tyhjä, tuntuu kuin ei olisi mitään. Mitä tässä voi edes ajatella? Kotimatkalla sataa lunta, taas.

31.7.

"Now we do a test". Vasko Vujovic on saapunut Jyväskylään. Ensimmäinen treeni aloitetaan allekirjoitusten jälkeen suoraan piip-testillä Harjun stadionilla, joka on virallisesti suljettu. Nyt treenataan, ja kovaa. Saa nähdä, ketkä pysyvät kyydissä. Oma fiilis on hyvä: Vaskon alaisuudessa tulen suurella varmuudella kehittymään pelaajana ja tämä kausi tulee olemaan Dynamon.

1.9.

Futsaltietovisakysymys: kuka on tehnyt Suomen miesten futsalmaajoukkueen kautta aikain ensimmäisen maalin ei-eurooppalaista vastustajaa vastaan? Vastaus: minä. Voitamme Kiinan 5-1 ja kaksi päivää myöhemmin Unkarin 4-1. Maajoukkue kehittyy Micon alaisuudessa koko ajan pienin askelin.

9.12.

Varmistamme kolmannen peräkkäisen PM-mestaruuden voittamalla Tanskan pienten vaikeuksien jälkeen 4-3. Teen yhden maajoukkueurani hienoimmista maaleista, ja ilahduttavaa on myös Mikon tärkeä rooli ottelussa yli kuukauden loukkaantumisen jäljiltä.

2018

4.2.

KaDyn edellisestä kotimaan kenttien pokaalista on kulunut viisi vuotta, mutta nyt tärppää. Voitamme Futsal cupin korvanneen Final Fourin (liigan syyskauden neljä parasta) finaalissa Loimaan liikuntahallilla Sievin 3-1. Olen unohtanut - itselleni hyvin poikkeuksellisesti - erinomaiset säärisuojani kotiin, mutta Markus "Rage" Rautiaisen lainasuojat vaikuttavat toimivan hyvin. Teen kahteen peliin tehot 4+3 ja minut valitaan turnauksen parhaaksi pelaajaksi.

3.4.

Kun on pelannut Espanjan maajoukkuetta vastaan, ei sen jälkeen tarvitse enää mennä kentälle pelkäämään ketään vastaan. Pelaaminen on tietenkin vaikeaa ja häviämme selvästi 5-1, mutta onnistumisiakin tulee. Näistä kokemuksista saa hyvää oppia.

30.4.

Vihdoinkin! Tunnelma Iittala-hallissa on euforinen, kun summeri soi 4. finaalin päättymisen merkiksi. KaDy on Suomen mestari: ensimmäistä, joskaan en usko että viimeistä kertaa. KaDy-faneja on kiitettävästi paikalla: yhteisöllisyyden tunnetta ja onnellisuuden kokemusta on vaikea kuvailla. Kauden, jolloin olen ollut ainakin fyysisesti elämäni kunnossa, kuuluikin päättyä näin, mutta tunne mestaruuden varmistumisen jälkeen on silti yllättävän voimakas ja kokonaisvaltainen.

Hymy on herkässä, ainakin toisella

30.6.

Olo on tyhjä, haikea, erittäin väsynyt ja jopa itkuinen. Palaan yksin kotiin Italiasta, jossa olen viettänyt 10 päivää ensin valmennuskoulutuksessa ja sen jälkeen valmentajana Montesilvano Futsal Cupissa. Aloitin KaDyn B-tyttöjen valmentamisen syksyllä 2017 tietämättä tarkkaan, mitä tehtävä toisi tullessaan. Päätimme yhdessä pelaajien ja vanhempien kanssa melko pikaisella aikataululla lähteä tähän turnaukseen, joka lopulta hitsasi porukan hyvin tiiviisti yhteen hyvine ja huonoine hetkineen. Turnauksen aikana tiesin jo lähteväni syksyksi Italian Mantovaan pelaamaan, mutta kun tytöt kuulivat tästä, se oli lievästi sanottuna monelle kova paikka. Sitä se oli myös itselleni: muutaman päivän ajan käytännössä makasin kotisohvallani miettien sitä, miksi pitää luopua tästä kaikesta, jota on KaDyssa saanut olla rakentamassa. Pelaajaidentiteetin lisäksi minulle on kuluneiden vuosien aikana muodostunut vahvat valmentaja- ja seuraidentiteetit, jotka ovat tiukasti sidoksissa KaDyyn. Vähitellen taon kuitenkin taas päähäni ajatuksen, että jos haluan nimenomaan pelaajana koetella omia rajojani Suomen ulkopuolella, sen aika on nyt. Silloin on luovuttava jostain muusta, ainakin väliaikaisesti.

30.8.

