Partita all'italiana - hyvä ja huono ottelutapahtuma

Eccoci tornati!

Edellisessä blogitekstissäni paneuduin erikoistilanteiden saloihin, joten otetaan vaihteeksi käsittelyn alle hieman maanläheisempi aihe. Olen Mantovan ajalta ottanut jo ensiraapaisut tavalliseen treeniviikkorytmiin, treenaamisen puitteisiin, valmennustiimin jäseniin sekä pelaajiin. Nyt aion keskittyä siihen, millainen Serie A2:n ottelutapahtuma on pelaajan näkökulmasta käsin. Jotkut huomioni sivuavat myös treenitapahtumaa, mutta joka tapauksessa haluan tuoda esiin sellaisia seikkoja, jotka usein ovat tai tehdään Suomessa eri tavalla. Tiivistin näkemykseni neljään plussaan - jotka mielellään toisin mukanani täältä Suomeen - sekä neljään miinukseen - jotka italialaiset saavat minun puolestani pitää itsellään.

+1 Peliaika
Aloitetaan hyvistä puolista. Italiassa ei tunneta runkosarjassa jatkoaikoja, kuten Suomessa. Peliaika on normaali 2x20 minuuttia ja jos sen jälkeen ottelu on tasan, molemmat saavat yhden pisteen. Kaikki tiivistyy toisen jakson viimeisillä minuuteilla, eivätkä joukkueet jää "odottamaan" jatkoaikaa yhden lisäpisteen toivossa. Voittoa yritetään hakea loppuun asti, vaikkakin yleensä ilman lentävää maalivahtia. Tässä voitaisiin meillä Mantovassa olla mielestäni hitusen rohkeampia: etenkin kotiotteluissa olisi mielestäni syytä pyrkiä hakemaan aktiivisemmin voittoa. Tämä toki vaatisi lentävän maalivahdin käytön tiiviimpää harjoittelua ja uskoa siihen koko joukkueelta.

Espanjan liigan ottelut ovat voiton tavoittelun kannalta usein erittäin mielenkiintoisia. Otteluiden ollessa loppuminuuteilla tasatilanteessa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että vähintään toinen joukkue hakee kolmen pisteen pottia lentävällä maalivahdilla. Esimerkkinä toimikoon viikko sitten perjantaina pelattu Palma-Zaragoza, jossa kotijoukkuuen uhkapeli lopulta kostautui. Myös KaDyn riveistä itseltäni löytyy onnistunut kokemus tällaisesta tilanteesta ajalta ennen jatkoajan käyttöönottoa, kun nousimme viime hetkillä 3-2 -voittoon kotona Tervareita vastaan.

En pidä itseäni kovin konservatiivisena luonteena, mutta mielestäni Futsal-liigan runkosarjassa olisi hyvä palata takaisin normaaliin 2x20 minuutin peliaikaan. On aiheellista kysyä, miksi Suomi on ainoa maa maailmassa - joku korjatkoon jos olen väärässä - jossa runkosarjan futsalottelu ei voi päättyä pistejakoon. Jos tällä jääkiekon ja salibandyn pelimuotoihin viittaavalla jatkoaikauudistuksella haettiin viisi vuotta sitten suurempia yleisömääriä, niin se ei ainakaan ole toteunut, kuten näistä nimimerkki Al Futsin ylläpitämistä tilastoista voidaan päätellä.

+2 Oma aika ja tila
Meillä on pelihalli Neolùlla käytössä oma pukukoppi, johon voi aina jättää esimerkiksi kenkiä ja pyyhkeitä kuivumaan. Kun hallilla on keskimäärin seitsemän tapahtumaa viikossa, on eittämättä merkitsevää, miltä sinne tuntuu tulla ja miten siellä saa olla. Hallista on todellakin tullut kodinomainen ja tuttu paikka, jossa saa kaiken lisäksi treenata melko vapailla aikatauluilla. Arkisin maanantaista torstaihin meillä alkaa salivuoro yleensä klo 20, jota ennen pystyy hyvin jumppaamaan tai juoksemaan tyhjällä puolikkaalla parketilla. Treenien jälkeen hallille ei tule ketään, joten sinne saa jäädä tekemään omia juttuja vaikka yömyöhään. Usein toiminkin itse avaintenhaltijana, joten sammutan valot ja laitan ulko-oven lukkoon viimeisenä hallilta lähtiessäni.

