Alkuvalssit Italian tapaan

Ciao belli!

Futsalkausi on pyörähtänyt käyntiin niin Suomessa kuin Italiassa. Tässä tekstissäni valotan hieman sitä, miten olemme täällä Mantovassa valmistautuneet kauteen ja miten varsinaiset kilpailulliset ottelut ovat osaltamme käynnistyneet.

Joukkueeni on siis Mantova C5 ja pelaamme toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Serie A2:ssa, johon seura on noussut kolmessa vuodessa Serie C2:sta eli 5. korkeimmalta sarjaportaalta. Tämä sarja on jaettu kolmeen 12 joukkueen lohkoon, ja me pelaamme pohjoisen Italian ja Sardinian saaren käsittävässä A-lohkossa. Joukkue aloitti kauteen valmistautumisen 31.8., eli varsin myöhään sarjakauden alkuun 6.10. nähden. Italiassa valmistautumisjakso on kuitenkin tapana pitää melko lyhyenä lähinnä siitä syystä, että pelaajille ei haluta maksaa palkkaa ennen syyskuun alkua. Meidänkin joukkueessamme on 11 pelaajaa, jotka eivät tee pelaamisen lisäksi mitään muuta - paitsi Fabio, joka valmentaa seuran U19-joukkuetta 2-3 kertaa viikossa. Valmistava jakso on siis lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi. Eikä siinä vielä mitään, että treenien tempo on kova, mutta kun ulkona oli ensimmäisen kolmen viikon ajan kunnon hellekelit ja hallissa ei ilmastointia. Niinpä hikoilin puuvillaisiin treenipaitoihini tänä aikana käsittämättömän paljon, sain puristaa paidastani aina reilusti hikeä pois.

Normaali viikkorytmimme koostuu neljästä iltatreenistä maanantaista torstaihin sekä kahdesta iltapäivätreenistä, jotka pidetään tiistaina ja keskiviikkona. Ensimmäisinä viikkoina treenasimme myös torstai-iltapäivisin ja perjantai-iltaisin, mutta nyt nuo treenit ovat jääneet pois, kun kuormaa on hieman kevennetty. Itselläni tosin on tapana tehdä perjantaisin kevyt, omatoiminen otteluun valmistava treeni, joka sisältää hieman juoksua, lihaskuntoa, muutaman terävän lyhytkestoisen suunnanmuutosspurtin sekä venyttelyn. Kaikki toiminta tähtää lauantain otteluun, johon viikko huipentuu. Sunnuntai huilataan.

Meillä on monipuolinen valmennustiimi, mikä tekee treenamisesta mielekästä ja kehittävää. Kukaan valmentajistamme ei ole täysipäiväinen, joten siksikin vastuita on jaettava. Fysiikkavalmentajamme Elena vetää maanantain iltatreeneissä lihaskunto-osuuden tai erilaisia hyppyjä ja askelluksia. Hän on usein vastuussa myös jommasta kummasta iltapäivätreenistä, jolloin työskentelemme kuminauhojen ja tasapainotyynyjen kanssa sekä venyttelemme huolellisesti. Näillä treeneillä kohennetaan siis pelaajien voimatasoja, räjähtävyyttä, tasapainoa ja liikkuvuutta. Toinen lajivalmentajamme Alessandro puolestaan hoitaa viikon toisen iltapäivätreenin sekä joskus myös yhden tai puolikkaan iltatreenin viikossa. Tällöin ohjelmassa on erilaisia höyniä sekä pienpelejä kosketusrajoituksilla ja erilaisilla maalintekosäännöillä. Pienessä tilassa pelin intensiteetti nousee korkeaksi; harjoitteiden painopiste on pelaajien teknisessä osaamisessa, lyhyen matkan nopeassa liikkumisessa sekä havainnointikyvyssä hyödyntää annettuja sääntöjä.

