torstai 3. heinäkuuta 2025

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Bok.

Kauden 2024-25 Kroatian seikkailuni tuli päätökseen onnellisten tähtien alla. Päihitimme huhti-toukokuussa pelatuissa play-out -otteluissa divarijoukkueista niin Bjelovarin kuin Hajdukin. Paras kolmesta -systeemillä pelatuissa putoamiskarsinnoissa molemmat kotiottelumme kääntyivät meidän hyväksi lopulta melko kivuttomasti - voitot 5-0 ja 8-3 - mutta vieraissa oli vaikeampaa. Saimme sarjat katkaistua vasta viime hetken voittomaaleilla lukemin 2-3 kumpainenkin. MNK Square Dubrovnik pelaa siis myös kaudella 2025-26 futsalia Kroatian korkeimmalla sarjatasolla. Mission accomplished!

Nyt savun laskeuduttua on tullut yhteenvedon aika, kun eloa Jyväskylässä on takana jo kuutisen viikkoa. Ensin tuon esiin muutamia mielenkiintoisia tilastollisia nostoja kaudestamme ja toisessa osassa kokoan omasta näkökulmastani kauden plussat ja miinukset.

1. Kevätvireemme osoittautui lopulta tuloksellisesti erinomaiseksi, vaikka varsinaista pelillistä riemujuhlaa ottelut eivät osaltamme olleetkaan. Viimeisestä kuudesta ottelusta voitimme viisi ja pelasimme yhden tasurin tehden yhteensä näissä otteluissa 28 maalia - keskiarvolla 4,7 maalia ottelua kohden. Erityisesti maalinteossa tänä aikana kunnostautuivat Kroatian maajoukkueessakin esiintynyt vahva pivotpelaajamme Maro Đuraš (viidessä ottelussa 9 maalia ja 4 maalisyöttöä) sekä kolmen kuukauden loukkaantumisesta loppukaudeksi kentille palannut nopea ja teknisesti taitava brassivahvistuksemme Popo (neljässä ottelussa 5+3). Henkilökohtaiset osumani jäivät sen sijaan kaikki helmikuun sateisiin ja tuuliin, sillä kevään viimeisessä 11 ottelussa - maaottelut mukaan lukien - en osunut tolppien väliin kertaakaan. Oli ilo kuitenkin auttaa joukkuetta muilla tavoin!

Maro (oik.) paukutti komeat neljä maalia tulevaa mestaria Novo Vrijeme Makarskaa vastaan runkosarjan viimeisessä ottelussa. Kuva: Ivo Ravlic/ Dubrovački Vjesnik.

2. MNK Square Dubrovnik pelasi menneellä kaudella 25 virallista ottelua voittaen niistä 8, pelaten 4 tasan ja häviten 13. Maalieromme näistä otteluista oli 82-84, millä saadaan keskiarvo 3,3 tehtyä ja 3,4 päästettyä maalia ottelua kohden. Luokittelin kauden aikana tehdyt ja päästetyt maalimme karkeasti erilaisiin ryhmiin ja tässä niistä muutama nosto.

💢  Käyttäessämme kenttäpelaajaa lentävänä maalivahtina (5v4) olimme varsin tehokkaita, sillä teimme tällä tavoin 11 ja päästimme vain 5 maalia. Meidän varsin mobiilia systeemiä oli useiden vastustajien hankala puolustaa. Tämä yleensä otteluiden loppupuolella käytettävä "kirikeino" toi meille kuitenkin lopulta tulosta vain 4 ottelussa niissä 17:sta, joissa pelasimme 5v4 -peliä. Näistä kaksi käänsimme tasurista voitoksi ja kaksi tappioasemasta tasapeliksi.

💢  Ei-organisoitua puolustusta vastaan niin sanotuissa nopeissa hyökkäyksissä jäimme maalintekokisassa melko selvästi toiseksi. Teimme itse tällä tavoin 16 maalia, kun taas vastustajat rankaisivat meitä näin 22 kertaa. Kurinalaisuutta, kykyä auttaa pelikaveria ja nopeita hoksottimia puolustukseen ryhmittäytyessä ei siis voida tämän perusteella laskea meidän vahvuuksiksi.

💢  Organisoitua puolustusta vastaan 4v4 -kenttäpelissä olimme niukasti vastustajiamme tehokkaampia (21-19), kun taas kulma-, raja- ja vapaapotkuissa jäimme yhtä niukasti kauden aikana tappiolle (14-16). 6-metrisistä osuimme aina (4 maalia), kun taas 10-metrisistä emme kertaakaan! Vastustajamme rokottivat puolestaan meitä 10 metrin täplältä korkealla prosentilla 4/5.

