Puolusta kulmat pimentoon

Ciao a tutti!

Reilu vuosi sitten käsittelin blogitekstissäni laajalti erityyppisiä erikoistilanteita - kulma-, raja- ja vapaapotkuja - sekä erilaisia malleja niiden toteuttamiseen hyökätessä. Nyt on tullut sopiva aika palata aiheeseen puolustuspelaamisen näkökulmasta, sillä sen pitäisi olla osa jokaisen tavoitteellisesti treenaavan ja pelaavan futsaljoukkueen harjoitusohjelmaa. En sano, että erikoistilanteiden puolustaminen kuuluisi tärkeimpiin harjoiteltaviin osa-alueisiin, mutta usein se jätetään kokonaan tai lähes kokonaan huomiotta, tai siihen puututaan vasta kun otteluiden aikana tapahtuu ratkaisevia virheitä tässä suhteessa. Valmennuksella ja pelaajilla olisi kuitenkin syytä olla olemassa jonkinlainen yhteinen ajatus ja kokemus myös erikoistilanteiden puolustamisesta. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että korkeatasoiset ja tiukat ottelut ratkeavat usein erikoistilanteisiin. Puolustamalla niitä hyvin voi siis parhaillaan eliminoida yhden merkittävän osa-alueen vastustajan pelikirjasta.

Pureudun tässä päivityksessäni vain kulmapotkujen puolustamiseen. Sisällytän tähän kuuluvaksi myös rajapotkut noin kolmeen metriin asti päätyrajasta, sillä ne ovat luonteeltaan usein kulmapotkujen kaltaisia. Muutoin raja- ja vapaapotkujen puolustaminen vaatii oman blogitekstinsä, johon palaan myöhemmin. Esteettömät vapaapotkut kuudennen tai sitä seuraavan rikkeen jälkeen sekä 6 metrin rangaistuspotkut olen jättänyt niin ikään käsittelyn ulkopuolelle, sillä niistä maaleja estämään voidaan asettaa vain maalivahti. Käytän tässä jutussa esimerkkeinä lähinnä Mantovan ja miesten futsalmaajoukkueen tapoja puolustaa vastustajan hyökkäysalueen kulmapotkuja. Tietenkin tuon samalla esiin myös omia ajatuksiani ja huomioitani. Aluksi haluan vielä sanoa, että meillä Mantovassa erikoistilanteiden ja etenkin kulmien puolustamista on käyty läpi varsin paljon: mielipiteitä on vaihdettu pelaajien rooleista sekä sijoittumisesta, ja välillä treenien peliosuudet ovat pysähtyneet jopa 10-15 minuutiksi tämän takia. Alkukaudesta meille nimittäin tehtiin useassa ottelussa maaleja juuri kulmapotkuista, mutta viimeisen 1,5 kuukauden aikana näitä on tapahtunut vähemmän.

Alkukauden kohtalaisen suurta kulmista päästettyjen maalien määrää - kuusi ensimmäisessä 8:ssa sarjaottelussa - selittänee osaltaan se, että näistä otteluista kuusi oli kärkipään joukkueita vastaan, jotka ovat myös erikoistilanteiden näkökulmasta sarjan laadukkaimpia vastustajia. Esimerkiksi Rieti kertasi huhujen mukaan ottelupäivämme aamuna kotihallissaan kolme tuntia pelkästään erikoistilanteita - ja tekivät 4-3 maalin (lopputulos 5-3) juuri kulmapotkusta ottelun loppuhetkillä. Kulmista puhuttaessa meidän etualueen puolustuskolmio ei ole aina pysynyt riittävän tiiviinä ja aggressiivisena, vaan vastustajat ovat onnistuneet syöttämään palloa vaarallisesti maalinedustalle eri väleihin. Vaihtoehtoisesti emme ole onnistuneet reagoimaan tarkoituksenmukaisella tavalla ulospäin maata pitkin tulevaan syöttöön tai niin sanottuun looppiin, eli keski- tai taka-alueelle yleensä noin 10-12 metriin tulevaan korkeaan palloon. Kahdessa maalissa näistä edellä mainituista kuudesta pallo toimitettiin kulmasta looppina taka-alueelle, josta lähtenyttä laukausta olin itse yrittämässä purkaa väljemmille vesille maalin edestä. Vedot muuttivat kuitenkin minusta vain vähän suuntaa ja löysivät tiensä verkon perukoille.

