Pivot - pienen tilan hallitsija, osa 2 + kesäkuulumiset

Heipä hei.

Kirjoitin juuri ennen kauden päätösottelua pivotin roolista futsalissa pitkälti pallollisen pelin näkökulmasta. Haastattelin juttua varten lyhyesti kahta Mantovan joukkuekaveriani René Ortegaa ja Valerio Luttaa, mutta nämä haastattelut eivät valitettavasti ehtineet kyseiseen päivitykseen. Niinpä päätin jakaa jutun kahteen osaan ja julkaista haastattelut tässä jälkimmäisessä. Tarkoituksenani oli saada juttu ulos jo kesäkuun aikana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä tekstissä aion siis syventyä siihen, mitä menneen kauden joukkuekavereillani Renéllä ja Valeriolla on sanottavaa pallon pelaamisesta ahtaassa tilassa. Brasilialaistaustaisen 28-vuotiaan Renén tapasin ensimmäisen kerran noin kuusi vuotta sitten, kun hän oli kanssani samassa joukkueessa ensimmäisellä Italian keikallani ASD Futsal Tridentinassa kaudella 2013-14. Roomasta kotoisin oleva niin ikään 28-vuotias Valerio on sen sijaan itselleni uusi tuttavuus Mantovan ajalta.

Renén kausi Mantovassa ei ollut henkilökohtaisella tasolla helppo. Hän kärsi hieman loukkaantumisista eikä päässyt syksyllä oikein vielä pelirytmiin. Hän jäi hieman ykköspivotimme Arrepiun varjoon, mutta kevättä kohti tultaessa myös René nosti profiiliaan. Runkosarjassa hän teki yhdeksän maalia, mutta varsinaisen "elämänsä pelin" René pelasi käytännössä tiukimmassa mahdollisessa paikassa toisessa playoff-ottelussa. Olimme kotiottelussa selkä seinää vasten kolmen maalin takaa-ajoasemassa Sestua vastaan ja vielä 33 minuutin kohdalla johdimme ottelua vain 3-2. Sitten alkoi René-show. Kaksi maalia lyhyen ajan sisään varsinaisella peliajalla ja voittomaali jatkoajan kolmannella minuutilla. Kaikki maalinsa hän viimeisteli taitavasti eri tavoin: yksi kantapäällä, yksi nopealla toisen kosketuksen kärkkärillä ja yksi omasta kuljetuksesta kahden harhautuksen jälkeen. Tätä "triplettaa" voit ihailla oheiselta videolta. Tiivistin vähäsanaisen Renén haastattelun alle yhteen kommenttiin.



René, olet vahvana pivotina hyvä pallon suojaamisessa. Kerro hieman tästä taidostasi. Mitä vinkkejä antaisit pivoteille tai pivoteiksi pyrkiville pelaajille?

Opin suojaamisen taidon varmaankin jalkapallon puolelta, jota pelasin 23. ikävuoteen saakka ennen futsalin aloittamista. Palloa pitäessäni osaan mielestäni liikuttaa sitä hyvin jalkapohjani avulla pienissäkin tiloissa vastustajan ulottumattomissa. On tärkeää suojata palloa hyvin ja pitää siihen tuntuma koko ajan. Tällöin voi samanaikaisesti katsoa, miten joukkuekaverit liikkuvat pallottomina, ja tämän perusteella päättää, syöttääkö vai laukoako itse.

Renén futsalseurat Italiassa
Trento/ Tridentina 2012-14 (Serie B ja A2)
Gruppo Fassina 2014-15 (A2)
Montesilvano 2015-16 (A)
Maritime 2016-17 (B alkukausi)
Petrarca Padova 2017 (C1 loppukausi) ja 2017-18 (B)
Mantova 2018-19 (A2)
Hellas Verona 2019-20 (C1)

René elementissään ahtaassa tilassa kauden viimeisessä ottelussa Atletico Cassanoa vastaan. Tilanteesta seurasi vapaapotku maalintekoetäisyydeltä.

