Hyökkää ilman palloa

Terve taas!

Tällä kertaa aion kirjoittaa tuoreimpien pelikuulumisten lisäksi pallottomien pelaajien liikkumisesta organisoidun hyökkäyspelin vaiheessa. Futsalin huippujoukkueissa ja -sarjoissa on toki edelleenkin pelaajia, jotka ainakin joskus pystyvät pallollisilla 1v1-haastoillaan tekemään eron tulostaululle, mutta silti väitän, että joukkue saa suuremman hyödyn, kun pallottomat pelaajat osataan laittaa kentällä "töihin". Miten - se toki riippuu päävalmentajan/ valmennustiimin valitsemasta strategiasta. Kroatian liigassa ehkäpä tyypillisimpiä pallottomien pelaajien liikkeitä ovat kiihdytykset laitanostolle, pystyjuoksut kohti vastustajan maalia kun pallo saadaan pelattua pivotille hyökkäysalueelle, tai sitten 4-0 -pelisysteemissä diagonaalijuoksut tyhjään tilaan. Jotta palloton liike toisi etua, on sen usein oltava

a. riittävän nopeaa ja/tai oikea-aikaista - kun olet imenyt puolustajan lähelle itseäsi tai hän ei tarkkaile sinua

b. rytminvaihdoksia sisältävää: hölkkää, kiihdytä, palaa, kiihdytä, pysähdy jne.

c. suunnanmuutoksia sisältävää: juokse suoraan pystyyn, ponnista sivulle, vaihda "kaistaa", mene palloa kohti ja sitten poispäin - huijaa puolustajaa.

Pallo pivotille suojaukseen ja perään. Kuvassa meidän kapteeni Maro Đuraš ottelussa Crnicaa vastaan. Kuva: Crnican Instagram.

Lajinomaisiksi pallottomiksi liikkeiksi käsitetään yleisesti esimerkiksi blokit, verhojuoksut, laitanostolle kiihdytykset, takakierrot tai diagonaalijuoksut. En aio tässä avata näitä eri liikkumisen muotoja sen tarkemmin, vaan sen sijaan nostan muutaman tärpin siitä, milloin kannattaa liikkua.

1. Liike oman syötön jälkeen

Tämä on yksinkertaisin tapa liikkua. Syötät ja etsit uuden paikan, johon voit mahdollisimman pian saada syötön - mielellään vielä siten, että saisit lisää etua edelliseen pelihetkeen nähden. Etu voi olla muun muassa, että saat lisää tilaa itsellesi, pääset lähemmäs vastustajan maalia tai saat pallon paikkaan, jossa on jonkinlainen lyhytaikainen positionaalinen etu, kuten 1v1, 2v1 tai 2v2. Pelkkä "pelikirjan" mukainen mekaaninen ja/tai hidas liikkuminen ei kuitenkaan riitä, vaan sekä jalat että hoksottimet on syytä pitää jatkuvasti terävinä. Usein rohkean ja pelkäävän pallottoman peliteon erottaa juuri se, miten paljon ja nopeasti palloton pelaaja haluaa pallon takaisin itselleen - tai ainakin tarjoaa pallolliselle siihen mahdollisuuden.

2. Liike tyhjään tilaan, johon saat syötön

Tätä liikemallia voidaan kutsua takaoveksi. Tällöin pallo ei käy pelaajan hallussa, vaan hän liikkuu suoraan tyhjään tilaan, johon syöttö toimitetaan. Tyyppiesimerkkinä mainittakoon tilanne, jossa pohjapelaaja kuljettaa hieman palloa kohti laitapelaajaa, jolla on puolustaja lähellä. Tällöin laitapelaaja - sen sijaan, että seisoo vain paikallaan - lähteekin hyökkäämään suoraan laitaa pitkin ylös ja yrittää voittaa puolustajan juoksukilvassa kohti maalintekoaluetta. Toinen vaihtoehto tällaiselle syötölle voisi olla vaikkapa laitapelaajan syöttö pivotille, joka on liikkunut pohjapelaajan selän takana tyhjään tilaan sen sijaan, että hän ilmestyisi tämän etupuolelle suojaamaan palloa.

3. Kolmannen pelaajan liike

Tämä on futsalin hyökkäyspelin "next level". Palloa syöttävän ja vastaanottavan pelaajan suorat puolustajat kohdistavat usein ekstrahuomiota myös oman pelaajan puolustamiseen, mutta tällöin muiden kahden puolustajan ote omista hyökkäävistä vastustajistaan saattaa herpaantua - ja herpaantuukin jossain ottelun vaiheessa. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus; uskallan jopa sanoa, että puolustajan yleisin virhe futsalissa on katsoa pelkästään palloa. Näistä virheistä seuraa hetkiä, jolloin oma vartioitava pelaaja pääseekin yhtäkkiä vapaaksi maalintekoon. Voidaan sanoa, että kolmannen pelaajan liike on usein vaarallisempaa kuin pelkkä pallollisen "syötä ja liiku" -toiminto. Meillä täällä Dubrovnikissa on paljon käyty kauden aikana läpi esimerkiksi sitä, että kun palloa pelataan esimerkiksi vasenta laitaa pitkin ylös pivotille, niin myös oikean laiturin tulee juosta omaa painotonta laitaansa pitkin pystyyn luomaan uhkaa. Näin pelin painopiste saadaan lähemmäs vastustajan maalia. Edistysaskelia tästä on myös näkynyt otteluissa.

4. Liike kohti maalia laukauksessa/ toimituksessa

Ruoan kotiinkuljetuspalveluiden maailmassa ei voida enää nykyään sanoa, että jos haluat pizzaa, niin mene pizzeriaan. Mutta futsalissa vanha viisaus pätee: jos haluat tehdä maaleja, mene maalille. Futsalissa ei ole helppoa tehdä maalia suoralla laukauksella ainakaan 10 metrin takaa, mutta jos palloton hyökkäävä pelaaja juoksee tai asemoi itsensä maalivahdin eteen/ takatolpalle/ reboundille, niin maalinteon todennäköisyydet kasvavat huomattavasti. Rakentelu- ja murtautumisvaiheeseen verrattuna  puolustajat tuppaavat nimittäin vieläkin useammin jähmettymään paikoilleen juurikin laukausten hetkillä. Pienestä laukaisukulmasta esimerkiksi sivurajan lähellä pallollisen ei välttämättä ole edes järkevää laukoa etukulmaa kohti, vaan pallo voi olla hyödyllisempää toimittaa takatolppaa/ -aluetta kohti. Tällöin jos hyökkääjä ja puolustaja ovat juoksemassa sinne kovaa vauhtia, niin luja laukaus saattaa hyvällä tuurilla kimmota maaliin.

Seuraavaan videokoosteeseen valitsin kaksi meidän otteluissa hyvin onnistunutta pelitilannetta kustakin em. kategoriasta numerojärjestyksessä. Toki klippien sisällöt limittyvät jonkin verran keskenään, tämä on hyvä huomata. Lisää esimerkkejä voi bongata tekstin loppuosan maalikoosteesta.

Miten pallotonta liikkumista voi sitten harjoitella esimerkiksi treeneissä? No, lämmittelyssä voi hyödyntää esimerkiksi yksinkertaista jatkuvaa "seinä kolmannelle" -syöttömyllyä neliössä. Maalintekoharjoitteeseen (ainakin aluksi ilman puolustajia) voi lisätä kolmannen pelaajan - ei siis syöttäjän - liikkeen kohti pivotia. Tai kolmas pelaaja voi liikkua tyhjään tilaan niin sanotusta kolmen linjasta, josta keskimmäinen pelaaja vuotaa pallon läpi ja "karkaa" maalintekoon. Peliosuudessa voi ottaa säännöksi vaikkapa, että kaikkien hyökkäävän joukkueen pelaajien tulee olla yli puolen kentän, tai että vähintään yhden pelaajan tulee olla rangaistusalueen sisällä, jotta voi tehdä maalin hyväksytysti. Ja kaikissa harjoitteissa on hyödyllistä rohkaista pallottomia pelaajia elämään/ etenemään pallon mukana, jotta oman joukkueen etäisyydet opitaan pitämään tiiviinä. Tämä tarjoaa myös pallonmenetyksen tapauksessa paremmat lähtökohdat vastaprässiin ja pallon riistämiseen takaisin itselle, kun koko pelaajajoukko on palloa lähellä valmiusasemissa.