Vaikka meillä Mantovassa muutoin pyritään puolustamaan pelaajavartioinnilla, kulmat muodostavat poikkeuksen. Niissä puolustamme lähtötilanteessa aina aluetta yrittäen tukkia tarkasti maalinedustan vaarallisen alueen. Maajoukkueen kanssa puolustamme niin ikään kulmissa aluetta. Seuraavaksi esittelen, millainen rooli kullakin pelaajalla yleensä on kulmia puolustettaessa. Käyn myös joitakin vaihtoehtoisia sijoittumistapoja läpi tuonnempana. Alla olevassa kuvassa on ympyröity ja numeroitu puolustavan joukkueen pelaajat tavallisessa alkusijoittumisen tilanteessa. Hyökkäävän joukkueen pelaajat on merkattu kirjaimella X.

Futsalissa kulmapuolustus on usein etupainotteinen. Tällä ratkaisulla suojellaan vaarallisinta maalintekoaluetta eli rangaistusaluetta ja noin 10 metriin asti päätyrajasta ulottuvaa aluetta.

• Pelaaja nro 1 on niin sanottu alaportti. Hänen tehtävä on usein kaikista yksinkertaisin: seisoa sallitun viiden metrin päässä kulmanantajasta ja 1-1,5 metrin päässä päätyrajasta, ja täten peittää suoraan maalin eteen tulevat pallot. Alaportin on tärkeää muistaa pitää jalkojen väli kiinni ja kädet selän takana rangaistuspotkun välttämiseksi. Jotkut valmentajat ja pelaajat ovat sitä mieltä, että tämän pelaajan tulisi pysyä liikkumattomana, mutta itse näen, että hänen on hyödyllistä hieman "tanssia" paikallaan kulmanantajaa häiriten. Varsinkin niin sanotulla ulkojalalla eli päätyrajan puolen vastakkaisella jalalla kannattaa yrittää katkaista ne syötöt, jotka yritetään toimittaa maalille alaportin ja välipelaajan (pelaajat 1 ja 3) välistä. Loopin eli korkean pallon tapauksessa alaportin tulee juosta maalin sisäpuolelle häntä lähimmälle tolpalle - palloon nähden puhutaan tällöin takatolpasta - peittämään osan maalista. Muissa tapauksissa hänen tulee kulman antamisen jälkeen alkaa vartioida kulmanantajaa lähemmältä etäisyydeltä.
• Pelaajaa nro 2 kutsutaan puolestaan yläportiksi. Hänen alkusijaintinsa on usein kentän leveyssuunnassa suurin piirtein alaportin tasolla ja pystysuunnassa juuri rangaistualueen kaaren yläpuolella. Häneltä vaaditaan jo selvästi enemmän aktiivisuutta kuin alaportilta, sillä hänen pitäisi käytännössä nähdä koko ajan pallon lisäksi ainakin kaikki hänen yläpuolellaan olevat vastustajan pelaajat - sekä pystyä lukemaan ja estämään vastustajan pelaajien aikeita. Yläportin vastuulla on usein liikkua peittämään laukausta sellaisiin syöttöihin, jotka tulevat hänen etupuolelle. Nämä voivat olla lyhyitä muutaman metrin mittaisia syöttöjä, jolloin hänen pitää siirtyä lähimmän hyökkääjän liikkeen mukaisesti tarvittaessa lähemmäs pääty- ja sivurajaa. Tai sitten syötöt voivat olla pidempiä syöttöjä alaspäin, jolloin hänen tulee liikkua syötön aikana mahdollisimman lähelle kohti palloa ja laukojaa. Näin hän pyrkii peittämään etukulmaan lähtevän laukauksen, jotta pallo voisi tulla maalia kohti vain takatolpan puolelta yläporttipelaajaa.  Korkean loopin tapauksesssa yläportti jää usein ihmettelemään paikoilleen, mutta tällöinkin olisi tärkeä muistaa siirtyä ensisijaisesti suojelemaan maalia ja sitten vartioimaan lähintä sopivinta vastustajaa.

