Ensiaskeleet Kroatiassa

Dobro jutro, dobar dan i dobra večer! 

Kuten moni lukija jo luultavasti tietääkin, olen siirtynyt futsalammattilaiseksi Kroatian pääsarjan MNK Square Dubrovnikiin. Uutisointi aiheesta oli aluksi kovin vähäistä, kunnes Šibenikissa pelatun 4 joukkueen turnauksen jälkeen kroatialaisen futsalin suurin julkaisukanava huomioi siirtoni - joskin hieman erikoisilla taustatiedoilla. Tämän jälkeen maanantaina 7.10. myös Square alkoi julkaista joukkueemme pelaajakortteja omilla sosiaalisen median kanavillaan; tässä linkki minusta kertovaan Instagram-julkaisuun. Näin ollen minusta tulee kautta aikain neljäs suomalaispelaaja Kroatian liigassa. Aiemmin jäätä ovat murtaneet Jyväskylän naapurini ja viimeaikainen maajoukkuekämppikseni Juppis Savolainen (Crnica, 2019-20) sekä edelliskaudella 2023-24 Iiro Vanha (Olmissum) ja Lassi Lintula (Square). Lassin kanssa onkin tullut pitkin kesää ja syksyä ymmärrettävästi juteltua jonkin verran joukkueesta, seurasta sekä kaupungista, hvala ti!

Olen nyt majaillut täällä Dubrovnikissa noin kuukauden päivät, ja ensimmäiset tuntemukset treeneistä sekä harjoituksista on saatu pohkeisiin. Pelin eri vaiheita on käyty monipuolisesti treeneissä läpi. Valmentajan suosikkiharjoitteita ovat pre-seasonilla olleet erilaiset havainnointia ja nopeita hoksottimia vaativat kognitiiviset harjoitteet sekä suunnanmuutospelaaminen; eli paljon on juostu ja hikoiltu. Ehdin treenata viikon joukkueen mukana ennen syyskuun puolenvälin lyhyttä maajoukkuetapahtumaa, ja tämän jälkeen hommia on nyt paiskittu reilut kaksi viikkoa lisää. Ensimmäisen harjoitusottelumme voitimme su 22.9. kotikentällä Bosnian pääsarjasta viime kaudella pudonnutta Brotnjoa vastaan lukemin 6-5. Treenejä on ollut ohjelmassa joka arki-ilta, mutta osallistujien määrää on toistaiseksi hieman rajoittanut se, että monet paikalliset pelaajat käyvät töissä, mikä näin turistikaudella huhti-lokakuussa - Dubrovnik on kansainvälisesti erittäin suosittu lomakohde - tarkoittaa heille enemmän töitä ja paljon tienestejä. Minua ja kahta nuorta brassipelaajaa lukuun ottamatta joukkueen voidaankin sanoa olevan enemmän puoli- kuin täysammattilaisjoukkue, ainakin näin "loma-aikaan". Edellisen pelikauden suuriin rahallisisiin panostuksiin verrattuna seura on halunnut hakea maltillisempaa ja enemmän paikallisten pelaajien kasvatukseen tähtäävää linjaa.

Kaudella 2023-24 Square voitti liigan runkosarjan ja eteni välieriin, jossa Olmissum oli kuitenkin parempi otteluvoitoin 3-1. Pronssiottelua ei Kroatian liigassa tunneta.

Lähtökohdat treenaamiselle ja ammattilaisliigassa kilpailemiselle ovat näihin taustatietoihin suhteutettuna hieman ohkaiset, sillä futsalista riittävästi kokemusta omaavien pelaajien joukko on meillä aika kapea. Toivoa sopii, että meidän nuoret, nopeat, taitavat ja innokkaat pelaajat kehittyvät nopein harppauksin myös futsalin lajitaktiselta osaamiseltaan. Edeltävänä viikonloppuna 5.10. pelasimme Šibenikissa peräkkäin kaksi 2x15 minuutin ottelua liigajoukkueita Novo Vrijeme Makarskaa sekä Torcidaa vastaan pitkälti 6-7 kenttäpelaajalla. Ensimmäisessä ottelussa Makarskaa vastaan pelasimme ihan mukiinmenevästi 2-0 -tappiosta huolimatta. Valitettavasti jälkimmäisen ottelun toinen puoliaika toi meidän väsymyksestä johtuen tulostaululle aika rumat 6-0 -tappiolukemat, vaikka ekan jakson (taukotulos 1-0) sinnittelimmekin vielä mukana. Joitakin kuvia jälkimmäisestä ottelusta on nähtävissä isäntäjoukkue Crnican Instagramissa. 

Kymmenen joukkueen liiga tulee todennäköisesti olemaan hyvin kovatasoinen ja myös tasainen, kuten useana vuonna on ollutkin. Meidän osalta odotukset eivät ole tällä hetkellä kovin korkealla; mitä olen ymmärtänyt, niin tavoittelemme paikkaa kahdeksan parhaan joukossa, jotta pääsisimme playoffeihin. Seuran taustat yrittävät tietääkseni kovasti saada kokeneempia pelaajia vahvistamaan pelaajistoa, mutta aika näyttää, mitä tältä osin tulee tapahtumaan. Joka tapauksessa varmaa on se, että matkustamista tulee paljon syyskauden aikana, sillä kaikki pitkät pohjoisen vieraspelireissumme - Osijek, Vinkovci (Futsal Aurelia), Zagreb (Futsal Dinamo), Rijeka, Pula - on aseteltu tämän kalenterivuoden puolelle. Ennen liigakauden alkua (Osijek vieraissa 19.10.) pääsemme jo tositoimiin Zagrebissa 13.-14.10. pelattavassa Supercupissa, jossa kohtaavat edelliskauden neljä parasta joukkuetta. Pelaamme sunnuntaina välierässä Olmissumia vastaan ja maanantaina sijoitusottelun joko paikallista Futsal Dinamoa tai Pulaa vastaan. Ottelut näytetään kroatialaisella televisiokanavalla, joten livestreamia Suomeen asti ei todennäköisesti ole luvassa. Pyrin ilmoittelemaan jatkossa livelähetyksistä omilla somekanavillani (Instagram, Facebook), joten laita seurantaan, jos asia kiinnostaa!

Kroatian liigan joukkueet kartalla. Me olemme kaikista eteläisin piste lähellä Montenegron ja Bosnia-Hertsegovinan rajaa.

Kaudesta voi siis näistä lähtökohdista käsin odottaa pelillisesti haastavaa, mutta lopuksi haluan vielä nostaa esiin Dubrovnikin alkuajan myönteisiäkin puolia henkilökohtaisesta näkökulmasta.

1. Saan elää ammattilaispelaajan elämää yhdessä Euroopan kovatasoisimmista sarjoista vielä näin "kypsemmällä" kohta 36 vuoden iällä. Etenkin rasituksesta palautumisen kannalta on tässä vaiheessa uraa suurta etua siitä, että voi rakentaa arkensa pitkälti treenaamisen, syömisen ja levon ympärille. Toiveissani onkin ennen kaikkea ehjä pelikausi viime kauden useiden pienten ja hieman suurempienkin lihasvammojen jälkeen.

2. Päävalmentaja Ivo Jukić halusi minut joukkueeseen isoon rooliin lähestymällä minua kesällä henkilökohtaisesti viestitse. Hän on itse pelannut yli 10 vuotta Kroatian maajoukkueen ykkösmaalivahtina sekä luonut uraa ulkomailla muun muassa Italiassa, Ukrainassa, Latviassa ja Belgiassa. Pelaajakokemusta ja myös näkemystä valmentamiseen häneltä löytyy. Vastuuta ja luottamusta on siis itselleni luvassa, mutta toki siihen minun pitää omalla tekemiselläni antaa aihetta. Mainittakoon vielä Ivon ohella valmennustiimiin kuuluva Ivan Tomšić, joka kantaa lujalla ammattitaidollaan ja nasevilla kommenteillaan vastuun kuntosalitreeneistä, alkulämmittelyistä ja jäähdyttelyistä. Hyviä lämmittelyitä ja oheistreenejä osaa arvostaa tässä iässä.

3. Seura on järjestänyt minulle mainiot puitteet ammattiurheilijan elämälle. Alun 1,5 viikon hotellijakson jälkeen pääsin muuttamaan omaan asuntoon, jossa on perheellekin hyvin tilaa. Asunnolta hallille kävelee alle viidessä minuutissa ja hallin pientä kuntosalia voi käyttää vapaasti. Seura tarjoaa myös päivittäisen lounaan ravintolassa, johon pääsee kätevästi pyörällä alle 10 minuutissa. Kaikki muukin on tässä melko pienessä kaupungissa käytännössä kahden kilometrin säteellä, ja paikallisbussillakin pääsee tarvittaessa liikkumaan helposti.

Kotihallimme parketilla kelpaa pelata ja penkkejäkin on katsomossa noin 1 000 henkilölle. Jaamme "dvoranan" käyttövuoroja lentopallon (naiset) sekä koripallon (miehet ja naiset) pääsarjajoukkueiden kanssa.

Kotitalon parvekkeelta näkee Adrianmerelle.