Kokenut ja pätevä päävalmentajamme Pino - joka toimi valmentajanani vähän aikaa myös viisi vuotta sitten Tridentinan kaudella - on vastuussa treenikokonaisuudesta sekä vetää yleensä kaikki iltatreenit. Tällöin keskitymme paljon joukkuetaktisiin asioihin, kuten eri hyökkäysjärjestelmien kertaamisiin, puolustus- ja prässipelin periaatteisiin, prässinpurkuihin, erikoistilanteisiin sekä etenkin loppuviikosta lentävän maalivahdin käyttöön. Lisäksi meillä on ottelulämmittelyistä ja treenien venyttelyosuuksista vastaava valmentaja Giovanni, joka hoitaa osuutensa hyvin. Yksittäisen treenin tyypillinen kokonaiskesto on 75-100 minuuttia, jota pidän melko lyhyenä, jos vertailukohdaksi asetetaan ottelutapahtuma, joka lämmittelyineen ja taukoineen kestää yleensä vähintään 135 minuuttia. Toisaalta treenaamme 6-7 kertaa viikossa, joten treenitunnit täyttyvät kuitenkin kiitettävästi.

Pallollisissa treeneissä kaikki toiminta lämmittelyt mukaan lukien tapahtuu pallon kanssa, mikä ei sovi kovin hyvin itselleni. Olen ratkaissut ongelman saapumalla hallille hyvissä ajoin ennen treenien alkua, jotta ehdin aktivoida keskivartalon ja jalkojen lihaksiani sekä joskus myös ottaa hieman juoksuaskeleita. Vaskon KaDyssa toteuttamia juoksutreenejä on myös ikävä, täällä sellaisia ei nimittäin ole. Pyrin kuitenkin itse tekemään kerran viikossa omatoimiset viivajuoksut iltapäivätreenin yhteydessä. Kuntosali- ja/tai uima-allastreeni tulee näillä näkymin osaksi treeniohjelmaamme maanantaiaamuun ensi viikosta alkaen. Puitteet treenaamiselle ovat kokonaisuudessaan hyvät, sillä halli sijaitsee seitsemän minuutin kävelymatkan päässä kotoa ja sinne pääsee aina halutessaan tekemään omatoimitreeniä.

Niin, se halli. Kotikenttämme nimi on Neolù ja se sijaitsee hieman syrjässä kaupungin keskustasta maahanmuuttajien asuinalueella, Mantovan "Huhtasuolla" niin sanoakseni. Suuria ja hulppeita peliareenoita kutsutaan täällä nimellä "palazzetto", mutta meidän hallimme on pelkkä "palestra", eli sananmukaisesti (kunto)sali. Rakennuksessa on pienenpieni aula, voimistelusali, pienehköt pukukopit, 38x19 m parketti ja kolmen penkkirivin katsomot, joiden maksimikapasiteetti on seinäkyltin mukaan 96 henkeä. Ei siis kovin hohdokasta, mutta itse parketti on erinomainen, ja se riittää ainakin minulle.

Yläkuvassa kotikenttämme Neolù. Alakuvassa "palazzetto" Veronasta, jossa pelasimme yhden harjoitusottelun.

Siirrytäänpä sitten itse otteluihin. Kovan treenaamisen, riittämättömän peruskuntotason sekä mahdollisesti puutteellisen lämmittelyn takia moni avainpelaajistamme on kärsinyt pienistä vaivoista emmekä tainneet saada kaikkia pelaajiamme kertaakaan käyttöön harjoitusotteluissa. Pelasimme alkuvaiheessa tiiviissä tahdissa yhdeksän päivän sisään viisi ottelua, joista kaksi samana päivänä turnausmuotoisesti. Yleensä peliaika oli 2x30 minuuttia juoksevaa aikaa. Näissä otteluissa vastustajat olivat Serie C:stä ja B:stä, joten voitimme kaikki ottelut melko kivuttomasti yhteismaalierolla 32-4. Syyskuun 22. päivä pelasimme ensimmäisen virallisen ottelumme Vicenzassa (Serie B) ja otimme tuliaisiksi selvän voiton 2-6. Tämä oli Coppa della Divisionen ottelu. Suomen näkökulmasta kyseinen kilpailu on "perinteinen" - ei tosin nykymuotoinen - cup, joka pelataan aluksi alueellisesti, jossa voi kohdata muiden sarjatasojen joukkueita ja jossa vain voittaja jatkaa. Itse odottelin tällöin vielä siirtopapereita, joten seurasin ottelun katsomosta käsin.

