Tarina futsalystävyydestä

Ciao a tutti!

Tämänkertaisessa blogitekstissäni kerron kahden futsalpelaajan kohtaamisesta ja yhteisestä taipaleesta. Toinen olen minä ja toinen on Miika "Maagi" Hosio. Maagi on ainut pelaaja, jonka kanssa olen pelannut futsalotteluita neljässä eri seurajoukkueessa - puhumattakaan maajoukkueesta tai useista epävirallisista kaveriporukkajoukkueista, joilla on pelattu kansainvälisiä turnauksia tai ystävyysotteluita. Vuosien saatossa minun ja Maagin välille on rakentunut futsalkentällä erityinen ja toimiva yhteys, jolle vetää käytännössä vertoja vain veli-veli -side Mikon kanssa.

Kunniamaininnat menevät toki tässä vaiheessa pitkän linjan kadylaisille, kuten esimerkiksi Arash Muridiyazdille, Jussi Kaihlajärvelle ja Kimmo Tolvaselle tai uudemman sukupolven futsaltähdille Sergei Korsunoville ja Jani Korpelalle, joiden kanssa on varmasti vielä tiedossa hienoja hetkiä parketilla. Näiden mainitsemieni ja monien muiden kadylaisten kanssa olen saanut elää joukkueurheilun hyviä ja huonoja hetkiä jopa ajallisesti pidempään kuin Miika Hosion kanssa. Laadullisesti minun ja Maagin suhde futsalkentällä on kuitenkin ollut ainutkertaista, vähintäänkin syksystä 2014 alkaen. Pelaajina olemme kokonaisuudessaan melko erityylisiä, mutta tunnemme varsin hyvin toistemme liikkeet kentällä, puhumme pelistä samoilla käsitteillä, futsalmuistimme ja -tietomme ovat samankaltaisia. Samaan aikaan kentällä ollessamme on niin sanotusti kaikki käytössä, eli aistimme usein, mikä on kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukainen kahden pelaajan kombinaatiomme. Puolustusvaiheessa Maagin voidaan puolestaan sanoa olevan minulla töissä: hän on usein ensimmäisessä prässilinjassa syömässä vastustajalta tilan ja ajan pois lähellä heidän maaliaan. Minulle jää pohjapelaajana ja "työnjohtajana" yleensä helpompi vastuu ahdistaa selkä maaliin päin pelaavaa vastustajan pivotia, katkaista vaikeita syöttöjä hänelle tai vain varmistaa että pallo menee joko yli rajojen tai maalivahdin hyppysiin. Seuraavaksi esittelen futsalystäväni numeroina.

Tietopaketti
Nimi: Miika Hosio
Pelipaikka: lateraali/ valepivot/ pivot
Pelinumero: 10, 12. Mantovassa 7.

Seurajoukkueura: FTK 2006-10, Sievi 2010-11 sekä Uefa Futsal Cupia 2015 ja -16, KaDy 2011-15 ja joulukuusta 2017-18, GFT 2015-17 ja syksy -18, Giovinazzo syksy 2017, Mantova joulukuusta 2018-19

Maajoukkueessa 2012 alkaen: 70 ottelua/ 29 maalia

Saavutukset: Seurajoukkueessa SM-kulta 2018, SM-hopea 2012 ja -15, SM-pronssi 2013. Futsal Cupin voitto 2013, -16, -17 ja -18. Futsal-liigan runkosarjan pistepörssin voitto 2014-15. Kauden futsalpelaaja 2014-15. Maajoukkueessa PM-mestaruus 2014, -16, -17 ja -18 sekä Baltic Cupin voitto 2015.

Muuta: Pelannut jalkapalloa korkeimmillaan Ykkösessä PS Kemissä ja OPS:issa.

Maagi on palannut hetkeksi KaDyyn joulukuussa 2017 ja virtaa riittää.

80-luvun lopun lapsi, neljä vuotta vanhempi isoveli kirittämässä, usean eri palloilulajin harrastaminen nuoruudessa. Mahdollisuus päästä korkealle myös jalkapallossa, mutta futsal vei lopulta mukanaan. Vähintään Suomen mittapuulla osaava futsalvalmennus ja treeniympäristö käytännössä koko 2010-luvun ajan.

Minussa ja Maagissa on paljon yhteisiä taustatekijöitä, jotka mitä luultavimmin selittävät osaltaan keskinäistä futsalymmärrystämme. Vaikka olemme futsalroolin ulkopuolella varsin erityyppisiä ihmisiä, kentällä olemme usein löytäneet toisemme. KaDyn paidassa meille on kertynyt 99 yhteistä virallista ottelua kausina 2011-13, 14-15 sekä 17-18. Näissä otteluissa Maagi on tehnyt 30 maalia, joihin minut on merkattu syöttäjäksi. Minä olen puolestaan pöllyttänyt verkkoja Maagin syötöistä 13 kertaa. Lukemat ovat varsin merkittäviä, jos huomioidaan, että kausien 2011-12 ja 12-13 aikana olimme 46 ottelussa melko vähän yhtäaikaisesti kentällä: toisin sanoen pelasimme tällöin suurimman osan ajasta eri ketjuissa. Kahden viimeisimmän kimpassa pelatun KaDy-kautemme 14-15 ja 17-18 "yhteinen" saldomme onkin 38 maalia 53 ottelussa.