Salil' eka salil' vika. 

Yleensä tiistaisin ja keskiviikkoisin ohjelmassa on iltapäivätreenit noin klo 13 alkaen. Tällöinkään ei ole kiire, sillä sali on meidän käytettävissä käytännössä joka arkipäivä klo 12-15. Niin ikään pelipäivinä Neolù on tähän asti ollut aina tyhjä sekä ennen peliä että sen jälkeen. Sinne voi siis tulla hyvissä ajoin vaihtamaan kuulumisia ja valmistautumaan, sekä pelin jälkeen jäädä rauhassa kiittämään kannattajia ja pelailemaan pojan kanssa.

Jyväskylässä salitilanne on ajankäytön suhteen aivan toisenlainen. Vakiotreenivuorot ovat suhteellisen lyhyitä, perumisia tulee usein ja korvaavia vuoroja on vaikea saada, sillä muita liikuntatilojen käyttäjiä on paljon. Voi olla, että Mantovan kokoisessa melko pienessä kaupungissa on vain vähän sisätiloissa urheilevaa tai liikuntaa harrastavaa väkeä - joko absoluuttisesti tai suhteellisesti liikuntatilojen neliömetreihin nähden. Joka tapauksessa Neolù on (myös) pelaajan ajankäytön näkökulmasta varsin ihanteellinen paikka treenata.

+3 Kolme erotuomaria
Myöhemmin tässä tekstissä tulen kritisoimaan italialaisia erotuomareita, mutta myönteisenä asiana sanottakoon, että tuomareita on joka ottelussa kolme ja että tämä ylimääräinen kolmas tuomari toimii ajanottajana. Italiassa ei tulisi kysymykseenkään, että virallisessa ottelussa ajanottajana toimisi Suomen tapaan joku kotijoukkueen taustahenkilö. Suomessa on kolmas erotuomari käytössä vain pudotuspeleissä, eikä silloinkaan hänen roolinsa ole jostain syystä ajanottaja, vaan pelkästään vaihtopenkkien rauhoittelija.

Erotuomarin asettamista ajanottajaksi seuratoimihenkilön sijaan puoltaa muutama tärkeä syy, joista ensimmäinen on ammattimaisuus. Erotuomari tuntee pelikellon päälle laittamiseen ja pysäyttämiseen liittyvät lajisäännöt. Keskimäärin erotuomari osaa myös kokemuksen myötä pitää keskittymistä yllä sekä havainnoida peliä tarkemmin kuin mattimeikäläinen. Toinen syy on puolueettomuus: erotuomari ei viivytä tai aikaista kellon käyttöään kotijoukkueen eduksi. Terveisiä vaan kellovastaavalle Sieviin kevään 2011 ensimmäisen puolivälierän tapahtumista. Nostetaan vielä kolmantena esiin harvinaislaatuisempi tilanne, että erotuomari sattuisi loukkaantumaan pahasti ottelun aikana. Pitäisikö tällöin vain toivoa, että katsomosta tai puhelusoiton päästä löytyisi pätevä varaerotuomari vai jatkettaisiinko peliä yhdellä tuomarilla?

Kolme erotuomaria on hyvä määrä futsalottelun läpiviemiseksi.

Kolmannen erotuomarin ottelupalkkio miesten Futsal-liigassa on kuluvalla kaudella 87 €. Laskennallisesti runkosarjan kustannus yhdelle joukkueelle olisi siis 11 ottelun perusteella 957 €. Tähän päälle lisätään vielä matkakulut, jotka tosin voidaan minimoida käyttämällä paikallista kolmatta erotuomaria. En jaksa näiden summien perusteella uskoa, että ajanottajaerotuomarin käyttöönotto Suomessa olisi taloudellisesti kynnyskysymys, vaikka se lankeaisikin seurojen maksettavaksi. Tämä on vain hinta, joka ammattimaistumisesta on maksettava.