Yläportin paikalle asetetaan usein pivotpelaaja, joka on tottunut normaaleja pelitilanteita puolustaessakin olemaan niin sanotussa ensimmäisessä prässilinjassa ja jonka pitäisi olla tottunut kääntämään jatkuvasti päätään eri suuntiin. Niin Mantovassa kuin maajoukkueessakin olemme sopineet, että ensisijaisesti palloa ei saisi pelata kulmasta yläportin ja välipelaajan (pelaajat 2 ja 3) välistä, vaan yläportin tulisi olla valmiudessa katkomaan nämä syötöt kropallaan tai päätyrajan puoleisella jalalla. Jos jotain pitää vastustajalle antaa, niin laukokoon mieluummin ulkopuolelta. No, näistäkin joukkuettani on rankaistu niin Mantovan kuin maajoukkueenkin viime otteluissa. Muun muassa Georgia teki ratkaisevassa MM-karsintaottelussa kaksi tällaista maalia (ao. koosteessa ajat 0.37 ja 1.28), mutta voitimme ottelun silti.



Edellä mainitusta välin sulkemisen sopimuksesta huolimatta yläportin pitäisi pystyä olemaan aktiivinen myös ulospäin eli vastustajan maalia ja lähintä sivurajaa kohti, jottei ulkopuolelta tuleva laukaus lähtisi liian läheltä ja keskeltä - kuten ehkä Georgia-ottelussa pääsi käymään. Tähän soppaan kun lisätään vielä pallottomien hyökkääjien juoksut yläportin etu- tai takapuolelta, hänelle tehtävät blokit ja valeblokit, niin yläportin vastuualue muuttuu melko monimutkaiseksi. Välipelaajan (pelaaja 3) kanssa kommunikointi nousee tällöin tärkeään osaan; pitää löytää nopeasti yhteisymmärrys siitä, mihin suuntaan yläportti on aktiivinen, seuraako hän ohi juoksevan pelaajan vai antaako tämän tulla ohitseen, tai yrittääkö hän irrota blokista vai ottaako blokkaavan pelaajan vartiointiinsa. Esimerkiksi maajoukkueessa pääsääntönä on, että yläportti seuraa hänen etupuoleltaan tulevat juoksut, mutta jättää muille pelaajille hänen takapuolelta tulevat. Tämäkään ei tosin ole järkevintä kaikissa tilanteissa. Yhteenvetona voidaan sanoa, että yläportin tärkeimpin tehtäviin kuuluvat aktiivinen havainnointi ja pelin lukeminen, valmius liikkua nopeasti eri suuntiin, käsien ja kropan kohtuullinen käyttö vastustajaa häiriten sekä laukausten peittäminen kroppaa kääntämättä.

• Pelaaja nro 3:a olenkin jo sivunnut aiemmin, eli häntä voidaan nimittää välipelaajaksi. Tämän ensimmäinen tehtävä on sulkea hänen ja porttipelaajien 1 ja 2 muodostama puolustuskolmio siten, ettei pallo tulisi 0-2 metrin korkeudessa kummastakaan välistä läpi. Välipelaajan sijainti on hieman porttipelaajien takana, jotta hänellä on enemmän aikaa reagoida väliin syötettäviin palloihin ja jotta maalinedusta pysyy paremmin suojattuna. Usein sovitaan, että hän on hieman enemmän aktiivinen ylöspäin, jotta pallo ei ainakaan tulisi hänen ja yläportin välistä. Tässä tapauksessa niin sanottu takapelaaja (pelaaja 4) on vielä suojelemassa välitöntä maalinedustaa, jos pallo yritetään pelata siihen alaportin ja välipelaajan välistä. Joskus saattaa tapahtua sellainen tilanne (ks. kuva alla), että välipelaajan alueella ei ole eikä siihen tule yhtään hyökkääjää, jolloin hänen pitäisi usein jo ennen kulman antamista irtautua kolmiosta peittämään ulkopuolelta lähtevää laukausta - joko maassa tulevaan syöttöön tai looppiin - tai puhua tämä tehtävä yläportille. Pari viikkoa sitten Anienea vastaan emme reagoineet tällaisessa tilanteessa riittävän nopeasti ja päästimme maalin.