3. Kroatian liiga osoittautui - jälleen kerran - varsin tasaiseksi. Sarjassa pelatuista 90 runkosarjan ottelusta peräti 28 päättyi jommankumman joukkueen 3-2 -voittoon, tai tasatuloksiin 2-2 tai 3-3. Maalitakuu piti kuitenkin kutinsa; vain 4 ottelussa näistä 90:stä toinen joukkue jäi ilman maaleja! Squaren kaikissa virallisissa otteluissa emme itse jääneet kertaakaan maaleitta, mutta emme myöskään pystyneet pitämään maaliamme puhtaana kuin yhden kerran.

Sarjan tasaisista voimasuhteista kertovat myös play-offit. Kahdeksan joukkueen puolivälierissä kolmessa parissa neljästä tarvittiin täydet kolme ottelua paremmuuden ratkaisemiseen. Finaaleissa vastakkain pelasivat runkosarjan 3. sijoittunut Makarska sekä 5. päätynyt Osijek, joiden paremmuus ratkesi vasta viidennessä ottelussa Makarskan hyväksi. Kroatian futsalissa päteekin usein sanonta, että ei kannata voittaa runkosarjaa; edellisellä 8 kaudella vain kaksi kertaa runkosarjan voittaja on myös vienyt mestaruuden.

Tässä vielä koosteena loppukauden putoamiskarsintojen maalit, izvolite!

Miten kausi sitten sujui noin niin kuin omasta mielestä? Tässä vielä henkilökohtainen yhteenvetoni Kroatian ajastani kolmella "plussalla" ja "miinuksella"

+ Ehjänä pysyminen ja luotto/ vastuu

Vaikka kärsin kauden aikana monista pienistä vaivoista, säästyin vakavammilta loukkaantumiselta. Pystyin vielä 36-vuotiaana pelaamaan kaikista Squaren 28 ottelusta yhtä vaille kaikki, ja tämä sinänsä on jo hyvä saavutus. Lisäksi valmennuksen luotto osaamiseeni oli käytännössä vankkumaton; olin aina aloittavassa viisikossa ja pelasin joka ottelussa arviolta 23-35 minuuttia käytettävissä olevasta kokoonpanosta riippuen. Etenkin syyskausi sujui itseltäni henkilökohtaisesti suhteellisen hyvin, mutta ehkäpä kevätkaudella väsymys alkoi jo näkyä otteissa hieman lisääntyneinä huolimattomuusvirheinä puolustuksessa sekä hieman vähäisemmällä kontribuutiolla hyökkäyspelin tuloksellisuuteen. Yhtä kaikki, viivan alle jää kauden jälkeen kohtalaisen myönteinen fiilis omasta kaudesta, vaikka joukkueena emme suoriutuneetkaan järin hyvin.

+ Erotuomarit

Kilpaurheilussa on usein tapana enimmäkseen vain haukkua erotuomareita, joten nyt haluankin sanoa heistä myönteisiä asioita. Kroatian liigan tuomarit kommunikoivat pelaajille hyvin - myös englanniksi, antavat pelata riittävän kovaa, eivätkä yleisesti vihellä rikkeiksi kaikkia pieniä kontakteja. Myöskään kortit eivät heilu satunnaisesti, eikä tuomareilla ole tarvetta ottaa tapahtuman pääroolia; itse sain vain yhden keltaisen kortin koko kauden aikana! Toki tuomareilla mahtui tälläkin kaudella sekaan joitakin virhearvioita. Muutamissa otteluissa protestimielialaa ja kuumenemista oli havaittavissa, mutta yleiskuva jää itselläni melko selvästi plussan puolelle.

+ Olosuhteet ja ihmiset Dubrovnikissa

Kroatia ja Dubrovnik tarjosivat varsin mukavan ympäristön futsalpelaajana elämiseen. Ihmiset olivat ystävällisiä ja mutkattomia sekä puhuivat hyvin englantia, jos oma kroatian kieleni ei taipunut riittävästi. Seurassa hoidettiin asiat pienehköllä taustatiimillä, mutta lähes aina sain ongelmani ratkaistua lyhyessä ajassa, kun tarvitsin apua tai neuvoja. Merellinen kaupunki tarjosi paljon upeaa nähtävää, mutta oli samanaikaisesti kompakti; kaikki tarvittava löytyi kävely- tai pyörämatkan päästä - kotoa hallille kävelin 3 minuutissa - ja busseilla pääsi myös hyvin liikkumaan. Tulen muistamaan ja muistelemaan pitkään hyvällä aikaani "Adrianmeren Helmessä".

