Sain kunnian osallistua jo toista vuotta peräkkäin järjestettävään liigajoukkueiden kesäsarjaan, kun KaDy huoli minut rosteriinsa Tampereen turnaukseen. Olen treenannut entisen seurani kanssa kesäkuun alusta alkaen ja lisäksi toiminut koutsina kerran viikkoon. Vajaan kuukauden päästä lähden takaisin Italiaan ja aloitan harjoittelun Gruppo Fassinan kanssa. Heinäkuun alusta alkaen lajitreenejä on KaDy:lla ollut kolmesti viikossa ja siihen päälle kahdet fysiikkaharjoitukset. Meininki on ollut lyhyesti sanottuna erinomainen: vanhat parrat ovat elämänsä tikkarissa ja uudet tulokkaat lupaavia.
 |
| Komeita miehiä kesäsarjassa Tampereella 2.8.2014. Kuvasta puuttuu Jussi "goatse" Kaihlajärvi. |
Kesäsarjaturnaus Tampereella palveli mielestäni KaDy:a todella hyvin. Saimme peluutettua uusia pelaajia, kokeiltua uusia juttuja sekä kerrattua perusasioita (joita ei voi koskaan kerrata liikaa). KaDy:n ensi kauden päävalmentajan Tero Kelhälän johdolla pystyimme keskustelemaan sekä pelimme hyvistä puolista että ongelmakohdista. Onnistuimme korjaamaan muutamia varsin tärkeitä asioita jo kahden normaalia lyhyemmän ottelun aikana.
Mainitsen yhden esimerkin. Olemme treeneissä viime aikoina painottaneet paljon hyökkäysrotaatioita, mikä näkyi etenkin Tervareita vastaan ensimmäisellä jaksolla siten, että pidimme palloa muttemme päässeet yrittämään maalintekoa millään. Rotaatioihin jumiutuminen söi pelimme suoraviivaisuutta ja päättäväisyyttä, jopa pelirohkeutta. Ennen toista jaksoa kävimme läpi periaatetta, joka on monessa mielessä paljon hyökkäysrotaatioita oleellisempaa: mikäli pallollisella pelaajalla ei ole painetta, on muiden hyökkäävien pelaajien pyrittävä voittamaan tilaa - on pyrittävä syvyyteen, takatolpalle, maalin eteen, oman puolustajan näkökentän ulottumattomiin, toisin sanoen rikkomaan sovittu rotaatio.
Vaikka tällainen pelin lukeminen on oikeasti vaikeaa, seurauksena oli enemmän maalintekoyrityksiä. Ensimmäisellä jaksolla koettelimme Tervari-vahtia 6 kertaa, toisella jaksolla maalipuiden väliin suuntautui jo 11 laukausta. Tasoitusmaalin iski Roisto Takala takatoimistolta, jonne Ara Muridiyazd toimitti pallon saatuaan tilaa lähellä puolta kenttää.
Cameo-rooli "Kultaisissa"...
Vaikka sormimurtuma rajoitti pelaamistani jonkin verran, halusin siitä huolimatta tahkota myös GFT:n paidassa yhden pelin. Tämä oli jo hyvissä ajoin suunniteltu juttu, jonka taustalla on se, että pelannen "Kultaisissa" ensi viikonlopun Nordic Futsal Champions Cupissa. GFT:n lisäksi Pohjoismaiden mestaruusturnaukseen osallistuu Tanskan mestari (København Futsal) ja kakkonen (JB Futsal), Norjan mestari (Vegakameratene) sekä Ilves FS. Pelit pelataan samalla areenalla Tampereen Urheilu- ja Messukeskuksessa kuin kesäsarjaturnauskin.
Toinen motiivini esiintyä ensimmäistä kertaa jossain muussa kuin punamustassa seurapaidassa Suomen kamaralla oli se, että kaikki minuutit Panu Aution ja muiden maajoukkuepelaajien kanssa palvelevat myös maajoukkueetta. Viimeisimmissä majupeleissä olen pelannut paljon etenkin Panun, Jukan ja Maagi Hosion kanssa. Koen yhteispelin hiomisen tosi tärkeäksi.
Kesäsarjan tarpeellisuudesta
Mielestäni kesäsarja on erittäin tervetullut lisä suomalaiseen futsalkalenteriin. Jo yksinomaan henkilökohtaisesta ammatillisesta näkökulmastani on hyödyllistä ja mukavaa pelata ihan kelpo otteluita jo heinä-elokuussa.
Pelaajien (joista iso osa pelaa edelleen futistakin) näkökulmista suhtautuminen kesäsarjaan saattaa vaihdella paljonkin, mutta mitä Tampereen turnaukseen tulee, niin kuvittelisin, että jokainen joukkue sai peleistä irti jotain. Ainoa joukkue, joka tuli vajaan oloisella rosterilla messukeskukselle oli GFT. Eikä sekään huonolla nipulla ollut liikkeellä, tuloksena yhden maalin voitto ja yhden maalin tappio.
Kesäsarja voi nähdäkseni palvella joukkueita ainakin seuraavilla tavoilla:
- valmistautuminen kesän ja alkusyksyn välitavoitteisiin (Nordic Futsal Cup, UEFA Cup, Super Cup, joskus ehkä opiskelijoiden EM- tai MM-kisat)
- valmistautuminen liigakauteen
- uusien pelaajien sisäänajo/kokeilu
- futsalin pitkän kilpailutauon rikkominen ja pelihimojen lievittäminen
- futsalväen kohtaaminen ja ajatustenvaihto
Mielestäni jokainen yllä mainittu seikka on jo itsessään riittävä oikeutus kesäsarjalle.
Että kaikki liigajoukkueet eivät pysty tai halua lähteä mukaan kesäsarjaan, on sekin mielestäni ihan ok. Kauteen valmistautumisen aloittaminen myöhemmin, esimerkiksi syyskuun alusta kuten käsittääkseni mm. Leijona Futsal tekee, on kaikkea muuta kuin häpeällistä tai katastrofi. Moni ammattilaisjoukkuekin aloittaa preparazionen vasta elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Oleellista on treenaamisen laatu ja määrä sitten, kun se aloitetaan. Noin muutenkin läpivuotinen treenaaminen on pöhköä ja kaikkien periodisaatiosuositusten vastaista. Urheilija tarvitsee mielellään kuukauden lepotauon vuodessa ladatakseen kroppaansa ja akkuja. Ja sanon tämän himoharjoittelijana...
Kesäsarjan lisäksi toivoisin Suomen suveen sellaisia maailmalta tuttuja turnauksia, joissa olisi mahdollisuus voittaa rahapalkintoja. Tämä lisäisi lajin kilpailullisuutta. Joukkueiden ei tarvitsisi olla seurajoukkueita.
-Mikko