Itse toimin usein välipelaajana ja toissa kaudella Dynamon päävalmentajan Vaskon valmennuksessa opin havainnoimaan tässä roolissa paremmin ympärilleni. Tuen näkemystä, ettei välipelaajan kroppa voi olla orientoituna pelkästään kulmanantajaa kohti, vaan hänen pitää nähdä myös, mitä hänen takanaan tapahtuu.

Alemmassa kuvassa välipelaajan alueella ei ole eikä siihen tule ketään hyökkääjää. Kun vielä yläportti on sidottu omaan pelaajaansa, pitää välipelaajan liikkua jo valmiiksi eteenpäin peittämään mahdollista ulkopuolelta tulevaa laukausta.
Ylemmässä kuvassa takapelaaja vartioi maalin edessä omaa pelaajaansa. Jos kulmanantaja päättää heittää ilmassa loopin taka-alueelle, tulee takapelaajan pyrkiä - mieluiten vasta syötön lähtiessä - irtoamaan paikaltaan peittämään tätä seuraavaa laukausta.

• Pelaajaa nro 4 voidaan kutsua takapelaajaksi, sillä hän on kenttäpelaajista se, joka suojelee palloon nähden kaikista taaimmaisinta aluetta, eli maalinedustaa ja taka-alueelta lähteviä laukauksia. Itse toimin joskus myös tässä roolissa. Takapelaajan tehtävänä on kommunikoida muille pelaajille, mitä tapahtuu sekä antaa ohjeita tämän mukaisesti, sillä hän näkee kaiken. Hänen tärkein vastuualueensa on suojella maalinedustaa ja takatolppaa, mikä tarkoittaa siellä olevan tai sinne liikkuvan hyökkääjän merkkaamista etupuolelta siten, ettei tämä pääsisi koskemaan palloon. Meillä Mantovassa on myös sovittu, että takapelaajan vastuulla on liikkua peittämään taakse tuleva looppi - palloon nähden etutolpan kohdan säilyttäen ja kroppaa kääntämättä. Maajoukkueessa looppilaukausta peittämään lähtevä pelaaja päätetään tilanteen mukaan, kuka ehtii siihen parhaiten. Käytännössä tämä on väli- tai takapelaaja sen mukaan, miten taakse looppi tulee, miten hyvin pääsee irtautumaan mahdollisista blokeista ja mitä muita pelaajia on mahdollisesti merkattava maalin lähellä. Joskus kyseeseen tulee myös yläporttipelaaja, jos vastustajan kaikki pelaajat ovat sijoittuneena selvästi hänen taakseen maalin puolelle. Joka tapauksessa jos takatolpan lähellä on yksi vastustajan pelaaja vartioitavana, takapelaaja ei oman näkemykseni mukaan saisi irrota peittämään looppia ennen kuin pallo lähtee liikkeelle (ks. kuva yllä).
• Kulmapuolustustehtävistä puhuttaessa ei sovi tietenkään unohtaa pelaaja nro 5:a eli maalivahtia. Kysyessäni näistä maalivahdin tehtävistä maajoukkueen maalivahdilta Juppis Savolaiselta hän piti tärkeänä, että maalivahti säilyttää alkutilanteessa rintamasuunnan melkein suoraan palloon päin, jolloin hänen on helpompi katkaista sivuttaisliikkeellä suoraan maalille alaportin (pelaaja 1) alapuolelta tulevat pallot. Koska maalivahdin näin ollen pitää seurata katsellaan enemmän palloa kuin vaatustajan pelaajia, hänen ohjaamisensa rajoittuu usein alaporttipelaajalle puhumiseen. Valmiusasentona on Juppiksen mukaan hyödyllistä pitää normaali torjunta-asento, eli painopiste päkiöillä ja kädet rinnan korkeudella. Jos kulmasyöttö pelataan ulos - oli se sitten matalana tai korkeana - maalivahdin tulisi ottaa oma torjuntatilansa, mikä tarkoittaa sitä, että pallo pitäisi pyrkiä näkemään laukaisuhetkellä. Palloa vastaan voi ehtiessään yrittää tulla muutamia askeleita, mutta näköyhteyden säilyttäminen palloon on olennaisempaa.