Olo ei ole enää haikea ja surullinen, vaan pikemminkin tyytyväinen ja levollinen. Sain sovittua KaDyn ja Mantovan kanssa pelaamisestani KaDyn riveissä Uefa Futsal Champions Leaguen esikarsintaturnauksessa Itävallassa. Menetin tämän myötä vain kolme ensimmäistä päivää Mantovan pre-seasonista, mutta vastapainoksi sain treenata kaksi kuukautta laadukkaasti ja tehdä vielä viimeisiä palveluksia KaDylle ennen Italiaan lähtöä. Kuuluminen osaksi KaDy-yhteisöä oli minulle avainasia näiden kahden kuukauden aikana. Esikarsintaturnauksen toisena ottelupäivänä pelaamme tiukan ottelun norjalaista Sandefjordia vastaan. Sitkeän työn tuloksena 1-0 -maali näkee päivänvalon 42 sekuntia ennen loppua ja saan itse kunnian putata 2-0 -loppulukemat tyhjään verkkoon neljä sekuntia ennen päätössummeria. Tämä voitto varmistaa KaDylle jatkopaikan seuraavaan Mestarien liigan turnaukseen jo ennen kolmatta ja viimeistä ottelua.

Yhtenäinen, voittava joukkue

Nyt tiedän antaneeni oman panokseni KaDy-yhteisölle ja olen myös varma siitä, että KaDy kulkee hyvissä käsissä kohti uusia haasteita. Myös minulla on edessä uudet haasteet Italiassa: olen tyytyväinen päätökseeni lähteä, luotan omaan osaamiseeni ja haluan nähdä, mihin rahkeeni riittävät.

A presto!

-Jukka

Tyyntä myrskyn edellä

Ciao kaikille blogin seuraajille!

Kuluneena syksynä blogimme on viettänyt pitkälti hiljaiseloa jatkuvasta kiireestä johtuen. Näin joulun vapaapäivinä Jukalta löytyi kuitenkin aikaa päivitellä jotain, joten kertaanpa hieman mennyttä kautta ja ennen kaikkea luon katsauksen, mitä tuleman pitää.

Tapahtui tänä syksynä

Minulla oli kesällä mahdollisuus jatkaa uraani tällä kaudella Italiassa, mutta päätin kuitenkin jäädä Suomeen ja Kampuksen Dynamoon, sillä nyt halusin edetä myös läsnäoloa vaativissa psykologian opinnoissani ja saada ne valmiiksi - tai ainakin melkein valmiiksi - tämän lukuvuoden aikana. Opiskelujen ja futsalin yhteen sovittaminen on onnistunut yllättävän kivuttomasti, kunhan vain muistaa, ettei haali liikaa opintoja. Futsalin osalta oma syksyni on sujunut varsin mallikkaasti. Olen onnistunut tuomaan Italiasta mukaan tarttuneita futsaljuttuja muiden valmentajiemme Tero "Q" Kelhälän ja Kerkko "G" Huhtasen avulla sekä omaan että KaDy:n koko joukkueen peliin, ja tolppien väliinkin olen sattunut osumaan yllättävän monesti. Tärkein asia tietysti on, että olen onnistunut välttymään suuremmilta loukkaantumisilta. Pistemenetyksiä ei tiellemme ole vielä osunut, mutta vielä ei kuitenkaan kannata paukutella henkseleitä, sillä vasta keväällä ovat edessä tärkeimmät pelit. Myös maajoukkueen kanssa syksy on sujunut positiivisissa merkeissä ja kehityskäyrä näyttää ylöspäin. Makedoniasta tuloksena oli vielä tappio ja tasapeli, mutta Nordic Cupista hoidimme pokaalin kotiin kotiyleisömme edessä. On ollut ilo huomata, että maajoukkueen pelaajat - sekä uudet että vanhat - ovat yhä valmiimpia kansainvälisiin otteluihin ja että kotoisen Futsal-liigankin ottelut ovat erityisesti kärkikuusikon osalta yhä kovatasoisempia.

Valmistautuminen liigakauteen syyskuussa oli erilaista kuin aikaisempina vuosina, sillä pelasimme vain kaksi harjoitusottelua ennen sarjan alkua ja huomasin, että kalenterissa oli monta vapaata viikonloppua peräkkäin. Harvinainen tilanne futsal-entusiastille, mutta toisaalta se varmaan teki ihan hyvääkin. Ainakin into pelata futsalia on ollut itselläni syyskaudella tapissa, vaikka pelejä onkin ollut paljon. Muille kuin maajoukkuepelaajille vapaita viikonloppuja on kertynyt useita jopa kauden aikanakin, sillä liigan otteluohjelma on ollut varsin repaleinen. Tämä ei ole välttämättä ideaalitilanne Futsal-liigan kannalta, mutta toisaalta maajoukkuetapahtumiakin pitää olla riittävästi - mieluiten noin kuukauden välein - jotta maajoukkue voisi kehittyä. Joka tapauksessa futsalkalenteriin kaivattaisiin jatkossa enemmän ennakoitavuutta, säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Tiukka talvi tulossa

