Haastattelussa "futsalparkettien Franco Baresi"

Sunnuntai, vapaapäivä, riittävästi aikaa ja energiaa. Nyt on sopiva hetki korkata blogi, ja sen korkkaan haastattelemalla kämppistäni J.Kytölää. Velipoika on vahvalla puolustusosaamisellaan nopeasti ansainnut täällä lisänimen Franco Baresi. Tässäpä siis ajatuksia l'uomo ultimolta, mieheltä, jota hänen omien sanojensa mukaan kiinnostaa tasan kaksi asiaa: Peli ja Sen Pelaaminen. Älkää kysykö lisää vaan lukekaa rivien välit...

Preseasonia takana neljä viikkoa. Kuvaile lyhyesti joukkueen harjoittelua. Onko oma harjoittelu sujunut ihan ok:sti?

Meillä on ollut 33 treenit ja kuusi peliä neljän viikon aikana. Tahti on ollut yleensä sellainen, että viitenä arkipäivänä on ollut yhteensä kahdeksan treeniä (lisäksi omatoiminen lihaskunto-ohjelma ja venyttelyt lähes joka päivä), lauantaisin peli ja sunnuntait olleet vapaita. Aamutreenit vedetään fysiikkavalmentajan mukana: ohjelmassa on ollut erilaisia intervallijuoksuja, nivuspyörityksiä, hyppelyitä, koordinaatiota, lihaskuntoa sekä alkulämmittelyksi yleensä erilaisia tunnelmaa keventäviä kisailupelejä, kuten koripalloa, futsaltennistä, käsipalloa tai futsalia eri rajoituksin. Iltatreenit ovat olleet lajipainotteisia: paljon on käyty läpi hyökkäysrotaatioita, puolustamista erilaisilla prässikorkeuksilla sekä sovittuja "erikoistilanteita" kuten prässinpurkua maalivahdin avauksesta tai oman puolustusalueen rajapotkusta, sekä hyökkäyspään kulmia ja rajapotkuja. Lopuksi on aina pelattu. Yleensä iltatreenien kesto venyy helposti kahteen tuntiin. 

Ensimmäinen viikko mentiin todella kovaa ja intensiivisesti, sillä olimme neljä päivää vuoristoleirillä Cavalesessa. Sen jälkeen treenimäärät ovat hieman laskeneet ja treenit muuttuneet hieman kevyemmiksi - painotan sanaa hieman. Toisaalta myös jalat ovat nyt jo tottuneet treenaamiseen, eikä mitään isompia vammoja ole toistaiseksi sattunut. Vaikka toki välillä tulee huonojakin päiviä ja pientä väsymystä on usein ilmassa, niin kaiken kaikkiaan treenaaminen on maistunut todella hyvältä. Treenivauhdissa on pysynyt varsin hyvin mukana. Ennen kaikkea on ollut mukava pysyä ehjänä. 

Päävalmentaja Pino Milella on erittäin osaava valmentaja ja Italian maajoukkueen entinen kapteeni. Hän osaa vaatia pelaajilta paljon, mutta hän on myös huumorintajuinen persoona. Pino ja Suomen maajoukkueen päävalmentaja Mico Martic ovat aikoinaan pelanneet samassa joukkueessa, ja Pino on myös valmentanut Micoa. He ovat edelleenkin varsin hyviä ystäviä keskenään. Alun perin päävalmentajana toiminut Mirko Renier joutui ottamaan siviilityökiireidensä takia hieman pienemmän roolin kakkosvalmentajana, mutta myös häneltä löytyy rutkasti tietotaitoa joukkueen käyttöön.

Ymmärsinkö oikein, että olet ollut välillä väsynyt? EN MINÄ.

Kuusi treenipeliä tahkottu. Olet pelannut "big minutes" oikeastaan joka pelissä. Maalejakin olet "uomo l'ultimon" eli pohjapelaajan tontilta onnistunut iskemään kolme. Kerro vähän a) vastustajista ja b) omasta roolista parketilla - millaiseksi se on hahmottumassa? Entä isoveljen eli minun roolini?

Ottelut ovat olleet yhtä miniturnausta lukuun ottamatta ns. "amichevoli", eli ystävyysotteluita. Tämä tarkoittaa täällä Italiassa sitä, että tuomarina on yleensä ollut joku järjestävän seuran taustahenkilö, suurempia yhteenottoja pelaajien välillä kentällä ei nähdä, pelaajat eivät käytä säärisuojia ja peliaika on juoksevaa. Poikkeaa ehkä vähän Suomen tavoista. Miniturnauksessa syyskuun alussa pääsimme testaamaan taitojamme liigajoukkue Kaos Bolognaa vastaan alimittaisella kentällä ottelussa, jonka kesto oli 30 minuuttia juoksevaa peliaikaa. Hävisimme 3-0, ja tasoero oli kyllä havaittavissa. 

