Tarina futsalystävyydestä

Ciao a tutti!

Tämänkertaisessa blogitekstissäni kerron kahden futsalpelaajan kohtaamisesta ja yhteisestä taipaleesta. Toinen olen minä ja toinen on Miika "Maagi" Hosio. Maagi on ainut pelaaja, jonka kanssa olen pelannut futsalotteluita neljässä eri seurajoukkueessa - puhumattakaan maajoukkueesta tai useista epävirallisista kaveriporukkajoukkueista, joilla on pelattu kansainvälisiä turnauksia tai ystävyysotteluita. Vuosien saatossa minun ja Maagin välille on rakentunut futsalkentällä erityinen ja toimiva yhteys, jolle vetää käytännössä vertoja vain veli-veli -side Mikon kanssa.

Kunniamaininnat menevät toki tässä vaiheessa pitkän linjan kadylaisille, kuten esimerkiksi Arash Muridiyazdille, Jussi Kaihlajärvelle ja Kimmo Tolvaselle tai uudemman sukupolven futsaltähdille Sergei Korsunoville ja Jani Korpelalle, joiden kanssa on varmasti vielä tiedossa hienoja hetkiä parketilla. Näiden mainitsemieni ja monien muiden kadylaisten kanssa olen saanut elää joukkueurheilun hyviä ja huonoja hetkiä jopa ajallisesti pidempään kuin Miika Hosion kanssa. Laadullisesti minun ja Maagin suhde futsalkentällä on kuitenkin ollut ainutkertaista, vähintäänkin syksystä 2014 alkaen. Pelaajina olemme kokonaisuudessaan melko erityylisiä, mutta tunnemme varsin hyvin toistemme liikkeet kentällä, puhumme pelistä samoilla käsitteillä, futsalmuistimme ja -tietomme ovat samankaltaisia. Samaan aikaan kentällä ollessamme on niin sanotusti kaikki käytössä, eli aistimme usein, mikä on kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukainen kahden pelaajan kombinaatiomme. Puolustusvaiheessa Maagin voidaan puolestaan sanoa olevan minulla töissä: hän on usein ensimmäisessä prässilinjassa syömässä vastustajalta tilan ja ajan pois lähellä heidän maaliaan. Minulle jää pohjapelaajana ja "työnjohtajana" yleensä helpompi vastuu ahdistaa selkä maaliin päin pelaavaa vastustajan pivotia, katkaista vaikeita syöttöjä hänelle tai vain varmistaa että pallo menee joko yli rajojen tai maalivahdin hyppysiin. Seuraavaksi esittelen futsalystäväni numeroina.

Tietopaketti
Nimi: Miika Hosio
Pelipaikka: lateraali/ valepivot/ pivot
Pelinumero: 10, 12. Mantovassa 7.

Seurajoukkueura: FTK 2006-10, Sievi 2010-11 sekä Uefa Futsal Cupia 2015 ja -16, KaDy 2011-15 ja joulukuusta 2017-18, GFT 2015-17 ja syksy -18, Giovinazzo syksy 2017, Mantova joulukuusta 2018-19

Maajoukkueessa 2012 alkaen: 70 ottelua/ 29 maalia

Saavutukset: Seurajoukkueessa SM-kulta 2018, SM-hopea 2012 ja -15, SM-pronssi 2013. Futsal Cupin voitto 2013, -16, -17 ja -18. Futsal-liigan runkosarjan pistepörssin voitto 2014-15. Kauden futsalpelaaja 2014-15. Maajoukkueessa PM-mestaruus 2014, -16, -17 ja -18 sekä Baltic Cupin voitto 2015.

Muuta: Pelannut jalkapalloa korkeimmillaan Ykkösessä PS Kemissä ja OPS:issa.

Maagi on palannut hetkeksi KaDyyn joulukuussa 2017 ja virtaa riittää.

80-luvun lopun lapsi, neljä vuotta vanhempi isoveli kirittämässä, usean eri palloilulajin harrastaminen nuoruudessa. Mahdollisuus päästä korkealle myös jalkapallossa, mutta futsal vei lopulta mukanaan. Vähintään Suomen mittapuulla osaava futsalvalmennus ja treeniympäristö käytännössä koko 2010-luvun ajan.