Joulutauko tulee varmastikin monille futsal-liigapelaajille ja -seuroille tarpeeseen, mutta ennen kaikkea maajoukkuepelaajille nämä muutamat lepopäivät ovat tärkeät. Loppiaisen tienoilla edessä ovat viimeiset kaksi harjoitusottelua nousevaa futsalmaata Ranskaa vastaan ennen kuin "Saliharrit" suuntaavat tammikuun puolessa välissä Montenegroon EM-esikarsintaturnaukseen. Ainoana tavoitteena on jatkoonpääsy EM-karsintoihin, mikä edellyttää käytännössä lohkovoittoa. Maajoukkuetapahtumia on tiedossa myös helmi- ja maaliskuussa. Tähän kun lisätään Futsal-liigan kevätkierros ja Futsal-cupin ottelut, niin alkuvuoden pelitahti tarjoaa todellisen haasteen niin fyysisesti kuin henkisesti. Pitää elää futsalammattilaisen elämää ilman futsalammattilaisen statusta. Levosta, ruokailusta sekä palautumisista venyttelyineen ja hierontoineen on huolehdittava niin hyvin kuin mahdollista harjoittelua ja futsaliin liittyvää jokapäiväistä ajatustyötä unohtamatta. Laskujeni mukaan pelaan itse 11 ottelua 27 päivän aikavälillä 6.1.-1.2., jos olen aina seura- ja maajoukkueen kokoonpanossa. Näistä suurin osa on kaiken lisäksi niin sanottuja matkaotteluita, mikä tuo vielä oman mausteensa soppaan.

Jottei aika kävisi välipäivinä kuitenkaan liian tylsäksi, niin päätin lähteä muutaman Futsalistan (ps. osta kirja, on hyvä) kanssa pelaamaan futsalia Zagrebiin, miljoonien sydänten kaupunkiin. Maajoukkueen päävalmentaja Mico Martic tiedusteli joulukuun alussa meiltä pelaajilta kiinnostusta lähteä pelaamaan joulun välipäivinä hyväntekeväisyysottelu kroatialaista Futsal Dinamoa vastaan. Päätöstä ei tarvinnut kauan miettiä, vaikka lentojen varaus osoittautuikin hieman työlääksi. Olen siis osa Nordic Stars Futsal Teamin joukkuetta, johon kuuluvat suomalaisista lisäkseni fratello Mikko, Miika Hosio, Panu Autio ja maalivahti Juppis Savolainen. Loput pelaajat tulevat Norjasta, Latviasta, Skotlannista ja Kreikasta, joten kasassa on varmasti mielenkiintoinen ja laadukas "pohjoismaiden" nippu, vaikka en norjalaisia lukuun ottamatta muita pelaajia vielä tunnekaan.

Luvassa on suuri spektaakkeli, sillä Dinamon otteluissa käy 5 000 - 6 000 fania, jotka laulavat ja pitävät meteliä koko ottelun ajan. Seura sai täksi kaudeksi valtavan kannattajajoukon Dinamo Zagrebin jalkapallojoukkueen fanikerhosta Bad Blue Boysista, joka päätti hylätä futisjoukkueen seuran presidentin näkemysten takia. Nämä fanit haluavat nyt tukea Dinamon futsalseuraa ja kaikki kannattajat haluavatkin maksaa pääsylipuistaan, jotta seura voisi hyvin. Tämä tietää siis myös suurta tuottoa hyväntekeväisyyteen. Kaiken lisäksi luvassa on epäilemättä tasokas futsalottelu, sillä vaikka Dinamo pelaakin vain toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, niin se on nousemassa ensi kaudeksi Kroatian liigaan. Dinamo myös voitti äskettäin Pohjois-Kroatian cupin finaalissa viimekauden liigamestari Alumnusin 4-3. Ohessa parhaat palat ottelusta.

En malta odottaa, että pääsee jauhamaan tuolla samalla parketilla samanlaisen yleisön edessä. Tällaisia hetkiä uralla ei tule eteen useita. Ottelu pelataan maanantaina 29.12. klo 22 Suomen aikaa. Huhujen mukaan ottelu tullaan näyttämään ainakin Kroatian televisiossa. Toivotaan, että järjestäjät saisivat viritettyä myös kansainvälisen livestreamin netin kautta.

Palataan asiaan eli futsaliin.

-Jukka

Panu Aution futsalkirjan kotisivuilla ilmestynyt haastatteluni

Lähde: www.futsalista.com

KIRJAN KOMMENTOIJAN KOMMENTIT

FUTSALISTA kirjan käsikirjoitus on saanut äärimmäisen asiantuntevia, älykkäitä ja inspiroivia kommentteja Suomen tämän hetken ainoalta ulkomailla pelaavalta futsalistalta Mikko Kytölältä. Suomen maajoukkueen pelimatkalla Makedoniassa Mikko ehti vastailemaan myös haastatteluun, jossa hän kertoo muun muassa Italian kentiltä tarttuneista opeista, Saliharrien tulevaisuuden haasteista sekä ensivaikutelmiaan kirjasta.

Mikko Kytölä, aloitit vastikään toisen kauden Italian toisiksi ylimmällä sarjatasolla, miten syksy on lähtenyt käyntiin?

Joukkueemme on todella nuori ja kokematon ja aloitimme preseasonin jonkin verran muita myöhemmin, joten kasvukipuja on ollut. Nyt kuitenkin saimme voittotilin auki, minkä uskon vapauttavan peliämme. Olemme sarjassa neljänneksi viimeisenä. Treenaamme todella paljon, kahdeksan kertaa viikossa, joten palautumiseen pitää satsata erityisen huolellisesti.