Mainittakoon kolmannen erotuomarin lisäksi myös lääkärin läsnäolo otteluiden aikana, mikä kuuluu Italiassa kotijoukkueen velvoitteisiin. Tämä mahdollistaa normaalia vakavimmissa loukkaantumistapauksissa nopean ja osaavan ensiarvion vamman laadusta.

+4 Esittelyt ja kättelyt
Toisin kuin monesti Suomessa, Italiassa alkuesittelyt ja loppuseremoniat hoidetaan sujuvasti ilman turhaa seisoskelua. Kolikonheitto rivissä, vihellys pilliin ja taputukset yleisölle, kätellään vastustajan pelaajat SEKÄ taustahenkilöt (miksei Suomessa?), otetaan joukkuekuva ja peli voi alkaa. Ottelun jälkeen toistetaan sama kaava: pelaajat riviin, pilli soi, aplodit, kättelyt ja homma on paketissa. Ei siis mitään pelaajaesittelyitä nimi nimeltä, parhaiden pelaajien palkitsemisia tai muita pitkiä seremonioita, vaan tehokkaat ja asianmukaiset alku- ja loppurutiinit.

Tiedostan, että seurojen johtoportaissa ottelutapahtumia pitää ajatella myös markkinoinnin ja yleisön houkuttelevuuden näkökulmasta, mutta ylimääräiset ohjelmanumerot voitaisiin mieluummin vetää läpi tauolla tai aikalisien aikana. Valoshowt tai muut vastaavat ovat parhaimmillaan upeita eikä tämä asia ylipäätään ole tärkeysasteeltaan järin suuri, mutta halusin silti tuoda esiin italialaisen näkökulman aiheeseen liittyen.

Pikaiset kättelyt Bubi-ottelun jälkeen. 0-0 kotona ei tyydytä.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Täällä on nimittäin monia otteluun liittyviä asioita, jotka hoidetaan erikoisella tavalla - tai ei hoideta ollenkaan. Siirrytäänpä siis seuraavaksi niihin asioihin, jotka Suomessa tehdään paremmin.

-1 Erotuomareiden toiminta
Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että italialaiset erotuomarit haluavat jostain syystä olla paljon esillä ja näyttää valta-asemansa kaikille pelihallissa oleville. Tämä alkaa siitä, että he saapuvat pelipaikalle puvut päällä tutkimaan kenttää ja ottamaan tilan haltuun. Jatkoa seuraa alkulämmittelyn jälkeen, jolloin tuomarit käyvät molempien joukkueiden pukukopeissa tarkistamassa pelaajien henkilöllisyydet ja varusteet.

Ottelun aikana tuomareiden kanssa on monesti vaikea kommunikoida asiallisesti. Esimerkiksi edellisessä kotiottelussamme 15.12. pyysin melko normaaliin sävyyn rajapotkumme jälkeen tuomaria tarkkailemaan vastustajan pelaajien etäisyyttä palloon. Vastaukseksi sain tiukan puhuttelun, jonka sanoma oli, että "täällä puhun ja määrään minä"! Teitittely kuuluu tietysti asiaan, vaikka paradoksaalisesti kunnioitus rakoilee puolin ja toisin.

Jos erotuomarilla on mahdollisuus antaa keltainen kortti, niin sen hän yleensä tekee - näyttävästi, turhia miettimättä ja jopa maassa makaavalle pelaajalle alleviivaten tällä ylempiarvoisuuttaan. Tämän sain itse kokea jo edellä mainitsemassani ottelussa, kun sain näyttelemisestä toisen varoituksen ja ulosajon kuusi minuuttia ennen ottelun päättymistä. Myönnän, että vastustajan 7. rikkeen sekä tätä seuraavan 10-metrisen esteettömän vapaapotkun kalastelu sai minut kaatumaan kontaktista huolimatta melko helposti. Keltainen kortti kyseisestä tilanteesta oli kuitenkin melko kova tuomio ottaen huomioon, että se johti ulosajoon. Peliä olisi voinut esimerkiksi vain jatkaa vastustajan rajapotkulla. Tilanne on nähtävissä tältä Facebookin otteluvideolta ajassa 31.46. Jokainen voi tehdä siitä omat päätelmänsä.