Minussa ja Maagissa on paljon yhteisiä taustatekijöitä, jotka mitä luultavimmin selittävät osaltaan keskinäistä futsalymmärrystämme. Vaikka olemme futsalroolin ulkopuolella varsin erityyppisiä ihmisiä, kentällä olemme usein löytäneet toisemme. KaDyn paidassa meille on kertynyt 99 yhteistä virallista ottelua kausina 2011-13, 14-15 sekä 17-18. Näissä otteluissa Maagi on tehnyt 30 maalia, joihin minut on merkattu syöttäjäksi. Minä olen puolestaan pöllyttänyt verkkoja Maagin syötöistä 13 kertaa. Lukemat ovat varsin merkittäviä, jos huomioidaan, että kausien 2011-12 ja 12-13 aikana olimme 46 ottelussa melko vähän yhtäaikaisesti kentällä: toisin sanoen pelasimme tällöin suurimman osan ajasta eri ketjuissa. Kahden viimeisimmän kimpassa pelatun KaDy-kautemme 14-15 ja 17-18 "yhteinen" saldomme onkin 38 maalia 53 ottelussa.

Maajoukkueessa sen sijaan olemme pelanneet tähän mennessä yhdessä 61 ottelussa, joissa Maagi on tehnyt seitsemän maalia minun syötöistä ja minä kaksi maalia Maagin syötöistä. Yhteislukemamme on siis yhdeksän maalia. Osalle lukijoista saattaa tulla yllätyksenä, että olen pukenut päälleni yhdessä Maagin kanssa myös GFT:n ja Sievin pelipaidat. Ensin mainitun riveissä pelasimme pohjoismaiden seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa Tampereella kesällä 2014 ja jälkimmäisen paidassa Uefa Futsal Cupia alkusyksystä 2015. Mantovan aikana yhteisiä otteluita on kertynyt tähän mennessä seitsemän, mutta yhteisiä maaleja ei toistaiseksi meillä ole tilillämme. Emme ole olleet kovin pitkiä jaksoja yhtäaikaisesti kentällä, joskin näyttäisi siltä, että yhteinen peliaikamme on lisääntymään päin.

Yllä olevalta maajoukkueen videokuvaajan Petteri Tynin koostamalta maalikimaralta voit kokea minun ja Maagin viime vuosien hienoimpia yhteisiä hetkiä. Kiitos Petteri upeasta videosta! Kaikkiaan yhteinen futsaltarinamme on toki paljon muutakin kuin maaleja ja tilastoja. Se on ennen kaikkea yhdessä vietettyä aikaa, futsalkielellä keskustelua, ymmärryksen etsimistä, toisen sietämistä ja ainutlaatuisia hetkiä. Siispä halusinkin esittää Maagille kolme kysymystä, joihin vastasin ensin myös itse.

1. Mikä on ensimmäinen futsalmuistosi minusta? Entä paras yhteinen hetkemme?
Jukka: Ensimmäinen muistikuva Maagista on Haaparannan urheilutalolla FTK:n riveissä pelannut ylimielinen ja pitkätukkainen finninaama, joka ajeli minut melko surutta sivurajan vieressä oleviin puolapuihin. Maagin ensimmäinen virallinen ottelu KaDyssa on painunut myös mieleen. Voitimme arki-illan cup-ottelun Mäntässä 1-13, Maagi paukutti tehot 3+4 ja sai parhaan pelaajan palkinnoksi sen verran ison pakkauksen vessapaperia, että sitä on huhujen mukaan vieläkin jäljellä. Parhaaksi yhteiseksi hetkeksi nousee varmastikin vapunaattona 2018 Iittalassa pelattu 4. Futsal-liigan finaali. Syötin Maagille tuossa ottelussa kolme maalia ja varmistimme jatkoaikavoitolla Dynamon ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Maagi: Ensimmäistä kertaa näin Jukan, kun pelattiin KaDya vastaan FTK:n paidassa. Mutta paremmat muistot on totta kai, kun tulin KaDyn treeneihin. Muistan, kun syöteltiin ensimmäisissä treeneissä ja syötöt napsuivat aika kivasti jalkaan. Tällöin mietin, että kyllä meidän pelaamisesta tulee helppoa. Komik-veli oli kentän laidalla keppien kanssa tarkkailemassa tekemistäni ja olikin todennut, että tuossahan voisi olla potentiaalinen Japi KaDyyn. Olit aika hiljainen vielä silloin, mutta peliesitykset herättivät huomiota positiivisella tavalla. Pitkään ollaan pelattu kimpassa ja paljon on hyviä muistoja, mutta parhaana ja hienoimpana niistä on pitkään himoittu Suomen mestaruus KaDyn paidassa.

