Pallon pelaaminen - organisoidun hyökkäyksen rakentaminen Mantovassa

Ciao.

Uusi vuosi, uudet kujeet? No, ei ehkä Mantovassa. Täällä ennemminkin hienosäädämme peliämme sen päälle, mitä olemme syksyllä rakentaneet sen sijaan, että keksisimme pyörän kokonaan uudestaan. Olen jo esitellyt aikaisemmissa kirjoituksissani puolustustapaamme sekä hyökkäyspään erikoistilanteitamme, joten sukellan tällä kertaa syvemmin organisoituun hyökkäyspelaamiseemme. Tulen siis puhumaan siitä, miten hyökkäämme neljällä kenttäpelaajalla vastustajan neljää puolustajaa vastaan, jotka ovat ryhmittyneet kontrolloidusti pallon alapuolelle tai ovat ainakin tiiviissä ryhmityksessä sisäpositiossa - eli oman puolustettavan pelaajan ja oman maalin välissä. Tapojeni mukaan teen myös vertailua viime kauden Dynamon organisoituun hyökkäyspelaamiseen. Erottelen osittain korkean prässin alla pelaamista - eli omalla kenttäpuoliskolla hyökkäyksen rakentamista - ja toisaalta hyökkäyspään murtautumispelaamista, eli maalitilanteisiin pyrkimistä vastustajan kenttäpuoliskolla matalalla puolustavaa vastustajaa vastaan.

Kerron aluksi hyökkäysrotaatioistamme, eli siitä miten haluamme pallon ja pallottomien pelaajien liikkuvan silloin, kun rakennamme hyökkäystä. Harjoittelemme paljon niin sanottua 4-0 -rotaatiota, johon meillä on kolme eri vaihtoehtoa. Nimeän tässä yhteydessä nämä rotaatiomme kulloisenkin tyypillisimmän murtautumisvaihtoehdon mukaan. Olen liittänyt alle myös lyhyet ja yksinkertaiset videoklipit kustakin vaihtoehdosta. Näistä ensimmäistä voidaan kutsua laitanosto-seinäsyöttö -rotaatioksi. Tällöin palloa kierrätetään poikittaissuunnassa puolelta toiselle siten, että keskeltä saman puolen laitaan pelaamisen jälkeen juuri syötön antanut pelaaja tarjoaa vaihtoehdon joko seinäsyötölle tai laitanostolle. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen, palloa liikutetaan keskustan kautta toiseen laitaan, jossa yritetään samaa murtautumista.

Toista hyökkäystapaamme kusuttakoon diagonaalirotaatioksi. Tässä vaihtoehdossa palloa liikutetaan lyhyehköillä poikittaissyötöillä. Oman syötön jälkeen liikutaan nopeasti suoraan pystyyn ja tämän jälkeen "levitetään" juoksulinja oman puolen laitaan. Jos tälle syvyyteen diagonaaliin juoksevalle pelaajalle ei ole mahdollista syöttää, seuraavana syöttävä pelaaja hakee samaa ratkaisua ja syvyyteen liikkunut pelaaja palaa pallottomana kiertoon oman laitansa kautta.

Kolmatta rotaatiotamme voidaan nimittää yksinkertaisesti ruletiksi, joskaan se ei viittaa mihinkään murtautumistapaan. Rulettirotaatiossa pelaajat kiertävät kenttää karrikoidusti poikittaissuunnassa ellipsin muotoisesti, kun taas pallo voi kiertää mihin suuntaan vaan: samaan tai vastakkaiseen suuntaan pelaajiin nähden tai linjojen väleihin. Yksi tyypillinen murtautumistapa tässä rotaatiossa on pallottoman pelaajan hyökkääminen ylös sivurajaa pitkin, jolloin hän voittaa tilaa omalta puolustajaltaan. Tällöin keskellä palloa kuljettava pelaaja voi syöttää hänelle eteenpäin juoksulinjalle, minkä jälkeen vastustaja on mahdollista ohittaa 1v1-tilanteessa lähellä heidän maaliaan. Videon esimerkissä syötetään sen sijaan korkea pallo laidalta toiselle, minkä jälkeen edetään maalintekoon.