Maajoukkueessa sen sijaan olemme pelanneet tähän mennessä yhdessä 61 ottelussa, joissa Maagi on tehnyt seitsemän maalia minun syötöistä ja minä kaksi maalia Maagin syötöistä. Yhteislukemamme on siis yhdeksän maalia. Osalle lukijoista saattaa tulla yllätyksenä, että olen pukenut päälleni yhdessä Maagin kanssa myös GFT:n ja Sievin pelipaidat. Ensin mainitun riveissä pelasimme pohjoismaiden seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa Tampereella kesällä 2014 ja jälkimmäisen paidassa Uefa Futsal Cupia alkusyksystä 2015. Mantovan aikana yhteisiä otteluita on kertynyt tähän mennessä seitsemän, mutta yhteisiä maaleja ei toistaiseksi meillä ole tilillämme. Emme ole olleet kovin pitkiä jaksoja yhtäaikaisesti kentällä, joskin näyttäisi siltä, että yhteinen peliaikamme on lisääntymään päin.

Yllä olevalta maajoukkueen videokuvaajan Petteri Tynin koostamalta maalikimaralta voit kokea minun ja Maagin viime vuosien hienoimpia yhteisiä hetkiä. Kiitos Petteri upeasta videosta! Kaikkiaan yhteinen futsaltarinamme on toki paljon muutakin kuin maaleja ja tilastoja. Se on ennen kaikkea yhdessä vietettyä aikaa, futsalkielellä keskustelua, ymmärryksen etsimistä, toisen sietämistä ja ainutlaatuisia hetkiä. Siispä halusinkin esittää Maagille kolme kysymystä, joihin vastasin ensin myös itse.

1. Mikä on ensimmäinen futsalmuistosi minusta? Entä paras yhteinen hetkemme?
Jukka: Ensimmäinen muistikuva Maagista on Haaparannan urheilutalolla FTK:n riveissä pelannut ylimielinen ja pitkätukkainen finninaama, joka ajeli minut melko surutta sivurajan vieressä oleviin puolapuihin. Maagin ensimmäinen virallinen ottelu KaDyssa on painunut myös mieleen. Voitimme arki-illan cup-ottelun Mäntässä 1-13, Maagi paukutti tehot 3+4 ja sai parhaan pelaajan palkinnoksi sen verran ison pakkauksen vessapaperia, että sitä on huhujen mukaan vieläkin jäljellä. Parhaaksi yhteiseksi hetkeksi nousee varmastikin vapunaattona 2018 Iittalassa pelattu 4. Futsal-liigan finaali. Syötin Maagille tuossa ottelussa kolme maalia ja varmistimme jatkoaikavoitolla Dynamon ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Maagi: Ensimmäistä kertaa näin Jukan, kun pelattiin KaDya vastaan FTK:n paidassa. Mutta paremmat muistot on totta kai, kun tulin KaDyn treeneihin. Muistan, kun syöteltiin ensimmäisissä treeneissä ja syötöt napsuivat aika kivasti jalkaan. Tällöin mietin, että kyllä meidän pelaamisesta tulee helppoa. Komik-veli oli kentän laidalla keppien kanssa tarkkailemassa tekemistäni ja olikin todennut, että tuossahan voisi olla potentiaalinen Japi KaDyyn. Olit aika hiljainen vielä silloin, mutta peliesitykset herättivät huomiota positiivisella tavalla. Pitkään ollaan pelattu kimpassa ja paljon on hyviä muistoja, mutta parhaana ja hienoimpana niistä on pitkään himoittu Suomen mestaruus KaDyn paidassa.

Minun ja Maagin yhteisen futsaluran huippuhetki - toistaiseksi

2. Luettele lyhyine perusteluineen kolme unohtumatonta yhteistä futsalreissua Suomen rajojen ulkopuolelle.
Jukka: Ensimmäisenä tulee mieleen tuore Moldovan MM-esikarsintaturnaus. Lensin sinne Maagin kanssa kahdestaan Italiasta ja jouduimme odottelemaan vajaan kahden päivän ajan Istanbulissa jumissa ollutta muuta joukkuetta. Treenasimme kahdestaan upeassa otteluhallissa ja järjestäjät kohtelivat meitä hyvin. Moldova-tappiosta huolimatta pääsimme karsinnoista jatkoon. Lomakohteen idylliä maasta oli hankala löytää.

Toisena nostettakoon esille Montenegrossa tammikuussa 2015 pelattu EM-esikarsintaturnaus, jossa etenimme jatkoon voittamalla kaikki kolme peliämme maalierolla 10-0. Molemmat olimme isossa roolissa turnauksessa.

Kolmantena haluan mainita "Nordic Starsin" kanssa Zagrebissa pelatun hyväntekeväisyysottelun maajoukkueen päävalmentajan Mico Marticin silloin valmentamaa Futsal Dinamoa vastaan loppuvuodesta 2014. Suurilukuinen ja äänekäs kotifanien joukko, savun täyttämä halli, kroatialaisten vieraanvaraisuus ja 4-6 -voitto tiukasta ottelusta tekivät reissusta ikimuistoisen.

Maagi: Ruma, Serbia (2014). Kovatasoinen palkintoturnaus värikkäällä porukalla. Oli mahtava pelata, vaikka mitalipeleihin ei päästykään. Saimme Nordic Betiltä kivan sponssin ja päästiin nauttimaan "futsal-lomasta". Ihana nariseva parketti, josta irtosi liukuessa tikkuja sekä ensimmäisessä jatkopelissä vetämäni saksari, josta seurasi lievä aivotärähdys, eivät unohdu koskaan.

Zagreb, Kroatia (2014). Hieno hyväntekeväisyysottelu Nordic Stars vs. Dinamo Zagreb. Ihan huikea yleisö ja mekkala hallissa koko pelin ajan; kentällä ei kuullut mitään kun yritettiin ohjata toisia. Rumpujen soitto ja Dinamo-fanien karjunta toivat ihan älyttömän fiiliksen. Peli oli tiukka ja ei todellakaan mikään löysä hyväntekeväisyysottelu, vaan siellä mentiin joka palloon sata lasissa. Voitettiin Dinamo heidän kotikentällään. Tällä reissulla tulivat tutuksi myös Istanbulin lentokentän, Atatürkin kokolattiamatot.