Minun ja Maagin yhteisen futsaluran huippuhetki - toistaiseksi

2. Luettele lyhyine perusteluineen kolme unohtumatonta yhteistä futsalreissua Suomen rajojen ulkopuolelle.
Jukka: Ensimmäisenä tulee mieleen tuore Moldovan MM-esikarsintaturnaus. Lensin sinne Maagin kanssa kahdestaan Italiasta ja jouduimme odottelemaan vajaan kahden päivän ajan Istanbulissa jumissa ollutta muuta joukkuetta. Treenasimme kahdestaan upeassa otteluhallissa ja järjestäjät kohtelivat meitä hyvin. Moldova-tappiosta huolimatta pääsimme karsinnoista jatkoon. Lomakohteen idylliä maasta oli hankala löytää.

Toisena nostettakoon esille Montenegrossa tammikuussa 2015 pelattu EM-esikarsintaturnaus, jossa etenimme jatkoon voittamalla kaikki kolme peliämme maalierolla 10-0. Molemmat olimme isossa roolissa turnauksessa.

Kolmantena haluan mainita "Nordic Starsin" kanssa Zagrebissa pelatun hyväntekeväisyysottelun maajoukkueen päävalmentajan Mico Marticin silloin valmentamaa Futsal Dinamoa vastaan loppuvuodesta 2014. Suurilukuinen ja äänekäs kotifanien joukko, savun täyttämä halli, kroatialaisten vieraanvaraisuus ja 4-6 -voitto tiukasta ottelusta tekivät reissusta ikimuistoisen.

Maagi: Ruma, Serbia (2014). Kovatasoinen palkintoturnaus värikkäällä porukalla. Oli mahtava pelata, vaikka mitalipeleihin ei päästykään. Saimme Nordic Betiltä kivan sponssin ja päästiin nauttimaan "futsal-lomasta". Ihana nariseva parketti, josta irtosi liukuessa tikkuja sekä ensimmäisessä jatkopelissä vetämäni saksari, josta seurasi lievä aivotärähdys, eivät unohdu koskaan.

Zagreb, Kroatia (2014). Hieno hyväntekeväisyysottelu Nordic Stars vs. Dinamo Zagreb. Ihan huikea yleisö ja mekkala hallissa koko pelin ajan; kentällä ei kuullut mitään kun yritettiin ohjata toisia. Rumpujen soitto ja Dinamo-fanien karjunta toivat ihan älyttömän fiiliksen. Peli oli tiukka ja ei todellakaan mikään löysä hyväntekeväisyysottelu, vaan siellä mentiin joka palloon sata lasissa. Voitettiin Dinamo heidän kotikentällään. Tällä reissulla tulivat tutuksi myös Istanbulin lentokentän, Atatürkin kokolattiamatot.

Montenegro, EM-esikarsintaturnaus (2015). Ihan täydellinen karsintaturnaus. Kolme peliä ja kolme voittoa maalisuhteella 10-0. Ykköskenttä pelasi mallikkaasti ja tehtiinkin kaikki 10 maalia.

Futsal is here! Komik on tehnyt maalin Montenegroa vastaan, Maagi ja minä riennämme onnittelemaan.

3. Mitkä ovat sinulle mieluisimmat kahden pelaajan kombinaatiot futsalkentällä?
Jukka: Oikein ajoitettu laitanosto, 1v1-laitahaasto ja pallon toimittaminen sen jälkeen maalin eteen, sekä laitavalesaadi. Tykkään myös laukaukseen päättyvästä kulma- tai rajapotkuloopista.

Maagi: Saad, Magna, Also this is suprise (+sakset) ja Schumi.

Avataan näitä lisää myöhemmin...