Nämä kolme rotaatiota toimivat siis hyökkäyspelimme kulmakivinä, joihin pyrimme tukeutumaan pelatessamme. Yhteinen idea näissä kaikissa on, että palloa kierrätetään poikittaissuunnassa ja pelaajat vaihtavat aktiivisesti paikkoja, jolloin puolustajat joutuvat juoksemaan ainakin jonkin matkaa perässämme ja vaihtamaan puolustusmuodon painopistettä puolelta toiselle. Tavoitteena on tietysti myös pelata palloa eteenpäin sitten, kun on edetty tyhjiin tiloihin vastustajan puolustuksen taakse tai linjojen väleihin. Mitään rotaatiota sellaisenaan harvoin kuitenkaan pyöritetään kauan aikaa, vaan ne vaihtuvat lennosta. Eikä aina tietenkään ole mahdollista tai kannattavaa tehdä näitä rotaatioita, jolloin sovellamme ja yritämme edetä kentän tarjoamien mahdollisuuksien mukaan tilaa ja vapaita syöttösuuntia hyödyntäen.

Harjoittelemme rotaatioita videoesimerkkien tavoin 1-2 kertaa viikossa 10-15 minuutin ajan ilman puolustajia: liikutamme palloa ja miehiä jonkin aikaa, minkä jälkeen murtaudumme ylöspäin ja yritämme ohittaa malivahdin. Tämä ei ole kovin haastava harjoite eikä intensiteetti nouse kovin korkeaksi: pelaajat eivät välttämättä liiku kovin terävästi, syötöt saattavat jäädä hitaiksi tai muuten vain asioita ei tehdä pelinomaisesti. Mielenkiintoiseksi rotaation harjoittelu muuttuu kuitenkin silloin, kun mukaan otetaan puolustajat. Treeneissä pelaamme melko usein koko kentän peliä 4v5 + maalivahdit siten, että alivoimaisen joukkueen tehtävänä on purkaa viiden pelaajan prässi, yrittää pitää pallonhallinta sekä sopivan tilanteen tullen murtautua ja edetä maalintekoon. Tämä pelimuoto on tietenkin todella haastava eikä onnistumisia tule paljon. Alivoimaisen joukkueen rotaatiossa korostuvat tekniset taidot, kuten oikeaan paikkaan suunnattu haltuunotto ja tarkka syöttäminen. Ennen kaikkea kuitenkin pallottomien pelaajien pitää liikkua sähäkästi ja tarkoituksenmukaisesti: ilmestyä linjojen väliin, liikua laitanostolle, tehdä vale- ja syvyysliikkeitä laidalla - ylipäätään tarjota mahdollisimman monta syöttösuuntaa pallolliselle pelaajalle.

Päävalmentajamme Pino haluaa korostaa prässin alla pelatessa ja yleensäkin ottaen rotaatiossa, että pallottomat pelaajat tarjoaisivat syöttövaihtoehtoja riittävän lähelle pallollista pelaajaa. Toisin sanoen pallottoman pelaajan tehtävänä on usein liikkua laidalta keskustaa kohti palloa vastaan jo ennen syöttöä. Sen sijaan KaDyssa painotettiin viime kaudella korkean prässin alla pelatessa enemmän sitä, että pallollinen pelaaja kuljettaa palloa keskustaa kohti ja laitapelaaja pysyy lähellä sivurajaa. Näin hänen on mahdollista joko hyökätä ylös laitaa pitkin puolustajan selän taakse tai lähteä poikittaissuunnassa syöttöhetkellä palloa vastaan. Dynamossa keskityttiin pallottoman liikkumisen ohella myös pallollisen pelaajan taitoihin ja toimimiseen, kun taas Mantovassa painopiste on enemmänkin vain pelaajien liikkumisessa syötön jälkeen tai muutoin pallottomana. Ehkäpä täällä yksilöiden tekniset taidot - syöttäminen, haltuunottaminen, kuljettaminen - oletetaan jollain tasolla riittäviksi ja palloton liikkuminen on se osa-alue, joka halutaan saada automaation tasolle.