Montenegro, EM-esikarsintaturnaus (2015). Ihan täydellinen karsintaturnaus. Kolme peliä ja kolme voittoa maalisuhteella 10-0. Ykköskenttä pelasi mallikkaasti ja tehtiinkin kaikki 10 maalia.

Futsal is here! Komik on tehnyt maalin Montenegroa vastaan, Maagi ja minä riennämme onnittelemaan.

3. Mitkä ovat sinulle mieluisimmat kahden pelaajan kombinaatiot futsalkentällä?
Jukka: Oikein ajoitettu laitanosto, 1v1-laitahaasto ja pallon toimittaminen sen jälkeen maalin eteen, sekä laitavalesaadi. Tykkään myös laukaukseen päättyvästä kulma- tai rajapotkuloopista.

Maagi: Saad, Magna, Also this is suprise (+sakset) ja Schumi.

Avataan näitä lisää myöhemmin...

Maalia juhlimassa kotiyleisön edessä

Intensiivisin kausi Maagin kanssa osui varmastikin vuosille 2014-15. Tällöin sanoin kauden jälkeen Maagille viettäneeni hereilläoloajastani luultavasti enemmän aikaa hänen kuin rakkaan vaimoni kanssa aikavälillä loka-huhtikuu. Kyseiselle kaudelle osui nimittäin futsalmatkoja Makedoniaan, Kroatiaan, Ranskaan, Montenegroon ja Puolaan. Tähän voidaan vielä lisätä 10 päivää Suomessa pelattuja maaotteluita sekä tiiviit Futsal-liigan playoffit - unohtamatta tietenkään treenaamiseen, muihin liigaotteluihin ja satunnaisiin joukkueillanviettoihin käytettyä aikaa. Vitsini saattoi siis olla jopa hyvin lähellä totuutta. Tämän kauden jälkeen keksinkin yhdessä Maagin ja Mikon kanssa mukavan ajanvietepelin, jossa kukin vuorollaan asetteli futsalfläppitaulun nappulat tiettyihin paikkoihin alustalle ja toiset yrittivät arvata, mistä nimenomaisesta, yleensä viime kuukausina tapahtuneesta pelitilanteesta oli kyse. Tämä arvoitusten esittäminen vaatii lajiymmärrystä, kentän hahmottamista, avainhetkien muistamista sekä ylipäätään sitä, että pelaamista ajatellaan ennen kuin mennään kentälle ja myös sen jälkeen. Hauskaa ja opettavaista, suosittelen futsalhulluille.

Futsalystävien tarinaan mahtuu toki säröjä ja vastakkainasetteluja. Enkä nyt puhu pelkästään treeneistä, joissa välillä otetaan yhteen niin sanallisesti kuin fyysisesti. Molemmat haluavat nimittäin voittaa jo treeneissä kaikki kaksinkamppailut ja pelit, joissa lasketaan maaleja. Laajentaakseni kuitenkin näkökulmaa on hyvä tuoda esiin, että Maagi on pelannut Futsal-liigan otteluita neljässä eri seurassa, kun taas itse olen liigaotteluissa aina pukenut päälleni Dynamon pelipaidan. Olemme siis kohdanneet kentällä useita kertoja vastakkain. Kuten jo hieman yllä sivusinkin, KaDy ja FTK kohtasivat toisensa sekä Futsal-Ykkösen että liigan aikana kolmena peräkkäisenä kautena 2007-10. Niin ikään Maagin edustaessa GFT:ia pelasin häntä vastaan vuosina 2016 ja -17 kahdeksan tiukkaa vääntöä, joista kuusi playoffeissa. Vaikka tunsin hänet pelaajana jo hyvin, aika monessa näistä matseista hän pystyi heiluttamaan verkkoja käytännössä nenäni edestä. Olkoon tämä yksi merkki Maagin viimeistelytaidoista. Lohduttaudun sillä, että onnistumisia tuli myös minulle ja otteluvoitot näistä kahdeksasta pelistä olivat lopulta tasan 4-4.

Maagi palasi Monnarille GFT:n riveissä tammikuussa 2016. Samu Kytölä luovutti hänelle KaDy:n pelipaidan muistoksi silloisista kuluneista vuosista.

Keskinäisiä yhteenottoja seurasi lopulta Maagin paluu KaDy-paitaan joukukuussa 2017, mikä sai viimeisetkin palaset loksahtamaan joukkueessamme kohdalleen. Loppukausi oli Dynamon osalta kultaista historiaa. Sitten erosimme taas hetkeksi, kunnes sain futsalystävän loppukaudeksi seurakseni Mantovaan. Ja taas vaikuttaa siltä, että Maagin tulo on yksi tärkeä osa loppukauden menestysreseptiämme. Pelaamisemme nimittäin on mennyt kokonaisuutena eteenpäin varsinkin kahdessa edellisessä tiukassa ottelussa, joista kerron seuraavaksi lyhyesti.