Kotoa on noin 5 minuutin kävelymatka pienelle pulahdukselle mereen.

Yritän kirjoitella kuulumisia täältä Kroatiasta noin kuukauden välein, siispä palaamisiin!

Vidimo se, prijatelji!

EM-kisat 2022, muistiinpanoja V

 Häirintäfutsalin aakkoset

Montako "Suomen futsalhistorian tähän asti tärkeintä peliä" on pelattu viimeisen reilun kahden vuoden aikana? En ole pysynyt mukana laskuissa, mutta viime perjantaina sellainen nähtiin jälleen. Slovenia kaatui Ziggo Domen molskilla 1-2, ja fiilikset olivat sen mukaiset.

Alkulohkopelit ovat näyttäneet, että Suomen uhrautuva ja vastustajan vahvuuksien tukahduttamiseen vahvasti nojaava häirintäfutsal on parhaimmillaan ärsyttävän tehokasta. Voi olla ja onkin, ettei se ole kivaa kaikille, mutta ehkä Italiassakin aletaan pikkuhiljaa tajuta, ettei steriili pallonhallinta merkitse paljon mitään, ellei esimerkiksi osaa merkata kunnolla takatolppapelaajaa.

Sloveniaa vastaan Suomi piti vaaralliset pivotit kurissa hyvällä strategialla: 

A. Ensimmäinen prässilinja pyrki minimoimaan pivoteille lähteviä palloja (etenkin maissa), esim.     Osredkarin oikea jalka oli jatkuvan paineistuksen alaisena

B. Toinen prässilinja oli valmiina katkomaan syöttöjä ja tarvittaessa antoi välittömän avun                 pohjapelaajalle, jos pallo tuli pivotille

C. Pohjapelaajat tulivat jatkuvasti pivotien etupuolelle ja jos jäivätkin pivotin taakse, pelasivat he todella fyysisesti aivan sääntöjen rajamailla antamatta hetken rauhaa Cujecille tai Totoskovicille

D. Maalivahti hallitsi tilaa ja ohjasi puolustajia, etenkin pohjaa

Näiden suonsilmäkkeiden ohi Slovenian oli vaikea päästä edes yrittämään maalintekoa. Suomen viesti vastustajille on ollut sama läpi turnauksen: ok, te olette tosi hyviä hyökkäysvaiheessa, mutta meitä vastaan ette saa pelata vahvuuksillanne rauhassa koskaan.

Muita häirintäfutsalin taidonnäytteitä on tässä turnauksessa mielestäni olleet mm. Higuitan nousuilta tilan ja ajan poisvieminen, Merlimin väsyttäminen korkealla prässillä ja hänen 1v1-haastojensa minimoiminen, Mammarellan torjuntatyön vaikeuttaminen ärsyttävällä, jääkiekkotyylisellä maskipelaamisella jne.

Kolmen ketjun peluutus on mahdollistanut sen, että Suomen energiataso on pysynyt riittävän ärsyttävänä läpi yksittäisten otteluiden, vaikka ajoittaisia notkahduksia onkin tullut.

Suomella on ollut ongelmansa myös pallonhallinnan kautta luomisessa, ja tässä voimme varmasti parantaa. Yksi tapa saada aikaan jotain voisi olla palata vahvemmin "juurille" ja hyödyntää enemmän diagonaalisia "aerialeja" - ne poikivat usein erikoistilanteita tai kakkospalloja keskustaan, joita on pyrittävä ennakoimaan (usein esim. puolustaja puskee diagonaalipallon keskustaan, ja tämä on ns. cookie).

Vastustajan vahvuuksien tunteminen ja niiden tukahduttaminen on varmasti Suomen vahvuus, mutta potentiaalia on toki muuhunkin. Esimerkkinä vaikka ensimmäinen maali Sloveniaa vastaan: lopulta se olikin Suomi eikä Slovenia, joka loi maalin 1v1-laitahaastolla, kun Ipi päätti vihdoin haastaa pallollisena ennen kuin pelit loppuvat kesken. Maalinhan ohjasi muuten Jute juurikin sillä lonkalla, josta jo aiemmin mainitsin tässä blogissa. 

Puolivälierä

Maanantain peli tuo taas uudet haasteet, kun vastaan asettuu asteen verran aiempia vastustajia dynaamisempi Portugali. Sattumaa tai ei, muistiinpanoja I käsitteli jo Portugalin peliä jonkin verran. 

Kolmen ketjun strategia rikkoutuu Bambin poissaolon myötä, isoin vastuu pohjapelaamisesta ja Zickyn vartioinnista lienee Kajukin ja Pöllin harteilla. 

Portugali on taktisesti erittäin valveutunut joukkue ja vaarallinen monelta suunnalta - laadukkaat erikoistilanteet, laitahaastouhka (Pauleta oikealla, Pany Varela vasemmalla), pivot-pelaamisen ja 4-0:n sekoittaminen, nopeat ja taitavat transitiopelaajia jne. Mutta tämä Portugali ei ole yhtä kypsä kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten, jolloin Suomi pelasi sitä vastaan 2-2-tasurin. Erick ja Zicky ovat loistavia pelaajia, mutta vielä nuoria ja heillä on Ricardinhon ja Cardinalin saappaat täytettävinä.

Mielenkiintoista nähdä, miten hallitseva euroopan- ja maailmanmestari selviää häirintäfutsalin myllystä.

EM-kisat 2022, muistiinpanoja IV

Syynissä Slovenia

Slovenia on ollut tähän asti lohkon paras joukkue, mitä voi pitää pienenä yllätyksenä. Pitkään näytti siltä, että he tulevat euroihin siipirikkona ja osin pakon edessä uudistuneena, mutta lopulta Osredkar ja Totoskovic kuntoutuivat ajoissa.  Ja kun vielä maajoukkueuran jo kertaalleen lopettanut Cujec kaivettiin naftaliinista auttamaan joukkuetta Italia-peliin, olikin kasassa yhtäkkiä se vanha kunnon Slovenia, joka on kairannut kansainvälisiä areenoja yhdessä jo iät ja ajat. Slovenian positiivisia yllättäjiä ovat olleet mielestäni Ceh ja Turk, etenkin ensin mainittu on onnistunut loistavasti pelin molemmissa vaiheissa ja helpottanut merkittävästi kapteeni Osredkarin peliminuuttitaakkaa (joka aiempina vuosina on ollut poikkeuksetta jotain 35 ja 40 minuutin väliltä).

Slovenian asettamat haasteet

1) 1v1 laidalla:

Balkan-tyylisesti sloveenitkin tykkäävät pallosta, sen kanssa ohittamisesta ja - tietenkin - vetoharhautuksesta. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että suurin 1v1-uhka tulee Slovenian vasemmalta laidalta, jossa nopeat Hozjan ja Fidersek ovat olleet erittäin hyvässä vireessä. Toisella laidalla Turk ja Fetic pelaavat hekin erittäin hienoa turnausta, mutta eivät ole ainakaan vielä olleet vastalaidan kollegoidensa tasoinen haastouhka.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös Suomi koettanee hyödyntää tilanteita, joissa ohittaminen pallon kanssa voisi luoda jotain herkullista. Ja näitä tilanteita syntyy, sillä Slovenian pelaajavartiointi jättää usein mahdolliset tuet liian kauas. Esimerkkinä Nicolodin maali edellisessä pelissä. Suomi luonee myös jokusen paikan laitaohituksilla.

2) Pivot-pelaaminen: 

Slovenia käytti pivoteja todella suoraviivaisesti ja onnistuneesti Italiaa vastaan. Cujec ja vasenjalkainen Totoskovic hallitsevat syvyydessä pelaamisen elementit mainiosti: he osaavat valmistella positionsa hyvin ja ilmestyvät oikea-aikaisesti pohjapelaajan etupuolelle, he kykenevät suojaamaan palloa, tarvittaessa kääntymään itse tai kombinoimaan laitapelaajien kanssa. Suomen pohjat ovat kuitenkin parempia kuin Italian, joten uskon, ettei näistä väännöistä pivotit selviä voittajina niin helpolla kuin Slovenian edellisessä pelissä. Toivotaan, että tuomarilinja sallii aggressiivisen pohjapelaamisen. Jos ei, täytyy pohjien pyrkiä pelaamaan mahdollisimman paljon pivotien etupuolella.

Vielä oleellisempaa kuin näiden pohja-pivot-kaksinkamppailujen voittaminen on kuitenkin se, että Suomen tulee minimoida pivotille päätyvien pallojen määrä. Italia puolusti tapansa mukaisesti mies miestä vastaan ja salli varsin naiivisti pallon jatkuvan matkaamisen syvään Cujecille tai Totolle. Slovenia juoksutti näin vastustajaansa ja sai pelin painopisteen Italian päähän kuluttamatta itse energiaa. On selvää, että taktisesti kypsä Suomi pyrkii estämään pallot syvyyteen, ja on mielenkiintoista nähdä kuinka meidän aggressiivinen, pelaajavaihtoja ja aluepuolustuksen periaatteita hyödyntävä prässi onnistuu tänään. Veikkaan, että selvästi Italian puolustusta paremmin.