Lauantaina 29.9. oli vuorossa Coppa Italian ottelu vieraissa Carrè Chiuppanoa vastaan. Coppa Italia on täällä perinteinen ja korkeassa arvossa pidetty kilpailu, jossa pelataan cupmuotoisesti saman sarjatason joukkueita vastaan. Serie A2:ssa kilpailu on järjestetty siten, että aluksi kukin kolmesta lohkosta on jaettu neljään kolmen joukkueen ryhmiin. Näissä ryhmissä pelataan yksinkertainen sarja, jossa jokainen pelaa kerran kotona ja kerran vieraissa. Lopuksi tehdään sarjataulukko, jonka perusteella kunkin ryhmän paras jatkaa eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Tässä vaiheessa 12 jatkoon edennyttä joukkuetta jaetaan taas neljään ryhmään, joista voittajat etenevät lopputurnaukseen.

No niin, sitten yritän tiivistää itse ottelun, joka oli itselleni virallinen ensiesiintyminen Mantovan paidassa. Ottelu oli lievästi sanottuna värikäs ja tapahtumarikas. 18 sekunnissa olin antanut harhasyötön, josta seurasi Carrèn hyökkääjän ja maalivahtimme taistelutilanne vapaasta pallosta. Hyvin kyseenalaisesti tilanteesta vihellettiin Carrèlle vapari, veskarimme sai keltaisen kortin ja loukkasi säärtään (pystyi kuitenkin jatkamaan). Vaparista tuli poikittaissyöttö ja laukaus, joka olisi mennyt ohi, jos se ei olisi kimmonnut maaliin - jalkojeni välistä. Tervetuloa siis takaisin Italian kentille!

Tämän jälkeen onnistuin kokoamaan itseni suhteellisen hyvin, ja kaksi kertaa pallonriistoistani seurasi meidän maali. Ensimmäisellä jaksolla karkasimme jo 1-3 -johtoon, toisella jaksolla johdimme vielä 2-4 ja 4-5, kunnes jouduimme taipumaan tasapeliin 30 sekuntia ennen loppua lentävää maalivahtia vastaan puolustaessamme. Kuuma ottelu sisälsi muun muassa seuraavat tapahtumat:
- 12 keltaista ja kolme punaista korttia (kaikki ulosajot kahdella keltaisella)
- kakkosvalmentajamme Giovanni lensi katsomoon 8 minuutin pelin jälkeen
- meille maali kummallakin jaksolla Carrèn 6. rikkeen jälkeen
- Carrèlle kaksi vaparimaalia ja kaksi maalia 5v4
- sain iskun vastustajan kädestä samaan kohti ylähuultani kolmesti pelin aikana.

Kuka haluaa kahvin? Giovanni tarjoaa katsomokomennuksensa takia.

Kuohuttavin tapahtuma nähtiin kuitenkin toisella jaksolla kun Balkanin vahvistuksemme Ziba jäi hyökkäyksemme jälkeen maassa maaten pitelemään olkapäätään vastustajan päätyviivalle. Carrè lähti nopeaan 4v3 hyökkäykseen, joskin he ehtivät nähdäkseni syötellä palloa riittävän monta kertaa huomatakseen, että meiltä on yksi pelaaja poissa pelistä. Tuomari ei viheltänyt peliä poikki ennen kuin brassipelaajamme Willy teki selvän kontaktirikkeen. Seuraus: Willylle toinen keltainen kortti, ulosajo, Carrèlle 4v3 ylivoima, jonka tietenkin kapitalisoivat maaliksi. Voi sanoa, ettei kenelläkään ollut ulosajoa edeltävässä tilanteessa riittävästi pelisilmää ehkäistä tilanteen eskaloitumista.