Toissa viikonloppuna jämähdimme hyvin harmilliseen 5-5 -tasuriin vieraissa Sestua vastaan, kun isännät tasoittivat seitsemän sekuntia ennen päätössummeria. Ottelu oli kontrollissamme käytännössä koko sen keston ajan, sillä vietimme siitä johtoasemassa noin 36,5 minuuttia. Sekä minä että Maagi pääsimme maalin makuun: maalikoosteen voi katsoa tästä linkistä. Sattumatasurista ei lopulta voitane puhua, sillä Sestu on toistanut samanlaisen viimeisen minuutin takaa-ajotempun helmikuussa vieraskentällä sekä sarjakärki Petrarcaa että sarjakolmosta Astia vastaan. No, me otimme sen sijaan viime lauantaina kotikentällä omamme pois kuumaksi yltyneessä Lombardian derbyssä Milanoa vastaan, kun nousimme ensimmäisen jakson tappioasemasta 5-1 -voittoon vahvan toisen jakson ansiosta. Maagille saldona oivallinen syötönkatko ja syöttö 2-1 -voittomaaliin. Itse viimeistelin 4-1 -maalin tyhjään nuottaan oman maalimme edestä. Jälkipeleiltä ei tässä ottelussa vältytty ja poliisitkin jouduttiin kutsumaan paikalle turvaamaan tilannetta, sillä etenkin joukkueiden taustat tuntuivat haastavan keskenään kovastikin riitaa. Katsojia vaara ei onneksi koskenut.

Maagi pahanteossa Milanoa vastaan. Useimmista kotiotteluistamme ilmestyy muuten korkealaatuisia kuvia heti otteluiden päättymisen jälkeen osoitteeseen www.photomantova.com.

Voittomme yhdessä Asti-Sestu -tasapelin kanssa tarkoitti sitä, että nousimme sarjakakkoseksi, kun kuusi kierrosta on pelaamatta. Olemme kuitenkin edelleen neljä pistettä Petrarcaa jäljessä ja takanakin on useita vastustajia iskuetäisyydellä. Löysäilyyn ei siis ole varaa, jos haluamme taistella sarjan voitosta ja suorasta noususta Serie A:han. Tämän tavoitteen seurajohto teki selväksi tammikuussa ja sen eteen tehdään töitä. Ottelumme jatkuvat lauantaina 2.3. kotona Carrè Chiuppanoa vastaan. Kolmanneksi viimeisenä sarjataulukossa majailevat vieraat ovat ehdottomasti vakavasti otettava joukkue, jota vastaan olemme tällä kaudella pelanneet jo kolme suurimaalista ottelua. Kaksi kertaa olemme poistuneet kentältä voittajina ja kerran jaoimme pisteet. Tämän jälkeen matkustamme seuraavan viikon lauantaina lähelle Itävallan rajaa Bubin vieraaksi. Häntäpäähän viime kierroksilla juuttunut Bubi on kotonaan takuuvarmasti kova luu; syyskierroksella jäimme Mantovassa heitä vastaan harvinaiseen 0-0 -tasuriin. Mitään vastustajaa ei siis sovi aliarvioida: myönteinen merkki onkin, että peliasenteemme on ollut viime aikoina hyvällä tasolla. Tämä näkyy muun muassa haluna voittaa kaksinkamppailuja, omaa maalia kohti juoksemisessa puolustustransition hetkellä, laukausten blokkaamisessa, liukumisessa tai tuen antamisessa joukkuekaverille, jos hänet ohitetaan. Yhtenäinen joukkue on menestyvä joukkue. Edellisessä neljässä ottelussa olemme kaikissa tehmeet viisi maalia, joten avaintekijäksi meille nousee se, miten hyvin tilkitsemme oman maalimme.

Viimeiseksi palataan vielä hetkeksi minuun ja Maagiin. Elämme parhaillaan yhdessä futsalammattilaisen unelmiamme menestyvässä joukkueessa. Nautimme näistä kuukausista, treeneistä ja peleistä täysin palkein, sillä tämäkin kausi päättyy aikanaan. Jatkosta emme osaa vielä sanoa, sillä futsalelämä ammattilaisena on osittain myös kiertolaisen elämää. Jos palaset loksahtavat kohdalleen, saatamme pelata tulevaisuudessakin samassa seurajoukkueessa. Se selviää myöhemmin. Maajoukkueessa tulemme joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä näkemään toisiamme vielä joitakin vuosia. Ja futsalystävyytemme tulee eittämättä säilymään vielä pidempään. Se on ainakin varmaa.

Tuoreet nelinkertaiset PM-mestarit ja futsalystävykset joulukuulta 2018

Arrivederci!

Jutussa käytetyt KaDy-kuvat ovat KaDy Futsalin Facebook-sivulta.

Läpivalaisu vastustajiin

Ciao.

Yksi tärkeimmistä syistä Italiaan lähdölleni oli otteluiden korkeampi taso verrattuna Suomeen sekä halu kehittyä paremmaksi pelaajaksi näissä kovemmissa peleissä. Tällä kertaa haluankin esitellä blogissa vastustajiamme. Tulen käymään läpi Serie A2:n A-lohkon muita joukkueita kuin myös maajoukkueen lähimenneisyyden ja -tulevaisuuden vastustajia. Sivuan tekstissäni pelin tasoa, peluutusta, pelaajien ominaisuuksia, pelitapoja sekä koti- ja vieraspelien eroavaisuuksia. Lihaa luiden päälle tarjoavat kolmen eri vastustajajoukkueen avainpelaajan haastattelut. Esitin näille aikaisemmilla Italian visiiteilläni tutuksi tulleille pelaajille muutaman kysymyksen, jotka tuovat hieman lisävalaistusta siihen, miten kilpailevissa joukkueissamme toimitaan.

Vastustajamme tulevat Pohjois-Italian alueelta ja Sardinian saarelta. Sininen viittaa Mantovaan, tähdet vieraspaikkakuntien sijainteihin. Reissupelit eivät yleisesti ottaen ole kohtuuttoman pitkien matkojen päässä.