Yksi tapa eliminoida pivotien vaikutusta on myös heidän väsyttäminen, kun Suomella on pallo. Onkin syytä olettaa, että Suomen pohjat liikkuvat varsin paljon hyökkäysvaiheessa. Slovenia puolustaa nykytrendin mukaisesti puhdasta pelaajavartiointia, joten pivotien on seurattava pohjan liikkeet.

3) Maalivahdin nousut:

Slovenia on hyödyntänyt Berzelakia pallon ylöstuomisessa jonkin verran, vaikka mistään Higuitasta ei ole kyse. Italia antoi Berzen syöttää pallon maissa suoraan keskellä syvyydestä ilmestyvälle pivotille, mitä Suomi ei salline. Toisaalta Suomi varonee myös sitä, että maalivahdin nousu loisi helposti 1v1-tilanteen Slovenian vasempaan laitaan, joten lienee syytä olettaa, että pallon toivotaan päätyvän oikeaan laitaan ja että Suomi prässää Berzelakia ainakin alkuun kuten Higuitaa eli vasemman jalan puolelta. 

(Toivottavasti lauserakenteet ovat riittävän kompleksisia, ettei google translate voi vahingossakaan antaa mitään järkevää sloveniankielistä käännöstä näistä jaaritteluista.)

Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Slovenia on monessa suhteessa samankaltainen joukkue kuin Suomi. Tässä joitain äkkiseltään mieleeni tulleita yhtäläisyyksiä:

- pieni maa joka pelaa isolla sydämellä ilman brassihankintoja
- runko pelannut yhdessä jo vuosia
- kovia puolustamaan pallollista 1v1-tilanteissa
- intensiivinen erikoistilannepuolustus
- nopea, kurinalainen transitioiden puolustus
- hyvät, valmistellut hyökkäyspään erikoistilanteet (jopa muutama sama)

Tässä taas joitain mielestäni merkittäviä eroavaisuuksia:

- Slovenia puolustaa puhtaasti pelaajavartiointia, Suomi hyödyntää aluepuolustuksen periaatteita
- Slovenialla pallollisena hieman enemmän yksilötaitoa
- Slovenialla kaksi selkeää pivotia organisoitujen hyökkäyksien viitepisteinä
- Suomen prässi parhaimmillaan energisempi
- Suomella laadukkaampi maalivahtipeli
- Suomi taktisesti (etenkin puolustusvaiheessa) mukautuvaisempi ja tuntee vastustajansa aina paremmin kuin vastustaja Suomen

Yhteenveto

Minimoidaan pallot pivotille, vaikeutetaan 1v1-tilanteiden luomista korkealla prässillä ja pitämällä pelin painopiste Slovenian puolella, juoksutetaan pivoteja, löydetään omat jyvät haastopaikoista ja erikoistilanteista, parannetaan vähän hyökkäystransitioita. This is it, taktisesti. 

Mutta lopulta homman nimi on se, että nyt saa ja pitää tapella: luvassa on paljon hetkiä, jolloin taktiset finessit sulkeistetaan ja tahto/sinnikkyys/kusipäisyys on se oikea rekisteri. Me ollaan siihen valmiita, vastustaja on siihen valmis - mahtava futsalilta tiedossa.

Mikään ei olisi sen hienompaa kuin olla itsekin askissa sähisemässä, mutta koska se ei ole nyt mahdollista, pyrin kuitenkin mahdollisimman lähelle joukkuetta - toivottavasti vaihtopenkkien yläpuolella on tilaa katsomossa.

-Mikko

EM-kisat 2022, muistiinpanoja III

 Kazakstan-Slovenia: suurennuslasia Suomen illan vastustajaan

Pelaajisto

Kazakstanin pelin selkäranka ovat heidän brassinsa: Higuita, Taynan ja Douglas Jr. Uusi brassihankinta Edson tuo sähinää ja liikkuvuutta, muttei ainakaan Sloveniaa vastaan pelannut niin paljon kuin muut maanmiehensä. Kazakstanissa syntyneistä Orazov ja Akbalikov ovat selvästi enemmän kuin pelkkiä stuntteja/huilauttajia. Näistä tosin jälkimmäinen - joka muuten osui KaDya vastaan vuoden 2019 Mestarien liigan Main Roundilla kolmesti - ei pelaa Suomea vastaan saatuaan punaisen kortin Slovenia-pelissä. Mikäli Tursagulov ei palaa sairastuvalta, puuttuu kazakeilta vahva pivot-optio. MM-kisoissa hyvin esiintyneestä Knaubista ei ole tietoa. Kazakstanin penkin päähän palaa kuitenkin joukkueen ykköskoutsi, joka ei ollut läsnä Sloveniaa vastaan.

MM-nelonen Kazakstan on kisojen yksi ennakkosuosikeista ja tietysti vaarallinen useasta eri suunnasta. Esimerkiksi erikoistilanteissa se viljelee nostoja Taynanille ja Douglasille, jotka osaavat laukoa vaikeisiin palloihin todella vaarallisesti. 

Keskityn kuitenkin nyt vain Kazakstanin ja sen parhaan seurajoukkueen Kairat Almatyn hyökkäyspelaamisen kulmakiveen eli maalivahti Higuitan nousuihin. Kun nämä joukkueet alkoivat niittää maailmanmenestystä aktiivisen maalivahdin strategiallaan, alkoivat maailman huippuvalmentajat vaatia, että sääntöjä muutetaan ja maalivahdin roolia on rajoitettava - perusteena oli muun muassa se, että peli on tylsää, jos maalivahti tuodaan noin mukaan. Oman kokemukseni mukaan maalivahdin nousut ovat kuitenkin etenkin suurelle yleisölle tosi jännittäviä. Ihmettelenkin, miksei valmentajat keskity luomaan aggressiivisempia puolustusstrategioita, joilla hankaloittaa maalivahdin mukaan tuomista. Ja edelleenkin nostan hattua, jos veska on kehittänyt jalalla pelaamisensa niin hyväksi, että pystyy nykypuolustajien keskellä osallistumaan pelinrakenteluun. Pikkuhiljaa vaatimukset sääntöjen muutoksista ovat vaimentuneet, puolustukset nohevoituneet - ja yhä useampi joukkue hyödyntää ainakin jossain määrin nousevaa maalivahtia muutenkin kuin lopussa tappiotilanteessa kenttäpelaajan toimiessa ns. lentävänä. Voidaan varmaan huoletta sanoa, että hämmästyttävän hyvän syöttövalikoiman kanssa operoiva Higuita on yksi tämän trendin liikkeelle panneista voimista.

Higuitan nousut

Ehkä isoin kysymys Suomelle tulee olemaan, kuinka se puolustaa Higuitan nousut yli puolen kentän, joita tullaan näkemään paljon. Slovenia oli selvästi valmistautunut haasteeseen (ja niin tulee tietysti olemaan Suomikin), ja se vaihteli käytännössä kahta eri tapaa lähestyä Higuitaa, molemmat strategiat se otti käyttöön vasta kun Higuita oli jo tullut yli puolen kentän. Enemmän Slovenia lähestyi Higuitaa hänen oikean jalan puolelta pyrkien sulkemaan syöttölinjan oikealle laitapelaajalle, mutta ensimmäisen jakson lopussa Slovenia yllätti kerran hyökäten Higuitaa kohti toiselta puolelta - tästä tuloksena pallonriisto ja maali.

 Slovenia lähestyi Higuitaa välillä vasemman jalan puolelta.

Ongelmia: Higuita on oikealla puolen kenttää, jolloin etäisyys on paljon kinkkisempi kuin jos hän olisi toisella puolella, vrt. edellinen kuva. Nyt Higuitalla on enemmän aikaa tehdä ratkaisu, ja - mikä huomionarvoista - jos hän leipoo pallon takaisin vasemmassa laidassa olevalle Douglasille, on taas hänellä turhan paljon aikaa viritellä kärkkäriään. Toinen haaste on se, että Taynan on hyökännyt tilaan - lienee parasta ettei pallo päädy hänelle ja mieluummin vaikka keskellä vastaan tulevalle pivotille? Pohjan on huolehdittava aika paljon takatolppapelaajasta, joka kiertää oikeasta nurkasta vastakkaiselle tolpalle.

Slovenian enemmän käyttämä strategia oli lähestyä Higuitaa hänen oikean jalan puolelta. Taynan on jälleen iso ongelma jos pallo päätyy hänelle. Se voi päätyä hänelle Higuitan pienen neppauksen (scoopin) kautta, vasemman laidan kautta pitkänä horisontaalisena syöttönä tai ilmestyvän pivotin kautta exit-syöttönä. 

Suomi saattaa ajoittain myös prässätä Higuitaa korkeammalta, tai - riippuen tuloksesta - pysyä alle 15 metrissä ns. 1-2-1 muodostelmassa, jonka tavan se hallitsee hyvin. Joka tapauksessa pääasialliset ongelmat tulevat mitä todennäköisimmin seuraavista lähteistä kun tarkastellaan Higuitan nousuja: 

A) Taynanilla on liikaa tilaa (saa pallon rauhassa laidassa tai kulmassa).