Ylemmässä kuvassa on esitetty yksinkertaistettuna Dynamon viime kauden rotaatio prässin alla. Alemmassa kuvassa on yksi esimerkki Mantovan vastaavasta hyökkäyksen rakenteluvaiheesta. Huomaa pallollisen ja pallottomien pelaajien erilaiset tavat liikkua: Dynamon tavassa pallollinen (2) ja palloton (4) pelaaja odottavat sopivinta ratkaisua hieman kauemmin, kun taas Mantovan rotaatiossa sekä pallo (pelaajalla 2) että palloton pelaaja (4) liikkuvat aikaisemmin. Jos Dynamon prässinpurussa pallo syötetään pelaajalle 4 poikittaissyöttönä, pelaajan 3 tehtävänä on liikkua nopeasti pelaajan 4 lähtöpaikalle, kuten Mantovan kuvassakin näkyy.

Siirrytään seuraavaksi korkean prässin alta pelaamisesta hyökkäyspään murtautumisvaiheeseen. Omalla kenttäpuoliskolla puolustavaa vastustajaa vastaan olennaiseksi osa-alueeksi muodostuu Mantovassa syvyyden käyttö, kuten oli myös asian laita viime kaudella Dynamossa. Pyrkimyksenä on tällöin muuttaa hyökkäysmuoto 4-0 -muodostelmasta 3-1 -muotoon - jota tosin Mantovassa hyödynnämme myös ajoittain prässinpurussa omalla alueellamme. Tässä hyökkäysmuodostelmassa yhden pelaajan tehtävänä on liikkua lähellä vastustajan maalia ja ilmestyä oikea-aikaisesti vastustajan pohjapelaajan eteen, jotta pallo saadaan pelattua hänelle syvyyteen. Tämän jälkeen alkavat pallottomien pelaajien liikkeet ja valeliikkeet, joiden avulla puolustajien elämä yritetään tehdä hankalaksi.

Erilaisille murtautumisvaihtoehdoille 3-1 (tai 1-2-1) -asetelmasta oli Dynamossa viime kaudella annettu omat numeronsa ja niitä harjoiteltiin paljon, kun taas Mantovassa emme juurikaan käy varta vasten treeneissä läpi sitä, miten 3-1 -muodostelmasta voidaan murtautua. Joitakin ideoita annetaan - kuten syvyyteen suuntautuvan syötön jälkeen palloton liike ylöspäin ja mielellään kohti maalia. Kokonaiskuvassa täällä luotetaan kuitenkin enemmän pelaajien henkilökohtaisiin taitoihin ja osaamiseen, eli annetaan pelaajille enemmän vapauksia. Joka tapauksessa 2-3 pelaajan kombinaatiopelaamisemme on kohtalaisen hyvää, sillä pivotimme Arrepiu ja René hakevat palloa sekä laidalta että keskeltä, ja osaavat pelata hyvin selkä maalia päin. Pallottomat pelaajat pyrkivät tällöin liikkumaan laukaisupaikoille vastapalloon, leikkaamaan keskelle syntyviin väleihin, menemään takakierrolle, maalin eteen tai takatolpalle. Yksilötaitoa ja pelin ymmärrystä joukkueessamme onkin riittävästi, mutta välillä otteluissa ongelmaksi muodostuu syvyyden käyttämisen puute. Tällöin unohdamme tuoda oman pelaajamme lähelle vastustajan maalia riittävän pitkäksi aikaa, jolloin kukaan ei ole lähellä maalia ja vaaramomentti pienenee. Töitä on siis yhä tehtävänä, vaikka olemmekin parantaneet tällä osa-alueella kauden edetessä.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty tilanne, jossa pivot (4) on hakeutunut syvyyteen lähelle vasenta laitaa. Kun hänelle lähtee syöttö pelaajan 1 jalasta, alkavat pallottomien pelaajien liikkeet. Pelaaja 1 leikkaa keskelle ja jos syöttöä takaisin ei tule, hän jatkaa takatolpalle. Pelaaja 2 saapuu pienellä kaarreliikkeellä pivotia kohti, kun taas pelaaja 3 etsii sopivaa väliä, johon pivot voisi syöttää pallon diagonaalisti alaspäin.

Alemmassa kuvassa pivot (4) on ilmestynyt keskelle ja laitapelaaja (3) toimittaa hänelle pallon. Syötön jälkeen hän liikkuu kohti keskustaa, mutta leikkaakin heti syvyyteen seinäsyötölle. Pohjapelaaja (2) lähtee välittömästi tämän jälkeen hakemaan laukaisupaikkaa laitapelaajan tyhjäksi jättämään tilaan, kun taas painottoman puolen laitapelaaja (1) juoksee pivotia kohti hakien laukaisua vastapalloon keskisektorilta.