Latautunut tunnelma ennen treenimatsia Luparensea vastaan syyskuussa 2014. Nuori Gruppo Fassina.

Teit viime sarjapelissä kaksi maalia ja voititte lukemin 3-0, voidaanko sanoa että tuonkaltaiset ottelut ovat ammattilaisuran huippuhetkiä?

No jos ei nyt ihan kohokohta, niin ei kyllä täysin tavallinenkaan päivä toimistolla. Ottelusta teki erityisen hienon se, että onnistuimme, kun katsomossa oli vaimoni ja kaikki seuran juniorit.

Pelasit viime vuonna veljesi Jukan kanssa samassa joukkueessa, onko ollut ikävä Jukkaa?

Kentällä on ollut ikävä aika monesti. Haluaisin, että joukkueeni puolustaisi paljon paremmin. Jukan kanssa meillä on myös paljon yksityisesti sovittuja pikku juttuja, joita käytämme usein yhdessä pelatessamme.

Missä osa-aluilla olet kehittynyt eniten Italian ammattilaisurasi aikana?

Kaikilla osa-alueilla, koska olen saanut keskittyä vain futsaliin ja pelata taitavia pelaajia vastaan. Mutta nostan nyt esiin kokonaisvaltaisen pelin lukemisen. Olen kehittynyt mielestäni sekä yksittäisten tilanteiden että kokonaisen ottelun lukemisessa. Viime kaudella pelasin useimmiten yli 35 minuuttia, joten jo olosuhteiden pakosta olen joutunut ajattelemaan enemmän ja juoksemaan vähemmän. Yksittäisessä tilanteessa pelin lukeminen voi tarkoittaa esimerkiksi tulevien tapahtumien ennakoimista vastustajan lantion asennosta – tuosta asennosta se ei voi syöttää tuonne jne. Kokonaisen ottelun lukeminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että minun on ehkä turha 12 minuutin kentällä paahtamisen jälkeen koettaa väkisin jatkuvasti ratkaisevia diagonaalisyöttöjä pivotille tai haastaa 1 vs. 1 – sen sijaan on parempi luottaa hyvään harkintaan, kovaan perussyöttöön ja ekonomiseen liikkumiseen, sillä ”ratkaisevat” syötöt ja haastot poikivat usein vastahyökkäyksiä, joita ei ole väsyneenä erityisen kiva puolustaa. Voidaan myös sanoa, että olen oppinut pelaamaan omilla vahvuuksillani. Haluan kuitenkin kehittyä edelleen, koska minusta tuntuu, etten ole vielä saavuttanut omaa huippuani.

Millaisia vinkkejä haluaisit antaa nuorille futsalammattilaisuudesta haaveileville pelaajille?

Tärkeintä on intohimo lajia kohtaan. Futsal on maailman paras laji. Nuorempana on tärkeää pelata mahdollisimman paljon – ei vain oman joukkueen treeneissä vaan erityisesti pihapelejä. Futsalin juuret on kaduilla, pihapeleissä, ja taito tulee sieltä. Myöhemmin tärkeää on katsoa mahdollisimman paljon huippupelejä, saada hyvää valmennusta, ymmärtää pelin taktista puolta syvällisemmin, laittaa fyysiset ominaisuudet kuntoon ja lopulta pelata mahdollisimman kovia pelejä.

Olet Suomen maajoukkueen kantavia voimia, miten näät Suomen mahdollisuudet tulevan vuoden karsinnoissa?

Esikarsinnoissa olemme ykkösijoitettuja, mutta kohtaamme kaksi joukkuetta jotka ovat lähellä meidän tasoamme. Emme saa antaa yhtään siimaa. Main Roundilla tähtäämme lohkon kakkossijaan. Pystymme haastamaan Euroopan huippumaitakin, koska olemme hyvin organisoitu joukkue, mutta meidän pitää oppia voittamaan ja olemaan käytännöllisempiä sekä kovempia.

Olet toiminut FUTSALISTA -kirjan oikolukijana ja kommentoijana. Tekemättä liikaa juonipaljastuksia, millaisia ajatuksia kirja sinussa herättää?

On ollut todella mielenkiintoista lukea kirjaasi. Alkuun olin skeptinen, kun kuulin että pyrit käsittelemään vähän kaikkea futsaliin liittyvää. Mutta mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneempi olin kirjan laadusta. Se ei vyörytä lukijalle fläppitaulukuvien sarjaa tai yksioikoisia näkemyksiä lajista, vaan otteesi on pohtiva ja erittäin henkilökohtainen. Kirjaa voi myös lukea sieltä täältä, pieniä paloja napostellen. Mehukkaat tarinat tekevät kirjasta poikkeuksellisen suhteessa tavallisiin lajioppaisiin. Kirjassa ei ole malliharjoituksia, mutta jokainen valmentaja varmasti voi hyötyä kirjan toisesta osasta, jossa käsitellään futsalia pelinä monipuolisesti.