Muutoin vastustajamme ovat toistaiseksi olleet alempien sarjatasojen joukkueita, yleensä Serie C1:stä. Meidän joukkueemmehan (ASD Futsal Tridentina) pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Serie A2:ssa. Olemme olleet otteluissa aina selvästi niskan päällä ja yhtä tasapeliä lukuun ottamatta voittaneet kaikki keskimäärin noin kolmen maalin erolla. 

Voitot eivät kuitenkaan ole olleet pääasia, vaan pelin kehittyminen. Ja sitä onkin tapahtunut, vaikka pelimme ei todellakaan vielä ole valmista. Hyökkäyspelissä alkaa kuitenkin vähitellen olemaan ideaa ja vaarallisuutta. Myös ketjukoostumukset ovat löytymässä, joten voi olettaa että jatkossa samassa kentällisessä pelaavia oppii tuntemaan vielä paremmin. Minä ja Komik tietysti pelataan samassa ketjussa. Puolustuspelaamistamme ei ole Kaos-peliä lukuun ottamatta kuitenkaan päästy vielä kunnolla testaamaan, mutta kyllä siitäkin parannettavaa löytyy.

Itse pelaan puolustettaessa paljon ns. "centralen" tai "l'uomo ultimon" paikkaa, eli pohjapelaajaa. Hyökkäyspäässä pelipaikkaa on kuitenkin vaikeampi sanoa, sillä pelaamme liikkuvaa peliä, jossa positiot vaihtuvat koko ajan. Jokaisella pelaajalla on oikeus hyökätä - kuten myös velvollisuus tarjota ns. apusyötön mahdollisuus alaspäin. Pitkälti tämä kaikki on minulle tuttua edellisiltä vuosilta KaDy:ssa ja maajoukkueeessa, joten pelisysteemiin totuttautumisessa ei ole ollut suuria ongelmia. Vastuuta näyttäisi olevan luvassa, sillä olen saanut pelata paljon ja usein myös aloittavassa kentällisessä. Kerran jopa jouduin pyytämään vaihtoa, kun olin ollut kentällä KAOSia vastaan yli 20 minuuttia (juoksevaa peliaikaa) enkä enää yksinkertaisesti jaksanut. Myös Mikolle on tulossa paljon vastuuta tulevalla kaudella. Hän pelaa ns. "lateralen", eli laitamiehen paikkaa puolustettaessa. Mikko valittiin joukkueen kapteeniksi ja hän tulee kantamaan suurta vastuuta joukkueen maalinteosta. Tämän on jo osoittanut seitsemän tehtyä maalia kuudessa ottelussa. Kenttäpelaajia meillä ei itse asiassa ole tällä hetkellä edes kovin paljon, oikeastaan noin 12 pelaajaa, joten isoa roolia on tämänkin takia molemmille luvassa. Olemme Mikon kanssa sitä paitsi varsin kokeneita pelureita tässä nuoressa joukkueessamme. 

Kuulinko oikein, että et jaksanut pelata vaihtoa loppuun? No ei siinä mitään... Kerro vielä jotain futsaliin liittyvää, mitä olet oppinut täällä. 

Olen oppinut yhden hieman uudenlaisen tavan käsitteellistää 4-0 -rotaatiota sekä muutamia erilaisia prässinpurkukuvioita verrattuna Suomessa opittuihin. Yhteisen kielen löytäminen on myös tärkeää, sillä varsinkin puolustattaessa on tärkeä pystyä kommunikoimaan alhaalta päin, milloin vartioitavia pelaajia voidaan vaihtaa keskenään. On varmaankin itsestäänselvyys, että pelaajien henkilökohtainen taitotaso sekä pelitempo ovat keskimäärin kovempia kuin Suomessa: Serie C1-joukkueet pärjäisivät kyllä Suomen Futsal-liigassa. Täällä on paljon brasialaissyntyisiä pelaajia, jotka kyllä hallitsevat pallon käsittelyn. Taktisella tasolla Suomen parhaat joukkueet eivät kuitenkaan välttämättä jää jälkeen italialaisista Serie C1- ja Serie B -joukkueista. Täällä pelaajat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti valmiimpia toteuttamaan kentällä sovittuja asioita ja uskaltavat Pelata Peliä.

Kotiparketti Besenellossa.