Siinäpä kaikki tästä teemasta.

Lassi Lintulan tehokas uusi alku Squaren paidassa. Ensimmäisen vaihdon aikana Aureliaa vastaan Lassin nelikko värkkäsi kaksi maalia erikoistilanteista, kun palloa toimitettiin maalin eteen. Keskellä Antonio Lang ja oikealla Dudu. Kuva: Dubrovački Vjesnik.

Viime blogikirjoituksessa käsittelin yleisön esittämiä kysymyksiä, ja muutamaan niistä jätin epähuomiossa vastaamatta. Nostetaan ne siis seuraavaksi framille ja sitä kautta vielä ottelukuulumiset.

Kuinka paljon vapaa-aikaa jää treenaamisen ulkopuolelle?

Vapaa-aikaa jää minulle urheilijana kiitettävän paljon. Me treenataan joka arkipäivä 1,5 tuntia + teen treenien alle aina pidennetyn omatoimisen lämmittelyn. Tämän lisäksi pyrin tekemään 2-3 omatoimista treeniä aamupäivisin. Maanantain ja tiistain todella myöhäiset treenivuorot - treenit päättyvät klo 22.30 ja 23.00 - tarkoittavat sitä, että näitä seuraavina aamuina saa nukkua pitkään. Päivänokoset kuuluvat myös iltapäivisin ohjelmaani palautumisen ja vireystilan optimoimiseksi. Muu valveillaoloaika sujuu melko simppelisti. Käyn syömässä lounasta kävelymatkan päässä, nykyään kämppikseni Lassi Lintulan kanssa. Muuten käytän aikaani tarpeen ja jaksamisen mukaan muun muassa futsalin katseluun, yhteydenpitoon koti-Suomeen, opiskeluun, etävalmennus- ja kirjoitushommiin, kirjojen lukemiseen, podcastien kuunteluun sekä ruoanlaittoon.

Onko Kroatiassa kova taso verrattuna vaikka Suomen tai Ruotsin sarjoihin?

Kyllä, Kroatian liigan taso on kova - itse asiassa UEFA:n virallisen rankingin mukaan sarja on rankattu Euroopan 4. kovimmaksi Espanjan, Portugalin ja Kazakstanin jälkeen. Tämä ranking tosin seuraa pitkälti joukkueiden menestymistä Mestareiden liigassa, joten käytännössä voisin arvioida esimerkiksi Italian liigan kokonaistason Kroatiaa kovemmaksi. Myös Puolan liigan paremman puoliskon joukkueet pärjäisivät varmastikin Kroatian liigassa. Suomen liigan yleisen tason arvioisin tällä hetkellä olevan aika selvästi Kroatiaa jäljessä, ja Ruotsin liigan tason näkisin vielä Suomeakin heikommaksi. Kroatian liigasta kovaa ei ehkä niinkään tee pelaajien urheilullisuus, mutta sen sijaan täällä Balkanilla pelaajat kasvavat lapsesta asti tiiviisti pihapelikulttuuriin, kamppailupelaamiseen ja voitosta kilpailemiseen.

Rijekan joukkueessa riittää balkanilaista laatua, vaikka voitot ovat heilläkin olleet tiukassa. Pallon kanssa kroatialais-bosnialainen Luka Suton (11 liigamaalia) sekä etualalla slovenialainen Žiga Čeh (10 maalia). Sutonia vastaan puolustaa meidän Haron Džanković (3 maalia), joka pelaa vasta 24-vuotiaana jo 8. kauttaan "puna-sinisten" aikuisten joukkueessa. Kuva: Dubrovački Vjesnik.

Edellisen postaukseni jälkeen ottelumme ovat sujuneet vaihtelevasti. Selvää ja tärkeää 6-1 -kotivoittoa Aureliaa vastaan su 19.1. seurasi kaksi mahalaskua niin tuloksellisesti kuin peli-ilmeen osalta, kun hävisimme pe 7.2. Torcidalle vieraissa 8-1 sekä la 15.2. Rijekalle kotona 1-5. Jonkinlainen kasvojenkohotus saatiin aikaan tiukassa häntäpään ottelussa Crnican vieraana, kun raavimme la 22.2. yhden pisteen kotiin tuliaisiksi 2-2 -tasatuloksella. Voitto olisi auttanut selvästi enemmän taistelussa playoff-paikasta, mutta toisaalta tappiolla Crnica olisi karannut meiltä jo melko tavoittamattomaan viiden pisteen päähän. Nyt olemme sarjataulukossa play-outiin eli putoamiskarsintaan oikeuttavalla 9. sijalla tasapisteissä 8. olevan Rijekan kanssa. Kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen edellyttäisi viimeisistä neljästä ottelusta käytännössä vähintään 5-6 pistettä, mikä on meille kova haaste, sillä kohtaamme kolme aivan kärkipään joukkuetta. Täältä voi seurata meidän loppukauden otteluohjelmaa ja tuloksia. Seuraava koitos on edessä heti pe 28.2. kotona sarjakärki Futsal Dinamoa vastaan. Loppuun vielä tuttuun tapaan olen koostanut edellä mainittujen otteluidemme maalit. Saa tsekata ja pohtia  tehtyjä maaleja vaikkapa tämän postauksen teeman näkökulmasta!

Čujemo se! Idemo Square!

Yleisön pyynnöstä

Evo me!

Tervetuloa takaisin futsalblogin taajuuksille. Tässä kirjoituksessa aion ensinnäkin vastata sosiaalisen median kautta saamiini kysymyksiin, joita rohkaisin heittämään ilmoille loppuvuodesta. Toki niitä saa edelleenkin esittää suoraan minulle tai vaikkapa tämän tekstin loppuosan kommenttikentässä! Lopuksi käydään läpi ottelu- ja muut kuulumiset sekä suunnataan katse kohti mielenkiintoista kauden jälkipuoliskoa. Mutta nyt - suoraan itse asiaan ja yleisökysymyksiin.

Treenaatteko ympäri vuoden vai onko taukoja?

Hyvä kysymys! Tämä vuosi on ollut Kroatian liigassa poikkeuksellinen, sillä varsinaista joulutaukoa ei aikaisempien vuosien tapaan ole liigassa ollut, sillä MM-kisat pitkittivät sarjakauden alkua. Näin ollen joulun välipäiville ei jäänyt vapaata viikonloppua, vaan kahden päivän arkivapaa uutena vuotena oli meidän taukomme. Sen sijaan pidennettyjä 2-3 päivän viikonlopputaukoja meillä tulee cup-kilpailusta putoamisen takia olemaan muutamia. Tällaiset parin päivän huilit silloin tällöin riittävät itselleni varsin hyvin palautumiseen, sillä pelitahti 18 ottelun liigassa ei ole järin kiireinen. Lisäksi mainittakoon vielä maaottelutauot, jotka tuovat joukkueellemme - joskin eivät minulle - kauden aikana neljä vapaata viikonloppua.

Mielipide fysiikkavalmentaja Ivan Tomsićista?

"Toma" on joukkueen koossa pitävä voima niin henkisesti kuin fyysisesti. Hieman yksinkertaista huulenheittoa kompensoi laaja-alainen asiantuntemus fyysisestä valmistautumisesta; hänen vastuullaan on joukkueemme kuntosaliharjoittelu sekä kaikki alkulämmittelyt. Ennen kaikkea hän on ihminen, jolla on iso sydän kaupunkia, seuraa sekä erityisesti kanssaihmisiään kohtaan.

"Toma" tietää myös futsalista lajina ja toimii meidän kakkosvalmentajana otteluiden aikana. Kuva: Dubrovački Vjesnik

Millaiset puitteet seura tarjoaa sinulle?

Ulkomailla pelatessani minulle on palkan lisäksi aina kuulunut sopimukseen seuran tarjoama asunto oheiskuluineen (vesi, lämmitys, sähkö, netti). Ulkomailla kun asutaan, niin asiaan kuuluu aina jonkin verran säätöä esimerkiksi lämmityksen tai lämpimän veden kanssa, mutta aina niistä on selvitty. Treeni- ja pelivarusteet (paidat, sortsit) sekä edustusvaatteet matkustamista ja muita tilaisuuksia varten tulevat toki seuran puolelta. Sen sijaan kengät ja treenisukat olen käytännössä aina hommannut itse. Vieraspelireissut ovat aina "all-inclusive", eli majoitus ja kaikki ateriat tarjotaan seuran puolesta. Tämä tarkoittaa valitettavasti otteluiden jälkeen melko epäterveellistä pizza-kokis -yhdistelmää pelihallilla tai sen viereisessä tupakansavuisessa baarissa.