Olet koulutkseltasi filosofian maisteri ja opiskelet tällä hetkellä myös kirjallisuutta Jyväskylän yliopistolla, onko sinulla futsalkirjallisuuteen liittyviä haaveita tai tulevaisuudensuunnitelmia?

Olen koulutukseltani itse asiassa yhteiskuntatieteiden maisteri, koska filosofia on Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntatieteellisessä. Ja tällä hetkellä olen kirjoilla kirjallisuuden maisteriohjelmassa, mutta en ole läsnä oleva yliopistolla. Minulla ei ole konkreettisia futsalkirjallisuussuunnitelmia tällä hetkellä ja bloginikin on ollut hieman hiljainen viime aikoina. Mutta olen lajihullu ja kynäkin pysyy jotenkuten kädessäni, joten varmasti futsalin tiimoilta tulee rustailtua tulevaisuudessa sitä sun tätä.

Kiitoksia paljon ja tsemppiä kauteen!

Grazie Panu!

Maalinteossa harjoitusottelussa Belgiaa vastaan 4.9.2011.

Futsalin kesäsarjaturnaus Tampereella 2.8.2014

KaDy-leirin kuulumisia

Sain kunnian osallistua jo toista vuotta peräkkäin järjestettävään liigajoukkueiden kesäsarjaan, kun KaDy huoli minut rosteriinsa Tampereen turnaukseen. Olen treenannut entisen seurani kanssa kesäkuun alusta alkaen ja lisäksi toiminut koutsina kerran viikkoon. Vajaan kuukauden päästä lähden takaisin Italiaan ja aloitan harjoittelun Gruppo Fassinan kanssa. Heinäkuun alusta alkaen lajitreenejä on KaDy:lla ollut kolmesti viikossa ja siihen päälle kahdet fysiikkaharjoitukset. Meininki on ollut lyhyesti sanottuna erinomainen: vanhat parrat ovat elämänsä tikkarissa ja uudet tulokkaat lupaavia.

Komeita miehiä kesäsarjassa Tampereella 2.8.2014. Kuvasta puuttuu Jussi "goatse" Kaihlajärvi.

Kesäsarjaturnaus Tampereella palveli mielestäni KaDy:a todella hyvin. Saimme peluutettua uusia pelaajia, kokeiltua uusia juttuja sekä kerrattua perusasioita (joita ei voi koskaan kerrata liikaa). KaDy:n ensi kauden päävalmentajan Tero Kelhälän johdolla pystyimme keskustelemaan sekä pelimme hyvistä puolista että ongelmakohdista. Onnistuimme korjaamaan muutamia varsin tärkeitä asioita jo kahden normaalia lyhyemmän ottelun aikana.

Mainitsen yhden esimerkin. Olemme treeneissä viime aikoina painottaneet paljon hyökkäysrotaatioita, mikä näkyi etenkin Tervareita vastaan ensimmäisellä jaksolla siten, että pidimme palloa muttemme päässeet yrittämään maalintekoa millään. Rotaatioihin jumiutuminen söi pelimme suoraviivaisuutta ja päättäväisyyttä, jopa pelirohkeutta. Ennen toista jaksoa kävimme läpi periaatetta, joka on monessa mielessä paljon hyökkäysrotaatioita oleellisempaa: mikäli pallollisella pelaajalla ei ole painetta, on muiden hyökkäävien pelaajien pyrittävä voittamaan tilaa - on pyrittävä syvyyteen, takatolpalle, maalin eteen, oman puolustajan näkökentän ulottumattomiin, toisin sanoen rikkomaan sovittu rotaatio.

Vaikka tällainen pelin lukeminen on oikeasti vaikeaa, seurauksena oli enemmän maalintekoyrityksiä. Ensimmäisellä jaksolla koettelimme Tervari-vahtia 6 kertaa, toisella jaksolla maalipuiden väliin suuntautui jo 11 laukausta. Tasoitusmaalin iski Roisto Takala takatoimistolta, jonne Ara Muridiyazd toimitti pallon saatuaan tilaa lähellä puolta kenttää.

Cameo-rooli "Kultaisissa"...

Vaikka sormimurtuma rajoitti pelaamistani jonkin verran, halusin siitä huolimatta tahkota myös GFT:n paidassa yhden pelin. Tämä oli jo hyvissä ajoin suunniteltu juttu, jonka taustalla on se, että pelannen "Kultaisissa" ensi viikonlopun Nordic Futsal Champions Cupissa. GFT:n lisäksi Pohjoismaiden mestaruusturnaukseen osallistuu Tanskan mestari (København Futsal) ja kakkonen (JB Futsal), Norjan mestari (Vegakameratene) sekä Ilves FS. Pelit pelataan samalla areenalla Tampereen Urheilu- ja Messukeskuksessa kuin kesäsarjaturnauskin.

Toinen motiivini esiintyä ensimmäistä kertaa jossain muussa kuin punamustassa seurapaidassa Suomen kamaralla oli se, että kaikki minuutit Panu Aution ja muiden maajoukkuepelaajien kanssa palvelevat myös maajoukkueetta. Viimeisimmissä majupeleissä olen pelannut paljon etenkin Panun, Jukan ja Maagi Hosion kanssa. Koen yhteispelin hiomisen tosi tärkeäksi.