Pureudutaan aluksi pelin tasoon. Ensimmäiseksi sanottakoon, että Serie A2:n niin sanottu pohjoislohko on melko selvästi kotoista Futsal-liigaa tasokkaampi sarja, jossa käytännössä mitään ottelua ei voi voittaa helposti. 12 joukkueesta vain yksi - Ossi - on yhdellä kerätyllä pisteellään selvä heittopussi. Heiltä loppuivat rahat kesken kauden ja näin ollen he ovat joutuneet kitkuttamaan marraskuun alusta asti nuorilla pelaajilla. Muutoin ottelut ovat yleensä tasaisia, tasokkaita ja tapahtumarikkaita. Esimerkiksi meidän 14 sarjaottelusta kolme on päättynyt tasapeliin, viisi on kääntynyt jomman kumman eduksi aivan loppuhetkillä ja kuusi - mukaan lukien helppo Ossi-vieraspeli - on käytännössä ratkennut hieman aikaisemmin. Näissä kuudessa ottelussa meillä on kuitenkin kaikissa olleet omat vaikeat hetkemme - yleensä ensimmäisillä jaksoilla, mutta olemme saaneet iskettyä tärkeän 2-3 maalin eron toisten jaksojen alkupuoliskolla. Myös itse pelitapahtumat ovat olleet usein melko tasaväkisiä, toisin kuin mihin olen osassa Futsal-liigan otteluita tottunut.

Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, meillä on tällä hetkellä käytössä poikkeuksellinen yhdeksän laadukkaan kenttäpelaajan rotaatio, jota muilla lohkon joukkueilla ei ole. Käytännössä kaikilta joukkueilta löytyy kuitenkin 7-8 riittävän hyvää kenttäpelaajaa, jotka voi laittaa melko huoletta kentälle. Näin ollen monilla muillakin joukkueilla voidaan sanoa olevan melko leveä ja hyvätasoinen pelaajarinki. Ketjupelaamista Italiassa ei tunneta, vaan vaihdot tehdään eteläeurooppalaiseen tapaan yksittäisinä, toisin kuin Suomessa. Brasilialaisvahvistukset, joista osa lasketaan nuorina saapasmaahan tulleina virallisesti italialaisiksi, ovat tietysti yleisiä joka joukkueessa. Italia ja sen ansiotaso näyttäytyy monelle brasilialaiselle paratiisina, kun taas italialaiset rakastavat kaunista peliä ja maaleja. Niin sanottu win-win -tilanne siis. Lisäksi kilpailevista joukkueistamme löytyy muun muassa yksittäisiä espanjalaisia, marokkolaisia sekä Balkanin alueen pelaajia Albaniasta, Kroatiasta ja Makedoniasta, josta meidän Ziba on kotoisin. Sarjan yksi parhaista pelaajista on neljäntenä taulukossa kaksi pistettä meitä jäljessä olevan Sestun Nejc Hozjan, joka edustaa Euroopan top-10 maajoukkuetta Sloveniaa.

Nejc Hozjan (kuvassa pallon kanssa) johtaa parhaillaan sarjan maalipörssiä 19 osumallaan. Hän haastaa ja laukoo hyvin molemmilla jaloillaan. Tulevana lauantaina nähdään, pystymmekö pitämään hänet kurissa kotikentällään.

Edetään seuraavaksi yksilöiden lajiominaisuuksiin. Uskallan sanoa, että juoksukestävyys ei välttämättä ole täkäläisten pelaajien merkittävä vahvuus, minkä takia mikään joukkue ei käytännössä jaksa tai halua prässätä korkealta koko ottelun ajan. Jotkut vastustajista prässäävät ottelun alkupuolella, osa antaa painetta tilanteen mukaan, ja toiset tulevat ylhäältä iholle vasta mahdollisessa tappioasemassa toisella jaksolla. Kaiken kaikkiaan yksilöiden teknisen taitotason - syöttäminen, haltuunotto, ohituskyky suojaaminen, laukominen -, pienen tilan kombinaatiopelaamisen sekä 1v1 -pelaamisen myös puolustussuuntaan voidaan kuitenkin sanoa olevan Suomea korkeammalla tasolla. Sama pätee pitkälti myös pallottoman pelaajan liikkumiseen sekä hyökkäys- että puolustusvaiheessa: ne näyttävät futsalilta eikä jalkapallolta sisätilassa. Lajinomaisen tekemisen rutiini näkyy kaikkien vastustajien tekemisessä, vaikka osalla heistä yrittäminen ei kannakaan niin paljon hedelmää.

Sarjan ominaispiirteisiin kuuluu, että hyökkäysvaiheessa kaikilla joukkueilla on käytössä syvyydessä pienehköllä alueella liikkuva selvä pivotpelaaja, joka harvemmin laskeutuu pallonhallinnassa edes omalle kenttäpuoliskolle. Ajoittain pivot saattaa osallistua prässin purkamiseen omalla alueella, mutta useimmiten he säästävät energiansa oikea-aikaiseen pelattavaksi ilmestymiseen ja pallon suojaamiseen. Tämän jälkeen he joko jakavat pallon joukkuekaverilleen tai kääntyvät itse ja laukovat. Huomionarvoista on vasenjalkaisten pivotien suuri määrä verrattuna Suomeen: sarjassamme on viisi vahvalla ruumiinrakenteella varustettua vasenjalkaista pivotia, jotka pelaavat usein oikealla laidalla. Pallon saadessaan he pystyvät tarjoamaan laadukkaita syöttöjä oikeajalkaisille pelaajille joka puolelle kenttää.

Pivoteista puhuttaessa siirrytään seuraavaksi aikaisemmin mainitsemiini kolmen vastustajapelaajan haastatteluihin. Ääneen pääsevät sarjakärki Petrarca Padovan vahva vasenjalkainen pivotpelaaja Jean Cividini, 6. sijalla olevan Milanon vasenjalkainen monipuolinen ja futsaltaitava laitapelaaja/ pivot Marcello Esposito sekä 8. taulukossa majailevan Genovan oikeajalkainen sähäkkä laitapelaaja Leandrinho. Heistä kaikilla on kokemusta myös Serie A:sta.