Olen edellä käynyt läpi eri pelaajien tyypillisiä rooleja kulmapotkujen puolustamisessa. Tämä ei ole kuitenkaan suinkaan ainoa oikea lähestymistapa. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa ja käyn niitä tässä läpi. Täysin edellä käsitellystä erilainen puolustusstrategia kulmissa on pelaajavartioinnin käyttäminen, jolloin jo lähtötilanteessa kukin puolustaja asettuu suhteellisen lähelle omaa pelaajaa ja yrittää seurata tätä maalin puolelta. Kyseinen tapa on kuitenkin riskialtis, sillä taitavat joukkueet ja pelaajat osaavat surutta pelata itselleen laukaisupaikan hyvälle sektorille pienillä terävillä valeliikkeillä, ristiinjuoksuilla ja blokeilla. Esimerkiksi me päätimme Mantovassa puolustaa viime kauden kotipelissä Astia vastaan kulmia miesvartioinnilla estääksemme paremmin, ettei heidän tähtipelaajansa Fortino pääsisi laukomaan volleysta tai muutenkaan. No, he tietenkin osasivat reagoida tähän ja saivat kulmista muutamia hyvin vaarallisia tilanteita ennen kuin iskivät yhdestä niistä 3-4 -voittomaalin minuutti ennen loppua. Tämä oli väärä valinta ja johti lopulta ratkaisevasti viime sarjakauden ainoaan kotitappioon.

Palatkaamme sitten vielä kulman aluepuolustamiseen, sillä siinäkin on olemassa erilaisia pelaajien sijoittumistapoja. Esimerkiksi jotkut (brasilialaiset) maalivahdit haluavat olla muutaman metrin ulkona maalista suurin piirtein etutolpan tasolla, jolloin alaporttipelaaja sijoitetaan käytännössä kiinni päätyrajaan. Viime aikoina on vastaan tullut etenkin Espanjan ja Portugalin liigoissa myös tapauksia, jossa alaporttipelaaja asetetaan valmiiksi lähelle etutolppaa, eli hän on hieman kauempana pallosta kuin sallitun minimin viiden metrin päässä. Syitä tähän ratkaisuun keksin kaksi. Ensinnäkin hänellä on tällöin enemmän aikaa reagoida mahdolliseen maalinedustalle tulevaan palloon, johon taitavat kulmanantajat osaavat syöttää palloa erittäin hyvin. Toisekseen hän on jo käytännössä valmiina peittämässä osaa maalista silloin, kun hyökkäävä joukkue hakee laukausta ulkopuolelta - olipa kyseessä sitten maasyöttö tai looppi. Tämä puolustustapa vaatii tarkkaa ja aggressiivista maalinedusmerkkaamista, sillä pallo saadaan tällöin pelattua helpommin maalin eteen vähintään etutolpan tasolle kentän leveyssuunnassa. Toisaalta puolustava joukkue luo tällä sijoittumisellaan maalin eteen usein kahden pelaajan ylivoiman maalivahti mukaan luettuna, jolloin hyökkääjien ei ole helppoa ansaita omaa tilaansa.

Toinen yleinen vaihtoehtoinen sijoittumismalli aluksi kuvailemassani "normaaliroolituksessa" koskee takapelaajaa (pelaaja 4). Jotkut joukkueet preferoivat hänen jättävän takatolpan kokonaan vapaaksi ja olemaan valmiiksi ylempänä, jotta hän ehtisi katkaista tai peittää paremmin mahdollista looppilaukausta. Tässä tavassa luotetaan siihen, että maalivahti, alaportti (pelaaja 1) ja välipelaaja (pelaaja 2) sulkevat kaikki suoraan maalinedustalle suuntautuvat syötöt. Joskus hyökkäävän joukkueen pelaajat saattavat myös sijoittua valmiiksi "epäortodoksisesti" esimerkiksi kaikki taka-alueelle painottuen, jolloin peruspuolustusmuotoa voi olla tarpeellista muokata jo ennen kulman antamista. Tällöin esimerkiksi yläportin voi olla hyödyllistä siirtyä valmiiksi kentän leveyssuunnassa taaksepäin ja tarvittaessa hieman maalia kohden.