Italialainen futsaltuomari elementissään.
Tietovisakysymys: mikä suomalaisjoukkue on pelannut kuvan parketilla?

Yhteenvetona voidaan sanoa, että suomalaisia erotuomareita on täällä tullut hieman ikävä. He hoitavat usein hommansa asiallisesti ja keskusteluyhteyden säilyttäen, palvelevat peliä eivätkä halua ottaa ratkaisijan viittaa harteilleen. Toivon itse jo maksaneeni kaikki oppirahat italialaisiin tuomareihin liittyen.

-2 Palautuminen ja huoltotoimenpiteet
Vaikka otteluissa mukana olevan taustahenkilökunnan määrä on kiitettävällä tasolla, palautumistoimenpiteet tuntuvat monesti laiminlyödyiltä. Esimerkiksi pelin jälkeen emme tee minkäänlaista loppuverryttelyä tai -venyttelyä, vaan painumme suoraan koppiin loppupalautetta kuulemaan. En ole palautumisen hyötyjen paras asiantuntija, mutta ainakin itse olen tottunut tekemään noin 10 minuutin loppuverryttelyn aina treenien ja pelien jälkeen, ja kokenut tämän hyödylliseksi. Iltatreenien jälkeen sentään teemme yhdessä loppuvenyttelyt 2-3 iltana viikossa silloin, kun apuvalmentaja Giovanni on paikalla.

Niin ikään huoltolaukkumme sisältö on kylmäpussit poislukien olematon. Itse en normaalitilanteessa tarvitse sieltä mitään ottelutapahtuman aikana, vaan tarvittaessa tuon mukanani omat lämpögeelit ja särkylääkkeet. Suomessa huoltolaukun sisältö on sen sijaan usein varsin kattava ja pelaajat hyödyntävät sitä: sieltä löytyy erilaisia laastareita, sidetarvikkeita, sakset, särkylääkkeitä sukka-, urheilu- ja kinesioteippejä, kylmä- ja lämpöhoitotarvikkeita, muovikelmua, kumihanskoja, puudutusgeeliä ja kaikkea muuta, joilla vammoja ja kipuja voi ehkäistä sekä hoitaa. Vesihuolto toimii täällä Italiassa myös eri tavalla, sillä treeni- ja ottelutapahtumissa käytettävä vesi juodaan kaupasta ostetuista puolen litran muovipulloista. Ei kovin ympäristöystävällistä siihen nähden, että hanavesikin on täysin juomakelpoista.

Kolmas palautumiseen liittyvä asia on ravinto. Italiassa pukukopissa ei tarjota seuran puolesta hedelmiä, pähkinöitä, palautusjuomia tai ylipäätään mitään suuhun pantavaa. Ne olen jo tosin aikojen alusta asti tottunut hoitamaan itse, joten sopeutuminen tähän ei ole tuottanut ongelmia. Pidemmillä vierasreissuilla seura sentään tarjoaa pelin jälkeen täytettyjä sämpylöitä tai pizzapaloja ja crostataa, eli eräänlaista marmeladilla päällystettyä piirakkaa. Ovathan ne tietysti tyhjää parempia, mutta näiden antimien terveellisyyskerroin ei ole kovin korkea. Esimerkiksi lokakuisella Sardinian vierasreissulla - jonne siis lensimme aikaisin aamulla Milanosta - söimme lounaan ottelupaikkakunnalla klo 11 aikoihin, peli alkoi klo 14.30 ja seuraavan lämpimän aterian söin kotiin palattuani illalla klo 23 aikoihin. Ei siis mikään ihanteellinen matka kokonaisrasituksen, levon ja tankkauksen kannalta.

Pizzat ja crostatat syödään aina ulkoilmassa, koska ruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Tässä alkusyksyn (Italiassa kesä) kuvassa on pysähdytty huoltoaseman parkkipaikalle.