B) Douglasilla on liikaa tilaa ja aikaa viritellä mononkärkeään, josta lähtevillä vedoilla on maalivahdin kannalta inhoittava oikealle alaviistoon viettävä kierre.

C) Higuita vetää itse ja ruuhka maalilla tai takatolpalla oleva hyökkääjä häiritsee maalivahtia.

Esimerkki tilanteesta ja uhista, joita Higuitan nousu Slovenialle asetti ja jotka saattavat hyvinkin toistua illan pelissä.

Oleellista tulee olemaan puolustamisen intensiteetti oikealla hetkellä, vähiten vaarallisen option antaminen Kazakstanille sekä adaptoituminen "outoihin" tilanteisiin, joita saattaa tulla esimerkiksi irtopallojen jäädessä hyörimään ympäri Suomen kenttäpuoliskoa. Ja mikäs sen hienompaa kuin luokseen kutsuva irtopallo, joka haluaa tulla pelatuksi lujaa? Ei paljon mikään.

Forza Suomi!

EM-kisat 2022, muistiinpanoja II

Pari huomiota Suomen avauspelistä

Suomi on ärsyttävä vastustaja

Suomi oli Italiaa vastaan energinen, ärsyttävä, yhtenäinen. Korkea, aggressiivinen prässipeli oli pelin tarinan kannalta aivan oleellinen: Ensinnäkin se piti Italian tehokkaasti poissa hyökkäyspään erikoistilanteista, joissa se on vaarallinen. Toisekseen vaikka Italia ajoittain puhkoikin puolustuslinjoja, joutui se tekemään hevosen työn saapuakseen hyökkäyskolmannekselle asti. Niinpä Merlim - joka muutenkin pelasi big minutes - ei takuulla ollut montaa kertaa tuoreella jalalla, kun hyökkäys olisi pitänyt päättää. Merlim oli korostetusti Italian hyökkäyspelin kiintopiste. Luulen, että mikäli Italia olisi käyttänyt maalivahtia pallon ylös tuomiseen, olisi se saanut useammin Merlimille haastopaikkoja kuluttamatta niin paljon energiaa prässinpurkuun. Mammarella on kuitenkin torjuja, joka ei ole hypännyt nykyaikaiseen aktiivisen maalivahtipelaamisen trendiin. Antti Koivumäki sen sijaan kykeni tuomaan pelin painopisteen muutaman kerran Italian puoliskolle.

Suomi on Puolan ohella toistaiseksi ainut joukkue, joka hyödyntää runsaasti pelaajavaihtoja ja kentän jakamista prässätessään. Usein ensimmäinen prässilinja pysyy ja toinen linja korjaa/kontrolloi/ohjaa/piiskaa yhdessä pohjapelaajan ja maalivahdin kanssa. Muut joukkueet ovat nojautuneet paljon selvemmin miesvartiointiin.

Maalille maskia

Erikoistilanteet olivat jälleen kultaa. Maskipelaamisessa auttoivat melko amatöörimaisesti myös Italian omat pelaajat; yksikään vedoista ei olisi mennyt sisään ilman liikkuvia häiriötekijöitä Mammarellan edessä. Mutta hei, olihan ne nyt älyttömiä maaleja! Itse olin etsinyt sairaslakanoiden välistä elämän merkitystä edelliset 10 päivää, mutta kun Young Alakomik painoi kaksi hervotonta pommia aivan "yläkajukiin", niin kyllä se pahin eksistentiaalinen tuska helpotti. Annetaan pojalle varovainen taputus selkään, että pystyi hyppäämään valtaviin saappaisiin kunniallisesti.

(Kuva: Suomen paras maskipelaaja on Attilio Arillo. Ja siinä muurissa ei muuten kannata twistata bodya.)

Onnistuneiden kaukolaukauksien lisäksi Jamo ja Jute loivat kulmista kaksi loistavaa paikkaa, mutta jälkimmäinen ei tällä kertaa paikoistaan osunut, vaikka toinen palloista tulikin Jutelle juuri sellaisena kuin hän syötöt haluaa: kutosen sisään lonkan korkuisena.

Epilogi

Italian valmentaja Bellarte - jota syystä tai toisesta kutsutaan "filosofiksi" - ennakoi ottelua Suomea vastaan kovaksi ja muisti ennakkoon harmitella myös, ettei hänellä ole käytettävissään kaikkia pelaajia. Tosiasiassa hänellä on valittavissaan ei pelkästään kaikki italialaiset, jotka pelaavat yhdessä maailman parhaista ammattilaissarjoista eli Serie A:ssa, vaan myös valtava massa Brasiliassa futsaloppinsa saaneita pelaajia, joille on annettu Italian kansalaisuus. No, kaikki on suhteellista (tämä näkemys tunnetaan muuten filosofiassa relativismina).

Tällä hetkellä Merlimin paksuisen langan varassa roikkuva vuoden 2014 euroopanmestaria uhkaa mielestäni jääminen rannalle puolivälieristä. Voisiko Murilo kuitenkin tuoda hieman lisää ryhtiä saapasmaan peliin seuraavissa peleissä?

Suomi edusti puhdasta asennetta, energiaa ja kurinalaisuutta ja ansaitsi pelistä enemmän kuin sai, mutta tasuri on tuloksellisesti ihan ok. Nyt pikkuhiljaa katseet ja suurennuslasit kohti Kazakstania. Suomen yksi vahvuus on, että kun peli alkaa, se tuntee vastustajansa aina paremmin kuin vastustaja tuntee Suomen.

- Mikko

EM-kisat 2022, muistiinpanoja I

  

Sairastuvan lastuja: Serbia-Portugali 2-4

Organisoidut hyökkäykset vs. transitiot

Molemmat joukkueet puolustivat melkeinpä korostetun selkeästi mies miestä vastaan ilman vaihtoja. Ottelun tarina hahmottui pian Portugalin toivuttua alun kahdesta shokkimaalista: siipirikkoinen Serbia joutuisi juoksemaan nopeiden ja erittäin mobiilien portugalilaisten perässä, ja se tulisi jossain vaiheessa näkymään. Jorge Braz vyöryttikin kentälle pelaajia koko listan mitalta, kun taas Serbia luotti vahvasti kokeneisiin sotaratsuihinsa ja oli muutenkin matkassa tyngällä rosterilla. Lopulta tarinalla oli odotettu loppu: Sebian pelaajat - ehkä silmiinpistävimmin Kocic - herpaantuivat muutamassa ratkaisevassa tilanteessa (sisäposition menetys, harhasyöttö, merkkaus kutosen sisällä...) ja hallitseva maailman- ja euroopanmestari rymisteli 4-2-voittoon.

Transitioiden merkitys korostui, sillä organisoitua puolustusta vastaan tuntui molemmilla olevan suuria vaikeuksia luoda maalintekopaikkoja, mikä on hyvin tyypillistä nykyään huippufutsalissa - ehkä eniten puolustajien fyysisyyden ansiosta. Neljä maalia kuudesta syntyikin selvästi transitioiden seurauksena, kun puolustukset yllätettiin "housut kintuissa". 

Murtautumismallit org. hyökkäyksissä

Molemmat joukkueet käyttivät aseinaan maalipaikkoihin murtaumisessa eniten yksi vastaan yksi haastamista laidoilla sekä erilaisia pivot-pelejä. 

Ottelun pivotit olivat kaikki vasureita: Serbian hyökkäysten viitepiste oli tuttuun tapaan Tomic, kun taas Portugali käytti ajoittain pivotina jokapaikan höylää ja ottelun ehkä parasta pelaajaa Erickiä sekä tietysti tämän hetken kuuminta klassista pivotia, juuri maailman parhaaksi nuoreksi pelaajaksi valittua Zickyä. Ajoittain Portugali pelasi neljänollaa, jonka pääasialliseksi hyödyksi osoittautui ehkäpä juuri vastustajan pelaajien väsyttäminen; pitkähköt pallonhallintajaksot lukuisine pallottomine juoksuineen olivat siinä mielessä steriilejä, että ne harvemmin päättyivät maalintekoyrityksiin. Erick tai Zicky syvyydessä toi askiin selvää vaaran tuntua. Sivuhuomiona mainittakoon, että myös Hollanti perusti hyökkäyksensä Ukrainaa vastaan korostetusti pivotin etsimiseen - ja lopulta löysikin kaksi maalia syvyyttä suoraviivaisesti hyödyntäen.

Portugali - etenkin Joao Matos - pyrki ajoittain myös luomaan tilaa koripallomaisesti blokkaamalla muiden pallottomien pelaajien puolustajia toiveenaan, että serbialaiset menettäisivät hetkeksi sisäposition ja oma pelaaja saisi jalan vapaaksi esim. paralleelissa. esimerkiksi neljäs maali syntyi tällaisen blokin + paralleelin seurauksena, blokkaajana juurikin Matos. Noin yleisestikin Matos toi kentällä ollessaan jatkuvuutta Portugalin pallonhallintaan tarjoamalla jatkuvasti helpon syöttösuunnan alla tai tuen oikeassa kulmassa linjojen välissä. Esimerkki siitä kuinka merkittävää on pallottomien pelaajien laadukas ja jatkuva osallistuminen pelin kulkuun.