Petrarca Padovan takapelaaja jättää "pohjoisen derbyssä" meidän hyökkääjämme maalin eteen vapaaksi luottaen siihen, että pallo ei tule läpi alaportin ja välipelaajan välistä.

Yhteenvetona kulmapuolustuksesta voidaan sanoa, että sitä koskee pitkälti samat perussäännöt kuin muutakin puolustuspelaamista. On tärkeä muodostaa eri puolustuslinjoja palloon nähden. Syvyyssuunnassa voidaan puhua 3-4 linjasta ja leveyssuunnassa jopa viidestä eri linjasta, jolloin kukin puolustava pelaaja peittää tietyn syöttösektorin. Tätä voidaan kutsua myös porrastukseksi. Alla olevalla videolla on yksinkertaistetun kootusti havainnollistettu, miten eri puolustuslinjat käytännössä muodostetaan, mistä pallo ei saisi tulla läpi ja kenen puolustajan on järkevintä reagoida looppisyöttöön eri tilanteissa. Vaarallisten syöttösuuntien peittäminen on siis tärkeää, mutta kaikkea ei voi ole mahdollista peittää. Niinpä - kuten edellä jo sivusinkin - kulmapuolustuksesta puhuttaessa on hyvä olla tietoinen siitä valinnasta, mitä hyökkääjille voidaan antaa. Yleinen sopimus voi olla esimerkiksi, että jos vastustaja haluaa jollain tavalla tehdä kulmasta maalin, se tapahtuu laukauksella ulkopuolelta ilman, että kukaan muu hyökkääjä pääsee koskemaan palloon maalinedustalla. Ei ole helppoa tehdä maalia kaukaa laukomalla, jos muut hyökkääjät ovat vahvasti merkattuna, puolustajat auttavat maalivahtia peittämään osan maalista ja maalivahdin näkökenttä on raivattu esteettömäksi.

Toinen tärkeä puolustuspelin periaate on aktiivisuus ja aggressiivisuus. Hyökkääjien on lähtökohtaisesti hankalampi saada hyvää tilannetta kulmasta aikaan, jos puolustajat liikkuvat tarkoituksenmukaisesti jo ennen kulman toimitusta, tai ovat ainakin paikallaan aktiivisia ja hyvässä valmiudessa. Tähän sisältyy käsien käyttö, kontaktin ottaminen ja pallottomien pelaajien häiritseminen sallituissa rajoissa. Tämä ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös havainnointia ja kommunikointia, jotta tiedetään, mitä ympärillä tapahtuu. Kulmapuolustuksen erityispiirteisiin kuuluu se, että kulmasta lähtevä pallo on lähellä maalia eikä sitä voi käytännössä prässätä. Tämä asettaa puolustustehtäville tavallista kenttäpelipuolustamista suuremman lyhytaikaisen keskittymisen ja nopean sopeutumisen vaatimuksen siitä hetkestä, kun palloa ollaan asettamassa paikoilleen aina siihen asti kun tilanne on ohi. Ajallisesti tämä tarkoittaa yleensä 3-6 sekuntia. Menestyvän kulmapuolustuksen avaintekijänä mainittakoon vielä vastustajan kulmien skouttaaminen heidän otteluita katsoen. Tällöin tiedetään, millaisia kulmia vastustajilla on tapana hyödyntää, ja miten niihin voidaan varautua. Viimeisenä - ja ehkäpä olennaisimpana - tulee puolustuksesta nauttiminen. Kirkkaalla päällä ja terävillä jaloilla hyvin puolustetusta kulmasta tulee ottaa ilo irti, ja niissä onnistuminen tuo positiivista energiaa muuhunkin pelaamiseen. Saa myös tuulettaa.