Onko sinulla pelipäivän rutiineja?

Pelipäiväni noudattelee melko pitkälti samanlaista kaavaa kuin muutkin treenipäivät, joskin pyrin "juhlapäivänä" minimoimaan kaiken ylimääräisen asioiden toimittamisen. Aamupalan jälkeen jonkinlainen lihasaktivointi kuuluu aina asiaan, ja vierasreissulla teemme tämän yhdessä Toman ohjeistuksessa. Lounaan ajoituksesta ja sisällöstä en ole nykyään erityisen tarkka, mutta lyhyet päiväunet pyrin mahduttamaan aina iltapäivälle. Tämän jälkeen musa soimaan ja hallille valmistautumaan! Yhteisen videopalaverin jälkeen rituaaleihini sisältyvät vielä omat aktivoinnit ennen varsinaista yhteistä lämmittelyä.

Missä olet kehittynyt kuluneella kaudella?

Mielenkiintoinen kysymys! Olen kokenut tällä kaudella saaneeni vielä aiempaa enemmän irti omasta pallottomasta liikkumisesta hyökkäyspelaamisen vaiheessa, sillä pivotpelaajamme pystyvät suojaamaan hyökkäyspäässä hyvällä prosentilla palloja, joiden perään tykkään juosta tyhjään tilaan. Aikaisemmista vahvuuksistani olen paljon saanut hyödyntää tällä kaudella puolustusalueen tarkkaa merkkaus- ja maalinestopelaamista - emme useinkaan prässää kovin ylhäältä - sekä ylipäätään pelaamisen organisointia pallollisessa vaiheessa niin prässinpuruissa kuin erikoistilanteissa. Ehkä ylipäätään uudessa maassa ja kokeneena pelaajana itselleni sopiva haaste on ollut tottua pelaamaan paikallisen kulttuurin "lainalaisuuksien" mukaan - ja tähän koen päässeeni hyvin sisään.

"Tanssiparit" on yleensä etukäteen tiedossa ennen kutakin ottelua ja minun pelipaikalla se tarkoittaa usein puolustaessa tarkkaa merkkaamista. Tyylinäyte kotiottelusta Novo Vrijemea vastaan. Kuva: Dubrovački Vjesnik

Suomessa vaikuttaa lisääntyneen niin futsalin suosio kuin nuorten kiinnostus futsaliin ykköslajina. Millaisena näkisit futsaljunnun mahdollisen polun ammattilaiseksi kotimaan ulkopuolisille areenoille?

Futsalin puolella meillä ei vielä valitettavasti ole Suomessa kovin laajamittaista, systemaattista junioritoimintaa seuroissa verrattuna esimerkiksi jalkapalloon. Suomalaisia pelaajia ei myöskään aktiivisesti seurata ulkomailta käsin, jolloin pelaajan oma harjoittelumotivaatio sekä aktiivisuus ottaa yhteyttä kokeneempiin suomifutsalin tekijöihin nousee ratkaisevaan rooliin, jos pelaaja tosissaan haluaa ammattilaiseksi ulkomaille. Futsalmaajoukkueiden valmentajat sekä me ulkomailla pelanneet/ pelaavat futsalpelaajat olemme varmasti valmiita antamaan vinkkejä ja edistämään motivoituneiden junioreiden urapolkuja! Toki on syytä lopuksi huomauttaa, että ennen ulkomaan ammattilaisuutta pelaajalle on varsin suositeltavaa antaa riittävän hyviä näyttöjä Suomen pääsarjatasolla sekä mielellään myös junioreiden tai aikuisten maajoukkueessa. Positiivisena uutisena sanottakoon, että nuorten pelaajien systemaattinen seuranta ja kehittäminen on Palloliiton puolelta ottanut merkittäviä askeleita eteenpäin kuluneen noin 10 vuoden aikana. Rohkeasti ja fiksusti kohti unelmia!

Missä hintaluokissa palkka liikkuu ulkomailla pelatessa?

Yleisellä tasolla ammattipelaajien palkan Keski- ja Etelä-Euroopan pääsarjoissa voidaan sanoa liikkuvan 1 500 - 2 500 € nettotuloissa kuukaudessa, mutta nuoremmat, kokemattomat, paikalliset pelaajat tienaavat yleensä tätä vähemmän. Sen sijaan kokeneiden, korkean tason "tähtipelaajien" kuukausipalkka liikkuu yleensä 3 000 € paremmalla puolen. Palkka maksetaan monissa sarjoissa 9-10 kuukaudelta vuodessa. Voittobonuksiakin on käytössä, mutta itselläni ei ole niitä koskaan ollut.

Kiitos hyvistä kysymyksistä!

Marraskuun lopun jälkeen on paljon ehtinyt tapahtua kentällä ja sen ulkopuolella. Yllä olevalta videolta voit tsekata koostettuna maalit edellisestä viidestä ottelustamme, jotka nyt käyn läpi. Kärsimme joulukuussa niukat tappiot Futsal Dinamolle vieraissa (3-2) ja Olmissumille kotona (3-5), kunnes välipäivien reissu Pulaan toi kaivatun toisen täyden pistepotin lukemin 2-4 kapteenimme Maro Đurašin poissaolosta huolimatta. Uusi vuosi alkoi puolestaan harmillisella 1-2 -kotitappiolla Novo Vrijemea vastaan. Tämän pelin jälkeen oli aika turhautuneet fiilikset, sillä täysi pistepotti tai ainakin tasuri olisi ollut hyvin saatavilla. Lisäksi hyvään vireeseen päässyt brassipelaajamme Popó loukkasi polvensa melko pahasti tässä ottelussa ja on todennäköisesti loppukauden sivussa. Eikä tässä vielä kaikki. Tätä seuraavan viikon treeneissä 9. tammikuuta loukkasin itsekin polveni treeneissä ja jouduin katsomaan sivusta viime viikon (11.1.) jännitysnäytelmän Osijekia vastaan. Purjehdimme tässä ottelussa kotiyleisön edessä todealla kapealla miehityksellä lähes uskomattomaan 3-0 -johtoon, kunnes Osijek otti toisen jakson alussa lentävän maalivahdin käyttöönsä. Lopputulos 3-5, eikä taaskaan kerran mitään jäänyt käteen.

Sarjataulukossa olemme tällä hetkellä 8. sijalla eli juuri playoff-viivan yläpuolella, mutta alla olevat joukkueet hengittävät kolmen pisteen päässä. Tulevana viikonloppuna on edessä todella tärkeä kotiottelu meidän alapuolella olevaa Aureliaa vastaan. Sen kun onnistumme voittamaan, niin voimme lähteä hieman helpottuneemmilla fiiliksillä pitkälle ottelutauolle. Luotto joukkueeseen on useista tappioista ja vastoinkäymisistä huolimatta korkealla, sillä olemme kehittyneet monissa asioissa kauden aikana, ja todennäköisesti kaikki pelaajat - itseni mukaan luettuna - ovat käytettävissä tähän otteluun. Tämän lisäksi olemme saaneet tuoreeltaan kokoonpanomme kaivattua täydennystä: viime kaudella täällä pelannut Lassi Lintula liittyy loppukaudeksi ryhmään mukaan ja samalla kämppiksekseni. Niin ikään kokenut argentiinalainen Nicolas Rolón vahvistaa joukkuettamme. Dobrodošli! Näistä saamme kasaan hyvät eväät loppukaudeksi. Toki muutkin joukkueet vahvistavat samanaikaisesti vilkkaassa siirtoikkunassa kilpaa kokoonpanojaan, joten kevätkausi pelataan Kroatiassa loppuun hieman eri korteilla syksyyn verrattuna. Mielenkiintoiset kuukaudet siis ovat edessä.

Sarjataulukko ei valehtele. Playoffit edelleen tavoitteena! Kuva: flashscore.com

Idemo Square!

Palaamisiin!

Voittotili lopulta auki!

Bok!

Edellisestä postauksestani on ehtinyt vierähtää jo 1,5 kuukautta, ja paljon on sinä aikana tullut juostua kilometrejä parketilla - niin treeneissä kuin otteluissa. Tässäpä lyhyt tiivistelmä alkukauden otteluista ennen kuin syvennytään tarkemmin 8.11. pelattuun ensimmäiseen kotiotteluumme. Lopussa linkkaan vielä muutamia sivuja, joiden kautta voit seurata joukkueeni Squaren edesottamuksia.

Kilpailukauden avanneessa Zagrebissa 13.-14.10. pelatussa Supercupissa haastoimme melko tasaväkisesti niin Olmissumin kuin Pulan, mutta hävisimme lopulta molemmat ottelut yhden maalin erolla 4-3 sekä 5-4. Peräkkäisinä päivinä pelatut kovatasoiset ottelut pienellä pelaajaringillä olivat eittämättä kova rutistus, mutta henkilökohtaisesti sain Kroatian peliuralleni "lentävän lähdön" viimeistelemällä kahteen otteluun kolme maalia ja esiintymällä muutenkin ihan mukiinmenevästi. Alla maalikooste välieräottelusta Olmissumia vastaan. Oma pelinumeroni on muuten vaihtunut pitkäaikaisesta 6:sta 14:een.

Sarjakauden avauksessa vieraissa Osijekia vastaan 19.10. jatkoin siitä, mihin Supercupissa jäin - eli vein Squaren 0-1 johtoon ottelun alkupuolella. Paine meidän kenttäpuoliskolla osoittautui kuitenkin toisen jakson jälkipuoliskolla liian suureksi ja kärsimme lopulta tappion lukemin 3-1. Toinen sarjaottelu oli niin ikään vieraissa sarjanousija Aureliaa vastaan 2.11. Matka heidän kotikaupunkiinsa Vinkovciin oli käytännössä hyvin samanlainen kuin Osijekiin; lähdimme liikkeelle päivää ennen ja ajoimme leijonanosan matkasta Bosnia-Hertsegovinan pikkuteiden halki matkan kestäessä yhteen suuntaan noin 10 tuntia. Ja kroppa "kiittää" tässä iässä! No, itse ottelu oli melko tasainen Aurelian hallitessa ehkä hienoisesti ensimmäistä jaksoa ja meidän toista. Menimme melko lopussa 0-1 johtoon Haron Džankovićin hienolla soolomaalilla, mutta Aurelia tuli tasoihin lentävän maalivahdin avulla. Eikä ihme, sillä 4v5 -puolustaminen oli meille käytännössä täysin uusi asia, jota emme vielä osanneet tehdä tositilanteessa riittävän hyvin. Jaoimme siis pisteet tasatuloksella 1-1.

Tämän jälkeen oli edessä odotettu kotiavaus"derby" 8.11. Split Torcidaa vastaan. "Veliki brat" Mikko oli käymässä Dubrovnikissa ottelun aikana, ja niinpä otin hänet haastatteluhaaviin jälkikäteen. Hän avasi omia näkemyksiään joukkueesta ja meidän pelaamisesta sen kolmen arkipäivän ajalta, jota hän ehti täällä olla.

Ensimmäisessä kotiottelussa oli mukavasti yleisöä. Etsi Mikko kuvasta.

No niin, isoveli. Näit paikan päällä Dubrovnikissa kahdet treenit sekä yhden liigaottelun. Millaisia lajitreenit olivat? Mitä teemoja niissä nousi esiin?

Lajitreenit alkoivat 15-20 minuutin pallottomana alkuverryttelyllä sekä aktivaatioilla fysiikkavalmentajan johdolla, ja jatkuivat siitä teknisillä elementeillä sekä hyökkäys-actioneilla ilman puolustajia. Loppuaika pyhitettiin käytännössä erilaisille intensiivisille peleille, joissa keskiössä oli selvästikin adaptaatio - pelaajia haastettiin ratkomaan erilaisia tilanteita nopeasti. Esimerkiksi 3 maalin prässinpurku- ja viimeistelypeliä pidin ihan onnistuneena - etenkin tilanteita, joissa pelaajan tulee hankkiutua nopeasti vapaaksi pallottomana ja viimeistellä 1-2 kosketuksella ahtaassa tilassa, tuli runsaasti. 

Treenivuoron kesto oli vain 1h 30min, josta 20min meni pallottomaan alkuverkkaan. Tämä saattaa olla heikkous pitkässä juoksussa, kun treenitapahtuman voi olla vaikea koskaan päästä pelitapahtuman vaatiman fyysis-psyykkisen haasteen tasolle. Sinä tietty kävit tekemässä ot-puntin ennen lajia.

Peliin valmistavissa harjoituksissa painopiste oli mm. lentävällä pelaamisessa ja erikoistilanteissa. Joskin erikoistilanteita käytiin omaan makuuni melko niukasti etenkin kun ottaa huomioon, että joukkue on vielä rakennusvaiheessa. Toki videopalaverissa erikoistilanteista puhuttiin tarkemmin. Se videopalaveri, jossa minä pääsin käymään, oli melko odotustenmukainen. Asioita käytiin siinä järjestyksessä, missä ne pelissä tapahtuivat, eikä varsinaisesti teemoittain. Selkeästi muutamat pointit kuitenkin nousivat toistuvasti esiin, ja valmentaja pystyi kommunikoimaan ne erittäin sujuvasti niin kroaatiksi, englanniksi kuin portugaliksi.

Ottelu alkoi Squaren osalta hyvin, johdimme jo 2-0. Sitten Split Torcida laittoi isompaa vaihdetta päälle ja kaasutteli lopulta voittoon lukemin 2-5. Mitkä asiat pistivät silmään ottelussa? Mihin ottelu mielestäsi ratkesi?

Kumpikaan joukkue ei prässännyt mitenkään erityisen ahneesti, joskin vierasjoukkue otti hieman ylempää. Pelaajien taitotaso on keskimäärin varsin korkea; esim. vastustajan riveissä pelasivat Marinović ja Jelovčić (toim.huom. kroatialaisista nykypelaajista ehkäpä ne kaksi tunnetuinta tähteä, joilla on jo takanaan pitkä ura niin maajoukkueessa kuin ulkomaisissa seurajoukkueissa), jotka pystyvät ratkomaan kinkkisiäkin prässitilanteita henkilökohtaisella taidollaan, kombinoimalla keskenään terävästi - tai löytämällä pivotin kovankin paineen alla. Vahvoja pivoteja tuntui myös riittävän yli luonnollisen tarpeen; pallon kontrolloiminen ja suojaaminen on selvästi verissä Balkanin alueen pelaajilla. 

Teidän brassivahvistukset pelasivat varsin paljon, ja vaikka he taitavia sekä nopeita ovatkin, on heidän pelissään vielä niin radikaaleja yksilötaktisia vuotoja, että ne tällä kertaa isossa kuvassa ratkaisivat pelin kypsemmän ja Kroatian liigan vaatimuksiin tottuneen joukkueen eduksi. Erityisesti pallollisen puolustaminen 1v1-tilanteissa lähellä omaa maalia oli teillä selvästi heikompaa kuin vastustajalla. Lisäksi erityisesti brasseilla oli vaikeuksia seurata omaa pelaajaa sisäpositiossa, mikä aiheutti jatkuvasti pieniä tulipaloja puolustusvaiheessa. Uskon kuitenkin, että pelien myötä nuoret brassit parantavat ja viidakko opettaa tavoille.

Mielestäni sinä pelasit aika vahvan pelin: et jättänyt hyökkäysvaiheessa varmasti juoksuakaan tekemättä, ja juoksut mitkä teit olivat useimmiten niin sanotusti tilanteen vaatimia - milloin screen, millon repivästi diagonaaliin jne. Yhdessä Haronin kanssa olitte solidit puolustajat joukkueessa, ja niitä tarvitaan lisää kauden jatkuessa. Voitit myös useasti palloja vahvoilta pivoteilta. Yhteensä laskin kaksi 1v1-tilannetta, jotka hävisit puolittain.

Tyypillinen tilanne Kroatian liigassa: pallollinen pelaaja haastaa "tanssien" puolustajaa hyökkäyspuoliskolla. Kuvassa meidän pelaajista brasilialainen Popo sekä maalivahti Zoran Primić, joka on myös Kroatian maajoukkueen ykkösmaalivahti tällä hetkellä.

Hvala na intervjuu, brate!

Torcida-ottelun jälkeen olemme urakoineet vielä kolme ottelua lisää. Cup-kilpailussa hävisimme kotona 12.11. Olmissumille 2-3 harmillisen viimeisen minuutin takaiskun jälkeen, vaikka loimme toisella jaksolla aivan riittävästi paikkoja jopa ottelun voittamiseen. Liigaottelut jatkuivat 16.11. taas kahden päivän reissulla Rijekaan, jossa esiinnyimme varsin heikosti etenkin ottelun ensimmäisellä jaksolla. Itsellekin sattui heti ottelun alussa kohtalokas pallonmenetys, josta kotijoukkue pääsi rokottomaan 1-0 -maalin. Lopulta 4-4 -tulosta voi pitää jonkinlaisena torjuntavoittona siitäkin huolimatta, että johdimme ottelua vielä pari minuuttia ennen loppua. Saimme vihdoin maistaa kauan haettua ja makeaa voittoa edellisenä viikonloppuna 23.11. kotiottelussa sarjajumbo Crnicaa vastaan. Tasaisuutta otteistamme oli tässäkin matsissa hankala löytää, sillä vain parin minuutin jälkeen olimme jo tappiolla 0-2. Sitten maaleja tehtiin suunnilleen vuoron perään, kunnes me siirryimme ensimmäistä kertaa johtoon 35. minuutilla (6-5). Lopulta kaunistelimme lukemia tyhjään nuottaan vastustajan pelatessa lentävällä maalivahdilla. Lopputuloksena 9-5 -voitto ja itseltäni ehkäpä kauden tähänastisista esityksistä paras muun muassa tehomerkinnöillä 2+2. Taulukossa nousimme 10 joukkueen sarjassa sijalle 7.

Onnistumisen iloa.

Voittaminen on siis ollut vaikeaa ja vaatii edelleen kasvamista niin teknis-taktisesti, fyysisesti mutta ennen kaikkea henkisesti, jotta oppisimme käsittelemään ottelun aikana esiin nousevia erilaisia haasteita sekä vastaamaan niihin tarkoituksenmukaisesti. Samaa teemaa on noussut jonkin verran esiin myös miesten futsalmaajoukkueen viimeaikaisissa otteissa, joista edellisistä 14 ottelusta olemme päätyneet tasatulokseen kuudessa kamppailussa. Ei kovin paljon lohduta, vaikka pelaisikin hyvin, jos liian usein pelaa tasan tai häviää yhdellä maalilla. Mieluummin kilpaurheilijana haluan pelata vaikka vähän heikommin ja auttaa joukkuettani voittamaan tasaiset "yhden maalin" pelit, joita Kroatian liiga ja nykyinen maaottelukalenteri lähes 100-prosenttisesti tarjoaa. Miten - siihen ei varmastikaan ole yhtä oikeaa saati helppoa vastausta, ja se vaatii monen muuttujan onnistumista. Positiivista on, että ainakin oma itseluottamuskäyräni on tällä hetkellä nousussa. Pelaan paljon, puolustan pääasiassa riittävän hyvällä tasolla, jaksan liikkua ilman palloa, pallollinen peli sujuu kohtuullisesti ja kaiken lisäksi olen löytänyt uudestaan maalijyvän, joka oli pitkän aikaa kadoksissa. Koostin vielä tähän videolle - omilla keskinkertaisilla editoijan taidoillani - kaikki viiden ottelumme (Osijek, Aurelia, Torcida, Olmissum (cup), Rijeka) maalit kronologisessa järjestyksessä, sillä koosteita ei valitettavasti ole kovin hyvin netissä saatavilla. Ihailkaa ja ihmetelkää!

Tässä vielä lopuksi muutamia uusia linkkejä, joiden kautta voi seurata otteitamme ja Kroatian liigaa ylipäätään.

Livelähetykset ja koko otteluiden tallenteet (pl. TV-ottelut Max Sportilla)

TV-otteluiden maalikoosteet (tuoreesta Crnica-ottelusta tulossa todennäköisesti lähiaikoina, Youtube-sivusto sisältää paljon myös jalkapallokoosteita)

Kuvia kotiotteluista paikallislehden urheiluosastolla (Squaren Instagramista tai Facebookista ei käytännössä kuvia ole. Muun muassa kaikki tässä postauksessa käyttämäni kuvat ovat kyseisiltä Dubrovački Vjesnikin sivuilta.)

Liigan tiedot (tulospalvelu maalintekijöineen, sarjataulukko ym.)

Seuraavaksi katseet kohti joulukuun haasteita. Edessä tuolloin on varmasti kovat ottelut Mestarien liigaa tällä viikolla pelaavia Futsal Dinamoa ja Olmissumia vastaan, sekä maajoukkueen EM-karsintojen avaus Maltaa vastaan vieraissa.

Sretan božić i sretna nova godina svima! Čujemo se.

Ensiaskeleet Kroatiassa

Dobro jutro, dobar dan i dobra večer! 

Kuten moni lukija jo luultavasti tietääkin, olen siirtynyt futsalammattilaiseksi Kroatian pääsarjan MNK Square Dubrovnikiin. Uutisointi aiheesta oli aluksi kovin vähäistä, kunnes Šibenikissa pelatun 4 joukkueen turnauksen jälkeen kroatialaisen futsalin suurin julkaisukanava huomioi siirtoni - joskin hieman erikoisilla taustatiedoilla. Tämän jälkeen maanantaina 7.10. myös Square alkoi julkaista joukkueemme pelaajakortteja omilla sosiaalisen median kanavillaan; tässä linkki minusta kertovaan Instagram-julkaisuun. Näin ollen minusta tulee kautta aikain neljäs suomalaispelaaja Kroatian liigassa. Aiemmin jäätä ovat murtaneet Jyväskylän naapurini ja viimeaikainen maajoukkuekämppikseni Juppis Savolainen (Crnica, 2019-20) sekä edelliskaudella 2023-24 Iiro Vanha (Olmissum) ja Lassi Lintula (Square). Lassin kanssa onkin tullut pitkin kesää ja syksyä ymmärrettävästi juteltua jonkin verran joukkueesta, seurasta sekä kaupungista, hvala ti!

Olen nyt majaillut täällä Dubrovnikissa noin kuukauden päivät, ja ensimmäiset tuntemukset treeneistä sekä harjoituksista on saatu pohkeisiin. Pelin eri vaiheita on käyty monipuolisesti treeneissä läpi. Valmentajan suosikkiharjoitteita ovat pre-seasonilla olleet erilaiset havainnointia ja nopeita hoksottimia vaativat kognitiiviset harjoitteet sekä suunnanmuutospelaaminen; eli paljon on juostu ja hikoiltu. Ehdin treenata viikon joukkueen mukana ennen syyskuun puolenvälin lyhyttä maajoukkuetapahtumaa, ja tämän jälkeen hommia on nyt paiskittu reilut kaksi viikkoa lisää. Ensimmäisen harjoitusottelumme voitimme su 22.9. kotikentällä Bosnian pääsarjasta viime kaudella pudonnutta Brotnjoa vastaan lukemin 6-5. Treenejä on ollut ohjelmassa joka arki-ilta, mutta osallistujien määrää on toistaiseksi hieman rajoittanut se, että monet paikalliset pelaajat käyvät töissä, mikä näin turistikaudella huhti-lokakuussa - Dubrovnik on kansainvälisesti erittäin suosittu lomakohde - tarkoittaa heille enemmän töitä ja paljon tienestejä. Minua ja kahta nuorta brassipelaajaa lukuun ottamatta joukkueen voidaankin sanoa olevan enemmän puoli- kuin täysammattilaisjoukkue, ainakin näin "loma-aikaan". Edellisen pelikauden suuriin rahallisisiin panostuksiin verrattuna seura on halunnut hakea maltillisempaa ja enemmän paikallisten pelaajien kasvatukseen tähtäävää linjaa.

Kaudella 2023-24 Square voitti liigan runkosarjan ja eteni välieriin, jossa Olmissum oli kuitenkin parempi otteluvoitoin 3-1. Pronssiottelua ei Kroatian liigassa tunneta.

Lähtökohdat treenaamiselle ja ammattilaisliigassa kilpailemiselle ovat näihin taustatietoihin suhteutettuna hieman ohkaiset, sillä futsalista riittävästi kokemusta omaavien pelaajien joukko on meillä aika kapea. Toivoa sopii, että meidän nuoret, nopeat, taitavat ja innokkaat pelaajat kehittyvät nopein harppauksin myös futsalin lajitaktiselta osaamiseltaan. Edeltävänä viikonloppuna 5.10. pelasimme Šibenikissa peräkkäin kaksi 2x15 minuutin ottelua liigajoukkueita Novo Vrijeme Makarskaa sekä Torcidaa vastaan pitkälti 6-7 kenttäpelaajalla. Ensimmäisessä ottelussa Makarskaa vastaan pelasimme ihan mukiinmenevästi 2-0 -tappiosta huolimatta. Valitettavasti jälkimmäisen ottelun toinen puoliaika toi meidän väsymyksestä johtuen tulostaululle aika rumat 6-0 -tappiolukemat, vaikka ekan jakson (taukotulos 1-0) sinnittelimmekin vielä mukana. Joitakin kuvia jälkimmäisestä ottelusta on nähtävissä isäntäjoukkue Crnican Instagramissa. 

Kymmenen joukkueen liiga tulee todennäköisesti olemaan hyvin kovatasoinen ja myös tasainen, kuten useana vuonna on ollutkin. Meidän osalta odotukset eivät ole tällä hetkellä kovin korkealla; mitä olen ymmärtänyt, niin tavoittelemme paikkaa kahdeksan parhaan joukossa, jotta pääsisimme playoffeihin. Seuran taustat yrittävät tietääkseni kovasti saada kokeneempia pelaajia vahvistamaan pelaajistoa, mutta aika näyttää, mitä tältä osin tulee tapahtumaan. Joka tapauksessa varmaa on se, että matkustamista tulee paljon syyskauden aikana, sillä kaikki pitkät pohjoisen vieraspelireissumme - Osijek, Vinkovci (Futsal Aurelia), Zagreb (Futsal Dinamo), Rijeka, Pula - on aseteltu tämän kalenterivuoden puolelle. Ennen liigakauden alkua (Osijek vieraissa 19.10.) pääsemme jo tositoimiin Zagrebissa 13.-14.10. pelattavassa Supercupissa, jossa kohtaavat edelliskauden neljä parasta joukkuetta. Pelaamme sunnuntaina välierässä Olmissumia vastaan ja maanantaina sijoitusottelun joko paikallista Futsal Dinamoa tai Pulaa vastaan. Ottelut näytetään kroatialaisella televisiokanavalla, joten livestreamia Suomeen asti ei todennäköisesti ole luvassa. Pyrin ilmoittelemaan jatkossa livelähetyksistä omilla somekanavillani (Instagram, Facebook), joten laita seurantaan, jos asia kiinnostaa!

Kroatian liigan joukkueet kartalla. Me olemme kaikista eteläisin piste lähellä Montenegron ja Bosnia-Hertsegovinan rajaa.

Kaudesta voi siis näistä lähtökohdista käsin odottaa pelillisesti haastavaa, mutta lopuksi haluan vielä nostaa esiin Dubrovnikin alkuajan myönteisiäkin puolia henkilökohtaisesta näkökulmasta.

1. Saan elää ammattilaispelaajan elämää yhdessä Euroopan kovatasoisimmista sarjoista vielä näin "kypsemmällä" kohta 36 vuoden iällä. Etenkin rasituksesta palautumisen kannalta on tässä vaiheessa uraa suurta etua siitä, että voi rakentaa arkensa pitkälti treenaamisen, syömisen ja levon ympärille. Toiveissani onkin ennen kaikkea ehjä pelikausi viime kauden useiden pienten ja hieman suurempienkin lihasvammojen jälkeen.

2. Päävalmentaja Ivo Jukić halusi minut joukkueeseen isoon rooliin lähestymällä minua kesällä henkilökohtaisesti viestitse. Hän on itse pelannut yli 10 vuotta Kroatian maajoukkueen ykkösmaalivahtina sekä luonut uraa ulkomailla muun muassa Italiassa, Ukrainassa, Latviassa ja Belgiassa. Pelaajakokemusta ja myös näkemystä valmentamiseen häneltä löytyy. Vastuuta ja luottamusta on siis itselleni luvassa, mutta toki siihen minun pitää omalla tekemiselläni antaa aihetta. Mainittakoon vielä Ivon ohella valmennustiimiin kuuluva Ivan Tomšić, joka kantaa lujalla ammattitaidollaan ja nasevilla kommenteillaan vastuun kuntosalitreeneistä, alkulämmittelyistä ja jäähdyttelyistä. Hyviä lämmittelyitä ja oheistreenejä osaa arvostaa tässä iässä.

3. Seura on järjestänyt minulle mainiot puitteet ammattiurheilijan elämälle. Alun 1,5 viikon hotellijakson jälkeen pääsin muuttamaan omaan asuntoon, jossa on perheellekin hyvin tilaa. Asunnolta hallille kävelee alle viidessä minuutissa ja hallin pientä kuntosalia voi käyttää vapaasti. Seura tarjoaa myös päivittäisen lounaan ravintolassa, johon pääsee kätevästi pyörällä alle 10 minuutissa. Kaikki muukin on tässä melko pienessä kaupungissa käytännössä kahden kilometrin säteellä, ja paikallisbussillakin pääsee tarvittaessa liikkumaan helposti.

Kotihallimme parketilla kelpaa pelata ja penkkejäkin on katsomossa noin 1 000 henkilölle. Jaamme "dvoranan" käyttövuoroja lentopallon (naiset) sekä koripallon (miehet ja naiset) pääsarjajoukkueiden kanssa.

Kotitalon parvekkeelta näkee Adrianmerelle.

Kotoa on noin 5 minuutin kävelymatka pienelle pulahdukselle mereen.

Yritän kirjoitella kuulumisia täältä Kroatiasta noin kuukauden välein, siispä palaamisiin!

Vidimo se, prijatelji!

EM-kisat 2022, muistiinpanoja V

 Häirintäfutsalin aakkoset

Montako "Suomen futsalhistorian tähän asti tärkeintä peliä" on pelattu viimeisen reilun kahden vuoden aikana? En ole pysynyt mukana laskuissa, mutta viime perjantaina sellainen nähtiin jälleen. Slovenia kaatui Ziggo Domen molskilla 1-2, ja fiilikset olivat sen mukaiset.

Alkulohkopelit ovat näyttäneet, että Suomen uhrautuva ja vastustajan vahvuuksien tukahduttamiseen vahvasti nojaava häirintäfutsal on parhaimmillaan ärsyttävän tehokasta. Voi olla ja onkin, ettei se ole kivaa kaikille, mutta ehkä Italiassakin aletaan pikkuhiljaa tajuta, ettei steriili pallonhallinta merkitse paljon mitään, ellei esimerkiksi osaa merkata kunnolla takatolppapelaajaa.

Sloveniaa vastaan Suomi piti vaaralliset pivotit kurissa hyvällä strategialla: 

A. Ensimmäinen prässilinja pyrki minimoimaan pivoteille lähteviä palloja (etenkin maissa), esim.     Osredkarin oikea jalka oli jatkuvan paineistuksen alaisena

B. Toinen prässilinja oli valmiina katkomaan syöttöjä ja tarvittaessa antoi välittömän avun                 pohjapelaajalle, jos pallo tuli pivotille

C. Pohjapelaajat tulivat jatkuvasti pivotien etupuolelle ja jos jäivätkin pivotin taakse, pelasivat he todella fyysisesti aivan sääntöjen rajamailla antamatta hetken rauhaa Cujecille tai Totoskovicille

D. Maalivahti hallitsi tilaa ja ohjasi puolustajia, etenkin pohjaa

Näiden suonsilmäkkeiden ohi Slovenian oli vaikea päästä edes yrittämään maalintekoa. Suomen viesti vastustajille on ollut sama läpi turnauksen: ok, te olette tosi hyviä hyökkäysvaiheessa, mutta meitä vastaan ette saa pelata vahvuuksillanne rauhassa koskaan.

Muita häirintäfutsalin taidonnäytteitä on tässä turnauksessa mielestäni olleet mm. Higuitan nousuilta tilan ja ajan poisvieminen, Merlimin väsyttäminen korkealla prässillä ja hänen 1v1-haastojensa minimoiminen, Mammarellan torjuntatyön vaikeuttaminen ärsyttävällä, jääkiekkotyylisellä maskipelaamisella jne.

Kolmen ketjun peluutus on mahdollistanut sen, että Suomen energiataso on pysynyt riittävän ärsyttävänä läpi yksittäisten otteluiden, vaikka ajoittaisia notkahduksia onkin tullut.

Suomella on ollut ongelmansa myös pallonhallinnan kautta luomisessa, ja tässä voimme varmasti parantaa. Yksi tapa saada aikaan jotain voisi olla palata vahvemmin "juurille" ja hyödyntää enemmän diagonaalisia "aerialeja" - ne poikivat usein erikoistilanteita tai kakkospalloja keskustaan, joita on pyrittävä ennakoimaan (usein esim. puolustaja puskee diagonaalipallon keskustaan, ja tämä on ns. cookie).

Vastustajan vahvuuksien tunteminen ja niiden tukahduttaminen on varmasti Suomen vahvuus, mutta potentiaalia on toki muuhunkin. Esimerkkinä vaikka ensimmäinen maali Sloveniaa vastaan: lopulta se olikin Suomi eikä Slovenia, joka loi maalin 1v1-laitahaastolla, kun Ipi päätti vihdoin haastaa pallollisena ennen kuin pelit loppuvat kesken. Maalinhan ohjasi muuten Jute juurikin sillä lonkalla, josta jo aiemmin mainitsin tässä blogissa. 

Puolivälierä

Maanantain peli tuo taas uudet haasteet, kun vastaan asettuu asteen verran aiempia vastustajia dynaamisempi Portugali. Sattumaa tai ei, muistiinpanoja I käsitteli jo Portugalin peliä jonkin verran. 

Kolmen ketjun strategia rikkoutuu Bambin poissaolon myötä, isoin vastuu pohjapelaamisesta ja Zickyn vartioinnista lienee Kajukin ja Pöllin harteilla. 

Portugali on taktisesti erittäin valveutunut joukkue ja vaarallinen monelta suunnalta - laadukkaat erikoistilanteet, laitahaastouhka (Pauleta oikealla, Pany Varela vasemmalla), pivot-pelaamisen ja 4-0:n sekoittaminen, nopeat ja taitavat transitiopelaajia jne. Mutta tämä Portugali ei ole yhtä kypsä kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten, jolloin Suomi pelasi sitä vastaan 2-2-tasurin. Erick ja Zicky ovat loistavia pelaajia, mutta vielä nuoria ja heillä on Ricardinhon ja Cardinalin saappaat täytettävinä.

Mielenkiintoista nähdä, miten hallitseva euroopan- ja maailmanmestari selviää häirintäfutsalin myllystä.

EM-kisat 2022, muistiinpanoja IV

Syynissä Slovenia

Slovenia on ollut tähän asti lohkon paras joukkue, mitä voi pitää pienenä yllätyksenä. Pitkään näytti siltä, että he tulevat euroihin siipirikkona ja osin pakon edessä uudistuneena, mutta lopulta Osredkar ja Totoskovic kuntoutuivat ajoissa.  Ja kun vielä maajoukkueuran jo kertaalleen lopettanut Cujec kaivettiin naftaliinista auttamaan joukkuetta Italia-peliin, olikin kasassa yhtäkkiä se vanha kunnon Slovenia, joka on kairannut kansainvälisiä areenoja yhdessä jo iät ja ajat. Slovenian positiivisia yllättäjiä ovat olleet mielestäni Ceh ja Turk, etenkin ensin mainittu on onnistunut loistavasti pelin molemmissa vaiheissa ja helpottanut merkittävästi kapteeni Osredkarin peliminuuttitaakkaa (joka aiempina vuosina on ollut poikkeuksetta jotain 35 ja 40 minuutin väliltä).

Slovenian asettamat haasteet

1) 1v1 laidalla:

Balkan-tyylisesti sloveenitkin tykkäävät pallosta, sen kanssa ohittamisesta ja - tietenkin - vetoharhautuksesta. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että suurin 1v1-uhka tulee Slovenian vasemmalta laidalta, jossa nopeat Hozjan ja Fidersek ovat olleet erittäin hyvässä vireessä. Toisella laidalla Turk ja Fetic pelaavat hekin erittäin hienoa turnausta, mutta eivät ole ainakaan vielä olleet vastalaidan kollegoidensa tasoinen haastouhka.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös Suomi koettanee hyödyntää tilanteita, joissa ohittaminen pallon kanssa voisi luoda jotain herkullista. Ja näitä tilanteita syntyy, sillä Slovenian pelaajavartiointi jättää usein mahdolliset tuet liian kauas. Esimerkkinä Nicolodin maali edellisessä pelissä. Suomi luonee myös jokusen paikan laitaohituksilla.

2) Pivot-pelaaminen: 

Slovenia käytti pivoteja todella suoraviivaisesti ja onnistuneesti Italiaa vastaan. Cujec ja vasenjalkainen Totoskovic hallitsevat syvyydessä pelaamisen elementit mainiosti: he osaavat valmistella positionsa hyvin ja ilmestyvät oikea-aikaisesti pohjapelaajan etupuolelle, he kykenevät suojaamaan palloa, tarvittaessa kääntymään itse tai kombinoimaan laitapelaajien kanssa. Suomen pohjat ovat kuitenkin parempia kuin Italian, joten uskon, ettei näistä väännöistä pivotit selviä voittajina niin helpolla kuin Slovenian edellisessä pelissä. Toivotaan, että tuomarilinja sallii aggressiivisen pohjapelaamisen. Jos ei, täytyy pohjien pyrkiä pelaamaan mahdollisimman paljon pivotien etupuolella.

Vielä oleellisempaa kuin näiden pohja-pivot-kaksinkamppailujen voittaminen on kuitenkin se, että Suomen tulee minimoida pivotille päätyvien pallojen määrä. Italia puolusti tapansa mukaisesti mies miestä vastaan ja salli varsin naiivisti pallon jatkuvan matkaamisen syvään Cujecille tai Totolle. Slovenia juoksutti näin vastustajaansa ja sai pelin painopisteen Italian päähän kuluttamatta itse energiaa. On selvää, että taktisesti kypsä Suomi pyrkii estämään pallot syvyyteen, ja on mielenkiintoista nähdä kuinka meidän aggressiivinen, pelaajavaihtoja ja aluepuolustuksen periaatteita hyödyntävä prässi onnistuu tänään. Veikkaan, että selvästi Italian puolustusta paremmin.

Yksi tapa eliminoida pivotien vaikutusta on myös heidän väsyttäminen, kun Suomella on pallo. Onkin syytä olettaa, että Suomen pohjat liikkuvat varsin paljon hyökkäysvaiheessa. Slovenia puolustaa nykytrendin mukaisesti puhdasta pelaajavartiointia, joten pivotien on seurattava pohjan liikkeet.

3) Maalivahdin nousut:

Slovenia on hyödyntänyt Berzelakia pallon ylöstuomisessa jonkin verran, vaikka mistään Higuitasta ei ole kyse. Italia antoi Berzen syöttää pallon maissa suoraan keskellä syvyydestä ilmestyvälle pivotille, mitä Suomi ei salline. Toisaalta Suomi varonee myös sitä, että maalivahdin nousu loisi helposti 1v1-tilanteen Slovenian vasempaan laitaan, joten lienee syytä olettaa, että pallon toivotaan päätyvän oikeaan laitaan ja että Suomi prässää Berzelakia ainakin alkuun kuten Higuitaa eli vasemman jalan puolelta. 

(Toivottavasti lauserakenteet ovat riittävän kompleksisia, ettei google translate voi vahingossakaan antaa mitään järkevää sloveniankielistä käännöstä näistä jaaritteluista.)

Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Slovenia on monessa suhteessa samankaltainen joukkue kuin Suomi. Tässä joitain äkkiseltään mieleeni tulleita yhtäläisyyksiä:

- pieni maa joka pelaa isolla sydämellä ilman brassihankintoja
- runko pelannut yhdessä jo vuosia
- kovia puolustamaan pallollista 1v1-tilanteissa
- intensiivinen erikoistilannepuolustus
- nopea, kurinalainen transitioiden puolustus
- hyvät, valmistellut hyökkäyspään erikoistilanteet (jopa muutama sama)

Tässä taas joitain mielestäni merkittäviä eroavaisuuksia:

- Slovenia puolustaa puhtaasti pelaajavartiointia, Suomi hyödyntää aluepuolustuksen periaatteita
- Slovenialla pallollisena hieman enemmän yksilötaitoa
- Slovenialla kaksi selkeää pivotia organisoitujen hyökkäyksien viitepisteinä
- Suomen prässi parhaimmillaan energisempi
- Suomella laadukkaampi maalivahtipeli
- Suomi taktisesti (etenkin puolustusvaiheessa) mukautuvaisempi ja tuntee vastustajansa aina paremmin kuin vastustaja Suomen

Yhteenveto

Minimoidaan pallot pivotille, vaikeutetaan 1v1-tilanteiden luomista korkealla prässillä ja pitämällä pelin painopiste Slovenian puolella, juoksutetaan pivoteja, löydetään omat jyvät haastopaikoista ja erikoistilanteista, parannetaan vähän hyökkäystransitioita. This is it, taktisesti. 

Mutta lopulta homman nimi on se, että nyt saa ja pitää tapella: luvassa on paljon hetkiä, jolloin taktiset finessit sulkeistetaan ja tahto/sinnikkyys/kusipäisyys on se oikea rekisteri. Me ollaan siihen valmiita, vastustaja on siihen valmis - mahtava futsalilta tiedossa.

Mikään ei olisi sen hienompaa kuin olla itsekin askissa sähisemässä, mutta koska se ei ole nyt mahdollista, pyrin kuitenkin mahdollisimman lähelle joukkuetta - toivottavasti vaihtopenkkien yläpuolella on tilaa katsomossa.

-Mikko

EM-kisat 2022, muistiinpanoja III

 Kazakstan-Slovenia: suurennuslasia Suomen illan vastustajaan

Pelaajisto

Kazakstanin pelin selkäranka ovat heidän brassinsa: Higuita, Taynan ja Douglas Jr. Uusi brassihankinta Edson tuo sähinää ja liikkuvuutta, muttei ainakaan Sloveniaa vastaan pelannut niin paljon kuin muut maanmiehensä. Kazakstanissa syntyneistä Orazov ja Akbalikov ovat selvästi enemmän kuin pelkkiä stuntteja/huilauttajia. Näistä tosin jälkimmäinen - joka muuten osui KaDya vastaan vuoden 2019 Mestarien liigan Main Roundilla kolmesti - ei pelaa Suomea vastaan saatuaan punaisen kortin Slovenia-pelissä. Mikäli Tursagulov ei palaa sairastuvalta, puuttuu kazakeilta vahva pivot-optio. MM-kisoissa hyvin esiintyneestä Knaubista ei ole tietoa. Kazakstanin penkin päähän palaa kuitenkin joukkueen ykköskoutsi, joka ei ollut läsnä Sloveniaa vastaan.

MM-nelonen Kazakstan on kisojen yksi ennakkosuosikeista ja tietysti vaarallinen useasta eri suunnasta. Esimerkiksi erikoistilanteissa se viljelee nostoja Taynanille ja Douglasille, jotka osaavat laukoa vaikeisiin palloihin todella vaarallisesti. 

Keskityn kuitenkin nyt vain Kazakstanin ja sen parhaan seurajoukkueen Kairat Almatyn hyökkäyspelaamisen kulmakiveen eli maalivahti Higuitan nousuihin. Kun nämä joukkueet alkoivat niittää maailmanmenestystä aktiivisen maalivahdin strategiallaan, alkoivat maailman huippuvalmentajat vaatia, että sääntöjä muutetaan ja maalivahdin roolia on rajoitettava - perusteena oli muun muassa se, että peli on tylsää, jos maalivahti tuodaan noin mukaan. Oman kokemukseni mukaan maalivahdin nousut ovat kuitenkin etenkin suurelle yleisölle tosi jännittäviä. Ihmettelenkin, miksei valmentajat keskity luomaan aggressiivisempia puolustusstrategioita, joilla hankaloittaa maalivahdin mukaan tuomista. Ja edelleenkin nostan hattua, jos veska on kehittänyt jalalla pelaamisensa niin hyväksi, että pystyy nykypuolustajien keskellä osallistumaan pelinrakenteluun. Pikkuhiljaa vaatimukset sääntöjen muutoksista ovat vaimentuneet, puolustukset nohevoituneet - ja yhä useampi joukkue hyödyntää ainakin jossain määrin nousevaa maalivahtia muutenkin kuin lopussa tappiotilanteessa kenttäpelaajan toimiessa ns. lentävänä. Voidaan varmaan huoletta sanoa, että hämmästyttävän hyvän syöttövalikoiman kanssa operoiva Higuita on yksi tämän trendin liikkeelle panneista voimista.

Higuitan nousut

Ehkä isoin kysymys Suomelle tulee olemaan, kuinka se puolustaa Higuitan nousut yli puolen kentän, joita tullaan näkemään paljon. Slovenia oli selvästi valmistautunut haasteeseen (ja niin tulee tietysti olemaan Suomikin), ja se vaihteli käytännössä kahta eri tapaa lähestyä Higuitaa, molemmat strategiat se otti käyttöön vasta kun Higuita oli jo tullut yli puolen kentän. Enemmän Slovenia lähestyi Higuitaa hänen oikean jalan puolelta pyrkien sulkemaan syöttölinjan oikealle laitapelaajalle, mutta ensimmäisen jakson lopussa Slovenia yllätti kerran hyökäten Higuitaa kohti toiselta puolelta - tästä tuloksena pallonriisto ja maali.

 Slovenia lähestyi Higuitaa välillä vasemman jalan puolelta.

Ongelmia: Higuita on oikealla puolen kenttää, jolloin etäisyys on paljon kinkkisempi kuin jos hän olisi toisella puolella, vrt. edellinen kuva. Nyt Higuitalla on enemmän aikaa tehdä ratkaisu, ja - mikä huomionarvoista - jos hän leipoo pallon takaisin vasemmassa laidassa olevalle Douglasille, on taas hänellä turhan paljon aikaa viritellä kärkkäriään. Toinen haaste on se, että Taynan on hyökännyt tilaan - lienee parasta ettei pallo päädy hänelle ja mieluummin vaikka keskellä vastaan tulevalle pivotille? Pohjan on huolehdittava aika paljon takatolppapelaajasta, joka kiertää oikeasta nurkasta vastakkaiselle tolpalle.

Slovenian enemmän käyttämä strategia oli lähestyä Higuitaa hänen oikean jalan puolelta. Taynan on jälleen iso ongelma jos pallo päätyy hänelle. Se voi päätyä hänelle Higuitan pienen neppauksen (scoopin) kautta, vasemman laidan kautta pitkänä horisontaalisena syöttönä tai ilmestyvän pivotin kautta exit-syöttönä. 

Suomi saattaa ajoittain myös prässätä Higuitaa korkeammalta, tai - riippuen tuloksesta - pysyä alle 15 metrissä ns. 1-2-1 muodostelmassa, jonka tavan se hallitsee hyvin. Joka tapauksessa pääasialliset ongelmat tulevat mitä todennäköisimmin seuraavista lähteistä kun tarkastellaan Higuitan nousuja: 

A) Taynanilla on liikaa tilaa (saa pallon rauhassa laidassa tai kulmassa).

B) Douglasilla on liikaa tilaa ja aikaa viritellä mononkärkeään, josta lähtevillä vedoilla on maalivahdin kannalta inhoittava oikealle alaviistoon viettävä kierre.

C) Higuita vetää itse ja ruuhka maalilla tai takatolpalla oleva hyökkääjä häiritsee maalivahtia.

Esimerkki tilanteesta ja uhista, joita Higuitan nousu Slovenialle asetti ja jotka saattavat hyvinkin toistua illan pelissä.

Oleellista tulee olemaan puolustamisen intensiteetti oikealla hetkellä, vähiten vaarallisen option antaminen Kazakstanille sekä adaptoituminen "outoihin" tilanteisiin, joita saattaa tulla esimerkiksi irtopallojen jäädessä hyörimään ympäri Suomen kenttäpuoliskoa. Ja mikäs sen hienompaa kuin luokseen kutsuva irtopallo, joka haluaa tulla pelatuksi lujaa? Ei paljon mikään.

Forza Suomi!