-3 Puhuminen
Lähtökohtaisesti pidän itseäni avoimen keskustelun ja asioiden halki puhumisen puolestapuhujana, mutta Italiassa olen huomannut, että liika puhuminen voi myös kääntyä - jos ei nyt itseään vastaan - niin ainakin tehottomaksi ja puuduttavaksi. Tavallisesti päävalmentajamme Pino pitää meille pelaajille 2-3 viikoittaisen treenitapahtuman aikana motivointiin, keskittymiseen ja työnteon tärkeyteen liittyvän puheen, joka yhdistää joukkueen yhteisen menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden. Voi olla, että italialais- ja brasilialaispelaajille tämä toimiikin, mutta itselleni nämä ammattilaisuuteen liittyvät asiat ovat tietyllä tapaa itsestäänselvyyksiä, jolloin puheesta tulee helposti itseään toistavaa.

Jos treeneissä seuran taustahenkilöillä tai valmentajilla ei ole mitään sanottavaa koko pelaajajoukolle, niin usein treenien aikana kuitenkin hoidetaan puhumalla joitakin kahdenvälisiä asioita. Esimerkiksi päävalmentaja puhuu presidentin tai urheilutoimenjohtajan kanssa, jolloin treenin alku viivästyy. Tai valmentaja/ urheilutoimenjohtaja puhuu jonkun pelaajan kanssa treenin jo alettua. Tämä kaikki on pois treenaamiseen käytetystä ajasta. Puhumiselle on toki hyvä varata aikansa ja paikkansa, mutta ei treeniajan kustannuksella.

Ottelupalavereissa puolestaan mielen valtaa ajoittain infoähky, sillä Pino saattaa haluta sen yhteydessä kerrata useita olennaisia pelin elementtejä: erikoistilanteet, erikoistilanteiden puolustaminen, prässinpurut, hyökkäysrotaatiot, puolustusperiaatteet. Nämä kaikki pelaajilla pitäisi olla valmiiksi tiedossa ja kerrattuna mielessään viimeistään peliä edeltävän päivän aikana, jolloin ottelupalaverissa riittäisi hyvin 2-3 vastustajan näkökulmasta tärkeän asian esiin nostaminen ytimekkäällä tavalla. Ylipäätään relevantti ja tiiviisti esitetty pelin sisältöön liittyvä puhe höystettynä yhdellä tai kahdella mentaaliseen valmistautumiseen liittyvällä ajatuksella on sitä, mistä itse koen saavani eniten hyötyä.

Ottelupalaverit venyvät joskus turhan pitkiksi.

Lopuksi haluan sanoa, että kaiken kaikkiaan Pino on loistava valmentaja. Hän tietää paljon lajista, osaa analysoida peliä ja pelaajia, tietää kokemuksestaan miltä tuntuu olla pelaaja, johtaa joukkuetta edestä, kantaa vastuunsa, ei korota ääntään tarpeettomasti ja ansaitsee kunnioituksensa pelaajien silmissä. Edellä esittämäni kritiikistä huolimatta hänen sanojaan ja tietyssä mielessä jopa viisauttaan kannattaa kuunnella, vaikka ajoittain puhe muuttuukin hieman pitkäpiimäiseksi. Ehkä tämä puhumisella asioiden selventäminen ja uusintaminen on ylipäätään vain tavallinen osa italialaista valmennuskulttuuria, johon itse en ole vielä hiljaisempana suomalaisena täysin tottunut. Itse mieluummin "puhun" kentällä ja pukukopissa pikemminkin tyyneydellä, jokapäiväisillä teoilla ja omalla esimerkillä.

