Kuluneena syksynä blogimme on viettänyt pitkälti hiljaiseloa jatkuvasta kiireestä johtuen. Näin joulun vapaapäivinä Jukalta löytyi kuitenkin aikaa päivitellä jotain, joten kertaanpa hieman mennyttä kautta ja ennen kaikkea luon katsauksen, mitä tuleman pitää.
Tapahtui tänä syksynä
Minulla oli kesällä mahdollisuus jatkaa uraani tällä kaudella Italiassa, mutta päätin kuitenkin jäädä Suomeen ja Kampuksen Dynamoon, sillä nyt halusin edetä myös läsnäoloa vaativissa psykologian opinnoissani ja saada ne valmiiksi - tai ainakin melkein valmiiksi - tämän lukuvuoden aikana. Opiskelujen ja futsalin yhteen sovittaminen on onnistunut yllättävän kivuttomasti, kunhan vain muistaa, ettei haali liikaa opintoja. Futsalin osalta oma syksyni on sujunut varsin mallikkaasti. Olen onnistunut tuomaan Italiasta mukaan tarttuneita futsaljuttuja muiden valmentajiemme Tero "Q" Kelhälän ja Kerkko "G" Huhtasen avulla sekä omaan että KaDy:n koko joukkueen peliin, ja tolppien väliinkin olen sattunut osumaan yllättävän monesti. Tärkein asia tietysti on, että olen onnistunut välttymään suuremmilta loukkaantumisilta. Pistemenetyksiä ei tiellemme ole vielä osunut, mutta vielä ei kuitenkaan kannata paukutella henkseleitä, sillä vasta keväällä ovat edessä tärkeimmät pelit. Myös maajoukkueen kanssa syksy on sujunut positiivisissa merkeissä ja kehityskäyrä näyttää ylöspäin. Makedoniasta tuloksena oli vielä tappio ja tasapeli, mutta Nordic Cupista hoidimme pokaalin kotiin kotiyleisömme edessä. On ollut ilo huomata, että maajoukkueen pelaajat - sekä uudet että vanhat - ovat yhä valmiimpia kansainvälisiin otteluihin ja että kotoisen Futsal-liigankin ottelut ovat erityisesti kärkikuusikon osalta yhä kovatasoisempia.
Valmistautuminen liigakauteen syyskuussa oli erilaista kuin aikaisempina vuosina, sillä pelasimme vain kaksi harjoitusottelua ennen sarjan alkua ja huomasin, että kalenterissa oli monta vapaata viikonloppua peräkkäin. Harvinainen tilanne futsal-entusiastille, mutta toisaalta se varmaan teki ihan hyvääkin. Ainakin into pelata futsalia on ollut itselläni syyskaudella tapissa, vaikka pelejä onkin ollut paljon. Muille kuin maajoukkuepelaajille vapaita viikonloppuja on kertynyt useita jopa kauden aikanakin, sillä liigan otteluohjelma on ollut varsin repaleinen. Tämä ei ole välttämättä ideaalitilanne Futsal-liigan kannalta, mutta toisaalta maajoukkuetapahtumiakin pitää olla riittävästi - mieluiten noin kuukauden välein - jotta maajoukkue voisi kehittyä. Joka tapauksessa futsalkalenteriin kaivattaisiin jatkossa enemmän ennakoitavuutta, säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Tiukka talvi tulossa
Joulutauko tulee varmastikin monille futsal-liigapelaajille ja -seuroille tarpeeseen, mutta ennen kaikkea maajoukkuepelaajille nämä muutamat lepopäivät ovat tärkeät. Loppiaisen tienoilla edessä ovat viimeiset kaksi harjoitusottelua nousevaa futsalmaata Ranskaa vastaan ennen kuin "Saliharrit" suuntaavat tammikuun puolessa välissä Montenegroon EM-esikarsintaturnaukseen. Ainoana tavoitteena on jatkoonpääsy EM-karsintoihin, mikä edellyttää käytännössä lohkovoittoa. Maajoukkuetapahtumia on tiedossa myös helmi- ja maaliskuussa. Tähän kun lisätään Futsal-liigan kevätkierros ja Futsal-cupin ottelut, niin alkuvuoden pelitahti tarjoaa todellisen haasteen niin fyysisesti kuin henkisesti. Pitää elää futsalammattilaisen elämää ilman futsalammattilaisen statusta. Levosta, ruokailusta sekä palautumisista venyttelyineen ja hierontoineen on huolehdittava niin hyvin kuin mahdollista harjoittelua ja futsaliin liittyvää jokapäiväistä ajatustyötä unohtamatta. Laskujeni mukaan pelaan itse 11 ottelua 27 päivän aikavälillä 6.1.-1.2., jos olen aina seura- ja maajoukkueen kokoonpanossa. Näistä suurin osa on kaiken lisäksi niin sanottuja matkaotteluita, mikä tuo vielä oman mausteensa soppaan.
Jottei aika kävisi välipäivinä kuitenkaan liian tylsäksi, niin päätin lähteä muutaman Futsalistan (ps. osta kirja, on hyvä) kanssa pelaamaan futsalia Zagrebiin, miljoonien sydänten kaupunkiin. Maajoukkueen päävalmentaja Mico Martic tiedusteli joulukuun alussa meiltä pelaajilta kiinnostusta lähteä pelaamaan joulun välipäivinä hyväntekeväisyysottelu kroatialaista Futsal Dinamoa vastaan. Päätöstä ei tarvinnut kauan miettiä, vaikka lentojen varaus osoittautuikin hieman työlääksi. Olen siis osa Nordic Stars Futsal Teamin joukkuetta, johon kuuluvat suomalaisista lisäkseni fratello Mikko, Miika Hosio, Panu Autio ja maalivahti Juppis Savolainen. Loput pelaajat tulevat Norjasta, Latviasta, Skotlannista ja Kreikasta, joten kasassa on varmasti mielenkiintoinen ja laadukas "pohjoismaiden" nippu, vaikka en norjalaisia lukuun ottamatta muita pelaajia vielä tunnekaan.
Luvassa on suuri spektaakkeli, sillä Dinamon otteluissa käy 5 000 - 6 000 fania, jotka laulavat ja pitävät meteliä koko ottelun ajan. Seura sai täksi kaudeksi valtavan kannattajajoukon Dinamo Zagrebin jalkapallojoukkueen fanikerhosta Bad Blue Boysista, joka päätti hylätä futisjoukkueen seuran presidentin näkemysten takia. Nämä fanit haluavat nyt tukea Dinamon futsalseuraa ja kaikki kannattajat haluavatkin maksaa pääsylipuistaan, jotta seura voisi hyvin. Tämä tietää siis myös suurta tuottoa hyväntekeväisyyteen. Kaiken lisäksi luvassa on epäilemättä tasokas futsalottelu, sillä vaikka Dinamo pelaakin vain toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, niin se on nousemassa ensi kaudeksi Kroatian liigaan. Dinamo myös voitti äskettäin Pohjois-Kroatian cupin finaalissa viimekauden liigamestari Alumnusin 4-3. Ohessa parhaat palat ottelusta.
En malta odottaa, että pääsee jauhamaan tuolla samalla parketilla samanlaisen yleisön edessä. Tällaisia hetkiä uralla ei tule eteen useita. Ottelu pelataan maanantaina 29.12. klo 22 Suomen aikaa. Huhujen mukaan ottelu tullaan näyttämään ainakin Kroatian televisiossa. Toivotaan, että järjestäjät saisivat viritettyä myös kansainvälisen livestreamin netin kautta.
Palataan asiaan eli futsaliin.
-Jukka