Näissä ideaalitilanteissa pelaajat liikkuvat synkronoidusti ja jokainen pystyy tarjoamaan syöttövaihtoehdon. Käytännössä tämä on kuitenkin puolustajien häirinnän aiheuttaman tilan- ja ajanpuutteen sekä heidän sisäposition säilyttämisen taitonsa takia varsin hankalaa. Eikä tietenkään ole itsestäänselvää, että kaikki pallottomat pelaajat jaksaisivat ja ymmärtäisivät olla koko ajan aktiivisessa liikkeessä. Tai että tekninen suorittaminen olisi aina täydellistä. On kuitenkin hyvä muistaa vielä yksi vaihtoehto, jota ei kuvissa esitetty. Taitava pivot pystyy nimittäin kääntymään itse pallon kanssa irti puolustajastaan ja ratkaisemaan tilanteen omalla laukauksellaan.

Kaiken kaikkiaan verrattaessa viime kauden Dynamon ja tämän kauden Mantovan pallollista pelaamista voidaan yhteenvetona sanoa, että Dynamon pelaamisen raamit olivat ainakin teoriassa tiukat, joskin erikseen numeroituja ratkaisuvaihtoehtoja prässinpurkuun ja murtautumiseen oli pitkälti toista kymmentä. Näiden sisällä piti pyrkiä kuitenkin pysymään. Mantovassa hyökkäysrotaatioita on sen sijaan käytössä periaatteessa vain kolme, mutta niiden sisällä ja myös ulkopuolella jätetään tilaa pelaajien henkilökohtaisille pallonkäsittely- sekä pelinlukutaidoille. Kummassakin tyylissä on hyvät ja huonot puolensa. Selkeän struktuurin pelitavassa jokainen tietää tarkalleen mitä tehdä ja miten liikkua. Jos tämä tapa ei jostain syystä toimikaan, on kuitenkin mietittävä uusia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä tule luonnostaan pelaajille. Dynamossa vaihtoehtojen monipuolisuuden pitäisi toki periaatteessa sulkea tämä haittapuoli pois, sillä "meillä on ratkaisu joka tilanteeseen", kuten Vasko sanoi. Hieman löyhemmin organisoitu hyökkäyspelaaminen puolestaan mahdollistaa sopivimman rotaation käytön sekä omien kentällä olevien pelaajien ominaisuuksien että vastustajan puolustustavan mukaan. Tällöin on kuitenkin vaarana, etteivät kaikki neljä pelaajaa toteuta synkronoidusti samaa rotaatiota, jolloin pelaamisen rakenne voi mennä sekaisin. Seurauksena saattaa olla, että tilaa ei käytetä järkevästi eikä hyviä syöttövaihtoehtoja ole riittävästi, jolloin pallollinen pelaaminen muuttuu edelleen vaikeammaksi. Pelaajien kokemus, ymmärrys pelistä sekä kehittyneet kognitiiviset kyvyt havainnoida ja tehdä päätöksiä ovakin nähdäkseni valttia tässä jälkimmäisessä vähemmän tiukasti organisoidussa hyökkäystavassa.

Yhteisen hyökkäyspeli-idean löytäminen vie tietenkin uudella joukkueella oman aikansa. Mantovan tapauksessa joukkue on vielä osittain rakentunut uudelleen joulukuun alkupuolella, kun uusia pelaajia on tullut sisään ja muutama pelaaja parantunut loukkaantumisten jäljiltä. Olemme harjoitelleet nykyisellä kokoonpanolla yhteensä noin viiden viikon ajan, joten valmiin näköistä pallollinen pelaamisemme ei varmastikaan vielä ole. Yhdeksän hyvän kenttäpelaajan rosteri tarjoaa kuitenkin lukuisia mahdollisuuksia ja hyvän päivittäisen työnteon ohella kilpailuedun, joka meidän tulee hyödyntää kevään koitoksissa. Sanottakoon vielä se, että meillä ei ole tapana pelata kahdella ketjulla, vaan yksittäisillä vaihdoilla muun muassa pelaajien jaksamisen, pelivireen sekä kentällä kullakin hetkellä tarvittavien ominaisuuksien mukaan. Tämänkin takia tarvitaan aikaa yhteisen sävelen löytämiseen, sillä kentällä olevat nelikot sekoittuvat usein. Vielä kun lisätään tähän se, että pelaajat eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä robotteja, vaan varsin erilaisia persoonia vahvuuksineen ja puutteineen, niin toimivan yhteispelin löytäminen osoittautuu varsin moniulotteiseksi prosessiksi.