Kesäsarjan tarpeellisuudesta

Mielestäni kesäsarja on erittäin tervetullut lisä suomalaiseen futsalkalenteriin. Jo yksinomaan henkilökohtaisesta ammatillisesta näkökulmastani on hyödyllistä ja mukavaa pelata ihan kelpo otteluita jo heinä-elokuussa.

Pelaajien (joista iso osa pelaa edelleen futistakin) näkökulmista suhtautuminen kesäsarjaan saattaa vaihdella paljonkin, mutta mitä Tampereen turnaukseen tulee, niin kuvittelisin, että jokainen joukkue sai peleistä irti jotain. Ainoa joukkue, joka tuli vajaan oloisella rosterilla messukeskukselle oli GFT. Eikä sekään huonolla nipulla ollut liikkeellä, tuloksena yhden maalin voitto ja yhden maalin tappio.

Kesäsarja voi nähdäkseni palvella joukkueita ainakin seuraavilla tavoilla:

- valmistautuminen kesän ja alkusyksyn välitavoitteisiin (Nordic Futsal Cup, UEFA Cup, Super Cup, joskus ehkä opiskelijoiden EM- tai MM-kisat)
- valmistautuminen liigakauteen
- uusien pelaajien sisäänajo/kokeilu
-  futsalin pitkän kilpailutauon rikkominen ja pelihimojen lievittäminen
- futsalväen kohtaaminen ja ajatustenvaihto

Mielestäni jokainen yllä mainittu seikka on jo itsessään riittävä oikeutus kesäsarjalle.

Että kaikki liigajoukkueet eivät pysty tai halua lähteä mukaan kesäsarjaan, on sekin mielestäni ihan ok. Kauteen valmistautumisen aloittaminen myöhemmin, esimerkiksi syyskuun alusta kuten käsittääkseni mm. Leijona Futsal tekee, on kaikkea muuta kuin häpeällistä tai katastrofi. Moni ammattilaisjoukkuekin aloittaa preparazionen vasta elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Oleellista on treenaamisen laatu ja määrä sitten, kun se aloitetaan. Noin muutenkin läpivuotinen treenaaminen on pöhköä ja kaikkien periodisaatiosuositusten vastaista. Urheilija tarvitsee mielellään kuukauden lepotauon vuodessa ladatakseen kroppaansa ja akkuja. Ja sanon tämän himoharjoittelijana...

Kesäsarjan lisäksi toivoisin Suomen suveen sellaisia maailmalta tuttuja turnauksia, joissa olisi mahdollisuus voittaa rahapalkintoja. Tämä lisäisi lajin kilpailullisuutta. Joukkueiden ei tarvitsisi olla seurajoukkueita.

-Mikko

Serbien kylässä Team NordicBet Finlandin kanssa

Kaiken maailman primadonnista kerätty suomalainen "tähtisikermä" hakee tässä vielä muotoaan - ryhmittyminen joukkuekuvaaan voi olla vaikeaa!

Futsal Fest Serbian Rumassa osoittautui hyvätasoiseksi kv-turnaukseksi, jonka järjestelyt olivat joustavia. Hotelli oli huippuluokkaa, ja pelihalli sijaitsi 50 metrin päässä asuinpaikastamme. Ennen reissuun lähtöä vedimme yhteistreenit Espoon Leppävaarassa.

Valmistautumista matsiin hotellin käytävällä...

Alkulohkossa kohtasimme kaksi hieman heikompaa vastusta ja yhden Serbian liigaporukan, joka oli aggressiivinen ja organisoitu. Nuo kaksi heikompaa hoidimme hieman löysemminkin rantein, mutta Serbian liigajengiä vastaan onnistuimme lähes nappiin ja voitimme peräti 5-1, vaikka peliaika oli vain 2x15min juoksevaa. Kolmella voitolla pinnarahat ja lohkovoitto.

Jukka Kytölä saalistaa.

Neljännesvälierissä kohtasimme sekaporukan, joka kärsi pelaajapulasta. Kaikki toki taitavia kuten serbialaiseen kulttuuriin kuuluu, ja olipa joukossa yksi entinen maajoukkuepelaajakin. Hallitsimme ottelua kovalla prässipelillämme, mutta lukuisista paikoista saimme aikaan vain yhden osuman. Tämä kostautui 13 sekuntia ennen loppua, kun lentävällä maalivahdilla pelannut väsynyt vastustaja taikoi jostain urheilullisen ihmeen ja tasoitti pelin. Rankkikisa sinetöi Team NordicBetin kohtalon karulla tavalla... Lopulta vastustajamme eteni finaaliin saakka hankittuaan viimeiseksi turnauspäiväksi 3-4 vahvistusta riveihinsä. Siellä Serbian maajoukkuepelaajista koostuva ryhmä oli kuitenkin liikaa.

Tuloksellisesti reissu oli siis pettymys, mutta oppia tuli senkin edestä. Turnauspelaaminen on kyynistä tulosurheilua, johon monet balkanilaiset pelaajat ovat tottuneet. Olisi hienoa saada Suomeenkin turnauskulttuuria futsalissa. Kesäisin olisi mahtava kierrellä kovatasoisia kinkereitä, joiden kilpailullisuutta voisi lisätä rahapalkinnoin.