Cividiniltä on vaikea saada tökättyä palloa pois.

1. Perustiedot
JC: 30 v., brasilialainen, 14 sarjaottelua/ 12 maalia (tilanne 10.2.19)
ME: 26 v., italialainen 12/7
L: 32 v., brasilialainen, 7/5

2. Millainen on joukkueesi treeniviikko (ma-pe)?
JC: Treenaamme viikon aikana kuusi kertaa, joista yksi on kuntosalitreeni. Pallolliset treenit ovat hyvin intensiivisiä.

ME: Treenaamme kolmena iltana viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Vain ammattilaiset käyvät kuntosalilla aamupäivisin, työssäkäyvät eivät.

L: Meillä on kahden tunnin iltatreenit maanantaista torstaihin, jonka lisäksi me ammattilaiset käymme kuntosalilla 3-4 aamupäivänä. Perjantai on vapaa (mikä on yleistä Italiassa) ja lauantaina pelataan.

Esposito on vauhtikuljetuksillaan onnistunut ohittamaan minut muutaman kerran pallon kanssa, mutta ilman palloa ei.

3. Kuinka monta kenttäpelaajaa käytätte otteluissa? Kuinka monta pelaa ammattilaisena ja mistä pelaajat ovat kotoisin?
JC: Meillä on kahdeksan kenttäpelaajaa käytännössä aina käytettävissä ja kierrätämme heitä kaikkia. Meitä on kuusi brasilialaista, yksi espanjalainen ja kolme italialaista. Näistä yhdeksän on ammattilaisia.

ME: Käytämme 8-9 pelaajaa ottelussa. Meillä on kolme ammattilaista, joista kaksi brasilialaista ja yksi espanjalainen. Loput yhdeksän ovat italialaisia, jotka opiskelevat tai työskentelevät pelaamisen ohella.

L: Meillä on noin kahdeksan pelaajan rotaatio, jos kaikki ovat käytettävissä. Yleensä 4-5 heistä pelaa yli 30 minuuttia ja muut hajaminuutteja. Meillä on neljä brassia, jotka ovat ammattilaisia ja loput ovat italialaisia puoliammattilaisia.

4. Miten kausi on mennyt tähän asti ja mikä on loppukauden tavoite?
JC: Tähän asti on mennyt tosi hyvin. Meillä on vahva joukkue, jossa jokainen ajattelee yhteistä etua. Päävalmentaja osaa johtaa hyvin ryhmäämme: teemme töitä hymyssä suin, mutta todella ammattimaisesti. Tavoitteenamme on voittaa sarja ja nousta suoraan Serie A:han.

ME: Kausi on ollut hieman vuoristoratamainen, varmasti odotimme enemmän (viime kaudella Serie A:ta pelanneena joukkueena). Loukkaantumiset ja pelikiellot ovat usein pienentäneet pelaajarotaatiotamme, jolloin emme ole saaneet parastamme irti. Haluamme kuitenkin pitää sarjan tasaisena, ottaa pisteitä myös vierasotteluissa ja olla lopulta mukana taistelussa playoff-paikoista (sijat 2-4).

L: Tähän mennessä kausi on sujunut hyvin; seura on asettanut tavoitteeksi suoraan sarjassa säilymisen (9. sija) ja olemme hyvin siinä vauhdissa. Henkilökohtaisella tasolla ei ole mennyt niin hyvin: minulla on ollut kaksi vakavaa loukkaantumista, mutta nyt olen tehnyt paluun kentälle kahdessa edellisessä ottelussa.

Leandrinho on nopeana pelaajana ajoittain vaikeasti pideltävissä. Hänen roolinsa kapean pelaajarotaation Genovassa on erittäin tärkeä.

Grazie per le interviste!

Otetaan tässä vaiheessa lyhyt katsaus sarjamme kotikenttäetuun. Koti- ja vierasotteluiden sarjataulukoita katsellessa (kuva alla) voi nimittäin havaita varsin selvän trendin, kun runkosarjasta on takana noin kaksi kolmasosaa. Kolmen kärki, eli Petrarca-Asti-Mantova, on kerännyt mukavan potin myös vieraspisteitä, mutta meidän alapuolella sijoilla 4-10 majailevat joukkueet elävät pitkälti vain kotiotteluistaan. Mikään joukkue sijoilla 1-10 ei ole hävinnyt yli kahta kotiottelua, ja kaikilla on vähintään kaksi vierastappiota. Toiseksi viimeisenä olevan Leonardon poikkeava koti- ja vieraspisteiden rekordi vahvistakoon säännön.

Milano, Genova, Bubi ja Ossi eivät ole voittaneet ainuttakaan vierasottelua.

Me olemme tienanneet vieraissa vain yhden pisteen vähemmän kuin kotona, mutta tähän liittyen on hyödyllistä tutkia runkosarjan jäljellä olevaa ohjelmaamme. Ensi lauantaina lennämme Sardinian saarelle, jossa kohtaamme erittäin hankalalla vieraskentällä samoista sijoista taistelevan Sestun. Kyseessä on rutinoitunut joukkue, jolla on monen vuoden kokemus Serie A2:n nousutaistelusta. Kevään muut kolme matkapeliämme suuntautuvat meidän yläpuolella taulukossa olevien Petrarcan ja monivuotisen Serie A:n kärkikastijoukkueen Astin vieraiksi, sekä pitkän matkan päässä lähellä Itävallan rajaa Meranoon paikallisen Bubin kotiluolaan. Muutamalla ulkomaalaisvahvistuksella pelaava joukkue taistelee ehkä hieman muita heikommalla ringillä, mutta ovat kotonaan vaikeasti voitettavissa.