Käyn lopuksi vielä läpi, miten pelini Mantovassa ja maajoukkueessa sujuivat marras-joulukuussa edellisen blogitekstin julkaisun jälkeen. Marraskuu alkoi kolmen tasapelin putkella, joista kaksi ensimmäistä olivat "hyviä pisteitä" ennakkon kovia Feldi Ebolia ja Meta Cataniaa vastaan. Näissä otteluissa teimme tasoitusmaalit aivan viimeisillä minuuteilla. Tämän jälkeen saimme puolestaan itse kokea karvaan kahden pisteen menetyksen Pescaraa vastaan, kun he nousivat 4-4 -tasuriin minuutti ennen peliajan loppua. Heidän pelaajansa ehti prässätä maalivahtimme Enricon jalalla pelaamisen ja syötönkatko kimposi tästä suoraan maaliimme. Sitten olemmekin voittaneet ajoittaisista vaikeuksista huolimatta ennakolta heikommat vastustajat Genovan (6-2), Arzignanon (1-3), Petrarca Padovan (3-2), Anienen (4-6) ja siirtomarkkinoilla todella selvästi heikentyneen - lue: rahat loppu ja U19-joukkue pelaa loppukauden - Latinan (10-2).

Ainoat tappiomme ovat tulleet kotona Sandro Abatea ja vieraissa Acqua&Saponea vastaan. Ensin mainittua voidaan pitää kauden ainoana "ohipelinä", sillä hävisimme sen rumasti 5-10, jouduin itse ulosajetuksi kahden keltaisen myötä ja päävalmentajamme Pinokin ajettiin hyvin poikkeuksellisesti katsomoon. Sandro Abate pääsi otteluun levänneenä ja parhaalla kokoonpanollaan, kun taas meillä oli ollut kolme päivää ennen ottelu, jossa kaksi pelaajaamme joutuivat ulosajetuksi. Yritys prässätä heitä koko ajan ja väsyneenä menetetyt pallot koituivat kohtaloksemme, kun nopeat vastustajan pelaajat laukoivat palloa pitseihin vastahyökkäyksistä tappavalla prosentilla. Tämä oli samalla kalenterivuoden 2019 ainoa kotitappiomme edellä mainitun Asti-pelin ohella. Sarjakakkosta ja kestomenestyjä Acqua&Saponea vastaan sen sijaan taistelimme edellisessä ottelussamme kohtalaisen hyvällä esityksellä pisteistä aivan loppuun asti, kunnes sekunti ennen loppua he tekivät ratkaisevan 3-1 -maalin tyhjään nuottaan väärän sivurajatuomion jälkeen. Alla maalikooste ottelusta. Kaikkien muidenkin otteluidemme koosteet ovat löydettävissä PMGSportin Youtube-kanavalta.

Marras-joulukuun neljä peräkkäistä voittoa nostivat meidät sarjataulukon 6. sijalle 16 joukkueen sarjassa, kun runkosarja on puolessa välissä. Kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen syyskierroksen jälkeen tietää myös sitä, että selviydyimme arvostettuun Coppa Italian lopputurnaukseen, joka pelataan maaliskuun lopussa. Tässä turnauksessa 15 kierroksen jälkeen neljälle parhaalle Serie A:n joukkueelle arvotaan puolivälierävastustajat sijoilta 5-8. Turnausformaatti on tulos tai ulos, ja puolivälierien jälkeen vuorossa ovat välierät ja lopulta finaali. Pelit pelattaneen sinisellä siirtoparketilla ja näytettäneen televisiossa, joten siitä tulee varmasti upea kokemus.

Runkosarjan ollessa puolessa välissä taipaleemme Serie A:ssa voi sanoa edenneen vähintään tyydyttävästi ja ainakin ulkopuolisten odotusten mukaan selvästi yläkanttiin. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä: haluamme ehdottomasti parantaa otteitamme ja alkuperäisen suoran sarjassa säilymisen tavoitteen sijaan edetä playoffeihin. Kuudennen sijan säilyttäminen ei tule olemaan helppoa, sillä yllätysmomenttimme lienee jo mennyt, ja keväällä meillä on enemmän vieras- kuin kotiotteluita. Emmekä suinkaan ole haavoittumattomia, minkä osoittivat cupin pelit kahta Serie A2:n joukkuetta vastaan. Saints Pagnanon haasteen vielä selvitimme marraskuun alussa nihkeällä 4-7 -jatkoaikavoitolla, mutta neljännesvälierissä kävi niin sanotusti kylmät vierasottelussa viime kaudelta tuttua L84:a vastaan. Menetimme kaksi viikkoa sitten pelatussa ottelussa 1-3 -johtoaseman toisen jakson aikana ja isännät naulasivat 4-3 -voittomaalin tylysti - blogitekstin teeman mukaisesti - looppikulmasta 9 sekuntia ennen summeria.