Valerion kausi oli Renén tavoin pelillisesti varsin haasteellinen, sillä hänen peliminuuttinsa jäivät melko pieniksi eikä rooli ollut aivan odotetunlainen. Hän kuitenkin hoiti osansa ammattimaisesti ja kohtuullisen hyvällä rutiinilla tehden siinä sivussa kolme maalia. Annetaan hänen kertoa kaudestaan ja ylipäätään pallollisista taidoistaan.

Valerio, pallonkäsittelysi pienissä tiloissa on jotain poikkeuksellista. Miten pystyt selviämään pallon kanssa 2-3 vastustajan ahdisteluista huolimatta?

Jo lapsena tykkäsin harhautella ja käyttää molempia jalkoja samalla tavoin. Voin sanoa eläneeni pallo jalassa 24 tuntia vuorokaudessa; tällöin vaistoni kehittyivät hyviksi. 18-vuotiaaksi asti pelasin jalkapalloa hyökkäävänä laitapelaajana - pelipaikalla, jossa korostui hyvä pallokontrolli, kuljetus- sekä harhauttelutaidot. 19-vuotiaana futsaliin siirtyessäni aloin ymmärtää, että ei tarvitse harhautella niin usein muuta kuin tietyillä kentän alueilla.

Menneellä kaudella pelasit paljon pohjapelaajan roolissa minun vaihtoparinani. Mikä on luontaisin pelipaikkasi, jossa pystyisit hyödyntämään parhaiten pallollisia taitojasi?

Totta, menneellä kaudella pelasin käytännössä pakon edestä pohjalla, koska meillä ei Jukan lisäksi ollut oikeita pohjapelaajia. Ehkä päävalmentaja Pino näki minussa fyysisistä ja taktisista syistä ainoan vaihtoehdon toiseksi pohjapelaajaksi. En ollut aikaisemmin tottunut pelaamaan siinä roolissa, enkä rehellisesti sanottuna pitänyt siitä kovin paljon, sillä siinä en pääse hyödyntämään hyviä ominaisuuksiani.

Luontaisesti olen hyökkäävä laitapelaaja, joka haluaa tehdä kombinaatioita pivotin kanssa. Olen myös pelannut usein pivotia, sillä olen mielestäni hyvä antamaan viimeisiä ratkaisevia syöttöjä selkä maaliin päin pelaten.

Kuulut maalivahtimme Enricon ja laitapelaajamme Lorisin ohella niihin pelaajiin, jotka käyttävät pelatessaan lentopallokenkiä. Miksi tämä valinta?


Lentopallokengät ovat minulle käytännöllinen ja mukava valinta. Eräs kaverini sai minut kokeilemaan "Asicseja", kun etsin kantapäästä korkeita ja nimenomaan kangasmateriaalista tehtyjä kenkiä. Futsalkengät on lähes aina tehty nahkasta tai muovista. Kerran kokeiltuani lentiskenkiä en ole niitä enää vaihtanut.

Valerion futsalseurat
Finplanet Fiumicino 2010-12 (Serie A2 ja A)
Lodigiani 2012-13 (C1)
Futsal Isola 2013-16 (B, A2 kaksi kautta ja A puolikas kausi)
Lido di Ostia 2016-17 (B loppukausi)
Ciampino Anni Nuovi 2017-18 (A2)
Mantova 2018-19 (A2)
Lido di Ostia 2019-20 (A)

Valerio pelasi tärkeät minuutit viimeisessä playoff-ottelussa Atletico Cassanoa vastaan minun ollessa sivussa. Takana harvinaisesti täysi katsomo Neolùlla.

Kiitos haastatteluista, grazie!