Paikallisia pikku faneja ja lupaavia futsalpelaajia Hencun ja Maagin kanssa!

Toinen seikka, mikä pisti silmään balkanilaisissa pelaajissa, oli heidän taitotasonsa sekä rohkeutensa haastaa. Pihapelikulttuuri on Serbiassa elaboroitunut eikä lasten tarvitse mennä heti Pikkukakkosen jälkeen nukkumaan. Tällä kaikella on varmasti merkitystä taidon kehittymisen kannalta. Mekin muuten pelasimme vielä puolenyön aikaan paikallisten lasten kanssa Ruman torilla pienpelejä!

Toki "balkan bastardseilla" on monesti se pimeäkin puoli. Varsin harva suomalainen esim. jää mielenosoituksellisesti kävelemään hyökkäyspäähän, jos kaveri menettää pallon. Fyysisesti olimme myös lähes kaikkia serbikollegoitamme edellä.

Vaikkei tuon ensimmäisen joukkuekuvan perusteella sitä uskoisi, Team NordicBetistä muovautui ihan oikea Joukkue sekä kentällä että sen ulkopuolella. Tästä todisteena vakuuttava lohkovoitto, hemmetin hauskat kaskut (joita ei edes tässä blogissa kehtaa sen enempää lähteä availemaan) sekä yksi onnistunut joukkuekuva:

Se on siinä! Viisi alhaalla ja viisi ylhäällä.

Pääsyhteistyökumppani Nordicbetin lisäksi kiitokset myös Pumalle ja Gravitylle! Toivottavasti päästään pelaamaan toistekin!

Futsal Fest Serbiassa!

Kuten viidakkorumpu on jo saattanut kertoa, lähdemme pelaamaan Serbiaan kansainväliseen ja tasokkaaseen futsalturnaukseen, joka järjestetään 4.-9.6.2014. Joukkueemme Team NordicBet Finland koostuu kokonaan suomalaisista futsalpelaajista. Ja vieläpä erittäin hyvistä sellaisista, sillä kaikilla on vyöllään maajoukkuepelejä!

Ajatus

Heitin ajatuksen ilmoille muistaakseni joulukuussa 2013 Nordic Cupissa Tanskassa, kun olimme maajoukkueen kanssa tulossa bussilla treeneistä kämpille. Ehdotin, että kerätään laadukas iskuryhmä ja etsitään jokin hyvätasoinen kesäturnaus, jossa voimme hioa yhteispeliä ja -henkeä.

Osin koko idea kumpusi ihan puhtaasti rakkaudesta lajiin ja halusta kehittyä futsalpelaajina. Ja osin tietenkin ensi vuoden tärkeitä EM- ja MM-karsintoja silmällä pitäen. Mutta oli muitakin syitä, miksi tällainen ajatus pääsi ilmoille.  

Ensinnäkin, Suomessa kilpailutoiminta futsalin osalta hiljenee käytännössä tyystin viideksi kuukaudeksi. Se on liikaa monessakin mielessä, mutta ennen muuta siksi, että se ei varsinaisesti edesauta futsalpelaajien kehittymistä. Kilpailemaan oppii kilpailemalla. Koviin peleihin ja tiukkoihin kilpailutilanteisiin oppii mukautumaan vain siedätyshoidolla.

Toiseksi, Palloliiton suunnalta kuulunut viesti oli vuodenvaihteessa, että taloudelliset reunaehdot ovat sellaiset, ettei maajoukkueleirejä saatika kansainvälisiä pelejä futsalmaajoukkueelle ole luvassa liiaksi saakka. Toivotaan, että toisin kuitenkin kävisi. Käsittääkseni hyvää tahtoa ja kunnioitusta maailman hienointa lajia kohtaan Liitossa ehdottomasti on, joten siitä se ei jääne kiinni. Onhan maajoukkuella nykyään jo todellinen huippuvalmentaja sekä erittäin ammattitaitoinen maalivahtivalmentaja. Joka tapauksessa tieto "niukista ajoista" otettiin pelaajien keskuudessa alkupettymyksen jälkeen vastaan haasteena: keksitään sitten itse jotain!

Kolmanneksi, omalla kohdallani olen saanut kokea kovia kv-pelejä edellisenä neljänä kesänä opiskelijoiden EM-kisoissa KaDy:n kanssa: Zagreb 2010, Tampere 2011, Còrdoba 2012 ja Antequera 2013. Nyt kuitetenkin EUSA (European Universities Sports Association) päätti lätkäistä kisoihin ikärajat ja kieltää pelit yli kaltaisiltani yli 28-vuotiailta vanhuksilta, joten sinne meni sekin hupi. Käsittämätöntä ikärasismia muuten... Jostain oli siis keksittävä kovat pelit tällekin kesälle!