On hyödyllistä oppia tuntemaan pelikavereita myös kentän ulkopuolella, jotta voisimme ymmärtää toisiamme paremmin myös kentällä.

Valaisen pelaajiemme erilaisia hyökkäyspeliominaisuuksia muutamilla esimerkeillä. Otetaan aluksi Arrepiu-Leleco - parivaljakko, joka on pelannut jo yli vuoden toimivasti yhdessä ja on maalimäärillä mitattaessa erittäin suuressa roolissa joukkueessamme. Sen lisäksi, että he löytävät kentällä hyvin toisensa, molemmat pystyvät tekemään eron tulostaululle myös 1v1-ohituksillaan sekä tarkoilla laukauksillaan. Tähän mennessä pelatussa 13 sarjaottelussa Arrepiu on tehnyt 16 ja Leleco 12 maalia. He ovat siis yhdessä paukuttaneet puolet kaikista 56 tekemästämme maalista. Tässä tehoduon esimerkki muutoin penkin alle menneestä Villorba-ottelusta joulukuulta.

Arrepiun ja Lelecon voidaan Renén ohella kuitenkin sanoa olevan pelaajatyypiltään enemmän staattisia pelaajia. He pystyvät pallollisina taikomaan hyvän syötön tai laukauksen paikoiltaan ja pienessäkin tilassa, mutta eivät yleensä liiku etenkään pallottomina kovin paljon verrattuna muihin pelaajiimme. Sen sijaan Maagi, Willy, Loris ja Ziba hyödyntävät enemmän pallottoman liikkumisen osaamistaan, jolloin vastustajan puolustusmuodosta pyritään löytämään aukkoja ennen kaikkea nopealla pallon liikuttamisella ja syötön jälkeisellä liikkumisella.

Itse pelaan keskimäärin hieman yli 30 minuuttia ottelua kohden, mikä on varsin suuri minuuttimäärä. Pelaankin joka ottelussa kaikkien edellä mainittujen kanssa, jolloin yritän sopeuttaa omaa hyökkäyspelaamistani hieman muiden pelaajien mukaan. Arrepiun ja Lelecon ollessa kentällä on minun yleensä hyödyllistä liikkua ylöspäin hieman normaalia vähemmän, jättää heille tilaa tehdä temppujaan ja toimia itse varmistavana pelaajana. Sen sijaan esimerkiksi Maagin ja Ziban kanssa pelatessani pystyn itse liikkumaan pallottomana enemmän, sillä koko hyökkäyspelaamisemme on tällöin mobiilimpaa. Jos kentällä on vielä neljäntenä Loris tai Willy, niin pystymme usein kontrolloituun ja dynaamiseen pallonhallintaan mitä tahansa tämän sarjan vastustajaa vastaan. Esimerkin tällaisesta pyörityksestä voit katsoa alla olevalta viime lauantain otteluvideolta toisen jakson alusta ajasta 1.12.30 alkaen siihen asti, kunnes teemme 2-1 -kavennusmaalin (kesto noin 2.20).




Viime aikoina vaihtoparinani toiminut pohjapelaaja Valerio kuuluu sen sijaan enemmän niin sanottuun Arrepiu-Leleco-René -koulukuntaan. Palloton liike on hänellä melko verkkaista, mutta kombinaatiopelaamisen hän taitaa hyvin etenkin leikatessaan laidalta keskustaa kohti. Tällöin hän pystyy ottamaan pallon mukaansa ja laukomaan itse, tai jättämään pallon jalkapohjalla takakiertoa tekevälle pelaajalle. Malliesimerkki tästä osaamisesta nähtiin joulukuussa pelatun Petrarca-ottelun lopussa 3-3 -tasatilanteessa, kun Lelecon ja Valerion kombinaatiopeli ratkaisi ottelun meidän eduksemme. Maali on nähtävissä alla olevalta videolta ajasta 38.00 eteenpäin. Valerion vahvuutena on myös, että hän pystyy kentällä ollessaan ottamaan luontaisesti minkä tahansa pelipaikan: esimerkiksi hän osaa suojata erittäin hyvin palloa pienessä tilassa myös pivotasemassa.