Maalia juhlimassa kotiyleisön edessä

Intensiivisin kausi Maagin kanssa osui varmastikin vuosille 2014-15. Tällöin sanoin kauden jälkeen Maagille viettäneeni hereilläoloajastani luultavasti enemmän aikaa hänen kuin rakkaan vaimoni kanssa aikavälillä loka-huhtikuu. Kyseiselle kaudelle osui nimittäin futsalmatkoja Makedoniaan, Kroatiaan, Ranskaan, Montenegroon ja Puolaan. Tähän voidaan vielä lisätä 10 päivää Suomessa pelattuja maaotteluita sekä tiiviit Futsal-liigan playoffit - unohtamatta tietenkään treenaamiseen, muihin liigaotteluihin ja satunnaisiin joukkueillanviettoihin käytettyä aikaa. Vitsini saattoi siis olla jopa hyvin lähellä totuutta. Tämän kauden jälkeen keksinkin yhdessä Maagin ja Mikon kanssa mukavan ajanvietepelin, jossa kukin vuorollaan asetteli futsalfläppitaulun nappulat tiettyihin paikkoihin alustalle ja toiset yrittivät arvata, mistä nimenomaisesta, yleensä viime kuukausina tapahtuneesta pelitilanteesta oli kyse. Tämä arvoitusten esittäminen vaatii lajiymmärrystä, kentän hahmottamista, avainhetkien muistamista sekä ylipäätään sitä, että pelaamista ajatellaan ennen kuin mennään kentälle ja myös sen jälkeen. Hauskaa ja opettavaista, suosittelen futsalhulluille.

Futsalystävien tarinaan mahtuu toki säröjä ja vastakkainasetteluja. Enkä nyt puhu pelkästään treeneistä, joissa välillä otetaan yhteen niin sanallisesti kuin fyysisesti. Molemmat haluavat nimittäin voittaa jo treeneissä kaikki kaksinkamppailut ja pelit, joissa lasketaan maaleja. Laajentaakseni kuitenkin näkökulmaa on hyvä tuoda esiin, että Maagi on pelannut Futsal-liigan otteluita neljässä eri seurassa, kun taas itse olen liigaotteluissa aina pukenut päälleni Dynamon pelipaidan. Olemme siis kohdanneet kentällä useita kertoja vastakkain. Kuten jo hieman yllä sivusinkin, KaDy ja FTK kohtasivat toisensa sekä Futsal-Ykkösen että liigan aikana kolmena peräkkäisenä kautena 2007-10. Niin ikään Maagin edustaessa GFT:ia pelasin häntä vastaan vuosina 2016 ja -17 kahdeksan tiukkaa vääntöä, joista kuusi playoffeissa. Vaikka tunsin hänet pelaajana jo hyvin, aika monessa näistä matseista hän pystyi heiluttamaan verkkoja käytännössä nenäni edestä. Olkoon tämä yksi merkki Maagin viimeistelytaidoista. Lohduttaudun sillä, että onnistumisia tuli myös minulle ja otteluvoitot näistä kahdeksasta pelistä olivat lopulta tasan 4-4.

Maagi palasi Monnarille GFT:n riveissä tammikuussa 2016. Samu Kytölä luovutti hänelle KaDy:n pelipaidan muistoksi silloisista kuluneista vuosista.

Keskinäisiä yhteenottoja seurasi lopulta Maagin paluu KaDy-paitaan joukukuussa 2017, mikä sai viimeisetkin palaset loksahtamaan joukkueessamme kohdalleen. Loppukausi oli Dynamon osalta kultaista historiaa. Sitten erosimme taas hetkeksi, kunnes sain futsalystävän loppukaudeksi seurakseni Mantovaan. Ja taas vaikuttaa siltä, että Maagin tulo on yksi tärkeä osa loppukauden menestysreseptiämme. Pelaamisemme nimittäin on mennyt kokonaisuutena eteenpäin varsinkin kahdessa edellisessä tiukassa ottelussa, joista kerron seuraavaksi lyhyesti.