Hyökkäyskolmanneksen ratkaisumalleista jäin kaipaamaan horisontaalisia takakiertoja, joilla olisi ehkä voinut sekoittaa tiukkaa yksilöpuolustusta ja saada hyviä vetopaikkoja. 

Portugali onnistui vastustajan väsyessä murtautumaan maalipaikkoihin yhä enemmän. Serbian harvat paikat organisoiduista hyökkäyksistä olivat usein puolittaisia ja syntyivät 1v1-haastojen seurauksina. Lazarevicin ollessa poissa vastuuta laitahaastoista ottivat erityisesti kapteeni Prsic ja Ramic - Petrovin ja Kocicin panoksen jäädessä ehkä odotettua laihemmaksi.

Portugali oli päivän ainut joukkue, joka verrattain systemaattisesti hyödynsi maalivahtia hyökkäysvaiheessa: Andre Sousan nousut painoi pelin kerran jos toisenkin Serbian päätyyn luoden haastopaikkoja mm. Erickille,  Pany Varelalle ja Paulinholle. Varsinaista vetouhkaa ei Sousasta ollut, eikä hän saanut aikaan ratkaisevia syöttöjä syvyyteen.

 

Hyökkäyspään erikoistilanteista

A-lohkon kaikki joukkueet osoittivat valmistelleensa hyökkäyspään erikoistilanteita, ja ne olivat selvästi laadukkaampia kuin vaikkapa keskimäärin viime vuoden MM-kisoissa. Portugali oli kuitenkin ehkäpä se kypsin tässäkin suhteessa. Esimerkkinä vaikkapa luuppikulma, jota haettiin trendikkäästi reilusti taka-alueelle:

Kuvassa vain yksi esimerkki toteutuneista liikkeistä, Portugali varioi samaa ideaa eri tavoin ottelun aikana. Taka-alueelle nostettujen (ei liian korkeiden) pallojen puolustaminen on hankalaa, sillä puolustajan kehon asento on usein sellainen, että hän joutuu kääntymään ensin 180 astetta eikä välttämättä näe palloa sen lennon aikana niin hyvin kuin jos luuppi tulisi ns. perinteiselle alueelle keskemmälle. Tämä tekee laukauksen blokkaamisen koordinoimisen vaikeaksi. Uhkana on myös blokkaajan irtoaminen vapaisiin väleihin maalin edessä, mikäli puolustaja lähtee liian aikaisin haistelemaan luuppiuhkaa. Serbian erikoistilannepuolustamisen intensiteetti oli kuitenkin riittävää eikä Portugali onnistunut tällä kertaa osumaan erikoistilanteistaan. Ennustan kuitenkin, että esimerkiksi Hollantia vastaan Portugali osuu kulmasta tai sivurajasta, koska isäntämaan erikoistilannepuolustamisessa oli paljon potentiaalisia repeilykohtia ainakin heidän avausottelussaan.

Italia tulee nostamaan palloja erikoistilanteista myös paljon taka-alueelle ja asettaa tänään Suomelle saman haasteen kuin Portugali Serbialle. He käyttävät usein myös kahta blokia luodakseen luupin vetäjälle (joka on lähes vastakkaisella sivurajalla) aikaa ja tilaa ladata pallo maalinedustehosekoittimeen. Vastaavasti Suomellakin on omat todella hyvät luuppeihin laukojat, ja reilu prosenttiosuus erikoistilanteista saapuu ampujan jalkaan varmasti tänäänkin ilmassa.

Forza Suomi!

-Mikko 

Puolusta kulmat pimentoon

Ciao a tutti!

Reilu vuosi sitten käsittelin blogitekstissäni laajalti erityyppisiä erikoistilanteita - kulma-, raja- ja vapaapotkuja - sekä erilaisia malleja niiden toteuttamiseen hyökätessä. Nyt on tullut sopiva aika palata aiheeseen puolustuspelaamisen näkökulmasta, sillä sen pitäisi olla osa jokaisen tavoitteellisesti treenaavan ja pelaavan futsaljoukkueen harjoitusohjelmaa. En sano, että erikoistilanteiden puolustaminen kuuluisi tärkeimpiin harjoiteltaviin osa-alueisiin, mutta usein se jätetään kokonaan tai lähes kokonaan huomiotta, tai siihen puututaan vasta kun otteluiden aikana tapahtuu ratkaisevia virheitä tässä suhteessa. Valmennuksella ja pelaajilla olisi kuitenkin syytä olla olemassa jonkinlainen yhteinen ajatus ja kokemus myös erikoistilanteiden puolustamisesta. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että korkeatasoiset ja tiukat ottelut ratkeavat usein erikoistilanteisiin. Puolustamalla niitä hyvin voi siis parhaillaan eliminoida yhden merkittävän osa-alueen vastustajan pelikirjasta.

Pureudun tässä päivityksessäni vain kulmapotkujen puolustamiseen. Sisällytän tähän kuuluvaksi myös rajapotkut noin kolmeen metriin asti päätyrajasta, sillä ne ovat luonteeltaan usein kulmapotkujen kaltaisia. Muutoin raja- ja vapaapotkujen puolustaminen vaatii oman blogitekstinsä, johon palaan myöhemmin. Esteettömät vapaapotkut kuudennen tai sitä seuraavan rikkeen jälkeen sekä 6 metrin rangaistuspotkut olen jättänyt niin ikään käsittelyn ulkopuolelle, sillä niistä maaleja estämään voidaan asettaa vain maalivahti. Käytän tässä jutussa esimerkkeinä lähinnä Mantovan ja miesten futsalmaajoukkueen tapoja puolustaa vastustajan hyökkäysalueen kulmapotkuja. Tietenkin tuon samalla esiin myös omia ajatuksiani ja huomioitani. Aluksi haluan vielä sanoa, että meillä Mantovassa erikoistilanteiden ja etenkin kulmien puolustamista on käyty läpi varsin paljon: mielipiteitä on vaihdettu pelaajien rooleista sekä sijoittumisesta, ja välillä treenien peliosuudet ovat pysähtyneet jopa 10-15 minuutiksi tämän takia. Alkukaudesta meille nimittäin tehtiin useassa ottelussa maaleja juuri kulmapotkuista, mutta viimeisen 1,5 kuukauden aikana näitä on tapahtunut vähemmän.

Alkukauden kohtalaisen suurta kulmista päästettyjen maalien määrää - kuusi ensimmäisessä 8:ssa sarjaottelussa - selittänee osaltaan se, että näistä otteluista kuusi oli kärkipään joukkueita vastaan, jotka ovat myös erikoistilanteiden näkökulmasta sarjan laadukkaimpia vastustajia. Esimerkiksi Rieti kertasi huhujen mukaan ottelupäivämme aamuna kotihallissaan kolme tuntia pelkästään erikoistilanteita - ja tekivät 4-3 maalin (lopputulos 5-3) juuri kulmapotkusta ottelun loppuhetkillä. Kulmista puhuttaessa meidän etualueen puolustuskolmio ei ole aina pysynyt riittävän tiiviinä ja aggressiivisena, vaan vastustajat ovat onnistuneet syöttämään palloa vaarallisesti maalinedustalle eri väleihin. Vaihtoehtoisesti emme ole onnistuneet reagoimaan tarkoituksenmukaisella tavalla ulospäin maata pitkin tulevaan syöttöön tai niin sanottuun looppiin, eli keski- tai taka-alueelle yleensä noin 10-12 metriin tulevaan korkeaan palloon. Kahdessa maalissa näistä edellä mainituista kuudesta pallo toimitettiin kulmasta looppina taka-alueelle, josta lähtenyttä laukausta olin itse yrittämässä purkaa väljemmille vesille maalin edestä. Vedot muuttivat kuitenkin minusta vain vähän suuntaa ja löysivät tiensä verkon perukoille.

Vaikka meillä Mantovassa muutoin pyritään puolustamaan pelaajavartioinnilla, kulmat muodostavat poikkeuksen. Niissä puolustamme lähtötilanteessa aina aluetta yrittäen tukkia tarkasti maalinedustan vaarallisen alueen. Maajoukkueen kanssa puolustamme niin ikään kulmissa aluetta. Seuraavaksi esittelen, millainen rooli kullakin pelaajalla yleensä on kulmia puolustettaessa. Käyn myös joitakin vaihtoehtoisia sijoittumistapoja läpi tuonnempana. Alla olevassa kuvassa on ympyröity ja numeroitu puolustavan joukkueen pelaajat tavallisessa alkusijoittumisen tilanteessa. Hyökkäävän joukkueen pelaajat on merkattu kirjaimella X.

Futsalissa kulmapuolustus on usein etupainotteinen. Tällä ratkaisulla suojellaan vaarallisinta maalintekoaluetta eli rangaistusaluetta ja noin 10 metriin asti päätyrajasta ulottuvaa aluetta.