Joukkue

Käytännössä joukkueen runko oli koossa viidessä sekunnissa. Useampi bussissa olleista maajoukkuepelaajista sanoi suoraan, että on mukana hinnalla millä hyvänsä. Ilmeisesti siis muillakin on kirvelevä polte pelata kovia pelejä sen sijaan, että pitäisi viiden kuukauden tauon futsalista! Ja uskon, että moni haluaa myös vilpittömästi kehittää futsalmaajoukkueen yhteispeliä ja saada näin paremmat lähtökohdat maajoukkuemenestykselle. Tästä bussimatkasta jäi takaraivoon sekin, että Suomesta löytyy todellakin nippu intohimoisia lajiharreja, jotka varmasti vievät futsalia eteenpäin isoja askeleita tulevaisuudessa.

Jos oli runko kivuttomasti kasassa, niin samaa voi sanoa loppujoukkueestakin. Perustimme facebook-ryhmän ja tiedustelimme pelaajien halukkuutta. Alunperin tarkoitus oli lähteä reissuun omalla kustannuksella, ellei sponsoria löydy. Näin ollen seula pudotti paperille luontevasti kahdeksan kenttäpelaajaa ja maalivahdin. Myöhemmin värväsimme toiseksi maalivahdiksi vielä Tervareiden loistavan Juppis Savolaisen.

Ja mikä todella hienoa, myöhemmin saimme  reissullemme myös sen kaivatun sponsorin, kun NordicBet ilmoitti halukkuudestaan tukea "dream team" -joukkueemme turnausmatkaa. Näin futsalpelaajana voin kertoa, että taloudellinen tuki on erittäin tervetullutta. Kesällä kun ei futsalammattilaisen palkka juokse, ja saattaapa joskus käydä niinkin karusti, että osa kauden palkoista odottaa vielä maksatustaan...

Turnaus

Parin kuukauden etsimisen ja seulonnan jälkeen paras turnausvaihtoehto oli pöydällä silmiemme edessä: Futsal Fest Serbiassa 4.-9.6.2014. Edes turnauskaupungin nimi - Ruma - ei meitä säikähdyttänyt, vaan lennot Belgradiin pistettiin varaukseen hyvässä aikataulussa. Aikaisempina vuosina samainen Futsal Fest on järjestetty Serbian Smederevossa.

Turnaukseen osallistuu tänä vuonna yhteensä 24 joukkuetta kahdeksasta eri maasta. Mukana on muun muassa Serbian, Kroatian ja Makedonian liigajoukkueita, Slovenian maajoukkuepelaajista koostuva ryhmä, Montenegron maajoukkue sekä Irlannin tuore mestari. Kaikkiaan parketille marssii järjestäjän arvion mukaan kuutisenkymmentä maajoukkuepelaajaa.

Team NordicBet Finland kohtaa alkulohkossa kolme serbialaisjoukkuetta. Kaksi vastustajaamme on Serbian liigajoukkueita, kun taas viimeinen vastus on paikallisista jalkapalloilijoista (oletettavasti rumista!) koostuva joukko. Viimeksi mainittu on lohkon ennakolta heikoin ryhmitys, mutta kaikkien kanssa saa varmaan hyvät painit!

Seuratkaa blogia, koetan kirjoitella Serbiasta käsin, miten meillä menee. Tarkoitus on tehdä helevetin RUMAA JÄLKEÄ!

Pelaajalista:

Panu Autio (C)

Mikko Kytölä

Jukka Kytölä

Antti Teittinen

Juha-Pekka Torvinen

Ari Makowski

Miika Hosio

Henrik Henriksson

Matias Sarelius (mv)

Juha-Matti Savolainen (mv)

Futsalin hyökkäystoimintoja I: takakierto

Takakierto

Englanniksi overlapping, italiaksi sovraposizione. Suomeksi joskus myös ristiinjuoksu.

Parhaimmillaan tehokas toiminto koska asettaa puolustukselle usein kysymyksen: vaihtaako vartioitavaa miestä vai pitääkö kiinni omista? Toisaalta ristiin juoksevaa hyökkääjää on vaikeahko seurata, koska pallon jättävä hyökkääjä ja häntä vartioiva puolustaja ovat monesti tiellä. Toisaalta vartioitavan miehen vaihtamisen ajoitus on hankalaa. Niinpä joskus paraskin puolustus joutuu takakierron kohdatessaan antamaan ainakin vähän aikaa ja tilaa laukaisu-/syöttöjalalle.

Suoritusteknisesti  takakierto tapahtuu futsalissa lähes poikkeuksetta niin, että pallollinen hyökkääjä jättää/syöttää pallon ristiin juoksevalle hyökkääjälle suojauksen puolella olevan jalkansa jalkapohjalla. Tämä vaatii onnistuakseen toki myös erinomaista ajoitusta ja pelinluku- sekä pallonkäsittelytaitoa hyökkääjiltä.

Toisinaan paras ratkaisu on jättää jalkapohjajättö tekemättä ja jatkaa itse pallon kanssa, mikäli puolustaja aavistelee pallon jättöä. Esimerkiksi Espanjan maajoukkuepivot Fernandao tekee usein näin ja saa itselleen laukaisutilan.

Takakierron voi tehdä esim. näin helpon näköisesti (hommaa helpottaa, jos satut olemaan brasilialainen!):