Kuten monet lukijat jo varmasti tietävätkin, kausi Mantovan kanssa päättyi upeaan nousuun Serie A:han, kun voitimme Sportitalian tv-kameroiden edessä kotikentällämme Atletico Cassanon viimeisessä playoff-ottelussa selvästi 6-2. Yhyeismaalit menivät meille 8-3. Itse seurasin tämän ottelun katsomosta käsin pelikiellon takia, mutta heti ensi minuuteista oli selvää, ettei mikään uhkaisi ensimmäisessä osaottelussa saavuttamaamme maalin johtoasemaa. Arrepiu johti maalikarkeloita kolmella osumallaan, Enrico torjui maalilla käytännössä kaiken ja ylipäätään koko joukkue pelasi tehokkaasti, tarkasti ja uhrautuvaisesti. Pieni halli oli revetä liitoksistaan: istumapaikat olivat aivan täynnä ja lisäksi kolmella sivustalla seisoi runsaasti katsojia. Upea kokemus kaiken kaikkiaan, kuten alla olevasta koosteesta voi jotain aistia.



Itselleni Serie A:n pelaamisen houkutus oli suuri, ja kun seura niin ikään halusi pitää minut riveissään, sorvasimme melko nopeasti ja vaivattomasti yksivuotisen jatkosopimuksen. Tämän huomioivat Suomessakin esimerkiksi Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Keskisuomalainen. Syksyllä itseäni odottaa siis tuttu ympäristö, mutta uusi ja mielenkiintoinen haaste korkeimmalla sarjatasolla yhdessä Euroopan kovimmista liigoista. Minun lisäkseni menneen kauden avainpelaajista jatkavat seurassa vain maalivahti Enrico sekä laitapelaajat Loris ja Leleco, jotka olivat kaikki niin sanotusti aloitusnelikon pelaajia.

Tässä jutussa haastatellut René ja Valerio eivät jatka uraansa tulevalla kaudella Mantovassa, sillä molemmat luultavasti halusivat asumaan itselleen tutumpaan ympäristöön ja ehkäpä pelaamaan hieman isompaan tai itselleen sopivampaan rooliin. Renén ensi kauden seura on Serie C1:n Hellas Verona, kun taas Valerio siirtyi kilpailevaan seuraan toiseen Serie A -nousijajoukkueeseen Todis Lido di Ostiaan Roomaan. Maaliruisku Arrepiu sen sijaan päätti siirtyä Serie C1:n Cavezzoon, kuten myös loppukaudeksi kuntoutunut Nicola Palermo. Makedonian maajoukkuepelaaja Ziba siirtyi Serie A2 -seura Italpoliin, kun taas nuori brassi Willy palasi vuoden lainasopimuksensa jälkeen Serie A:n hopeajoukkueeseen Acqua&Saponeen. Maagi Hosion ura jatkuu niin ikään jossain muualla kuin Mantovassa, vaikka seura olisi ymmärtääkseni halunnut pitää hänet riveissään. A presto, amico mio!

Joukkueemme rakentuu siis ensi kaudelle melko pitkälti uusiksi, mikä tuo todennäköisesti omat vaikeutensa futsalin kaltaisessa yhteispeliä korostavassa lajissa. Mantovassa halutaan kuitenkin kerätä myös Serie A:han riittävän kilpailukykyinen joukkue, jolla ei tarvitsisi taistella pelkästään putoamista vastaan. Vahvistuneet taustat ovat toistaiseksi hankkineet uusiksi pelaajiksi muun muassa brasilialaisen maalivahdin Lucasin, vasenjalkaisen hallitsevan Italian mestarin Mateusin Pesarosta sekä paraguaylaisen Vander Salasin - Italiassa hyvää mainetta niittäneen veljessarjan kuopuksen. On selvää, että vastustajat ja pelin taso tulevat kovenemaan melko huomattavasti ensi kaudelle Serie A2:een verrattuna. Serie A tullaan kuitenkin pelaamaan 16 joukkueen sarjana, jolloin se ei ole aivan niin laadukas kuin esimerkiksi viime kauden 12 joukkueen sarja. Meilläkin on tällöin oma sanamme varmasti sanottavana, näin ajattelen.

Pre-season käynnistyy Mantovassa 19.8., joten käytän jäljellä olevat viikot Jyväskylässä laadukkaan perheajan lisäksi hyvään treenaamiseen, futsalvalmennushommiin sekä Suomen kesästä nauttimiseen.

Palataan asiaan, kunhan on aihetta. Arrivederci!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mitä uusi kausi Serie A:ssa tuo tullessaan, se selviää myöhemmin.