Kaiken kaikkiaan tasapeli oli kuitenkin tyydyttävä tulos, vaikka etenkin pallollinen peliesityksemme jätti paljon toivomisen varaa ja voitto valui viime hetkillä käsistä. Vieraspelit ovat harvoin tällä tasolla helppoja ja tasapeli antaa meille joka tapauksessa mahdollisuuden taistella cupin jatkopaikasta kotona Milanoa vastaan marraskuun alussa. Milano nimittäin voitti "triangolaren" toisessa osassa Carrèn kotonaan 6-3. Eli voitolla etenemme 12 parhaan joukkoon, muilla tuloksilla Coppa Italian taival katkeaa kahteen otteluun.

Sarja-avaus oli edessämme 6.10. Genovaa vastaan vieraissa. Pitkä, väsyttävä ja loppuvaiheessa myös mutkainen vierasreissu, monta tuntia istumista ahtaissa pakettiautoissa ja lounaspöydässä, pieni kenttä muovialustoineen sekä muutaman avainpelaajan epävarma pelikunto eivät tarjonneet kovinkaan otollisia lähtökohtia ottelulle. Niin vain kuitenkin osoitimme kypsymisen merkkejä viikon takaisesta cupin ottelusta. Pystyimme kontrolloimaan hieman paremmin ottelutapahtumia myös pallon kanssa, vaikka enimmäkseen puolustimmekin tarkasti omalla kenttäpuoliskolla. Sain kunnian tehdä avausmaalin itselleni epätyypilliseen tapaan takatolpalta maalivahdin sylkemään palloon. Ottelu oli hyvin tasainen ja ratkesi vasta viimeisen neljän minuutin aikana hyväksemme 2-5 (maalikooste alla). Tämä tarkoitti sitä, että olemme ensimmäisen kierroksen jälkeen piikkipaikalla, sillä viidestä muusta pelistä kolme päättyi tasan ja kaksi pienemmällä voittomarginaalilla. Sarja vaikuttaa siis erittäin tasaiselta ja ristiinpelaamista tulee varmasti tapahtumaan paljon.

Tunnelma joukkueessa ottelun jälkeen oli tietenkin hyvä. Suurin osa otteluista tällä tasolla tulevat vaatimaan kärsivällisyyttä, sitkeyttä, tarkkuutta ja uhrautumista koko 40 minuutin ajan, jos pisteitä haluaa kerryttää sarjataulukkoon. Joukkuepelimme ei ole lähellekään valmista, mutta pelaajat alkavat vähitellen tuntemaan toisiaan paremmin kentällä - ja tietenkin myös siviilissä. Olemme huomanneet, että pelaajarinkimme laajuus ja laatu riittävät kyllä tälle tasolle. Kaksi edellistä tulosta ja ylipäätään tappioton rekordi antavat ennen kaikkea itseluottamusta ja rauhallisuutta seuraaville otteluille, vaikka yhteispelin rakentamista täytyy tietenkin jatkaa laadukkaalla päivittäisellä tekemisellä. Oman osuuteni joukkueessa tähän asti voin tiivistää vielä kolmella sanalla: pohjapelaajana big minutes.

Voittajien on helppo hymyillä.

Tässä oli siis hieman yleiskatsausta siitä, miten treeneissä ja peleissä hommat ovat lähteneet käyntiin. Jatkossa tulen kirjoittamaan tarkemmin muun muassa omasta roolistani joukkueessa, joukkuekavereistani, harjoittelustamme sekä muista rajatummista aiheista, jotka tuntuvat ajankohtaisilta ja mielenkiintoisilta. Odotellessa kannattaa laittaa seurantaan joukkueemme FB-sivu (josta löydät muuten myös huonolaatuisena tallenteena yllä raportoimani kuuman cup-ottelun Carrèa vastaan) sekä meidän lohkon tulospalvelusivu, jonka voi ottaa viikkorutiinikseen tarkastaa aina lauantai-iltaisin klo 19 maissa. Tulevana lauantaina edessä onkin kotidebyytti torinolaista L84:a vastaan.

A dopo!