• Pelaaja nro 1 on niin sanottu alaportti. Hänen tehtävä on usein kaikista yksinkertaisin: seisoa sallitun viiden metrin päässä kulmanantajasta ja 1-1,5 metrin päässä päätyrajasta, ja täten peittää suoraan maalin eteen tulevat pallot. Alaportin on tärkeää muistaa pitää jalkojen väli kiinni ja kädet selän takana rangaistuspotkun välttämiseksi. Jotkut valmentajat ja pelaajat ovat sitä mieltä, että tämän pelaajan tulisi pysyä liikkumattomana, mutta itse näen, että hänen on hyödyllistä hieman "tanssia" paikallaan kulmanantajaa häiriten. Varsinkin niin sanotulla ulkojalalla eli päätyrajan puolen vastakkaisella jalalla kannattaa yrittää katkaista ne syötöt, jotka yritetään toimittaa maalille alaportin ja välipelaajan (pelaajat 1 ja 3) välistä. Loopin eli korkean pallon tapauksessa alaportin tulee juosta maalin sisäpuolelle häntä lähimmälle tolpalle - palloon nähden puhutaan tällöin takatolpasta - peittämään osan maalista. Muissa tapauksissa hänen tulee kulman antamisen jälkeen alkaa vartioida kulmanantajaa lähemmältä etäisyydeltä.
• Pelaajaa nro 2 kutsutaan puolestaan yläportiksi. Hänen alkusijaintinsa on usein kentän leveyssuunnassa suurin piirtein alaportin tasolla ja pystysuunnassa juuri rangaistualueen kaaren yläpuolella. Häneltä vaaditaan jo selvästi enemmän aktiivisuutta kuin alaportilta, sillä hänen pitäisi käytännössä nähdä koko ajan pallon lisäksi ainakin kaikki hänen yläpuolellaan olevat vastustajan pelaajat - sekä pystyä lukemaan ja estämään vastustajan pelaajien aikeita. Yläportin vastuulla on usein liikkua peittämään laukausta sellaisiin syöttöihin, jotka tulevat hänen etupuolelle. Nämä voivat olla lyhyitä muutaman metrin mittaisia syöttöjä, jolloin hänen pitää siirtyä lähimmän hyökkääjän liikkeen mukaisesti tarvittaessa lähemmäs pääty- ja sivurajaa. Tai sitten syötöt voivat olla pidempiä syöttöjä alaspäin, jolloin hänen tulee liikkua syötön aikana mahdollisimman lähelle kohti palloa ja laukojaa. Näin hän pyrkii peittämään etukulmaan lähtevän laukauksen, jotta pallo voisi tulla maalia kohti vain takatolpan puolelta yläporttipelaajaa.  Korkean loopin tapauksesssa yläportti jää usein ihmettelemään paikoilleen, mutta tällöinkin olisi tärkeä muistaa siirtyä ensisijaisesti suojelemaan maalia ja sitten vartioimaan lähintä sopivinta vastustajaa.

Yläportin paikalle asetetaan usein pivotpelaaja, joka on tottunut normaaleja pelitilanteita puolustaessakin olemaan niin sanotussa ensimmäisessä prässilinjassa ja jonka pitäisi olla tottunut kääntämään jatkuvasti päätään eri suuntiin. Niin Mantovassa kuin maajoukkueessakin olemme sopineet, että ensisijaisesti palloa ei saisi pelata kulmasta yläportin ja välipelaajan (pelaajat 2 ja 3) välistä, vaan yläportin tulisi olla valmiudessa katkomaan nämä syötöt kropallaan tai päätyrajan puoleisella jalalla. Jos jotain pitää vastustajalle antaa, niin laukokoon mieluummin ulkopuolelta. No, näistäkin joukkuettani on rankaistu niin Mantovan kuin maajoukkueenkin viime otteluissa. Muun muassa Georgia teki ratkaisevassa MM-karsintaottelussa kaksi tällaista maalia (ao. koosteessa ajat 0.37 ja 1.28), mutta voitimme ottelun silti.



Edellä mainitusta välin sulkemisen sopimuksesta huolimatta yläportin pitäisi pystyä olemaan aktiivinen myös ulospäin eli vastustajan maalia ja lähintä sivurajaa kohti, jottei ulkopuolelta tuleva laukaus lähtisi liian läheltä ja keskeltä - kuten ehkä Georgia-ottelussa pääsi käymään. Tähän soppaan kun lisätään vielä pallottomien hyökkääjien juoksut yläportin etu- tai takapuolelta, hänelle tehtävät blokit ja valeblokit, niin yläportin vastuualue muuttuu melko monimutkaiseksi. Välipelaajan (pelaaja 3) kanssa kommunikointi nousee tällöin tärkeään osaan; pitää löytää nopeasti yhteisymmärrys siitä, mihin suuntaan yläportti on aktiivinen, seuraako hän ohi juoksevan pelaajan vai antaako tämän tulla ohitseen, tai yrittääkö hän irrota blokista vai ottaako blokkaavan pelaajan vartiointiinsa. Esimerkiksi maajoukkueessa pääsääntönä on, että yläportti seuraa hänen etupuoleltaan tulevat juoksut, mutta jättää muille pelaajille hänen takapuolelta tulevat. Tämäkään ei tosin ole järkevintä kaikissa tilanteissa. Yhteenvetona voidaan sanoa, että yläportin tärkeimpin tehtäviin kuuluvat aktiivinen havainnointi ja pelin lukeminen, valmius liikkua nopeasti eri suuntiin, käsien ja kropan kohtuullinen käyttö vastustajaa häiriten sekä laukausten peittäminen kroppaa kääntämättä.

• Pelaaja nro 3:a olenkin jo sivunnut aiemmin, eli häntä voidaan nimittää välipelaajaksi. Tämän ensimmäinen tehtävä on sulkea hänen ja porttipelaajien 1 ja 2 muodostama puolustuskolmio siten, ettei pallo tulisi 0-2 metrin korkeudessa kummastakaan välistä läpi. Välipelaajan sijainti on hieman porttipelaajien takana, jotta hänellä on enemmän aikaa reagoida väliin syötettäviin palloihin ja jotta maalinedusta pysyy paremmin suojattuna. Usein sovitaan, että hän on hieman enemmän aktiivinen ylöspäin, jotta pallo ei ainakaan tulisi hänen ja yläportin välistä. Tässä tapauksessa niin sanottu takapelaaja (pelaaja 4) on vielä suojelemassa välitöntä maalinedustaa, jos pallo yritetään pelata siihen alaportin ja välipelaajan välistä. Joskus saattaa tapahtua sellainen tilanne (ks. kuva alla), että välipelaajan alueella ei ole eikä siihen tule yhtään hyökkääjää, jolloin hänen pitäisi usein jo ennen kulman antamista irtautua kolmiosta peittämään ulkopuolelta lähtevää laukausta - joko maassa tulevaan syöttöön tai looppiin - tai puhua tämä tehtävä yläportille. Pari viikkoa sitten Anienea vastaan emme reagoineet tällaisessa tilanteessa riittävän nopeasti ja päästimme maalin.

Itse toimin usein välipelaajana ja toissa kaudella Dynamon päävalmentajan Vaskon valmennuksessa opin havainnoimaan tässä roolissa paremmin ympärilleni. Tuen näkemystä, ettei välipelaajan kroppa voi olla orientoituna pelkästään kulmanantajaa kohti, vaan hänen pitää nähdä myös, mitä hänen takanaan tapahtuu.

Alemmassa kuvassa välipelaajan alueella ei ole eikä siihen tule ketään hyökkääjää. Kun vielä yläportti on sidottu omaan pelaajaansa, pitää välipelaajan liikkua jo valmiiksi eteenpäin peittämään mahdollista ulkopuolelta tulevaa laukausta.
Ylemmässä kuvassa takapelaaja vartioi maalin edessä omaa pelaajaansa. Jos kulmanantaja päättää heittää ilmassa loopin taka-alueelle, tulee takapelaajan pyrkiä - mieluiten vasta syötön lähtiessä - irtoamaan paikaltaan peittämään tätä seuraavaa laukausta.

