Aostan keikka - vieraspelireissulla Italiassa

Ciao! Kuten osa teistä lukijoista jo varmaan tietääkin, alkukautemme ASD Futsal Tridentinan riveissä Serie A2:sen pohjoislohkossa ei ole sujunut aivan nuottien mukaan. Joukkueemme kausi alkoi 5.10, mutta ensimmäisen kolmen kierroksen ajan jouduimme odottamaan pelilupiemme saapumista, koska Italian jalkapalloliiton toimistolla näitä asioita kuulemma hoitaa tasan yksi henkilö, jolla oli ja on edelleen muutama muukin siirtopyyntö työpöydällä. Ensimmäisessä ottelussa yhtä sarjan ennakkosuosikkia New Team FVG:ta vastaan tuli vieraissa niukka mutta ansaittu 6-4 –tappio. Seuraavasta kahdesta kotiottelusta tuloksena oli vain yksi piste, jonka saalistimme ehkäpä sarjan heikointa joukkuetta Dolomitica Futsalia vastaan 3-3 –tasapelillä. Sen sijaan BiTecnology Reggiana vei pisteet mukaansa 2-3 –voitolla. Molemmat olivat pienten marginaalien otteluita, ja pisteitä olisi voinut näistä tulla enemmänkin. Kapea rinki ja molempien otteluiden lopuissa hankittu punainen kortti veivät tällä kertaa voiton avaimet käsistä.

Sitten kun pelilupa-asiamme vihdoin saatiin kuntoon keskiviikkona 23.10., meni Mikolta samana päivänä aamutreeneissä vasen olkapää sijoiltaan. Onni ei siis ole suosinut, mutta tällä hetkellä Mikko kuntouttaa olkapäätään hyvää vauhtia. Itse kuitenkin pääsin tekemään debyyttini Serie A2:ssa lauantaina 26.10. vierasottelussa Aostaa vastaan. Mutta millainen oli kaikkiaan tämä futsalpelaajan Pelipäivä? Siitä alla tarkemmin.

Klo 7.17

Lähtö pitkälle vieraspelireissulle Aostan laaksoon 375 kilometrin päähän lähelle Ranskan rajaa on varsin aikaisin, kuten arvata saattaa. Tarkemmin sanottuna klo 7.00, mikä Italiassa tarkoittaa siis 7.17. Matkaan lähdetään kotikaupungistamme Roveretosta kahdella yhdeksän hengen pikkubussilla kuun loistaessa taivaalla. Mukana on kahdeksan pelikuntoista pelaajaa, kaksi maalivahtia, kaksi muuta pelaajaa (loukkaantunut Mikko ja pelikiellossa oleva Nicola), huoltaja sekä tiedottaja. Hieman jutustelua ja lehden lukua, jonka jälkeen unta kaaliin. Ensimmäinen pysähdys on 45 minuutin päästä Veronassa, josta otetaan kyytiin päävalmentaja, kakkosvalmentaja ja yksi pelaaja. Sitten voi taas jatkaa unia.

Ruokailua odotellessa.

Klo 10.35

Matka on taittunut nopeasti eikä hereillä ole ehtinyt olla kauan. Pysähdymme lounastauolle jonnekin Verresin tienoille, josta ei ole enää pitkä matka Aostaan. Ja lounastaukohan ei ole Italiassa mikään hätäinen puolen tunnin ruokailu ABC:llä, vaan se sisältää puolen tunnin odottelun pihalla sekä ennen ruokailua että sen jälkeen. Tässä välissä tietenkin myös syödään paikallisessa ravintolassa neljän ruokalajin ateria. Ensin alkusalaatti, sitten pasta-tomaattikastike-parmesaani –yhdistelmä, tämän jälkeen grillattua kanaa, ja lopuksi vielä jälkiruoaksi ”crostata” aprikoosihillolla. Näillä eväillä on hyvä lähteä peliin. Autot käynnistyvät uudestaan 12.24, eli ruokailu kesti kaikkiaan vajaat kaksi tuntia!

Klo 12.50

Saavumme hyvissä ajoin perille otteluhallille Aostaan. Halli on lievästi sanottuna erikoinen – se on nimittäin ohutkattoinen, kaikuva kuplahalli, jonne on tuotu parketti ja muutama katsomorivi. Pukukopit eivät ole siisteimmästä päästä, eikä itse hallikaan ole kovin kaunis ilmestys. Parkettikin on varsin liukas. Joka tapauksessa ei anneta olosuhteiden häiritä, pelaamaanhan tänne on tultu! Hyvä lämmittely ja sitten takaisin pukukoppiin, jonne tuomarit tulevat tarkastamaan henkilöllisyydet (kyllä, näin Italiassa!) ja pelinumerot.