Auringonlasku Dubrovnikissa Srđ-vuorelta kuvattuna.

Sitten asioihin, jotka jäivät kaivelemaan.

- Joukkueen futsalosaaminen/ -kokemus

Kun Squaren päävalmentaja Ivo Jukić lähestyi minua kesällä 2024 ja kyselin häneltä joukkueen tavoitteista sekä koostumuksesta, eivät odotukset nousseet järin korkealle. Päätin kuitenkin siirtyä Kroatiaan kovien otteluiden ja uuden kokemuksen perässä. Pian kävi selväksi, että pelaajien futsalosaaminen lepäsi varsin kapeilla hartioilla, sillä minun lisäkseni vain Marolla ja maalivahti Zoran Primićilla voidaan sanoa olleen riittävää kokemusta pelata maan korkeimmalla sarjatasolla. Toki kauden aikana muutamat kroaatit ja kaksi brassipelaajamme vähitellen kasvoivat sarjan tavoille ja saimme tammikuussa joukkoon kaksi hieman kokeneempaa pelaajaa (Lassi Lintula ja argentiinalainen Nico Rolon). Silti tehokkaan yhteisen sävelen löytäminen käytössä olleilla pelaajilla kesti liian kauan, ja lopulta jäimme kahden pisteen päähän ratkaisevista viivasta play-offien ja play-outin välillä.

- Pelaaminen ei kehittynyt kauden aikana

Edelliseen kohtaan läheisesti liittyen voidaan myös sanoa, että sinänsä pätevä ja futsalissa kokenut päävalmentajamme Jukić ei saanut joukkueesta parasta irti etenkään helmi-maaliskuussa, jolloin koimme paljon niukkoja tappioita. Videopalavereissa tai otteluihin valmistautumisessa tulevan vastustajan pelaamisen näkökulmasta ei sinänsä ollut enempää moitittavaa, mutta ehkäpä avoimeen kenttäpeliin liittyvien teknis-taktisten asioiden opettaminen automatisaation tasolle ei täysin onnistunut yksilöiden tai joukkueen tasolla. Myös otteluiden ratkaisuhetkien peluutuksesta sekä yhteen pisteeseen tyytymisistä - usein ei käytetty lentävää maalivahtia voiton hakemiseen - voidaan tasuriin päättyneiden neljän runkosarjaottelun kohdalla jälkeenpäin jossitella.

- Otteluiden jälkeinen toiminta

Eteläisessä Euroopassa elämisen rytmi ja tavat eroavat usein selvästi siitä, mihin Suomessa on tottunut. Kirjoitin otteluiden jälkeisestä palautumisesta kriittisesti jo Mantovan aikojen postauksessani eikä Kroatia juurikaan tästä poikkea. Hyvänä puolena sanottakoon, että ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, jossa ottelun jälkeen nähdään pelihallin baarissa oman joukkueen ja vastustajan pelaajia, taustajoukkoja sekä faneja. Siihen ne positiiviset asiat sitten loppuvatkin - viimeistään kun huomaa ilmassa leijuvan tupakan (poltetaan myös sisätiloissa), pizzan ja oluen hajun. Vieraspelien kohdalla listaan voidaan lisätä todella myöhäinen kotiinpaluu aamuyöstä, sillä ottelut päättyvät myöhään illalla ja syödessä tuppaa helposti kulumaan yksi tai jopa 1,5 tuntia ilman että ollaan liikuttu mihinkään hallilta. Turhan odottelun sijaan itse tykkäisin mieluummin lähteä saman tien ottelun jälkeen ajamaan kotia kohti, napata autoon jotakin pientä evästä ja syödä hieman myöhemmin terveellisesti vaikka jossain huoltoasemalla. Pizza ja kokis menettelevät silloin tällöin, mutta Kroatiassa ne alkoivat pursuta jo korvista ulos. Lopuksi sanottakoon vielä positiivisena asiana, että muutoin paikalliset ruoat olivat varsin makoisia ja yllättävän lähellä suomalaista makumaailmaa. Kiitos siis Dubrovnikin lounaspaikalleni Dvije Maslinelle!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kiitos Square ja Dubrovnik!

Mitä seuraavaksi? Ulkomaan kentät saavat ainakin toistaiseksi jäädä itseltäni perhe- ja muista syistä tauolle. Uudet haasteet odottavat itseäni Jyväskylässä vasta perustetun seuran PeTo Unitedin sekä Palokan Riennon naisten futsaljoukkueen valmennuksen kanssa.

Ćao svima, ugodno ljeto!