• Pelaajaa nro 4 voidaan kutsua takapelaajaksi, sillä hän on kenttäpelaajista se, joka suojelee palloon nähden kaikista taaimmaisinta aluetta, eli maalinedustaa ja taka-alueelta lähteviä laukauksia. Itse toimin joskus myös tässä roolissa. Takapelaajan tehtävänä on kommunikoida muille pelaajille, mitä tapahtuu sekä antaa ohjeita tämän mukaisesti, sillä hän näkee kaiken. Hänen tärkein vastuualueensa on suojella maalinedustaa ja takatolppaa, mikä tarkoittaa siellä olevan tai sinne liikkuvan hyökkääjän merkkaamista etupuolelta siten, ettei tämä pääsisi koskemaan palloon. Meillä Mantovassa on myös sovittu, että takapelaajan vastuulla on liikkua peittämään taakse tuleva looppi - palloon nähden etutolpan kohdan säilyttäen ja kroppaa kääntämättä. Maajoukkueessa looppilaukausta peittämään lähtevä pelaaja päätetään tilanteen mukaan, kuka ehtii siihen parhaiten. Käytännössä tämä on väli- tai takapelaaja sen mukaan, miten taakse looppi tulee, miten hyvin pääsee irtautumaan mahdollisista blokeista ja mitä muita pelaajia on mahdollisesti merkattava maalin lähellä. Joskus kyseeseen tulee myös yläporttipelaaja, jos vastustajan kaikki pelaajat ovat sijoittuneena selvästi hänen taakseen maalin puolelle. Joka tapauksessa jos takatolpan lähellä on yksi vastustajan pelaaja vartioitavana, takapelaaja ei oman näkemykseni mukaan saisi irrota peittämään looppia ennen kuin pallo lähtee liikkeelle (ks. kuva yllä).
• Kulmapuolustustehtävistä puhuttaessa ei sovi tietenkään unohtaa pelaaja nro 5:a eli maalivahtia. Kysyessäni näistä maalivahdin tehtävistä maajoukkueen maalivahdilta Juppis Savolaiselta hän piti tärkeänä, että maalivahti säilyttää alkutilanteessa rintamasuunnan melkein suoraan palloon päin, jolloin hänen on helpompi katkaista sivuttaisliikkeellä suoraan maalille alaportin (pelaaja 1) alapuolelta tulevat pallot. Koska maalivahdin näin ollen pitää seurata katsellaan enemmän palloa kuin vaatustajan pelaajia, hänen ohjaamisensa rajoittuu usein alaporttipelaajalle puhumiseen. Valmiusasentona on Juppiksen mukaan hyödyllistä pitää normaali torjunta-asento, eli painopiste päkiöillä ja kädet rinnan korkeudella. Jos kulmasyöttö pelataan ulos - oli se sitten matalana tai korkeana - maalivahdin tulisi ottaa oma torjuntatilansa, mikä tarkoittaa sitä, että pallo pitäisi pyrkiä näkemään laukaisuhetkellä. Palloa vastaan voi ehtiessään yrittää tulla muutamia askeleita, mutta näköyhteyden säilyttäminen palloon on olennaisempaa.

Olen edellä käynyt läpi eri pelaajien tyypillisiä rooleja kulmapotkujen puolustamisessa. Tämä ei ole kuitenkaan suinkaan ainoa oikea lähestymistapa. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa ja käyn niitä tässä läpi. Täysin edellä käsitellystä erilainen puolustusstrategia kulmissa on pelaajavartioinnin käyttäminen, jolloin jo lähtötilanteessa kukin puolustaja asettuu suhteellisen lähelle omaa pelaajaa ja yrittää seurata tätä maalin puolelta. Kyseinen tapa on kuitenkin riskialtis, sillä taitavat joukkueet ja pelaajat osaavat surutta pelata itselleen laukaisupaikan hyvälle sektorille pienillä terävillä valeliikkeillä, ristiinjuoksuilla ja blokeilla. Esimerkiksi me päätimme Mantovassa puolustaa viime kauden kotipelissä Astia vastaan kulmia miesvartioinnilla estääksemme paremmin, ettei heidän tähtipelaajansa Fortino pääsisi laukomaan volleysta tai muutenkaan. No, he tietenkin osasivat reagoida tähän ja saivat kulmista muutamia hyvin vaarallisia tilanteita ennen kuin iskivät yhdestä niistä 3-4 -voittomaalin minuutti ennen loppua. Tämä oli väärä valinta ja johti lopulta ratkaisevasti viime sarjakauden ainoaan kotitappioon.

Palatkaamme sitten vielä kulman aluepuolustamiseen, sillä siinäkin on olemassa erilaisia pelaajien sijoittumistapoja. Esimerkiksi jotkut (brasilialaiset) maalivahdit haluavat olla muutaman metrin ulkona maalista suurin piirtein etutolpan tasolla, jolloin alaporttipelaaja sijoitetaan käytännössä kiinni päätyrajaan. Viime aikoina on vastaan tullut etenkin Espanjan ja Portugalin liigoissa myös tapauksia, jossa alaporttipelaaja asetetaan valmiiksi lähelle etutolppaa, eli hän on hieman kauempana pallosta kuin sallitun minimin viiden metrin päässä. Syitä tähän ratkaisuun keksin kaksi. Ensinnäkin hänellä on tällöin enemmän aikaa reagoida mahdolliseen maalinedustalle tulevaan palloon, johon taitavat kulmanantajat osaavat syöttää palloa erittäin hyvin. Toisekseen hän on jo käytännössä valmiina peittämässä osaa maalista silloin, kun hyökkäävä joukkue hakee laukausta ulkopuolelta - olipa kyseessä sitten maasyöttö tai looppi. Tämä puolustustapa vaatii tarkkaa ja aggressiivista maalinedusmerkkaamista, sillä pallo saadaan tällöin pelattua helpommin maalin eteen vähintään etutolpan tasolle kentän leveyssuunnassa. Toisaalta puolustava joukkue luo tällä sijoittumisellaan maalin eteen usein kahden pelaajan ylivoiman maalivahti mukaan luettuna, jolloin hyökkääjien ei ole helppoa ansaita omaa tilaansa.

Toinen yleinen vaihtoehtoinen sijoittumismalli aluksi kuvailemassani "normaaliroolituksessa" koskee takapelaajaa (pelaaja 4). Jotkut joukkueet preferoivat hänen jättävän takatolpan kokonaan vapaaksi ja olemaan valmiiksi ylempänä, jotta hän ehtisi katkaista tai peittää paremmin mahdollista looppilaukausta. Tässä tavassa luotetaan siihen, että maalivahti, alaportti (pelaaja 1) ja välipelaaja (pelaaja 2) sulkevat kaikki suoraan maalinedustalle suuntautuvat syötöt. Joskus hyökkäävän joukkueen pelaajat saattavat myös sijoittua valmiiksi "epäortodoksisesti" esimerkiksi kaikki taka-alueelle painottuen, jolloin peruspuolustusmuotoa voi olla tarpeellista muokata jo ennen kulman antamista. Tällöin esimerkiksi yläportin voi olla hyödyllistä siirtyä valmiiksi kentän leveyssuunnassa taaksepäin ja tarvittaessa hieman maalia kohden.

Petrarca Padovan takapelaaja jättää "pohjoisen derbyssä" meidän hyökkääjämme maalin eteen vapaaksi luottaen siihen, että pallo ei tule läpi alaportin ja välipelaajan välistä.

Yhteenvetona kulmapuolustuksesta voidaan sanoa, että sitä koskee pitkälti samat perussäännöt kuin muutakin puolustuspelaamista. On tärkeä muodostaa eri puolustuslinjoja palloon nähden. Syvyyssuunnassa voidaan puhua 3-4 linjasta ja leveyssuunnassa jopa viidestä eri linjasta, jolloin kukin puolustava pelaaja peittää tietyn syöttösektorin. Tätä voidaan kutsua myös porrastukseksi. Alla olevalla videolla on yksinkertaistetun kootusti havainnollistettu, miten eri puolustuslinjat käytännössä muodostetaan, mistä pallo ei saisi tulla läpi ja kenen puolustajan on järkevintä reagoida looppisyöttöön eri tilanteissa. Vaarallisten syöttösuuntien peittäminen on siis tärkeää, mutta kaikkea ei voi ole mahdollista peittää. Niinpä - kuten edellä jo sivusinkin - kulmapuolustuksesta puhuttaessa on hyvä olla tietoinen siitä valinnasta, mitä hyökkääjille voidaan antaa. Yleinen sopimus voi olla esimerkiksi, että jos vastustaja haluaa jollain tavalla tehdä kulmasta maalin, se tapahtuu laukauksella ulkopuolelta ilman, että kukaan muu hyökkääjä pääsee koskemaan palloon maalinedustalla. Ei ole helppoa tehdä maalia kaukaa laukomalla, jos muut hyökkääjät ovat vahvasti merkattuna, puolustajat auttavat maalivahtia peittämään osan maalista ja maalivahdin näkökenttä on raivattu esteettömäksi.

Toinen tärkeä puolustuspelin periaate on aktiivisuus ja aggressiivisuus. Hyökkääjien on lähtökohtaisesti hankalampi saada hyvää tilannetta kulmasta aikaan, jos puolustajat liikkuvat tarkoituksenmukaisesti jo ennen kulman toimitusta, tai ovat ainakin paikallaan aktiivisia ja hyvässä valmiudessa. Tähän sisältyy käsien käyttö, kontaktin ottaminen ja pallottomien pelaajien häiritseminen sallituissa rajoissa. Tämä ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös havainnointia ja kommunikointia, jotta tiedetään, mitä ympärillä tapahtuu. Kulmapuolustuksen erityispiirteisiin kuuluu se, että kulmasta lähtevä pallo on lähellä maalia eikä sitä voi käytännössä prässätä. Tämä asettaa puolustustehtäville tavallista kenttäpelipuolustamista suuremman lyhytaikaisen keskittymisen ja nopean sopeutumisen vaatimuksen siitä hetkestä, kun palloa ollaan asettamassa paikoilleen aina siihen asti kun tilanne on ohi. Ajallisesti tämä tarkoittaa yleensä 3-6 sekuntia. Menestyvän kulmapuolustuksen avaintekijänä mainittakoon vielä vastustajan kulmien skouttaaminen heidän otteluita katsoen. Tällöin tiedetään, millaisia kulmia vastustajilla on tapana hyödyntää, ja miten niihin voidaan varautua. Viimeisenä - ja ehkäpä olennaisimpana - tulee puolustuksesta nauttiminen. Kirkkaalla päällä ja terävillä jaloilla hyvin puolustetusta kulmasta tulee ottaa ilo irti, ja niissä onnistuminen tuo positiivista energiaa muuhunkin pelaamiseen. Saa myös tuulettaa.