Kaiken kaikkiaan jotain vieraskentällä pelaamisessa pitää muuttaa, sillä edellisessä kolmessa matkaottelussa (en laske tähän sarjajumbo Ossin kotikentällä pelattua ottelua) meiltä on melko selvästi puuttunut muun muassa taistelutahtoa, juoksuvoimaa, huolellisuutta ja järkevyyttä kontrolloida peliä. Tuloksena näistä onkin vain hikisesti tienattu yksi piste. Jos tästä huolimatta loppukauden vieraspeleissä pisteitä sattuisi jäämään matkalle, niin kotikentällä niitä ei saisi sen sijaan menettää. Meille vieraiksi saapuu nimittäin käytännössä vain sarjataulukon alemman puoliskon joukkueita. Joka tapauksessa loppukaudella etunamme tulee olemaan laajan pelaajaringin lisäksi määrällisesti ja laadullisesti hyvätasoinen treenaaminen, joka kumuloituu muihin vastustajiin verrattuna. Tunnemme myös muut joukkueet paremmin syyskierroksen jälkeen, jolloin pelaajilla on enemmän ennakkotietoa ja parketilla hankittua kokemusta vastustajista. Tämä tietäminen auttaa kiinnittämään huomiota relevantteihin asioihin otteluihin valmistautuessa sekä itse otteluissa.

Kerrottakoon vielä muutama sana muista vastustajistamme, jotka eivät tähän mennessä ole tulleet kirjoituksessa esille. Villorba on kabinetin kautta A2:n noussut joukkue, joka hävisi viime keväänä Serie B:n nousukarsintafinaalin Mantovalle. Heidän kaudestaan povattiin vaikeaa, mutta mitä vielä. Balkanilaisvahvisteinen joukkue on voittanut puolet otteluistaan ja komeilee taulukossa tällä hetkellä viidentenä. Villorbaa voisi kuvata mielialajoukkueeksi, jonka ottelut yleensä repeävät viimeistään viimeisen 10-minuuttisen aikana jompaan kumpaan suuntaan. He ovat tehneet eniten ja päästäneet kolmanneksi eniten maaleja. Tehtävä: keksi miesten Futsal-liigasta vastaavanlainen joukkue.

Villorba juhli kotonaan joulukuussa myös meidän kustannuksella. Arrepiu allapäin.

L84 on jatkuvuudestaan ylpeä ja laadukasta juniorityötään korostava seura Torinon läheltä. Nousivat Villorban ja Mantovan - kuin myös Petrarcan, Astin ja Genovan - tavoin Serie B:stä A2:een kevään päätteeksi. Muutama ulkomaalaisvahvistus tuo lisäarvoa muutoin melko tasapaksulle ryhmälle. Nopeissa hyökkäyksissä ja suunnanmuutospelaamisessa hyvä joukkue on tällä hetkellä taulukossa seitsemäntenä.

Carrè Chiuppanon sarjasijoitus (10.) valehtelee joukkueen tasosta. Edellisestä viidestä ottelustaan he ovat voittaneet neljä - mukaan lukien rökälevoitto 10-2 sarjakärki Petrarcasta - ja hävinneet vain niukasti vieraissa Astille. Ringissä on pelaajia monesta eri maasta ja joukkue hankki joulukuun siirtoikkunan aikana vahvistuksia kohentaakseen sarjasijoitustaan.

Leonardo on pienehköillä resursseilla operoiva cagliarilainen seura, joka tulee todennäköisesti jäämään sarjassa toiseksi viimeiseksi ja putoamiskarsintaan. Voitimme heidät kuitenkin vain niukasti kotona lauantaina, mikä tiivistää hyvin sarjan tason ja tasaisuuden. Voittomaalimme 4-3 syntyi vasta vajaat kolme minuuttia ennen loppua, kun nostimme maalivahtimme Enricon mukaan pyörittämään peliä viidellä pelaajalla. Hän itse sai kunnian survoa oman jatkopallonsa maalin perukoille. Maagin lopullisesti ottelun ratkaissut 5-3 -maali tuli vasta neljä sekunnin kymmenystä ennen summeria.

Torjuntojen ohella Enrico on osunut tällä kaudella jo kahdesti vastustajan maalikehikoiden väliin.

Lopuksi haluan vielä kirjoittaa Suomen miesten maajoukkueen edelliskausien vastustajista ja tulevista haasteista. Olemme tämän kauden aikana kohdanneet Jyväskylän turnauksessa Venäjän, Tanskan ja Tsekin, PM-turnauksessa Grönlannin, Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä MM-esikarsintaturnauksessa Pohjois-Irlannin, Walesin ja Moldovan. Saldona on ollut seitsemän voittoa ja kolme tappiota. Jyväskylän turnaus palveli maajoukkuetta hyvin: näimme, että meillä on Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n rankingin 23. sijoitettuna (lähde: Jyrki Filppu) omat mahdollisuutemme pärjätä Euroopan top-10 maita vastaan, vaikka hävisimmekin Venäjälle ja Tsekille lopulta kolmella maalilla. Karsintaturnauksessa Moldova vieraissa oli meille arvonnassa pahin mahdollinen kakkoskorin vastustaja sekä pelillisesti että todistetusti myös logistisesti. Meidät oltiin siis sijoitettu lohkon ykköseksi ja tasapeli Moldovaa vastaan olisi riittänyt lohkovoittoon. Emme kuitenkaan yltäneet tässä ottelussa parhaimpaamme varsinkaan prässipelin ja viimeistelyn osalta, ja hävisimme lopulta 1-2. Kooste ottelusta alla.