Olen tässä tekstissäni analysoinut Mantovan pallollista pelaamista joukkueen yhteisten rotaatioiden sekä yksittäisten pelaajien ominaisuuksien kautta, tuonut esiin prässin alla pelaamisen ja maalitilanteisiin murtautumisen eri puolia sekä verrannut Mantovan ja KaDyn viime kauden pallollisen pelaamisen tapoja. Olen tarkoituksella jättänyt käsittelyn ulkopuolelle nopeasti syntyvät ja ohi menevät "suuremman epäjärjestyksen" tilanteet, kuten ylivoimaiset vastahyökkäykset, lähellä vastustajan maalia tapahtuvat riistot sekä muut hyökkäykset, joissa vastustajalla osallistuu alkutilanteessa vähemmän kuin neljä kenttäpelaajaa puolustamiseeen. Nämä tilanteet ovat tietyllä tapaa yksinkertaisempia purtaviksi ja ratkaistaviksi, joskin niille on toki tärkeää varata oma aikansa ja paikkansa.

Rotaatio, neljän pelaajan liikkuva pelisysteemi, on sen sijaan hieman monimutkaisempi pelin osa-alue, joka sisältää lukuisia eri elementtejä ja vaihtoehtoja. On kuitenkin syytä muistaa, että pelin aikan rotaatio on vain apuväline, johon joukkue tukeutuu. Lopulta kentällä on aina vastustaja, joka mahdollistaa pallolliselle joukkueelle tiettyjä ratkaisuja ja toisaalta sulkee pois toisia. Voi olla kannattavaa aloittaa hyökkäys tietyllä rotaatiolla, mutta yleensä ottaen pitäisi pyrkiä tekemään sitä, mitä kenttä tarjoaa. Jos on tilaa edetä ja haastaa omaa puolustajaa 1v1 -tilanteessa, tee se. Jos puolustajien takana on paljon tyhjää tilaa, toimita pallo sinne ja anna jonkun juosta perään. Jos vastustaja puolustaa vahvasti pallollista laitaa, kierrätä pallo nopeasti toiselle laidalle ja etene sieltä. Rotaation ei siis tulisi olla itseisarvo: hyökkäyspelaamisessa on tavoitteena pyrkiä olemaan vaarallinen sekä riittävän nopea ja monipuolinen, jottei puolustava joukkue pysty ennakolta estämään - tai edes näkemään - pallollisen pelin punaista lankaa.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että tilan ja ajan reunaehtojen huomiointi on futsalissa avainasemassa. Teen vielä seuraavaksi loppuyhteenvedon, jossa kokoan sellaisia rotaatiosta riippumattommia yksilöteknisiä ja -taktisia tekijöitä, jotka itse näen olennaisena osana tehokasta, maalintekoon pyrkivää hyökkäyspelaamista.

PALLOLLISENA
- laadukas syöttäminen (jalkaan tai tilaan), vaarallisimman toteutettavissa olevan syöttövaihtoehdon hakeminen, eteenpäin pyrkiminen
- suunnattu haltuunotto, tilan voittaminen kuljettamalla sekä 1v1-haastaminen lähempänä vastustajan maalia
- nopeat ratkaisut lähellä maalia, jolloin aikaa ei ole paljon, esim. laukominen vähillä kosketuksilla erilaisista asennoista, erilaisista liikkeistä sekä eri jalan ja kropan osilla

PALLOTTOMANA
- syöttövaihtoehdon tarjoaminen, pelattavana oleminen
- liikkeet ja valeliikkeet, jotka edesauttavat omasta puolustajasta irtautumista ja oman tilan hankkimista, esim. (syötön jälkeen) terävästi ylöspäin puolustajan näkökentän ulottumattomiin ja tämän jälkeen pysähtyminen tai etenemisen jatkaminen, puolustajan toiminnasta riippuen
- tilan luominen muille

Pivotina pelaava Arrepiu keskellä lähellä vastustajan maalia Genova-ottelussa 12.1. Tila ja aika ovat vähissä, mutta jokin ratkaisu pitäisi löytää. Pallottomien pelaajien liike ja/tai syöttösuuntien avaaminen on tällöin tärkeää.