-4 Peliasusäätö
Italialaisessa futsalissa pelaajat vaihtavat seuraa usein uransa aikana, eikä varsinaista seurasidettä tai -uskollisuutta ehdi muotoutua Suomeen verrattuna kuin pienelle joukolle korkeimpien sarjatasojen pelaajia. Ainakin kuvaannollisesti verrannollinen fakta tälle vähäiselle sitoutuneisuudelle on se, että Italialaisessa korkeimpien sarjatasojen futsalissa ei tunneta kotipeliasua. Otteluun paikalle tuleva kotiyleisö ei siis saa tietää etukäteen, pelaako oma paikallinen joukkue tänään valkoisissa vai punaisissa. Eivätkä tätä muuten saa tietää pelaajatkaan ennen kuin paikan päällä pelihallilla selviää, minkä värisen peliasun vierasjoukkue on ottanut mukaan. Itselleni tämä tarkoittaa sitä, että en voi usein pukea hyvissä ajoin valmiiksi oikeanväristä pitkähihaista aluspaitaa tai oikeanvärisiä sukkia. Tästä seuraa edelleen, että omatoiminen lämmittelyaikani ennen varsinaista yhteistä lämmittelyä saattaa kutistua lyhyemmäksi.

Tämä peliasusäätö ja ykköspeliasun puuttuminen varmasti hämmentää suomalaisia ja oletettavasti monia muitakin. Itse pelaamme vierasottelut aina punaisella paidalla ja sukilla, kun taas kotiottelut ovat toistaiseksi jakaantuneet noin puoliksi punaisen ja valkoisen kesken. Italiassa ei ilmeisesti tunneta Suomessa käytössä olevaa sähköpostitse toimitettua ottelukutsua, jonka kotijoukkue lähettää vierasjoukkueelle ja erotuomareille. Siinä voitaisiin ilmoittaa esimerkiksi pelipaikka ja -aika, lämmittelyaika, lippujen hinnat ja vierasjoukkueen kiintiöt, muut mahdolliset erikoisuudet - ja kotijoukkueen peliasun väri.

Kummallakohan tänään pelataan?

Tähän päättyy tekstiosuuteni italialaisen ottelutapahtuman plussista ja miinuksista. Lopuksi kerron vielä ottelukuulumiset sekä viime aikoina tapahtuneet muutokset pelaaja- ja taustahenkilöstössä. Joulukuun alussa Mantova haki ilman minua Sardinian saarelta selvän 1-8 -vierasvoiton lohkon ylivoimaiselta heittopussilta Ossilta. Lähtö Mantovasta Milano-Bergamon lentokentälle oli klo 3.45 yöllä ja paluulento olikin järjestetty mukavasti yhdellä vaihdolla Rooman kautta Veronaan. Jos joku ottelu sopi itselleni olla poissa maajoukkueotteluiden takia, niin se oli juuri tämä.

Lauantaina 15.12. pelasimme sen sijaan kotona tiukan ja hyvätasoisen ottelun sarjajohtaja Petrarca Padovaa vastaan. Sivusinkin jo tätä ottelua tuomareista puhuessani. Tulin ulosajetuksi ottelun loppupuolella meidän johtaessamme 3-2. Padova tuli miesylivoimalla tasoihin, mutta onnistuimme tekemään vielä voittomaalin tyylikkään takakiertokombinaation avulla. Näin ollen sarjakärki kaatui 4-3 ja kutistimme eron yhteen pisteeseen. Tämä ero kuitenkin käytännössä kumoutui viime viikonlopun häpeälliseen 8-3 -vierastappioon Villorbaa vastaan (Padova ei pelannut viikonloppuna). Ehkä luulimme itsestämme liikoja Padova-voiton jälkeen ja lähestyimme ottelua joululomatunnelmissa, sillä Villorba halusi enemmän, juoksi enemmän, blokkasi enemmän laukauksia ja ennen kaikkea iski murhaavasti nopeilla hyökkäyksillä epätasapainoiseen puolustukseemme.

Pelikiellollani oli luultavasti osansa joukkueen huonossa esityksessä, mutta meillä on nykyään silti vielä kahdeksan tasokkaan kenttäpelaajan rinki käytettävissä. Terävimmät syömähampaamme Arrepiu ja Leleco pelasivat tosin puolikuntoisina, mutta silti tekosyitä ei kannata etsiä. Otetaan siis peili kauniiseen käteen, niellään kriisipalaverin palauteryöppy sekä jatketaan työntekoa laadukkaasti ja keskittyneesti.