Käyn lopuksi vielä läpi, miten pelini Mantovassa ja maajoukkueessa sujuivat marras-joulukuussa edellisen blogitekstin julkaisun jälkeen. Marraskuu alkoi kolmen tasapelin putkella, joista kaksi ensimmäistä olivat "hyviä pisteitä" ennakkon kovia Feldi Ebolia ja Meta Cataniaa vastaan. Näissä otteluissa teimme tasoitusmaalit aivan viimeisillä minuuteilla. Tämän jälkeen saimme puolestaan itse kokea karvaan kahden pisteen menetyksen Pescaraa vastaan, kun he nousivat 4-4 -tasuriin minuutti ennen peliajan loppua. Heidän pelaajansa ehti prässätä maalivahtimme Enricon jalalla pelaamisen ja syötönkatko kimposi tästä suoraan maaliimme. Sitten olemmekin voittaneet ajoittaisista vaikeuksista huolimatta ennakolta heikommat vastustajat Genovan (6-2), Arzignanon (1-3), Petrarca Padovan (3-2), Anienen (4-6) ja siirtomarkkinoilla todella selvästi heikentyneen - lue: rahat loppu ja U19-joukkue pelaa loppukauden - Latinan (10-2).

Ainoat tappiomme ovat tulleet kotona Sandro Abatea ja vieraissa Acqua&Saponea vastaan. Ensin mainittua voidaan pitää kauden ainoana "ohipelinä", sillä hävisimme sen rumasti 5-10, jouduin itse ulosajetuksi kahden keltaisen myötä ja päävalmentajamme Pinokin ajettiin hyvin poikkeuksellisesti katsomoon. Sandro Abate pääsi otteluun levänneenä ja parhaalla kokoonpanollaan, kun taas meillä oli ollut kolme päivää ennen ottelu, jossa kaksi pelaajaamme joutuivat ulosajetuksi. Yritys prässätä heitä koko ajan ja väsyneenä menetetyt pallot koituivat kohtaloksemme, kun nopeat vastustajan pelaajat laukoivat palloa pitseihin vastahyökkäyksistä tappavalla prosentilla. Tämä oli samalla kalenterivuoden 2019 ainoa kotitappiomme edellä mainitun Asti-pelin ohella. Sarjakakkosta ja kestomenestyjä Acqua&Saponea vastaan sen sijaan taistelimme edellisessä ottelussamme kohtalaisen hyvällä esityksellä pisteistä aivan loppuun asti, kunnes sekunti ennen loppua he tekivät ratkaisevan 3-1 -maalin tyhjään nuottaan väärän sivurajatuomion jälkeen. Alla maalikooste ottelusta. Kaikkien muidenkin otteluidemme koosteet ovat löydettävissä PMGSportin Youtube-kanavalta.

Marras-joulukuun neljä peräkkäistä voittoa nostivat meidät sarjataulukon 6. sijalle 16 joukkueen sarjassa, kun runkosarja on puolessa välissä. Kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen syyskierroksen jälkeen tietää myös sitä, että selviydyimme arvostettuun Coppa Italian lopputurnaukseen, joka pelataan maaliskuun lopussa. Tässä turnauksessa 15 kierroksen jälkeen neljälle parhaalle Serie A:n joukkueelle arvotaan puolivälierävastustajat sijoilta 5-8. Turnausformaatti on tulos tai ulos, ja puolivälierien jälkeen vuorossa ovat välierät ja lopulta finaali. Pelit pelattaneen sinisellä siirtoparketilla ja näytettäneen televisiossa, joten siitä tulee varmasti upea kokemus.

Runkosarjan ollessa puolessa välissä taipaleemme Serie A:ssa voi sanoa edenneen vähintään tyydyttävästi ja ainakin ulkopuolisten odotusten mukaan selvästi yläkanttiin. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä: haluamme ehdottomasti parantaa otteitamme ja alkuperäisen suoran sarjassa säilymisen tavoitteen sijaan edetä playoffeihin. Kuudennen sijan säilyttäminen ei tule olemaan helppoa, sillä yllätysmomenttimme lienee jo mennyt, ja keväällä meillä on enemmän vieras- kuin kotiotteluita. Emmekä suinkaan ole haavoittumattomia, minkä osoittivat cupin pelit kahta Serie A2:n joukkuetta vastaan. Saints Pagnanon haasteen vielä selvitimme marraskuun alussa nihkeällä 4-7 -jatkoaikavoitolla, mutta neljännesvälierissä kävi niin sanotusti kylmät vierasottelussa viime kaudelta tuttua L84:a vastaan. Menetimme kaksi viikkoa sitten pelatussa ottelussa 1-3 -johtoaseman toisen jakson aikana ja isännät naulasivat 4-3 -voittomaalin tylysti - blogitekstin teeman mukaisesti - looppikulmasta 9 sekuntia ennen summeria.

Seuraavan kolmen viikon otteluohjelmamme ennen maajoukkuetaukoa on luokkaa erittäin hankala. Kohtaamme tällä viikolla vieraissa viidentenä olevan Camen, jonka jälkeen pelaamme seitsemän päivän sisään kolme ottelua: vastaan tulevat kotona sarjakärki Pesaro, kotikentällään toistaiseksi voittamaton Signor Prestito todella pitkän matkan päässä sekä tv-ottelussa kotona neljäntenä oleva Real Rieti. Pisteitä tarvitsisi kuitenkin napsia, ja siihen meillä on mahdollisuudet ketä tahansa vastaan. Vahvistimme siirtoikkunan aikana pivotosastoamme hankkimalla Ebolista Fabio Poletton. Hyvin suojaava ja pallon kanssa vikkeläliikkeinen brassi on mielenkiintoisesti Azerbaidzanin maajoukkuepelaaja, joka pelaa ensimmäistä kauttaan Italian kentillä. Toinen pivotimme Cabeca yltyi marras-joulukuussa loistavaan vireeseen ennen kuin hänen piti lähteä käymään Brasiliassa hoitamassa joitakin velvollisuuksia. Odotamme hänen palaavan takaisin 2.1. Sen sijaan kolmospohjapelaajan rooliin pienille minuuteille jämähtänyt nuori brassi Gabri vaihtoi joulukuun alussa viime kauden joukkueeseensa Imoleseen, joka pelaa nyt Serie A2:n pohjoislohkossa.

Kolmen viikon sarjapelirypistyksen jälkeen suuntaan katseet futsalmaajoukkueen MM-karsintaprojektiin, johon sisältyy kolmen päivän leiri Suomessa sekä tammi-helmikuun vaihteessa pelattava Elite Roundin karsintaturnaus Portugalin luoteisrannikolla Povoa de Varzimissa. Lohkoomme arvottiin isäntien lisäksi mikäpä muukaan kuin "toinen kotimaani" Italia sekä Valko-Venäjä. Formaatti on armoton: voittaja menee MM-kisoihin, kakkonen pääsee jatkokarsintaan ja kaksi viimeistä jäävät rannalle ruikuttamaan. Uskon kuitenkin, että meillä on oma sanamme sanottavana ja lähdemme hakemaan Portugalista jatkopaikkaan oikeuttavaa tulosta. Hoidimme jälleen varsin selvällä marginaalilla pokaalin kotiin marras-joulukuun vaihteessa Turussa pelatusta Nordic Cupista, eivätkä nämä pelit valmistaneet meitä kovin hyvin Portugalissa kohdattavaan aivan eri kokoluokan haasteeseen. Maajoukkueen pelaajien voidaan kuitenkin sanoa olevan sitoutuneita futsalhulluja, jotka laittavat parhaillaan itseään huippukuntoon tammikuun loppua varten. Itseni lisäksi muutama muukin pelaaja saa jatkuvasti pelata kovia pelejä ulkomaisessa sarjassa, ja joukko muita kokeneempia pelaajia tietää myös, mitä kovan luokan kansainväliset pelit vaativat. Sitten on tietenkin myös nuoruuden intoa ja ennakkoluulottomuutta, taktisesti hiottu pelisysteemi ja yhtenäinen joukkue. Näillä eväillä on luottavaista lähteä matkaan.

Maajoukkueen fysio ja fysiikkavalmentaja Ivan Bazoulev (vas.) laati maajoukkuepelaajille voima- ja nopeusharjoitteluohjelman joulu-tammikuulle MM-karsintaa ajatellen. Mukana salilla maajoukkueen kapteeni Panu Autio. Kuva: Panu Autio.

Buon anno!