Tämän pitkähkön ja monisyisen hyökkäyspelaamisen analyysin jälkeen käydään lopuksi vielä kalenterivuoden alun ottelukuulumiset läpi. Lauantaina 5.1. kärsimme kärkikamppailussa kotona Astia vastaan kirvelevän 3-4 -tappion, vaikka onnistuimme nousemaan 3-3 -tasatilanteeseen noin kaksi minuuttia ennen loppua. Viikko tämän jälkeen voitimme kotona helpohkosti keskikastin Genovan lukemin 6-1, sillä he kärsivät matkajalkojen lisäksi kolmen avainpelaajan poissaoloista. Viimeisin ottelumme ennen kolmen viikon ottelutaukoa päättyi lauantaina 5-5 tasuriin hankalalla vieraskentällä L84 vastaan (koko ottelu nähtävissä ylempänä). Emme pelanneet joukkueena koko ajan riittävän kompaktisti, energisesti tai keskittyneesti hyökkäys- emmekä puolustussuuntaan, mutta lentävä maalivahtimme toimi lopussa lähes satumaisen hyvin. Nousimme ensin minuuteilla 34-38 kolmen maalin tappioasemasta tasoihin 4-4, ja vaikka vastustaja rokotti meitä kulmapotkusta 24 sekuntia ennen loppua, onnistuimme vielä nousemaan hieman onnenkantamoisella kimmokepallolla tasoihin ajassa 39.50. Tunnelmasta ja draamankaaresta annettakoon siis arvosanaksi 5/5. Lyhyt maalikooste ottelusta on nähtävissä L84:n FB-sivulla.

Joulukuun alussa kirjoitin tulevasta viiden ottelun putkesta, jossa kohtasimme käytännössä kaikki muut top-6 -joukkueet. Tuloksena näistä otteluista oli melko vaatimattomat seitsemän pistettä. Onneksi sarjassamme pelataan paljon ristiin, joten olemme vielä kuitenkin kolmantena sarjataulukossa vain 2-3 pistettä kärkikaksikon takana. Sestu on kanssamme tasapisteissä neljäntenä ja seuraavat kaksi joukkuetta hengittävät kolmen pisteen päässä. Tasaista siis on ja ainakaan helppoja pisteitä ei saisi menettää, jos aiomme taistella sarjan voitosta tai varmaan playoff-paikkaan oikeuttavista sijoista 2-3.

Cupin lopputurnauksen ja maajoukkuetauon takia sarjaottelumme jatkuvat vasta 9.2. kotiottelulla Leonardoa vastaan. Seuraavaksi on kuitenkin aika suunnata katseet kohti maajoukkueen MM-esikarsintaturnausta, jossa kohtaamme ensi viikolla Pohjois-Irlannin, Walesin ja isäntämaa Moldovan. Vähimmäisvaatimuksena on jatkoonpääsy Main Rondille, eli kahden parhaan joukkoon sijoittuminen. Rutiinimme ja osaamisemme pitäisi kuitenkin riittää lohkovoittoon, olkoonkin että pahin kilpailijamme Moldova saa varmasti etua kotikentästään. Lohkovoitto toisi meille kuitenkin todennäköisesti jonkin verran helpomman väylän edetä jatkoon Main Roundilta viimeiselle 16 maan Elite Roundille, josta kuusi Euroopan maata selviää MM-karkeloihin. Tie Liettuan kisoihin 2020 on siis erittäin pitkä ja kivinen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Kokoonpanomme ja otteluaikataulumme ensi viikon karsintapeleihin. SUOMI!

Kiitos ja kumarrus vielä lopuksi urheilutoimittajille sekä hengessä mukana eläneille valinnasta vuoden 2018 futsalpelaajaksi. Lyhyen haastatteluni tähän liittyen voit käydä lukemassa täältä.

Palataan asiaan, kunhan sitä taas ilmenee. A presto!