Toissa viikonloppuna jämähdimme hyvin harmilliseen 5-5 -tasuriin vieraissa Sestua vastaan, kun isännät tasoittivat seitsemän sekuntia ennen päätössummeria. Ottelu oli kontrollissamme käytännössä koko sen keston ajan, sillä vietimme siitä johtoasemassa noin 36,5 minuuttia. Sekä minä että Maagi pääsimme maalin makuun: maalikoosteen voi katsoa tästä linkistä. Sattumatasurista ei lopulta voitane puhua, sillä Sestu on toistanut samanlaisen viimeisen minuutin takaa-ajotempun helmikuussa vieraskentällä sekä sarjakärki Petrarcaa että sarjakolmosta Astia vastaan. No, me otimme sen sijaan viime lauantaina kotikentällä omamme pois kuumaksi yltyneessä Lombardian derbyssä Milanoa vastaan, kun nousimme ensimmäisen jakson tappioasemasta 5-1 -voittoon vahvan toisen jakson ansiosta. Maagille saldona oivallinen syötönkatko ja syöttö 2-1 -voittomaaliin. Itse viimeistelin 4-1 -maalin tyhjään nuottaan oman maalimme edestä. Jälkipeleiltä ei tässä ottelussa vältytty ja poliisitkin jouduttiin kutsumaan paikalle turvaamaan tilannetta, sillä etenkin joukkueiden taustat tuntuivat haastavan keskenään kovastikin riitaa. Katsojia vaara ei onneksi koskenut.

Maagi pahanteossa Milanoa vastaan. Useimmista kotiotteluistamme ilmestyy muuten korkealaatuisia kuvia heti otteluiden päättymisen jälkeen osoitteeseen www.photomantova.com.

Voittomme yhdessä Asti-Sestu -tasapelin kanssa tarkoitti sitä, että nousimme sarjakakkoseksi, kun kuusi kierrosta on pelaamatta. Olemme kuitenkin edelleen neljä pistettä Petrarcaa jäljessä ja takanakin on useita vastustajia iskuetäisyydellä. Löysäilyyn ei siis ole varaa, jos haluamme taistella sarjan voitosta ja suorasta noususta Serie A:han. Tämän tavoitteen seurajohto teki selväksi tammikuussa ja sen eteen tehdään töitä. Ottelumme jatkuvat lauantaina 2.3. kotona Carrè Chiuppanoa vastaan. Kolmanneksi viimeisenä sarjataulukossa majailevat vieraat ovat ehdottomasti vakavasti otettava joukkue, jota vastaan olemme tällä kaudella pelanneet jo kolme suurimaalista ottelua. Kaksi kertaa olemme poistuneet kentältä voittajina ja kerran jaoimme pisteet. Tämän jälkeen matkustamme seuraavan viikon lauantaina lähelle Itävallan rajaa Bubin vieraaksi. Häntäpäähän viime kierroksilla juuttunut Bubi on kotonaan takuuvarmasti kova luu; syyskierroksella jäimme Mantovassa heitä vastaan harvinaiseen 0-0 -tasuriin. Mitään vastustajaa ei siis sovi aliarvioida: myönteinen merkki onkin, että peliasenteemme on ollut viime aikoina hyvällä tasolla. Tämä näkyy muun muassa haluna voittaa kaksinkamppailuja, omaa maalia kohti juoksemisessa puolustustransition hetkellä, laukausten blokkaamisessa, liukumisessa tai tuen antamisessa joukkuekaverille, jos hänet ohitetaan. Yhtenäinen joukkue on menestyvä joukkue. Edellisessä neljässä ottelussa olemme kaikissa tehmeet viisi maalia, joten avaintekijäksi meille nousee se, miten hyvin tilkitsemme oman maalimme.

Viimeiseksi palataan vielä hetkeksi minuun ja Maagiin. Elämme parhaillaan yhdessä futsalammattilaisen unelmiamme menestyvässä joukkueessa. Nautimme näistä kuukausista, treeneistä ja peleistä täysin palkein, sillä tämäkin kausi päättyy aikanaan. Jatkosta emme osaa vielä sanoa, sillä futsalelämä ammattilaisena on osittain myös kiertolaisen elämää. Jos palaset loksahtavat kohdalleen, saatamme pelata tulevaisuudessakin samassa seurajoukkueessa. Se selviää myöhemmin. Maajoukkueessa tulemme joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä näkemään toisiamme vielä joitakin vuosia. Ja futsalystävyytemme tulee eittämättä säilymään vielä pidempään. Se on ainakin varmaa.

Tuoreet nelinkertaiset PM-mestarit ja futsalystävykset joulukuulta 2018

Arrivederci!

Jutussa käytetyt KaDy-kuvat ovat KaDy Futsalin Facebook-sivulta.