Seuraavan kolmen viikon otteluohjelmamme ennen maajoukkuetaukoa on luokkaa erittäin hankala. Kohtaamme tällä viikolla vieraissa viidentenä olevan Camen, jonka jälkeen pelaamme seitsemän päivän sisään kolme ottelua: vastaan tulevat kotona sarjakärki Pesaro, kotikentällään toistaiseksi voittamaton Signor Prestito todella pitkän matkan päässä sekä tv-ottelussa kotona neljäntenä oleva Real Rieti. Pisteitä tarvitsisi kuitenkin napsia, ja siihen meillä on mahdollisuudet ketä tahansa vastaan. Vahvistimme siirtoikkunan aikana pivotosastoamme hankkimalla Ebolista Fabio Poletton. Hyvin suojaava ja pallon kanssa vikkeläliikkeinen brassi on mielenkiintoisesti Azerbaidzanin maajoukkuepelaaja, joka pelaa ensimmäistä kauttaan Italian kentillä. Toinen pivotimme Cabeca yltyi marras-joulukuussa loistavaan vireeseen ennen kuin hänen piti lähteä käymään Brasiliassa hoitamassa joitakin velvollisuuksia. Odotamme hänen palaavan takaisin 2.1. Sen sijaan kolmospohjapelaajan rooliin pienille minuuteille jämähtänyt nuori brassi Gabri vaihtoi joulukuun alussa viime kauden joukkueeseensa Imoleseen, joka pelaa nyt Serie A2:n pohjoislohkossa.

Kolmen viikon sarjapelirypistyksen jälkeen suuntaan katseet futsalmaajoukkueen MM-karsintaprojektiin, johon sisältyy kolmen päivän leiri Suomessa sekä tammi-helmikuun vaihteessa pelattava Elite Roundin karsintaturnaus Portugalin luoteisrannikolla Povoa de Varzimissa. Lohkoomme arvottiin isäntien lisäksi mikäpä muukaan kuin "toinen kotimaani" Italia sekä Valko-Venäjä. Formaatti on armoton: voittaja menee MM-kisoihin, kakkonen pääsee jatkokarsintaan ja kaksi viimeistä jäävät rannalle ruikuttamaan. Uskon kuitenkin, että meillä on oma sanamme sanottavana ja lähdemme hakemaan Portugalista jatkopaikkaan oikeuttavaa tulosta. Hoidimme jälleen varsin selvällä marginaalilla pokaalin kotiin marras-joulukuun vaihteessa Turussa pelatusta Nordic Cupista, eivätkä nämä pelit valmistaneet meitä kovin hyvin Portugalissa kohdattavaan aivan eri kokoluokan haasteeseen. Maajoukkueen pelaajien voidaan kuitenkin sanoa olevan sitoutuneita futsalhulluja, jotka laittavat parhaillaan itseään huippukuntoon tammikuun loppua varten. Itseni lisäksi muutama muukin pelaaja saa jatkuvasti pelata kovia pelejä ulkomaisessa sarjassa, ja joukko muita kokeneempia pelaajia tietää myös, mitä kovan luokan kansainväliset pelit vaativat. Sitten on tietenkin myös nuoruuden intoa ja ennakkoluulottomuutta, taktisesti hiottu pelisysteemi ja yhtenäinen joukkue. Näillä eväillä on luottavaista lähteä matkaan.

Maajoukkueen fysio ja fysiikkavalmentaja Ivan Bazoulev (vas.) laati maajoukkuepelaajille voima- ja nopeusharjoitteluohjelman joulu-tammikuulle MM-karsintaa ajatellen. Mukana salilla maajoukkueen kapteeni Panu Autio. Kuva: Panu Autio.

Buon anno!