Niin, ne muutokset. Pelaajista italialaiset Giovanni ja Fabio lähtivät peliajan ja sopivamman roolin perässä Serie B:n seuroihin, mutta tilalle saatiin kaksi laatupelaajaa. Loris liittyi riveihin Serie A:n nousijajoukkue Metasta. Hän on Italian U21-maajoukkuepelaaja ja edusti viime kaudella aina välieriin asti päässyttä Serie A:n Came Dossonia päästen myös pelaamaan tässä huippujoukkueessa kohtalaisia minuutteja. Toinen vahvistus ei sen sijaan suomalaisille turhia esittelyitä kaipaa. Miika "Maagi" Hosio kyseli minulta syksyn aikana tietoja eri italialaisista seuroista ja osoitti halunsa kokeilla taitojaan uudestaan saapasmaassa viime kauden lyhyeksi jääneen Giovinazzo-pestin jälkeen. Kun selvisi, että meille haetaan pelaajia lähtevien tilalle ja sopimusehdot saatiin hoidettua kätevästi, oli kyseessä niin sanotusti "perfect match". Maagi on tullut varsin hyvin sisään joukkueeseen jo parin viikon aikana ja tulee tarjoamaan tärkeän panoksen joukkueen kevään tarinaan, vaikka ei vielä maalien makuun kahdessa ensimmäisessä ottelussaan päässytkään.

Hymy on herkässä, kun sarjakärki Padova on kaatunut kotona. Oikealla Loris ja hänen vieressään Maagi.

Taustojen osalta Alessandro, eli yksi lajivalmentajista, sekä fysioterapeutti Matteo ovat joutuneet jäämään pois ajankäytöllisistä syistä, mutta tilalle saatiin "lihastohtori" Vanni sekä "opiskelemaan tullut" seuran entinen pelaaja Pietro. Vanni ei ole koulutukseltaan fysioterapeutti, mutta kaikkea muuta lihakseen liittyviä huoltotoimenpiteitä hän osaa tehdä. Työt on jo aloitettu venyttelyn ja jokaiselle pelaajalle tehtävän lihaskartoituksen osalta. Pietro tuli puolestaan hakemaan lisäpisteitä valmentajatutkintoaan varten. Hän on aluksi enemmän oppipojan ominaisuudessa, mutta myöhemmin hänen roolinsa valmennuksen apuna kasvanee. Näiden kahden lisäksi alkuvuodesta on luvattu jokaiselle pelaajalle tapaaminen ja yksilöllisen ruokavalion suunnittelu  urheiluravitsemusterapeutin kanssa. Perinpohjaista ja mielenkiintoista.

Joulukuun viimeisenä viikonloppuna meillä ei ole ohjelmassa ottelua, vaan keskitymme sen sijaan treenaamiseen. Vuoden alussa edessä on haastava kotiottelu yhtä lohkon kovinta ennakkosuosikkia Astia vastaan. Olemme sarjassa tasapisteissä toisena ja kolmantena. Tammikuun ohjelma jatkuu vaikeana: pelaamme niin ikään kotona ylemmän keskikastin Genovaa vastaan sekä todella kinkkisen pitkän matkan vierasottelun torinolaista L84 vastaan, joka todellakin elää kotiotteluistaan. Valmistautukaamme näihin koitoksiin ja muihinkin tuleviin haasteisiin huolellisesti. Vuosi 2019 saa tulla.

Käymme salilla ja/tai uima-altaalla kerran viikossa. Jatkossa toivottavasti kaikki keskittyisivät enemmän liikkeiden tekemiseen kuin jutteluun ja kuvien ottamiseen.

P.S. Laita seurantaan toinenkin mielenkiintoinen suomalainen futsalblogisivusto futsali.fi jos et ole sitä vielä tehnyt. Itse kirjoitan sinne noin kerran kuukaudessa päivityksiä Serie A:sta eli Italian futsal-liigasta. Edellinen tekstini julkaistiin torstaina 27.12. Lisäksi sieltä löytyy monia erityyppisiä futsaliin liittyviä ajankohtaisia juttuja sekä Suomesta että maailmalta.

Felice anno nuovo!