Klo 14.30

Ottelu alkakoon. Saamme ensimmäisellä jaksolla noin 5-7 kohtalaista maalintekopaikkaa, mutta pallo ei mene sisään. Aosta kuitenkin hallitsee enemmän palloa, ja pääsee yrittämään maalintekoakin monesti, mutta maaleja ei nähdä ennen kuin puoli minuuttia ennen ensimmäisen jakson päätöstä. Aosta on painanut hyökkäyksensä lähelle meidän maalia, ja noin 10 metristä lähtevä laukaus ohjataan takatolpalta sisään. Tauolle siis 1-0 –tappioasemassa.

Aostassa oli erikoinen peliareena. Ei kovin hohdokas kuplahalli.

Toista jaksoa on pelattu neljä ja puoli minuuttia, kun Aosta saa vapaapotkun hyvästä paikasta aivan kuuden metrin kaaren ulkopuolelta. Suora veto painuu maalivahtimme ”puikoista” sisään, ja tilanne on 2-0. Tämän jälkeen peli pysyy tasaisena. Meidän pitää nostaa hieman prässiämme, joka ajoittain toimii ja ajoittain ei. Aosta saa tilanteita nopeista hyökkäyksistä, mutta meilläkin on omat paikkamme maalata. Vaikeaa kuitenkin on. Taitava brassimme Marcio Belleboni nostaa lopulta meidät mukaan taistelemaan pisteistä. Jalka vapaaksi oikealla laidalla ja veto painuu lopulta Aostan pelaajan kautta sisään. 2-1, kun kellossa on 37.00. Tämän jälkeen otamme pian lentävän maalivahdin käyttöön. Emme saa kuitenkaan pidettyä palloa tarpeeksi pitkiä aikoja, ja lopulta ottelu ratkeaa siihen, kun lentävä maalivahtimme pitää palloa yli neljä sekuntia omalla puolustusalueella. Tästä tulee epäsuora vapaapotku, johon Aosta reagoi nopeammin kuin me. Syöttö oikeaa kulmaa kohti, josta Aostan ”Radik” Ruiz Fernandez liukuu pallon sisään. 3-1 puoli minuuttia ennen loppua ja peli on taputeltu. Nämä jäävät myös loppulukemiksi.

Vaikka tuloksena olikin tappio, niin silti pelaaminen maistui itselleni mukavalta neljän viikon pelaamattomuuden jälkeen. Pelasin flunssaisena isot minuutit, mikä ei voinut olla vaikuttamatta jonkin verran myös pelisuoritukseen. Itse sain vartioitavakseni edellä mainitsemani Ruiz Fernandezin, jonka sain pidettyä melko vaarattomana. Hyökkäyspäässä rakentelin muutamia tilanteita, mutta itse en päässyt juurikaan yrittämään viimeistelyä. Kaiken kaikkiaan tämä oli itseltäni kohtuullinen peli, vaikka parantamisen varaa toki jäikin. Lisätietoja voitte kysyä veljeltäni Samu Kytölältä, joka oli matkannut Jyväskylästä asti Ranskan kautta seuraamaan ensiesiintymistäni täällä virallisissa peleissä. Kiitän ja kumarran.

Klo 16.37

Valmentajan antaman varsin äänekkään, joskin aiheellisen palautteen, suihkun ja pienen odottelun jälkeen aloitamme pitkän kotimatkan. Edelleen väsymys näyttää painavan monia, kuin myös pettymys huonosta tuloksesta. Yksi pelaajamme pitelee turvonnutta nenäänsä. Oma aikani kuluu lueskellessa italiaa.

Klo 17.56

Paluumatkan ruokailu ei ole yhtä hohdokas kuin menomatkan. Pysähdymme huoltoasemalla, jonka ruokatiskiltä jokainen saa valita jotain pientä purtavaa itselleen seuran laskuun. Itse otan pizzapalan, mutta nälkä jää. Siksi ostankin vielä itselleni pientä evästä. Matkan jatkuessa ilta alkaa hämärtyä nopeasti, joten lehtien lukeminen vaihtuu kännykän netin selailuun.

Klo 20.59

Takaisin kotona, ja varsin hyvissä ajoin. Päivä on ollut pitkä. Pelikassin purkamisen jälkeen käymme vielä Mikon kanssa syömässä kaupungilla, ja pian sen jälkeen onkin jo aika mennä nukkumaan. Sunnuntai levätään ja sitten taas odottavat uudet haasteet.

Syysterveisin

- Jukka

P.S. Marraskuun ensimmäinen viikonloppu oli meidän osaltamme vapaa. Seuraava ottelumme on perjantaina 8.11. Sardinian saarella Cagliarissa, jossa pelaamme yhtä sarjan ennakkosuosikkia Cagliaria vastaan. Vaikeaa tulee olemaan, mutta pisteitä pitää alkaa vähitellen saalistaa.