Saavutimme kuitenkin jatkopaikan MM-karsinnan seuraavaan vaiheeseen, mutta lohkomme on ennakolta kinkkisempi verrattuna siihen, jos olisimme voittaneet Moldovan turnauksen. Nyt kohtaamme Espanjan - yhden maailman parhaista joukkueista - edellisissä EM-kisoissa 2018 pelanneen Puolan heidän kotikentällään, sekä kovaa nousua brasilialaispelaajien avulla tekevän Georgian. He olivat jo lähellä päästä vuoden takaisiin EM-kisoihin, mutta kaatuivat kokemattomuuttaan playoff-karsintavaiheessa Romanialle.

Tästä lohkosta kaksi menee jatkoon seuraavaan karsintavaiheeseen, joten hankalaa tulee olemaan. Georgia on ennestään tuntematon haaste, mutta Puolan olemme onnistuneet voittamaan luvuin 2-3 sekä 2015 että 2017 heidän kotikentällään. Espanjalle sen sijaan hävisimme viime huhtikuussa 3-1 ja 5-1. Näitä pelejä maajoukkue kuitenkin tarvitsee. Lisäksi näkisin, että ystävyysotteluita tai 3-4 maan turnauksia pitäisi pelata ensisijaisesti meitä ennakolta kovempia maita vastaan. Ne ovat otteluita, jotka kehittävät maajoukkuetta enemmän kuin esimerkiksi Walesia ja Grönlantia vastaan pelattavat selvän marginaalin voitto-ottelut. Neljän peräkkäisen PM-mestaruuden - joiden saldona on 14 voittoa ja yksi tasapeli maalierolla 57-18 - jälkeen olen viimeistään valmis kyseenalaistamaan PM-turnauksen hyödyllisyyden.

Sen sijaan esimerkiksi tammikuussa 2017 Puolan Tychyssa pelattu neljän maan harjoitusturnaus palveli pelillisesti erittäin hyvin maajoukkueen kehitystavoitteita. Vaikka hengitimme pikkukylässä kivihiili-ilmaa, puolet joukkueestamme oli kipeänä ja ruoka oli monen mielestä sopimatonta, itse kentällä kairasimme voiton Puolasta, tasapelin Bosniasta ja hävisimme niukasti Slovenialle, jonka lopullinen sijoitus 2018 EM-kisoissa oli muuten viides. Tulimme turnauksessa toiseksi, joka oli tavoitteenamme myös saman kevään EM-karsinnoissa. Niissä pelasimme tasan isäntämaa Romaniaa vastaan, hävisimme Portugalille ja voitimme Latvian, mutta neljä pistettä ei tällä kertaa riittänyt jatkopaikkaan. Kalenterivuonna 2015 koimme niin ikään kahdessa eri karsinnassa ratkaisevat kirvelevät tappiot Valko-Venäjälle (0-2) ja Serbialle (1-2), jotka olivat rankingissa meidän yläpuolella. Puolan lisäksi olemme onnistuneet voittamaan meitä kovemmista maista vain Unkarin kahdesti, keväällä 2015 ja syksyllä 2017. Tämän tason maita vastaan pitäisi pelata jatkuvasti harjoitusotteluita, jotta saisimme tietää ja tuntea, mitä niissä pärjääminen vaatii, ja jotta voisimme saavuttaa riittävästi rutiinia tuloksen tekemiseen tärkeissä karsintaotteluissa lähitulevaisuudessa.

Maajoukkue tarvitsee enemmän tämän tason vääntämistä hampaat irvessä. Kuva: Futsal Association of Moldova.

Lopuksi haluan tehdä vielä yhteenvedon suomalaispelaajien vahvuuksista ja haasteista, sekä rohkaista suomalaisia futsalisteja avautumaan kotimaan ulkopuolelle. Arvioisin, että monilla suomalaispelaajilla on yleisesti ottaen hyvän koulutustaustan ansiosta valmiudet oppia ymmärtämään futsalin lainalaisuuksia teoriassa. Suomalaisten ehkä tyypillisimpänä vahvuuksina voidaan futsalin näkökulmasta pitää myös työntekoon sitoutumista sekä tähän läheisesti liittyviä tekijöitä, kuten juoksukuntoa, taistelutahtoa ja kurinalaisuutta. Pelinomaisen liikkumisen, pallollisten taitojen ja peliälykkyyden kehittäminen vaatii sen sijaan rutkasti lajinomaisia toistoja osaavaassa valmennuksessa, sekä asteittain haastavammaksi nousevan treeni- ja peliympäristön. Tavoitteellisille, eteenpäin pyrkiville pelaajille tulee todennäköisesti rajat vastaan, jos hän treenaa vuodesta toiseen tuttujen pelaajien kanssa ja/tai saman valmentajan alaisuudessa. Tähän kun lisätään yli 150 ottelua esimerkiksi Futsal-liigassa pääasiassa samoja vastustajia vastaan, niin kehitys alkaa helposti polkea paikallaan. Kovempien ja ennakolta usein tuntemattomien vastustajien kohtaaminen vie sen sijaan pelaajan pois mukavuusalueelta, opettaa sopeutumaan ja kehittämään uusia keinoja hankalissa tilanteissa, sekä laajentaa ylipäätään lajitietämystä ja maailmankuvaa. Jos ulkomaiseen joukkueeseen pelaamaan lähtemiseen kynnys on toistaiseksi liian suuri, niin aloittaa voi vaikka pelaamalla oman joukkueen kanssa harjoitusottelun/ turnauksen ulkomaisia vastustajia vastaan.

Futsal is everywhere! Stay tuned...