Mietimme Jukan kanssa, mikä on ollut silmiinpistävää täällä Italiassa - noin niin kuin futsaliin liittyen. Summattiin tämmönen helposti lähestyttävä lista, ettei koko tarina hajoa käsiin.
1. Lähes kaikki joukkueet puolustavat kärsivällisesti ja organisoidusti.
Etenkin vieraissa vastustajat puolustavat todella kärsivällisesti ja sulkevat vaaralliset syöttösuunnat tunnollisesti. Ainoa hurlumhei-pelimme on ollut vierasottelu Milanossa, jossa kenttä oli alimittainen. Esimerkiksi kotipelissämme Carmagnolaa vastaan - jonka hävisimme 0-1 - tuntui siltä, että jokaisen vedon edessä olisi aina vähintään kolme miestä ikään kuin muuriin asettuneena. Olemme etenkin kotipeleissä hallinneet palloa, mutta liian usein hyökkäykset ovat kuivuneet tehottomaksi pyörittelyksi ilman syvyyttä. Lopulta kärsivällisempi ja kokeneempi vastustaja on käynyt iskemässä maalin. Tätä tarinaa ollaan nyt lähdetty joukkueen kanssa muuttamaan, ja vuoden 2013 viimeinen ottelu Forlìa vastaan olikin jo muutos selvästi parempaan: kurinalainen puolustus toimi vihdoin meidänkin toteuttamana ja päästimme vain yhden maalin (lopputulos 1-1 vaikka voittoonkin oli täydet ainekset). Vuosi 2014 alkoikin sitten jo voitolla sarjajumboa vastaan, mutta varsinaiseen testiin ei tuossa ottelussa puolustuksemme joutunut (lopputulos 1-4).
2. Joukkueet pelaavat käytännössä ottelut läpi 5-7 pelaajalla, kahdella ketjulla pelaa aniharva.
Tuoreita mutta keskinkertaisia jalkoja ei käytetä, jos tuoreet mutta keskinkertaiset jalat on huonompi vaihtoehto kentälle kuin väsyneet mutta taitavat jalat. Niinpä esimerkiksi Pesarofano pelaa käytännössä ottelun 4-5 kenttäpelaajalla muiden istuessa kiltisti penkillä. Meillä kierrätystä on hieman enemmän, mutta neljä pelaajaa on kentällä selkeästi muita enemmän.
3. Lähes kaikilla joukkueilla on vähintään yksi ”supertähti”, joka yleensä on brasilialainen ja mättää paljon maaleja.
Sama pätee myös moniin Serie B:n joukkueisiin. Näiden "bombereiden" erityisominaisuutena on useimmiten kyky haastaa yksi vastaan yksi -tilanteissa. Italialaiset pelaajat ovat usein ns. täytepelaajia. Poikkeuksena toki meidän supernopea Cristiano Fusari, 22, josta voi kasvaa vielä isokin pelaaja, mikäli poika jaksaa nostaa päätänsä hieman kentällä ja ajatella Peliä. Olipa syksymmällä Italian maajoukkuevalmentajakin miestä tarkkailemassa meidän treeneissämme.
 |
| Gruppo Fassinan brassi Dudu on mättänyt tällä kaudella jo yli 20 maalia. |
4. Siirtomarkkinoiden ”hullut päivät” joulun alla.
Monet pelaajat vaihtavat maisemaa joulukuussa, mikä päti myös meidän joukkueeseen. Kaksi pelaajaa seura laittoi tien päälle jo ennen siirtoikkunaa, ja neljä pelaajaa poistui omasta tahdostaan siirtoikkunan auettua. Sen enempää taustoja ruotimatta voidaan sanoa olevan melko yleistä, etteivät kaikki asiat seuroissa ja varsinkin seurojen taustoissa toimi. Esim. liigajoukkue Marca Futsal päätti pelata kauden loppuun alle 21-vuotiaiden joukkueella ja lähettää ammattilaiset toisiin joukkueisiin (lähinnä Luparenseen ja Astiin). Meidän lohkomme Lecco kirjoitti vihaiseen sävyyn kotisivuillaan kaikkien pelaajien olevien vapaita menemään, kun he hävisivät meille 5-4 joulukuun puolessa välissä. Huvittavaa ajatella, että tällainen siirtoikkunabordello olisi päällä suomalaisesssakin futsalissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti