Terve taas!
Tällä kertaa aion kirjoittaa tuoreimpien pelikuulumisten lisäksi pallottomien pelaajien liikkumisesta organisoidun hyökkäyspelin vaiheessa. Futsalin huippujoukkueissa ja -sarjoissa on toki edelleenkin pelaajia, jotka ainakin joskus pystyvät pallollisilla 1v1-haastoillaan tekemään eron tulostaululle, mutta silti väitän, että joukkue saa suuremman hyödyn, kun pallottomat pelaajat osataan laittaa kentällä "töihin". Miten - se toki riippuu päävalmentajan/ valmennustiimin valitsemasta strategiasta. Kroatian liigassa ehkäpä tyypillisimpiä pallottomien pelaajien liikkeitä ovat kiihdytykset laitanostolle, pystyjuoksut kohti vastustajan maalia kun pallo saadaan pelattua pivotille hyökkäysalueelle, tai sitten 4-0 -pelisysteemissä diagonaalijuoksut tyhjään tilaan. Jotta palloton liike toisi etua, on sen usein oltava
a. riittävän nopeaa ja/tai oikea-aikaista - kun olet imenyt puolustajan lähelle itseäsi tai hän ei tarkkaile sinua
b. rytminvaihdoksia sisältävää: hölkkää, kiihdytä, palaa, kiihdytä, pysähdy jne.
c. suunnanmuutoksia sisältävää: juokse suoraan pystyyn, ponnista sivulle, vaihda "kaistaa", mene palloa kohti ja sitten poispäin - huijaa puolustajaa.
![]() |
Pallo pivotille suojaukseen ja perään. Kuvassa meidän kapteeni Maro Đuraš ottelussa Crnicaa vastaan. Kuva: Crnican Instagram. |
Lajinomaisiksi pallottomiksi liikkeiksi käsitetään yleisesti esimerkiksi blokit, verhojuoksut, laitanostolle kiihdytykset, takakierrot tai diagonaalijuoksut. En aio tässä avata näitä eri liikkumisen muotoja sen tarkemmin, vaan sen sijaan nostan muutaman tärpin siitä, milloin kannattaa liikkua.
1. Liike oman syötön jälkeen
Tämä on yksinkertaisin tapa liikkua. Syötät ja etsit uuden paikan, johon voit mahdollisimman pian saada syötön - mielellään vielä siten, että saisit lisää etua edelliseen pelihetkeen nähden. Etu voi olla muun muassa, että saat lisää tilaa itsellesi, pääset lähemmäs vastustajan maalia tai saat pallon paikkaan, jossa on jonkinlainen lyhytaikainen positionaalinen etu, kuten 1v1, 2v1 tai 2v2. Pelkkä "pelikirjan" mukainen mekaaninen ja/tai hidas liikkuminen ei kuitenkaan riitä, vaan sekä jalat että hoksottimet on syytä pitää jatkuvasti terävinä. Usein rohkean ja pelkäävän pallottoman peliteon erottaa juuri se, miten paljon ja nopeasti palloton pelaaja haluaa pallon takaisin itselleen - tai ainakin tarjoaa pallolliselle siihen mahdollisuuden.
2. Liike tyhjään tilaan, johon saat syötön
Tätä liikemallia voidaan kutsua takaoveksi. Tällöin pallo ei käy pelaajan hallussa, vaan hän liikkuu suoraan tyhjään tilaan, johon syöttö toimitetaan. Tyyppiesimerkkinä mainittakoon tilanne, jossa pohjapelaaja kuljettaa hieman palloa kohti laitapelaajaa, jolla on puolustaja lähellä. Tällöin laitapelaaja - sen sijaan, että seisoo vain paikallaan - lähteekin hyökkäämään suoraan laitaa pitkin ylös ja yrittää voittaa puolustajan juoksukilvassa kohti maalintekoaluetta. Toinen vaihtoehto tällaiselle syötölle voisi olla vaikkapa laitapelaajan syöttö pivotille, joka on liikkunut pohjapelaajan selän takana tyhjään tilaan sen sijaan, että hän ilmestyisi tämän etupuolelle suojaamaan palloa.
3. Kolmannen pelaajan liike
Tämä on futsalin hyökkäyspelin "next level". Palloa syöttävän ja vastaanottavan pelaajan suorat puolustajat kohdistavat usein ekstrahuomiota myös oman pelaajan puolustamiseen, mutta tällöin muiden kahden puolustajan ote omista hyökkäävistä vastustajistaan saattaa herpaantua - ja herpaantuukin jossain ottelun vaiheessa. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus; uskallan jopa sanoa, että puolustajan yleisin virhe futsalissa on katsoa pelkästään palloa. Näistä virheistä seuraa hetkiä, jolloin oma vartioitava pelaaja pääseekin yhtäkkiä vapaaksi maalintekoon. Voidaan sanoa, että kolmannen pelaajan liike on usein vaarallisempaa kuin pelkkä pallollisen "syötä ja liiku" -toiminto. Meillä täällä Dubrovnikissa on paljon käyty kauden aikana läpi esimerkiksi sitä, että kun palloa pelataan esimerkiksi vasenta laitaa pitkin ylös pivotille, niin myös oikean laiturin tulee juosta omaa painotonta laitaansa pitkin pystyyn luomaan uhkaa. Näin pelin painopiste saadaan lähemmäs vastustajan maalia. Edistysaskelia tästä on myös näkynyt otteluissa.
4. Liike kohti maalia laukauksessa/ toimituksessa
Ruoan kotiinkuljetuspalveluiden maailmassa ei voida enää nykyään sanoa, että jos haluat pizzaa, niin mene pizzeriaan. Mutta futsalissa vanha viisaus pätee: jos haluat tehdä maaleja, mene maalille. Futsalissa ei ole helppoa tehdä maalia suoralla laukauksella ainakaan 10 metrin takaa, mutta jos palloton hyökkäävä pelaaja juoksee tai asemoi itsensä maalivahdin eteen/ takatolpalle/ reboundille, niin maalinteon todennäköisyydet kasvavat huomattavasti. Rakentelu- ja murtautumisvaiheeseen verrattuna puolustajat tuppaavat nimittäin vieläkin useammin jähmettymään paikoilleen juurikin laukausten hetkillä. Pienestä laukaisukulmasta esimerkiksi sivurajan lähellä pallollisen ei välttämättä ole edes järkevää laukoa etukulmaa kohti, vaan pallo voi olla hyödyllisempää toimittaa takatolppaa/ -aluetta kohti. Tällöin jos hyökkääjä ja puolustaja ovat juoksemassa sinne kovaa vauhtia, niin luja laukaus saattaa hyvällä tuurilla kimmota maaliin.
Seuraavaan videokoosteeseen valitsin kaksi meidän otteluissa hyvin onnistunutta pelitilannetta kustakin em. kategoriasta numerojärjestyksessä. Toki klippien sisällöt limittyvät jonkin verran keskenään, tämä on hyvä huomata. Lisää esimerkkejä voi bongata tekstin loppuosan maalikoosteesta.
Miten pallotonta liikkumista voi sitten harjoitella esimerkiksi treeneissä? No, lämmittelyssä voi hyödyntää esimerkiksi yksinkertaista jatkuvaa "seinä kolmannelle" -syöttömyllyä neliössä. Maalintekoharjoitteeseen (ainakin aluksi ilman puolustajia) voi lisätä kolmannen pelaajan - ei siis syöttäjän - liikkeen kohti pivotia. Tai kolmas pelaaja voi liikkua tyhjään tilaan niin sanotusta kolmen linjasta, josta keskimmäinen pelaaja vuotaa pallon läpi ja "karkaa" maalintekoon. Peliosuudessa voi ottaa säännöksi vaikkapa, että kaikkien hyökkäävän joukkueen pelaajien tulee olla yli puolen kentän, tai että vähintään yhden pelaajan tulee olla rangaistusalueen sisällä, jotta voi tehdä maalin hyväksytysti. Ja kaikissa harjoitteissa on hyödyllistä rohkaista pallottomia pelaajia elämään/ etenemään pallon mukana, jotta oman joukkueen etäisyydet opitaan pitämään tiiviinä. Tämä tarjoaa myös pallonmenetyksen tapauksessa paremmat lähtökohdat vastaprässiin ja pallon riistämiseen takaisin itselle, kun koko pelaajajoukko on palloa lähellä valmiusasemissa.
Siinäpä kaikki tästä teemasta.
Viime blogikirjoituksessa käsittelin yleisön esittämiä kysymyksiä, ja muutamaan niistä jätin epähuomiossa vastaamatta. Nostetaan ne siis seuraavaksi framille ja sitä kautta vielä ottelukuulumiset.
Kuinka paljon vapaa-aikaa jää treenaamisen ulkopuolelle?
Vapaa-aikaa jää minulle urheilijana kiitettävän paljon. Me treenataan joka arkipäivä 1,5 tuntia + teen treenien alle aina pidennetyn omatoimisen lämmittelyn. Tämän lisäksi pyrin tekemään 2-3 omatoimista treeniä aamupäivisin. Maanantain ja tiistain todella myöhäiset treenivuorot - treenit päättyvät klo 22.30 ja 23.00 - tarkoittavat sitä, että näitä seuraavina aamuina saa nukkua pitkään. Päivänokoset kuuluvat myös iltapäivisin ohjelmaani palautumisen ja vireystilan optimoimiseksi. Muu valveillaoloaika sujuu melko simppelisti. Käyn syömässä lounasta kävelymatkan päässä, nykyään kämppikseni Lassi Lintulan kanssa. Muuten käytän aikaani tarpeen ja jaksamisen mukaan muun muassa futsalin katseluun, yhteydenpitoon koti-Suomeen, opiskeluun, etävalmennus- ja kirjoitushommiin, kirjojen lukemiseen, podcastien kuunteluun sekä ruoanlaittoon.
Onko Kroatiassa kova taso verrattuna vaikka Suomen tai Ruotsin sarjoihin?
Kyllä, Kroatian liigan taso on kova - itse asiassa UEFA:n virallisen rankingin mukaan sarja on rankattu Euroopan 4. kovimmaksi Espanjan, Portugalin ja Kazakstanin jälkeen. Tämä ranking tosin seuraa pitkälti joukkueiden menestymistä Mestareiden liigassa, joten käytännössä voisin arvioida esimerkiksi Italian liigan kokonaistason Kroatiaa kovemmaksi. Myös Puolan liigan paremman puoliskon joukkueet pärjäisivät varmastikin Kroatian liigassa. Suomen liigan yleisen tason arvioisin tällä hetkellä olevan aika selvästi Kroatiaa jäljessä, ja Ruotsin liigan tason näkisin vielä Suomeakin heikommaksi. Kroatian liigasta kovaa ei ehkä niinkään tee pelaajien urheilullisuus, mutta sen sijaan täällä Balkanilla pelaajat kasvavat lapsesta asti tiiviisti pihapelikulttuuriin, kamppailupelaamiseen ja voitosta kilpailemiseen.
Edellisen postaukseni jälkeen ottelumme ovat sujuneet vaihtelevasti. Selvää ja tärkeää 6-1 -kotivoittoa Aureliaa vastaan su 19.1. seurasi kaksi mahalaskua niin tuloksellisesti kuin peli-ilmeen osalta, kun hävisimme pe 7.2. Torcidalle vieraissa 8-1 sekä la 15.2. Rijekalle kotona 1-5. Jonkinlainen kasvojenkohotus saatiin aikaan tiukassa häntäpään ottelussa Crnican vieraana, kun raavimme la 22.2. yhden pisteen kotiin tuliaisiksi 2-2 -tasatuloksella. Voitto olisi auttanut selvästi enemmän taistelussa playoff-paikasta, mutta toisaalta tappiolla Crnica olisi karannut meiltä jo melko tavoittamattomaan viiden pisteen päähän. Nyt olemme sarjataulukossa play-outiin eli putoamiskarsintaan oikeuttavalla 9. sijalla tasapisteissä 8. olevan Rijekan kanssa. Kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen edellyttäisi viimeisistä neljästä ottelusta käytännössä vähintään 5-6 pistettä, mikä on meille kova haaste, sillä kohtaamme kolme aivan kärkipään joukkuetta. Täältä voi seurata meidän loppukauden otteluohjelmaa ja tuloksia. Seuraava koitos on edessä heti pe 28.2. kotona sarjakärki Futsal Dinamoa vastaan. Loppuun vielä tuttuun tapaan olen koostanut edellä mainittujen otteluidemme maalit. Saa tsekata ja pohtia tehtyjä maaleja vaikkapa tämän postauksen teeman näkökulmasta!
Čujemo se! Idemo Square!